28.2.07

Pigmentin paljastamat Pollock-väärennökset



Aina silloin tällöin näkee leffoissa, kuinka vanhat Rembrandteiksi ja Rubenseiksi luullut maalaukset paljastuvat väärennöksiksi, kun väärentäjäraasu on tietämättömyyttään käyttänyt nykypigmenttiä. Vaikka taiteilijavärikentällä ei ole valtavia mullistuksia tapahtunut viime vuosikymmenten aikana, on vastaavanlaisia pigmenttipaljastuksia tapahtunut nykytaiteessakin. Tammikuussa kävi ilmi, että Harvardin yliopisto on löytänyt kolmesta Jackson Pollockin vuosien 1946-49 välillä maalaamiksi väitetyistä teoksista paljon uudempia pigmenttejä. Kahdesta teoksesta löytyneet pigmentit on kehitetty 1962-63 ja yhdessä teoksessa on ruskeaa pigmenttiä, joka kehitettiin 1980-luvun alussa ja tuli markkinoille 1986. Kyseessä ei voi olla myöskään "väärä tekovuosi", sillä Pollock kuoli 1956.

Pienet (noin 40x20 cm) teokset löytyivät ruskeaan käärepaperiin pakattuina 29 muun Pollockin teoksen kanssa Pollockin ystävän kuolinpesän varastosta. Teokset löysi Pollockin ystävän poika, Alex Matter, joka myös alkuunpani teosten aitoustarkistuksen.

Kolmessa teoksessa on jäämiä "väärästä" pigmentistä, mutta kaikkien 32 taulun aitoutta epäillään. Vuonna 2006 Oregonin yliopiston fysiikan professori Robert Taylor tutki teoksia fraktaalianalyysilla ja tuli siihen tulokseen, että yksikään teoksista ei sisällä samanlaista fraktaalista geometriaa kuin muut Pollockin teokset. Havainto järkytti ja suututti useita Pollockin taiteen ystäviä, jotka pitivät teoksia aitoina. Eräs arvostetuimmista Pollock-tutkijoista, Ellen Landau, kiukustui sekä viime vuonna Taylorin aiheuttamasta kohusta, että tämän vuoden uudesta pigmenttikohusta. Hänen mukaansa Pollock sai pigmenttinsä sisarensa mieheltä Robi Rebeteziltä, joka oli baselilainen huonekalukauppias. Landau on ottanut tehtäväkseen etsiä Sveitsin pigmenttien patentointitietoja ja huomauttaa amerikkalaisille tutkijoille, että vaikka pigmenttejä ei olisikaan patentoitu Amerikassa, ne on hyvin voitu patentoida aiemmin Sveitsissä tai Saksassa.

Tarkoista analyyseista huolimatta maalauksia tutkitaan edelleen, mutta niitä voidaan melko varmasti pitää väärennöksinä. Mitähän ajattelee nyt Time -lehden taidekriitikko Robert Hughes, joka vuonna 1982 kirjoitti: It is impossible to make a forgery of Jackson Pollock's work.

Yllätyksestä huolimatta myös ehkä-väärennetyt teokset tullaan näkemään Boston Collegen McMullenin taidemuseossa syyskuussa.

Kuvassa oma Pollock-väärennökseni

27.2.07

Irakilaistaiteilijoiden kultainen kuolema


Kuva: Stonetrust Stonetrust Gem Mineral and Jewlery Auctions © StoneTrust, Inc.

ABC:n tiedesivuilla kerrottiin jonkin aikaa sitten Samarran muinaisesta palatsikaupungista tuodusta arkeologisesta näytteestä: stukkopalanen sisältää kolmea arsenikkipitoista pigmenttiä: orpimenttia, pararealgaaria sekä jotain niiden sukulaispigmenttiä. Lontoon Victoria and Albert Museumissa säilytettävänä (ja tutkittavana) olevat näytteet on varastoitu lukittuihin kaappeihin ja niitä (mahdollisimman vähän) käsittelevät tutkijat pitävät erityiskäsineitä. Kyseessä ovat historian myrkyllisimmät pigmentit ja ne todennäköisesti koituivat monen (irakilais)taiteilijan kohtaloksi. Mutta kuten tutkija museon konservaattori Lucia Burgio sanoo ABC:n jutussa: tuohon aikaan ihmiset kuolivat nuorempina ja todennäköisesti ennenkuin myrkyttyivät maaliaineistaan.

ABC:n juttu nostaa nämä arsenikkivärit esille aivan kuin ne olisivat jotain spesiaalia nimenomaan irakilaisessa taiteessa, näin ei kuitenkaan ole. Voimakkaan keltainen orpimentti sen punaoranssi sisar - maailman myrkyllisimmäksi pigmentiksi tituleerattu - realgaari eivät suinkaan olleet käytössä vain Irakissa. Niitä käytettiin Lähi-Idän taiteen lisäksi myös sekä eurooppalaisessa että kaukoidän taiteessa. Orpimentin kullankeltaiselle hohdolle ei ollut juurikaan hyvää vaihtoehtoa ennen keinotekoisten väriaineiden keksimistä.

Kiinalaisen lääketieteen ystäville lievä varoitus: Suomessa itämaisen parannuksen jaloa taitoa voi harrastaa melko turvallisin mielin, mutta itse paikan päällä Kiinassa kannattaa osata lukea - ja tulkita - mitä homeopaattisessa lääkemerkinnässä oikein lukee. Kiinassa orpimenttia ja realgaaria käytetään lääketieteessä edelleen ja sitä löytyy myös katuapteekeista.

Jennifer Viegasin 24.1.2007 julkaistun jutun voi kokonaisuudessaan lukea ABC:n tiedesivuilla (Discovery News). Kaivausten aarteista lisää: The archaeological Finds from Samarra in Iraq

26.2.07

...näkee punaista


Sain vinkin The New York Times -lehden 6.2.2007 julkaistusta artikkelista How Do We See Red? joka lipaisee punaista monelta yleiskantilta, näköaistimuksista erilaisiin tutkimuksiin - joista artikkelissa viimeisenä mainittu punaisen tilan vaikutuksista kertova kiinnosti itseäni eniten.

Punaista pidetään päällekäyvänä värinä ja on ajateltu, että ihmiset tuntevat punaisessa huoneessa olonsa tukalaksi ja työskentelevät kehnosti. Teksasin yliopiston sisustussuunnittelun professori Dr. Nancy Kwallek on tutkinut toimistotyöntekijöiden työpanosta, kun heidät on sattumanvaraisesti sijoitettu viikoksi puna-, valko- tai sinivihreäteemaiseen huoneeseen. Kokeessa osoittautui, että työntekijät, jotka häiriintyvät helposti esimerkiksi ylimääräisestä melusta työpäivän aikana, tekivät punaisissa huoneissa huonompia työsuorituksia kuin sinivihreissä huoneissa. Sen sijaan ne, joilla oli hyvä keskittymiskyky ja jotka kykenivät suoriutumaan töistään häiriötekijöistä huolimatta, ilmeisesti stimuloituivat nimenomaan punaisesta väristä ja suoriutuivat punaisissa huoneissa paremmin kuin sinivihreissä. Valkoinen väriteema osoittautui tuontantopoliittisesti heikoimmaksi.

Koko artikkeli löytyy The New York Times -lehden sivuilta, mutta käytännössä sivu taitaa vaatia jonkinlaisen rekisteröinnin. Ilmainen osoite, jonka löysin, on muuttunut kahtena päivänä. Onneksi löytyy kopioblogeja, kuten writerross.livejournal.com, joista jutun saa luettavakseen.

25.2.07

Uusi luonnonsininen pigmentti elintarvikeväriksi


Kiinalaiset tiedemiehet ovat eristäneet viljellystä Streptomyces coelicolor bakteerista sinisen, myrkyttömän ja kestävän pigmentin, jolle povataan suurta menestystä ruoka-aineteollisuudessa. Tutkijoiden mukaan pigmentti kestää erinomaisesti valoa ja kuumuutta, eikä sillä näy olevan vaikutusta yleisesti käytettyihin ruoan lisäaineisiin kuten vitamiini C:hen.

H. Zhang, J. Zhan, K. Su & Y. Zhang: "A kind of potential food additive produced by Streptomyces coelicolor: Characteristics of blue pigment and identification of a novel compound, λ-actinorhodin", Food Chemistry 95

24.2.07

Värikäs Pariisi


Kuva: Deutsches Museum, Munich

Palautetta taksijutusta: Ehkä kyse on todella profiilin nostosta? Pariisin ja vihreän välille halutaan ihan selvästi luoda muuta yhteyttä kuin se, joka vie pariisinvihreään. Eikös se melkoista myrkkyä ollut?.

Pariisinvihreä todella oli myrkkyä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Äärimmäisen myrkyllinen kupariasetoarsenaattiväriaine tunnetaan parhaiten nimillä schwinfurthinvihreä tai keisarinvihreä. Vuonna 1867 väri esiteltiin ensimmäisenä kemiallisena hyönteismyrkkynä - nimellä Pariisinvihreä (Paris green). Sen käyttö ei rajoittunut Pariisin viemäreiden rotantapposessioihin: tulevina vuosikymmeninä sitä suihkuteltiin huoletta pelloille ympäri kehittynyttä maailmaa.

Pariisinvihreä ei ole ainoa pigmentti- tai värinimi, jossa Pariisi lurkkii taustalla. On myös mm. pariisinsinistä, pariisinpunaista ja pariisinkeltaista, unohtamatta pariisinviolettia, -mustaa ja -valkoista.

Pariisinsininen on preussinsinisen eräs muoto. Nimi saattaa tulla siitä, että värin keksijä, berliiniläinen Diesbach neuvoi värin valmistuksen myös oppilaalleen de Pierrelle, joka aloitti värinvalmistuksen Pariisissa. Mutta toisaalta pariisinsininen viittaa myös pigmentin erääseen valmistusvariaatioon ja pariisinsiniseksi nimitetään nimenomaan sellaista preussinsinisen muotoa, joka ei sisällä raskassälpää. Lähteestä riippuen pariisinsininen kuvataan nimenomaan vihertäväksi tai nimenomaan punaiseen taittuvaksi. Oman värihyllyni pariisinsiniset viistävät kaikki hieman ensin mainittuun suuntaan, ovat pehmeitä syviä sinisiä.

Pariisinkeltainen on lyijykromaattia, eli kromikeltaista (kunnia on annettu myös mm. Leipzigille, Kölnille ja Zwickaulle), joko puhtaana itsenään tai erityisesti täyteaineilla jatkettua kromikeltaista. Hyvin myrkyllinen kromikeltainen keksittiin vasta 1800-luvun alkupuolella, joten Van Gogh maalasi auringonkukkiaan kohtuullisen uusilla väreillä. Tuohon aikaan, ilman niitä tehokkaita testejä, joilla pigmentit nykyään testataan, muutaman kymmenen vuoden käyttöikäkään ei vielä kertonut siitä, miten värit toimivat pidemmällä aikavälillä. Kromikeltainen oli ennennäkemätön kirkkaudessaan, mutta aika todisti, että kirkkaus myös haalistui ja tummui vuosien mittaan.

Pariisinpunainen on mönjän, eli myrkyllisen lyijypunaisen, nimitys ainakin englanniksi, saksaksi ja italiaksi, todennäköisesti myös muilla kielillä. Pariisinpunaiseksi on kutsuttu myös punaista okraa. Pariisinvioletti on harvemmin käytetty nimitys metyylivioletista. Todennäköisesti pariisinkeltaiseen ja -punaisiin Pariisi on periytynyt myyntipaikan perusteella. Metyylivioletin Pariisin lisästä ei löytynyt paljon tietoa - ehkä väriaine esiteltiin aikanaan Pariisissa? Arveluksi mene.

Pariisinmustaksi kutsutaan luumustan ja pariisin/berliininsinisen seos tai huonolaatuista luumustaa. Monet kalkkivalkoiset ovat saaneet lisänimensä mainauspaikkansa mukaan, mutta pariisinvalkoinen on ollut laatuluokitus: se on tarkoittanut paraslaatuista kalkkivalkoista.

23.2.07

Vihreät taksit


Pariisin pormestari Bertrand Delanoe esitti helmikuun alkupuolella toiveensa siitä, että kaikki Pariisin taksit voitaisiin muuttaa vihreiksi. Siis konkreettisesti: tulevaisuudessa taksit voisi pormestarin idean mukaan tunnistaa niiden vihreästä väristä. Uutista on sekä puolustettu (löytyväthän taksit sitten paremmin; Lontoolla on mustat taksinsa ja New Yorkilla keltaisensa, miksei siis Pariisilla omiaan?) että vastustettu (huono profiilinkorotusyritys). Ehkä eniten keskustelua on herättänyt vihreyden taso.

Kuinka ollakaan, Lontoon "vihreät taksit" aloittivat liikennöintinsä melkein tasan vuosi sitten, maaliskuun ensimmäisenä 2006. Lontoon vihreät taksit ovat kuitenkin vihreitä vain ajatukseltaan, oikeasti ne ovat hopeanvärisiä, vihreillä läikillä maalattuja Toyota Prius -autoja. Priukset tuottavat puolet vähemmän hiilidioksidia Lontoon perinteisiin mustiin takseihin verrattuna. Muutamaa kuukautta Lontoon vihreiden taksien lanseeraamisen jälkeen Edinburgh Taxi Association (ETA) piti mielenosoituksen "vihreämpien" taksien puolesta.

New Yorkin keltaisten taksien vaihtamista "vihreisiin" on suunniteltu jo muutaman vuoden. Hollannissa sähköautotaksiyhtiö Greencab aloitti toimintansa jo viisi vuotta sitten ja Bangaloressakin vihreiden taksien projekti aloitettiin vuonna 2004.
Hieman ennen Pariisin pormestaria myös Vancouverin pormestari Sam Sullivan nosti vihreät taksit esityslistalleen: hän teki tammikuun alussa ehdotuksen, jonka mukaan uudet taksiluvat annettaisiin vain autoille, jotka käyttävät vaihtoehtoisia energianlähteitä. Esimerkkejä on lukuisia.

Ei siis ihme, että puhe vihreistä takseista on alkuilahduksen jälkeen saanut pariisilaiset ympäristöystävät vähän pettymään. Monet ehtivät jo luulla, että vihreys Pariisinkin tapauksessa olisi aatteellista vihreyttä. Delanoen ehdotusta on kutsuttu huonoksi vitsiksi. Saa nähdä, miten ehdotus lähtee liikkeelle.

Harmillista Pariisin kannalta on sekin, että kuuluisimmilla vihreillä takseilla - siis oikeasti vihreillä - on aika huono maine. Mexico Cityn pahamaineisia vihreitä takseja kehotetaan välttämään useammallakin matkailufoorumilla. Vinkeitä kuvia vihreistä volkkareista voi käydä katsomassa VirtualTourist -sivulla.

Kuvan poimin eräästä keskustelusta, jossa ruoditaan Pariisin taksiehdotusta. En tiedä alkuperäislähdettä, mutta Pariisi ei ole kyseessä, vaan Lanzhoun liikenneruuhkasta vuonna 2005. Vihreät ovat takseja - Kiinassa kuulemma hyvinkin yleinen taksiväri.

22.2.07

Minnesota - Taivaan värjäämä vesi


Monet Amerikan osavaltioista kantavat alkuperäisväestöltään periytyviä nimiä. Eskimoiden Alakshak on merkinnyt lähteestä riippuen joko niemimaata tai suurta maata, Quinnitukg-ut pitkää jokea vuorovesineen, Mississippi lähteestä riippuen mutaista tai suurta vettä, Techas sekä Dahkota ystäviä tai liittolaisia, Nebrathka tasaista vettä, Tanasi tuntematonta ja Michigama suurta vettä. Kansa oli Kansasissa asuneen intiaaniheimon nimi (tuuli-ihmiset), Uta-intiaanit kutsuivat itseään nimellä Yuta, joka tarkoittaa vuorella asuvia ihmisiä ja Oheo irokeesikielellä "kaunis". Oklahomma merkitsee chocraw-kielellä punaisia ihmisiä / punaisen miehen maata.

Tietosanakirja-osakeyhtiön vuonna 1906 julkaiseman Tietosanakirjan mukaan Minnesota merkitsee "taivaansinistä vettä", netin lukuisten lähteiden mukaan "taivaan värjäämää vettä", Wikipedian mukaan myös "kokolailla pilvistä vettä" (somewhat clouded water). Viimeksi mainitun mukaan alkuasukkaat demonstroivat uudisasukkaille nimen merkitystä pudottamalla veteen maitopisaroita ja kutsumalla sitä nimellä mnisota.

Taivasvetisen Minnesotan rajana on lännessä Red River ja vuoden 1906 tietosanakirjan mukaan sen järvistä merkittävimpiin kuuluvat Red Lake ja Vermillion Lake. Red Lake on englanninnos ojibwa-intiaanien omasta ilmaisusta sille, miltä järvi näyttää, kun aurinko laskee sen taakse - alkuperäistä ilmaisua en löytänyt mistään. Järvi on suurin Minnesotan oma järvi, jota se ei jaa minkään muun rajanaapurinsa kanssa.
Minnesotan tienoilta löytyy myös Yellow Medicine River; se on käännös dakota-intiaanien nimestä Pajutazee ja viittaa joen varrelta löytyviin keltajuurisiin kilpikiertokasveihin, joita on käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Paikalliset kutsuvat Minnesotaa tuhansien järvien maaksi. Poimin joskus anonyymin kirjoittajan kuvauksen Suomesta eräältä jo kuolleelta matkailukeskustelupalstalta: ...It almost feels like you were back home in Minnesota. Wherever you look you can see the clouds reflecting from water all around you.

21.2.07

DNAn värjäys


Carnegie Mellon -yliopiston tutkijat ovat ujuttaneet fluoresenssiväriaineita DNA-nanostruktuurimalleihin. Heidän tavoitteenaan tehdä pikkuruisia, hyvin kirkasvärisiä "tageja", joilla DNAn eri osat voidaan merkitä yksittäisten molekyylien tai solujen kemiallisia ja biokemiallisia reaktioita tutkittaessa.

Nanotagien kirkkaudesta voi olla apua esim. harvinaisten syöpäsolujen havaitsemisessa. Esimerkiksi solun terveet ja sairaat osat voidaan erottaa merkitsemällä ne eri värein.


Fluoresenssiväriaineen sekoitus.

Fluorescent DNA Nanotags: Supramolecular Fluorescent Labels Based on Intercalating Dye Arrays Assembled on Nanostructured DNA Templates Journal of the American Chemical Society (26.1.2007)

20.2.07

Väri dominoi makuaistimusta?

Journal of Consumer Research -lehden tutkimuksen mukaan juoman väri saattaa vaikuttaa siihen, millaisena sitä pidämme.

JoAndrea Hoegg (University of British Columbia) ja Joseph W. Alba (University of Florida) manipuloivat appelsiinimehua nimeämällä testimehumukeja eri laatu- ja merkkitiedoilla, makeuttamalla sitä sokerilla ja muuttamalla sen värin elintarvikevärillä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka mehun brändi vaikutti siihen, että koekaniinit suosivat brändijuomia, lopulta brändillä ei ollut merkitystä siihen, miltä juoma maistui.

Koehenkilöille annettiin kaksi mukillista samaa appelsiinimehua. Sokerikokeessa toinen kuppi oli makeutettu sokerilla, mutta koehenkilöt eivät huomanneet eroa niiden maussa. Värikokeessa toista mehuista oli tummennettu elintarvikevärillä, jolloin koehenkilöt huomasivat maussa eroja - joita juomassa ei tietenkään ollut.

Tutkimuksen mukaan väri siis vaikuttaa juoman makuun enemmän kuin juoman laatu- tai hintatiedot, eikä vain vähän. Tutkijoiden mukaan: Color dominated taste.

Hoegg, JoAndrea & Joseph W. Alba Taste Perception: More Than Meets the Tongue Journal of Consumer Research: March 2007.
Tutkimus PDF-tiedostona

19.2.07

Hääväreistä

Viime viikolla luin jostakin pikaisesti morsiammelle suositetuista hääväreistä: valkoista väriä suositellaan ensimmäistä kertaa naimisiin menevälle, lapsettomalle morsiammelle; niille, joilla on lapsi tai avioliitto(ja) takana annettiin "lupa" pukeutua värikkäämmin. Vuosittain aina joulun jälkeen Coloriaan alkaa tulla kysymyksiä häihin liittyvistä väreistä ja eilen niitä tupsahti sähköpostiin jo kaksin kappalein. Coloriasta löytyy jotain juttua häävärien historiasta ja muusta, mutta varsinaista häävärineuvontaa en ole perustanut, enkä näillä näkymin aiokaan. Yleiseksi säännöksi värien valinnassa uskaltaisin vinkata, että koristeväreiksi valitaan värit, joista itse pidetään.

Viime lokakuussa luin pikku-uutisen libanonilaishäistä, joissa perheiden välisen riidan puhkaisi oranssein kukin koristeltu kirkko. Oranssi on sekä erään kristillisen liikkeen tunnus - joka on Syyriaa kannattavan hizbollah-järjestön liittolainen. Morsiammen vanhemmat sen sijaan kuuluivat juuri vastakkaiseen sakkiin ja he saivat kovan slaagin saapuessaan paikalle sulhasen isän koristelemaan kirkkoon. Häistä selvittiin, mutta hääpäivällisellä morsiammen vanhempien shokkihoito jatkui: myös ravintola oli koristeltu oranssein kukin. Morsiammen vanhemmat kieltäytyivät astumasta kirkkoon. Riita äityi nyrkkitappeluksi. Sulhanen ja morsian pakenivat paikalta omiin oloihinsa.

18.2.07

Hiusväriallergiat


Edellistä juttua kirjoittaessani tuli mieleen viikko, pari sitten BBC:ltä lukemani uutinen pojasta (22.1.2007), jonka pään yllättävä hiusväriallergia oli turvottanut miltei kaksinkertaiseksi. Kuva on aika hurja. Kaikkein kummallisinta on, että poika oli värjännyt tukkaansa aiemminkin ja samoilla L'Orealin (muistaakseni) tuotteilla.

Nyt silmiini osui CBC Newsin parin viikon takainen juttu Allergy to hair dye on the rise (2.2.2007). British Medical Journalissa 3.2.2007 julkaistu raportti kertoo, että Ison-Britannian, Belgian, Portugalin, Saksan ja Singaporen tapaukset kertovat hiusväriallergioiden määrän noususta. Hiuksia värjätään yhä enemmän ja värjääjät ovat yhä nuorempia.

Yleisimpiä allergian aiheuttajia on parafenyleeni-diamiini, PPD, tai sen sukulaisaineet, joita löytyy kahdessa kolmesta hiusväriaineesta. Parafenyleeni-diamiinilla on oma osansa hiusvärien historiassa: vuonna 1907 ranskalainen kemisti Eugene Schueller alkoi valmistaa hiusvärejä ja värien kemiallinen pääainesosa oli nimenomaan parafenyleeni-diamiini - tästä alkoi L'Oreal -firman alkutaival.

PPD tunnetaan myös nimellä "musta henna". Lempinimestään huolimatta hennasta ei kuitenkaan missään nimessä ole kyse. Iholla musta henna on vaarallinen myrkky. Mustat hennatatuoinnit aiheuttavat oireita useammille kuin hiusvärit ja oireet ovat pahempia. Musta henna polttaa ihon läpi ja saattaa aiheuttaa jopa palovammoja. Lomamatkoilla ei siis kannata edes harkita mustan hennatatuoinnin ottamista: punaisen hennan kaltaista mustaa luonnon hennaa ei ole olemassakaan! Kaikki mustana hennana myytävä aine ei toki ole PPD:tä, mutta kannattaa lähteä siitä, että jos mustana hennana käytetty aine ei ole PPD:tä, kukaan ei tiedä, mitä se on.

Mustasta hennasta löytyy lisää asiaa Coloriasta: parafenyleeni-diamiini.

17.2.07

Antiikkiset hiusvärit toimivat yhtä hyvin kuin nykyiset

Tutkijat ovat valmistaneet hiusvärejä antiikin ohjeiden mukaan ja saaneet aikaan varsin hyviä tuloksia. Vanhojen värisekoitusten vaikutus on verrattavissa nykyväreihin. Muinaiset väriaineseokset tuskin kuitenkaan tulevat uhkaamaan nykyvärejä, koska niiden ainesosat eivät ole kaikki aineiden terveellisemmästä päästä.

Ranskan museoiden tutkimus- ja entisöintikeskuksen tutkija Philippe Walter tutki kosmetiikan historiaa yhteistyössä L’Orealin tutkimusinstituurin kanssa. Rooman tunnetuimpiin lääkäreihin kuuluva Galen (toinen vuosisata) kuvasi tarkasti lyijyoksidin ja sammutetun kalkin käyttämisen hiusten mustaksi värjäämisessä. Näistä aineista Walter tutkimusryhmineen lähti liikkeelle. He antoivat vaaleiden hiusten värjäytyä seoksessa kolme päivää - tuloksena vaaleat hiukset värjäytyivät mustiksi.
Terveellisempääkin muinaista väriä on saatavilla niille, jotka haluavat ehostautua antiikin malliin. Oranssi hennaväri on ollut käytössä jo historian alkuajoista. Sitä saa edelleen kaupasta ja se on vieläkin hyvin suosittu hiusväri.

Ancient Hair Dye Worked at Nano-Level, Jennifer Viegas, Discovery News 8.10.2006

Tilattavia värjäys-DVD:itä

Juuri viime viikolla sain Coloriaan meilin, jossa kyseltiin etenkin afrikkalaisten ja eteläamerikkalaisten värjäysaiheisten DVD-juttujen perään. Lennosta en osannut vastata kysymykseen mitään. Tänään sattumalta, ihan muuta etsiessäni, osuin How2DVD / Art & Craft -sivulle, jossa oli kaikenlaisia sekä lyhempiä että pidempiä DVD-filmejä (ja joitakin VHS:näkin) jaossa. Listaanpa joitakin värjäykseen liittyviä tähän. Jos joku on nähnyt tai jollakin on kokemuksia tuolta tilaamisesta, jakakoon tietonsa!


ADINKRA - printed ceremonial cloths of Ghana
The printed ceremonial cloths of Ghana have symbolic meaning and significance. This film, shot in Ghana explores and explains the designs as well as showing in detail the carving, dyeing and printing processes. Filmed in Ghana the contents include: making Adinkra print dye, carving the Adinkra stamps, printing Adinkra, dyeing funeral cloths, embroidered and woven joins, Adinkra designs.

TRADITIONAL PERUVIAN WEAVING
High in the mountain valleys around Cusco some of the Peruvian textile traditions dating back thousands of years are still being carried on. This film goes into the villages to see men and women spinning, dyeing, warping up, weaving and finishing with woven braids. The contents include spinning on a drop spindle, dyeing with cochineal, skeleton warp, complementary warp weaving, woven tubular edging and beaded ribbons.

BATIK in JAVA
In Java a rich tradition of complex batik artistry grew up around the court life of the Sultans of Jogyakarta and Solo. Throughout Java this was extended and developed. It is still practised widely today both as a means of earning a living and to provide tradtioinal daily costumes which are worn in Java and Indonesia. The film shows batik processes in the traditional centres of Jogyaka, Solo and Cirebon. With footage of the traditional costumes and dance, wax application with canting and stamps. The complex waxing, dyeing and rewaxing processes are shown and explained in detail.

TRADITIONAL SILK WEAVING IN THAILAND
Isarn in N.E. Thailand has been a cradle of silk worm rearing and silk weaving for thousands of years. The processes are still carried on by families in village houses where silk worms are grown and fed on mulberry leaves and silk reeled in the traditional way. Silk sarongs and scarves of extraordinary quality with traditional designs and colours are hand-woven in weft ikat and supplementary weft techniques. Filmed in Isarn. Contents: rearing of silk worms and production of silk, tying and dyeing for weft ikat weaving and the unique heddle system for weaving complicated supplementary weft.

AJRAKH - MORDANT RESIST AND TIE DYE
The complex process of creating Ajrakh cloth was introduced by the Moghuls and the detailed patterns are reputed to be Sufi designs. Produced by the men of Muslim communities the cloth is used by them for shawls, lunghis and turbans. The film shows in detail the making of the hand carved printing blocks and the block printed mordant dyed and resist dyed process in Damadka. The film also includes a fascinating section on block printing with wax and the tying and dyeing of beautiful saris and dupattas in Kutch.

THE IKATS OF SUMBA
Sumba in Indonesia still produces complex and superb quality Ikats with unique and original designs. Ikats are woven in traditional villages to produce cloths which are still worn for ceremonial occasions. using indigo and a red dye from tree roots the people of this remote island have developed the skill of Ikat weaving to a very high level using local materials and traditional designs. Filmed in Sumba, Indonesia. Contents: the complex process of tying, dyeing, and weaving shown in detail. Includes supplementary warp technique.

THE MAKING OF A KILIM
Kilims have been woven in Turkey for thousands of year. In the villages of Anatolia the tradition survives. Kilims are woven with traditional motifs and patterns by women using local wool, natural dyes and ancient skills and designs.
Filmed in Anatolia, Turkey. Contents: the wool market, spinning, natural dyes, weaving, designs and finishing.

http://www.how2dvd.co.uk

16.2.07

Matkavinkkejä Kreikkaan meneville ja Bostonin vieraille



Kreikanmatkaajalle vinkkiä: Gods in Colour
Gods in Colour -näyttelyssä on esillä 21 kuuluisan antiikin patsaan jäljennökset sekä 51 alkuperäisesinettä, joissa värit ovat säilyneet. Toisin kuin 1800-luvulle saakka oletettiin (ja jotkut luulevat vieläkin), antiikin Kreikan patsaat ja rakennukset eivät olleet valkoisia, vaan oli maalattu hyvinkin värikkäästi... Näyttely perustuu Münichin yliopiston vuoden 1982 tutkimukseen antiikin patsaiden värityksestä ja on tätä ennen kiertänyt muuallakin Euroopassa.. Gods in Colour on esillä Kreikan arkeologisessa kansallismuseossa Ateenassa 29.1. - 25.3. 2007.

Amerikanmatkaajalle vinkkiä: A Splash of Blue
Bostonissa sijaitsevaan Concord Museumiin on koottu näyttely museon sinisistä esineistä: tekstiilejä, keramiikkaa, maaleja...
Näyttely on esillä 2.2.-29.4.2007 ja museon sivuilla on hiukkasen lisää tietoa.

15.2.07

Navajo Native Dyes


Meinasi unohtua tämä kirja-aarre! Tilasin tämän samaan aikaan kuin jäkäläkirjan ja sain toissa päivänä. Ohuehko (62 sivua) mustavalkoinen kirja vaikuttaa erittäin selkeältä viivapiirroksineen. Aineiden mitat ovat paunoina ja unsseina, joten jonkin verran tässä joutuu konverttoreiden kanssa pelleilemään, jos jotain aikoo kokeilla. Muuten ohjeet vaikuttavat hyvin johdonmukaisilta.

Kirja antaa ohjeet intiaanimaiseen villan käsittelyyn ja myös puretusaineiden tekemiseen. Kirjassa on mm. ohje katajan tuhkasta valmistetun puretusaineen tekemiseen (intiaanikielellä luonnollisestikin gad bididze' doo bilatxahi bileeshch'iih bitxoo'). Aika monet kasveista ovat tuttuja tai tuttujen lähisukulaisia, mutta joukossa on pari kummallisuuttakin.

Kirjan hinta oli 5-6 euron tienoilla postikuluineen, joten hyvä hintalaatusuhde!
Ps. Ihan varmasti en keksinyt itse tuota katajapuretusaineen nimeä!

14.2.07

Väri ja kieli

The Economist -lehden artikkeli vajaan kuukauden takaa (Psychologists are learning more about how colour builds language and language builds colour The Economist 18.1.2007) nostaa esiin jälleen värisanojen kehityksen. On useita kieliä, joissa siniselle ja vihreälle ei ole eri sanaa, vaan yksi sana, joka kuvaa näitä molempia. Walesin kielessä sana gwyrdd tarkoittaa vihreää, mutta on olemassa myös sana glas, joka periaatteessa käännetään siniseksi, mutta käytännössä voi sisältää kaikki vihreät värit. Japanissa kevään ensi lehdet ja liikenne valon vihreä ovat puheessa sinisiä. Monissa kielissä ruoho ja taivas väritetään samalla värillä.

Syytä erillisen sinisen ja vihreän värisanan puuttumiseen on tutkittu useita vuosia. On mm. arveltu, että lähellä päiväntasaajaa tai korkeita vuoria sijaitsevissa yhteisöissä syynä olisi noissa paikoissa vahvempi ultraviolettisäteily, joka mm. aiheuttaa silmän linssin voimakasta kellastumista. Kellastumisen myötä silmä ei erota niin helposti lyhyitä aallonpituuksia (siniset ja vihreät). Joskus esitettiin arvioita myös siitä, kykenivätkö antiikin ajan ihmiset lainkaan erottamaan sinisiä värisävyjä, koska niistä ei ole juurikaan mainintaa antiikin ajan kirjallisuudessa. Useillakin kirjallisuuden keskustelupalstoilla jauhetaan edelleen sitä samaa kysymykstä: Miksi Homeros kuvasi meren viininväriseksi eikä vihreäksi tai siniseksi? Osa on edelleen sitä mieltä, ettei Homeros tiennyt meren väriä; osa sitä mieltä, että hän kuvaa meren sellaisena tummana kuin on sen nähnyt; osa epäilee tekstin käännöstä ja osa ei varmaan tiedä, miksi on edes asiasta keskustelemassa.

Tutkijatkin ovat jakautuneet useampaan leiriin. Jotkut uskovat, että ihmisillä on sisäsyntyinen vaisto siitä, kuinka värisävyt jaotellaan; että aivot on ennakkoon ohjelmoitu poimimaan tietyt värit, millä tahansa kielellä ajatellaankaan. Toiset puolestaan uskovat, että spektrin voi jakaa osasiin miten tahansa matkan varrelta ja kulttuurista syntyy tapa, jolla se pätkitään yksittäisiksi väreiksi.

Välillä tulee mieleen, että kahlataankohan tässä turhaan kainaloita myöten? Tuntuu, että melkein kaikkien värisanatutkimusten vertauspohjana on jokin länsimaisista "kehittyneistä" valtakielistä. Tottahan se onkin, että valtakielillä on ollut valtaisa vaikutus muihin puhuttaviin kieliin: ei meilläkään olisi oranssia tai pinkkiä ilman sanalainoja. Hassulta kuitenkin tuntuu, että jotenkin tutkimuksista (tai ainakin tutkimuksista kirjoitetuissa artikkeleissa) tuntuu paistavan läpi se, että erilaista värien ryhmittämistapaa pidetään jotenkin vajaana tai rikkinäisenä. Välillä tuntuu myös, että jokaista pikku historian vilahdusta käännellään ja tutkitaan niin tarkkaan, että huokoset nähdään, muttei enää kokonaisuutta. Miksei Homeroksella olisi voinut olla taiteilijan vapautta kirjoittaa vaikka oranssista merestä, jos sikseen tulee? (Oranssi ei kylläkään ajatuksena luo niin voimakasta mielikuvaa kuin viininvärinen...)

Miksei kukaan pidä kummallisena sitä, että punaisen ja valkoisen sekoitus, vaaleanpunainen, on useimpien mielestä oma sävynsä ja sille on suurimmissa kielissä oma sanansakin. Englanninkielen pink on vaikuttanut moniin kieliin - mm. suomenkielen pinkkiin - mutta ihkasuomalainen vaaleanpunainenkin on selvästi itsenäinen sanansa. Sen sijaan sinisen ja valkoisen sekoitus, vaaleansininen, on monissa kielissä - ja myös useimmille suomalaisille - vain yksi sinisen sävy. Joissakin kielissä (joskaan ei englannissa) myös sille on oma sanansa, mm. venäjässä on tummansininen ja vaaleansininen ovat omia sanojaan. Unkarinkielessä on kaksi pääpunaista. (Korjatkaa, jos olen väärässä.) Esimerkkejä on varmasti enemmänkin.

Mitä - johtuuko vastaavien värisanojen puuttuminen englanninkielestä tai suomenkielestä siitä, että sijaitsemme liian lähellä otsoniaukkoa?

12.2.07

Englanninmatkaajille vinkkiä osa 2: A Dress to Dye For

Glasgowissa esillä oleva, huhtikuun puoleen väliin jatkuva näyttelyyn on poimittu tutkailtavaksi kolme asiaa, jotka muuttivat viktoriaanisen ajan Englannin muotia 1800-luvun loppupuolella: ompelukone, synteettiset väriaineet ja "häkki-krinoliini". Keksinnöillä oli suurempi merkitys yhteiskunnassa kuin moni ajatteleekaan. Näyttelyn kuvakavalkadi on katsottavissa Glasgown museosivulla.

A Dress to Dye For 1.9.2006 - 15.4.2007 People's Palace and Winter Gardens, Glasgow green

10.2.07

Talvisia kirjahankintoja

Jyväskylässä on nyt viikonloppuna Vanhan Kirjan Talvi, jonne kerrankin pääsin vääntäytymään ajoissa. Ja kerrankin löysin jotain, eikä myyjä joutunut vastaamaan kyselyyni "voi kun olisit tullut aikaisemmin" -tyylisesti, kuten aiempina vuosina on tapahtunut. Värikirjoja oli liikkeellä jonkin verran. Värjäyskirjoihin en juurikaan törmännyt (ne mihin törmäsin, ostin), mutta maalarin oppia ja metallinvärjäystä kyllä jäi paikan päälle. Ja yksi 75 euroa maksanut kirja, jonka nimeä en edes muistanut painaa mieleeni.


Ensimmäisestä pöydästä löytyikin heti Spinna, växtfärga och forma av träd (toinen painos, Hälsingborg 1976) sekä Temperamalerei (Ravensburg 1946). Ensin mainitussa ruotsinkielisessä kielikylvyssä on jonkin verran kasvivärjäyksen historiasta ja lopussa pienoinen kirjallisuusluettelo. Jälkimmäisessä saksankielisessä opuksessa käydään läpi maalausmenetelmiä, mutta myös pigmenttejä (Max Doerner -vaikutteisesti).


Itselleni aiemmin vieras löytö oli Helena Branderin suunnittelema Kutojan kirja (Hämeenlinna 1927). Ohkaisessa 78 sivun kirjasessa kolmannes on värjäysohjeita - pääosin valmisväreillä. Käytännön hyötyä ainakaan värjäysosiosta kenellekään tuskin enää on, mutta historiallisena kuriositeettina varsin viehättävä pikku opus. Huomasin siellä muuten toisenkin vastaavanlaisen kirjan, tosin pehmeäkantisen version. En tarkemmin muista, missä se sijaitsi, mutta jossakin kirjaston aulassa sijaitsevista pöydistä - ja hinta oli kahdeksan euroa.


Suurin aarre kaikista on viimeisimpänä löytämäni - ja kauan etsimäni - Hellenin kirja Neuvoja kotivärjäykseen kasviaineilla (kolmas painos, Kuopio 1917), josta pulitin kaksikymppiä. Olen juuri saanut kirjan monisteena sekä suomeksi että ruotsiksi, mutta suomenkielinenkin on eri painos - eikä aidolle ja alkuperäiselle mikään kuitenkaan pärjää. Ja aina olen halunnut lopettaa bloggausentryni näihin kirjan alkupuolen sanoihin värjäysurakan aloittamisesta:

Lampaat tulee pestä noin viikkoa ennen keritsemistä ja sen jälkeen pitää sellaisessa paikassa, ett'eivät uudestaan likaannu.

7.2.07

Preussinsininen poistaa radioaktiivisuutta elimistöstä

Preussinsininen taitaa olla todellinen ihmeaine... Metsästäessäni alkuperäistä CNRS:n julkaisemaa lehdistötiedotetta (muutama päivä sitten) löysin toisenkin mielenkiintoisen preussinsiniseen liittyvän jutun, jonka olin aiemmin kuullut, mutta jo unohtanut. Preussinsininen (rauta(III)heksasyanoferraatti(II)) voi poistaa tiettyjä radioaktiivisia aineita ihmisen elimistöstä. Preussinsininen estää aineiden imeytymisen elimistöön kapseloitumalla aineiden ympärille. Koska preussinsininen myös nopeuttaa aineiden poistumista elimistöstä, myös elimistön altistuminen säteilylle vähenee.

Kyseessä ei suinkaan ole mikään tämän vuoden keksintö. Preussinsinistä on käytetty radioaktiivisen cesiumin (etenkin Cs-137) ja aikoinaan rotanmyrkyissä käytetyn ei-radioaktiivisen talliumin (etenkin Tl-201) poistamiseen niille altistuneista ihmisistä jo 1960-luvulta lähtien. USAssa ensimmäinen FDAn (ruoka- ja lääkeaineita valvova organisaatio) hyväksymä preussinsinituote, HEYL Chemisch-pharmazeutische Fabrik GmbH & Co. KG.:n valmistama Radiogardase hyväksyttiin 2.10.2003.
Preussinsininen pitää aina nauttia lääkärin valvonnassa. Ihmisiä myös varoitetaan nauttimasta taiteilijavärejä, koska niitä ei ole tarkoitettu säteilyn poistoon. Lääke-preussinsininen annetaan kapseleissa, jotka nielaistaan kokonaisina - jos kapselin puraisee rikki, seurauksena on suun ja hampaiden värjäytyminen siniseksi. Tabletteja syödään kolmen kappaleen päivävauhtia vähintään kuukauden ajan ja tulipa ilmi sekin, että kuurin aikana on luonnollista, jos potilaan uloste on sinistä.

Suomenkielistä tietoa en verkosta tästä asiasta löytänyt, mutta amerikkalainen CDC Radiation Emergencies on aika selkeä kuvaus.

6.2.07

Lichen Dyes


Tilasin (no..., tilautin) muutama viikko sitten Play.comista muutaman kirjan ja toinen niistä saapui tänään: Karen Diadick Casselmanin Lichen Dyes - The new Source Book (Dover 2001; kirjan toinen painos). Ensin olin hieman pettynyt, koska odotin vähän kuvallisempaa pakettia (kannessa ja sisäkansissa on värikuvat, muita ei ole), mutta tarkemmin tutustuttuani olen varsin vaikuttunut. Alunperin kirja ilmestyi vuonna 1996, mutta tähän toiseen painokseen on tarkistettu/muutettu peräti 40% tekstistä (kirjan sisälipareen mukaan), joten kerrankin on kakkospainoksella merkitystä... Kirjassa käsitellään lyhyesti jäkälävärjäyksen lähdemaininnoista eri kulttuureissa (mm. Suomessa lähde Konturri lienee Kontturi :) ), annetaan muutamia ohjeita ja lopussa on vielä hyvin kattava lähdeluettelo jäkäläkirjallisuudesta!

5.2.07

Preussinsinisestä apua tietokoneelle?


Ranskassa, Pariisin yliopistossa tutkitaan, voiko preussinsinisestä olla apua tietokoneen talletuskapasiteetin nostamisessa. Tiedemiehet kuvaavat projektiaan tärkeäksi ensimmäiseksi askeleeksi atomien käyttämisessä tiedon tallentamiseen.
Testissä tutkijat korvasivat joitakin preussinsinisen rauta-atomeita koboltilla. Kun ainetta valaistiin 150&#deg;C lämpötilassa punaisella valolla, yhdiste muuttui magneettiseksi. Magneettisuus jää pysyväksi, mutta voidaan perua kuumuudella, jolloin aine demagnetisoituu.

CBC News (18.1.2007) otsikoi uutisen hieman mahtipontisesti Ancient dye could brighten computer storage - preussinsininen ei ole muinainen väri, vaan se keksittiin 1700-luvun alussa. Kolmen sadan vuoden ikäkin on toki jotain sekin.
Suomessa aiheesta on uutisoinut mm. Tiede-lehti (30.1.2007): Sininen sopii muistin väriksi

Structural Rearrangements Induced by Photoexcitation in a RbCoFe Prussian Blue Derivative (Christophe Cartier dit Moulin, Guillaume Champion, Jean-Daniel Cafun, Marie-Anne Arrio & Anne Bleuzen) ilmestyi 9.1.2007 julkaisussa Angewandte Chemie International Edition
CNRS (Centre National de la Recherche Scientifique)

4.2.07

(Vaalean)punaista lunta



Tasapuolisuuden vuoksi kirjoitettakoon myös enemmän vaaleanpunaisesta lumesta. Edellisessä jutussa mainitsin Geology Newsin uutisotsikon viime vuoden maaliskuulta: Pink Snow in Northern Russia - Yellow Snow in Sakhalin. MosNewsin viime maaliskuisen artikkelin Creamy Pink Snow Covers Russian Region sivulla on kuva siitä, kuinka lapsoset leikkivät lumisotaa tuossa vinkeän värisessä sodapop-lumessa. Vaaleanpunaisen lumen aiheuttajaksi epäiltiin Mongoliassa riehuneita hiekkamyrskyjä.

Vaaleanpunainen lumi ei itseasiassa ole kovinkaan harvinainen ilmiö ja se tunnetaan melkein ympäri maapalloa. Jo Aristoteleen kerrotaan ihmetelleen ilmiötä. Värjäytymisen syyksi on epäilty mm. luonnon rautaoksidien sekoittumista lumeen. Jules Verne kuvaili matkaa Pohjoisnavalle kauan ennenkuin se oli mahdollista, ja kirjassaan mainitsi mm. Sveitsissä tunnetun punaisen lumen johtuvan sienistä.

Amerikassa, Kalifornian Sierra Nevadan korkeilla vuorilla vaaleanpunaiseen lumeen saattaa törmätä useinkin, etenkin kesäaikaan. Siellä vuoriston vaaleanpunaista lunta kutsutaan nimellä watermelon snow, vesimelonilumi, eikä ilmeisesti vain värinsä, vaan myös tuoksunsa vuoksi. Retkeilijät ovat kertoneet, kuinka vaaleanpunainen lumi on värjännyt lahkeet ja kengät, mutta väri ei ole ollut pysyvää.

Toukokuussa 1818 Grönlannin luoteisrannikon ohi purjehtinut löytöretkikunta havaitsi verenpunaista lunta valkoisilta rinteiltä. Retkikunta pysähtyi ja otti punaisesta lumesta näytteitä, jotka kuljetettiin Lontooseen. London Times, 4.12. 1818 kirjoitti tapauksesta:

Captain Sir John Ross has brought from Baffin's Bay a quantity of red snow, or rather snow-water, which has been submitted to chymical analysis in this country, in order to the discovery of the nature of its colouring matter. Our credulity is put to an extreme test upon this occasion, but we cannot learn that there is any reason to doubt the fact as stated. Sir John Ross did not see any red snow fall; but he saw large tracts overspread with it. The colour of the fields of snow was not uniform; but, on the contrary, there were patches or streaks more or less red, and of various depths of tint. The liquor, or dissolved snow, is of so dark a red as to resemble red port wine. It is stated, that the liquor deposits a sediment; and that the question is not answered, whether that sediment is of an animal or vegetable nature. It is suggested that the colour is derived from the soil on which the snow falls: in this case, no red snow can have been seen on the ice.

Tutkimusten lopputuloksena päädyttiin siihen, että punainen väri johtui meteoriitista juontuvasta rautaesiintymästä. Vuotta myöhemmin biologi F. Bauer alkoi olla oikeilla jäljillä ja kuvasi punaisen lumen elävät solut.

Pieni Tietosanakirja (Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino, Helsinki 1925-1928) kuvaa näin:
Punainen lumi. Tunturi- ja alppiseuduilla on lumi toisinaan kesällä yksisoluisista levistä (m. m. Sphærella nivalis) värjäytynyt punaiseksi.


Vaaleanpunaisen lumen voi aiheuttaa mm. hiekkamyrsky, mutta yleisimmin sen aiheuttaa mikroskooppinen, viherleviin (!) kuuluva levä Chlamydomonas nivalis. Levät ovat todella pieniä: yhteen teelusikalliseen sulatettua lunta mahtuu arviolta noin miljoona leväsolua. Levät sisältävät mm. karotenoidia, joka aikaansaa värjääntymisen. Red snow (Watermelon snow) -sivulla on nähtävissä mikroskooppikuvia punaisen lumen aiheuttajista.

(Vaalean)punainen ei ole ainoa levän aikaansaama väri. Susan Miliuksen artikkeli Science News -lehdessä Red Snow, Green Snow - snow algae (20.5.2000) kertoo mikrobiologi Brian Duvalista, joka tutkii myös vihreää ja oranssia lunta ja toivoo löytävänsä värejä lisääkin. Vihreää levää esiintyy enimmäkseen varjoisissa kuusimetsissä, mutta oranssi levä kestää hieman paremmin valoa.

Suomessa (vaalean)punainen lumi ei ole yleinen ilmiö, mutta jotenkin muistelisin, että muutamia vuosia sitten täälläkin jossain satoi vaaleanpunaista lunta. Sen aiheuttaja ei kuitenkaan ollut levä, vaan pitkän matkan kulkenut hiekkamyrsky. Jolla on tarkempaa tietoa tai edes muistikuvaa, kertokoon.

3.2.07

Keltaista - ja oranssia - lunta


[Kuva vuoden takaa Sakhalinista]

Venäjällä ihmeteltiin muutama päivä sitten Omskin alueella etelä-Siperiassa keltaista ja oranssia lunta, jota alkoi laskeutua maahan tammikuun viimeisenä päivänä noin kymmenen maissa aamulla Moskovan aikaa. Värjäytynyt lumi peitti 1500 neliökilometrin alueen, jolla asuu noin 27000 ihmistä. Omsk on teollisuuskaupunki, jossa on erityisesti öljy- ja kaasujalostamoita, mikä lienee lisännyt ilmiön pelottavuutta - ja alueella annettiin useita varoituksia. Alueen ihmisiä varoitettiin sulattamasta lunta juomavedeksi ja myös varomaan sen päälle astumista mahdollisimman paljon.

Onneksi kauhuarvelut ties mistä ydinlaskeumista saivat loppunsa, kun RIA Novosti (Venäjän uutis- ja tiedotuskeskus) ilmoitti tänään syyksi naapurimaan Kazakhstanin hiekkamyrskyt - lumen oranssi väri johtui hiekka- ja savipartikkeleista. Myrkkyaineita ei oranssissa lumessa ollut, mutta rautapitoisuus oli nelinkertainen.

Tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun Venäjällä on satanut keltaista - tai ylipäätään värillistä - lunta. RIA Novostin uutisarkistoista löytyy myös uutinen vuoden takaa, jolloin Sakhaliniin sataneen öljyisen ja voimakashajuisen keltaisen lumen syyksi arveltiin öljyteollisuutta - Venäläiset uutistoimistot syyttivät Kiinan teollisuutta. Geology News uutisoi viime vuoden maaliskuussa otsikolla Pink Snow in Northern Russia - Yellow Snow in Sakhalin.

Yellow snow falling in West Siberia caused by Kazakh sandstorm / RIA Novosti, 02/ 02/ 2007 16:57
Orange snow in West Siberia not toxic - emergencies ministry - 1 / RIA Novosti, 02/ 02/ 2007 11:58
Oil industry may be to blame for yellow snow in Sakhalin / RIA Novosti, 22/ 02/ 2006 11:39

Onneksi ihmisellä lienee muutenkin ihan luontainen vaisto vältellä keltaista lunta...