30.8.09

Colorian kokkauspalsta: Vihreät kasvikset


Joskus vanhoista kirjoista löytyy pieniä faktoideja, jotka ovat varmaan tuttuja nykyajankin ihmisille, mutta ehkäpä niitä ei vain tule ajatelleeksi sen enempää. Ystäväni huomasi työkoneellani pienen tekstinpätkän ja ruoanlaitosta kiinnostuneena kotikokkina innostui suuresti pienestä tiedosta, jota ei ollut tiennyt. Teksti oli valkaisua koskevasta artikkelista kirjasta A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines; containing A Clear Exposition of Their Principles and Practice (New York: D Appleton & company 1847) (artikkeleita kirjasta julkaistaan Coloriastossa syksyn 2009 aikana):

It is on this principle that a cook acts in the culinary art, when the green color of vegetables is intended to be preserved: in place of putting them into water when cold, they are kept back until the water is boiling; because it is well known that, in the former case, the green color would be entirely extracted, whereas, when the vegetables are not infused until the water is boiling, the color is completely preserved or fixed.
Eli kun vihreät kasvikset laitetaan kiehuvaan veteen (eikä kylmään veteen, jota lämmitetään), ne säilyttävät vihreän värinsä. Toimii kuulemma mm. parsakaaleihin ja muihin kaaleihin, jotka muuten helposti muuttuvat keitettäessä kellertäviksi.

28.8.09

Harmaaksi yhdessä yössä?

Monet ihmiset ovat väittäneet harmaantuneensa yhdessä yössä tai todistaneensa ilmiötä ja yleisesti uskotaankin, että shokki tai trauma voi aiheuttaa niin kovan reaktion elimistössä, että hiukset harmaantuvat "yhdessä yössä". Tiede ei tähän usko, mutta harmaantuneita tarinoita on monia.

Intiassa kohoaa satumainen Taj Mahalin palatsi, jonka keisari Shah Jahan rakennutti suuresti rakastamansa vaimonsa muistoksi. Monille Taj Mahal on elämää suuremman rakkauden symboli ja sitä se oli kertoman mukaan myös rakennuttajalleen. Kerrotaan, että keisari koki vaimonsa kuoleman niin raskaasti, että vaimonsa kuolemaa seuraavana yönä hänen hiuksensa muuttuivat harmaiksi. Tämän kerrotaan tapahtuneen vuonna 1631. (Taj Mahaliin liittyy myös toinen väriä hipova tarina: Hohtavan valkoista palatsia rakennettiin tauotta kaksikymmentä vuotta vuodesta 1632 vuoteen 1652. Keisari suunnitteli rakentavansa itselleen identtisen - mutta mustan - palatsin toiselle puolelle Yamuna-jokea, mutta hanke ei koskaan toteutunut.)

Toinen kuuluisa tarina harmaista hiuksista sijoittuu seuraavalle vuosisadalle. Legendan mukaan Marie Antoinetten hiukset muuttuivat valkoisiksi hänen teloitustaan edeltävänä yönä.

Joskus harmaahiuksiset tarinat saavat hyvin karmivia piirteitä, kuten 1959 tapahtunut Dyatlovin tapaus. Tuolloin yhdeksän hiihtäjää kuoli oudoissa olosuhteissa Uralilla. Hiihtäjät olivat paenneet keskellä yötä teltoistaan 30 asteen pakkaseen puolipukeissaan ja ottamatta mukaan mitään tavaroitaan - joten lähtö oli ollut nopea. Hiihtäjistä kolmella oli selittämättömiä kuolemaan johtavia vammoja ja loput kuusi kuolivat hypotermiaan. Alueelta ei myöhemmissä etsinnöissä löydetty muiden ihmisten jälkiä. Kerrotaan, että myöhemmin miesten omaiset väittivät, että miehillä oli oudon oranssi iho ja harmaat hiukset.

Hiusten yllättävään harmaantumiseen tiede ei usko, mutta on olemassa tila nimeltä Alopecia areata, Alopecia tunnetaan suomeksi nimellä pälvikalju. Alueellinen kaljuuntuminen johtaa yleensä täydelliseen hiusten puutteeseen ja jossain tapauksissa karvoitus lähtee myös muilta alueilta - joillakin saattavat lähteä mm. silmäripset. Joissakin sen muodoissa tauti vaikuttaa ensin pigmentoituneisiin karvoihin, kuten paksumpiin, tummempiin hiuksiin, jotka lakkaavat kasvavasta. Jäljelle jäävät valkoiset tai harmaat hiukset, joissa ei ole pigmenttiä, jolloin syntyy vaikutus nopeasta harmaantumisesta.

Vaikka yhden yön aikana harmaantumisen mahdollisuutta pidetään hyvin pienenä, ei ole täysin poissuljettua, etteivätkö stressihormonit saattaisi vaikuttaa harmaantumiseen. Keskustelu velloo valtoimenaan, mutta suoraa linkkiä ei ole vielä löydetty. Baltimoressa sijaitsevan Sinain sairaalan johtaja Tyler Cymet totesi potilaittensa joukossa tehdyn pienen tutkimuksen perusteella, että ihmiset, jotka ovat olleet stressaantuneina kahdesta kolmeen vuoteen kertoivat myös harmaantuneensa aiemmin.

Fact or Fiction?: Stress Causes Gray Hair (Coco Ballantyne, Scientific American 24.10.2007)

26.8.09

Auringonlaskun värit


[Ron Almog, Zebulun, Herzliya, Israel]

Auringonlaskun värit johtuvat valon sironnasta: ilmakehän pienet molekyylit ja muut hiukkaset hajottavat valon, eli muuttavat valon kulkusuuntaa. Koska molekyylit ovat valon aallonpituutta pienempiä, sironta tapahtuu tasaisesti ja valo kulkeutuu kaikkialle. Siksi ilma vaikuttaa läpinäkyvältä eikä värilliseltä. Sama valon sironta vaikuttaa myös siihen, millaiselta taivas näyttää poutasäällä. Lyhyen aallonpituuden värit sininen ja violetti siroavat ilmassa enemmän kuin muut - siksi seesteisenä päivänä, kun valo tulee ylhäältä, taivas vaikuttaa siniseltä. Auringonlaskun aikaan puolestaan auringon ja sen katsojan välinen matka on kaikkein pisin: valo kulkee pidemmän matkan horisontista, jolloin lyhyemmät valonsäteet häviävät näkyvistä. Pisimmän aallonpituuden väri, punainen, jää viimeisenä näkyviin.

Kansat ympäri maailmaa ovat pitäneet voimakasvärisiä auringonnousuja tai -laskuja enteinä tai niihin on liittynyt muuten vain erilaisia uskomuksia. Useassa paikassa voimakkaan punainen taivas on koettu pelottavana merkkinä. Suomessa voimakkaan punaisen auringonlaskun on uskottu mm. ennustavan rajuilmaa seuraavaksi päiväksi. Ympäri maailmaa on melko yleisesti uskottu, että punainen auringonlasku tai -nousu tai punainen taivas merkitsevät myrskyä. Vanha runo sanoo:

Red sky at morning
sailors take warning
Red sky at night
sailors delight.

Tällaisiset vanhat uskomukset osuvat yllättävän usein oikeaan. On mm. arveltu, että jos ilmassa on normaalia enemmän kosteutta (kuten nousevan myrskyn alla) auringon valo tulee punaisempana.

What Determines Sky's Colors At Sunrise And Sunset? (ScienceDaily 15.89.2007)
Ursa: Ilmakehän valot ja värit

24.8.09

Jenny Deanin villi väri

Sattumalta törmäsin netissä Jenny Deanin sivustolle , jossa tämä suhteellisen kuulu värikirjailija (omien sanojensa mukaan värjäri, kehrääjä, neuloja ja yleensäkin tekstiilientusiasti) pitää myös omaa blogiaan: Jenny Dean's Wild Colour

Ylläri, ylläri: kukas muu siellä onkaan yhtenä Jennyn linkkilistalla, ellei oma värjäysgurumme Leena Riihelä!

22.8.09

Mustaa melankoliaa ja sapekkaita juttuja

Vastaanpa yhdellä iskulla useampaan Coloriaan tulleeseen kysymykseen. Koska ei ole aivan ydinosaamistani, joku täydentäköön halutessaan.

Sappiväriaineet ovat elimistön kuona-aineita ja niistä aiheutuu sekä sapen että ulosteiden väri. Ne muodostuvat hemoglobiinin (verenpuna) ja myoglobiinin (lihaspuna) hajoamistuotteena sapessa. Esimerkiksi punaruskea bilirubiini muodostuu punasolujen hajoamisen myötä; käytännössä värin aiheuttaa veressä oleva rauta. Virtsan värjäävä kellanruskea urokromi on alkujaan hemoglobiinin hajoamistuote.

Alakuloisuutta tai epämääräistä masennusta merkitsevä sana melankolia tarkoittaa sananmukaisesti mustaa sappea (kreikaksi melas= musta, kholee=sappi). Alkujaan melankoliaa on pidetty synkkämielisenä mielisairautena, joka aiheitui mustan sapen ylituotannosta. Tämä ajattelutapa perustui humoraali- eli nelinesteoppiin, joka yritti selittää sairaudet elimistön neljän "perusnesteen" (veri, keltainen ja musta sappi ja lima) suhteellisten määrien epätasapainona. Perusnesteet vastasivat Galenoksen neljää temperamenttia: sangviininen (vallitsevana aineena veri), koleerinen (sappi), melankolinen (musta sappi) ja flegmaattinen (lima). Mielenkiintoista on, että tämä ajattelutapa oli voimassa kauan ja sen kaikuja näkyy edelleenkin vaihtoehtolääketieteessä - vaikka mustaa sappea ei ole oikeasti olemassakaan. Kreikkalaiset olivat havainneet pernan keskellä tummaa nestettä, jonka vasta paljon myöhemmin todettiin muodostuvan veren punasolujen hajoamisen seurauksena.

Arno Forsius on kirjoittanut humoraaliopista varsin kattavan artikkelin, jossa on kerrottu myös, miten noihin neljään perusaineeseen onnistuttiin yhdistämään myös neljä elementtiä (maa, tuli, vesi, ilma), planeetat, vuodenajat, värit...

7.8.09

HandEye



Natural Dyesin listalta löysin tiedon uudesta HandEye-lehdestä. Kesällä 2009 ilmestyneen lehden teemana on Afrikka. Useammatkin jutut ovat värikkäitä, mutta tässä kermana kolme indigonsinistä juttua:
Birgitta de Vos: Benin Blues - Ancient techniques color the modern world
Michele Wipplinger: Inside Indigo - The beginning of Blue ja
Keith Recker: Get blue at home: do it yourself indigo - Natural dye master Michele Wipplinger shares her indigo recipe with HAND/EYE readers

Lehden kotisivu osoitteessa: www.handeyemagazine.com

5.8.09

Ravunpunainen


[Kuva: Oren Shai]

Lisää veden- ja merenelävistä ja väreistä. Näin ravustuskaudella tulee Coloriaan vuosittain vähintään yksi kysymys keitetyn ravun punaisesta väristä. Ravun punainen väri on astaksantiini-nimistä punaista karotenoidiväriainetta. Kun rapu vielä elää, väriaine on sitoutuneena ravun kuoren proteiineihin, mutta kun rapu heitetään kiehuvaan veteen, se muuttuu hetkessä punaiseksi, koska astaksantiini eroaa nopeasti proteiinista. Samaa astaksantiiniväriä löytyy myös muista merenelävistä, mm. edellisessä jutussa mainitusta kultakalasta ja esimerkiksi lohesta ja lohenmädistä. Punaisia väriaineita on eläimissä myös muita, mutta yleensä punaisen astaksantiinin erottaa aika hyvin siitä, että se säilyttää punertavan värinsä vielä kuumennettaessakin. Esimerkiksi tonnikalan myoglobiini-pigmentin värjäämä punainen liha muuttuu kypsennettäessä vaaleaksi.

Kuinka ollakaan, valmistellessani vanhoista resepteistä kertovaa luentoani Värjäripäiville, löysin Innsbruckin käsikirjoituksesta (n. 1330) seuraavan ohjeen:

Punaista. Ota rapuja, keitä hyvin ja heitä pois kaikki kuoria lukuunottamatta. Jauha hyvin, ja siilaa kankaan läpi ja sekoita hyvin alunan kanssa, silloin tulee väri punaiseksi; jos halutaan tehdä tummempaa lisätään siihen espanjanvihreää.


En ole kokeillut. Jos jollakin on rapukekkerit ja haluaa kokeilla, näkisin mielelläni, millaista jälkeä tulee!

2.8.09

Kultakalojen kimallus


[Kuvassa: Ryukin goldfish, Plate XIX in: Goldfish and Their Culture in Japan, by Shinnosuke Matsubara. Bulletin of the Bureau of Fisheries, Vol. XXVIII 1908, Part I. P. 397.]

Luonto-ohjelmien katsominen kannattaa - aina oppii jotain uutta. Tällä kertaa tämän:
1. Kultakaloja on muunkin värisiä kuin "kullanvärisiä" ja punaisia - niitä on myös mm. sinisiä.
2. Kultakalat saavat värinsä auringosta.

Kultakalojen värisolut, kromatoforit, muodostavat valoa heijastavia pigmenttejä. Itseasiassa kultakalat voivat muuttaa väriään saamansa valospektrin mukaan. Kalan perusväri määräytyy sen mukaan, mitä pigmenttejä sen soluissa on. Kultakala on kuitenkin valosta riippuvainen: pimeässä yönsä viettävät kalat ovat vaaleampia aamulla ja jos niitä pidetään pimeässä kauan, ne menettävät värinsä täysin. Kultakalat eivät ole mikään ihmepoikkeus kalamaailmassa, vaan löytyy myös useita muita kaloja, joiden väri vaihtelee olosuhteista riippuen. Jotkut kalat ovat jopa öisin eri värisiä kuin päivisin. Myös ravinnolla on merkitystä kalojen väriin. Perussääntönä voisi sanoa: mitä terveempi kala, sen voimakkaamman värinen.

Wikipediasta luin, että alkujaan kultakalat on jalostettu karpeista. Kiinassa Tang-dynastian aikaan (618–907) oli suosittua kasvattaa karppeja koristelammissa ja jotkut näistä karpeista näyttivät keltaoransseilta perinteisen hopeaisen värityksen sijaan. Alunperin kyseessä oli luonnollinen mutaatio, mutta ihmiset alkoivat kasvattaa näitä kultaan vivahtavia karppeja hopeakiiltoisten sijaan. Vuonna 1162 Song-dynastian krisarinna määräsi rakennettavaksi lammen, johon oli kerätty punaisia ja kullanvärisiä karppeja. Kiinassa ja vähän myöhemmin Japanissa kalojen jalostus jatkui ja lopulta vuonna 1611 kultakalat tuotiin ensi kerran Portugaliin, josta ne levisivät muualle Eurooppaan. 1600-luvun etelä-Euroopassa kultakaloja arvostettiin suuresti niiden jalon ja onnea symbolisoivan värityksen vuoksi.

Bristolin akvaarioharrastajien kultakalasivulta löytyy kattavan perustiedon lisäksi myös kultakalan historian aikajana ja tarkempaa tietoa kalan pigmenteistä!