22.11.10

Sininen maito ja punainen maito



Coloriaan tuli muutama kuukausi sitten kysymys "punaisesta ja sinisestä" maidosta: "Milloin täysmaitoa alettiin myydä punaisessa ja kevytmaitoa sinisissä purkeissa? Täällä koto-Suomessa se on aina ollut itsestäänselvyys, mutta ulkomaan reissulla huomasin, että eihän se aina niin ole..." Laitoin kysymyksen Valiolle, josta kuluttajaneuvoja lähettikin vastauksen:

Maitotölkkien värit ovat hyvin kauas kantoisia eli jo 1960-luvulta asti on Valion maitoja pakattu tietyn värisiin tölkkeihin eli Valio täysmaito (aiemmin kulutusmaito nimellä) oli punaisessa tölkissä, kevytmaito tummansinisessä ja rasvaton maito vaalean sinisessä tölkissä.
Valitettavasti perusteluja kyseisten värien valinnalle ei saatu selville. (Harmi.) Värit jokatapauksessa ovat niin vakiintuneet, että arkikielessä puhutaan luontevasti punaisesta ja sinisestä maidosta. Vaikkakin rasvaton on kyllä useimmiten puheeessakin "rasvatonta" eikä vaaleansinistä.

Mielenkiintoista on myös se, että Brittein saarilla on saatavilla samalla tavoin värikoodattua maitoa ja sinisen, punaisen ja vihreän maidon erot ovat puhuttaneet myös brittiläisillä keskustelupalstoilla. Erään vastauksen mukaan sininen on 3% rasvaprosentin "standardimaitoa", vihreä 2% ja lieneekö punainen sitten rasvatonta - erään keskustelijan mielestä: "like white water with little left except the colour".

Reilu sata vuotta sitten, kun maitopakkauksista ei tiedetty mitään, sinisellä ja punaisella maidolla on ollut vähän eri tarkoitus - Tampereen Sanomat lokakuulta 1888 (nro 122, 15.10.1888) selvittää asiaa vähän pidemmälle jutussa Outoja ominaisuuksia maidossa:
Väliin tapahtuu, että maito tuntemattomista syistä muuttuu ja saa outoja ominaisuuksia sekä oudon karwan. [...] Tawallisimpana wikana maidossa mainittakoon ensin n. s, sininen maito, johon on syynä eräs basilli (paljaalla silmällä näkymätöin eläin), joka on päässyt maitoon. Sinistä maitoa ei ole sekoittaminen hywään, terweesen maitoon, ja tätä pahaa wastaan auttaa ainoastansa että maitoa pidellessä noudatetaan mitä huolellisinta puhtautta.
Punainen maito on suorastaan werensekaista maitoa. Sattuu, nimittäin,että hiukan wertakin lähtee lehmästä maidon ohella, joka tästä tulee punaisen ja wastenmielisen näköiseksi. Tämä tauti lakkaa tawallisesti itsestään muutaman päiwän kuluttua. Punaista maitoa ei myöskään saa sekoittaa terweiden lehmäin maitoon; waikka tuo punainen maito ei olekaan terweydelle wahingollinen, ei se kuitenkaan kernaasti kiihoita kenenkään ihmisen ruokahalua. Sitä wastoin woi punaista maitoa juottaa wasikoille ja sioille.

Sinisen maidon ihme mainitaan myös ruotsinkielisessä, vuonna 1869 ilmestyneessä "Öfversigt af Finska Vetenskaps-Societens Förhandlingar X" -kirjassa on F. von Beckerin kirjoittama artikkeli Om blå mjölk och dess giftiga egenskaper, jonka voi kokonaisuudessaan käydä lukemassa Coloriasto-sivulta osoitteesta http://coloriasto.blogspot.com/2010/10/f-von-becker-om-bla-mjolk-och-dess.html.

16.11.10

Vaaleanpunainen timantti kaupan


[Kuva Sothebyn videosta.]

Tänään Genevessä tulee myyntiin jalokivimaailman harvinaisuus: platinatimanttisormus, jonka kruunaa vaaleanpunainen 24,78 karaatin timantti. Timantti on ollut suurelta yleisöltä piilossa yli puoli vuosisataa, siitä saakka, kun newyorkilainen jalokivikauppias Harry Winston myi sen yksityiselle keräilijälle. Värin, koon ja puhtauden lisäksi siitä tekee harvinaisen vaaleanpunaisille timanteille epätyypillinen leikkaus. Timantti on voimakkaan vaaleanpunainen. Gemological Institute of America (GIA) on luokitellut sen termillä Fancy Intense Pink.

Katso video timantista www.sothebys.com/video/privateview/GE1005

Sothebyn huutokauppakamari odottaa tänään uutta timantin huutokauppahinnan maailmanennätystä - timantin myyntihinnaksi on arvioitu jopa 38 miljoonaa dollaria. Edellinen ennätys timanttihuutokaupassa syntyi noin kaksi vuotta sitten, joulukuussa 2008, kun Christie's -huutokauppakamari myi sinisen Wittelsbach-Graff -timantin yli 24 miljoonalla dollarilla.

www.diamondworld.net/contentview.aspx?item=5374 (Diamond World News Service 4.10.2010 23:02)
Harvinainen vaaleanpunainen timantti myyntiin (Iltalehti 10.11.2010 klo 17.43)
Pink diamond could set record: $27 million anyone? (Frank Jordans, The Associated Press / November 10, 2010 12:04)

15.11.10

Siniwärikiihkoa ja kadotuksen tulta

Coloriastosta löytyy muutamakin juttu toissavuosisadan hihhuleista ja herätysliikkeistä. Jutuissa on keskitytty suurilta osin kertomaan yleisesti kummastustakin herättäneistä liikkeistä, mutta myös väri on saanut jutuissa huomiota. Tapio-lehti vuonna 1869 tarkkaili siniwärikiihkon hirmuisia vaikutuksia etenkin Savon naisissa:

Noin kolmekymmentä wuotta takaperin nähtiin wielä Sawon naisten kantaman halpawärisiä waatteita, jotka kyllä kirjavuudellansa wetiwät tarkastajain silmät puoleensa, sillä niissä loisti yhtaikaa walkoinen, keltanen, waalian-sininen ja monta muuta eri-wäriä, mutta ne oliwat kuitenkin huokeata laatua. Wärjärit Sawossa ja Karjalassa eiwät siihen aikaan tarwinneet paljon tuota kallista siniwäriä, eikä siis rahat sen kautta huwenneet ulkomaille. Waimon puolet oliwat silloin terweitä, iloisia ja punakoita, juuri kuin kedonkukkaiset, eiwätkä milloinkaan näyttäneet synkkämielisiltä. Mutta sitte kuin se mainio heränneiden herra Paawo Ruotsalainen Nilsiän pitäjäässä, alkoi saarnaamaan semmoista parannusta, jonka tuntomerkit oliwat enimmästi waatteissa, niin siitä ajasta sai siniwäri armonsa Sawossa ja Karjalassa. (Siniwäri ja hengelliset-liikkeet Sawossa. Tapio 4, 23.1.1869)
Kirjoittajan huolena oli etenkin sinisen värin suosio herätysliikkeiden keskuudessa ja tuontivärin runsaan ostelun vaikutus talouteen: sininen värihän oli kaikki tuontiväriä ja kaikki ulospäin menevä köyhdytti Suomen köyhää kansaa. Mielenkiintoista tässä huolessa on se, että alunperinhän herätysliikkeiden pointtina oli suosia ei-näyttäviä värejä - mustaa, harmaata, tummansinistä - ja pyrkiä pois kaikista muotivillityksistä ja turhuuksista - silloisesta kulutusjuhlasta ja ehkä myös vaatetukseen liittyvistä luokkaeroistakin. Vaatteiden materiaalit valmistettiin mahdollisimman pitkälle omavaraisesti: omista hampuista, pellavista, villoista ja nahoista. Sininen väri piti muutoin kotokutoiseen vaateparteen ostaa ja se tunnettiin myös nimellä mariansininen. Mutta edullisesta ja vaatimattomasta asusta alkoikin vähitellen muodostua asu, joka valmistettiin tiukkojen säädösten mukaan ja lopputuloksena alkoi muotoutua tummansininen univormu, jonka värjäämiseen sinistä väriä kului runsaasti.
Jo edellisessä olemme näyttäneet sen turhuuden ja wahingon mitä siniwäri-kiihko waikuttaa kansassa; waan siinä ei ole kyllä, että rahat sen kautta hupenewat ulkomaille, eikä siinä, että työtä ja waiwaa uhrataan sen saamiseksi arwaamatoin määrä, mutta sama kiihko waikuttaa paljon tapain turmiota Sawon naisissa. Äitit tyttönensä harjoittamat sen tähden paljon kotowarkautta, josta seuraa taloudessa, sekä yhteistä wahinkoa että perheellistä riitaisuutta. Ja kaikki nämät onnettomuudet näyttäwät waan wuosi-wuodelta enentymän ja lisääwän turmiota maakunnissa, joiden poistamiseksi olisi siis jo tarpeellinen ruweta käyttämään soweliaita keinoja. (Siniwäri ja hengelliset-liikkeet Sawossa., osa 2, Tapio 5, 30.1.1869)

Neljä vuotta myöhemmin Uusi Suometar käsitteli herätysliikkeen ja värin yhteyksiä täysin eri näkökulmasta: Viipurin alueella, Nokkalan peili-tehtaan väestön keskuudessa levinnyt hengellinen liike tuomitsi punaisen pahana värinä - eikä kirjoittaja kaida näyttämästä sympatiaansa "wäriparkaa" kohtaan:
Tämän liikkeen "kokonaisena" ollessa oli sen suosijoilla pian yleinen tapa wihata muutamia waatteita wärinsä suhteen. Niillä ajoilla, näet, oli pian yleiseen talonpoikaisen waimowäen waatteukseen kuuluwa tulipunainen liiwi, sekä myöskin melkeen samankarwaiset huiwitkin muodissa. Tämä wäriparka tuli kohta niin wihatuksi, etta kiiruun kaupassa lennätti kukin "kääntynyt" sen-wärisen liiwinsä "painajien" käsiin muuksi wäriksi muutettawaksi, tahi myödä sukasi sen n. s. suruttomille syntisille. Lapsiinkin koettiwat he saada istutetuksi kauheaa kammoa tuota wäriparkaa kohtaan; niille nimittiwät he punaista hirmunimellä: "kadotuksen tuli". (Hengellisistä liikkeistä Wiipurin seuduilla., Uusi Suometar 125, 24.10.1873)

Varsin mielenkiintoista lukemista on myös Päivi Räsäsen Käsityötieteen pro gradu -tutkielma vuodelta 2001, Koreuden ryysyt ja valkeat vaatteet - pukeutumisnormit Lars Levi Laestadiuksen saarnoissa vuosilta 1845-1860 (aukeaa pdf-tiedostona). Sen mukaan Laestadiuksen saarnoista tulee voimakkaasti esiin se, että koreus ja komeus ovat syntiä, tai vähintään paheksuttavia asioita - ja erityisesti naisväen heikkous. Koreutta hyvässä löytyy vain viattomuuden valkoisista vaatteista, jotka kuoleman jälkeen saa taivaassa itselleen. Yksittäisiä värejä ei sinänsä mainita ja Räsänen huomauttaakin: Toisin kuin voisi punaisen värin ylellisyysluonteesta päätellen olettaa, Laestadius ei saarnoissaan suoraan paheksu punaista väriä. Paheksuttavina asioina mainitaan saarnoissa mm. "mustat kengät" ja "mustat saappaat" - kaikki liika komeilu ja koreilu - mutta yllättäen tanssia paheksuva pappi lupaa saarnassaan taivaan tien kulkijoille määränpäässä jopa punaiset tanssikengät.

Aiheeseen liittyvän körttipuvun historiasta löytyy lisää Herättäjä-Yhdistyksen sivuilta: Eeva Eerola: Körttipuku kansanpukuna.

8.11.10

Lempivärirengas



Hyvistä aikomuksistani huolimatta en ole saanut koottua lempivärikyselyn tuloksia kunnolla sellaiseksi raportiksi kuin miksi olen aikonut ne koota - mikä ei tarkoita sitä, että olisin hylännyt projektit. Aika vain ei kiusallisesti tunnu antavan periksi. Tulokset ovat kuitenkin kaikki tallella ja toivoakseni lähiaikoina saan venytettyä jo lähetettyjä (ja tietenkin uusia) vastauksia erilaisiksi tilastoiksi. Muistaakseni ensi vuoden aikana alkaa lähestyä kyselyiden kymppivuotinen - joten eikös kymmenen vuotta ole melkoisen hyvä otanta-aika...?

Jospa jostain löytyisi myös rahoitusta (tai vapaaehtoisvoimia) moisten kyselyiden nykyaikaistamiseen. Mokomat ovat tällä hetkellä toteutettu vain perinteisellä lomakeformaatilla, mutta tietokannatkin voisi jossain vaiheessa ottaa käyttöön :)

Siihen saakka: osallistu Colorian kyselyihin:
Lempiväri
Inhokkiväri
Mihin liität värit?
Plus miinus nolla (väribarometri :))
Minkä värisiä ovat viikonpäivät?
Minkä värisiä ovat numerot?
Minkä värisiä ovat kirjaimet?


ps. Kuvassa viimekeväinen tilanne lempivärien jakautumisesta prosentteina... :)

1.11.10

Todenperäinen Wäri-Kirja

Olen harmissani katsellut, kuinka kiireet ovat syöneet aikaa Colorialta ja Coloriastolta. Onneksi kumminkaan ei tarvitse olla yksin: kiitos palautteesta ja kannustuksesta. Ja ennenkaikkea: kiitos materiaalista, jota itselläni ei olisi ollut mahdollisuutta saada Coloriastoon.

Reilun kuukauden aikana Coloriastossa on julkaistu mm. Martti Kujansuun lähettämä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1888 julkaisema Todenperäinen Wäri-Kirja. Ohjeita ja neuwoja kotiwärjyyn -opus, josta nykyvärjärit voivat tulkata itselleen ohjeita yli 120 vuoden takaa.

Paavo Anttilan luvalla Coloriastossa julkaistiin hänen äitinsä, tekstiilitaiteilija Eva Anttilan kirjoittama ja Käsiteollisuus-lehdessä vuonna 1925 julkaistun teksti Hiukan värien merkityksestä.

Syyskuun lopussa Ellinor Ivalon perikunta myönsi luvan hänen Kotiliedessä samana vuonna julkaistun tekstin Jaavalaisista aidoista batik-töistä julkaisuun.

Näiden lisäksi syyskuun ja lokakuun aikana Coloriastoon on tullut useampia englannin- ja ruotsinkielisiä tekstejä, mm. indigovärjäysresepti.

Tervemenoa lukemaan!

Lisää on tulossa. :D