17.11.11

4.11.11

Siniset värjäysaineet



Luonnon siniset väriaineet kuitataan yleensä mainitsemalla, että indigo on luonnon ainoa sininen värjäykseen soveltuva väriaine - mikä ei aivan täysin pidä paikkaansa. Sinistä on mahdollista saada myös muista kasveista, vaikkakaan sinistä ei saa aikaan vain heittämällä kasveja pataan ja odottamalla, kuten monen muun väriaineen kanssa on. Mutta niinhän ei voi toimia indigonkaan kanssa.

Värjäripäivillä 2009 värjättiin historiallisten reseptien työpajassa vanhoja reseptikokeiluja ja niiden joukossa Kuinka willaisia lankoja kauniiksi mustansinisiksi painetaan -resepti Turun Wiikko-Sanomat -lehdestä vuodelta 1824. Siinä sinipuusta tehtiin mm. raudan avulla kaunista tummansinistä - ei violettia kuten sinipuusta peruskäsittelyllä tulee (kuvassa).

Vuonna 1847 julkaistusta Dictionary of Arts -kirjan osiossa Blue Dyes (löytyy siis Coloriastosta) mainitaan myös useita lähteitä sinisen värin aikaansaamiseksi: indigo, preussinsininen, sinipuu, mustikat (marjat), mustaseljan marjat, mulperin marjat, aitalikusteerin marjat ja "muutamat muut marjat, joiden mehu muuttuu siniseksi, kun siihen lisätään hieman alkalia, tai kuparisuoloja".

Ohjeen mukaan marjoilla värjäämiseen tarvitsee alunaa, rautavihtrilliä tai kuparisulfaattia tai espanjanvihreää ja viinikiveä. Pelkällä rautapuretuksella saadaan teräksensininen sävy, tinapuretuksella sininen violetilla vivahduksella.

Lisäksi artikkelissa mainitaan solanum guineense -kasvin marjojen käytöstä silkin värjäämisessä: niistä on saatu useita sinisen, violetin, punaisen ja ruskean sävyjä - mutta pääasiassa violettia.

Pysyvyydeltään indigoa vastaavaa sinistä saadaan jagua-puusta eli tatuointipuusta (kirjassa mainittu Gardenia genipa, nyk. Genipa americana) ja eteläamerikkalaisesta aculeata-kasvista, joiden väritön mehu muuttuu ilman vaikutuksesta tummansiniseksi.

Olen itse kokeillut lähinnä mustikkamehulla värjäystä alunapuretuksella. Väristä tuli kaunis: pinnalta punaruskea, solmukohdista sininen (ei violetti). Ilo oli kuitenkin lyhytaikaista. Mustikkavärin pesunkesto oli hyvä, mutta väri pystyi auringossa vain pari viikkoa (jos sitäkään) ja haalistui nopeasti kirjavan kautta vaaleanruskeaksi - ja nykyään parin vuoden jälkeen näköjään melkein värittömäksi (alla kuva aurinkoboksistani - mustikka oikealla - ja lähis mustikkamehuväristä; en tiedä, mihin olen haalistuneet kuvat viskannut... mutta kuvitelkaa puolet vaaleammaksi). Pitäisiköhän kuitenkin ottaa marjaprojekti ja testata erilaisilla puretuksilla? Kuulisin mielelläni ihmisten marjavärjäyskokemuksista!