27.2.12

Kuisman kukerrusta



Olen pitänyt värjäyshommista tahatonta taukoa melkein koko viime vuoden (ajan puute, tuo pirulainen!) ja tänä vuonna olen uudella innolla aloittanut pienen värjäilytestailun keittiössäni töiden lomassa, mutta olen kumminkin pääasiallisesti keskittynyt SULOisia värejä -projektiin. Siinä jätevärjäysten lomassa hairahduin värjäämään myös yrteillä ja tasapainoilin jonkin aikaa keskenäni siitä, kuuluuko tämä värjäyskokeilu SULOisia värejä-projektiin vai ei, mutta kun kyseessä ei ole varsinainen jätevärjäys ja aineskin on ostettu kaupasta, niin ehkäpä parempi paikka tälle informaatiolle on oma Coloria-blogini. Olen nimittäin jo kauan haaveillut värjääväni kuismalla, mutta haaveeksi on jäänyt, koska kuisma on näin kaupunkilaiselle suhteellisen hankalasti löydettävä värikasvi. Muutenhan sitä Suomessa löytyy kohtuullisen yleisesti. Olen lukenut, että kuismasta on mahdollista saada useampia värejä: kukista pitäisi saada sävyjä keltaisesta violettiin ja muusta kasvista alunalla keltaista ja alkoholin avulla punaista (hyperisiiniä) - kuismaa onkin käytetty enemmän alkoholin värjäämiseen kuin tekstiilivärjäykseen. Sitten eräänä tammikuisena iltana, seisoskellessani Punnitse & Säästä -puodin jonossa, huomasin alennuslaarissa St. John's Wort -pussin puoleen hintaan - ostin 50 sentillä 20 grammaa kuivattua kuismamurua. En tiedä mitä kasvin osaa se oli, eikä sitä ollut paljon, mutta päätin silti kokeilla, mitä murusista irtoaisi. Heitin muruset pikkukattilaan ja perään kaikenlaista värjättävää. Ikinä en olisi osannut ennakkoon kuvitella, millainen värikirjo kattilasta nousisi.



Olen viime aikoina testaillut myös grafiikkapaperieni värjäytymistä, koska etsin ideaa lukuisten hukkapalojen käyttämiseen - normaalipaperi tai edes akvarellipaperi ei ime väriä ihan näin voimakkaasti. Grafiikkapaperihukkapalani on säilytetty sikin sokin ja ne ovat eri ajoilta - ja samaan kattilaan yhtäaikaa heitettynä värjääntyivät hämmentävän eri sävyisiksi - kellertävän ruskeasta syvään punaruskeaan. Värikirjoa löytyi myös lankanäytesetistäni: arvelin, että 20 grammaa tuskin riittää edes pienen kerän värjäämiseen, joten ajattelin kokeilla vain pienellä erällä erilaisia lankoja. Näitä lankasettejä olen tehnyt valmiiksi joskus telkkaria katsellessani melkoisen satsin ja niissä on useampia lankalajeja villalangasta keinotekoisiin, osa puretettu ja osa purettamatta ja ne on sidottu kiinni toisiinsa - eli ne viettivät värikylvyssä tismalleen saman ajan. Kirjo oli huikea!



Seitsemän veljestä -lankoihin (harmaata ja valkoista, ilman puretusta, alunapuretuksella ja alunaviinikivipuretuksella) tuli huikeita värieroja kellertävistä vaaleanpunaisiin ja violetteihin, polyamidi värjääntyi vaaleanpunaiseksi, alpakkalanka kirkkaankeltaiseksi ja toinen ja Florica (100% villaa) sammaleen vihreäksi (mikä ei valitettavasti ole tallentunut kuviin kovin hyvin). Puuvillan ja polyamidin sekoitus (50/50) Malibu-lanka muuttui suorastaan silmiäsärkevän neonkeltaiseksi. Jopa akryylikuidut värjäytyivät hieman. Lankojen väri tosin muuttui aika pian: jo parin päivän jälkeen kuvan vaaleanpunainen oli sammunut punertavaksi beigeksi, mutta sen jälkeen muutosta ei ole tapahtunut.



Värjäsin paperisuikaleita melkoisen määrän, mutta silti kattilassa näytti vielä riittävän punertavaa vettä, joten heitin perään vielä noin 50 gr kirpparilta ostamaani tuntematonta lankaa (vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin 7 veljestä, ellei sitten ole sitä). Se keräsi itseensä vielä tunnin liottelulla ihan mukiin menevän punertavan beigen värin.



Tämä innosti sen verran, että yritin mennä ostamaan lisää kuismaa, mutta ostamani pussukka oli ollut viimeinen (sen sijaan mukaan sattui samanlainen setti laventelia...). Kuisma on melko tunnettu yritti luontaisainekaupoissa, mutten ole vielä ehtinyt kierrellä tarjontaa läpi. Kuismateetäkin on kuulemma saatavilla...

25.2.12

Paratiisikukan värit



Katselin läpi pari vuotta sitten Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa ottamiani kuvia ja aloin miettiä, mikä on kuvassa olevan kukan nimi. Pienellä hakuammunnalla löysin kukan englanninkielisen nimen Bird of paradise flower ja pian suomenkielisen nimenkin: kolibrikukka (Strelitzia). Samalla silmiini osui myös parin vuoden takainen uutinen kukan väriaineista: bilirubiinia pidettiin pitkään pigmenttinä, jota löytyy vain eläimistä - mutta muutaman vuoden takainen löytö varmisti, että pigmenttiä löytyy myös kolibrikukasta, varsinkin niiden siemenvaipoista sekä terälehtiä suojaavista aluslehdistä. Mielenkiintoista on myös se, että kukan siemenvaippojen väri saattaa säilyä muuttumattomana vuosikymmeniä sen jälkeen, kun kasvi kuolee.

Ihmisessä bilirubiini tulee näkyviin mm. vanhojen mustelmien keltaisissa sävyissä ja keltatautia sairastavilla. Ja onhan se yksi ulosteenkin merkittävimmistä väriaineista.

Previously Known as Animal-Only Pigment, Bilirubin Now Confirmed in Bird of Paradise Flower (ScienceDaily 8.9. 2010)
First Discovery Of 'Animals-Only' Pigment Bilirubin In Plants (ScienceDaily 23.3.2009)

16.2.12

SULOisia värejä



SULOisia värejä -projekti on lähtenyt hienosti käyntiin ja värjäysjuttuja voi seurata osoitteessa: suloisiavareja.wordpress.com Lisäsin SULOisia värejä -sivuston Coloria-blogin blogilistalle tuohon oikeaan palstaan: biojätevärjäyskokeiluni postaan sinne - ja niitä on kevään aikana tulossa useita. Toivotan lisäksi kaikki tervetulleiksi kertomaan omista kokemuksistaan - sanojakaan ei välttämättä tarvita, otamme mielellämme vastaan myös kuvakertomuksia! SULOisia värejä -projektin tarkoitus on olla ennenkaikkea yhteisöllinen projekti, siispä toivon, että levittäisitte osoitetta mahdollisuuksienne mukaan kaikkialle. Myös ulkomaiset kontaktit ovat tervetulleita!

5.2.12

Punainen viiva

Ajattelin näin vaalipäivän kunniaksi ottaa esille jonkin teemaan liittyvän väriasian, mutta puolueiden tunnusvärien tai ehdokkaiden lempivärien sijaan mieleeni nousikin "punainen viiva". Tosi tämä aihe taitaa mennä lievästi presidentin vaalien ohi, koska punainen viiva oli käytössä nimenomaan Suomen eduskuntavaaleissa vuosina 1907–1935 - mutta vaalit kuin vaalit. Vuonna 1909 julkaistiin Ilmari Kiannon Punainen viiva -romaani, joka oli aikanaan hyvinkin ajankohtainen: romaani sijoittuu Suomen ensimmäisten eduskuntavaalien tienoille vuoteen 1907 ja sen pääosassa on köyhä Topi Romppanen perheineen. Topi uskoo, että kun vaaleissa antaa tukensa ”solisalirattijärjestelmälle”, köyhälistön olot paranisivat - muttei sitten äänestyspäivän jälkeen ole mikään muuttunutkaan, vaikka punainen viiva vedettiin paperiin kiihkolla ja hartaudella. 1970-luvulla Aulis Sallinen teki Punainen viiva -oopperan, joka kantoi punaisen viivan tarinaa ulkomaille saakka.

Punaisen viivan käyttö oli yksinkertaista: äänestäjä merkitsi listamalliseen vaalilippuun oman ehdokkaansa kohdalle punaisella kynällä viivan. Punaisen värin käyttö määrättiin Suomen Suuriruhtinaanmaan Vaalilaissa (annettu Pietarhovissa 7.7.1906) 45 § näin:

Jos valitsija tahtoo antaa äänensä jonkun valitsijayhdistyksen ehdokaslistan hyväksi, joka on otettu vaalilippuun, merkitköön tämän listan punaisella viivalla. Jos hän haluaa muuttaa ehdokaslistassa olevien nimien järjestystä, pankoon siihen myöskin numeron 1 sen nimen eteen, jonka hän asettaa ensi sijalle, ja numeron 2 sen nimen eteen, joka on oleva toinen järjestyksessä.

Punaviivan perässä - eduskuntavaalit 1907 -sivustolla kerrotaan:
Hermanssonin komitea ehdotti, että äänestysmerkintä vaalilippuun tehtäisiin punaisella kynällä, koska se helpottaisi äänten laskentaa. Komiteassa kuitenkin keskusteltiin myös tavallisen kynän käyttämisestä, mutta tällöin jäsen Schybergson oli todennut: "Tämä laki on niin radikaalinen, että punainen väri siihen erinomaisesti soveltuu". Niinpä "punainen viiva" tuli myös vaalilakiin ja säilyi siellä vuoteen 1935 asti, jolloin määräys punaisesta kynästä poistettiin.

Sen sijaan en ole onnistunut mistään kaivamaan tietoa, mitä väriainetta tuon ajan punaiset kynät olivat - sitäkin on joku kysynyt.

1.2.12

Musta galaksi - raidallisia tomaatteja ja muuta ruoalla leikkimistä



Israelilainen Technological Seeds DM on luonut tummasävyisen tomaattilajikkeen risteyttämällä tomaattia villien lajikkeiden kanssa, ja sen firma on sitten ristinyt hienolla scifinimellä Black Galaxy. Tomaatti on "musta" (eli hyvin tumma) ulkopuolelta ja tomaatinpunainen sisäpuolelta. Tomaatin on sanottu olevan jopa normaalitomaattia terveellisempi, koska sen tumma väri on aikaansaatu samantyyppisellä pigmentillä kuin mitä löytyy mustikoista. Näin ollen uusi tumma lajike voi olla varsinainen terveyspommi: tumman antioksidanttivärin lisäksi tomaatista löytyy vitamiini C:tä ja lisäksi punaisesta tomaatista löytyvää väriainetta, lykopeenia, joka itsessään vähentää riskiä sairastua sydäninfarktiin, aivohalvaukseen, eturauhassyöpään... (Ja huom.! Lykopeeni on siitä mielenkiintoinen väriaine, että se imeytyy parhaiten kuumennetusta ruoasta - siis lykopeenin saantia ajatellen laadukas tomaattimurska on parempi vaihtoehto kuin tuoreet tomaatit!)

Värifanin mielestä mielenkiintoisin juttu tässä ei ole kuitenkaan tomaatin tummuus tai sen ravintoarvot ja terveellisyys, vaan sen valosensitiivisyys: tumma pigmentti muodostuu valossa. Varjossa olevat kohdat jäävät vaaleammiksi. Niinpä tuloksena voi olla myös raidallisia tai muuten kuvioillisia tomaatteja - vahingossakin, jos osa hedelmästä jää varjoon.

Mustan tomaatin on tarkoitus debytoida julkisesti maailmanlaajuisilla Arava Agricultural R&D -expossa, jonne on odotettavissa myös muita vihannes- ja hedelmämaailman ihmeitä, värisensaatioiden joukkoon lukeutuvat punaiset sitruunat ja kelta-purppura-vaaleanpunaraidalliset porkkanat.



Israeli farmers develop black tomatoes, Sarit Sardas-Trotiino (Ynet News 27.1.2012)
A dark day for the salad counter – Israeli scientists breed black tomato, Katie Silver (Daily Mail 31.1.2012)

ps. Asiasta ensimmäisenä uutisoineen Ynet News -sivuston keskustelupalstalla purppuraisesta porkkanasta näyttää nousseen pieni hälinä, mutta itseasiassa purppuraporkkanoissahan ei itsessään ole mitään uutta - sehän oli yksi porkkanan alkuperäisistä väreistä... Tästä on ollut juttua Coloria-blogissa: Porkkanan väri (23.7.2009)