coloria

SULOisia värejä -työpajaan ilmoittautuminen alkanut!

2012-01-02T18:42:00.001+02:00

SULOisia värejä -työpaja
la 24.3. klo 13–17.30 ja su 25.3. klo 11–16.00
Suomen käsityön museo, Jyväskylä

Työpajassa valmistetaan ja värjätään omasta kotikeittiöstä tai roskiksesta dyykatulla materiaalilla. Työpajan ohjaavat tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahti ja mediataiteilija Päivi Hintsanen. Työpaja ei edellytä aiempaa kokemusta värjäämisestä. Työpaja on osa NowHere Finland 2012 -näyttelyä.

Ilmoittautuminen alkanut! Ilmoittaudu 10.2.2012 mennessä museon infoon (014) 266 4370, craftmuseum.info(at)jkl.fi tai netissä osoitteessa http://www.craftmuseum.fi/ilmoittautuminen_suloisiavareja.htm. MUKAAN MAHTUU 10 NOPEINTA! Ilmoittautuminen on sitova. Työpaja on ilmainen.

ps. Työpajaan liittyy myös kaikille avoin yleisöluento lauantaina 24.3. sekä koekeittiöblogi, joista molemmista tietoa myöhemmin!

Coloria toivottaa hyvää alkavaa vuotta!

2011-12-26T14:04:00.003+02:00

Vuosi 2011 on ollut Coloria-sivustolla ja blogissa sekä Coloriasto-sivustolla häpeällisen hiljainen. Kaiken kiireen keskellä sekä oma värjäilyni ja muut värikokeilut ovat jääneet minimiin. Värikirjoja olen tilaillut, mutta niidenkin lukeminen on jäänyt aikalailla puolitiehen, kun aika on yksinkertaisesti loppunut käsistä. Coloriastoon olen valmistellut vanhoja väritekstejä julkaistavaksi, mutta suurin osa niistäkin saanen valmiiksi vasta ensi vuoden puolella. Harmittavaa ajan puutetta!

Colorian Facebook-sivu on sentään ollut suhteellisen eläväinen - sinne olen lykkinyt väriä koskevat uusimmat uutiset ja vähän muitakin värilinkkejä. Tervetuloa kaikki kommentoimaan ja lisäämään omia uutisia ja värijuttuja! Mm. kaikki väriin, värjäykseen ja maalaukseen liittyvät uutiset sekä kurssitiedot ovat tervetulleita, mutta toivon, että varsinaisilta mainoksilta Colorian FB-tili säästyisi tulevinakin aikoina! Jos et vielä liketä, niin nyt on aika: www.facebook.com/coloria.net

Tulevana vuonna 2012 toivon saavani enemmän juttua aikaiseksi värien tiimoilta, kun oma elämänikin koukkaa taas töiden ja projektien osalta enemmän värien pariin. Jo tässä kuluvan vuoden lopulla olen alkanut valmistella Ulla Lapiolahden kanssa uutta värjäykseen liittyvää projektia, josta lisätietoa piakkoin! Luvassa sekä luentoa että kurssia Jyväskylän suunnalla ja erillistä blogiprojektia niille, jotka eivät pääse paikanpäälle.

Värjäys ja värit keskiajalla -vihkonen

2011-12-07T16:20:00.001+02:00

Muutama vuosi sitten kirjoitin Värjärikillalle pienen tekstin keskiaikaisista väreistä Turun Keskiaikamarkkinoille ja nyt tuo teksti on präntätty 40-sivuiseen pieneen vihkoseen Värjäys ja värit keskiajalla, joka on minulla myynnissä Jyväskylän taidemuseon joulubasaarissa tulevana viikonloppuna. Vihkosen hinta on 15€ ja sen myyntituotto menee kokonaisuudessaan Värjärikillalle. Vihkosta ei tällä hetkellä saa muualta, mutta myöhemmin sitä voi kysellä Värjärikillan kautta ja varmaankin se tulee myyntiin Värjärikillan alueelle Turun Keskiaikamarkkinoille. Vihkosen on taittanut Tiina Leinon opastuksessa Sanna Moisio.

Jyväskylän taidemuseon joulubasaari
La ja su 10.-11.12.2011 klo 11-18
Jyväskylän taidemuseo, Kauppakatu 23, Jyväskylä
Pöytä nro 15 (portaiden vieressä)

Vihkosia ei ole valtavaa määrää, joten jos haluat tehdä ennakkovarauksen, niin meilaa paivi.hintsanen@coloria.net
HUOM! Koskee vain paikan päälle Joulubasaariin tulevia - en välitä vihkosta postitse!

Natural Dye Workshop with Michel Garcia - Colors of Provence Using Sustainable Methods

2011-11-21T18:15:00.002+02:00

Shibori -Traditional Craft

2011-11-19T14:11:00.002+02:00

New Japan Style

2011-11-17T13:04:00.007+02:00

Video: Traditional Li textile techniques: spinning, dyeing, weaving and embroidering

2011-11-15T00:59:00.005+02:00

Siniset värjäysaineet

2011-11-04T13:08:00.004+02:00

Luonnon siniset väriaineet kuitataan yleensä mainitsemalla, että indigo on luonnon ainoa sininen värjäykseen soveltuva väriaine - mikä ei aivan täysin pidä paikkaansa. Sinistä on mahdollista saada myös muista kasveista, vaikkakaan sinistä ei saa aikaan vain heittämällä kasveja pataan ja odottamalla, kuten monen muun väriaineen kanssa on. Mutta niinhän ei voi toimia indigonkaan kanssa.

Värjäripäivillä 2009 värjättiin historiallisten reseptien työpajassa vanhoja reseptikokeiluja ja niiden joukossa Kuinka willaisia lankoja kauniiksi mustansinisiksi painetaan -resepti Turun Wiikko-Sanomat -lehdestä vuodelta 1824. Siinä sinipuusta tehtiin mm. raudan avulla kaunista tummansinistä - ei violettia kuten sinipuusta peruskäsittelyllä tulee (kuvassa).

Vuonna 1847 julkaistusta Dictionary of Arts -kirjan osiossa Blue Dyes (löytyy siis Coloriastosta) mainitaan myös useita lähteitä sinisen värin aikaansaamiseksi: indigo, preussinsininen, sinipuu, mustikat (marjat), mustaseljan marjat, mulperin marjat, aitalikusteerin marjat ja "muutamat muut marjat, joiden mehu muuttuu siniseksi, kun siihen lisätään hieman alkalia, tai kuparisuoloja".

Ohjeen mukaan marjoilla värjäämiseen tarvitsee alunaa, rautavihtrilliä tai kuparisulfaattia tai espanjanvihreää ja viinikiveä. Pelkällä rautapuretuksella saadaan teräksensininen sävy, tinapuretuksella sininen violetilla vivahduksella.

Lisäksi artikkelissa mainitaan solanum guineense -kasvin marjojen käytöstä silkin värjäämisessä: niistä on saatu useita sinisen, violetin, punaisen ja ruskean sävyjä - mutta pääasiassa violettia.

Pysyvyydeltään indigoa vastaavaa sinistä saadaan jagua-puusta eli tatuointipuusta (kirjassa mainittu Gardenia genipa, nyk. Genipa americana) ja eteläamerikkalaisesta aculeata-kasvista, joiden väritön mehu muuttuu ilman vaikutuksesta tummansiniseksi.

Olen itse kokeillut lähinnä mustikkamehulla värjäystä alunapuretuksella. Väristä tuli kaunis: pinnalta punaruskea, solmukohdista sininen (ei violetti). Ilo oli kuitenkin lyhytaikaista. Mustikkavärin pesunkesto oli hyvä, mutta väri pystyi auringossa vain pari viikkoa (jos sitäkään) ja haalistui nopeasti kirjavan kautta vaaleanruskeaksi - ja nykyään parin vuoden jälkeen näköjään melkein värittömäksi (alla kuva aurinkoboksistani - mustikka oikealla - ja lähis mustikkamehuväristä; en tiedä, mihin olen haalistuneet kuvat viskannut... mutta kuvitelkaa puolet vaaleammaksi). Pitäisiköhän kuitenkin ottaa marjaprojekti ja testata erilaisilla puretuksilla? Kuulisin mielelläni ihmisten marjavärjäyskokemuksista!

Omista väri!

2011-09-30T01:03:00.002+03:00

Muutama tunti (!) sitten aukesi verkossa Unisefin hyväntekeväisyyskampanja Own A Colour And Help Save A Child's Life, joka löytyy osoitteesta http://www.ownacolour.com. Nettisivulla myydään 16.7 miljoonaa värisävyä, jotka saa nimetä omakseen - minimihinta on punta, joten jos kaikki värit myydään minimihinnalla, jo se tuottaa kampanjalle rahaa 16.7 miljoonaa puntaa. Kun eksyin sivulle, keräyssumma oli £26000 puntaa. Palasin tsekkaamaan lukua shoppailtuani kolme väriä - eli noin varttitunnin kuluttua - ja summa oli yli £50K.

Mikään virallinen nimeämissessiohan tämä ei ole, eli tällä tavalla nimi ei päädy kuin tähän nimenomaiseen projektiin, mutta hauska tapa lahjoittaa rahaa. Ja mikä tekee siitä mielenkiintoisimman: ostaessaan saa paitsi nimetä värin, voi myös selittää, miksi valitsi juuri kyseisen värin. Jotkut ovat vastanneet lyhyesti, mutta osa on kirjoittanut hienoja tarinoita lempivärinsä historiasta - mielenkiintoista luettavaa värifanaatikoille.

Pitäkää kiirettä - värejä ei ole myynnissä kuin 16.7 miljoonaa! (Ihan oikeasti: se tuntui ensin suurelta luvulta, mutta kun tässä on katsellut myyntimääriä ja myytyjen väriplänttien täyttymistä...)

Seitikkimaalailua

2011-09-08T15:13:00.003+03:00

Pari vuotta sitten sain vahingossa tosi hienoja seitikkiprinttejä, kun värjäystilanteessa seitikkejä tippui valkoiselle paperille ja kun pari tuntia myöhemmin siivosin, sain ihastella hienoja seitikkikuvioita. Ny, kun äiti toi metsätuliaisina kuivattuja veriseitikkejä ja verihelttaseitikkejä, päätin kokeilla maalailua niiden kanssa. Metodi oli simppeli: asettelin kuivat (pääasiassa veriheltta-)seitikit märälle akvarellipaperille. Kostutin toisen samankokoisen akvarellipaperin ja laitoin sen sienten päälle. Niiden päälle paksu pahvilevy ja paljon painoa - ja parin tunnin päästä oli hienoja jälkiä paperilla.

Mikä mielenkiintoisinta: ensimmäisiin kokeiluihin asettelin seitikit kaikki niin päin, että lakin alaosa oli alimmaista paperia vasten ja yläosa ylimmäistä paperia vasten. Hattujen alaosasta jäi selkeästi punaista jälkeä, kun taas yläosasta paperiin tuli keltaisia ja vihreitä (!) painaumia. Luulin ensin vihreää homeeksi, mutta ilmiön toistuessa tajusin, että väriä se on. Kun sitten myöhemmin muussasin kerran käytetyt seitikit yhdeksi mössöksi jatkokäyttöä varten, väri muuttui kokonaisvaltaisen ruskeaksi.

Värejä luennolla Turussa keskiviikkona 5.10. klo 17.30–18.30

2011-09-07T15:00:00.000+03:00

Turku Biennaali 2011: Yleisöluento keskiviikkona 5.10. klo 17.30–18.30
Coloria.net-sivuston suunnittelija ja ylläpitäjä Päivi Hintsanen: Kohtauksia värien historiasta. Turku Biennaaliin liittyvät yleisöluennot pidetään Aboa Vetus & Ars Novan pääsisäänkäynnin läheisyydessä sijaitsevassa Factory-tilassa ja ne ovat avoimia ja maksuttomia kaikille.

Luennolla siirrytään aikaan, jolloin väriä ei noin vain saanut lähikaupasta vesivärinappina, vaan sitä noudettiin joskus päivämatkojenkin päästä. Aikoinaan väriaineet olivat kalliita ja yksi jopa kalliimpaa kuin kulta. Luennolla seikkaillaan niin kuninkaallisten hovien loisteessa kuin merirosvojen mukana rämemaillakin. Värien historia on täynnä merkillisiä anekdootteja, etuoikeuksia, sääntöjä ja kieltoja sekä värin voimaan liittyviä uskomuksia, mutta myös ilmaisuvoimaa ja kauneutta, joka ei ole kadonnut ajan kuluttamanakaan.

Sanoja sävyistä - sävyjä sanoista

2011-08-24T10:26:00.001+03:00

Aamutuimaan tuli muutamakin meili samasta asiasta - värien sävyistä ja sävynimistä.

Väreihin perehtymättömälle voi välillä olla hankala selittää, että jonkun tuotemerkin kobolttisininen öljyväri voi olla ihan eri sävyinen kuin toisen tuotemerkin kobolttisininen öljyväri, vaikka periaatteessa koostumus onkin aivan sama. Pigmenteissä itsessään värisävyyn vaikuttaa aina sen kemiallinen koostumus: esim. koboltinsiniset ovat värejä, joissa sininen väri tulee koboltista, mutta sävy voi vaihdella hyvinkin paljon sen mukaan, mitä muita mineraaleja pigmenttiin on sekoittunut. Luonnonpigmenteissä värisävyt vaihtelevat rajustikin, koska mineraaleihin sekoittuneita epäpuhtauksia on melkein mahdoton irrottaa - ainakaan kustannustehokkaasti. Mutta synteettisissä väreissä epäpuhtaudet saadaan pois ja lopputuloksena on puhdas pigmentti, joka yleensä on vuodesta toiseen tasaisesti saman värinen.

Puhdas synteettinen pigmenttikään ei välttämättä silti päädy kaupan hyllylle samanvärisinä maalituotteina. Jos pigmenttitehtaalta lähtee kaksi samanväristä pönttöä pigmenttiä eri maalitehtaisiin, lopputulos todennäköisesti poikkeaa toisistaan, vaikka itse pigmentti olisi prikulleen sama. Maalitehtaat käyttävät erilaisia sideaineita ja myös täyteaineiden laatu ja määrä vaikuttaa siihen, minkä värisenä pigmentti lopulta tulee tuubista ulos.

Myös yksinkertaisesti se, kuinka hienoksi pigmentti on jauhettu, vaikuttaa värisävyyn, etenkin aidossa ultramariinissa ero on huomattava.

Tämän lisäksi kauppojen hyllyltä löytyy myös sävyvärejä. Koska monet aidot pigmenttivärit ovat kalliita tai hankalasti käsiteltäviä, tai värin ominaisuutta muuten vain parannetaan, niitä korvaamaan on tehty erilaisia sekoitusvärejä. Suomenkielellä harvoin tätä eroa painotetaan, mutta jos katsoo tuubien alkuperäisiä merkintöjä, niistä voi lukea vaikka umbra ja umbra hue. Englanninkielisissä värituubeissa yleensä hue tarkoittaa maaliainetta, jonka väri tulee kahden tai useamman värin sekoituksesta. Tämä ei tarkoita, että sekoitusväri olisi välttämättä huonompi - se voi olla ominaisuuksiltaan jopa parempikin - mutta nimityksissä se on hieman harhaanjohtava.

Ja jotta pakka menisi oikeasti sekaisin, valmistajat myös käyttävät nimiä aika holtittomasti - niihin ei oikeastaan ole mitään varsinaista säännöstöä. Sekavan nimiviidakon avuksi on luotu erilaisia luokitteluita, joista kansainvälinen Colour Index on pigmenttien kohdalla se luotettavin (hieman sama asia kuin Pantone painovärimaailmalle): kaikilla sekoittamattomilla väripigmenteillä on oma CI-numeronsa. Ammattilaistaiteilijaväreihin on yleensä merkitty pakkaukseen CI-numerolla, mistä väristä on kysymys; jos kyseessä on sekoitusväri, CI-numeroita on kaksi tai enemmän.

Epätäydellinen, mutta tärkeimmät pigmentit sisältävä CI-numerolistaus löytyy Colorian sivuilta osoitteesta: http://www.coloria.net/org/indeksi.htm

PotatoPrint Festival 2011

2011-08-07T16:08:00.000+03:00

Kuudes kansainvälinen pottupainofestari pidetään 12.-14.8.2011 Järvassa, Virossa. Tämän vuodena on Kiri; muinaissana tarkoittaa kuvioita, kuviointia, kirjaimia, fontteja ja kirjoitusta. Festareiden työpajat liittyvät edellämainittuihin ja lisäksi paikan päällä painetaan pottukuvioilla luonnonvärejä niin kankaisiin kuin seinäpapereihin. Tarkempi ohjelma löytyy festarin omalta sivulta: http://www.printpotato.pri.ee/home.html

DipDay 2.9.2011

2011-08-04T13:27:00.000+03:00

DipDay:n blogi on nyt auki ja löytyy osoitteesta dipday.blogspot.com
Blogissa julkaistaan tietoja ensimmäiseen kansainväliseen väripäivään eli DipDay:hin liittyvistä tapahtumista. Blogin kautta voit kertoa omasta tapahtumastasi ja kutsua muita osallistujia paikalle (=tiedottaa) sekä tutustua muiden järjestämiin tapahtumiin.

DipDaytahän vietetään ensimmäisen kerran 2.9.2011 Värjärikillan 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi!

Miksi smaltti harmaantuu?

2011-08-02T12:46:00.003+03:00

[Kuva: Hans Holbain nuorempi: Sir Brian Tuken muotokuva (National Gallery of Art, Washington D. C.). Kuvan tausta oli alunperin smalttisininen, mutta on ajan myötä muuttunut ruskeaksi.]

Smaltti on sininen lasipigmentti - käytännössä hienoksi murskattua lasia - jota käytettiin kohtuullisen paljon maalaustaiteessa 1500-1700 -luvuilla. Smaltissa on kuitenkin omalaatuinen ongelma: sininen häviää hiljalleen ja pigmentti harmaantuu. Tämän lisäksi pigmentti ei sekoittunut kovin hyvin öljyyn ja kun 1700-luvun lopulla markkinoille alkoi tulla muita edullisempia sinisiä värejä, smaltin käyttö hiljalleen loppui.

Smaltin harmaantuminen valmiissa maalauksissa tunnettiin jo 1600-luvulla ja selittämättömästä ilmiöstä on kirjoitettu useita eri teorioita, kunnes tänä vuonna asiaan vihdoin saatuun selvyyttä. Vuosisatoja piinanneella mysteerillä on kuitenkin kovin arkinen selitys: pigmentin sininen väri tulee koboltista ja harmaantuminen johtuu potaskaioneiden häviämisestä pigmenttipartikkeleista ja täten koboltti-ioneiden muuttumisesta uudessa fyysisessä ympäristössä - mikä johtaa sinisen värin katoamiseen.

Lue lisää smaltista Coloriasta: www.coloria.net/varit/smaltti.htm

Why Have Murillo’s Skies Turned Grey? Researchers Find Key to Pigment Fading (ScienceDaily, 19.5.2011)

Conservation Science: Smalt (Conservation TATE)

Värjärikilta 10 vuotta

2011-07-31T14:19:00.000+03:00

Värjärikilta ry on luonnonvärjäreiden oma yhdistys, joka pyrkii toiminnallaan kokoamaan luonnonväreistä kiinnostuneita yhteisen värikkäästi porisevan padan äärelle. Yhdistyksen jäseniä yhdistää kiinnostus luonnonväreihin: värjäystekniikoihin, värien historiaan ja ekologisuuteen.

Värjärikilta täyttää tänä vuonna 10 vuotta! Onnea Värjärikillalle, joka juhlii syntymäpäiviään mm. tänään päättyvillä, vuosittain järjestettävillä Värjäripäivillä. Itselleni Värjärikiltaan kuuluminen on ollut antoisaa, vaikka oma kasvivärjäilyni ei tapahdukaan aina kaikkien taiteen sääntöjen mukaan - kuulun niiden hyvin harvojen joukkoon, jotka ovat keittäneet langat kiinni kattilan pohjaan (lienenköhän peräti ainoa?) Olen välillä melkein oikeasti kuullut, kuinka jonkun käsityön ammattilaisen tai opettajan sydän rutisee tuskasta hänen seuratessaan kovakouraista langan käsittelyäni, mutta silti kaikkien kukkien on annettu kukkia: tilaa on kokeilulle ja yrittämiselle.

Värjärikiltalaisia on joka lähtöön: suuri osa kiltalaisista lienee kädentaitoalalla joko opettajina tai kädentaitajina ja käsityöläisinä, mutta mukaan mahtuu hyvä poikkileikkaus monista muista ammateista, ja taitotasokin vaihtuu työkseen värjäävistä ammattilaisista kerran vuodessa värjääviin harrastelijoihin - ja siitä kirjosta syntyy hyvä soppa. Värjärikillan jäsenmaksu on 25€/vuosi ja sillä saa kotiin mm. Värillä-lehden.

www.varjarikilta.fi
Killan blogia voi lukea osoitteessa varjarikilta.blogspot.com

Uusia pigmenttejä

2011-07-28T10:44:00.000+03:00

Kuva: Oregon State University

Kaksi vuotta sitten Oregon State Universityn (OSU) kemistit loivat maailman parhaana pidetyn sinisen pigmentin. Se keksittiin oikeastaan vahingossa: laboratoriossa tutkittiin mangaanioksidien sähköominaisuuksia ja kun eräs näyte kuumennettiin yli tuhanteen Celsius-asteeseen, näyte muuttui voimakkaan siniseksi. Kun uuden värin erinomaiset ominaisuudet huomattiin, sähkötutkimus sai jäädä ja kemistiryhmä keskittyi uuden pigmentin tutkimiseen. Pigmentti saa värinsä mangaanista, mutta sen rakenne on erityinen, kristallimainen.

Pian huomattiin, että vaihtamalla rakenteeseen muita alkuaineita, voidaan tuottaa myös muita värejä. Nyt kemistiryhmä on käyttänyt sinisen värin kristallirakennetta uusien väriaineiden luomiseen. Ensimmäisenä listalla on kirkkaanoranssi pigmentti, jonka ytimenä on rauta. Tutkijaryhmä saattaa kokeilla myös kuparin ja titaanin käyttämistä vihreän pigmentin luomiseen. Myös keltaisten, ruskeiden ja punaisten uusien pigmenttien luominen on listalla.

Uusien pigmenttien kristallinen rakenne on ollut tiedossa jo aiemmin, mutta niitä ei oltu koskaan ajateltu valmistaa kaupalliseen käyttöön. Erittäin vakaiden, kestävien ja hyvin happoja ja kuumuutta vastustavien värien kaupallinen valmistus entistä turvallisemmin ja ympäristötekijät huomioon ottaen olisi suuri mullistus väriainemarkkinoilla, jossa suuri osa keskinkertaisista pigmenteistä valmistetaan edelleen hyvin luontoa rasittavalla tavalla.

OSU on jo hakenut patenttia löytämälleen teknologialleen ja viimeisimmistä löydöksistä julkaistiin hiljattain juttu American Chemical Societyn lehdessä Inorganic Chemistry.

Pigment Discovery Expanding Into New Colors (ScienceDaily, 27.7.2011)
Accidental Discovery Produces Durable New Blue Pigment for Multiple Applications (ScienceDaily, 19.11.2009)

Coloria-sivu Facebookissa

2011-07-21T09:51:00.000+03:00

Hyvää kesää kaikille Colorian ystäville!

Aktiivisimmat lukijat ovatkin varmaan huomanneet, että Coloria blogeineen on vaipunut kesäkoomaan - tarkoitus on täältä kuitenkin jossain vaiheessa kömpiä taas hereillekin ja alkaa päivitellä lisäjuttuja. Myös Colorian pääsivu on pienen uudistuksen alla. Näkyviä muutoksia alkaa jälleen tulla hiljalleen syksyn aikana.

Kesän ensimmäisenä aktiviteettina piti käydä pelastamassa Colorian Facebook-ura: pari vuotta toiminut ryhmä uhattiin arkistoida, ellei sitä päivitetä uudempaan ja päivitys ei puolestaan onnistunut, koska sitä luvattua päivitysnappia ei tullut. Facebookin mukaan ryhmät on tarkoitettu pienille porukoille, kuten perheille, yhteydenpitoa varten... Vaikka Colorian ystävät nyt yhtä suurta perhettä olisivatkin, niin tein silti Facebookin kehotuksesta Colorialle oman Facebook-sivun, josta voi käydä tykkäämässä! Ja käykää tykkäämässä, jos Coloriaa kannatatte!

Colorian Facebook-sivulle.

Hyvää loppukesää kaikille - nauttikaa kesän väriloistosta!

Sinisiä, violetteja ja ruskeita ihmisiä

2011-05-31T10:02:00.001+03:00

Poliisin myöntämien henkilökorttien ulkoasu uudistuu tästä päivästä lähtien ja viimepäivinä lehdet ovat uutisoineet kovaan ääneen korttien värierottelusta. Mm. Iltalehti otsikoi Ulkomaalaisille erivärinen henkilökortti ja Aamulehtikin Ulkomaalaisille erivärinen henkilökortti kuin suomalaisille - Ulkomaan kansalaisille myönnetään kesäkuun alusta lähtien henkilökortteja, jotka eroavat väriltään selvästi Suomen kansalaisten korteista.

Asia on kerrottu melkoisen suoraan näillä sanoin Poliisinkin sivulla:

Uudet henkilökortit muuttuvat siten, että kansalaisen henkilökortti on värisävyltään sinertävä, alaikäisen henkilökortti violetti ja ulko-maalaisen henkilökortti ruskea.

Poliisin sivuilla kerrotaan myös, että korttiin on lisätty myös uusia turvallisuutta parantavia turvatekijöitä.

Värikorttikeskustelu on jo joillakin keskustelupalstoilla ehättänyt yltyä melkoisille kierroksille: kortteja on verrattu jopa toisen maailmansodan aikaisiin saksalaisten määräämiin keltaisiin tähtiin ja vaaleanpunaisiin kolmioihin. Pitäisikö olla huolissaan?

Pääpointti värien valinnalle tuntuu kuitenkin olevan enemmän käytäntö kuin eri kansallisuuksien erottelu toisistaan: suomalaiset voivat käyttää henkilökorttiaan matkustusasiakirjana, kun taas muiden maiden kansalaiset tarvitsevat matkustusasiakirjakseen oman maansa henkilökortin tai passin. Korttien sisältö ei käytännössä ole muuttunut, mutta nyt ne on helpompi erottaa raja-asemilla. Mutta toisaalta, väri paljastaa nopeammin ulkomaalaisuuden myös muualla asioidessa, mitä korttiin kirjaimin kirjoitettu kansalaisuus ei ehkä niin näkyvästi aiemmin tehnyt.

Mietityttää vain, olisiko samanlaisia otsikoita olisi syntynyt, jos Poliisi olisi tiedottanut uudistuksesta toisin sanoin? Esimerkiksi kertomalla, että uusista värillisistä korteista sininen kelpaa myös matkustusasiakirjana. Ainakin poliisilla olisi ollut myöhemmin paljon enemmän seliteltävää asiakkailleen siitä, minkä värinen kortti kuuluu kenellekin.

Batiikkikursseja tarjolla!

2011-05-26T20:00:00.000+03:00

ma - ti 27 - 28.6. klo 10 - 17 Batikin aakkoset

tutustuminen vahabatikin maailmaan, oman batikkikankaan suunnittelu, vahaus ja värjäys, illalla mahdollisuus omatoimiseen työskentelyyn
ohjaana batik-taiteilija Sirpa Hasa
hinta 125 euroa, sisältää opetuksen, lounaat ja päiväkahvit

ke - pe 29.6.- 1.7. klo 10 - 17 Batikin jatkokurssi

kokeilullinen kurssi batikin perusteet hallitseville, uusien mahdollisuuksien etsimistä, leikkiä väreillä ja kuvioilla, iltaisin mahdollisuus omatoimiseen työskentelyyn
ohjaajana batik-taiteilija Sirpa Hasa
hinta 180 euroa, sisältää opetuksen, lounaat ja päiväkahvit

Ennakkoilmoittautumiset ja lisätietoja: sähköpostilla, tekstiviestillä tai soittamalla
sirpa.hasa@hasadesign.fi, Sirpa Hasa, puh. 050 340 0666

Botanic transformation - colour of plants and matter in motion

2011-05-12T14:42:00.005+03:00

Muutama viikko sitten tutustuin ISENDissä Ranskassa ruotsalaiseen taiteilijaan, Jeanette Schäringiin, joka kertoi työstään ja tällä hetkellä meneillään olevasta näyttelystään Göteborgin kasvitieteellisen puutarhan Galleria Floras Rikessä. Jeanette on tekstiilitaiteilija, jonka työskentelee luonnon orgaanisten elementtien ja myös kasvivärjäyksen parissa. Installaatiomaisessa näyttelyssä on tekstiilien lisäksi esillä kasvivärejä lasipurkeissa - ne saavat kehittyä omaa aikaansa ja muuttua näyttelyn aikana.

Jeanette pitää työssään hitaista prosesseista ja kasvivärien käyttö liittyy samaan ideologiaan: kasviväreillä ei voi värjätä nopeasti. Prosessi ottaa aikansa, eikä luontoa voi hoputtaa. Jeanettea kiinnostaa myös se, kuinka kasvivärit elävät, ne haalistuvat ja muuttuvat ajan saatossa ja juuri muutos tekee niistä mielenkiintoisen elementin. Hän on käyttänyt projekteissaan hidasta kontaktivärjäystä värjäämällä tekstiileitä kuukausia kylmässä väriliemessä tai asettamalla niiden päälle lehtiä ja muita kasvinosia ja odottanut viikkoja, kun tekstiili on imenyt kasveista väriaineita ja tanniineja itseensä. Lopputulos on aina ennalta-arvaamaton ja elävä.

Jeanette Schäring on valmistunut Göteborgin yliopiston Tekstiilitaiteen osastolta ja sen jälkeen elänyt ja työskennellyt myös ulkomailla. Hän on taiteen teon ohella elättänyt itsensä mm. opettamalla kasvivärjäystä, mm. Masseyn yliopistossa Wellingtonissa, Uudessa-Seelannissa. Hänellä on ollut useita näyttelyitä sekä Ruotsissa että ulkomailla. ISENDissä Jeannette kertoi myös tulevasta näyttelystään (myöhemmin tänä vuonna) Uppsalassa sekä yhteistyöstään Uppsalan yliopiston kanssa kasvien värien ja taideprojektin tiimoilta.

Botanic transformation - colour of plants and matter in motion
Galleri Floras Rike
9.4.-29.5.2011
Auki joka päivä 10-19

Taiteilija itse paikalla esittelemässä näyttelyä 15.5. ja 24.5. klo 14.

Göteborgin kasvitieteellinen puutarha www.gotbot.se
Jeannetten kotisivu www.jeanettescharing.net

Elämän käännekohtien tilat ja värit

2011-05-10T13:12:00.003+03:00

Uusi Bryggman-instituutti on aloittamassa toimintaansa ja järjestää ensimmäisenä kansainvälisenä tapahtumanaan tutkijakonferenssin, jonka teemana ovat elämän käännekohtien tilat ja värit.

Rakennetun ympäristön väritys niin ulko- kuin sisätiloissa on intiimiä ja oman aikansa arvomaa-ilmaan ja kauneuskäsitteisiin sidottua. Teema antaa miltei rajattoman määrän monitieteellisiä lähtökohtia tutkimukseen. Etsimme myös kadonnutta väriä.

Pohjoismaiset tutkijat esittelevät tutkimussessioissa konferenssin teemaan liittyviä tutkimus-hankkeitaan. Konferenssiin on tällä hetkellä abstraktien haku:

Abstraktit lähetetään viimeistään maanantaina 23.5.2011 .pdf-muotoisina sähköpostitse osoit-teeseen info@bryggman.fi Tekstien pituuden tulee olla 250–300 sanaa, kielenä ruotsi tai englanti. Eri alojen tutkimus on tervetullutta, esim. arkkitehtuuri, sisustusarkkitehtuuri, taidehistoria, kulttuu-rintutkimus, kaupunkimaantiede, kulttuurimaantiede, historia, uskontotiede, psykologia, psykiatria, hoitotiede, terveystutkimus, väritutkimus, materiaalitutkimus, restaurointi. Hyväksymisestä ilmoitetaan viimeistään 30.6.2011.

Perjantain luennoitsijoita ovat fil.tri Emilie Karlsmo Uppsalan yliopistosta, dosentti Karin Fridell Anter Tukholman Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastosta sekä lehtori Harald Arnkil Aalto-yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta. Lauantain luennoitsijoita ovat fil.lis. Helena Soiri-Snellman Turusta, professori Aino Niskanen Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitokselta, arkkitehti Johan Celsing Tukholmasta sekä professori emerita Riitta Nikula Helsingin yliopistosta. Sunnuntaina on tarjolla opintoretki.

Konferenssikielet ovat ruotsi ja englanti, tulkkauspalvelua ei ole.
Konferenssiin voi ilmoittautua ja sen ohjelmaan voi tutustua Bryggman-instituutin sivuilla.

Elämän käännekohtien tilat ja värit
Tutkimuskonferenssi
25–27.11.2011, Arken (Åbo Akademi)
Tehtaankatu 2, Turku

Värimatka Kiinaan

2011-05-08T12:51:00.003+03:00

[Kuvassa yksityiskohta kuvasta: Beijing, yksityiskohta lapsiperheen kodista. Tiibetiläinen tekstiili ja punainen paperivalaisin muodostavat kauniin yhdistelmän. Kuva: Janne Kommonen 2009.]

Kulttuurien museossa Helsingin Tennispalatsissa aukeaa tulevalla viikolla Janne Kommosen, Kirsi Kommosen ja Chen Shuxunin 90 valokuvasta koostuva näyttely Värimatka Kiinaan, joka esittelee kiinalaista värikulttuuria – värien käyttöä, värisymboliikkaa ja väreille annettavia merkityksiä.

Kiinassa väreillä on voimakas symboliarvo, ja yhden värin merkitys voi olla eri yhteyksissä erilainen, jopa vastakkainen. Kiinan kielessä sana väri liittyy onnellisuuteen, sillä sana yán (颜) tarkoittaa sekä väriä että kasvoja muodostaen merkityksen onnesta loistavat kasvot. Koska väreillä on suuri merkitys, Kiinassa toimivien ulkomaisten yritysten on oltava tarkkoja tuotteiden ja viestinnän värivalinnoissa, jotta värit viestisivät toivottuja asioita.

Näyttely Värimatka Kiinaan on esillä 11.5.–27.11.2011 ja sinne on vapaa pääsy.

KULTTUURIEN MUSEO (Tennispalatsi 2. krs, Eteläinen Rautatiekatu 8, Helsinki)
Avoinna ti 11–20, ke-su 11–18.

Näyttelytiedote Museoviraston sivulla: www.nba.fi/fi/varimatka_kiinaan

ISEND 2011

2011-05-03T10:58:00.000+03:00

Viime viikon vietin Ranskassa ISEND 2011 -symposiumissa (International Symposium & Exhibition on Natural Dyes) ja se olikin sellainen reissu, että tarinoita ja raportoitavaa riittäisi useammaksi kuukaudeksi. Informaatio-overload oli vain sitä luokkaa, että vastaanottaminen alkoi vaikeutua jo ensimmäisen päivän jälkeen. Seminaaripäivät eivät olleet mitenkään keveitä rakenteeltaan: luento-ohjelma alkoi yhdeksältä ja päättyi neljältä, jonka jälkeen oli vielä kolme tuntia työpajoja, keskusteluja, elokuvia jne. Koska majoituksemme oli noin tunnin kävelymatkan päässä, käytännössä koko viikko kerättiin tasaisesti univelkaa. Mutta kyllä kannatti.

Itselleni viikon kohokohta oli ehdottomasti keskiviikon ekskursiopäivä. Onnistuimme mahtumaan purppurakotiloreissulle, johon kuului myös pieni värikasviretki paikallisella luontopolulla sekä osterifarmilla vieraileminen. Huippukohtana tietenkin omien purppuranäytteiden valmistaminen merenrannalla kotiloista.

Symposiumluennoissa oli paljon mielenkiintoista ja paljon uutta, myös itselleni ihan uusia (perinne)värikasveja, jotka toisella puolella maailmaa ovat yleisiä, mutta joista en täällä puolen maailmaa ole ikinä kuullutkaan. Koko tapahtuman rikkaus olikin osallistujien monipuolisuus: paitsi että osallistujia oli noin kuudestakymmenestä maasta, joukkoon mahtui kaikensorttisia ihmisiä kaltaisistani harrastelijoista ammattitutkijoihin (historioitsijat, arkeologit, biologit, kemistit jne.) sekä käsityöläisiin ja erilaisten ekohankkeiden toteuttajiin.

Postaan myöhemmin kuvia tapahtumasta ja kirjoitan erikseen muutamista esiin nousseista aiheista, mutta sitä odotellessa: ISEND 2011 -sivulla on nyt esillä muutamia videoita, joista voi nähdä etenkin työpajojen antia:
http://www.isend2011.com/videos,269,en.html

YLEn uutisten ensimmäinen värilähetys

2011-05-01T11:35:00.004+03:00

En malttanut odottaa yhtä vuotta tasan kolmenkymmenen viiden vuoden tasalukuun, mutta päivä on sentään sama: vappupäivänä tasan kolmekymmentä neljä vuotta sitten YLE lähetti uutisensa ensimmäisen kerran värillisenä - uutiset voi käydä katsomassa Ylen Elävän Arkiston sivulta. Elävän arkiston esittelysivun sanoin:

Makeaa ei myöskään heti annettu mahan täydeltä: alkuaikoina uutiset lähetettiin värillisinä vain viikonloppuisin.

Värilähetysklassikko alkaa pehmeällä laskulla - harvoja väritelevision omistavia ei ole varmaankaan haluttu säikyttää hengiltä. Vappulähetys ei suinkaan ala punaisilla ilmapalloilla ja serpentiinien väriloistolla, vaan harmaahkolla loskamaisemalla Helsingin keskustasta ja kuvaavalla selostuksella: Kaupunki heräsi vappupäivän aamuna kylmänkankeana. Ja aamun ankeutta lisäsi se, että vappuneito Manta oli aamuyön tunteina menettänyt ylioppilaslakkinsa kutreiltaan. Mutta kyllä se sitten puolenminuutin kohdalta alkaa väriksi muuttua :)

Ylen Elävä Arkisto: http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=390&a=9584

Vain naisille

2011-03-08T10:39:00.005+02:00

Naisten vaunu Shinjukun asemalla, Tokiossa. Kuva: っ / Wikimedia Commons.

Iltalehti uutisoi elokuussa 2010, että Indonesian Jakartassa on otettu käyttöön oranssit junavaunut, jossa vain naiset saavat körötellä paikasta toiseen vaaleanpunaisilla penkeillä istuen. Tällaisilla vaunuilla on tarkoitus tehdä naisten matkustus turvallisemmaksi ja tarjota heille mahdollisuus matkustaa ilman lähentelyuhkaa. Ajatus ei ole uusi: samankaltaista tarkoitusta palvelevia vain naisille tarkoitettuja vaunuja on käytössä myös muualla maailmassa ja ainakin Japanissa vain naisille tarkoitettuja junavaunuja oli käytössä jo 1900-luvun alussa - joskin 1970-luvulla niiden käyttö lopetettiin. Vain naisille tarkoitetut vaunut - Hana-Densha eli "kukkasade" - kokivat uuden tulemisen Tokiossa 2000-luvun alussa, kun junayhtiöt reagoivat naisten valituksiin lähentelyistä junissa. Kokeilut muuttuivat pian hyvän palautteen vuoksi käytännöksi ja nykyään vaunut ovat vakiokalustoa useammissa Japanin suurissa kaupungeissa.

Japania on pidetty "naisten vaunujen" esimerkkimaana, mutta naisille tarkoitettuja juna- tai metrovaunuja löytyy ainakin Egyptistä (Kairo 1980-luvun lopulta lähtien), Meksikosta, Taiwanista, Malesiasta, Etelä-Koreasta ja Filippiineiltä.

Vain naisille tarkoitettuja junavaunuja koskevien juttujen yhteydessä ei väreistä paljon puhuta, vaikka luulisi, että väri on vahvin signaali, jolla kulkijoita voi ohjata oikeaan paikkaan. Ainakin Malesiassa, Intiassa, Japanin Osakassa, Egyptin Kairossa sekä Brasilian Rio de Janeirossa naisten vaunut on merkitty vaaleanpunaisilla raidoilla tai kylteillä. Delhin metrossa vaaleanpunaiset hindiksi kirjoitetut "vain naisille" kyltit muistuttavat melkein identtisine kukkasineen hyvin paljon japanilaisia kukkasadekylttejä.

Junavaunujen lisäksi ympäri maailmaa on tarjolla myös vain naisille tarkoitettuja takseja, joiden tunnuksena on yleensä vaaleanpunainen. Turvallisuutta lisäävää eittämättä - mutta entäs Kiinan Shijiazhuangissa toissa vuonna avattu, vain naisille tarkoitettu - ja "naisten maun mukaisesti vaaleanpunaiseksi ja purppuraksi maalattu" parkkitalo, jossa "on vähän enemmän tilaa kääntyä"...? Ja metriä leveämmät parkkiruudut.

Näpit irti! Indonesian naiset saivat omat junavaunut häiriköinnin takia, Iltalehti 20.8.2010

Mikä mahtaa olla in?

2011-03-07T19:33:00.001+02:00

...kysytään Intercolorin suomenkielisellä sivulla. Kansainvälinen, verkostomainen ja voittoa tuottamaton Intercolor on ennustanut maailman väritrendejä jo 1960-luvulta saakka ja nykyään se toimii kolmessatoista maassa, Suomen lisäksi Kiinassa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Unkarissa, Italiassa, Japanissa, Koreassa, Portugalissa, Sveitsissä, Thaimaassa ja Turkissa.

Intercolorilta on saatavissa kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä ICfin-väriennuste, joka - sivuston omin sanoin: piirtää suuntaviivoja värien, materiaalien ja kuluttajien mieltymysten liikkeistä lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä saatavilla ovat ennusteet ajanjaksoilta syksy/talvi 2010-2011 kaudelle kevät/kesä 2012. Ilmaiseksi ennusteita ei tietenkään saa: yksi 30 väriä ja niiden selitystä sisältävä värikausi maksaa 164,70 € ja meneillään oleva kausi irtoaa kaupasta muutaman kympin halvemmalla.

www.icfin.com
www.intercolor.nu

Värillistä aikaa mittaamassa: The Colour Clock

2011-03-05T19:13:00.001+02:00

Muutamia päiviä sitten postasin Colorian FB-ryhmään, mutten voinut jättää sikseen, sen verran hieno projekti tämä on: Jack Hughesin The Colour Clock esittää kunkin ajan värinä. Onnelliset Macin omistajat saavat täältä myös ladattua itselleen näytönsäästäjän.

Miten tämä toimii? Väriarvo määrittyy heksadesimaaleina kellonajasta. Heksadesimaalivärisysteemi on sama kuin millä nettisivuilla määritellään väriarvot: kuusinumeroisesta luvusta kaksi ensimmäistä määrittelee punaisen, kaksi keskimmäistä vihreän ja kaksi viimeistä sinisen värin voimakkuuden ja näistä kolmesta sitten muotoutuvat kaikki muut värit. Värin määrittävässä koodissa on siis kolme numeroparia: RRGGBB.

Numeroarvolla ikäänkuin säädellään värin voimakkuutta. Kun arvot on minimissään, väri on mustana ja kun arvot ovat maksimissaan, väri on äärimmäisen kirkas. Jos halutaan esimerkiksi kirkas violetti, säädetään punaisen ja sinisen värin lukemia suureksi ja jätetään vihreä nollille. Esim. numerosarja 990099 antaa allaolevan violetin värin.

Kullakin värillä on käytössään kaksi lukua, joista pienin on 00, sitten 01, 02, 03... Numeron 9 jälkeen merkit jatkuvat vielä kirjainten avulla: A vastaa numeroa 10, B numeroa 11 jne. ja viimeisenä on F. Eli aiemmin aloittamani rivi jatkuisi näin: ...09, 0A, 0B, 0C, 0D, 0E, 0F, 10, 11, 12... Suurin luku kunkin värin kohdalla voi olla FF. Mikäli kaikkien värien arvo on minimissään, eli numerosarja on 000000, lopputuloksena on musta. Mikäli kaikki väriarvot ovat täysillä, eli FFFFFF, lopputuloksena on valkoinen.

Luulinkin ensin, että kello poimii suoraan värin kellonajan mukaan, mutta sehän tarkoittaisi, että värisävy olisi koko ajan melko tumma. Jos tunneissa suurin luku on 24, minuuteissa 59 ja sekunneissa 99, kirkkaimmillaankin väri olisi melko tumma sininen (alla).

Mutta kello onkin laitettu kasvavana ja kirkastuvana yhtenäisenä kuuden numeron lukuna kasvamaan väriä. Pitäisi varmaan tarkistaa keskiyöllä, alkaako aika mustasta ja päätyykö valkoiseen. Heksaluvun vaihtumista voi tarkkailla painamalla kellon ajan alla näkyvää aikaa ja takaisin kellonaikaan voi päästä takaisin painamalla toista palkkia.

http://thecolourclock.co.uk/

Luonnonvärejä Appalakeilta

2011-03-03T08:25:00.003+02:00

Appalachian Ethnobotany: Natural Dyes from Empathos Productions on Vimeo.

Melko selkosanaisessa videossa selitetään luonnonvärjäyksen perusteiden lisäksi myös Amerikkaan asettuvien eurooppalaistaustaisten uudisasukkaiden värjäysvaiheita - ja lähikuvia värjäyskasveista latinalaisine nimineen!

Värillistä taidetta: Sensorium

2011-03-01T17:56:00.003+02:00

THE COLOUR EXPERIMENT: SENSORIUM from Jesse Robertson on Vimeo.

Jesse Robertsonin audiovisuaalinen runo väristä. Runoa varten sata 4-85 -vuotiasta ihmistä kertoivat viisi asiaa, jotka ensimmäisinä heille tuli mieleen spektrin eri väreistä. Kyselyn tulokset yhdistettiin jokaisen värin tutkimustietoon sekä erilaiseen populaarikulttuurista poimittuun äänimateriaaliin.

Luentoa tarjolla Englannissa - Philip Ball

2011-02-28T17:48:00.005+02:00

Väreistäkin kirjoittanut tiedekirjailija Philip Ball vierailee luennoimassa Bristolin yliopistossa 1.3. klo 18 (Englannin aikaa) - luento on kaikille avoin ja ilmainen. Luennolla käsitellään teemoja, kuten mistä taiteilijat ovat saaneet värinsä ja kuinka värien saatavuus ja sävyjen lisääntyminen on vaikuttanut siihen, miten taiteilijat maalaavat.

Ainakin joskus luentoja on lähetetty suorana nettilähetyksenä, mutta ainakaan vielä en ole onnistunut saamaan mahdollisen livelähetyksen osoitetta (ja sen laitan heti tänne, jos sellaisen saan). Muussa tapauksessa me täällä etäällä voimme hengata fiilareissa mukana lukemalla Philip Ballin kirjoittamaa teosta Kirkas maa : Miten värit syntyivät - mikä jokaisen värifanaatikon hyllystä pitäisi löytyä.

Philip Ballin mielenkiintoiseen maailmaan voi tutustua myös hänen verkkosivuillaan osoitteessa www.philipball.co.uk tai hänen blogissaan philipball.blogspot.com.

Nettisivujen väriä käsittelevässä osuudessa www.philipball.co.uk/colour.php on ladattavana pdf-muodossa myös väriin liittyvää materiaalia, osa julkaisematonta ja osa aiemmin julkaistua.

------
George Hare Memorial Lecture 2011
Wills Memorial Building, Queen's Rd, Bristol, 6 pm
'Bright Earth: The Invention of Colour'

Sinisiä sieniä

2011-02-26T17:30:00.002+02:00

Täytyy sanoa, että luulin aluksi ylläolevaa kuvaa huonoksi kuvankäsittelyksi - mutta ei se olekaan. Kysessä on Lactarius indigo -sieni (synonyymit Lactarius canadensis, Lactifluus indigo), joka englanniksi tunnetaan myös nimillä indigo milk cap, indigo (or blue) Lactarius tai blue milk mushroom ja ruotsiksi nimellä Indigoriska. Olisiko tämä suomeksi siis indigorousku? Sieni kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikassa, itäisessä Aasiassa ja Väli-Amerikassa, mutta sitä on raportoitu löydetyn myös eteläisestä Ranskasta.

Huolimatta siitä, että omassa tutkassani sienestä ei ole ollut tietoa, kyseessä ei ole maailmanlaajuisesti mikään mullistava löytö: se ei ilmeisesti ole luonnollisessa kasvuympäristössään kovinkaan harvinainen ja ruokasienenä sientä näkee ainakin Meksikon, Guatemalan ja Kiinan ruokatoreilla; Meksikossa sitä pidetään toisen luokan ruokasienenä ja ilmeisesti sen syötävyydestä on käyty enemmänkin keskustelua ja kommentit ovat jossain "herkullista" ja "syömäkelvotonta" välillä. Sieni on itseasiassa kuvattu ensimmäisen kerran jo 1822 nimellä Agaricus indigo (Lewis David de Schweinitz). Suomessakin sienestä on puhuttu ainakin joillakin keskustelupalstoilla, mutta ei se mikään yleinen keskustelunaihe ole ollut.

Lactarius indigon väriaine on englanninkielellä guaiazulene (myös azulon); suomenkielistä vastinetta en löytynyt, mutta olisiko se sitten guaiatsuleeni. USAssa aine on FDAn hyväksymä kosmetiikkaväri. Sen värinestettä on käytetty myös marinadien värjäämiseen.

Olisi mielenkiintoista kuulla, onko kenelläkään värjäyskokemusta ko. sienestä? Tai edes tietoa siitä, onko joku joskus kokeillut? Yleensä rouskut eivät ole värisieniä, mutta olisiko tässä poikkeus? Sienestä tulee kirkkaansinistä eritettä, mutta kuten Wikipediakin (en.wikipedia.org/wiki/Lactarius_indigo) kertoo, sininen väri häviää keitettäessä ja sienet muuttuvat harmaaksi.

Ylempi kuva: Wikimedia Commons; Dan Molter, kuvattu Strouds Runin kansallispuistossa, Ohiossa, Yhdysvalloissa.
Alempi kuva: Wikimedia Commons; Alan Rockefeller, Guadalajara, Jalisco, Mexico.

Linkkivinkki: Kremer Pigmente

2011-02-21T14:20:00.001+02:00

On todennäköistä, että olen mainostanut tätä (fyysisten) värien ystävän paratiisia jo aiemminkin, mutta joistakin asioista kannattaa toitottaa useamminkin. Saksalainen Kremer Pigmente -yritys on aivan uskomaton värituotteiden kauppa. Jos jotakin pigmenttiä on vain olemassa, se löytyy Kremeriltä. Liike myy myös sellaisia pigmenttejä, joiden myyminen EUssa ja useissa muissakin maissa on käytännössä kiellettyä: mm. lyijyvalkoista, realgaaria, orpimenttia ja muita huippumyrkyllisiä värejä välitetään vain luvan kanssa ammattirestauroijille, ei sentään tavan pulliaisille. Joskin itselläni on Kremeriltä tilattu väriainekartta, jossa on maalatut näytteet myös orpimentista ja realgaarista.

Väriä saa ostaa sekä valmisväreinä (mm. Old Holland -öljyvärit ja Golden-akryylivärit) tai pigmenttijauheina. Yli tuhannen pigmentin valikoiman lisäksi Kremeriltä löytyy myös muita maalaamiseen tai konservointiin tarvittavia aineita ja välineitä erilaisista sidosaineista ja liuottimista pensseleihin saakka. Valikoimista löytyy painettuja ja maalattuja värikarttoja, pigmenttinäytteitä pienissä pulloissa, erilaisia väriainekokoelmia (mm. Church Painter's Assortment)

Maksuprosessi on vain vähän hassu: varmistukseen ei tule mukaan postituskuluja, joten lopullinen summa selviää sitten... jossain vaiheessa. Alle 250 euron ostokset voi tilata myös laskulla, mikä on huomattavasti tietoturvaystävällisempi tapa - tai ainakin tuntuu siltä.

Järna heittäytyy väriin: SEE! COLOUR!

2011-02-19T18:16:00.002+02:00

Ruotsin Järnassa valmistaudutaan pystyttämään jättimäistä väriin liittyvää näyttelyä See! Colour! Yhteensä neljä eri väriteemaista näyttelyä 2000 neliömetrin näyttelytilassa, joten kysymys ei ole mistään pikkunäyttelystä. Värinäyttelyn yhteydessä järjestetään useita luentoja, työpajoja, konferensseja ja muita tapahtumia. Lienee syytä tsekata kartalta, mihin päin Ruotsia tuo Järna oikein sijoittuu...

Yksi näyttelykimaran päänimistä on James Turrell, joka itselläni oli kunnia tavata 2003, kun hän vieraili Suomessa Alvar Aalto -symposiumissa. Turrell tekee jättimäisiä valoa, tilaa ja väriä hyödyntäviä installaatioita. Toisessa, Goethen väriteoriaan pohjautuvassa näyttelyssä on myös interaktiivisia osioita ja siihen liittyen ulkotiloissa väri-installaatioita. Esillä on myös ruotsalaisen taidemaalari Hilma af Klintin maalauksia sekä Rudolf Steinerin piirroksia.

Näyttely on esillä Järnassa 15.5.-2.10.2011, mutta Järnan kulttuuritalolla on jo alkanut ennakoiva luentosarja:
7.2.2011 Focus Colour Experiments Goethe
7.3.2011 Focus Hilma af Klint
21.3.2011 Focus Rudolf Steiner
11.4.2011 Focus James Turrell

Lisätietoja:
www.seecolour.se
facebook.com/seecolour
twitter.com/seecolour

Värisokeiden saari

2011-02-10T14:32:00.055+02:00

Akromatopsia-termiä käytetään usein virheellisesti kuvaamaan yleisesti värisokeutta, myös osittaisesta värisokeudesta - protanopsiasta (punainen/sinivihreä), deuteranopsiasta (vihreä/purppuranpunainen) ja tritanopsiasta (violetinsininen/keltavihreä) - puhuttaessa. Tosiassa termi kuitenkin tarkoittaa täydellistä värien puutetta, käytännössä valon ja varjojen erottamista toisistaan. Tällainen näkövajaus on äärimmäisen harvinainen tila.

Tyynen valtameren Mikronesiassa on kuitenkin saari, jonka asukkaista 5%-10% on täysin värisokeita: geenimuunnoksen vuoksi he näkevät maailman täysin harmaasävyskaalalla.

Neurologi/kirjailija Oliver Sacksin kirja The Island of the Colorblind (1997, Vintage Books, ISBN 0-375-70073-0) kertoo tästä saaresta ja värisokeudesta.

Videodokumentissa The Mind Traveller - Oliver Sacks vierailee "värisokeiden saarella" Pingelap-atolleilla. Dokumentissa esiintyy myös täydellisesti värisokea norjalaissyntyinen Knut Nordby (1942-2005), jonka omin sanoin kerrottu kuvaus VISION IN A COMPLETE ACHROMAT: A PERSONAL ACCOUNT löytyy osoitteesta consc.net/misc/achromat.html

Saarelaisilla on muuten mielenkiintoisia teorioita siitä, mistä värisokeus on saarelle päätynyt. Eräs saarelainen on kohtuullisen vakuuttunut siitä, että värisokeus tuli valkoisen miehen mukana - erään teorian mukaan Suomessa sijaitsevasta paikasta...

Värikäs Kankaanpää!

2011-02-09T09:41:00.001+02:00

Suomen käsityön museon tuottama kiertonäyttely Väristyksiä! on jatkanut Lahdesta matkaansa Kankaanpäähän, jossa se on esillä 8.5. saakka! Kaikkien lähellä asuvien kannattaa ottaa viikonlopun ohjelmaansa museopäivä: 12.2. museolla vietetään värikästä talvipäivää:

Museon pihan pulkkamäki on laitettu kuntoon ja laavulla lämpiää tuli.
Sisällä on tarjolla kuumaa juotavaa ja värejä:
Väristyksiä-näyttely avaa ovia värien kiehtovaan maailmaan. Näyttelyssä tutustutaan luonnonvärien räiskyvään historiaan ja mitä erikoisempiin käyttömahdollisuuksiin.
Tuunatut cityfillarit PINKY TWINKY, GOLD RUSH, RAINBOW WARRIOR II, HINKI PINKI, JALAXI TAXI, GIALLO SAMBA, BABY BLUE, MOLOTOW tuodaan yleisön nähtäville.
Lisäksi väreihin liittyviä tehtäviä.
Näyttelyihin on vapaa pääsy! Omat pulkat ja makkarat mukaan.

Neuvonnallinen väri-iltapäivä vuodelta 1970

2011-02-07T12:00:00.002+02:00

Paitsi että Heikki Kahilan äänen kuuleminen herättää aina voimakkaan nostalgia-aallon (jota tämä valistuselokuvien mestariteos huokuu muutenkin), tässä pienessä ohjelmaisessa on paljon mielenkiintoista dataa väritelevision historiasta kiinnostuneille. Videossa vilautetaan myös Tesvision lähettämää ensimmäistä värikuvaa vuodelta 1960... Joka on pakko laittaa tähän alle:

Itselleni oli ihan uutta, että väritelevision omistajat ovat vielä erikseen joutuneet maksamaan korkeamman väritelevisiomaksun.

Ja tätä tulevaisuuden ennustusta:
Teija Sopanen: Luuletko sinä, Heikki, että kaikki tv-ohjelmisto muuttuu pian väriohjelmiksi?
Heikki Kahila: Tuskinpa aivan kaikki, ainakin on paljon sellaisia ohjelma-aiheita, jotka on syytä mustavalkoisena. Näinhän on käynyt elokuvankin parissa.

YLEn Elävä Arkisto http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=526&a=4463

Ps. Sitä mitä ohjelma ei mainitse - ja joka muutamia vuosia sitten sai oman aikajanani eri järjestykseen - on tieto siitä, että ensimmäinen väritelevision patentti haettiin Saksassa jo vuonna 1904.

Jalat juhlakuntoon

2011-02-05T13:25:00.006+02:00

Näin samana päivänä allaolevan jalkavärimainoksen ja kuuntelin BBC:lta ohjelmaa, jossa kerrottiin vanhoja sotamuisteloja arkipäivästä. Siinä vanha englantilaisnainen kertoi, kuinka sukistakin oli sota-aikana pulaa - ja koska tansseihin tai muuten riiaamaan ei sopinut lähteä sukattomana, värjättiin jalat usein teen avulla ja sisarista vakaakätisin sai kunnian piirtää mustalla kulmakynällä "saumat" jalan taakse. Sukkia alettiin valmistaa saumattomina pötkylöinä jo 1900-luvun alkupuolella, mutta silti saumauksia jäljitellään edelleenkin joissakin sukissa. Nykysukissa takasaumoilla ei ole enää mitään konkreettista käytännön merkitystä: jos ne sukissa ovat, ne ovat vain visuaalinen mauste.

Puolen vuosisadan takaisessa Elisabeth Ardenin mainoksessa jalkaa väritetään ruskeaan rantakuntoon. Sinänsähän tämä jalkojen värjäily ei ole sen kummempaa kuin nykyäänkään: melkein joka lähikaupastakin saa jonkinlaista ihonvärjäysainetta - jopa metallinkiillolla halutessaan. Teepussiproseduurin sijaan nykyihminen varaa ajan suihkuruskettamoista, joissa maali hurautetaan ihon pintaan hyvinkin tehokkaasti.

Silti alla olevassa Ardenin mainoksessa on jotain kiehtovan kummallista... Ehkäpä sen vertautuminen nykymainoksiin, joissa yritetään varta vasten korostaa värin luonnollisuutta mahdollisimman hienovaraisin värieroin. :)

Antiikin veistosten värit

2011-02-03T12:29:00.015+02:00

Kuukausi sitten blogasin Tukholmassa esillä olleesta, antiikin patsaiden väritystä esittelevästä näyttelystä Vita lögnar. Se on nyt päättynyt, mutta koska aihe on kiinnostanut, tässäpä tarjolla METin luento Rediscovering the Painting and Gilding of Classical Sculpture vuodelta 2008.

Rediscovering the Painting and Gilding of Classical Sculpture

Yhdysvaltojen keltaoranssi pelkotila päättyy

2011-02-01T12:39:00.032+02:00

Iltalehdestä tarttui viime viikolla silmiin STT-AFP:n välittämä uutinen Yhdysvallat luopuu terroriuhasta kertovasta värikoodista. Yhdysvallat otti 911-terrori-iskun jälkeen seuraavana vuonna 2002 käyttöön vaarasta kertovan värikoodiston Homeland Security Advisory System, jossa värien avulla kerrotaan maata ahdistelevan uhan taso. Värit ovat järjestyksessä vihreä, sininen, keltainen, oranssi ja punainen - ensimmäinen "ei vaaraa" ja viimeisin "vakava terroriuhan mahdollisuus". Lehtijutun mukaan:

Uhkataso on yleensä pysytellyt keltaisena tai oranssina eikä se ole koskaan laskenut vihreäksi tai siniseksi. Vuoden 2006 jälkeen väri on pysynyt oranssina.

Värikoodijärjestelmää on syytetty levottomuutta herättäväksi. Ja voihan sen kuvitella. Värikoodit eivät ole olleet esillä vain hallinnon sisällä, vaan ne ovat julkisesti esitetty esimerkiksi teiden varsilla olevissa tiedotetauluissa, etenkin lentokenttien ja muiden vastaavien keskusten ympärillä. Jos koodi osoittaa jo useamman vuoden toiseksi vakavinta vaaraa lentokentän kupeessa, ei sitä kovin kevein mielin matkaan lähtisi. Varsinkaan, kun syytä hälytystiloille ei ole koskaan julkistettu.

Homeland Security Advisory System
Yhdysvallat luopuu terroriuhasta kertovasta värikoodista (Iltalehti 27.1.2011 klo 11.59)

Puhreaa, puhreaa - Martti Huttusen Käänteisväriteoria

2011-01-31T14:49:00.005+02:00

No johan nyt: tapahtuuko Suomen värikartalla jotakin? Martti Huttusen Käänteisväriteoria on ehtinyt herättää väripiireissä sekä ihastusta että pahastusta. Teoriasta uutisointiin mm. Iltalehdessä 29.1.2011 otsikolla Tutkija: Nykyinen väriteoria pielessä - "ruska paljastaa". Omat väriteorian taitoni - sekä ne perinteisesti opetetut että nämä uudet - ovat aikalailla hukassa ja suoraan sanoen oma mielenkiintoni kallistuu hyvin vahvasti muihin väriin liittyviin ilmiöihin, monen mielestä varsin epäolennaisiinkin.

Kuitenkin teoriapuoli tuntuu kiinnostavan kovasti useita, joten laitanpa tähän linkin Käänteisväriteorian esittelytilaisuuden 24.1.2011 videointiin, joka löytyy YouTubesta Huttusen omalta kanavalta www.youtube.com/user/Varioppi - ja alta. Toivottavasti keskustelu herää virkeäksi - asiallinen sana on vapaa sekä puolesta että vastaan.

Näyttely Italiassa: Color. Farben der Natur

2011-01-29T13:40:00.001+02:00

Italian matkaajat suunnatkoon kohti Bolzanon kaupunkia, joka sijaitsee pohjois-Italiassa, Etelä-Tirolissa, suurinpiirtein Innsbruckin ja Veronan puolessa välissä. Siellä Eteä-Tirolin luonnonmuseossa on 17.4.2011 saakka Color. Colours -näyttely.

Näyttelyn esittely vapaasti käännettynä kuuluu näin:

Mitä on taivaan ja veden sinen, lapis lazulin sinisen, iiriksen, ukonhatun tai akileijan sinisen takana? Minkä väriseksi tulee paistettu kananmuna, kun se valaistaan sinisellä valolla? Mitä tapahtuu, kun siniset, punaiset ja vihreät valonsäteet kohtaavat? Kukkien väri ja hyönteisten näkökyky liittyvät toisiinsa, koska kukkivat kasvit houkuttelevat vain niitä hyönteisiä, jotka voivat pölyttää ne. Näyttelyn merivesiakvaario on värin riemua! Kalat naamioituvat käyttämällä räikeitä läikkiä ja juovia, ne tekevät niin vaikuttaakseen naaraisiin ja häätävät viholliset silmän muotoisilla koristeilla. Väriaineet lisäävät ruokahaluamme ja halukkuuttamme ostaa oliiveja, lhta tai mansikkajäätelöä. Historialliset ja synteettiset pigmentit ovat todistajina unelmille jäljitellä luonnonvärejä tai jopa ylittää ne.

Color. Farben der Natur
Naturmuseum Südtirol
Bindergasse 1, Bozen/Bolzano, Italia
www.naturmuseum.it/de/news_de.asp?art=340625
http://www.naturmuseum.it/kale/kale_exh_detail_de.asp?EVEN_ID=81045

Videolla: Barbara Berrien luento Venetsian väreistä

2011-01-27T11:27:00.025+02:00

Noin viikko sitten postasin ensimmäisen luennon viime kesäisestä Color-teemapäivän luennosta Sunday at the Met -tapahtumassa New Yorkissa, Metropolitan Museumissa (Met). Tarjolla on myös toinen osa: konservaattori (National Gallery of Art, Washington D.C.) Barbara Berrien luento renessanssin aikaan Venetsiassa käytetyistä väreistä. Berrie on yksi maailman johtavista pigmenttiasiantuntijoista ja on toimittanut mm. taidekonservaattorien (ja värifanaatikkojen) aarrekirjasarjaan "Artists' Pigments - A Handbook of their History and Characteristics" osan neljä.

Renaissance Venetian Colore: A Material Thing

Valve vie ja uni palauttaa värinäkökykyämme?

2011-01-25T14:49:00.001+02:00

Teksasissa Houstonin yliopistossa on tutkittu unen vaikutuksesta värinäköön. Unen vaikutuksesta ihmisen havainnointikykyyn ei ole juurikaan tutkittu, joten tutkimuksessa liikutaan varsin uudella maaperällä ja tulokset ovat olleet kiinnostavia. Tutkija Bhavin Sheth kertoo, että tutkimustulosten mukaan värin hahmotuskykymme muuttuu valveillaoloaikanamme ja palautuu takaisin neutraaliin tilanteeseen unen aikana. Tutkimuksen mukaan valveillaolon jälkeen testissä näytetty harmaa nähtiin voimakkaasti vihertävänä, mutta yön nukkumisen jälkeen värinäkö "nollaantui" ja harmaa havaittiin harmaana.

Tutkimus esiteltiin viime vuoden Associated Professional Sleep Societies LLC:n vuosittaisessa tapaamisessa SLEEP 2010. Kaikki tapahtuman esittelyt on luettavissa Sleep-julkaisusta http://www.journalsleep.org/PDF/AbstractBook2010.pdf (HUOM! yli 10 mb); esittely 0106 löytyy sivulta 39.

Sleep colors your view of the world: Study suggests sleep may restore color perception (EurekAlert 9.6.2010)

Materiaaliarkisto

2011-01-23T13:18:00.003+02:00

Material Archiv -sivusto ei ole mikään visuaalinen riemuvoitto, mutta sisällöllisesti huippuluokkaa! Sveitsin Winterthurissa sijaitsevan Gewerbemuseumin materiaaliarkistoa alettiin koota vuonna 2001 ja verkostakin löytyvä tietokanta laajenee koko ajan. Materiaaleista on olemassa perustieto ja lisäksi informaatiota mm. materiaalien käyttötavoista ja -mahdollisuuksista sekä niiden hankintamahdollisuuksista. Yläreunasta voi valita materiaaliryhmäksi "väriaineet" ja esiin tulevia pieniä pigmenttikuvia klikkaamalla saa auki materiaalikortin, joka on myös ladattavissa pdf-tiedostona. Tarjolla on tietoa sekä luonnon- että synteettisistä pigmenteistä.

Väriainelistauksesta tuli itsellenikin esiin useita väriaineita, joista en ollut kuullut juuri mitään. Lähinnä paikallisia (eurooppalaisia) vähemmän markkinoituja okravärejä ja muita maavärejä - mielenkiintoista tietoa yhtä kaikki!

www.materialarchiv.ch

ps. Jälleen vanhaa tietoa tarjolla: viime vuosi on ollut Gewerbemuseumissa melko värillinen: 12.9.2010 - 2.1.2011 esillä on ollut näyttely Farbpigmente Farbstoffe Farbgeschichten, jossa on esitelty useita väripigmenttejä ja värjäysaineita; ja sitä ennen, 30.5.-28.11.2010 Farbe: Obsession und Spiel näyttely on käsitellyt mm. erilaisia värijärjestelmiä. Jälkimmäisestä näyttelystä on katsottavissa myös reilun kolmen minuutin saksankielinen video Gewerbemuseum | Farbsysteme und Kunst osoitteessa www.art-tv.ch/5987-0-gewerbemuseum--farbsysteme-und-kunst.html (art-tv.ch).

In Search of Lost Colour: The Story of Natural Dyes

2011-01-21T14:42:00.020+02:00

Kanadalainen Maiwa Handprints (www.maiwa.com) on tuottanut 90-minuuttisen dokumentin In Search of Lost Colour: The Story of Natural Dyes, josta seuraavassa muutama videonäyte. Videota voi tiedustella Maiwasta.

In Search of Lost Colour: UNESCO short on viiden minuutin otos täyspitkästä värielokuvasta. Pätkä esitettiin UNESCOn luonnonvärikonferenssissa Hyderabadissa, Intiassa, 2006.

Natural Dye Extracts käsittelee Ranskan Rochefortista saatujen värikasvien prosessointia.

Väri on tärkeä

2011-01-20T20:59:00.016+02:00

...mutta että jonkun laitteen uusi tuotantoväri voi ylittää uutiskynnyksen useammassakin tiedotusvälineessä... Mm. Digitoday kertoi tänään uudesta ihmetuotteesta jutussaan Lisää todistusaineistoa valkoisesta iPhonesta. Uutuutena aiempiin verrattuna siis... valkoisuus.

20.1.2011 16:24 Julkisuuteen vuotaneiden luettelotietojen mukaan Applen valkoinen iPhone-älypuhelin on tulossa markkinoille helmikuun lopulla.

Laitevalmistaja Applen valkoinen iPhone-älypuhelin putkahtaa nyt esille amerikkalaisen Best Buy –kauppaketjun luettelosta. Kauppajätin tietokannan mukaan valkoiset puhelinmallit tulevat kauppoihin 27. helmikuuta. Kuvan luettelosta ovat julkaisseet monet verkkolehdet.

Kaupan mallinumero viittaa samoihin laitteisiin, joista kauppaketju otti viime kesänä ennakkotilauksia. Ennakkotilaukset peruuntuivat, kun Apple ilmoitti valkoisen iPhone-mallin myöhästymisestä.

Valkoinen iPhone-malli ilmestyi tällä viikolla myös Saksan Vodafonen tuoteluetteloon.

Heidi Vaalisto

http://www.digitoday.fi/vimpaimet/2011/01/20/lisaa-todistusaineistoa-valkoisesta-iphonesta/2011943/66?rss=sec
Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.

Videolla: Elena Phippin luento kokenillista

2011-01-19T14:51:00.024+02:00

Youtube tarjoaa jälleen aarteita: viime kesäinen tekstiilihistorioitsija Elena Phippin luento kokenillin historiasta. Puolituntinen luento on pidetty 6.6.2010 Color-teemapäivänä Sunday at the Met -tapahtumassa New Yorkissa, Metropolitan Museumissa (Met). Luvassa kuvamateriaalia, jota harvemmin näkee.

Cochineal Red: The Art History of a Color

ps. Luento on osana New Yorkissa vuosittain järjestettävää World Science Festival -tapahtumaa, jonka ohjelma on varsin monipuolinen ja mielenkiintoinen myös niille, joita värit eivät niin kovasti hetkauta...

Sininen maanantai

2011-01-17T09:00:00.000+02:00

Vuoden kolmas maanantai. Jos joku ei sitä vielä tiedä, niin tänään on vuoden masentavin päivä - ja yllä näkyvän yhtälön sanotaan sen todistavan. Yhtälössä w=ilma (weather), d=velka (debt) t= joulun jälkeinen aika (time since Christmas), Q= uuden vuoden lupausten pettäminen, M = alhainen motivaatiotaso ja Na = epäaktiivisuuden tunne.

Englannissa Blue Monday sai alunperin alkunsa Sky Travelin kampanjasta ja alkuperäinen tiedote vuoden surkeimmasta päivästä julkaistiin alunperin Cliff Arnallin nimellä. Arnall työskenteli tiedotteen julkaisuaikaan Cardiffin yliopistoon liitettyvässä organisaatiossa ja yliopisto onkin ottanut tiukan linjan ja irtisanoutunut huuhaalaskelmasta. Mutta julkaisun jälkeen Blue Monday on säännöllisesti ottanut oman tilansa lehdistössä huolimatta siitä kuinka syvältä hatusta yhtälö onkaan vedetty.

Mutta olisiko laskelmassa sittenkin hitunen totta? Masentaako?

Lue mm. Blue Monday: The unhappiest day of the year (Colin Fernandez, Daily Mail, 22.1.2007)

Uusi valo - uusi väri: vakuumiultravioletti!

2011-01-15T21:38:00.000+02:00

Thomas Jefferson Labissa on onnistuttu tuottamaan erityinen laservalo, joka on saanut nimen Vacuum Ultraviolet (10 eV photonia, 124 nanometriä). Sata kertaa mitään muuta valoa kirkkaampi laservalo saatiin tuotettua tyhjiössä. Tyhjiöstä (vacuum) valo sai nimityksensäkin, sillä ilman molekyylit absorboivat sen, joten valo voi syntyä vain tyhjiössä.

Vaikka vastaavan voimakasta vakuumiultraviolettia ei olekaan koskaan aiemmin tuotettua, itse termi vacuum ultraviolet (VUV) ei ole uusi. Vuonna 1893 saksalainen fyysikko Victor Schumann havaitsi alle 200 nanometrin ultraviolettisäteilyn, joka absorboitui voimakkaasti ilmaan - ja tuosta syystä sai jo tuolloin nimensä. Ultraviolettivaloista tavan pallontallaajalle lienee ultravioletti A (UVA), joka myös mustana valona tunnetaan (400–315 nm). Sen jälkeen listalta löytyvät ultravioletti B (UVB; 315–280 nm) ja C (UVC; 280–100 nm). Tyhjiöultravioletin jälkeen on vielä low ultraviolet (LUV; 100–88 nm), super ultraviolet (SUV; 150–10 nm) ja extreme ultraviolett (EUV 121–10 nm).

Jefferson Lab Laser Twinkles in Rare Color (Jefferson Lab News, 22.12.2010)
Laser Tricks: Making a New Color (Discovery News / Tech News, Amy Dusto, 27.12.2010)

WoodlandsTVn tarjontaa

2011-01-13T14:30:00.018+02:00

WoodlandsTV:n YouTube-kanavalla on jos jonkinmoista luontotouhuun liittyvää videota.

http://WoodlandsTV.co.uk is a branch of http://woodlands.co.uk and we focus on making films and tutorials of woodland activities. All of the films currently on the site were made in co-operation with Dulwich Studios whose videos can be seen at http://youtube.com/dulwichs... For more infomation about Woodlands please visit our site http://woodlands.co.uk

Eli videoita oikein *herttaisen* musiikin kera :)

Natural dyes and dyeing from woodland plants

Woodlands Plants For Dyeing

Dyeing with madder plant root from woodland

Pantonen vuoden väri: Honeysuckle

2011-01-11T21:11:00.001+02:00

Pantone julisti jälleen joulukuun alussa vuoden värinsä, joka tänä vuonna on PANTONE 18-2120 Honeysuckle. Energizing Honeysuckle Lifts Spirits and Imparts Confidence to Meet Life's Ongoing Challenges, lupailee Pantone tiedotteessaan. Tänä vuonna vuoden värin ympärille rakentunut väriteema on laajentunut entisestään: on vuoden väri -koruja, kalvosinnappeja ja vaatteita, kodinkoneista puhumattakaan. Myöa Visan Pantone -kokoelma on täten laajentunut entisestään.

Viime vuonna vuoden 2010 väri turkoosi näkyi lopulta aika reippaasti muun muassa kauppojen valikoimissa - saa nähdä, muuttuuko tämä vuosi viime vuotta vaaleanpunertavammaksi. Vai miten tuota väriä kuvailisi. Suomeksi honeysuckle tarkoittaa kuusamaa - mutta huolimatta siitä, että kuusaman vaaleanpunaiset kukat tunnistaisi ulkonäöltä, jostain syystä kuusama ei sanana tuo yhtä pehmeää vaaleanpunaisuutta mieleen kuin englanninkielen honeysuckle.

Lisää vuoden 2011 värivalinnasta Pantonen sivuilta:
http://www.pantone.com/pages/pantone/pantone.aspx?pg=20821&ca=4

Tervemenoa Wetzlariin - IRIS. Die Erfindung der Farben von 1600 bis heute

2011-01-10T12:43:00.001+02:00

Saksassa ja etenkin Frankfurtin tienoilla matkaajille tiedoksi: noin 60 kilometriä etelään Frankfurtista sijaitsevassa Wetzlarissa on esillä väriaiheinen näyttely vielä jonkin aikaa...
IRIS. Die Erfindung der Farben von 1600 bis heute
Esillä 6.2.2011 ja 6.3.2011 saakka, Stadt- und Industriemuseum, Wetzlar.

Tämä blogikirjoitus on sikäli myöhässä, että viime vuonna Wetzlarissa vietettiin värin vuotta Wetzlarer Farbenjahr - Goethen Värioppikirjan (Zur Farbenlehre) 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Kirja ilmestyi osissa 1807–1809 ja lopulta kokonaisena vuonna 1810. Suomeksi kirjasta on käännetty ensimmäinen osa Goethen värioppi. Ensimmäinen osa, Fysiologiset värit (Suomen antroposofinen liitto, 1980). Kaupungissa oli viime vuonna tarjolla useampiakin näyttelyitä, mutta tämä suurin ponnistus venyy onneksi tämän vuoden puolellekin. Näyttelyn ovat toteuttaneet yhteistyössä Gießenin yliopisto, Gießenin kaupunki ja Wetzlarin kaupunki.

Näyttely on kolmiosainen:
Goethes Farbenlehre (1810) un die Lehren von den Farben und vom Färben esillä 6.3.2011 saakka.
Farbforschung Exemplarisch: Siegfried Rösch esillä 6.2.2011 saakka.
Farbe in der Zeitgenössischen Kuns esillä 6.2.2011 saakka.

Näyttelyn omat sivut löytyvät osoitteesta www.die-erfindung-der-farben.de (vain saksaksi).

ps. Goethen kirjoittamat kuvaukset kaupungista muuten eivät olleet aikanaan mitään mieltä ylentäviä, mutta kaupunki on ottanut vuonna 1772 tapahtuneesta Goethen lyhyehköstä vierailusta kaiken mahdollisen irti matkailupaketeissaan. Wetzlar myös itse mainostaa itseään "Optiikan kaupunkina" (City of Optics): vuonna 1849 Karl Kellner perusti kaupunkiin optiikan instituuttinsa, joka myöhemmin päätyi Ernst Leitzin omistukseen. Vuonna 1852 Moritz Hensoldt perusti kaupunkiin oman erilaisia optisia laitteita valmistavan yrityksensä, joka nykyään kuuluu osaksi Carl Zeiss Groupia.

Punaisia nappeja

2011-01-09T14:04:00.007+02:00

Pohjois-Savo-lehti julkaisi 29.5.1905 hassun pikku-uutisen: Älä suutele minua! Sen mukaan 300 eri ikäistä meksikolaisnaista olivat muodostaneet yhdistyksen, jonka tarkoituksena oli taistella suutelemista vastaan. Merkkinä tästä kampanjasta he kantoivat punaista nappia silmiinpistävässä paikassa puvussaan.

Valitettavasti jutun alkuperäislähdettä ei Pohjois-Savo maininnut, eikä verkostakaan löytynyt mitään lisätietoa moisesta vanhasta kampanjasta. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, kauanko tuo punaisen napin protestiliike eli ja miten sen jäsenten kävi - taipuiko joku jossain välissä aatteensa vastaiseen suuteloon...

Psicología Social de la Comunicación - El color en la publicidad

2011-01-09T14:04:00.004+02:00

Elävät pigmentit

2011-01-07T20:01:00.002+02:00

Australian Queenslandin yliopiston professori Jack Pettigrew on kollegoineen tutkinut Australiassa sijaitsevan Bradshawn kalliomaalauksia, jotka ovat tulleet tunnetuiksi mm. siitä, että niiden väriloisto on voimakkaampaa kuin monen muun vanhan kalliomaalauksen, huolimatta 40 000 vuoden iästä. Nyt tutkimus osoittaa, että kirkkaat värit ovatkin värikkäiden bakteereiden ja sienikasvuston ansiota. Suurimmasta osasta vanhempia maalauksia ei itseasiassa löytynyt lainkaan maalia, vain värikkäitä eliöitä: tutkijatiimi nimittää ilmiötä "eläviksi pigmenteiksi" (Living pigments). Pettigrew huomauttaa BBCn haastattelussa, että on ollut mielenkiintoista huomata, että jotkut mikro-organismit menevät pigmentteihin, eivätkä tuhoa niitä - mikä yleensä on seurauksena.

Alkuperäiset pigmentit jäävät hämärän peittoon. Toisaalta, ryhmä on huomannut, että alkuperäinen maali on saattanut sisältää ravinteita, jotka ovat aikanaan laukaisseet bakteerien ja sienien yhteiskasvuston. Paitsi että tämä löytö vaikuttaa alkuperäisten värien tunnistamisen vaikeuteen, se hankaloittaa myös luolamaalausten ajoittamista.

Ancient rock art's colours come from microbes (BBC News / Science & Environment, 28.12.2010)

Kuvia kalliomaalauksista ja lisää tietoa maalauksista: Bradshaw Foundation

La Psicología del Color

2011-01-05T13:56:00.006+02:00

Jälleen tarjolla värillistä kielikylpyä.

AVISO: el video fue afectado en su calidad de audio e imagen no se a que se deba, disculpen las molestias. --- Breve videodocumental sobre la psicología del color y sus posibles aplicaciones. Realizado para la Universidad Autónoma Metropolitana Xochimilco para los materiales de apoyo de las carreras de Comunicación y Diseño.

Valkoisia valheita - antiikin värit uusin silmin

2011-01-03T11:43:00.046+02:00

[Kuva: Medelhavsmuseet]

Otsikko on lainattu Tukholmassa Medelhavsmuseetissa juuri parhaillaan esillä olevasta näyttelystä VITA LÖGNER - Antikens färger med nya ögon. Pitkän aikaahan luultiin, että antiikin patsaat olivat nimenomaan valkoisia ja kun antiikin aikaa alettiin myöhemmin ihannoida, kenellekään ei tullut mieleenkään maalata antiikin tyyliin tehtyjä veistoksia. Nimenomaan patsaiden vähäeleistä valkoisuutta pidettiin yhtenä tärkeänä osana antiikin kauneuskäsitystä. Mikä shokki sitten olikin, kun huomattiin, että antiikin aikaiset veistokset ovat valkoisia vain, koska aika on syönyt niistä värin pois. Shokki mahtoi olla melkoinen, sillä vaikka patsasten värillisyys on tiedetty jo kauan - yli kaksi sataa vuotta! - asiasta on kohtuullisen hyvin vaiettu viime vuosikymmeniin saakka. Tai ehkä informaatiota ei ole vain pidetty oleellisena - mene ja tiedä.

Kiertonäyttelyssä on joka tapauksessa rekonstruoitu uudelleen joitakin antiikin patsaita alkuperäisiin väreihinsä - hyvinkin kirkkaisiin sellaisiin. Ainakin oma mielikuva antiikin kaupunkikuvasta on värikkyyden ansiosta muuttunut (samaa värikkyyttä näkyi myös rakennuksissa). Miltäköhän näyttäisi, jos Asterixin kaupunkimaisemat rekonstruoitaisiin muistuttamaan nykytiedon mukaisiksi...? :)

Näyttely on esillä 30.1.2011 saakka. Tarkemmat tiedot: Medelhavsmuseet (Fredsgatan 2, Tukholma), http://www.medelhavsmuseet.se. Näyttelytiedote: http://www.medelhavsmuseet.se/smvk/jsp/polopoly.jsp?d=2227&a=16514.

Näyttely on toteutettu yhteistyössä saksalaisen Stiftung Archäeologien kanssa; heidän sivuiltaan löytyy lisää mm. saksankielistä materiaalia aiheesta.

Teoría del Color

2011-01-01T13:50:00.009+02:00

Eilisen dokumentin kylkiäisinä YouTubesta löytyi myös muuta värillistä asiaa. Espanjaksi ja portugaliksi väriasiaa näyttää olevan aivan suunnattomat määrät. Tässä puertoricolaisen taidemaalarin ja opettajan Alejandro DJ:n väridokumentit.

El Color

2010-12-31T13:48:00.000+02:00

Chileläisessä dokumentissa ei valitettavasti ole tekstitystä, joten täysin tästä ilosta pääsevät riemuitsemaan vain kielitaitoisimmat. Mutta viiden ja puolen minuutin dokumentti on värikästä katsottavaa niillekin, jotka käyttävät vain silmiään. :)

Short documentary about the importance of color in our lives. Featuring Gonzalo Ilabaca, Francisco Cintolesi, Ingrid Calvo and Claudio Cortés. Final exam exercise produced by Audiovisual Communication (Film, TV, Screenwriting) students at UNIACC university. Santiago, Chile 2010.

Hyvää tulevaa vuotta kaikille Colorian kannattajille!

Autoissa tarjolla: mustaa, hopeaa, valkoista

2010-12-28T22:18:00.047+02:00

Kauppalehti julkaisi tänään autonväreistä kertovan uutisensa otsikolla Autojen värit listattiin: Suomessa yllätys.

Automaalien valmistaja Dupont listaa värejä 58. kertaa, eikä autojen hittivärikartta kovin räikeältä vaikuta edelleenkään.

Coloria-blogissa reilu vuosi sitten julkaistu Autovärikatsaus kertoi vuoden takaisen tilanteen: hopean harmaa johti, musta toisena ja valkoinen kolmantena. Järjestys on edelleen sama, mutta Kauppalehti uutisoi mustan nostavan suosiotaan ja "kamppailun muuttuneen jo tiukaksi", kun hopeanharmaiden autojen myynti on 26% ja mustien 24%. Viime vuonna vastaavat luvut olivat 25% ja 23%, joten itseasiassa mustan ja hopeanharmaan rako ei ole prosenteissa kaventunut, mutta lieneekö maailma muuttunut jälleen 2% mustavalkoisemmaksi. Tai pitäisikö sanoa mustanharmaammaksi?

Kauppalehden uutisen kuvatekstissä hehkutetaan: Suomessa nousevat aivan omat värit. Suomessa kolme suosituinta väriä ovat harmaa, musta ja sininen (minkä voi päätellä pihan parkkipaikalle katsoessakin), mutta 121 Media Oy:n Strada+-tilastojen mukaan valkoisten autojen myynti on marraskuun aikana noussut Suomessa 78%, ruskeiden ja beigejen 69% ja keltaisten, punaisten ja violettienkin ihan reippaasti. Hiljaisena jälkilausahduksena tosin todetaan, että violetin värin yli 30% myyntinousuun riitti 65 violetin auton myyminen - 8 196 myydystä autosta.

Tässä vielä maailman tämän vuoden top 10 DuPontin mukaan:
The top 10 global vehicle colors are as follows:
Silver / hopeanharmaa — 26%
Black/Black Effect / musta — 24%
White/White Pearl & Gray / valkoinen, helmiäisvalkoinen, harmaa — 16% kukin (tasapeli)
Red / punainen — 6%
Blue / sininen — 5%
Brown/Beige / Ruskea, beige — 3%
Green / vihreä — 2%
Yellow/Gold / keltainen, kullanvärinen — 1%
Others / muut —

Autojen värit listattiin: Suomessa yllätys (Kari Hänninen, Kauppalehti, 28.12.2010 klo 15:19; päivitetty ti 16:25)

DuPont Says Silver, Black in Race for World's Most Popular Car Color (DuPont, Wilmington, DE, 7.12.2010)

Valkoinen joulu

2010-12-24T12:02:00.000+02:00

Edellinen postaukseni vihreästä joulusta vaatii tietenkin myös perinteisemmän, "valkoisen joulun" tutkailua. Suomessa termi ei ole ollut kovin tuttu, koska joulun valkoisuus on ollut melkein vakioasetuksena eikä joulun lumisuutta ole erikseen tarvinnut noteerata. Toki poikkeuksia on ollut varsinkin viime vuosina, mutta sekään ei ole mikään poikkeuksellinen tilanne pidemmällä aikavälillä katsottuna: 1800-luvun lehdissäkin on ihmetelty sekä ihmeen kylmiä talvia että outoja lokakuisia mansikkasatoja. Tänä talvenahan lumi on tehnyt ihan hyvän comebackin - pääkaupunkiseudulla ei ainakaan tarvitse huolehtia, että lumi ehtisi sulaa jouluksi pois, vaikka tulisi kunnolla plussaakin.

Mutta aika monissa paikoin muualla maailmassa valkoinen joulu on ollut aika usein utopistinen toivetilanne, jonka toteutuminen on ollut epätodennäköistä ja josta on usein saanut haaveilla vain elokuvissa. Rikkaimmat lämpimpien alueiden kasvatit voivat tietenkin hankkia oman lumitykityksen jouluksi ja vähävaraisemmillekin on tarjolla metritavarana myytävää tekolumen näköistä kangasta, jolla voi lavastaa itsensä lumijouluun, mutta suuri osa maapallon joulua juhlivista näkee valkoisen joulun vain jouluajan elokuvissa.

Wikipedia osaa tarjota tilanteesta hieman tilastoakin Kanadan, USAn ja Romanian valkoisen joulun tilanteesta omalla sivullaan en.wikipedia.org/wiki/White_Christmas. Muutamia poimintoja siitä, kuinka suuri mahdollisuus näissä kaupungeissa on kokea valkoinen joulu: Lontoo 6%, Belfast 22%, New York 10%, Washington DC 13%, Chicago 40%, Boston 23%, Bukarest 75%, Toronto 47%, Montreal 80% ja Anchorage (Alaska) 90%. Sataprosenttisella varmuudella valkoista joulua vietetään ainakin Alaskan Fairbanksissa ja Kanadan Sudburyssa, Whitehorsessa ja Yellowknifessa. Mm. Los Angelesissa ja San Fransiscossa valkoisen joulun mahdollisuus on vain 1% ja listauksesta täyteen nollaan ylsi Hawaijin Honolulu. Itselleni melko suuri yllätys oli, että tilastojen mukaan Nashvillessa (13%) on todennäköisempää kokea valkoinen joulu kuin New Yorkissa (10%), ja että Dallasissa on vain 2% pienempi mahdollisuus saada valkoinen joulu kuin New Yorkissa.

Monen toivetilanne on toteutunut tänä vuonna, mutta valkoisen joulun ylläri on Keski-Euroopassa onnistunut pysäyttämään lentoliikenteen päiviksi...

Näillä sanoin, kaikille Colorian ja Coloriaston lukijoille ja tukijoille maailman hienointa valkoista joulua!

Ikivihreää joulua

2010-12-22T17:00:00.001+02:00

Ikivihreillä lehvillä ja kasveilla koristelu on kuulunut joulun ajan perinteiseen jo satoja vuosia - kauan aikaa ennenkuin nykyisin jouluna tuntemaamme juhlaa juhlittiin. Ikivihreät puut ja lehvät ovat olleet ikuisen elämän symboleita monissa vanhoissa kulttuureissa ja niitä on käytettiin koristeina myös muissa muinaisissa juhlissa.

Ennen kristillistä joulua samaan ajankohtaan liittyi useampiakin juhlia: sijoittuihan joulukuuhun talvipäivän seisaus ja vuoden pimein päivä. Ennen ajanlaskun alkua egyptiläiset juhlivat talvipäivän seisauksen tienoilla auringon uudelleensyntymää, mesopotamialaiset juhlivat vuoden uusiutumista zagmuk-juhlassa, babylonialaiset ja heidän jälkeensä persialaiset nimittvät juhlaa nimellä sacaea. Kreikassa samaa juhlaa juhlittiin vanhan ylijumala Kronoksen kunniaksi, joka roomalaisten käsissä muuttui Saturnuksen kunniaksi järjestetyksi saturnaliaksi. Kaikille näille juhlille oli yhteistä, että koristeluun käytettiin ikivihreitä lehviä; saturnalia-juhlassa lisäksi orjat olivat samanvertaisia isäntiensä kanssa ja kaupankäynti lopetettiin juhlan ajaksi; juhlaruokaa valmistettiin sekä lahjoja jaettiin; kynttilöiden ja lamppujen valolla pidettiin pimeyden henget kaukana.

Myös pohjolassa talo (ja lato) koristeltiin uutena vuotena (jota vietettiin Ruotsissa ja Suomessa 25.12. aina vuoteen 1559 saakka, jolloin sitä alettiin viettää 1.1.) ikivihreillä, jotta paholainen pysyisi poissa - myöhemmin taloihin tuotiin ikivihreä, suojeleva joulupuu.

Lisää joulun taustasta - väreistä ja muustakin Coloriassa

ps. Siinä missä Suomessa puhutaan lumettomasta joulusta mustana jouluna, englanninkielessä lumeton joulu on vihreä, Green Christmas - joka nykyään merkitsee myös ekologista joulua. Mainosteksteissä on saanut nähdä niinkin hienon termin kuin Green White Christmas - olisiko sitten lumeton ekojoulu Green Green Christmas? :D

Värivaloa pukinkonttiin

2010-12-02T21:42:00.000+02:00

Eriväristen välkkyvalojen keskelle sopii hyvin ThinkGeekin Huey the Color Copying Chameleon Lamp - eli väriä kopioiva kameleonttilamppu. Siis kameleontin muotoinen pieni siirrettävä lamppu, jossa olevat sensorit pystyvät tunnistamaan alla olevan värin ja saavat lampun hohtamaan erivärisenä alustansa mukaan. Filminpätkä kertonee enemmän kuin sanat:

Tarpeellinen? Joululahja jollekin, jolla on jo kaikkea?

Sininen maito ja punainen maito

2010-11-22T18:10:00.000+02:00

Coloriaan tuli muutama kuukausi sitten kysymys "punaisesta ja sinisestä" maidosta: "Milloin täysmaitoa alettiin myydä punaisessa ja kevytmaitoa sinisissä purkeissa? Täällä koto-Suomessa se on aina ollut itsestäänselvyys, mutta ulkomaan reissulla huomasin, että eihän se aina niin ole..." Laitoin kysymyksen Valiolle, josta kuluttajaneuvoja lähettikin vastauksen:

Maitotölkkien värit ovat hyvin kauas kantoisia eli jo 1960-luvulta asti on Valion maitoja pakattu tietyn värisiin tölkkeihin eli Valio täysmaito (aiemmin kulutusmaito nimellä) oli punaisessa tölkissä, kevytmaito tummansinisessä ja rasvaton maito vaalean sinisessä tölkissä.

Valitettavasti perusteluja kyseisten värien valinnalle ei saatu selville. (Harmi.) Värit jokatapauksessa ovat niin vakiintuneet, että arkikielessä puhutaan luontevasti punaisesta ja sinisestä maidosta. Vaikkakin rasvaton on kyllä useimmiten puheeessakin "rasvatonta" eikä vaaleansinistä.

Mielenkiintoista on myös se, että Brittein saarilla on saatavilla samalla tavoin värikoodattua maitoa ja sinisen, punaisen ja vihreän maidon erot ovat puhuttaneet myös brittiläisillä keskustelupalstoilla. Erään vastauksen mukaan sininen on 3% rasvaprosentin "standardimaitoa", vihreä 2% ja lieneekö punainen sitten rasvatonta - erään keskustelijan mielestä: "like white water with little left except the colour".

Reilu sata vuotta sitten, kun maitopakkauksista ei tiedetty mitään, sinisellä ja punaisella maidolla on ollut vähän eri tarkoitus - Tampereen Sanomat lokakuulta 1888 (nro 122, 15.10.1888) selvittää asiaa vähän pidemmälle jutussa Outoja ominaisuuksia maidossa:

Väliin tapahtuu, että maito tuntemattomista syistä muuttuu ja saa outoja ominaisuuksia sekä oudon karwan. [...] Tawallisimpana wikana maidossa mainittakoon ensin n. s, sininen maito, johon on syynä eräs basilli (paljaalla silmällä näkymätöin eläin), joka on päässyt maitoon. Sinistä maitoa ei ole sekoittaminen hywään, terweesen maitoon, ja tätä pahaa wastaan auttaa ainoastansa että maitoa pidellessä noudatetaan mitä huolellisinta puhtautta.
Punainen maito on suorastaan werensekaista maitoa. Sattuu, nimittäin,että hiukan wertakin lähtee lehmästä maidon ohella, joka tästä tulee punaisen ja wastenmielisen näköiseksi. Tämä tauti lakkaa tawallisesti itsestään muutaman päiwän kuluttua. Punaista maitoa ei myöskään saa sekoittaa terweiden lehmäin maitoon; waikka tuo punainen maito ei olekaan terweydelle wahingollinen, ei se kuitenkaan kernaasti kiihoita kenenkään ihmisen ruokahalua. Sitä wastoin woi punaista maitoa juottaa wasikoille ja sioille.

Sinisen maidon ihme mainitaan myös ruotsinkielisessä, vuonna 1869 ilmestyneessä "Öfversigt af Finska Vetenskaps-Societens Förhandlingar X" -kirjassa on F. von Beckerin kirjoittama artikkeli Om blå mjölk och dess giftiga egenskaper, jonka voi kokonaisuudessaan käydä lukemassa Coloriasto-sivulta osoitteesta http://coloriasto.blogspot.com/2010/10/f-von-becker-om-bla-mjolk-och-dess.html.

Vaaleanpunainen timantti kaupan

2010-11-16T09:58:00.001+02:00

[Kuva Sothebyn videosta.]

Tänään Genevessä tulee myyntiin jalokivimaailman harvinaisuus: platinatimanttisormus, jonka kruunaa vaaleanpunainen 24,78 karaatin timantti. Timantti on ollut suurelta yleisöltä piilossa yli puoli vuosisataa, siitä saakka, kun newyorkilainen jalokivikauppias Harry Winston myi sen yksityiselle keräilijälle. Värin, koon ja puhtauden lisäksi siitä tekee harvinaisen vaaleanpunaisille timanteille epätyypillinen leikkaus. Timantti on voimakkaan vaaleanpunainen. Gemological Institute of America (GIA) on luokitellut sen termillä Fancy Intense Pink.

Katso video timantista www.sothebys.com/video/privateview/GE1005

Sothebyn huutokauppakamari odottaa tänään uutta timantin huutokauppahinnan maailmanennätystä - timantin myyntihinnaksi on arvioitu jopa 38 miljoonaa dollaria. Edellinen ennätys timanttihuutokaupassa syntyi noin kaksi vuotta sitten, joulukuussa 2008, kun Christie's -huutokauppakamari myi sinisen Wittelsbach-Graff -timantin yli 24 miljoonalla dollarilla.

www.diamondworld.net/contentview.aspx?item=5374 (Diamond World News Service 4.10.2010 23:02)
Harvinainen vaaleanpunainen timantti myyntiin (Iltalehti 10.11.2010 klo 17.43)
Pink diamond could set record: $27 million anyone? (Frank Jordans, The Associated Press / November 10, 2010 12:04)

Siniwärikiihkoa ja kadotuksen tulta

2010-11-15T10:03:00.001+02:00

Coloriastosta löytyy muutamakin juttu toissavuosisadan hihhuleista ja herätysliikkeistä. Jutuissa on keskitytty suurilta osin kertomaan yleisesti kummastustakin herättäneistä liikkeistä, mutta myös väri on saanut jutuissa huomiota. Tapio-lehti vuonna 1869 tarkkaili siniwärikiihkon hirmuisia vaikutuksia etenkin Savon naisissa:

Noin kolmekymmentä wuotta takaperin nähtiin wielä Sawon naisten kantaman halpawärisiä waatteita, jotka kyllä kirjavuudellansa wetiwät tarkastajain silmät puoleensa, sillä niissä loisti yhtaikaa walkoinen, keltanen, waalian-sininen ja monta muuta eri-wäriä, mutta ne oliwat kuitenkin huokeata laatua. Wärjärit Sawossa ja Karjalassa eiwät siihen aikaan tarwinneet paljon tuota kallista siniwäriä, eikä siis rahat sen kautta huwenneet ulkomaille. Waimon puolet oliwat silloin terweitä, iloisia ja punakoita, juuri kuin kedonkukkaiset, eiwätkä milloinkaan näyttäneet synkkämielisiltä. Mutta sitte kuin se mainio heränneiden herra Paawo Ruotsalainen Nilsiän pitäjäässä, alkoi saarnaamaan semmoista parannusta, jonka tuntomerkit oliwat enimmästi waatteissa, niin siitä ajasta sai siniwäri armonsa Sawossa ja Karjalassa. (Siniwäri ja hengelliset-liikkeet Sawossa. Tapio 4, 23.1.1869)

Kirjoittajan huolena oli etenkin sinisen värin suosio herätysliikkeiden keskuudessa ja tuontivärin runsaan ostelun vaikutus talouteen: sininen värihän oli kaikki tuontiväriä ja kaikki ulospäin menevä köyhdytti Suomen köyhää kansaa. Mielenkiintoista tässä huolessa on se, että alunperinhän herätysliikkeiden pointtina oli suosia ei-näyttäviä värejä - mustaa, harmaata, tummansinistä - ja pyrkiä pois kaikista muotivillityksistä ja turhuuksista - silloisesta kulutusjuhlasta ja ehkä myös vaatetukseen liittyvistä luokkaeroistakin. Vaatteiden materiaalit valmistettiin mahdollisimman pitkälle omavaraisesti: omista hampuista, pellavista, villoista ja nahoista. Sininen väri piti muutoin kotokutoiseen vaateparteen ostaa ja se tunnettiin myös nimellä mariansininen. Mutta edullisesta ja vaatimattomasta asusta alkoikin vähitellen muodostua asu, joka valmistettiin tiukkojen säädösten mukaan ja lopputuloksena alkoi muotoutua tummansininen univormu, jonka värjäämiseen sinistä väriä kului runsaasti.

Jo edellisessä olemme näyttäneet sen turhuuden ja wahingon mitä siniwäri-kiihko waikuttaa kansassa; waan siinä ei ole kyllä, että rahat sen kautta hupenewat ulkomaille, eikä siinä, että työtä ja waiwaa uhrataan sen saamiseksi arwaamatoin määrä, mutta sama kiihko waikuttaa paljon tapain turmiota Sawon naisissa. Äitit tyttönensä harjoittamat sen tähden paljon kotowarkautta, josta seuraa taloudessa, sekä yhteistä wahinkoa että perheellistä riitaisuutta. Ja kaikki nämät onnettomuudet näyttäwät waan wuosi-wuodelta enentymän ja lisääwän turmiota maakunnissa, joiden poistamiseksi olisi siis jo tarpeellinen ruweta käyttämään soweliaita keinoja. (Siniwäri ja hengelliset-liikkeet Sawossa., osa 2, Tapio 5, 30.1.1869)

Neljä vuotta myöhemmin Uusi Suometar käsitteli herätysliikkeen ja värin yhteyksiä täysin eri näkökulmasta: Viipurin alueella, Nokkalan peili-tehtaan väestön keskuudessa levinnyt hengellinen liike tuomitsi punaisen pahana värinä - eikä kirjoittaja kaida näyttämästä sympatiaansa "wäriparkaa" kohtaan:

Tämän liikkeen "kokonaisena" ollessa oli sen suosijoilla pian yleinen tapa wihata muutamia waatteita wärinsä suhteen. Niillä ajoilla, näet, oli pian yleiseen talonpoikaisen waimowäen waatteukseen kuuluwa tulipunainen liiwi, sekä myöskin melkeen samankarwaiset huiwitkin muodissa. Tämä wäriparka tuli kohta niin wihatuksi, etta kiiruun kaupassa lennätti kukin "kääntynyt" sen-wärisen liiwinsä "painajien" käsiin muuksi wäriksi muutettawaksi, tahi myödä sukasi sen n. s. suruttomille syntisille. Lapsiinkin koettiwat he saada istutetuksi kauheaa kammoa tuota wäriparkaa kohtaan; niille nimittiwät he punaista hirmunimellä: "kadotuksen tuli". (Hengellisistä liikkeistä Wiipurin seuduilla., Uusi Suometar 125, 24.10.1873)

Varsin mielenkiintoista lukemista on myös Päivi Räsäsen Käsityötieteen pro gradu -tutkielma vuodelta 2001, Koreuden ryysyt ja valkeat vaatteet - pukeutumisnormit Lars Levi Laestadiuksen saarnoissa vuosilta 1845-1860 (aukeaa pdf-tiedostona). Sen mukaan Laestadiuksen saarnoista tulee voimakkaasti esiin se, että koreus ja komeus ovat syntiä, tai vähintään paheksuttavia asioita - ja erityisesti naisväen heikkous. Koreutta hyvässä löytyy vain viattomuuden valkoisista vaatteista, jotka kuoleman jälkeen saa taivaassa itselleen. Yksittäisiä värejä ei sinänsä mainita ja Räsänen huomauttaakin: Toisin kuin voisi punaisen värin ylellisyysluonteesta päätellen olettaa, Laestadius ei saarnoissaan suoraan paheksu punaista väriä. Paheksuttavina asioina mainitaan saarnoissa mm. "mustat kengät" ja "mustat saappaat" - kaikki liika komeilu ja koreilu - mutta yllättäen tanssia paheksuva pappi lupaa saarnassaan taivaan tien kulkijoille määränpäässä jopa punaiset tanssikengät.

Aiheeseen liittyvän körttipuvun historiasta löytyy lisää Herättäjä-Yhdistyksen sivuilta: Eeva Eerola: Körttipuku kansanpukuna.

Lempivärirengas

2010-11-08T01:08:00.002+02:00

Hyvistä aikomuksistani huolimatta en ole saanut koottua lempivärikyselyn tuloksia kunnolla sellaiseksi raportiksi kuin miksi olen aikonut ne koota - mikä ei tarkoita sitä, että olisin hylännyt projektit. Aika vain ei kiusallisesti tunnu antavan periksi. Tulokset ovat kuitenkin kaikki tallella ja toivoakseni lähiaikoina saan venytettyä jo lähetettyjä (ja tietenkin uusia) vastauksia erilaisiksi tilastoiksi. Muistaakseni ensi vuoden aikana alkaa lähestyä kyselyiden kymppivuotinen - joten eikös kymmenen vuotta ole melkoisen hyvä otanta-aika...?

Jospa jostain löytyisi myös rahoitusta (tai vapaaehtoisvoimia) moisten kyselyiden nykyaikaistamiseen. Mokomat ovat tällä hetkellä toteutettu vain perinteisellä lomakeformaatilla, mutta tietokannatkin voisi jossain vaiheessa ottaa käyttöön :)

Siihen saakka: osallistu Colorian kyselyihin:
Lempiväri
Inhokkiväri
Mihin liität värit?
Plus miinus nolla (väribarometri :))
Minkä värisiä ovat viikonpäivät?
Minkä värisiä ovat numerot?
Minkä värisiä ovat kirjaimet?

ps. Kuvassa viimekeväinen tilanne lempivärien jakautumisesta prosentteina... :)

Todenperäinen Wäri-Kirja

2010-11-01T16:20:00.000+02:00

Olen harmissani katsellut, kuinka kiireet ovat syöneet aikaa Colorialta ja Coloriastolta. Onneksi kumminkaan ei tarvitse olla yksin: kiitos palautteesta ja kannustuksesta. Ja ennenkaikkea: kiitos materiaalista, jota itselläni ei olisi ollut mahdollisuutta saada Coloriastoon.

Reilun kuukauden aikana Coloriastossa on julkaistu mm. Martti Kujansuun lähettämä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1888 julkaisema Todenperäinen Wäri-Kirja. Ohjeita ja neuwoja kotiwärjyyn -opus, josta nykyvärjärit voivat tulkata itselleen ohjeita yli 120 vuoden takaa.

Paavo Anttilan luvalla Coloriastossa julkaistiin hänen äitinsä, tekstiilitaiteilija Eva Anttilan kirjoittama ja Käsiteollisuus-lehdessä vuonna 1925 julkaistun teksti Hiukan värien merkityksestä.

Syyskuun lopussa Ellinor Ivalon perikunta myönsi luvan hänen Kotiliedessä samana vuonna julkaistun tekstin Jaavalaisista aidoista batik-töistä julkaisuun.

Näiden lisäksi syyskuun ja lokakuun aikana Coloriastoon on tullut useampia englannin- ja ruotsinkielisiä tekstejä, mm. indigovärjäysresepti.

Tervemenoa lukemaan!

Lisää on tulossa. :D

Areena tarjoaa värjäystä

2010-10-24T22:55:00.000+03:00

Laitoin linkit Colorian Facebook-sivulle, mutta ei liene pahitteeksi laittaa tännekin: YLEn Areena on syys- ja lokakuun aikana herkutellut väreillä ihan kiitettävästi. Harmillista, ettei palvelussa ole upotustoimintoa, mutta linkitetään perinteisesti.

Olotila: Luonnonvärien uudet ominaisuudet?
Luonnon omista väriaineista voidaan saada aikaan lähes kaikki sateenkaaren värit. Luonnollisia väriaineita tutkitaan erityisellä mielenkiinnolla, koska osa synteettisistä väriaineista on terveydelle haitallisia, karsinogeenisia. Haastateltavana dosentti Riikka Räisänen Helsingin yliopistosta, toimittaja Marjo Harju, Prisma Studio.
Julkaistu: 5.10.2010 klo 15.43
http://areena.yle.fi/video/1333764

Olotila: Lankojen värjäys kasveilla
Puutarhaunelmia, toimittaja Paula Ritanen-Närhi.
Osa 1. : http://areena.yle.fi/video/1303010
Osa 2. : http://areena.yle.fi/video/1303132
Osa 3. : http://areena.yle.fi/video/1303135
Julkaistu: 23.9.2010

Myrkkysieni antaa punaisen värin
Hyvä sienivuosi helpottaa villalankojen värjäystä. Värjäykseen käytetään yleensä myrkyllisiä sieniä, joista saa lankoihin punaisen eri sävyjä kun taas kasvit antavat lähinnä vihreän ja ohran värejä.
Julkaistu: 13.10.2010
http://areena.yle.fi/video/1355659

Esitysaika on kaikissa yllämainituissa jutuissa rajaamaton.

Pinkkiä tositeeveetä

2010-10-19T09:47:00.001+03:00

Pakkohan tästä on kirjoittaa. Suomen Big Brother -talossa on menossa Tervetuloa Jeboulandiaan -viikkotehtävä. Sen sijaan, että asukkaat pistettäisiin raatamaan päättömien keskittymistä tai fyysistä rääkkiä vaativien tehtävien keskellä, ilmeisesti tavoitteena on ahdistella talon asukkaat nurkkaan makeudella. Tehtävänä on pitää hauskaa!

...Ympäristö on vaaleanpunainen ja täynnä pehmoleluja, tarjolla on mielettömät määrät sokerista ja makeaa ja talossa soivat ylihilpeät lastenlaulut.

Neljän tunnin kuluttua Elisabet totesi voivansa pahoin ja ihmetteli: Voiko väri oikeasti vaikuttaan näin?

Jotain käsitystä siitä, mitä on meneillään: Vaaleanpunaiset ilmapallot aiheuttivat Elisabetille iltahepulin ("uutinen" ja video; BB 19.10.2010 00:46)

:)

Colour: Design & Creativity / Issue 5

2010-10-16T17:25:00.000+03:00

Colour: Design & Creativity -lehden viitosnumeron loputkin artikkelit on nyt julkaistu verkossa!

Lue lisää: http://www.colour-journal.org/2010/5/105contents.htm

Using Cellarium Software as a Creative Tool //Linda Huber and Stefan Gottschalk (Germany)

Production and Anodic Colouring of Newly-Designed Titanium Jewels
//Maria Vittoria Diamanti, Barbara Del Curto, Valeria Masconale and
Maria Pia Pedeferri (Italy)

Between Glare and Abysmal Dark: Toward a Conversation on Colour Appearances
//Juliet Albany (Australia)

Violettia, lilaa ja purppuraa

2010-09-25T22:05:00.000+03:00

Colorian vieraskirjaan oli tullut kysymys violetin ja lilan sävyistä ja koska tätä aika ajoin muutenkin ihmetellään, päätin laittaa vastaukseni myös tänne. Itselläni ei ole tästä kovin paljon tutkittua tietoa, joten jos jollakin on tarjota enemmän tai vähemmän tieteellisiä artikkeleja näiden värien näkemisestä ja sanojen kokemisesta, otan niitä mielelläni vastaan - kuten myös kommentteihin muidenkin näkemyksiä ko. sanoista.

KYSYMYS: Violetti ja lila. Eivätkö nämä vain ole kaksi eri "sekoitus"väriä? Toinen enemmän siniseen taipuva ja toinen enemmän punaiseen.
Kaveri sanoo, että violetti on enemmän sinisen sävyinen ja lila enemmän punaisen sävyinen.
Itselläni lyö nyt tyhjää, että kumminpäin? Joka tapauksessa olen aina mieltänyt ne kahdeksi eri väriksi.

VASTAUS

Värejä ei ole virallisesti määritelty mihinkään suuntaan, mutta aika moni tulkitsee violetin enemmän siniseksi kuin purppuran, joka mielletään taas punertavaksi (ehkä johtuen siitäkin, että suomenkielessä on myös sana "purppuranpunainen"). Lila on ehkä epäselvin värisävy: yleensä se vain tuntuu tarkoittavan mitä tahansa violetin sävyä (keskivioletti tai siniseen tai punaiseen taittuva), mutta vaaleampaa sellaista. Mm. englannissa "lilac" tarkoittaa syreeniä, eli liilan voisi varmaan tulkita syreenin väriseksi - ja syreeneitähän on sekä punertavia että sinertäviä (muun muassa).

Englanninkieli on vähän muutenkin sekoittanut pakkaa: englanninkielessä eniten käytetty violettia tarkoittava sana ei ole violet vaan "purple", ja englanninkielessä "purple"-sana ei viittaa mitenkään punertavaan sävyyn, vaan ihan yleisesti violettiin. "Violet" taas tarkoittaa orvokkia, eli sen voisi suomentaa "orvokin värinen" - väriskaalaltaan se tuntuu olevan aika samalla tavalla ymmärretty kuin "purple"-sanakin.

EDIT: Huomasin, että Wikipediassa englanninkieliset värit määritellään näin:

Purple is a general term used in English (Australia, Canada, New Zealand, UK and USA) for the range of hues of color occurring between red and blue. - eli "Purppura on yleinen termi, jota käytetään englanninkielessä (Australia, Kanada, Uusi-Seelanti, Iso-Britannia ja USA) punaisen ja sinisen välissä oleville sävyille." (http://en.wikipedia.org/wiki/Purple)

As the name of a color, violet (named after the flower violet) is synonymous with a bluish purple. - eli "Värin nimenä violetti (nimetty orvokin mukaan) on synonyymi sinertävälle violetille". (http://en.wikipedia.org/wiki/Violet_(color))

Lilac is a color that is a pale tone of violet that is a representation of the average color of most lilac flowers. It might also be described as light purple. - eli "Lila on haalean violetti väri, joka on yleinen useimmissa syreeninkukissa. Sitä voidaan kuvata myös vaaleanvioletiksi." (http://en.wikipedia.org/wiki/Lilac_(color))

Suomen Wikipedia on lyhytsanaisempi:

Violetti on väri, joka saadaan sinisen ja punaisen sekoituksena. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Violetti)

Sana "lila" tarkoittaa puhekielessä myös violettia. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Lila)

Purppura eli punavioletti on, eri sävyineen, ainoa(lähde?) luonnossa esiintyvä väri, jota ei ole spektrissä. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Purppura)

(Viimeisin, eli purppuraa käsittelevä määrittely on aika käsittämätön. Yleisesti sanotaan, että RUSKEA on väreistä ainoa, joka ei spektrissä näy... Mutta tämä on sitten ihan toisen jutun arvoinen asia...)

Osallistu tutkimukseen: Luonnonväreillä värjättyjen tuotteiden käyttökokemukset

2010-09-21T11:54:00.000+03:00

Lapin yliopistossa opiskeleva Riikka Koistinen tekee gradua luonnonväreillä värjätyn tuotteen kokemisesta ja toivoo saavansa luonnonvärituotteita käyttäneiltä kuluttajilta kommentteja luonnonväreillä värjätyn tuotteen tarjoamista käyttäjäkokemuksista.

----------------------------

Kirjoita osoitteeseen rkoistin(at)ulapland.fi

Kuinka hyvin värit ovat kestäneet käytössä?
Ovatko ne haalistuneet, muuttuneet vai säilyneet muuttumattomina?
Irtoaako väriä pesussa tai hankauksessa? Oletteko käyttäneet luonnonväreillä värjättyä tuotetta kuten kaupasta ostettua vai oletteko käsitelleet sitä hellävaraisemmin esimerkiksi pestessänne sitä?
Jos olette käsitelleet luonnonväreillä värjättyä tuotetta hellävaraisemmin, onko se johtunut materiaaleista, väristä vai siitä, että olette kenties tehneet tuotteen omin käsin ja sillä siksi on suurempi arvo, ettekä halua vahingossakaan lyhentää sen käyttöikää?
Onko esille noussut ongelmia, joita kaupasta ostetuissa tuotteissa ei ole?
Entä millaisia positiivisia tuntemuksia luonnonväreillä värjätty tuote/vaate herättää?

Tuote kuin tuote ja millainen kokemus tahansa; minua kiinnostaa tietää, millainen se on ollut.

Riikka Koistinen
Lapin yliopisto
Muotoilu, Vaatetus, Taiteen maisterisopiskelija
rkoistin(at)ulapland.fi

Tiistaina 07.09.2010 18:31 kaikki Teeman ääreen

2010-09-06T11:05:00.000+03:00

YLE Teema
Prisma Studio
Ti 07.09.2010 18:31

Suomalaistutkimus paljastaa pöllöjen värimuutoksen syyn. Nanomaali antaa pinnalle uusia ominaisuuksia. Tietokoneohjelma simuloi eläinten värinäköä. Minkä väriset tähdet tuikkivat avaruudessa? Tieteen ajankohtaisohjelma.

Mustaa

2010-08-30T21:05:00.000+03:00

Tänään löysin Firenzessä Via della Ochella sijaitsevasta, englanninkielisiä pokkareita myyvästä ja varsin mielikuvituksellisesti nimetystä Paperback Exchange -liikkeestä Michel Pastoureaun kirjan Black, The History of a Color. Se on varsinainen aarre, johon en ole aiemmin törmännyt, vaikka alkuperäinen ranskankielinen Noir, histoire d'une couleur on julkaistu jo 2008 ja tämä englanninkielinenkin painos viime vuonna. Pastoureaulta on ilmestynyt muitakin väriin liittyviä kirjoja, mutta tämä musta kirja on formaatiltaan hyvin samanlainen kuin hänen aiemmin kirjoittamansa kirja sinisestä, Blue. On siis toivoa, että tällä formaatilla julkaistaisiin tulevaisuudessa myös muista väreistä vastaavanlaisia kirjoja.

Huomasin, että kirjakaupassa oli tuo edellinen, sinistä käsittelevä kirja hyllyssä myös pelkän tekstin sisältävänä edullisena pokkariversiona, mutta jos vain mahdollista, niin nämä kirjat kannattaa hankkia ihan kovakantisina versioina. Ulkoasultaan ne lähentelevät ehkä vähän coffee table -kirjojakin, mutta vaikka kuvat ja kuvitus ovatkin upeita, myös teksti on ajatuksella kirjoitettua ja tutkiskelevaa, paljastaen monia pieniä suuria tarinoita värien taustalta.

Musta kirja jakautuu viiteen osaan (In the Beginning Was Black, In the Devil's Palette, A Fashionable Color, The Birth of the World in Black and White ja All the Colors of Black), jotka kukin sisältävät kuudesta yhdeksään lukua, joissa kussakin esitellään yksi näkökulma.

Sinisestä kertovan kirjan ostin aikanaan Helsingin Akateemisesta - löytyisiköhän tämäkin aarre sieltä? Jos ei, niin varmasti verkkokaupoista löytyy.

Luonnonvärinäyttely Nokialla

2010-08-15T17:07:00.003+03:00

Monen luonnonväreistä pitävän lempiblogeihin kuulunee hattisharrastaa.blogspot.com, jossa Hattis todenteolla harrastaa värjäystä :)

Nyt Hattis-Leenan tuotoksia voi käydä livenä ihailemeassa: Värejä luonnonmateriaaleista -näyttely on esillä Nokialla Linnavuoren kirjastossa (Linnavuorentie 12 37240 Linnavuori) elokuun ajan.
Kirjaston aukioloajat:
Maanantai klo 13.00-19.00.
Tiistai klo 10.00-16.00.
Keskiviikko klo 09.00-12.00.
Torstai klo 13.00-18.00
Perjantai klo 12.00-16.00.

Näyttelyssä esillä laaja kirjo erilaisilla luonnonmateriaaleilla värjättyjä lankoja sekä langoista puikoilla ja kinnasneulalla neulottuja käsitöitä.

Punapaitaiset miehet villiinnyttävät naiset...

2010-08-05T01:21:00.004+03:00

...kertoo meille YLE uutisessaan, jonka ingressi kuuluu näin: Punaisiin vaatteisiin pukeutuneet miehet vetoavat naisiin muita värejä käyttäviä miehiä enemmän, paljastaa tuore tutkimus. Tutkimukseen osallistuneet naiset pitivät punaisia vaatteita käyttäviä miehiä muita seksikkäämpinä. Hullaantumisesta huolimatta "naiset eivät pitäneet punaisiin pukeutuneita miehiä mukavina, kiltteinä tai sosiaalisina."

Koko juttu löytyy YLEn sivuilta osoitteesta
yle.fi/ uutiset/ ulkomaat/ 2010/ 08/ punapaitaiset_miehet_villiinnyttavat_naiset_1880931.html

Värihotelli Frankfurtissa

2010-07-31T18:48:00.000+03:00

...taisin löytää yöpymispaikan ensi kesän reissulleni. Tuntuu, että näin hotellin nimestä vilauksen jossain muuallakin ihan pieni aika sitten, mutta silloin vain ohitin - ja nyt, kun etsin sopivia majapaikkoja pienelle luksukselle, hakutuloksista pomppasi esiin värihotelli. Jos jollakin on kokemusta tästä tai jostakin muista hienoista värillisistä majoitusvaihtoehdoista, mielelläni kuulisin kommentteja...

www.colourhotel.de

Twiittaa väriä

2010-07-29T18:17:00.000+03:00

Jos käytät twitteriä, mikset samantien twiittaisi värinä? Tweeting Colors -sivusto koostuu väripalkeista, joita ihmiset ovat twiitanneet ohjelman avulla.

Käy ensin tsekkaamassa väri ja sen nimi projektin värikartasta www.tweetingcolors.com/colorchart.html ja sen jälkeen twiittaa se sekä kanava #tweetcolors. Twiittivärisi leveyttä voit säätää valitsemalla numeron 1-20 väliltä (pienin on ohuin.)

Itse twiittasin:
OrangeRed 10 #tweetcolors
- twiittaukseni punainen viiva on kuvassa.

www.tweetingcolors.com

Chronometric

2010-07-27T18:07:00.000+03:00

Chronometric on ilmaiseksi ladattavissa oleva selain, joka näyttää, millaiselta tämä normaali näkymä

näyttää värisokean silmin:

Noin kahdeksan prosenttia miehistä ja kolmisen prosenttia naisista kärsii jonkinasteisesta "värien vajaanäöstä". Monilla värisokeus on niin heikkona, että monet elävät elämänsä läpi huomaamatta sitä - mutta osalla värisokeus haittaa merkittävästi arkipäivän värikoodatusta elämästä selviämistä.

Etenkin graafisille suunnittelijoille Chronometric-selain on loistava apu, mutta kyllä muillekin tekee hyvää nähdä, millaisena maailma voi näyttäytyä.

Itseäni hieman häiritsee lataussivuston ääretön simppeliys: tekijöistä ei ole mitään tietoa; mutta ainakin verkossa palaute on ollut positiivista, joten tuskimpa tässä mitään virusta on mukana...

enably.com/chrometric

Let's Colour

2010-07-25T17:52:00.000+03:00

Grey is out. Gloom is gone. It’s time to live our lives in colour. - Harmaa on out. Synkkyys on poissa. On aika elää elämämme väreissä julistaa Let's Colour -projektin sivu. Projektin takana ovat maalimerkit Dulux, Dulux Valentine, Coral ja Marshall ja hienovaraisena missiona levittää väri kaikkialle maailmaan - to spread colour all over the world.

Huolimatta projektin ilmiselvästä mainosarvosta, se suorastaan houkuttelee. Yhteisömedioita hyväksi käyttäen projekti etsiytyy reaalimaailman yhteisöihin, kehottaa ottamaan pensselit tassuun ja yhdessä maalaamaan tylsän värinen aika jollain kirkkaalla värillä. Kieltämättä Flickrstä löytyy aika hienoja esimerkkejä - ja hauskuutta ennen kaikkea. Ja projektin blogista www.letscolourproject.com/blog kaikenlaista muutakin värikästä!

www.letscolourproject.com

Colour: Design & Creativity 5/2010 - AIC Special Issue

2010-07-23T11:26:00.002+03:00

Uusin numero Society of Dyers & Colourists -yhdistyksen julkaisemasta Colour-lehdestä on nyt ilmestynyt verkossa.

Osan artikkeleista voi lukea osoitteesta: Colour: Design & Creativity 5/2010 - AIC Special Issue

Lehden kaikki jutut:

AIC Colour Congress 2009 in Sydney, Australia, Nick Harkness

History of Japanese Colour, Sachio Yoshioka

Colours of Aboriginal Australia, Walangari Karntawarra

A Brief Classification of Colour Illusion, Akiyoshi Kitaoka

Preserving the Painted Image: Art and Science of Conservation, Maria Kubik

Chromatic Harmony in Architecture and the Work of Artacho Jurado, João C O Cesar

The Early History of White’s Illusion, Michael White
Why are Animals Colourful? Sex and Violence, Seeing and Signals, Justin Marshall

Glazed Tiles as an Improving Element for the Environmental Quality of Urban Landscape,Carla Lobo & João Pernão

A Colour Alphabet and the Limits of Colour Coding, Paul Green-Armytage

How Colour Rhetoric is Used to Persuade, José Luis Caivano & Mabel Amanda López

Colour as a Pathway of Light: Searching the Shadow in Luis Barragan, Maria J Durão

Shifting interpretations of interiors and buildings: the impact of colour, Dianne Smith and Nur Demirbilek

Measurement of Design Impact, John Hutchings and M Ronnier Luo

----

www.colour-journal.org

Perunapainofestarit 2010 / Laupa, Viro

2010-07-21T11:18:00.003+03:00

Järjestyksessään viidenneet pottupainofestarit järjestetään 13.-15.8.2010 Laupassa Virossa. Mukaan mahtuu 30 ihmistä; ennakkotietoja tai -taitoja ei tarvitse. Alla tiedot enkuksi ja linkki tapahtumaan!

[Yksityiskohta Mirja Majevskin kuvasta

*5th International Potatoprint Festival
August 13-15th 2010
Laupa village, Türi parish, Järva county, Estonia

We expect 30 participants, prior registration required. Everyone is welcome to register on "first come, first served" basis, no limitations regarding age, education, gender, nationality, etc.

Registered participants will be granted catering and accommodation. Not registered participants are also welcome to print and/or watch in case they organise their own accommodation and catering.

Please follow this link to register.

All necessary equipment for printing (potatoes, carving knives, papers, paints, textile, brushes, sponges, pencils, pens, etc.) are available on the spot. We also have textile paints for printing, you are welcome to bring your own textiles or clothing for that purpose. Also all creative solutions involving print, potatoes or environment are welcome! Land art, performance, photos, etc. can be made. If additional equipment needed for executing your ideas, please bring it with you.

LISÄTIETOJA:
www.printpotato.pri.ee

Päivän kurssi: värit liettuaksi

2010-06-25T11:55:00.000+03:00

Juhannusperinteitä ja lankojen värejä

2010-06-24T10:42:00.001+03:00

Mettumaariksi koristetaan piha, paraiten portaan kumpiki puoli, koivuilla. Tytöt sitovat (binda) mettumaari-aattona, tutkiakseen onnensa kohtauksia seuraavan vuoden alla. Tämä sitominen käy yleisellä tavalla. Kasvavia olkia katkaistaan solmujen yläpuolelta. Sitte sidotaan oljen ympäri erivärisiä lankoja. Joka värillä on muka merkityksensä. Mettumaari-aamuna menee tyttö sykkivällä sydämellä tulevaisuuttansa näkemään. Usein eivät löydä langan merkkiäkään, sillä poikain työ on aattoiltana niitten vakoileminen ja hävittäminen. Jos kaikki on paikoillaan, niin sanoo langan värin merkitys siinä sitomisessa, jossa oljen sydän on hiukan kasvanut, tyttöparan vuoden onnen. Vehnäinen lanka merkitsee rakkautta, vaaleanpunainen kruunua, sininen uskollisuutta, punainen rehellisyyttä, sinervä rikkautta, keltainen rukkaisia, valkoinen ruumista ja musta surua.

Johan Reinhold Aspelin: Kertomus Maalahden pitäjästä. Asukkaat toiminensa. Suomi, n:o 6.1866.

- Kesän parhaat värit löytynevät luonnosta... Hyvää juhannusta!

Avoin väri - Open Color

2010-06-20T17:01:00.000+03:00

The Open Colour Standard -projektin tavoitteena on luoda kaikille saavutettavissa oleva, ilmainen ja globaali väristandardi. Painoteollisuudessa on käytössä melko laajasti Pantonen rekisteröimät spottivärit, joiden käyttöä ei ole saanut esim. verkon ilmaisjakeluohjelmiin upotettua - tällä hetkellä spottivärien käyttö F/LOSS-grafiikkaohjelmissa (eli free- ja open source -ohjelmissa) on käytännössä. Tällä hetkellä hankkeen kohderyhmänä on kaksi porukkaa: spottivärejä työssään käyttävät design- ja painoalojen ammattilaiset sekä tutkijat, jotka tällä hetkellä käyttävät tutkimustyötään yksityisiä (eli rekisteröityjä, lisensoituja ja maksullisia) värimäärittelystandardeja.

opencolour.org

Lisää väriä! - Luonnonvärit livenä!

2010-06-12T08:53:00.001+03:00

Uusintapostaus päivityksellä:

Väritapahtuma Jyväskylässä la 12.6.

Jyväskylässä järjestettävä tapahtuma sisältää ~~luentopäivän kaikille väristä kiinnostuneille torstaina 10.6. sekä~~ koko perheelle suunnatun tapahtumapäivän lauantaina 12.6.2010. Tapahtumalla juhlitaan värikkään alkukesän lisäksi Jyväskylän keskustassa sijaitsevan Halosen talon 100-vuotista sekä värisivusto Colorian 10-vuotista taivalta.

Luonnonvärit livenä -tapahtumapäivä lauantaina 12.6.2010 klo 11-18
Halosen talon piha / Jyväskylän Grafiikkakeskus (Hannikaisenkatu 39).
Halosen talon pihalla on tasatunnein työnäytöksiä. Ikonimaalari Alexander Wikström näyttää miten maa-aineksista valmistetaan väripigmenttiä. Keski-Suomen museon konservaattori Esko Ahola keittää perinnemaalia. Tiina Leinon padassa porisevat kasvit villapaidan värjäystä varten. Taidegraafikko Katri Kuuskin vedokset syntyvät perunoilla painaen. Värisivusto Colorian perustaja Päivi Hintsanen ja tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahti valmistavat maa- ja kasviväreistä mm. mustetta. Yleisö pääsee kokeilemaan pottupainantaa työpajassa kello 12-17.

Työnäytökset:
klo 11 Katri Kuusk: Pottupainantaa temperatekniikalla (työnäytöksen jälkeen vapaa työpaja klo 12-17)
klo 12 Esko Ahola: Keittomaalin valmistus
klo 13 & 16 Alexander Wikström: Miten valmistan itse maavärejä?
klo 15 Tiina Leino: Väripata porisee - kasvivärjäystä.
klo 14 & 17 Päivi Hintsanen & Ulla Lapiolahti: Värisekoituksia

Klo 11-18 tapahtumassa vierailija voi nauttia kahvit taiteilija Kaisa Lipposen Virityspuoli-kahvilassa. Istahda, nautiskele täyteläistä kahvia, hienostunutta teetä ja oikaise kylkesi huolella prässättyillä kasviskurméilla ja ranskalaisella suklaakakulla. Kaupunkikeskustassa voi sittenkin hengähtää, nauttia luonnon kauneudesta ja kuunnella laatumusiikkia!
Lisätietoa Virityspuoli-kahvilasta

Ilmaista väriä ja kaikille avoin tapahtuma!

Lisätietoa ja tarkentuva ohjelma: www.coloria.net/lisaavaria

Lisää väriä -tapahtuman järjestävät Jyväskylän Grafiikkakeskus, Jyväskylän kansalaisopisto, Ulla Lapiolahti ja Coloria.net. Julisteen, flyerin ja logon on suunnitellut Coloria.netissä harjoittelunsa tehnyt Meri Tuomi.

Tervetuloa juhlimaan värikkäissä merkeissä!

www.coloria.net/lisaavaria

Päivän kussi: värit portugaliksi

2010-06-07T12:57:00.000+03:00

Suomalaisesta värjäysperinteestä

2010-06-06T10:04:00.001+03:00

Laitoin juuri Coloriastoon Suomi (1850) -julkaisussa 1851 ilmestyneen jutun Reinholm: Suomalaisia kasvu-nimejä.

Paitsi että vanhoista kasvinnimistä löytyy joitakin tosi mielenkiintoisia juttuja, luettelon yhteydessä on myös tietoja kasvien hyötykäytöstä. Värjäämismainintoja on vain muutamia (ne on merkitty Coloriastossa julkaistuun artikkeliin lihavoidulla punaisella värillä):

Kelta, Keltoja, Jor., Teisk. (myös Keltakaunis), Äht, Artj.,Loht., Heinj.j C. Maan kelta, pm, L., Lycopodium complanatum, Färg-Lummer Riis r., Eurj., Törnr. Vareksen varpaat, Mänts., Lauk., Saarj., Piel. Virveli? Haartm. (annotinum). Tämä on ympäri maan siitä tuttu, että sillä kellataan (painetaan keltaista). Kun sinistä ja öljyä pannaan sekaan, saadaan viheriäistä.

Kelta k., Sääm., Parikk.> Hn., Anthemis tinctoria, Gulkullor, Färgkullor Keltanen, Keltasia, pm., Piel. Päivän kakkara, (en.) Raut. Päivän kakare, Piel. Punainen Päivän kakkara, Fleinj., Sakk. Harjan silmä, Tili. Vuohen silmä, Raut. (k. Nappi k., Papin k.), Kuop. Ploomun- t. Loomun k., pm., Kiv. Sauramen, -man k. (oikeen: Saaronin kukka), Kiv. Soaramen A.,Raut. (k. Pääskyn k.). Heinjoella kellataan näin: langat kuivataan, sitte huhmaressa survotaan Kellat hienoksi kun jauhoja, keitetään ja pannaan happanemaan, ruisjauhoja sekaan. Sitte, kun on hapanta, sinne pannaan langat pari kolme yöksi ja keitetään uudestaan koivun lehdillä taikka Päivän kakkaroilla - "niin ei lähe se keltainen". Tämä lankojen keltaminen ei ole tavallinen Viipurin läänin Savakoilla, vaan ainuvastaan Äyrämöisillä.

Matara, Jääsk., Antr., Heinj., Räis. (myös: verum), Höll. (?), Rvll., Galium boreale, Färggräs. Hepo-matara, Ves'ahmalo h., pm., Heinj. Rieska-heinä, Rvll. Terva h. Keur. Maran, Madarad, Maitsed, Vir. Maaderaasek, Lapp., Sjögr. Mataran juurilla painetaan joka paikassa "Mataranpunaista", "eikä lähde sen väri"! Vanhoissa runoissa mainitaan tätä painanta usiasti, esim. tässä tyttöjen laulussa, joka Itä-suomessa ja Ritvalan Pyhävietossa on tuttu: "Lähtekääm, sisot, sinelle, Keltaheinään, me kälykset, Mataraan, me morsiamet" jne.

Ilmeisestikään värimorsinko ei ole ollut enää suuri hitti, sillä kirjassa mainitaan vain Tillanzin maininta, eikä mitään sen käyttämisestä värjäämiseen:

Morsiamen cruunu (kruunu), Till., Isatis tinctoria, Weide

---

Kirjasta löytyi myös suhteellisen mielenkiintoinen anekdootti suomalaisesta kahvista;

Kohvi papu, t. Kahvipapu, mp., Lupinus angustifolius ja linifolius. Karvas-papu, M. jm. Tätä papua istutetaan talonpojilta jo paljo ja luullaan olevan oikiata Arapian kohvetta; yhtä hyvältä monen mielestä taitaa maistuaki. Merkillistä on että Karjalaiset ja Viipurin puoliset tätä ainetta nimittävät niin ikään kun Arapialaiset itse kotonansa nimittävät sitä mailman mainiota papua, se on: Kohviksi, vaikka koko Europa sitä on kääntänyt kaffeksi. — Herrasväet Suomessa huviksensa huoneessansa kasvattavat toista kasvua: Ricinus communis, jota moni heistä luulee oikiaksi Kohviksi.

- Ensinmainittu Lupinus angustifolius on sitä miltä kuulostaakin: sinilupiini (Lupinus linifolius -lupiinin hyväksytty nimi puolestaan on nykyään Lupinus angustifolius subsp. reticulatus (Desv.)Arcang. - samaa sorttia kumminkin); Ricinus communis puolestaan on risiini, jonka pavut ovat tuhansia kertoja myrkyllisempiä kuin syanidi. Eivätkä ne lupiinitkaan taida kaikkein terveellisimpiä olla... Pistää vähän miettimään...

Toisaalta, myös tämän kirjan sisältöön pitänee suhtautua lievällä varauksella muutenkin. Kirjoittaja on kommentoinut väliin mm. Salava, Add., Joku paju. Me ei ole ikänän kuullut jotakuta puuta näin nimitettävän, arvasimmeki jo sentähden valheeksi koko sen nimen.

Euroviisut väreissä!

2010-05-25T12:34:00.003+03:00

Aikomukseni oli kirjoittaa Euroviisujen kunniaksi juttu Euroviisujen väriaiheisista kappaleista kautta aikain, mutta kuinka ollakaan: värit eivät ole olleet ihan hirmuisessa suosiossa Euroviisuissa, ainakaan kappaleiden nimissä. Voittajakappaleista en löytänyt yhtään väreihin viittaavaa laulun nimeä! Omaa pikaista tutkimustani rajoittaa suuresti se, että aikanaan laulukisailuun ei saanut ilmeisesti osallistua kuin oman maansa kielellä, eivätkä kaikki valtakieliä suosi vieläkään - ja Euroopassa näyttää olevan aika paljon kieliä, joista en ymmärrä mitään. Täydentävät ja korjaavat kommentit ovat siis enemmän kuin tervetulleita.

Joitakin värihittejä sentään löytyy.

Italian 1958 kolmanneksi sijoittunut Nel Blu Dipinto Di Blu (Siniselle maalattu sininen?) on huomattavasti tunnetumpi nimellä Volare, jolla se suorastaan sinkosi suuren yleisön suosioon.

Seuraavalla vuosikymmenellä Wienissä 1967 Luxemburgin Vicky sijoittui neljänneksi laulullaan L'amour Est Bleu (Rakkaus on sininen).

Kaksi vuotta myöhemmin Madridissa Italian Iva Zanicchi sijoittui mahtipontisella kappaleellaan Due Grosse Lacrime Bianche (Kaksi suurta valkoista kyyneltä) häntäpäähän kolmanneksitoista - tuolloin osallistujia oli yhteensä kuusitoista.

Valkoisella jatkettiin myös seuraavana vuonna 1970 Amsterdamissa, kun Ranskan Guy Bonnet sijoittui neljänneksi kilpailussa kappaleella Marie Blanche (Valkoinen Maria).

...ja sama värilinja jatkui 1971 Dublinissa kun ruotsalainen Family Four kipusi kuudenneksi kappaleellaan Vita Vidder (Valkoiset syvyydet? Valkoiset lakeudet?)

Sinivalkoinen magia päättyi vasta Haagissa vuonna 1976, kun Portugalin Carlos do Carmo esitti kappaleen Uma Flor De Verde Pinho (Vihreä männynkukka?) - ja jäi kohtuullisen kunniallisesti sijalle 12 (18 kilpailijasta).

Katri-Helena palautti kisat takaisin sinivalkoiselle linjalle Jerusalemissa vuonna 1979, kun Katson Sineen Taivaan sijoittui kisassa neljänneksitoista (tai toisin sanoen kuudenneksi viimeiseksi).

Vuonna 1981 Dublinissa Saksa melkein-voitti (eli sijoittui toiseksi) Lena Valaitisin esittämällä kappaleella Johnny Blue. Miten tuntuu siltä, etten ole koskaan kuullut tuota saksankielistä alkuperäisbiisiä vaan aina sen englanninkielisen - tai Katri-Helenan suomenkielisen? Väärin kuullut lyriikat -sivulla joku hieno yksilö on raportoinut kuulleensa kappaleen sanat väärin Pluu, pluu, plutsatipluu...

Vihdoin vuonna 1984 Luxemburgissa sveitsiläinen Rainy Day kysyi Welche Farbe Hat Der Sonnenschein (Mikä on auringonpaisteen väri) ja sijoittui sillä ansaitusti sijalle 16 - eli neljänneksi viimeiseksi.

Seuraavan kerran värit - tai oikeastaan mustavalkoisuus - pomppasi esiin vasta 1990 Zagrebissa, kun Ranska tuli toiseksi Joelle Ursullin esittämällä kappaleella White And Black Blues. Mutta tätäpä videota ei olekaan YouTubessa nähtävissä!

Uudella vuosituhannella palattiin väriin - kuinka ollakaan: siniseen. Kööpenhaminassa 2001 venäläinen Mumiy troll sijoittui kilpailun paremmalle puoliskolle Lady Alpine Blue -kappaleella.

Näiden supervärikkäiden kappaleiden lisäksi silmiini osui myös yksi sininen bändä: Blue Danube (Sininen tonava) päätyi kappaleellaan Du Bist Musik kahdeksanneksi Haagissa 1980. Tämän saatte itse tubettaa, jos tarpeeksi kiinnostaa.

Mikäli olen oikein osannut Euroviisuja tulkita, niin ensimmäiset kaksikymmentä vuotta - tai oikeastaan koko Euroviisut, jos ei lasketa yhtä vihreää, yhtä mustavalkoista ja yhtä yleisväristä syrjähyppyä - on laulettu Suomen sinivalkoisissa väreissä! Vaikka ei se enne näköjään kuitenkaan ollut :)

Lisää väriä! - luonnonvärit livenä

2010-05-24T14:53:00.003+03:00

Väritapahtuma Jyväskylässä to 10.6. ja la 12.6.

Jyväskylässä järjestettävä tapahtuma sisältää luentopäivän kaikille väristä kiinnostuneille torstaina 10.6. sekä koko perheelle suunnatun tapahtumapäivän lauantaina 12.6.2010. Tapahtumalla juhlitaan värikkään alkukesän lisäksi Jyväskylän keskustassa sijaitsevan Halosen talon 100-vuotista sekä värisivusto Colorian 10-vuotista taivalta.

Lisää väriä! -luentopäivä torstaina 10.6. 2010 klo 10-16
Kansalaisopiston luentosali (Jyväskylän kaupunginkirjasto, Vapaudenkatu 39–41) .
Luentopäivä tarjoaa katsauksen luonnonvärien historiaan sekä tämän päivän käyttömahdollisuuksiin. Luennoitsijat ovat oman alansa asiantuntijoita ja lähestyvät luonnonväriteemaa monipuolisesti eri näkökulmista.

Ohjelma:
klo 10 Päivi Hintsanen: Värikäs historia
klo 11 Panu Kaila: Perinnemaalit
(lounas/kahvitauko)
klo 13 Tom Michelsson: Perinnetapetit
klo 14 Katri Kuusk: Kartulitrüki Festivaal
klo 15 Ulla Lapiolahti: Luonnonvärien käyttömahdollisuudet tekstiileissä

Luonnonvärit livenä -tapahtumapäivä lauantaina 12.6.2010 klo 11-18
Halosen talon piha / Jyväskylän Grafiikkakeskus (Hannikaisenkatu 39).
Halosen talon pihalla on tasatunnein työnäytöksiä. Ikonimaalari Alexander Wikström näyttää miten maa-aineksista valmistetaan väripigmenttiä. Keski-Suomen museon konservaattori Esko Ahola keittää perinnemaalia. Tiina Leinon padassa porisevat kasvit villapaidan värjäystä varten. Taidegraafikko Katri Kuuskin vedokset syntyvät perunoilla painaen. Värisivusto Colorian perustaja Päivi Hintsanen ja tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahti valmistavat maa- ja kasviväreistä mm. mustetta. Yleisö pääsee kokeilemaan pottupainantaa työpajassa kello 12-17.

Työnäytökset:
klo 11 Katri Kuusk: Pottupainantaa temperatekniikalla (työnäytöksen jälkeen vapaa työpaja klo 12-17)
klo 12 Esko Ahola: Keittomaalin valmistus
klo 13 & 16 Alexander Wikström: Miten valmistan itse maavärejä?
klo 15 Tiina Leino: Väripata porisee - kasvivärjäystä.
klo 14 & 17 Päivi Hintsanen & Ulla Lapiolahti: Värisekoituksia

Klo 11-18 tapahtumassa vierailija voi nauttia kahvit taiteilija Kaisa Lipposen Virityspuoli-kahvilassa. Istahda, nautiskele täyteläistä kahvia, hienostunutta teetä ja oikaise kylkesi huolella prässättyillä kasviskurméilla ja ranskalaisella suklaakakulla. Kaupunkikeskustassa voi sittenkin hengähtää, nauttia luonnon kauneudesta ja kuunnella laatumusiikkia!
Lisätietoa Virityspuoli-kahvilasta

Molemmat päivät ovat maksuttomia ja yleisölle avoimia.

Lisätietoa ja tarkentuva ohjelma: www.coloria.net/lisaavaria

Lisää väriä -tapahtuman järjestävät Jyväskylän Grafiikkakeskus, Jyväskylän kansalaisopisto, Ulla Lapiolahti ja Coloria.net. Julisteen, flyerin ja logon on suunnitellut Coloria.netissä harjoittelunsa tehnyt Meri Tuomi.

Tervetuloa juhlimaan värikkäissä merkeissä!

www.coloria.net/lisaavaria

Päivän kurssi: värit ranskaksi

2010-05-21T10:53:00.000+03:00

Päivän kurssi: värit japaniksi

2010-05-15T09:46:00.000+03:00

...ja vielä hilpeän taustamuzakin saattelemana, por favor.

Kissa söi kesävoin

2010-05-03T20:04:00.001+03:00

Kuulin viime viikolla, kun joku kaupassa ihmetteli ystävälleen ulkomailla maatalo-B&B:ssa syömäänsä voita ja epäili sitä pilaantuneeksi, kun se oli melkein valkoista. Lieneekö ollut oikeasti pilaantunutta, vai rehellistä värjäämätöntä "talvivoita". Entisaikaan, kun voi kulki vähän pienemmän tuotantoprosessin läpi eikä tuoretta heinää ollut talvisaikaan saatavilla, kunnon kesävoi oli keltaista ja maukasta, mutta talvisaikaan voi oli todellakin väriltään melko vaaleaa (ja ilmeisesti myös vähemmän maukasta). Tämä johtui yksinkertaisesti siitä, että kesällä karja sai tuoretta karoteenipitoista syötävää niityn täydeltä. Myöhemmin, kun keksittiin keino säilöä heinää tuoreena, voi alkoi olla kesäistä myös joulupöydässä.

1800-luvulla pienten maitotilojen isäntiä kuohutti voin ja juuston väärentäminen värjäämällä: värin muuntelu nähtiin monissa paikoin lähinnä petollisena toimintana, vaikka lehdissä kuinka kirjoiteltiinkin siitä, kuinka voin ja juuston värjääminen oli jo aivan yleistä maailmalla ja keinon tarkoituksena oli nimenomaan lisätä tuotteen houkuttelevuutta ja edistää myyntiä, eikä suinkaan harhaanjohtaa ihmisiä tai väärentää kilpailutilannetta. Hetken saivat pienet meijerit ja maitotilat opetella annaton käyttöä voin ja juuston värjäyksessä, kun jo iski toinen uhka: kaiken maailman rasvoista sekoitetut margariinit. Suomelle voi oli melko merkittävä vientiartikkeli ja sitä arvostettiin "sekoituksista puhtaana" laatutuotteena, joka siis oli silkkaa itseään - eikä esimerkiksi sisältänyt talia.

Petollisen margariinin problematiikasta kirjoitettiin mm. 27.1.1892 Aura-lehdessä (21) julkaistussa Margariinitehdas Suomeen -jutussa. Siitä muutamia katkelmia:

useilla seuduilla ulkomailla on ruwettu keinotekoisesti walmistamaan halpa-arwoisempaa woin kaltaista leiwän särwintä kun woi on ollut liian kallista köyhän kansan ostaa. On käytetty palmujen hedelmistä keittämällä saatua raswaa n s. palmu-woiksi mutta enenn kaikkea eläinten raswoja,talia, ihraa ja muita semmoisia. Margariinin nimellä näitä tehtaissa walmistettuja raswoja on sitte myyty. Margariinitehtaiden tuotteet owat joka paikassa koetettu aina walmistaa niin yhdennäköiseksi kuin suinkin tawallisen meijeriwoin kanssa joka ei olekkaan mikään waikea asia, sillä käytetäänhän meijerissäkin keltaista woin wärjäysainetta että woi aina tulisi saman wäriseksi eikä kirjawaksi. Murtta margariinin walmistamisella yhdennäköiseksi kuin woi tawallisesti on, on toinenkin ihan silminnähtäwä tarkoitus, nimittäin se, että waromaton ostaja kaupassa narrataan ostamaan sitä siinä luulossa, että hän ostaa woita.[...]

[...] joku wuosi sitten nousi Pohjois-Saksassa meijerinomistajain puolelta oikea myrsky margariinin walmistajia wastaan. Tähän ei ollut syynä niin suuressa määrässä kilpailu halwemilla hinnoilla kuin epärehellinen kilpailu margariinin puolelta. Ihminen syö ruoka-aineita jotka owat monen näköisiä wäriltään, ja wäri on siis siwuseikka. Senpä wuoksi meijerien omistajat wattiwat ankaruudella ettei margariinia saisi millään muotoa walmistaa saman näköiseksi kuin woi, waan se olisi wärjättäwä punaseksi taikka siniseksi ettei sitä kukaan erehdyksessäkään ostaisi woin asemesta. Mutta margariinin walmistajat taisteliwat yhtä wimmatusti saadakseen eelleen käyttää samaa keltawäriä kuin woinwalmistuksessakin käytetään, toisin sanoen tehdä mahdolliseksi margariinin sekoittamista woihin tai suorastaan myymistä woin sijasta ilman että sitä jokainen heti huomaisi. Tuossa keltaisen wärin asiassa lienewät margariinitehtailijat päässeet woitolle koska woin ja margariinin wälillä wieläkin on sama wihollisuus kilpailussa. Toinen kokee säilyttää mainettaan puhtaana, toinen tahtoo tunkea kauppaan woi ulkomuodon ja jos mahdollista nimenkin warjolla.

Jokohan tuohon margariinin ehdotettuun siniseen väriin olisi reilun sadan vuoden aikana ehtinyt tottua?

Intialaista tekstiilipainantaa

2010-04-29T15:11:00.000+03:00

Intilaista "block-printing" -perinnettä eli tekstiilien painamista puumuotilla esittelee Intian Amberissa sijaitsevassa Anohki-museossa kuvattu videopätkä. Pelkistettynä työnäytöksenä - ilman löpinöitä tai muzakkeja - suorastaan vangitseva.

AIC Colour Congress 2009 Special Issue

2010-04-23T11:55:00.003+03:00

Society of Dyers & Colourists -järjestön julkaisema AIC Colour Congress 2009 Special Issue ei vielä ole verkossa, mutta sisältö on - ja näyttää sen verran lupaavalta, että kannattaa pysyä passissa.

Kuka tahansa voi tilata verkkojulkaisun sivulla http://www.colour-journal.org/static/subscriptions.htm Lehden kaikki sisältö julkaistaan vapaana ja ilmaisena ja tilaajat saavat meiliin tiedon, kun lehti on saatavilla.

Tässä suoraan tiedotteesta lainattua:

AIC congresses cover all academic and professional fields of colour research from the arts, through to design and philosophy, and the sciences. The papers which are included in this special issue of /Colour: Design & Creativity/ reflect the multi-disciplinary theme which was created at the AIC Colour Congress 2009 with specific reference to colour in art, architecture, design, education and the environment.

EDITORIAL:
AIC Colour Congress 2009 in Sydney, Australia
by Nick Harkness (guest editor)

REVIEW:
A Brief Classification of Colour Illusion
by Akiyoshi Kitaoka

GALLERIES:
History of Japanese Colour
by Sachio Yoshioka

Colours of Aboriginal Australia
by Walangari Karntawarra

ARTICLES:
Preserving the Painted Image: The Art and Science of Conservation
by Maria Kubik

Using Cellarium Software as a Creative Tool
by Linda Huber

Between Glare and Abysmal Dark
by Juliet Albany

Chromatic Harmony in Architecture and the Work of Artacho Jurado
by João C O Cesar

Colour as a Pathway of Light: Searching the Shadow in Luis Barragan
by Maria J Durão

Glazed Tiles as an Improving Element for the Environmental Quality of Urban Landscape
by Carla Lobo

The Early History of White’s Illusion
by Michael White

Why are Animals Colourful? Sex and Violence, Seeing and Signals
by Justin Marshall

Shifting Interpretations of Interiors and Buildings: The Impact of Colour
by Dianne Smith and Nur Demirbilek

Measurement of Design Impact
by John Hutchings and M Ronnier Luo

A Colour Alphabet and the Limits of Colour Coding
by Paul Green-Armytage

How Colour Rhetoric is Used to Persuade
by José Luis Caivano and Mabel Amanda López

Lue lisää: http://www.colour-journal.org/2010/5/105contents.htm

Lomapaikka värin mukaan

2010-04-21T02:00:00.000+03:00

Täydellinen värifanaatikko valitsee tietenkin matkakohteensakin värin mukaan... Explorra-sivustolla on saatavilla värikartta, josta klikkaamalla saa ehdotuksia paikoista, joihin kannattaisi mennä tutustumaan. Värit valikoituvat kohteesta otettujen kuvien mukaan. Niinpä punaisella saa tarjolle Mauritanian hiekka-aavikkoa, New Yorkin Chinatownia ja intialaista tiikerisafaria ja taivaansinisellä merenrantamaisemia niin Islannista, Panamasta kuin Bermudaltakin.

Explorra: Travel By Color

Taiwanilainen indigomuoti

2010-04-19T21:39:00.000+03:00

Taiwanilaisessa videossa ei ole tekstityksiä eikä käännöksiä englanniksi ja valitettavan paljon myös haastattelusisältöä, josta kieltä osaamaton ei näin ollen tajua yhtään mitään. Mutta myös taiwanilaista muotinäytöstä, jossa kaikki tuotteet on värjätty luonnonindigolla sekä tuotteiden esittelyä. Omaan silmääni ei iskenyt mitään tavattoman innovatiivista, mutta joitakin hienoja juttuja kumminkin.

Vastakohtaisuuksien väri

2010-04-17T20:40:00.001+03:00

Ultramariini on outo sininen: sen lapis lazuli -kivestä jauhettu sininen väri oli aikansa kalleimpia - kultaa arvokkaampaa - mutta toisaalta, sen synteettinen versio on pigmenteistä halvimpia. Afganistan oli jo satoja vuosia sitten tärkeimpiä lapis lazulin lähteitä ja siellä kiveä mainataan edelleen - kurjissa olosuhteissa. AlJazeeraEnglishin esittämä dokumentti Lapis Lazuli mining in Sari-i-Sang in northern Afghanistan kertoo mainaajien nykytilanteesta. Melko pysäyttävää.

Toinen asiaa käsittelevä kuvilla vauhditettua audiodokumentti löytyy npr:n sivuilta, joka tarjoaa myös lisälukemista syyskuussa 2007 julkaistussa artikkelissaan Tapping into Afghanistan's Wealth of Gems.

Näiden kahden ensimmäisen dokumentin jälkeen on vaikea katsoa lapis lazuli -tuotteita kauppaavan De Meiran mainosdokumenttia täysin kirkkain silmin. Vaikka eihän siitä mihinkään pääse, että kivi ja siitä tehdyt tuotteet ovat jumalaisen kauniita.