9.4.08

Mitä väri oikein on? -näyttely


Mitä väri oikein on?

Kaikille sallittu taidekasvatusnäyttely 1. – 27.4.2008
Wanhassa Woimalassa, Konttisentie , Vaajakoski
Avoinna joka päivä klo 12-18, vapaa pääsy, ryhmävaraukset taitokeskus(at)aivia.fi, p. 010 387 1031

Näyttelyssä tarkastellaan onko väri ominaisuus vai havainto? Onko appelsiini oranssi vai näyttääkö se oranssilta? Voit uppoutua siniseen, punaiseen, keltaiseen tai valkomustaan tunnetilaan. Voit katsoa näyttelyesineitä ja väri-ilmiöitä sekä kosketella ja tarkastella käyttöesineitä. Voit pelata pelejä ja työskennellä työpajoissa sekä seurata taiteilijoiden työskentelyä. Omien kokeilujen, havaintojen ja elämysten kautta jokainen saa luoda omat väri-illuusionsa teosten, esineiden ja tunnetilojen avulla.

Kaikille avoimet työpajat:
5.-6.4.2008 Väri ja pigmentti – Kynäruiskumaalausta, Sebastian Trzaska
12.-13.4.2008 Väri ja muoto – Taitelija esittäytyy, Piitu Nykopp
19.-20.4.2008 Värillä on monta ilmettä – tekstiilejä tuftaamalla , Riikka Holappa
26.-27.4.2008 Väri ja sarjakuva – kuvittaja, Saara Porma

Näyttelyn tuottaja: Keski-Suomen käsi- ja taideteollisuus ry Aivia/ Taito-Keskus ja Jyväskylän käsityökoulu.

2.4.08

Siniset aurinkolasit


Laitoin tänään Coloriastoon irrallisena varsin hassulta vaikuttavan uutisen vuodelta 1882 (Aura 65, 15.8.1882): Saksalaiset lehdet kertowat, että Englannin hallitus on Egyptiin määrättyjä sotajoukkojansa warten tilannut 25,000 paria sinisiä silmälasia. Mielenkiintoni tietenkin heräsi. Luonnollisimpana selityksenä mieleen tuli, että kyseessä ovat jonkin sortin aurinkolasit. Lumisokeutta (ja aavikkosokeutta?) vastaan yritettiin sotia mm. käyttämällä silmien edessä silmälasien tavoin hyvin ohueksi leikattuja puulastuja, jotka toimivat aurinkolasien tavoin. Vuonna 1859 julkaistussa Randolph B. Marcyn kirjassa A Prairie Traveler: A Hand-book for Overland Expeditions kerrotaan, kuinka vihreiden tai sinisten lasien pitäminen on oiva keino lumisokeutta vastaan, mutta lasien puutteessa silmiä ympäröivän ihon ja nenän mustaaminen hiilellä auttavat myös asiaa. Silmien tummentaminen on tuttua jo muinaisilta ajoilta: egyptiläiset rajasivat silmänsä mustalla kajalilla ja vihreällä malakiitillä suojatakseen silmiään häikäisyltä.

Aurinkolasit tai värilliset silmälasit eivät ole mikään uusi juttu. Jonkinlaiset aurinkolasit tunnettiin jo Roomassa ja Kiinassakin varhain, mutta ainakaan länsimaisessa kulttuurissa lasien käyttö ei ole ollut mitenkään yleistä vielä 1900-luvun alussakaan. Varhaiset aurinkolasit valmistettiin mm. ohueksi hiotusta savukvartsista ja tällaisia laseja käyttivät mm. kiinalaiset tuomarit peittääkseen kasvonilmeensä tuomioita jaettaessa. Keisari Neron kerrotaan katsoneen gladiaattoritaisteluja hiottujen jalokivien läpi, mutta Neron lasit tuskin toimivat mitenkään aurinkolasien kaltaisesti.

Yleisesti aurinkolaseja pidetään sotien aikaisena keksintönä, mutta oikeasti kyse on siitä, että aurinkolasit yleistyivät Euroopassa ja Amerikassa vasta 1940-luvulla. Amerikan aurinkorannoilla aurinkolasiyrittäjä Sam Foster aloitti toimintansa 1929 ja laseja myytiin verrattain edulliseen hintaan rannoilla ja kauppojen ulkopöydissä. Seuraavalla vuosikymmenellä, vuonna 1936, Edwin H. Land alkoi käyttää patentoimaansa polaroidifilmiä lasien valmistuksessa. Näihin aikoihin aurinkolaseista alkoi tulla filmitähtien tavaramerkki ja niille alkoi syntyä statusmerkitystä.

Yksi syy lasien yleistymiseen hinnan laskun lisäksi oli siis yksinkertaisesti muoti: tuli tummien lasien aika. Mutta ainakin paikoin Amerikassa ja Englannissa yläluokan jäsenet pitivät sinisiä silmälaseja myös aurinkolasikäytössä jo edellisellä vuosisadalla. Monet kuitenkin kantoivat tuolloin värillisiä laseja lääkärin määrääminä, niitä annettiin ihmisille, joilla on "heikot silmät" (luultavimmin valonherkkyyttä ennemmin kuin muita silmävikoja). 1700-luvulla värillisillä linsseillä kokeita tehnyt englantilainen James Ayscough ei niinkään ajatellut silmien suojaamista auringolta, mutta hän oli vakuuttunut siitä, että siniset tai vihreät lasit voisivat korjata tiettyjä näköongelmia.
'We should judge that, as you suggest, blue spectacles would convert the yellow rays of artificial light into a green tint, more agreeable and less irritating to weak or sore eyes.
Scientific American, 1857

Eye protectors made of curved blue glass are the best. Goggles with wire, silk, or glass sides keep the eye, as a general rule, too close and warm. For photophobia, simple blue spectacles of plain glass are generally sufficient, and may be darker or lighter in shade, according to the amount of protection required. Brown or smoke-colored glasses may be used, if preferred. The latter cut off all the rays of light, and consequently render vision somewhat less distinct, while blue glasses, excluding the orange rays only, interfere les with the clear definition of objects. Green glasses protect the eye from the red rays alone; but it is the orange rays which are most intolerable to a sensitive retina.
Henry Clay Angell: A Treatise on Diseases of the Eye. James Campbell, Boston 1873

Vaikuttaa siltä, että sinisten lasien käyttö oli paikoittain 1800-luvulla jonkin sortin radikaali muoti-ilmiökin: vähän siniseen tukkaan verrattava - jota saatettiin paheksuakin. Googlatessani sinisiä aurinkolaseja, löysin myös lainauksen Dostojevskin Idiootista (1868-9):
Joidenkin meikäläisten neitosten ei tarvinnut muuta kuin leikata hiukset lyhyiksi, ottaa siniset silmälasit ja ruveta sanomaan itseään nihilisteiksi, kun he jo alkoivat uskoa, että hankittuaan silmälasit he saman tien saivat myös todellisia omia "vakaumuksia".
- Fedor Dostojevski, Idiootti

Englanninkielessä sinisten lasien (Look through Blue Glasses) tai värillisten lasien (Look through Coloured Spectacles) läpi katsominen tarkoittavat molemmat samaa asiaa: katsoa asioita ennakkoasenteella tai suhtautua asioihin ennakkokäsitystensä perusteella. Kyseessä on varsin vanha sanonta, mm. The Bristol Job Nott, Or, Labouring Man's Friend vuodelta 1832 kirjoittaa:
It is surprising what an influence prejudice has upon people's views of any given subject whatsoever. An object viewed through a deceitful medium is altogether changed as to its colour and aspect. Look at any object through blue spectacles, and you'll declare 'tis blue; look at the same object through green spectacles, and you'll protest 'tis green; that is, if you suffer yourself to be misled by first impressions and outward appearances, and fon't exercise your judgment so as t ounderstand that the thing may be neither blue nor green in reality, but only looks so as seen through false medium.


Huomasin, että ainakin verkkokeskusteluissa esiintyi suomenkielisilläkin foorumeilla jokseenkin paljon ota ne siniset lasit päästäsi -tyyppisiä kommentteja. Lieneekö tämä käännösväännöstä englannista?

1.4.08

MoMA: Color Chart: Reinventing Color from 1950 to Today


Marja-Leenan sivuilta löysin linkin MoMan Color Chart-verkkonäyttelyyn. Värikarttoja alettiin käyttää laajemmin 1900-luvulla, jolloin väristä tuli hyödyke ja lisäarvo. Samoihin aikoihin taiteilijat hylkäsivät perinteisen pedagogisen suhtautumisen väriin ja tukeutuivat voimakkaammin sattumaan, ready-maden mahdollisuuksiin ja mielivaltaisiin järjestelmiin. Näyttely esittelee 44 taiteilijaa. Verkkonäyttelyssä taiteilijoiden teoksiin voi tutustua joko (värikkään) aikajanan, tekniikan tai taiteilijoiden kautta. Huvittavaa on, että ainakin parin taiteilijan kohdalla "image is not available" -teksti hämmensi pientä selaajaa. Mutta niitä ei onneksi osunut silmiin kuin muutama.
MoMA: Color Chart: Reinventing Color from 1950 to Today 2.3.-12.5.2008