Näytetään tekstit, joissa on tunniste marjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste marjat. Näytä kaikki tekstit

4.11.11

Siniset värjäysaineet



Luonnon siniset väriaineet kuitataan yleensä mainitsemalla, että indigo on luonnon ainoa sininen värjäykseen soveltuva väriaine - mikä ei aivan täysin pidä paikkaansa. Sinistä on mahdollista saada myös muista kasveista, vaikkakaan sinistä ei saa aikaan vain heittämällä kasveja pataan ja odottamalla, kuten monen muun väriaineen kanssa on. Mutta niinhän ei voi toimia indigonkaan kanssa.

Värjäripäivillä 2009 värjättiin historiallisten reseptien työpajassa vanhoja reseptikokeiluja ja niiden joukossa Kuinka willaisia lankoja kauniiksi mustansinisiksi painetaan -resepti Turun Wiikko-Sanomat -lehdestä vuodelta 1824. Siinä sinipuusta tehtiin mm. raudan avulla kaunista tummansinistä - ei violettia kuten sinipuusta peruskäsittelyllä tulee (kuvassa).

Vuonna 1847 julkaistusta Dictionary of Arts -kirjan osiossa Blue Dyes (löytyy siis Coloriastosta) mainitaan myös useita lähteitä sinisen värin aikaansaamiseksi: indigo, preussinsininen, sinipuu, mustikat (marjat), mustaseljan marjat, mulperin marjat, aitalikusteerin marjat ja "muutamat muut marjat, joiden mehu muuttuu siniseksi, kun siihen lisätään hieman alkalia, tai kuparisuoloja".

Ohjeen mukaan marjoilla värjäämiseen tarvitsee alunaa, rautavihtrilliä tai kuparisulfaattia tai espanjanvihreää ja viinikiveä. Pelkällä rautapuretuksella saadaan teräksensininen sävy, tinapuretuksella sininen violetilla vivahduksella.

Lisäksi artikkelissa mainitaan solanum guineense -kasvin marjojen käytöstä silkin värjäämisessä: niistä on saatu useita sinisen, violetin, punaisen ja ruskean sävyjä - mutta pääasiassa violettia.

Pysyvyydeltään indigoa vastaavaa sinistä saadaan jagua-puusta eli tatuointipuusta (kirjassa mainittu Gardenia genipa, nyk. Genipa americana) ja eteläamerikkalaisesta aculeata-kasvista, joiden väritön mehu muuttuu ilman vaikutuksesta tummansiniseksi.

Olen itse kokeillut lähinnä mustikkamehulla värjäystä alunapuretuksella. Väristä tuli kaunis: pinnalta punaruskea, solmukohdista sininen (ei violetti). Ilo oli kuitenkin lyhytaikaista. Mustikkavärin pesunkesto oli hyvä, mutta väri pystyi auringossa vain pari viikkoa (jos sitäkään) ja haalistui nopeasti kirjavan kautta vaaleanruskeaksi - ja nykyään parin vuoden jälkeen näköjään melkein värittömäksi (alla kuva aurinkoboksistani - mustikka oikealla - ja lähis mustikkamehuväristä; en tiedä, mihin olen haalistuneet kuvat viskannut... mutta kuvitelkaa puolet vaaleammaksi). Pitäisiköhän kuitenkin ottaa marjaprojekti ja testata erilaisilla puretuksilla? Kuulisin mielelläni ihmisten marjavärjäyskokemuksista!



2.6.09

Mustikansinistä



...josta tuli itseasiassa ruskeaa.

Parveketta siivotessani löysin nurkasta talvisäilöstä mustikkamehupullon (toivottavasti äiti ei lue tätä...). Mehu haiskahti lievästi käyneeltä ja muutamien aurinkoisten ja kuumien viikkojen jälkeen ei todennäköisesti ollut juomakelpoistakaan. Mutta eihän hyvää mehua voinut hukkaankaan heittää: tässähän oli vihdoin tilaisuus kokeilla mustikoilla värjäämistä, kun normaalisti ruoka menee suuhun.

Kaadoin mustikkamehun kattilaan ja kattilan täyteen vettä. Laitoin kattilaan yhden pienen solmitun vyyhden alunalla puretettua lankaa ja yhden näytelankasatsin ja värjäsin niinkuin normaalistikin (pistin kuumentumaan ja havahduin jossain välissä siihen, että langat kiehuivat pulputen, jolloin pistin virrat pois levystä). Vyyhden solmimattomat osat värjäytyivät hyvin kauniiksi violetihtavaksi ruskeaksi ja solmujen alta paljastui värisävyjä ruskeasta violettiin ja hyvin puhtaaseen siniseen. Annoin lankojen kuivua ennen pesua.


[koesatsissa (voi olla eri järjestyksessä): silkki | tuntematon karkea lanka | Nalle Novita 75% villa, 25% polyamidi | Florica Novita 100% Villa | Poppari Teetee 100% Maissi | Alpakka Teetee 100% alpakka | Tennessee Novita 100% merseroitu puuvilla | Bambu Novita 68% bambu, 32% puuvilla | Malibu Novita 50% puuvilla, 50% polyamidi | Fleur Anttila 100% Akryyli | Teddy Novita 45% villa, 30% polyamidi, 25% akryyli | Palma Novita 100% Polyamidi | 100% suomenlampaan villa | rami | hamppu; joka lankasatsissa on purettamaton, alunapuretettu ja aluna- ja viinikivipuretettu lanka]

(Näytesatsin kuvaaminen ei oikein onnistunut tällä kertaa kovin hyvin; yritän ottaa paremman kuvan myöhemmin...) Kokeilusta tuli mielenkiintoinen sikäli, että alpakkaan sekä käsittelemättömään lampaanvillaan (puretettuihin ja purettamattomaan) tuli kaikkiin sama vaaleahkon ruskea, melko mitäänsanomaton väri, kun taas superkäsitellyt Florica ja Nalle-langat saivat voimakkaan tummanruskean värin. Nallelangoissa ei huomaa eroa purettamattomien ja puretettujen lankojen välillä, mutta luonnonvalkoinen lanka on värjääntynyt keskiruskeaksi, kun valkoinen lanka on violetihtavan ruskea; harmaa lanka on värjäytynyt tummahkoksi ruskeaksi. Florica-lanka on värjääntynyt samaksi, tummaksi violetihtavan ruskeaksi kuin valkoinen Nalle-lankakin - nimelle löytyisi ehkä tarkempi määritelmä jostain punaviinikatalogista. Silkkiin on myös tullut violetihtava kaiku - vähän kuin harmaata sävytettynä violetilla. Polyamidiin väri tarrasi punertavana beigenä, vai miten tuota väriä voisi kauniisti määritellä...? Teddyn villalanka jäi melkein värjääntymättä, mutta ohut säielanka on aivan tumma violetinruskea. Akryyli, puuvilla ja bambu ovat jääneet kaikki mitäänsanomattoman vaaleanpunaisiksi ja maissilanka on säilynyt aivan valkoisena. Kaikkein kaunein purppuraväri tarrasi kiinni siihen tuntemattomaan karkeaan lankaan.


Luulin, että väri irtoaisi pestessä, mutta hämmästyksekseni pesuvesi olikin aivan kirkasta. Tosin, olisihan se pitänyt arvata, koska kuka ei olisi joskus tiputtanut mustikkaa vaatteilleen ja kironnut sen pysyvyyttä. Joten ilmeisesti mustikan huono maine väriaineena perustuu sen valonkestämättömyyteen. Pistin pienen testirasian parvekkeen aurinkoon ja katson noin kuukauden päästä, mitä sille on tapahtunut. Jotta mustikka ei saisi haalenemissyitä yksinään päälleen, laitoin boksiin myös verrokkina muutaman muun värinäytteen: indigoa, nokkosta, sinipuuta, veriseitikkiä ja krappia. Oikeanpuolimmaisena nokkoslankaa. Osa langoista on pimeässä rasiassa ja osa lerputtaa vapaana vastaanottamaan auringon valon. Katsotaan, miten käy.