30.12.19

2020 = Coloria.net 20 vuotta!

[Matthew Luckiesh: The additive method of mixing colors, versiointi; originaali 1921
https://society6.com/coloria]



Vuonna 2019 sain näköjään aikaiseksi yhden väribloggauksen (tämän bloggauksen lisäksi). Vuosi oli kyllä myös värillisesti aktiivinen, mutta keskityin Coloria.net-sivujen täydentämiseen ja korjaamiseen sekä vanhojen artikkelien julkaisemiseen Coloriastossa (jossa on nyt hieman yli 3800 väriaiheista juttua; osa yksinkertaisia mainoskuvia tai lyhyitä uutisjuttuja, osa pidempiä artikkeleita ja jopa kokonaisia kirjoja). Tosiasia on myös, että kun tekee kuvataidetta päätyönään ja elää ainoastaan sen varassa, työajaksi ei riitä normaali 40-tuntinen viikko, vaan melkeinpä se tupla-ajan vaatii (ja riittääköhän sekään). Vaikka värit ovat tavallaan osa kuvataiteilijan työtäni, niistä kirjoittaminen ei ole tarpeeksi hyvin aikajanalleni mahtunut.

Mutta toisaalta: rutistin muita töitä tämän vuoden aikana myös poikkeuksellisen tiiviisti siksi, että voisin ensi vuonna keskittyä entistä paremmin väreihin. On nimittäin juhlavuosi tulossa! Coloria.net-sivustoa kokosin offlinena hyvän aikaa ennenkuin laitoin sen verkkoon, ja se ehti miniversiona olla esillä väliaikaisessa sijoituspaikassakin muutaman vuoden, ennenkuin hankin sille oman domainin, coloria.net. Tuo oma domain tuli käyttöön vuonna 2000, ja se tarkoittaa, että vuonna 2020 vietetään Coloria.netin 20-vuotissynttäreitä!

Se, missä muodossa juhlinta tapahtuu, ei ihan vielä ole varmaa, mutta ehkä uskaltaisin jo ääneen luvata pienimuotoista juhlajulkaisua! Alkuvuonna olen varannut aikaa kirjoittamani Väriä ja kemiaa kolmessa erässä -kirjasen kuvitus- ja taittotyöhön. Kirjoitin kirjasen jo pari vuotta sitten Gust. Kompan rahastolta (Alfred Kordelinin säätiö) saamallani kemian apurahalla, mutta kuvituksen ja taiton osalta kirja jäi odottamaan sopivaa aikaa - joka siis vaikuttaisi olevan nyt. Keväällä on sitten aika miettiä rahoitus kuntoon, sillä alunperin suunnittelemani e-kirjasen sijaan aion julkaista kirjasta  paperille painetun version. Projekti on ollut varsin pitkä, mutta mistään tiiliskivestä ei todellakaan ole kyse, joten eiköhän kirja juhlavuoden aikana näe päivänvalon! (Mainittakoon kaikille kemia-sanasta säikähtäneille, että itse vältyin aikanani koulussa juuri ja juuri kemian ehdoista. Joten ensisijainen tavoitteeni oli tehdä aiheesta kirja, jonka itse jaksaisin lukea. Uskon välttäneeni tylsyyden kuopat, koska kirjan tekstiä oli suorastaan hauskaa kirjoittaa!)

Varmasti muutakin pienimuotoista juhlavuoteen mahtuu - pysykää kuulolla!







10.1.19

Sinisiä ihmisiä.

Methemoglobinemia on fyysinen tila, jossa kudoksiin ei kulkeudu tarpeeksi happea, ja joka ilmineeraa itseään mm. ihon sinistymisenä. Yleensä se aiheutuu jostakin ulkoisesta tekijästä, kuten erilaisille kemikaaleille altistumisesta, mutta se saattaa olla myös perinnöllistä. Kentuckyssa, USAssa on elänyt suku, jolla sinisyys on kulkeutunut geenivirheenä ihan nykyaikoihin saakka. Eikä vain lievä sinertävältä vaikuttava kalpeus, vaan ihan oikea sinisyys. Väliaikaislääkkeeksi siihen keksittiin antaa tilasta kärsiville metyleenisinistä väriainetta, mikä muutti ihon normaalin väriseksi jälleen. Hiljalleen 1900-luvun loppupuolelle tullessa geenivirhe on vähitellen hiipunut pois.
Lue koko tarina: iflscience.com/health-and-medicine/the-science-behind-the-mysterious-blue-people-of-kentucky/all

Vaikka geenivirhe on todella harvinainen, itse siniseksi muuttuminen muista syistä ei ole ihan niin harvinaista - siitä on raportoitu myös suomalaisissa lehdissä. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim raportoi vuonna 1992 sinisestä miehestä... Itse artikkeli alkaa kovin fantasiamaisesti näin:
Hyväkuntoinen sininen mies lähetettiin sairaalaan tutkimuksiin. Sininen ihonväri sai hoitohenkilökunnassa aikaan hämmennystä, mutta miehelle hämmennyksen lisäksi vain mitätöntä vaivaa. Laajoissa osastotutkimuksissa sinisyyden aiheuttaja ei paljastunut. Kun tietoon tuli toinen, vihreäksi muuttunut mies, alkoi ongelma selvitä. Värimuutosten aiheuttajaksi paljastui intohimo.
Lue koko juttu: duodecimlehti.fi/lehti/1992/22/duo20392

Ja mikä tämän Duodecim-lehdessä mainitun sinisen miehen värittymisen taustalla olikaan?

Intohimo salmiakkiin.

Joskin jutusta ilmenee myös, että kyseessä oli jokin epäpuhtaus tuotteessa, ja ilmeisesti koko väri-ilmiön aiheuttanutta apteekin salmiakkia ei edes enää saa apteekeista. Joten eiköhän sen viikon perussatsin uskalla syödä kuitenkin...