Colorian huhtikuu Facebookissa

The Alchemy of Colour

Kenen tie Manchesteriin käy lähiaikoina, ei kannata missata The Alchemy of Colour -näyttelyä, joka on esillä The John Rylands Libraryssa 27.8.2018 saakka. Kannattaa myös seurata kirjaston YouTube-tiliä, koska sinne on ilmestynyt jo muutamia hienoja lyhyitä tietoiskuja pigmenteistä - ja ehkä lisää on todennäköisesti tulossa.
https://www.youtube.com/channel/UCw9-1s_M40MaKFh4XqbU9cw
http://www.library.manchester.ac.uk/rylands/whats-on/colour/

Uusia värejä - ja vähän sinisestä

Uusien pigmenttien löytöretket eivät ole vielä lähelläkään loppuaan! Muutama vuosi uusi huikea sininen YInMn oli otsikoissa, ja nyt on hakusassa uusi punainen!
The Quest for the Next Billion-Dollar Color, Zach Schonbrun 18.4.2018 Bloomberg

En malta kyllä olla kommentoimatta, että tässäkin ingressissä on vähän väärää tietoa, jota on toisettu tämän uuden sinisen pigmentin yhteydessä melkein jokaisessa uutisessa: YInMn ei ollut ensimmäinen sininen kahteensataan vuoteen. 1800-luvun loppupuoliskolla alkanut kivihiilitervavärien keksiminen tuotti kokonaisen orgaanisten värien sarjan, joiden joukossa oli myös useampia sinisiä värejä, joista myös substraattipigmenttejä valmistettiin.Monet niistä ovat häipyneet unholaan, mutta käytössä ovat mm. 1900-luvun alussa keksitty indantreenisininen sekä 1920-luvulla keksitty ftalosininen - jälkimmäiseen on varmaan jokainen tutustunut joko farkkujen värinä tai kuulakärkikynissä - tai sekä että.

Luonnonvärit ja terveys

Betaniini selättää alzheimerin?
Popsi, popsi... punajuurta! Punajuuret saavat violetin värinsä betaniinista, ja nyt on tutkimuksissa saatu merkkejä siitä, että nimenomaan betaniini estää amyloidiproteiineja sakkaantumasta. Tätä amyliiniproteiinien sakkaantumista ja niiden muodostamaa "plakkia" on pidetty yhtenä dementoitumisen syynä. Vielä tarkennukseksi, että missään ei mainita, auttaako syöminen mitään... Toisaalta samassa artikkelissa mainitetaan The Journals of Gerontology Series -sarjassa julkaistusta tutkimuksessa, joka osoitti, että punajuurimehun juominen ennen aerobista harjoitusta sai veren kiertämään aivoissa paremmin.
Can beets tackle Alzheimer's at its root? (Maria Cohut, 22.3.2018 Medicinal News Today)

Mustikka selättää syövän?
Mustikan väriaineista löytyi uusia terveysvaikutuksia – Tutkijat pitävät uuden syöpälääkkeen kehittämistä mahdollisena (Katri Kallionpää, 9.4.2018 Helsingin Sanomat) "Eniten väriaineita on punaisissa, sinisissä ja violeteissa marjoissa, kuten mustikassa, mustaherukassa ja puolukassa. Erityisen paljon niitä on läpeensä violeteissa suomalaisissa metsämustikoissa." Kyse on antosyaaneihin kuuluvasta syanidiini-väriaineesta, joka on väriaineena useissa punaisissa marjoissa ja ruusuissa. Syanidiinia voisi luonnehtia purppuranpunaiseksi, mutta antosyaanit ovat kovin pH-herkkiä, joten väri vaihteleekin.

Artikkelit ja linkit

The Link Between Japanese Samurai and Real Indigo

Pisalaisen professorin esseessä palataan aiheeseen, näkivätkö kreikkalaiset sinisen värin vai eivät -
 The sea was never blue (Maria Michela Sassi, Aeon)

Lisää sinistä sinisen ystäville taiteessa The Secret History of the Color Blue - lyhyesti, mutta komean kuvituksen kera. (Maude Bass-Krueger, Google Arts & Culture)

Syvemmälle mikroskoopin alle mentiin artikkelissa Revealing Old Masters pigment grades by synchrotron X-ray diffraction (5.4.2018 ESRF)



Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru -maalausta tutkitaan oikein kunnolla ja tutkimusryhmä pitää blogia nimeltään Girl with a Blog, josta löytyy tietoa myös Vermeerin käyttämistä pigmenteistä. Kaiken muun mielenkiintoisen ohella.

Teestä, teen väristä ja siitä, miksi sitruuna muuttaa teen väriä: I’ve always wondered: why does lemon juice lighten the colour of tea? Ruoka- ja juomateemaa myös tämä: Japanin Starbucks lanseerasi alkukeväästä kirsikankukista inspiroituneen vaaleanpunaisen Sakura-juomasarjansa: Starbucks Japan Debuts Massive ‘Sakura’-Themed Series Including Pink Beverages (Yoon Sann Wong, 9.2.2018 Taxi)

Jälleen kerran visiitti Harvardin taidemuseon mielettömän hienoon pigmenttikokoelmaan... ja kuuden erityisen pigmentin tarinat! (Ei ehkä kuitenkaan kaikkein harvinaisempien, mitä otsikko lupailee...): The Crazy Stories Behind 6 Of The World’s Rarest Colors (Katharine Schwab, 22.3.2018 CO Design)

Designboom-sivulla esiteltiin brooklyniläinen rakennus, jossa jokainen huone oli maalattu eri värillä. Tämä ei (onneksi?) ole kuitenkaan oikea talo, vaan taideteos: taiteilija CJ Hendryn Monochrome oli nähtävillä 5.-8.4.2018. monochrome madness: the brooklyn 'house' where each room is painted a different color (Nina Azzarello, 3.4.2018 DesignBoom)

monochrome madness: the 'house' where each room is painted a different color from designboom on Vimeo.

Coloriasto

Kotiteollisuus -luvussa Samuli Paulaharjun Kuvauksia Hailuodosta -kirjasta (Kansanvalistusseuran toimituksia 167, Raittiuskansan Kirjapaino, Helsinki 1914) kerrotaan lyhyesti myös värjäyksestä. Luonnosta kerättiin värejä, mutta myös ostettiin. Ja: Oikea turkinpunainen oli ennen hyvin kallista. Yksin värjäys maksoi 4 markkaa naulalta. "Sitte tuli se vähä halavemmaksi, kun Venäjä otti Turkilta Vähän-Aasian, josa on se turkinpunainen järvi, josta saa'aan sitä turkinpunaista. Se on sitä ehtafäriä se."

Maaseudun talot harmaista wärikkäiksi ja siistityiksi. (Kainuun Sanomat 49, 6.5.1926) - jutussa paitsi harmiteltiin maaseudun rakennusten yleistä rumuutta ja harmautta ja kartanoalueiden epäsiisteyttä annettiin ohjeet punamultamaalin tekemiseen.

Coloria-ryhmä

Coloria-ryhmässä jaettiin jälleen tietoa kursseista ja näyttelyistä.
14.4. LUENTO Perinnemaalit ulos ja sisälle, Tampereen rakennuskulttuurin keskus
20.4. TYÖPAJA Paper + Colour Lab Workshop, Barcelona
9.6. KURSSI Värejä luonnosta, kasvivärjäyskurssi, Tampereen rakennuskulttuurin keskus

Kaikki värit eivät ole taidetta varten

Luin Pupulandia-blogista mielenkiintoisen bloggauksen: Onko taide ikuista - tai kuuluuko sen olla? Ehkä kaiken taiteen ei tarvitsekaan olla ikuista, mutta jotenkin mieli sanoisi niin, että jos teos myydään kovaan hintaan, ainakin sen ostajalla pitäisi ostovaiheessa olla tiedossa, jos teos on haalistumassa pian.

Tässä lyhyt oppimäärä hyvin yleistäen - lähdetään tästä liikkeelle.

Jos teokset tehdään taiteen tekemiseen tarkoitetuilla väriaineilla (olkoon sitten kyseessä öljy-, akryyli-, akvarelli- tai mitkä muut tahansa värit tai musteet, kunhan ovat taiteilijalaatuiset), niille on taattu myös pitkä säilyvyys, eli teoksen värit eivät kovin helpolla haalistu. Tottakai suoraan auringonvaloon / ultraviolettivalolle altistaminen haalistaa melkein minkä vaan, mutta mitään hätää ei ole, jos teos seinällä on normaalissa valoisassa tilassa ja puhdistetaan asianmukaisesti, eikä millään liuottimilla (kyllä, tätäkin on tapahtunut).

Eri lukunsa on "kokeellisille" materiaaleille ja "kokeellisin" väriainein toteutetut teokset, joiden kohdalla on hyvä tiedustella taiteilijalta niiden kestävyyttä. Kokeellisella tarkoitan tässä yhteydessä sellaista, mikä ei ole alunperin taiteen tekemiseen tarkoitettu: esim. materiaaleissa erilaiset pakkaukset ja oikeastaan mikä tahansa muu kuin maalausta varten pohjustetut alustat, ja väreissä esim. ruoka-aineet, meikit, lasten liidut yms.

Väri säilyy parhaiten happo- ja ligniinivapaalla pohjalla. Erilaiset pahvit ja pakkaukset eivät välttämättä täytä näitä vaatimuksia. Jonkin verran kestävyyttä voidaan parantaa pohjustuksella, mutta riippuu mitä pohjustetaan: esimerkiksi em. pahvien ja pakkausten kemikaalinen tasapaino ja esineiden muovi- yms. pinnoissa esineen kemikaalit saattavat vaikuuttaa pohjustukseen ja hiljalleen myös värien sävyyn tai kestoon.

Hyvin paljon on viime aikoina todistanut luonnonvärien käytön lisääntymistä. Hienoa sinänsä, mutta on hyvä tietää, että suurin osa kasvi-, kukka- ja siitepölyväreistä ovat hyvin valonherkkiä: osa haalistuu tai muuttaa väriään ihan parissa kuukaudessa, osa kestää ehkä pari vuotta. Toki kasvivärien joukossa on kestäviäkin värejä tai tapoja käyttää niitä, mutta jos puhutaan kasveista, joita esim. Suomessa voi poimia kotimatkallaan, valonkesto on todella onneton (taidetarkoituksiin). Meikeissä käytetään hyvin paljon kasvivärejä tai niiden synteettisiä versioita, jolloin vaikutus on sama, kuten melkein kaikella silläkin, mitä keittiöstä löytyy.

Myös kahvi ja tee kuuluvat kyseenalaisten väriaineiden joukkoon. Vaikka etenkin jälkimmäisestä on valmistettu aiemmin mustetta ja kumpaakin käytetään värjäämiseen, sekä tekijän että teoksen ostajan on hyvä tietää, että teokset myös haurastuvat haalistumisen lisäksi. Kahvi ja tee sisältävät tanniinia (kahvi hieman, tee enemmän). Tanniini itsessään toimii myös "puretusaineena" eli auttaa myös muita vähemmän kestäviä värejä kiinnittymään kankaaseen värjätessä, mutta siinä on useita happoja, joten värin tuottava ruskea on itsessään syövyttävä. Lievästi, mutta kuitenkin. Teellä värjätty paperi "syöpyy" 30-40 vuodessa, kahvilla värjätty 75-100 vuodessa, tai nopeamminkin. Värin haalistuminen tapahtuu vähän nopeammin, mutta puhutaan kuitenkin vuosista, eikä kuukausista, vaikka tekniikasta riippuen silmin havaittavia sävymuutoksia saattaa näkyä jo vuoden sisälläkin. Kahvilla ja teellä värjätyissä tekstiileissä ja maalatuissa teoksissa sekä haurastumisen ja haalistumisen prosessi on hitaampaa kuin vaikkapa kasvimehulla maalatussa, mutta se on kuitenkin olemassa ja hyvä huomioida.

Hienoa, jos kierrätysmateriaaleja käytetään! Pakkauspahvit käyttöön, kasveja paperille ja vanhentuneet meikit, kahvit ja teet kuvien tekemiseen - siitä enemmän projektissa Suloisia värejä https://suloisiavareja.wordpress.com/ - mutta askarteluun (vaikka kortteihin), ei myytäviksi tarkoitettuihin taideteoksiin!

---

EDIT: 14.5.2020 Editoitu kohtaa, jossa puhutaan kahvilla ja teellä värjäämisestä. Esimerkkinä tässä oli villa, mutta koska en löydä kirjoittamisen aikaista lähdemateriaalia, ja koska tämä juttu käsittelee nimenomaan pääasiassa kuvateoksia, voi olla, että on tullut kirjoittaessa ihan perinteinen ajatusvirhe... :D Muutin Teellä värjätty... -alkavaan kappaleeseen nyt sanan paperi sanan villa tilalle. Viime aikoina lukemieni artikkelien perusteella haurastumisajat ovat paperin suhteen todennäköisesti hieman lyhyemmät, mutta etsin tähänkin tarkempaa tietoa (kun ehdin). 

Coloria ihailee kaikkia maailman värejä!

Rasismin vastaista viikkoa on jäljellä enää pari päivää, mutta rasismin vastainen elämä jatkuu senkin jälkeen - myös...

Julkaissut Coloria 25. maaliskuuta 2016

Lapis lazuli - sinisen taikaa

Firenzessä on parhaillaan esillä näyttely Lapislazzuli - Magia del Blu, jossa esitellään mineraalin (tai pikemminkin usean mineraalin yhdistelmän, kuten näyttelyssä painotetaan) historiaa. Näyttelyn isä on Pariisin Mùseum National d'Histoire Naturellen minerologi Gian Carlo Parodi, jonka ajatuksena oli, että näyttelyssä voisi olla esillä muutakin kuin kivestä tehtyä koriste-esineistöä - myös sen mineralogisia ominaisuuksia ja muita käyttötapoja. Näyttely jakautuu neljään osaan: ensimmäinen esittelee eri paikoista löydettyjen lapis lazuli -kivien eroja ja yksinkertaisia kivestä kaiverrettuja esineitä; toisessa esillä on 1600-luvulla kehittynyt kivikaiverrus ja kivelle maalaaminen; kolmannessa osiossa esillä on huikean kallista ja ylellistä lapis lazuli -esineistöä, joka on valmistettu uskonnollisiin tarkoituksiin sekä rikkaan ylimystön tilaamana, ja jossa kivi on yhdistetty runsaaseen kulta- ja hopeakoristeluun; neljännessä osassa pääosa on kivestä saatavalla ultramariini-pigmentillä ja sen käyttökohteilla vuosisatojen ajan, Cennino Cenninin kuvauksista ja renessanssimaalauksista Yves Kleinin teoksiin.


- Manifattura granducale (Cristofano Gaffurri su disegno di Jacopo Ligozzi), Tavolo con veduta del porto di Livorno, 1601-1694, mosaico di pietre dure, cm 107x94, Firenze, Galleria degli Uffici -



Kiven sininen väri tulee lasuriitista, sen valkoiset värit kalsiitista ja muista silikaateista ja kullanväriset läikät ja juonteet pyriitistä. Sinisen ja valkoisen yhdistelmä on tuonut katsojien silmiin meren ja sinisen ja kultaisen yhdistelmä puolestaan tähtitaivaat. Kivi on ollut aiemmin itsessään kallis jo siksi, että pitkään sitä saatiin vain Badahšanin Sar–e–Sang-vuorilta, nykyisen Afganistanin alueelta, josta kiveä kaivettiin jo 6 000 vuotta sitten ja josta kiveä edelleenkin kaivetaan. (Noilta ajoilta juontuu myös kivestä saatavan pigmentin, ultramariinin, nimi: sitä tuotiin oltra mare, meren takaa.) Muutaman viime vuosisadan aikana kiveä on löytynyt muualtakin, ympäri maailmaa, mutta ei aivan samassa mittakaavassa ja kiven koostumus ja väri vaihtelee löytöpaikan mukaan. Ehkä huomattavin lapis lazuli -kaivaus Afganistanin ulkopuolella löytyi 1700-luvun lopulla Baikal-järven läheltä Venäjältä, mikä näkyi seuraavina vuosikymmeninä selkeästi sikäläisessä koriste-esineistössä ja myös arkkitehtuurissa.



Lapis lazuli -kivi on ollut ylellisyystuote koko sen monituhatvuotisen kaivaushistoriansa ajan. Se on mainittu arvokkaana kauppatuotteena sumerilaisessa kirjallisuudessa ja näyttelyssäkin oli esillä kivestä kaiverrettuja pieniä esineitä Egyptin ajoilta. Aika on laskenut itse kiven hintaa. Vaikka esimerkiksi Afganistanissa kaivaukset toimivat edelleen melkein samalla tavalla kuin ovat toimineet vuosituhansien ajan - työ tehdään alkeellisin työvälinein, hakuilla ja taltoilla, ja kaivosmiehet kantavat uskomattoman kokoisia kiven murikoita selässään vuoren rinteillä - monilla muilla kaivauksilla apuna on työtä nopeuttava ja siten hintaa laskeva nykytekniikka. Sininen kivi ei enää myöskään kulkeudu Eurooppaan kuukausien matkalla, pienissä erissä kamelin selässä, vaan isommat erät kulkevat nopeammin, päivissä tai tunneissa, laivalla ja lentokoneilla, mikä on laskenut myös afganistanilaisen kiven hintaa. Kiveä voi ostaa nykyään ihan kohtuulliseen hintaan melkein mistä tahansa korukivi- tai kristallikaupasta, mutta lapis lazuli -kivestä valmistetun aidon ultramariinipigmentin hinta ei ole vuosituhansien aikana laskenut mihinkään. Pigmentin valmistus ei ole helppoa: jos kiven yksinkertaisesti murskaa ja jauhaa, lopputuloksena on harmaa massa, jossa ei ole häivähdystäkään kirkkaan sinisestä väristä. Valmistus on monimutkainen prosessi, josta kivestä erotellaan epäpuhtaudet pois ja siten saadaan jäljelle jäävä sininen pigmentti.



Samaa, häkellyttävän sinistä sinistä saa myös huomattavasti edullisemmin: keinotekoinen, teollisesti valmistettu ultramariini on käytännössä puhtaampaa kuin luonnosta saatava, ja monin kerroin halvempaa - se on yksi edullisimpia pigmenttejä. Yves Klein kehitti tästä teollisesta ultramariinista oman, suorastaan päällekäyvän sinisen värinsä, jota kutsui nimellä International Klein Blue - IKB. Näyttelyssä oli esillä Kleinin Victoire de Samothrace (1973), josta näyttelyn himmeä valaistus ei saanut ehkä ihan kaikkea mahdollista irti, mutta siltikin sininen melkein sattui silmiin.

Erikseen pitää vielä mainita Philip Poupinin upeat kuvat Sar-e-Sangin kaivauksilta. Jo niistä pelkästään olisi saanut aikaiseksi käymisen arvoisen näyttelyn! Poupinin sivuilta löytyy myös muutamia näyttelyssä nähtyjä kuvia lapis lazuli -kaivauksilta.

Lue lisää ultramariinin historiasta Colorian sivuilta.

---

Näyttelystä on ilmestynyt myös 35 euroa maksava italiankielinen näyttelyjulkaisu (ei ainakaan vielä ollut saatavilla englanniksi).

Lapis Lazuli - Blue Magic
9.6.-11.10.2015
Museo degli Argenti, Palazzo Pitti
Firenze
www.polomuseale.firenze.it

Kuvat: Firenze 2015 - Un anno ad arte




.

Kirja: Colour in Art

Ateneumin kirjakaupasta mukaani tarttui Stefano Zuffin yli 300-sivuinen kirja Colour in Art. Tuppaan ostamaan väriteemaisiakirjoja sieltä täältä, jos nyt eteen kohtuuhinnalla kävelee, ja suurin osa ostamistani teoksista on enemmän tai vähemmän "rivikirjallisuutta", jossa väriä lähestytään yleensä hyvin samalla tavoin. En ehtinyt kaupan sulkeutumisen vuoksi paljoakaan selata kirjaa etukäteen, enkä oikein ehtinyt saada minkäänlaista ennakkokäsitystä.

Yllätys illalla oli mukava, kun avasin kirjan ja huomasin oikeasti viihtyväni sen parissa. Kirjassa on teemaosio kullekin värille, ja niissä yhden sivun "lukuja", joissa kussakin käsitellään yksi asia, yhdestä pigmentistä taiteessa yleisimpiin ja laajempiin kokonaisuuksiin. Koska jutut ovat vain yhden sivun mittaisia (aukeaman toinen sivu kuva, johon juttu liittyy), pintahipaisuahan tämä on vain, mutta varsin viihdyttävää ja värifanaatikolle miellyttävää sellaista. Jutuissa ei ole yritettykään yhdistää kaikkea maailmaan mahtuvaa tietoa, ja sen vuoksi kokonaisuus säilyy ehjänä ja kevyesti luettavana. Yllättävän paljon anekdootteja ja faktatietoa kirjaan silti mahtuu.

Ateneumin kaupasta taisin viedä viimeisen kappaleen, mutta verkkokaupoista tuota taatusti löytyy. Kirjan julkaisija on Ludion ja se on tänä vuonna painettu.

Botanic transformation - colour of plants and matter in motion

Muutama viikko sitten tutustuin ISENDissä Ranskassa ruotsalaiseen taiteilijaan, Jeanette Schäringiin, joka kertoi työstään ja tällä hetkellä meneillään olevasta näyttelystään Göteborgin kasvitieteellisen puutarhan Galleria Floras Rikessä. Jeanette on tekstiilitaiteilija, jonka työskentelee luonnon orgaanisten elementtien ja myös kasvivärjäyksen parissa. Installaatiomaisessa näyttelyssä on tekstiilien lisäksi esillä kasvivärejä lasipurkeissa - ne saavat kehittyä omaa aikaansa ja muuttua näyttelyn aikana.

Jeanette pitää työssään hitaista prosesseista ja kasvivärien käyttö liittyy samaan ideologiaan: kasviväreillä ei voi värjätä nopeasti. Prosessi ottaa aikansa, eikä luontoa voi hoputtaa. Jeanettea kiinnostaa myös se, kuinka kasvivärit elävät, ne haalistuvat ja muuttuvat ajan saatossa ja juuri muutos tekee niistä mielenkiintoisen elementin. Hän on käyttänyt projekteissaan hidasta kontaktivärjäystä värjäämällä tekstiileitä kuukausia kylmässä väriliemessä tai asettamalla niiden päälle lehtiä ja muita kasvinosia ja odottanut viikkoja, kun tekstiili on imenyt kasveista väriaineita ja tanniineja itseensä. Lopputulos on aina ennalta-arvaamaton ja elävä.

Jeanette Schäring on valmistunut Göteborgin yliopiston Tekstiilitaiteen osastolta ja sen jälkeen elänyt ja työskennellyt myös ulkomailla. Hän on taiteen teon ohella elättänyt itsensä mm. opettamalla kasvivärjäystä, mm. Masseyn yliopistossa Wellingtonissa, Uudessa-Seelannissa. Hänellä on ollut useita näyttelyitä sekä Ruotsissa että ulkomailla. ISENDissä Jeannette kertoi myös tulevasta näyttelystään (myöhemmin tänä vuonna) Uppsalassa sekä yhteistyöstään Uppsalan yliopiston kanssa kasvien värien ja taideprojektin tiimoilta.

Botanic transformation - colour of plants and matter in motion
Galleri Floras Rike
9.4.-29.5.2011
Auki joka päivä 10-19

Taiteilija itse paikalla esittelemässä näyttelyä 15.5. ja 24.5. klo 14.

Göteborgin kasvitieteellinen puutarha www.gotbot.se
Jeannetten kotisivu www.jeanettescharing.net

Värillistä taidetta: Sensorium

THE COLOUR EXPERIMENT: SENSORIUM from Jesse Robertson on Vimeo.

Jesse Robertsonin audiovisuaalinen runo väristä. Runoa varten sata 4-85 -vuotiasta ihmistä kertoivat viisi asiaa, jotka ensimmäisinä heille tuli mieleen spektrin eri väreistä. Kyselyn tulokset yhdistettiin jokaisen värin tutkimustietoon sekä erilaiseen populaarikulttuurista poimittuun äänimateriaaliin.

Antiikin veistosten värit

Kuukausi sitten blogasin Tukholmassa esillä olleesta, antiikin patsaiden väritystä esittelevästä näyttelystä Vita lögnar. Se on nyt päättynyt, mutta koska aihe on kiinnostanut, tässäpä tarjolla METin luento Rediscovering the Painting and Gilding of Classical Sculpture vuodelta 2008.

Rediscovering the Painting and Gilding of Classical Sculpture

Valkoisia valheita - antiikin värit uusin silmin

[Kuva: Medelhavsmuseet]

Otsikko on lainattu Tukholmassa Medelhavsmuseetissa juuri parhaillaan esillä olevasta näyttelystä VITA LÖGNER - Antikens färger med nya ögon. Pitkän aikaahan luultiin, että antiikin patsaat olivat nimenomaan valkoisia ja kun antiikin aikaa alettiin myöhemmin ihannoida, kenellekään ei tullut mieleenkään maalata antiikin tyyliin tehtyjä veistoksia. Nimenomaan patsaiden vähäeleistä valkoisuutta pidettiin yhtenä tärkeänä osana antiikin kauneuskäsitystä. Mikä shokki sitten olikin, kun huomattiin, että antiikin aikaiset veistokset ovat valkoisia vain, koska aika on syönyt niistä värin pois. Shokki mahtoi olla melkoinen, sillä vaikka patsasten värillisyys on tiedetty jo kauan - yli kaksi sataa vuotta! - asiasta on kohtuullisen hyvin vaiettu viime vuosikymmeniin saakka. Tai ehkä informaatiota ei ole vain pidetty oleellisena - mene ja tiedä.

Kiertonäyttelyssä on joka tapauksessa rekonstruoitu uudelleen joitakin antiikin patsaita alkuperäisiin väreihinsä - hyvinkin kirkkaisiin sellaisiin. Ainakin oma mielikuva antiikin kaupunkikuvasta on värikkyyden ansiosta muuttunut (samaa värikkyyttä näkyi myös rakennuksissa). Miltäköhän näyttäisi, jos Asterixin kaupunkimaisemat rekonstruoitaisiin muistuttamaan nykytiedon mukaisiksi...? :)

Näyttely on esillä 30.1.2011 saakka. Tarkemmat tiedot: Medelhavsmuseet (Fredsgatan 2, Tukholma), http://www.medelhavsmuseet.se. Näyttelytiedote: http://www.medelhavsmuseet.se/smvk/jsp/polopoly.jsp?d=2227&a=16514.

Näyttely on toteutettu yhteistyössä saksalaisen Stiftung Archäeologien kanssa; heidän sivuiltaan löytyy lisää mm. saksankielistä materiaalia aiheesta.

MoMA: Color Chart: Reinventing Color from 1950 to Today

Marja-Leenan sivuilta löysin linkin MoMan Color Chart-verkkonäyttelyyn. Värikarttoja alettiin käyttää laajemmin 1900-luvulla, jolloin väristä tuli hyödyke ja lisäarvo. Samoihin aikoihin taiteilijat hylkäsivät perinteisen pedagogisen suhtautumisen väriin ja tukeutuivat voimakkaammin sattumaan, ready-maden mahdollisuuksiin ja mielivaltaisiin järjestelmiin. Näyttely esittelee 44 taiteilijaa. Verkkonäyttelyssä taiteilijoiden teoksiin voi tutustua joko (värikkään) aikajanan, tekniikan tai taiteilijoiden kautta. Huvittavaa on, että ainakin parin taiteilijan kohdalla "image is not available" -teksti hämmensi pientä selaajaa. Mutta niitä ei onneksi osunut silmiin kuin muutama.
MoMA: Color Chart: Reinventing Color from 1950 to Today 2.3.-12.5.2008

Väärät värit...?

Stanfordin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan silmälääkäri Michael Marmor on nyt heittänyt oman kortensa taidehistorian kekoon. Hän uskoo, että maailmankuulut maalarit, kaihista kärsinyt Claude Monet ja verkkokalvosairautta potenut Edgar Degas, tekivät myöhäisen uransa värivalintansa ikäänkuin vahingossa, sairauksiensa saattelemana. Kumpikin taiteilija oli löytänyt oman tyylinsä ja käyttämänsä värit jo ennenkuin silmäsairaudet ottivat vallan, mutta esim. Degas oli taideuransa loppuvaiheessa niin huononäköinen, että tuskin edes näki sivellintään. Monet kirjoitti vuonna 1914 kuinka väreillä ei enää ollut samaa intensiteettiä kuin aiemmin.

Stanfordin yliopiston nettisivuilla on lisää juttua ja kuvasarjoja vertailtavaksi.

Pigmentin paljastamat Pollock-väärennökset

Aina silloin tällöin näkee leffoissa, kuinka vanhat Rembrandteiksi ja Rubenseiksi luullut maalaukset paljastuvat väärennöksiksi, kun väärentäjäraasu on tietämättömyyttään käyttänyt nykypigmenttiä. Vaikka taiteilijavärikentällä ei ole valtavia mullistuksia tapahtunut viime vuosikymmenten aikana, on vastaavanlaisia pigmenttipaljastuksia tapahtunut nykytaiteessakin. Tammikuussa kävi ilmi, että Harvardin yliopisto on löytänyt kolmesta Jackson Pollockin vuosien 1946-49 välillä maalaamiksi väitetyistä teoksista paljon uudempia pigmenttejä. Kahdesta teoksesta löytyneet pigmentit on kehitetty 1962-63 ja yhdessä teoksessa on ruskeaa pigmenttiä, joka kehitettiin 1980-luvun alussa ja tuli markkinoille 1986. Kyseessä ei voi olla myöskään "väärä tekovuosi", sillä Pollock kuoli 1956.

Pienet (noin 40x20 cm) teokset löytyivät ruskeaan käärepaperiin pakattuina 29 muun Pollockin teoksen kanssa Pollockin ystävän kuolinpesän varastosta. Teokset löysi Pollockin ystävän poika, Alex Matter, joka myös alkuunpani teosten aitoustarkistuksen.

Kolmessa teoksessa on jäämiä "väärästä" pigmentistä, mutta kaikkien 32 taulun aitoutta epäillään. Vuonna 2006 Oregonin yliopiston fysiikan professori Robert Taylor tutki teoksia fraktaalianalyysilla ja tuli siihen tulokseen, että yksikään teoksista ei sisällä samanlaista fraktaalista geometriaa kuin muut Pollockin teokset. Havainto järkytti ja suututti useita Pollockin taiteen ystäviä, jotka pitivät teoksia aitoina. Eräs arvostetuimmista Pollock-tutkijoista, Ellen Landau, kiukustui sekä viime vuonna Taylorin aiheuttamasta kohusta, että tämän vuoden uudesta pigmenttikohusta. Hänen mukaansa Pollock sai pigmenttinsä sisarensa mieheltä Robi Rebeteziltä, joka oli baselilainen huonekalukauppias. Landau on ottanut tehtäväkseen etsiä Sveitsin pigmenttien patentointitietoja ja huomauttaa amerikkalaisille tutkijoille, että vaikka pigmenttejä ei olisikaan patentoitu Amerikassa, ne on hyvin voitu patentoida aiemmin Sveitsissä tai Saksassa.

Tarkoista analyyseista huolimatta maalauksia tutkitaan edelleen, mutta niitä voidaan melko varmasti pitää väärennöksinä. Mitähän ajattelee nyt Time -lehden taidekriitikko Robert Hughes, joka vuonna 1982 kirjoitti: It is impossible to make a forgery of Jackson Pollock's work.

Yllätyksestä huolimatta myös ehkä-väärennetyt teokset tullaan näkemään Boston Collegen McMullenin taidemuseossa syyskuussa.

Kuvassa oma Pollock-väärennökseni

M&M-taidetta

M&M. SCEhardt.

Ainakin joissakin laivalta ostetuissa M&M-karkkipusseissa on ollut ohje: kostuta kielellä, piirrä paperille. Amerikkalainen kolminkertaiseen elinkautiseen murhista ja tapoista tuomittu rikollinen Donny Johnsson on ottanut pussin ohjeesta onkeensa ja maalannut tauluja M&M-karkeilla. Hän on myynyt teoksiaan postin välityksellä ja ylitti uutiskynnykseen elokuun alussa, kun vankilan johto määräsi hänet lopettamaan toimintansa "luvattomana bisnestoimintana". Johnssonin M&M-teoksia on ollut esillä Meksikossa San Miguel de Allende -galleriassa ja hän on myynyt myös galleriasta muutamia töitään.

Rikollisen makeaa taidetta nähtävillä mm. CNN:n jutussa.