Valkoinen lippu

Kuva: Jan Jacobsen

Valkoisen lipun käyttämisestä tulee Coloriaan jatkuvasti kysymyksiä, mutta valitettavasti täydentäviä vastauksia ei kysymyksiin tunnu kunnolla löytyvän...

Valkoisen lipun nostaminen sotatantereella ei ole suinkaan tarkoittanut aina antautumista, kuten valkoisen lipun näyttäminen nykyään useimmiten käsitetään. Taistelukentällä sen nostaminen on alunperin tarkoittanut tulitauon pyytämistä sekä neuvottelupyyntöä ja valkoinen lippu on ollut merkkinä aseettomuudesta. Aseetonta valkoista lippua kantavaa ei ole saanut ampua eikä myöskään hän saa ampua. Valkoinen lippu antautumisen merkkinä on sisällytetty Geneven sopimukseen. Valkoisen lipun käyttämisen historia on pitkä, mutta tarkka alkuperä hämärän peitossa. Wikipedian mukaan roomalainen historioitsija Tacitus mainitsi valkoisen lipun käyttämisen antautumismerkityksessä jo vuonna 109. Valkoisia lippuja on käytetty antautumisen merkiksi myös muinaisessa Kiinassa samalla aikakaudella, Han-dynastian aikoihin. Lippujen historiaa käsittelevissä verkkokeskusteluissa - useammassa paikassa, mutta ilman lähdemainintoja - on mainittu lippujen käytöstä Intiassa ja Kiinassa jo varhain, mutta viitataan samalla valkoiseen lippuun sovinnon merkkinä vasta 1542. Valkoinen lippu on kuitenkin tunnettu sellaisenaan Kiinassa kauan: ensimmäisten lippua käsittelevien kirjallisten mainintojen joukkoon kuuluu tarina kiinalaisesta Zhou-dynastian (1066 eaa.–221 eaa.) perustajasta, jonka edellä kannettiin aina valkoista lippua.

Nykyisin rauhan lipuksi käsitetyn valkoisen lipun alla on myös sodittu. Ranskassa valkoinen lippu oli kuninkaallisten symbolina jo 1600-luvulta lähtien. Valkoista lippua käytettiin myös sotilaallisena symbolina ja mm. Amerikan itsenäisyyssodassa taistelevat ranskalaiset joukot sotivat valkoisen lipun alla. Suomessa, vuonna 1918, huhtikuun kuudentena puoli yhdeksältä aamulla valkoinen lippu nousi Tampereen Pyynikin näkötorniin kansalaissodan voitonmerkkinä: valkoiset olivat ottaneet voiton punaisista.

Suomen värit 1925

Kansallisarkistossa sijaitsevat Valtioneuvoston päätöksessä mainitut, peltilaatikoihin tallennetut kangasnäytteet. Kuva: 2008 © Martti Kupiainen

Lokakuussa meilailin Martti Kupiaisen (Kansallisarkisto) kanssa, joka oli rekonstruoimassa vuonna 1925 päätettyjä Suomen valtiolipun ja -vaakunan värejä.
Nykyäänhän väriarvot on määritelty värikoodeina useammalle eri värijärjestelmälle (PMS-värijärjestelmä: sinistä vastaa malliväri 294C, punaista 186C ja keltaista 123C; NCS-järjestelmä: sinistä vastaa malliväri 4060-R90B, punaista 1090-Y90R ja keltaista 0080-Y20R; sRGB-likiarvot: sininen R=24, G=68 ja B=126, punainen R=181, G=28 ja B=49 sekä keltainen R=237, G=167 ja B=0). Vuonna 1925 tuollaisia universaaleja järjestelmiä ei ollut laajalti käytössä ja värimäärittelyt piti antaa väriaineiden mukaan. Mm. näin määrittelee Valtioneuvoston päätös:

Valkoisen villakangasnäytteen väri on sinittämätön valkaistu.
Sinisen villakangasnäytteen värjäämiseen on käytetty 0.5 Alizarinsaphirol S E.
Valkoisen puuvillakangasnäytteen väri on sinittämätön valkaistu.
Sinisen puuvillakangasnäytteen värjäämiseen on käytetty 6% Algolblau F B in Teig.

Nykytutkijalle onkin varmaan mielenkiintoinen haaste jäljittää kyseessä olevia värejä...


Kuva: 2008 © Martti Kupiainen

Koko vuoden 1925 Valtioneuvoston päätös Suomen valtiolipun mallivärien näytteistä on luettavissa Coloriastosta.

Kupiainen vinkkasi myös, että Kansallisarkiston Heraldica-kokoelmaa on aloitettu digitoida ja verkossa on jotain materiaalia Suomen lipun ja vaakunoiden alkuvaiheista. Kiinnostuneet voivat klikata itsensä Kansallisarkiston Digitaaliarkiston Vaakunat -sarjan arkistoyksiköt -sivulle.

Suomen sinivalkoiset värit

(Tämän piti olla isänmaallisesti itsenäisyyspäivän bloggaus, mutta kas kummaa: kone kuoli ja on vasta nyt herännyt uudelleen henkiin... Parempi myöhään kuin... Väärennänpä joka tapauksessa päivämääräksi 6.12.)

On muodostunut jonkinlaiseksi faktaksi, että Suomen värit ovat sininen ja valkoinen. Jää vain miettimään, kuinka aito vs. keinotekoinen ja tuputettu tuo väriyhdistelmä oikeasti on? Onko se ollut mielissä suomalaisena värinä jo ennen Suomen sinivalkoista lippua vai toiko vasta lippu väriyhdistelmän, jota sitten alettiin buustata eteenpäin? Toisaalta, onhan suomalaisessa elinympäristössä huomattava määrä sinistä ja valkoista. Tässä järvien ja lumen (heh) luvatussa maassa ko. värit ovat varmasti olleet tuttuja. Niinkuin laulukin sanoo:

Sininen on taivas, Siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Jos sinivalkoisia värejä alettiin kohottaa arvoonsa vasta lipun myötä, olisivatko Suomen ja suomalaisuuden värit toiset, jos lippumme olisi toinen? Laki Suomen lipusta vahvistettiin 29.5.1918. Lipussa oli laivastonsininen risti valkoisella pohjalla. Tätä ennen käytössä ehti olla punakeltainen vaakunalippu sekä väliaikainen sinivalkoinen lippu, joka muodostui kahdesta vaakaraidasta.

Suomen vanhat värit ovat punainen ja keltainen - ja värit näkyvät edelleen vaakunoissa. Topelius oli vuonna 1854 esittänyt lipun väreiksi sinistä ja valkoista, mutta yleisesti kannatettiin joko punakeltaista tai sinikeltaista lippua. Joulukuussa 1917 asetettiin ensimmäinen virallinen lippukomitea, joka ehdotti valtiolipuksi punakeltaista leijonalippua. Lipun väreistä syntyi kuitenkin kiista. Lippukomitea puolustautui vetoamalla siihen, että Suomen vaakunan värit oli määrätty jo ajalle 1583-95, jolloin päävärit olivat punainen ja keltainen, kolmantena värinä hopea ja sen korvaajana valkoinen. Kiistan seurauksena päätettiin järjestää lipun suunnittelukilpailu.


Lippuehdotuksia.


Punakeltaisella lipulla oli huomattavia kannattajia (mm. Akseli Gallen-Kallela ja Eliel Saarinen) sen voimakkaiden värien vuoksi, mutta punainen liittyi myös punakaartilaisuuteen ja lopulta sinivalkoinen yhdistelmä sai enemmän suosiota. Lipun risti liittyi vahvasti pohjoismaiseen perinteeseen. Lippu oli tarkoitus viimeistellä kuosiinsa Gallen-Kallelan johdolla, mutta lopulta taiteilija Eero Snellman ja koristemaalari ja taideteollisuuskeskuskoulun opettaja Bruno Tuukkanen piirsivät lipun ja määrittivät sen sinisen värin.

Lisää Suomen lipun historiasta voi lukea mm. Hangon museon liput (pdf), Wikipedia
Jouko Hulkko: Siniristilippumme (Helsinki 1963).
Matti Klinge: Suomen sinivalkoiset värit (Otava 1981).