14.4.12

Colour and Light - Concepts and Confusions - Symposium Helsingissä 8.5.2012


SYMPOSIUM

Colour and Light – Concepts and Confusions


Tuesday 8th May 2012 at 12.30–16


A Symposium on the epistemology of colour and light to mark the publication of the book Colour and Light – Concepts and Confusions by Harald Arnkil (ed.), Karin Fridell Anter & Ulf Klarén (Aalto University, 2012). The book is a research report from the Nordic research project SYN-TES: Human colour and light synthesis – Towards a coherent field of knowledge carried out during 2010-11.

Special Guest: C.L. Hardin (author of Color for Philosophers: Unweaving the Rainbow)

The symposium organized by Aalto University School of Arts, Design and Architecture / Department of Art.

Venue: Aalto University, Arabia campus, Lecture Hall 822, 8th floor, Hämeentie 135 C, Helsinki

Free admission – All Welcome!

Programme

  • 12. 30 Welcome Harald Arnkil
  • 12. 40 The Nordic research project SYN-TES: Human colour and light synthesis – Towards a coherent field of knowledge Karin Fridell Anter
  • 13. 00 Introducing Colour and Light: Concepts and Confusions Harald Arnkil
  • 13. 15 Colour Science and Colour Experience C.L. Hardin
  • 14.00–14.30 Coffee break
  • 14.30 Panel discussion on themes from Colour and Light…
Harald Arnkil, Karin Fridell Anter, C.L. Hardin, Ulf Klarén

Speakers and Authors

C.L. Hardin is an American philosopher and Professor of Philosophy Emeritus at Syracuse University, USA. He is the author of Color for Philosophers: Unweaving the Rainbow (1988) and co-editor of Color Categories in Thought and Language (1997). He takes colour to be a test case for theories about how the qualities of everyday experience manage to find a place in a quantitative universe consisting of matter and energy. Color for philosophers: Unweaving the Rainbow received the Johnsonian Prize in Philosophy in 1986 and has since been published in an extended new edition.

Harald Arnkil is a Finnish artist, educator and colour researcher. Arnkil is Lecturer in Colour Studies at the Aalto University School of Arts, Design and Architecture. Besides teaching, he is presently pursuing doctoral studies and research in the field of colour. Arnkil’s book Colour in the Visual World – a handbook for artists, designers and architects, originally published in 2007 in Finnish as Värit havaintojen maailmassa, is due to appear in October 2012.

Karin Fridell Anter, architect SAR/MSA and PhD architecture is a researcher specialized in colour in the built environment. She is an Associate Professor at the Royal Institute of Technology and a researcher at University College of Arts, Crafts and Design, both in Stockholm. She has written several books on colour in architecture and numerous articles in Swedish and international journals. During 2010-11 she led the Nordic research project SYN-TES: Human colour and light synthesis - Towards a coherent field of knowledge.

Ulf Klarén is a researcher, writer and lecturer on perception, colour and light. Until his retirement in 2011, he was Associate Professor and head of the Perception Studio at Konstfack, University College of Arts, Crafts and Design in Stockholm, Sweden. Ulf Klarén’s publications include a textbook on colour, several scientific reports and contributions to anthologies as well as articles on art education. During 2010-11 he was assistant project leader of SYN-TES: Human colour and light synthesis –Towards a coherent field of knowledge.

About the book


The experiences of colour and light are interdependent and cannot be analysed separately. The colours of the environment influence our experiences of light and the need for lighting – and vice versa: the intensity, quality and distribution of light are essential for our perception and experience of colour. The aesthetics of colour and light play an important role in the fields of art, design and communication. In the built environment they influence our experiences and feelings, our comfort or discomfort and our physiological wellbeing.

A profound understanding of the interaction between colour, light and human beings calls for an interdisciplinary approach, which up to now has been rather rare. As a result researchers and practitioners have often had difficulty in understanding and relating to one another's methods and results, although they work with similar questions. One important aspect of this is the absence of common and generally accepted concepts. These were the starting points for the interdisciplinary research project SYN-TES: Human colour and light synthesis – towards a coherent field of knowledge, carried out in Konstfack, Stockholm during 2010–11.

The SYN-TES project was funded by the Knowledge Foundation (KK-stiftelsen) and was supported by several Swedish companies working within the area of colour and light. The project has gathered internationally acknowledged scientific and technical experts within a number of fields working in colour and light. These include art, architecture, psychology and healthcare sciences, as well as leading companies dealing with lighting, colour and window glass.

SYN-TES has brought together researchers from five Nordic universities and institutions: The Aalto University School of Arts, Design and Architecture, The Centre for Visualization at Chalmers University of Technology, the Department of Environmental Psychology at Lund University, The Perception Studio at the University College of Art, Crafts and Design (Konstfack), the Department of Architectural Design, Form and Colour studies at the Norwegian University of Science and Technology (NTNU) and the Faculty of Health Sciences at The Sahlgrenska Academy of the Gothenburg University.

Colour and Light – Concepts and Confusions, edited by Harald Arnkil and published by Aalto University School of Arts, Design and Architecture is a research report from the Nordic research project SYN-TES. The book includes and introduction by the American philosopher of science C.L. Hardin and articles by Karin Fridell Anter and Ulf Klarén.

The texts in this book were written within an epistemological subproject of SYN-TES. The aim is to present different scientific approaches in a broader epistemological perspective, to clarify conflicting use of concepts and to suggest possible ways of improving inter-disciplinary understanding. In his introduction to the book, C.L. Hardin takes a look at the problem of bridging the gap between conscious experience and scientific data, with particular regard to the variability of human colour experience. Ulf Klarén, in Natural Experience and Physical Abstractions, discusses different epistemological theories concerning perception, their evolution and their implications for our understanding of colour and light. In Seeing and Perceiving Harald Arnkil takes a closer look at these seemingly simple concepts, providing a starting point for discussing our visual experience of the world. Light and Colour: Concepts and their use by Karin Fridell Anter provides an overview of different approaches that have led to diverging uses of terminology and concepts within this field. Some of the most problematic terms and concepts are further discussed by Harald Arnkil in Lightness and Brightness and Other Confusions.

Cracking the Colour Code



Viikonlopun viihteeksi reilun kahden tunnin australialaisdokumentti väristä.

Dokumentissa kertojana toimii Lee Perry, josta The Age -lehti kommentoi varsin osuvasti, että Perry kuulostaa Attenboroughmaiselta ajoittain ja selkeästi rakastaa kaikkia vastaantulevia konsonantteja! :D

12.4.12

Jane Austenin väreissä



Onneksi on ihmisiä, jotka pääsevät matkustamaan! Sain Outilta muutaman kuvan Jane Austenin puutarhasta, jossa myös värikasveilla on ollut oma paikkansa.

Jane Austenin aikaan oli vielä normaalia, että vaatteet usein myös värjättiin aina pesun yhteydessä. Värit haalistuivat välillä hyvinkin nopeasti, vaikka neitoset ehkä pysyttelivätkin päivänvarjojensa alla aurinkoa piilossa. Vaatteiden käyttöikä oli useita vuosia, joskus vuosikymmeniäkin, ja kun ne olivat tulleet tiensä päätteeseen yhtenä vaatteena, niistä ehkä muokattiin toinen, ja ellei vaatteeseen käyttö enää onnistunut, niin sitten kangas käytettiin johonkin muuhun - hukkaan sitä ei laitettu ennenkuin se oli täysin käyttökelvotonta. Vaatteiden tuhlailuun ja useampiin uusiin vaatekuoseihin vuodessa oli varaa vain rikkaimmilla.

Yhtälailla väritrendit muuttuivat hitaasti. Vaatteita ei ollut mahdollista ostaa vain yhtä käyttöä varten, joten keskivertovaatteet olivat pitkäkestoisia ja usein suhteellisen neutraalinvärisiä - mutta niitä saatettiin piristää trendikkäillä ja muodikkailla, eri värisillä nauhoilla ja koristeilla, joissa ajan henki vaikutti vähän kiivaammassa tahdissa. Tumman harmaa oli kestosuosikki kävelyasuissa, vaaleat persikan sävyt ja orvokin sävyt neitojen juhlapuvuissa. Valkoinen dominoi Austenin pukujen maailmaa, mutta myös voimakas keltainen ja omenanvihreä olivat aikakautensa suosikkina; siniset ja violetit saivat näyttäytyä hyvin haaleina sävähdyksinä.

Sävynimet olivat jo Austenin aikaan tulleet jäädäkseen ja aikakauden värinimet kertovat jotain kunkin värin suosiosta.  Norsunluu (ivory), ruusunväri (rose), persikka (peach) ja laventeli (lavender) lukeutuivat perusväreihin; keltaisella lempilapsella oli monta nimeä kanariankeltaisesta (Canary) esikkoon (Primrose). 1800-luvun alussa punertavan ruskea Puce oli suuri muotihitti - huolimatta siitä, että sana tarkoittaa ranskaksi ludetta, joka varmasti kiusasi tuon ajan ihmisiä aivan tarpeeksi. Aikakaudelle tyypillisin väri lienee kuitenkin vihreä, joka Napoleonin siivittämänä suorastaan hyökyi Euroopan yli pomonanvihreänä aaltona. Keltaiseen taittuva pomonanvihreä näkyi vaatteissa, asusteissa, huonekaluissa ja huoneiden tapeteissa.

Lue lisää Jane Austenin aikakauden väreistä:
hibiscus-sinensis.com/regency/colors.htm

Kuvat: Outi Kuma. (MareArdor)

4.4.12

Aniliini


 Jossain nettikeskustelussa joku mainitsi ohimennen Karl Aloys Schenzingerin kirjan Aniliini, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Aniliini on kivihiiliterva-aine, joka 1800-luvulla mahdollisti ensimmäisten keinotekoisten värien tekemisen ja siten mullisti koko väriaineteollisuuden. Kun kirja nyt sitten näytti olevan nettiantikvariaatissa muutaman euron, päätin samantien tilata ilman suurempia taustatietoja.

Kirja sitten kopsahti eteisen lattialle eilen. Pikaisesti vilkaisin ja naurahdin kielelle - kyseessä ei todellakaan ole mikään faktapläjäys, vaan todellinen aikansa romaani tyyliin (satunnaisesta kohdasta):
Herra Hoggenaht katsoi Charlotteen, joka vääjäämättömästi tuijotteli kadulle. "Jos armollinen neiti on samaa mieltä -" "Charlotte paistaa meille lauantaiksi ankan ja te nautitte meitä sen nauttimisessa", arveli hovineuvoksetar. Sihteeri ei ollut tyytyväinen. "Mitäs te siihen sanotte?" hän tiukkasi Charlottelta.
Jätin kirjan sikseen ja otin sen uudelleen käteeni kahvitauolla tarkempaa tutkimista varten. Silloin huomasin kirjan etuliepeeseen liimapaperilla kiinnitetyn, käsinkirjoitetun omistuskirjoituksen: Zur Erinnerung an die Armee-Vermittlung [und?] Unteroffizier Hans. Oulu, 23.7.42. Joku on siis saanut kirjan saksalaisilta sotilailta muistoksi vuonna 1942 Oulussa. Lievää kylmäystä aiheutti sivun alkuteksti:
Rodultaan terveen ja tuoreen kansan elinvoiman merkkinä on, että sen tuntemattomista pojista kunnollisimmat nousevat esiin suorittaen tekoja, joiden suuruus tunnustetaan omassa maassa ja myös koko maailmassa. - Valtakunnanministeri tri Frick 26:ntena toukok. 1935, Robert Kochin 26. kuolinpäivänä.
Pakko oli googlata. Kirjailijasta Saksan Wikipedia kertoo näin:  (*28. Mai 1886 in Neu-Ulm; † 4. Juli 1962 in Prien am Chiemsee) war Arzt, Autor von Romanen, Sachbüchern und NS-Propaganda. Lääkäriksi opiskellut Schenzinger oli jo varhain hyvin natsihenkinen ja kirjoitti oman osansa natsipropagannasta. Hänen kirjoittamansa Hitlerjunge Quex oli kolmannen valtakunnan eniten myyty kirja (yli kolme miljoonaa kappaletta).  WSOYn julkaiseman Aniliini-kirjan lisäksi suomennettu on ainakin Atomia kohti, jonka julkaisija on ollut Pellervo.

Kirjalla on niin hyytävä tausta - ja samalla se on osa värien historiaa. Kuten Aniliini-kirjan takakansikin sanoo: ...tähän sanaan oli kätkeytyvä eräs Saksan suurimpia saavutuksia: saksalainen kemia, joka on tunnetusti kaikkien muiden maiden kemian yläpuolella. Konktekstiin liittyen teksti tuntuu propagandalta, mutta aikanaan se oli myös silkka totuus, neutraalista kulmastakin tutkiskeltuna. Vaikka ensimmäisen aniliinivärin keksikin englantilainen nuori William Perkin, aniliiniväriteollisuus keskittyi nopeasti Saksaan ja ensimmäiseen maailmansotaan mennessä suurin osa aniliiniväreistä koko maailmankaupassa tuli Saksasta - sillä painettiin USAn dollarit (missä tulikin kriisi, kun sota alkoi, värikauppa loppui, eikä seteleitä voitukaan yhtä-äkkiä painaa!) ja niillä värjättiin Suomen lippu (Suomen värit 1925, Coloria 6.12.08). Saksalaisesta väriaineteollisuudesta pongahtaneita yrityksiä ovat mm. BASF (Badische Aniline und Soda Fabrik) ja Bayer - väritehtaassa kehitettiin myös aspiriini. Saksalaisten väritehtaiden synkkään menneisyyteen kuuluu myös niiden valjastaminen natsi-Saksan tuotantokoneistoksi, mm. yksi merkittävimmistä väritehtaista, I.G. Farben, kehitti ja valmisti keskitysleirikaasut.

Natsien julmuudet olivat niin merkittäviä ja heijastuvat niin voimakkaasti nykypäiväänkin, että helposti unohtuu, ettei tilanne ollut sama aina. Saksalainenkaan aniliiniväriteollisuus ei ole tuottanut silkkaa pahaa, eikä aniliinivärien alkukehitykseen liittyvillä saksalaisilla kemisteillä ollut mitään tekemistä natsien kanssa. Saksassa väriteollisuus kehittyi alusta lähtien kiinteässä yhteydessä muun kemianteollisuuden kanssa, etenkin lääketeollisuuden kanssa ja siellä aniliinivärit valjastettiin tekstiilivärjäyksen lisäksi myös muuhun käyttöön. Saksalainen Robert Koch keksi käyttää tervaväriaineita värjätäkseen muuten näkymättömät mikrobit - ja tunnisti pernaruttoa, tuberkuloosia ja koleraa aiheuttavat bakteerit. Toinen saksalainen keksijä, Paul Ehrlich alkoi kokeilla tervaväriaineiden käyttämistä tiettyjen bakteerien tappamiseen. Ehrlichin seuraaja Gerhard Domagk huomasi punaisen väriaineen, prontosiilin streptokokkimikrobeja tappavan vaikutuksen. Saksalaisella väri- ja lääketeollisuudella oli huomattava merkitys kudosvärjäyksen (sekä aineiden että metodien) kehittymisessä, syöpähoidoissa ja monien epidemiatautien voittamisessa.

Pikaisesti vilkaisten Aniliini-kirjassa kerrotaan ainakin Rungesta (joka löysi kivihiilitervasta aniliinin, kinoliinin, fenolin ja steariinin ja lisäksi kehitti tavan tehdä steariinikynttilöitä); Hofmannista (jolla oli oma osansa keinotekoisen indigon kehityksessä ja jonka oppilas William Henry Perkin oli hänen opettaessaan Lontoossa), von Liebigistä (jonka tervavärin koostumuksen analysoinnit johtivat uusiin värikeksintöihin), Kekulésta - ja suuri osa kirjasta keskittyy lääkeaineiden ja mikroskopian kehitykseen ja mainitsee ainakin Kochin.

Kuitenkin, tämä tieto niskassa, on vaikea aloittaa kirjan lukemista. Miten tämän kirjan nyt saisi luettua aikansa lapsena?