Colorian huhtikuu Facebookissa

The Alchemy of Colour

Kenen tie Manchesteriin käy lähiaikoina, ei kannata missata The Alchemy of Colour -näyttelyä, joka on esillä The John Rylands Libraryssa 27.8.2018 saakka. Kannattaa myös seurata kirjaston YouTube-tiliä, koska sinne on ilmestynyt jo muutamia hienoja lyhyitä tietoiskuja pigmenteistä - ja ehkä lisää on todennäköisesti tulossa.
https://www.youtube.com/channel/UCw9-1s_M40MaKFh4XqbU9cw
http://www.library.manchester.ac.uk/rylands/whats-on/colour/

Uusia värejä - ja vähän sinisestä

Uusien pigmenttien löytöretket eivät ole vielä lähelläkään loppuaan! Muutama vuosi uusi huikea sininen YInMn oli otsikoissa, ja nyt on hakusassa uusi punainen!
The Quest for the Next Billion-Dollar Color, Zach Schonbrun 18.4.2018 Bloomberg

En malta kyllä olla kommentoimatta, että tässäkin ingressissä on vähän väärää tietoa, jota on toisettu tämän uuden sinisen pigmentin yhteydessä melkein jokaisessa uutisessa: YInMn ei ollut ensimmäinen sininen kahteensataan vuoteen. 1800-luvun loppupuoliskolla alkanut kivihiilitervavärien keksiminen tuotti kokonaisen orgaanisten värien sarjan, joiden joukossa oli myös useampia sinisiä värejä, joista myös substraattipigmenttejä valmistettiin.Monet niistä ovat häipyneet unholaan, mutta käytössä ovat mm. 1900-luvun alussa keksitty indantreenisininen sekä 1920-luvulla keksitty ftalosininen - jälkimmäiseen on varmaan jokainen tutustunut joko farkkujen värinä tai kuulakärkikynissä - tai sekä että.

Luonnonvärit ja terveys

Betaniini selättää alzheimerin?
Popsi, popsi... punajuurta! Punajuuret saavat violetin värinsä betaniinista, ja nyt on tutkimuksissa saatu merkkejä siitä, että nimenomaan betaniini estää amyloidiproteiineja sakkaantumasta. Tätä amyliiniproteiinien sakkaantumista ja niiden muodostamaa "plakkia" on pidetty yhtenä dementoitumisen syynä. Vielä tarkennukseksi, että missään ei mainita, auttaako syöminen mitään... Toisaalta samassa artikkelissa mainitetaan The Journals of Gerontology Series -sarjassa julkaistusta tutkimuksessa, joka osoitti, että punajuurimehun juominen ennen aerobista harjoitusta sai veren kiertämään aivoissa paremmin.
Can beets tackle Alzheimer's at its root? (Maria Cohut, 22.3.2018 Medicinal News Today)

Mustikka selättää syövän?
Mustikan väriaineista löytyi uusia terveysvaikutuksia – Tutkijat pitävät uuden syöpälääkkeen kehittämistä mahdollisena (Katri Kallionpää, 9.4.2018 Helsingin Sanomat) "Eniten väriaineita on punaisissa, sinisissä ja violeteissa marjoissa, kuten mustikassa, mustaherukassa ja puolukassa. Erityisen paljon niitä on läpeensä violeteissa suomalaisissa metsämustikoissa." Kyse on antosyaaneihin kuuluvasta syanidiini-väriaineesta, joka on väriaineena useissa punaisissa marjoissa ja ruusuissa. Syanidiinia voisi luonnehtia purppuranpunaiseksi, mutta antosyaanit ovat kovin pH-herkkiä, joten väri vaihteleekin.

Artikkelit ja linkit

The Link Between Japanese Samurai and Real Indigo

Pisalaisen professorin esseessä palataan aiheeseen, näkivätkö kreikkalaiset sinisen värin vai eivät -
 The sea was never blue (Maria Michela Sassi, Aeon)

Lisää sinistä sinisen ystäville taiteessa The Secret History of the Color Blue - lyhyesti, mutta komean kuvituksen kera. (Maude Bass-Krueger, Google Arts & Culture)

Syvemmälle mikroskoopin alle mentiin artikkelissa Revealing Old Masters pigment grades by synchrotron X-ray diffraction (5.4.2018 ESRF)



Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru -maalausta tutkitaan oikein kunnolla ja tutkimusryhmä pitää blogia nimeltään Girl with a Blog, josta löytyy tietoa myös Vermeerin käyttämistä pigmenteistä. Kaiken muun mielenkiintoisen ohella.

Teestä, teen väristä ja siitä, miksi sitruuna muuttaa teen väriä: I’ve always wondered: why does lemon juice lighten the colour of tea? Ruoka- ja juomateemaa myös tämä: Japanin Starbucks lanseerasi alkukeväästä kirsikankukista inspiroituneen vaaleanpunaisen Sakura-juomasarjansa: Starbucks Japan Debuts Massive ‘Sakura’-Themed Series Including Pink Beverages (Yoon Sann Wong, 9.2.2018 Taxi)

Jälleen kerran visiitti Harvardin taidemuseon mielettömän hienoon pigmenttikokoelmaan... ja kuuden erityisen pigmentin tarinat! (Ei ehkä kuitenkaan kaikkein harvinaisempien, mitä otsikko lupailee...): The Crazy Stories Behind 6 Of The World’s Rarest Colors (Katharine Schwab, 22.3.2018 CO Design)

Designboom-sivulla esiteltiin brooklyniläinen rakennus, jossa jokainen huone oli maalattu eri värillä. Tämä ei (onneksi?) ole kuitenkaan oikea talo, vaan taideteos: taiteilija CJ Hendryn Monochrome oli nähtävillä 5.-8.4.2018. monochrome madness: the brooklyn 'house' where each room is painted a different color (Nina Azzarello, 3.4.2018 DesignBoom)

monochrome madness: the 'house' where each room is painted a different color from designboom on Vimeo.

Coloriasto

Kotiteollisuus -luvussa Samuli Paulaharjun Kuvauksia Hailuodosta -kirjasta (Kansanvalistusseuran toimituksia 167, Raittiuskansan Kirjapaino, Helsinki 1914) kerrotaan lyhyesti myös värjäyksestä. Luonnosta kerättiin värejä, mutta myös ostettiin. Ja: Oikea turkinpunainen oli ennen hyvin kallista. Yksin värjäys maksoi 4 markkaa naulalta. "Sitte tuli se vähä halavemmaksi, kun Venäjä otti Turkilta Vähän-Aasian, josa on se turkinpunainen järvi, josta saa'aan sitä turkinpunaista. Se on sitä ehtafäriä se."

Maaseudun talot harmaista wärikkäiksi ja siistityiksi. (Kainuun Sanomat 49, 6.5.1926) - jutussa paitsi harmiteltiin maaseudun rakennusten yleistä rumuutta ja harmautta ja kartanoalueiden epäsiisteyttä annettiin ohjeet punamultamaalin tekemiseen.

Coloria-ryhmä

Coloria-ryhmässä jaettiin jälleen tietoa kursseista ja näyttelyistä.
14.4. LUENTO Perinnemaalit ulos ja sisälle, Tampereen rakennuskulttuurin keskus
20.4. TYÖPAJA Paper + Colour Lab Workshop, Barcelona
9.6. KURSSI Värejä luonnosta, kasvivärjäyskurssi, Tampereen rakennuskulttuurin keskus

Coloria-juttuja viikolla 3 ja 4

Myrkkyvärit tulivat esille Reijon jakamassa vähän videossa, joka kävi läpi niin arsenikkia sisältävät vihreät kuin säteilevät, 1900-luvun alkupuolella käytetyt radiumvärit ja vielä 1900-luvun loppupuolellakin keramiikkalasitteena käytetyn uraanin. Näistä monista myrkkyväreistä olen kirjoittanut Coloria-blogissa: mm. Myrkynvihreät mielipiteet (arsenikkivihreät), Synkkä valomaali (radium) ja Keramiikkalasitteet (jossa mainittu myös uraanin käyttö).

Synestesia oli esillä Colorian FB-sivulla viime viikolla, kun linkitin BBC:n radiojutun Why do some people see colours when they hear music? Kävin siihen liittyen sähköpostikeskustelua muutaman henkilön kanssa, ja ajauduin kirjoittamaan teemasta blogiin ihan oman lyhyen juttunsa Synestesia - kun maanantai on keltainen ja seitsemän vihreä.

Mitään uutta asiaa ei ollut linkittämässäni  The complicated gender history of pink -jutussakaan, mutta hyvä aina välillä muistuttaa: vaaleanpunaisesta tuli tyttöjen väri ja vaaleansinisestä poikien, kun vaatekauppiaat keksivät, että eri värien tuputtaminen pojille ja tytöille lisäisi vaatemyyntiä (aikakaudella, jolloin vaatteita kierrätettiin lapselta toiselle). Pääasiassa värit olivat vielä 1900-luvun alussa sukupuolettomia, mutta jos niillä jotain merkitystä oli, niin vaaleansinistä pidettiin rauhallisena tyttöjen värinä, ja vaaleanpunaista poikien - olihan se punaisen aggressiivisen värin laimeampi muoto. Kun värejä alettiin n. 1920-luvulla kaupoissa erotella erikseen tytöille ja pojille, käytännöt olivat vielä melko sekavia: joissakin kaupoissa vaaleanpunainen oli tytöille ja vaaleansininen pojille tarkoitettu väri, mutta osassa liikkeitä aivan päin vastoin!

Värjäyksen osalta löytyi paljon uutta tutkittavaa. David ja Sue Richardsonin valtava tietopaketti etenkin itäindonesialaisesta värjäysperinteestä,
Asian Textile Studies, sisältää paljon sellaisiakin kasveja, joista ei Coloriassakaan ole vielä mitään mainintaa. The Dyeing Art of India puolestaan käsittelee värjäystä Intiassa, näyttävien kuvien kera!

---

Sinistä blogissa oli moneen otteeseen:

Vuoden masentavimmaksi päiväksi tituleerattu Blue Monday iskee kerran vuodessa tammikuussa ja tänä vuonna se osui kohdalleen 15.1.2018. Päivän laskemiseen on olemassa ihan aito nonsense-kaavakin, joka löytyy mm. Wikipedia-sivulta. Alkujaan tammikuisen Blue Mondayn lanseerasi lomamatkoja myyvä firma, ja aika hyvin erilaiset matkailutoimistot ottavatkin jo tämän sinisen maanantain huomioon - mm. listailemalla erilaisia hienoja matkailukohteita, joissa sininen on läsnä tavalla tai toisella. Ja lehdissä se näkyy erilaisina sinisen listauksina.

Google Mapsin havainnot nousevat esiin silloin tällöin. Tällä kertaa sähkönsininen täplä Utahin autiomaassa herätti huomion: Why There's an Electric Blue Lake in the Middle of the Utah Desert. Siniset "järvet" ovat haihdutusaltaita, jotka ovat osa potaskan valmistusprosessia. Ne on värjätty tummansinisiksi prosessin tehostamiseksi.

Kalifornian yliopiston tutkijat kertovat kehittäneensä indigoa E. coli -bakteerien tuottamista entsyymeistä. Tässä synteettisen indigon valmistusmetodissa ei tarvita mahdollisesti haitallisia aineita. Lisäaineita ei myöskään tarvitse tämän indigon pelkistämiseen: bakteeri hoitaa homman, ja indigolla voi sitten suoraan värjätä puuvillaa.

Mitä kaikkea maalinvalmistuksessa pitää ottaa nykyään huomioon? Tai mitä VOI ottaa huomioon? Axalta Coating Systems’-firman uusin väri on StarLite-niminen helmiäisvalkoinen, jonka itsestään ohjautuvien autojen (autoautot?) optiset tutkasysteemit (lidar) huomaavat paremmin kuin normaalimaalin. (Paint-maker’s newest color made for self-driving future, Nora Naughton, The Detroit News 11.1.2018) 

Tottahan toki joku värikyniä / värikynärasioitakin kerää! Jos sinulta sattuu löytymään nurkista joku sivulla luetteloiduista värikynäpaketeista, niistä saattaisi saada ihan rahaakin...

Coloria-juttuja viikolla 2

Jälleen mustinta mustaa, tällä kertaa eläinkunnasta. Paratiisilintujen mustaakin mustemmista sulista kirjoittivat sekä Gizmodo (These Birds Evolved Feathers So Dark, They’re Like A ‘Black Hole’, Ryan F. Mandelbaum 9.1.2018) että Science Alert (These Birds Have Evolved Feathers as Black as The Blackest Material on Earth, Dakota McCoy, 10.1.2018). Mustuus johtuu sulkien mikrorakenteesta, jotka estävät valoa heijastumasta - ne imevät yli 99% kaikesta väristä.

Värjäyksestä kiinnostuneille tarjolla oli upea kuvareportaasi Master Weavers of Bhujodi indigolla värjäämisestä sekä Pieni japanilainen värinäytekirja Cooper-Hewitt -museon kokoelmista.

Ihan sattumalta muita asioita etsiessäni törmäsin Ruokaverstaan blogaukseen Sinisen valkosipulin mysteeri, tuuria, kiinalaista osaamista vai tekniikkaa? - todennäköisesti palaan tähän aiheeseen vielä myöhemmin Colorian sivuilla!

Vähän toisenlaista elokuva-analyysia: The average colour of every frame of different films shows their distinctive colour palettes (Christopher Hooton, Independent 3.11.2015). Van Gogh -museon hieno toteutus Looking for contrast, joka esittelee Vincent van Goghin värien kehitystä tummista ja hillityistä kirkkaaseen. Uutena terminä itsellekin tuli Eigengrau.

---

Coloriastoon lisäilin ja täsmensin viikon aikana useita juttuja. Niistä huvittavin lienee Björneborgs Tidningin (nr 34) 7.5.1912 julkaisema juttu taivaansinisestä muodista Englannista. Jutun mukaan kaikki mahdollinen on vaaleansinistä, myös kirjepaperit ja kirjekuoret, ja ihmiset ostavat mieluummin kahden ja puolen pennyn postimerkin kuin pennyn, vain saadakseen sinisen postimerkin! Lue koko juttu: Den himmelsblå färgen the most fashionable.

Naiset sinisissä kaavuissaan

Afganistanilaisia naisia pukeutuneina burkaan. Kuva: Steve Evans /  Wikimedia Commons.

En tiedä, miksi juuri viime syksyn aikana Coloriaan on tullut useampia kysymyksiä afgaaninaisten sinisistä kaapuvaatteista. Itse katselin joulun alla erästä televisiosarjaa, kun syksyn aikana postilaatikkooni tipahtaneet kysymykset tulivat uudelleen mieleeni: televisioruudulla sinisiin pukeutuneet aavemaiset hahmot punakeltaista autiota aavikkoa vasten näyttivät kontrastisilta ja ehkä luonnottomiltakin. Vaikka taivas oli kuvassa pilvetön ja kirkas, kaapujen sinisyys tuntui ympäristöön kuulumattomalta väriltä. Mistä tuo kiistellyn asusteen sininen väri siis juontuu?

Arabiankielinen hijab tarkoittaa peitettä tai suojaa, käytännössä sillä tarkoitetaan tapaa pukeutua niin, että julkisilla paikoilla keho peitetään käsiä, jalkoja ja kasvoja lukuunottamatta (hijab ei tarkoita pelkkää huntua, vaikka usein niin tulkitaankin). Yksinkertaisimmillaan pukeutumissääntö toteutetaan niin, että naiset peittävät hiuksensa huivilla ja pukeutuvat muutoin jäsenet peittäviin vaatteisiin: pitkähihaisiin paitoihin tai takkeihin. Burka ja etenkin afganistanilainen chadori on hijabin äärimmäinen muoto: se on kaapumainen asuste, joka peittää koko vartalon sekä kasvot, joiden kohalla ilma kulkee sisään vain hieman löyhemmän ristikkomaisen kankaan läpi. Talebanhallinnon aikaan afgaaninaisten oli pukeuduttava burkaan ja sinisistä kaavuista muodostuikin eräänlainen talebanhallinnon symboli.  Burka ei kuitenkaan ole talebanien keksintöä: se on pataaniafgaanien perinteinen asu. Hunnuttamisen historia ulottuu kauas ennen ajanlaskun alkua ja burka sanana ja vaatteena tunnettiin jo 1800-luvulla. Varhaisina aikoina kasvot peittäviin huntuihin liitettiin arvokkuus ja yläluokkaisuus, mutta islamin myötä huntuihin alettiin liittää myös vaatimattoman pukeutumisen arvo. Ennen talebanhallinnon aikaa monet afgaaninaiset pukeutuivat kuitenkin varsin länsimaisesti, joten burkan käyttäminen ei ollut mikään helppo askel perinteeseen, eikä varsinkaan vapaaehtoinen. Vaikka talebanhallinnon aika on ohi, eikä nyky-Afganistanissa burkan käyttö ei ole teoriassa pakollista, sen pois jättäminen on rankka valinta. Naisen kasvojen, niskan ja käsivarsien näkymistä pidetään halvan naisen merkkinä. Etenkin kaupunkikeskusten ulkopuolella moni nainen edelleenkin pukeutuu siniseen kaapuunsa mieluummin kuin ottaa kannettavakseen huonon naisen maineen.

Vaikka burkaa ja muita peittäviä huntuja pidetään länsimaissa nykyään alistavina asusteina, erilaisilla hunnuilla on ollut myös aiemmin käytännön merkitys: kasvoja peittävä liina on suojannut aavikon hiekalta ja tomulta - sekä naisia että miehiä. Vanhoissa elokuvissa näkee, kuinka kamelit vaeltavat karavaaneina aavikon poikki, selässään miehiä, joista näkyy sinisten, valkoisten tai mustien kaapujen alta vain silmät. Erityisen kuuluisia tällaisesta pukeutumisesta ovat läntisen Saharan alkuperäisasukkaat, tuaregit, joiden kulttuuri on valitettavasti nykypäivänä jo lähes kadonnut. Berberikansan miehet pukeutuivat siniseen kaapuunsa, joka kiedottiin tiiviisti pään ja kasvojen ympärille. Indigosininen kuluu hankaamalla - joten kun kangas hieroutui ihoa vasten, se samalla värjäsi sen siniseksi. Tästä kansalle syntyi nimitys "siniset miehet", jota on käytetty myös muista pohjois-Afrikan ja Lähi-idän indigoon kääriytyneistä kansoista.

Etenkin Afganistanissa perinteinen burkan väri on  sininen, vaikka muunkin värisiä burkia on. Useissa burkaa käsittelevissä jutuissa sinisen sanotaan symboloivan yksiselitteisesti naisten alistamista. Sinisellä on kuitenkin pitkä positiivinen historia sekä islamilaisissa kulttuureissa että Afganistanin, Lähi-idän ja Aasian kulttuureissa. Sininen on vihreän ohella moskeijoissa hallitseva väri. Se on ollut "pahalta silmältä" suojeleva väri, joka on symboloinut sekä toivoa että taivasta. Sininen burka on perinteisesti värjätty indigolla, jonka nimi arabiaksi on niil (sanskritin sanasta nil). Myös väriaineeseen itseensä  on liitetty suojeleva voima: iholle hankautuva väri on suojellut pahalta, huonolta onnelta ja sairauksilta. Värjääntynyttä ihoa on pidetty kauniina ja kun väriaine on pesty pois, iho on vaikuttanut vielä vaaleammalta - mitä on pidetty viehättävänä. Varmaa tietoa alkuperäisestä värisymbolismista juuri pukeutumisen kohdalla ei tunnu löytyvän mistään, mutta mutulla vaikuttaisi ennemminkin siltä, että perinteinen burkan sininen väri on aikoinaan otettu käyttöön sen suojaavien arvojen vuoksi, ja vasta myöhemmin, talebanin ja burkan pakkokäytön ja kaiken talebanliikkeen naiseen liittämien arvojen myötä, siihen on liitetty alistaminen ja negatiiviset arvot.

Löysin muutamia mainintoja siitä, kuinka perinteistä indigoa käytetään edelleen ja kuinka tärkeä osa pukeutumista se on. Tosiasia kuitenkin on, että afgaanikauppojen burkarivistöistä suurin osa on nykyään värjätty synteettisillä väriaineilla.

Taiwanilainen indigomuoti

Taiwanilaisessa videossa ei ole tekstityksiä eikä käännöksiä englanniksi ja valitettavan paljon myös haastattelusisältöä, josta kieltä osaamaton ei näin ollen tajua yhtään mitään. Mutta myös taiwanilaista muotinäytöstä, jossa kaikki tuotteet on värjätty luonnonindigolla sekä tuotteiden esittelyä. Omaan silmääni ei iskenyt mitään tavattoman innovatiivista, mutta joitakin hienoja juttuja kumminkin.

Indigoa japaniksi, osa 2

Japanilaisia indigovideoita löytyy koko liuta ja niitä tulee näköjään eteen, vaikkei yrittäisikään etsiä. En ihmettele: Japanissa indigovärjäyksellä on pitkät perinteet ja väri on edelleen tärkeä. Tämä video alkaa pitkällä ja rauhallisella maisemaspannauksella ja sama rauha jatkuu kuvassa läpi koko miltei kymmenminuuttisen videon. Alun rauhallinen taustamusiikki tosin vaihtuu ennen puolta väliä vähän ärsyttäväksi muzakiksi, mutta äänen voi tarvittaessa kytkeä pois: tässä ei puhuta. Sen sijaan videolla slide-infot hoitavat hienot käsin piirretyt kuvat!


ps. Olen välillä ollut ärsyyntynyt Google Chrome -selaimen kielenkäännöspalvelulle, joka tuntuu loikkivan esille aina väärissä paikoissa. Nyt tuli aiheelliseksi kokeilla ja kyllähän tämä paljon kertoo, vaikka ei oikein kirjoitettua kielioppia ole lähelläkään.

Istutukset ja luonnon indigo värit tekevät Ainoshima @ Ishigaki: La hyödynnetään lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden ja luonteeltaan Ishigaki siunattu he rakastavat paljon energiaa ja raaka-aineiden Yaeyaman luonnon indigo on indigo sininen orgaaninen sato grown'll Pie, käyminen, mikä väri, väriaine Mitä olemme johdonmukaisesti kädessä kehittämään tuotteitaan. www.shimaai.com

Indigoa japaniksi

Japanin kielen taitajia löytyy Colorian lukijoista takuuvarmasti vain muutamia, mutta siitä huolimatta tämä japaninkielinen video avautuu hyvin kieltä osaamattomallekin. Lyhyessä videossa näytetään silkkikotiloiden avaaminen ja värjääminen tuoreilla indigolehdillä.

Indigon käsittely

Indigon käsittelystä on tullut jatkuvasti kysymyksiä. Väriä ei käytetä kuten suurinta osaa kasviväreistä, vaan se vaatii mm. pelkistämisen toimiakseen. Prosessi ei ole valtavan vaikea, mutta onhan se työläämpi kuin "normaali" kasvivärjäys, varsinkin, jos prosessi ei ole tuttu.

Natural Indigo Dye Fermentation Process 1 on ihan kelpo dokumentti indigon käsittelystä, huolimatta taustan hissimusakkitaustasta ja kohtuullisesta asenteellisuudesta synteettisiä värejä vastaan. Luonnollisestikin tässä yhteydessä mainostetaan ekofarkkuja (GoIndigoJeans), joita videon toteuttanut The Colours Of Nature Auroville Tamil Nadu India valmistaa. Kaikesta tästä huolimatta videosta saa hyvän käsityksen indigon käsittelystä.


Saman lafkan tuottama on myös videopätkät, jotka näyttävät, kuinka indigoa valmistetaan.

HandEye

Natural Dyesin listalta löysin tiedon uudesta HandEye-lehdestä. Kesällä 2009 ilmestyneen lehden teemana on Afrikka. Useammatkin jutut ovat värikkäitä, mutta tässä kermana kolme indigonsinistä juttua:
Birgitta de Vos: Benin Blues - Ancient techniques color the modern world
Michele Wipplinger: Inside Indigo - The beginning of Blue ja
Keith Recker: Get blue at home: do it yourself indigo - Natural dye master Michele Wipplinger shares her indigo recipe with HAND/EYE readers

Lehden kotisivu osoitteessa: www.handeyemagazine.com

Indigotukka

Viime vuonna tutustuin muutamaankin nettisivuun, joilla myytiin hiusten värjäykseen tarkoitettua indigoa. Perinteisesti indigoväriä on käytetty hennan kanssa syvän mustan värisävyn aikaan saamiseksi. Itseäni alkoi tuolloin kiinnostaa, miten tuo koko prosessi menee, koska esim. lankojen värjääminen indigolla ei ole värjäystä helpoimmasta päästä, vaan vaatii pelkistinaineita värin esiin saamiseksi. Viime joulukuussa Rina ihmetteli, miksi hiusväriksi tarkoitettu indigojauhe poikkeaa väriltään niin paljon värjäykseen tarkoitetun indigon väristä. Tekstiilien värjäykseen tarkoitettu indigo on sinistä jauhetta, tämä hiusväriksi tarkoitettu sen sijaan sinertävää / vihreää. Osaisiko joku valottaa tarkemmin näiden kahden eri prosessin eroista ja värierojen syystä?

Perinteisesti indigoa on käytetty värjäykseen vain yhdessä hennan kanssa yhdessä, jolloin siitä oikealla yhdistelmällä tulee sysimustaa. Tuolloin henna auttaa indigon pelkistymisreaktiossa ja muita aineita ei tarvita.

Rina oli rohkea, värjäsi tukkansa ja kertoi omasta kokeilustaan:

Tein väriseokseni niin, että laitoin 75% hennaa ja 25% indigoa. Hennan sekoitin vihreään teehen johon laitoin sitruunamehua. Annoin seisoa yhden yön ja seuraavana päivänä lisäsin indigon ja hiukan nestettä. Tämän jälkeen laitoin mössön päähäni ja annoin olla 2 tuntia, jonka jälkeen huuhtelin sen. Hiukset olivat aluksi punaisemmat, mutta nyt kun ne ovat "hapettuneet" niin väristä on tullut syvempi ja rusehtavampi.

Hiusten värjäykseen tarkoitettua indigoa voi ostaa useammastakin paikasta netistä. Kannattaa olla varovainen ja tutkia tarkkaan, mitä ostaa. Indigoa myydään usein nimellä "black henna", mutta samalla nimellä myydään myös parafenyleeni-diamiinia (PPD), joka on melkoinen myrkky. Myös PPD:tä on valheellisesti myyty joskus myös indigo-nimellä, joten varovaisuus kaikin puolin kannattaa. Sekä hiushennaa että -indigoa myymällä Mehandilla on hyvä sivu, jossa on ohjeet aidon ja väärän hennan ja indigon tunnistamiseen http://www.mehandi.com/closeup/Indigo.html.

Indigovärjäilyä syyskuun ruskassa

Eilinen lauantaipäivä sujui sukkelasti indigovärjäilyn merkeissä Korpilahdella leirikeskuksessa, jonne saavuimme (Ulla, Niina ja minä) puolen päivän maissa ja jossa aika kului sukkelasti umpipimeään saakka. En ole itse aiemmin värjäillyt indigolla, koska en ole viitsinyt epäkäytännöllisenä ja epätarkkana ihmisenä ottaa indigon pelkistyksessä käytettävää ja varoivaisesti käsiteltävää ditioniittia käsittelyyn. Aineen käsittely vaatii hengityssuojan ja mielellään suojalasitkin ja lisäksi aineen haju on niin järisyttävän viemärimäinen, että en suosittele sisätiloissa ainetta käsittelemään, ellei ole hyvää tuuletusmahdollisuutta. Tavalliselle pallon tallaajalle ulkotilat ja kunnon suojavarusteet takaavat lempeän värjäyssession. Kun ditioniitti on lisätty indigoon, se pelkistää indigon ja samalla haihtuu pois, vaikka langoissa voikin ilman hyvää huuhtelua haiskaa lantalan mojovan tuoksahduksen.



Kun indigo (ja sitä ennen pesusooda) on sekoitettu veteen, sitten vain odotellaan liemen lämpenemistä...


...ja odotellaan liemen lämpeämistä...

...kunnes se on noin 60°C, jolloin ditioniitti lisätään liemeen. Vähän ajan kuluttua testattiin langalla, onko liemi onnistunut ja värjäytyykö lankanen. Teimme kaksi eri lientä, joihin käytettiin eri paikoista ostettua indigoa: toinen on hankittu Tetri Designilta ja toinen saksalaiselta Kremeriltä. Sävyerot olivat liemissä yllättävän suuret ja testilangoissakin ero näkyi selvästi, mutta kun nyt vuorokautta myöhemmin katselin värjättyjä lankojani, en kyllä erota, kumpi on värjätty kummalla.





Ylläolevista kuvista näkyy hyvin, kuinka indigon väri hiljalleen kehittyy. Ylempi kuva on otettu melko pian lankojen liemestä nostamisen jälkeen ja alempi kuva noin muutaman tunnin kuluttua, kun langat ovat saaneet hapettua rauhassa.


Pataan lensi ties minkämoista lankasorttia. Itseäni harmitti, kun unohdin kiireessä kotiin näytelankasatsini (joita myös Päivin parroiksi nykyään kutsutaan) sekä laimeankeltaiset kesävärjäykset, joista olisi saanut hienoja vihreitä. Jännä oli nähdä, miten eri tavoin indigo tarrasi erilaisiin tekstiileihin kiinni. Villaan ja villapolyamidiin (Nalle ja 7 veljestä) väri tuli melko samalla tavalla, puuvillassa väristä tuli ehkä asteen verran tylsempi, mutta silkissä se suorastaan hyppi värivoimallaan silmille. Silkkihuivi värjääntyi kolmannella (?) liotuskerralla turkoosihtavaksi kirkkaaksi vaaleansiniseksi.





Omat lankani värjäsin myttyrällä, värjäilen valkoisiin kohtiin lisää värejä tässä syksyn kuluessa... Tarkoitukseni on aloittaa kokenillilla ensi viikolla...


Mukana reissussa oli mm. Anna-Karoliina Tetrin loppukesästä julkaisema värjäyskirja Luonnonvärjäys, josta lunttasimme ohjeita. Karo myös myy indigoa ja muita indigovärjäykseen tarvittavia aineita Tetri Design -kaupassaan.

Laivanhylky-indigo

Jälleen vinkki Natural Dyes -listalta Isabella Whitworth kirjoitti muutamia päivitä sitten Brightonissa parhaillaan olevaan Indigo- näyttelyyn (Indigo - a Blue to Dye For) liittyneestä, muutamia viikkoja sitten pidetystä symposiumista. Indigoasiantuntija Jenny Balfour Paul ei päässyt paikalle, mutta Whitworth kertoi, mitä luennon aihe olisi koskenut. Jenny Balfour Paul oli saanut indigoa espanjalaisen kauppa-aluksen, Nuestra Señora de la Concepción -kaljuunan hylystä (postauksessa puhutaan "shipwreck" indigosta). Alus upposi Karibialla 1641, kun se oli palaamassa Meksikosta Espanjaan. Kyydissä oli mm. kymmeniä tonneja hopeaa ja kultaa sekä valtavat määrät väriaineita. Laivassa itseasiassa huomattiin vuoto matkan alkuvaiheissa ja laiva joutui palaamaan lähtösatamaansa korjauttamaan vuodon. Alus selvisi hurrikaanista, joka vei yhdentoista aluksen laivastosta yhdeksän, mutta kuukautta myöhemmin alus rysäytti karille.

Jo reilu neljäkymmentä vuotta myöhemmin kapteeni William Phips paikansi hylyn ja nosti miehistöineen sieltä tonneittan kultaa ja hopeaa. Aluksen sijainti jäi kuitenkin unholaan ja se löydettiin uudelleen vasta 1978 (Burt Webber).

Laivassa kuljetettua indigoa oli tarkoitus käyttää espanjalaisten asepukujen värjäykseen.

Jenny Balfour Paul värjäsi näytteillä puuvilla- ja villakankaita Brightonin näyttelyä varten ja kehui sinistä parhaaksi siniseksi, jota on nähnyt.

Natural Dyes-listan jäsen Kimberly huomautti, että keskiamerikkalainen indigo on väriltään hyvin erilaista kuin intialainen tai japanilainen indigo. Kalifornialainen indigo on sinisempää, siinä ei ole niin paljon vihreitä alasävyjä. Readingin yliopiston professori Philip John ("plant biochemist") puhui omassa esitelmässään keskiaikaisen värimorsingon ja indigon useista epäpuhtauksista. Hän esitti myös epäilyn siitä, että vuoden meriveden vaikutuksen alaisina ovat jollain tavalla puhdistaneet indigo-aineita epäpuhtauksista.

Isabella Whitworthin sivuilla on kuvia värjätyistä tekstiileistä: http://www.isabellawhitworth.co.uk/whatsnew/whatsnewpage.html

Murex, Cochineal and Indigo. Natural Dyes of Oaxaca

Natural Dyes -listalla oli muutama päivä sitten linkkivinkki Meksikon luonnonvärien - murexin, kokenillin ja indigon - hienoon kuvaesittelyyn. Traditions Mexico's Travels Through Images -valokuva-albumissa on 33 luonnonvärjäykseen tavalla tai toisella liittyvää laadukasta kuvaa. Sivulla on myös muita Meksikolaisesta kulttuurista kertovia valokuva-albumeja.

Syyskuun linkkivinkkejä

Alla on muutama minulle syyskuun aikana tullut linkkivinkki.

Functional and Art Textiles of Rowland and Chinami Rickettsin sivuilta löytyy paitsi tietoa heidän tekstiilituotteistaan myös hienoja kuvasarjoja sekä japanilaisen indigon viljelystä että sillä värjäämisestä.
www.rickettsindigo.com

Name that Color - Chirag Mehtan värien nimeämisprojekti on kiva nettilelu leikitellä värien kanssa.
chir.ag/phernalia/name-that-color

Oma lempparini, Colour Lovers, on jossain välissä uudistunut hurjasti. Väripalettien ja -kombinaatioiden lisäksi nyt on tarjolla myös juttuja väristä!
www.colourlovers.com

Ekofarkut

Ulla lähetti muutama päivä sitten meilissä mielenkiintoisen uutisen, joka käsitteli uusia ekoleviksiä. Tässä vapaasti käännetty lainaus farkkujen kuvailusta:
Levi's Eco (farkut) valmistetaan orgaanisesta puuvillasta, vyötärön nappi on valmistettu kookospähkinän kuoresta, farkuissa ei ole metalliniittejä, väri on valmistettu prosessilla, joka sisältää luonnonindigoa, perunatärkkelystä ja mimosakukkaa [muissa uutisissa mainitaan myös marseillesaippua] ja merkki on tehty kierrätetystä pahvista. Pakkaus on valmistettu orgaanisesta puuvillasta ja kierrätetystä paperista ja soijapainomusteesta, ja lisäksi materiaalit tuodaan unkarilaiseen farkkutehtaaseen lähimmistä mahdollista lähteistä, jotta vähennetään kuljetuksessa syntyvää hiilidioksidia.

Farkkuja pitäisi olla jo saatavilla kaikissa Levi's -kaupoissa.

---

Etsiessäni lisätietoa ekofarkuista törmäsin sattumalta myös otsikkoon Cancer-causing Dye in Childrens Clothing. Tammikuun alussa on muutamassakin blogissa mainittu, että joka kymmenennessä lasten vaatteesta etelä-Kiinassa on syöpää aiheuttavia haitallisia värjäysaineita. Kiinalaisviranomaisten kolme kuukautta kestäneissä tutkimuksissa kävi ilmi, että lähes puolet vaatteista alittivat turvallisuusstandardit. Karsinogeenisiä aineita löytyi 10% 91 vaatekappaleesta, joita tutkimukseen haettiin 22 kaupasta kuudessa kaupungissa. Tiedon alkulähteestä en ole ihan varma.

Suomalaisten *pitäisi* olla halpatuontivaatteidenkin osalta turvassa myrkkyväriaineilta ja muilta tekstiilinkäsittelyaineilta, mutta aina silloin tällöin sitä jää miettimään, että kuinka tarkkaan nuo vaatekollit oikein tutkitaan maahan tuodessa? Ja miten? Pistokokein?

Englanninmatkaajille vinkkiä: Indigo : A Blue To Dye For

Indigo : A Blue To Dye For kiertonäyttely on esillä ensimmäiseksi Manchesterissa (The Whitworth Art Gallery) 20.1.-15.4. 2007, ja sen jälkeen Plymouthissa (City Museum and Art Gallery, 19.5.-1.9. 2007) ja Brightonissa (Brighton Museum and Art Gallery, 29.9.-6.1.2008). Näyttely on Manchesterin yliopiston The Whitworth Art Galleryn tekstiilipuolen amanuenssin Jennifer Harrisin koostama ja konsultoimassa on ollut Jenny Balfour-Paul, Indigo -kirjan (British Museum Press 1998) kirjoittaja. (Kirjaa ei saa enää mistään, mutta liikenteessä on ollut huhuja sen uudelleenjulkaisemisesta...) Näyttely käsittelee indigon tarinan niin kattavasti kuin vain voi: historian alusta nykypäivään ja indigon käytön ympäri maailmaa.

Indigo: A major exhibition of indigo-dyed artefacts from around the world, ranging from William Morris chintzes to blue jeans, from West African adire cloths to installations by internationally renowned textile artists from Europe and Japan.

Edit: Tein eilen pienen ulkonäkömuutoksen blogiin, kun alkoi tuntua vähän tunkkaiselta... Kaikkien värien joukosta valitsin sitten taustalle... valkoisen :)

Värimorsinkoradiota tarjolla

Lisää BBC:n tarjontaa parissakin ohjelmassa. Helmikuussa 2004 lähetetyssä Woman's Hour -sarjan radio-ohjelmassa toimittaja Dilly Barlow ja Jenny Balfour-Paul juttelevat värimorsingon ja indigon historiasta. Jälkimmäinen on kirjoittanut British Museum Pressin julkaiseman kirjan Indigo, jota voi tilata mm. Suomalaisen kirjakaupan tai Akateemisen kautta (luottokortittomien ystävät!) Vuoden 2000 pokkaripainosta pitäisi saada alle neljällä kympillä. Olen harkinnut tilaamista, mutten ole ehtinyt tutustua vielä tarkemmin.

Kannattaa sitten katsoa, mitä tilaa: ennen tuota simppeliotsikkoista Indigo-kirjaa Balfour-Paul on kirjoittanut kirjan Indigo in the Arab World, jonka hinta on vaihdellut kaupoissa 150 ja 180 euron välillä... Aiempi kovakantinen painos tuosta simppelimmästäkin maksanee lähes 60 euroa.

Woad

History lessons taught us that the ancient Britons had a secret weapon when it came to frightening off invaders. Even Julius Caesar remarked upon it, 'All the Britons dye themselves with woad, which makes them a sky blue colour and thereby more terrible to their enemies'. The blue dye is found in Northern Europe and now, in the 21st century, it may become economically important again, both as a natural dye for the textile industry and as an alternative crop for hard-pressed farmers.

bbc.co.uk/radio4/womanshour/2004_08_tue_05.shtml

Samalla BBC Radio 4 -kanavalla lähetetään sarjaa Making History ja myös siinä ohjelmassa on käsitelty värimorsingon historiaa - jakso on nimetty samalla idearikkaalla tyylillä. Tällä kertaa toimittajat vierailevat norfolkilaisella tilalla. Tämä ohjelma on uudempi, viime toukokuulta.

Woad

Woad has been grown in Britain since the Neolithic and is mentioned by Julius Caesar around 54 BC in The Conquest of Gaul (De Bello Gallico):
"The population is exceedingly large, the ground thickly studded with homesteads ... and the cattle very numerous ... hares, fowl, and geese they think it unlawful to eat, but rear them for pleasure and amusement... Most of the tribes do not grow corn but live on milk and meat, and wear skins. All the Britons dye their bodies with woad, which produces a blue colour, and this gives them a more terrifying appearance in battle. They wear their hair long, and shave the whole of their bodies except the head and the upper lip. Wives are shared between groups of ten or twelve men."
Commercial production of woad probably began in Anglo-Saxon times, but it was after the 13th century that the industry really took off with the demand for dyes from the cloth export trade.

bbc.co.uk/radio4/ history/ making_history/ making_history_20060516.shtml