Keltainen monsteri

Navajojen asuinalueella 1940-luvulla alkanut uraanin mainaus toi mukanaan matala-arvoista uraania (yellowcake). Navajomailta kaivettiin vuosien 1945 ja 1988 13 miljoonaa tonnia uraanimalmia. Maailman suurimmat kaivaukset ovat Mount Taylorin uumenissa. Navajojen kielellä vuoren nimi Tsoodzil tarkoittaa "etelän pyhää vuorta". Aine on aiheuttanut kaivosmiesten (joista suurin osa on navajo-intiaaneja) keskuudessa sairauksia ja alueen väestö on huolestunut myös ympäristötekijöistä. Avokaivoksista ja huonosti suojatuista luolakaivoksista uraania on kulkeutunut maan pinnalle suuria määriä ja levinnyt hiekan mukana hyvin laajoille alueille. Uraani on radioaktiivinen alkuaine, joka voi vahingoittaa myös DNAta ja vaikutukset voivat näkyä tulevissa sukupolvissakin.

Navajot pitävät uraania hirviönä (nayee, sananmukainen käännös: "se joka asettuu onnistuneen elämän tielle") ja paras tapa heikentää monsteria on nimetä se. Leetso merkitsee "keltaruskeaa" tai "keltaista likaa" ja lisäksi siinä on hyvin voimakas äänteellinen viittaus johonkin hirveään.

Los Angeles -lehdessä julkaistu Blighted Homeland -kuvareportaasi on paitsi kauniita kuvia, myös hyvin surullista katsottavaa.

Keltaisen hirviön tarinaa sivutaan myös Geotripperin blogimerkinnässä Leetso, the Yellow Monster (20.8.2008).

Minnesota - Taivaan värjäämä vesi

Monet Amerikan osavaltioista kantavat alkuperäisväestöltään periytyviä nimiä. Eskimoiden Alakshak on merkinnyt lähteestä riippuen joko niemimaata tai suurta maata, Quinnitukg-ut pitkää jokea vuorovesineen, Mississippi lähteestä riippuen mutaista tai suurta vettä, Techas sekä Dahkota ystäviä tai liittolaisia, Nebrathka tasaista vettä, Tanasi tuntematonta ja Michigama suurta vettä. Kansa oli Kansasissa asuneen intiaaniheimon nimi (tuuli-ihmiset), Uta-intiaanit kutsuivat itseään nimellä Yuta, joka tarkoittaa vuorella asuvia ihmisiä ja Oheo irokeesikielellä "kaunis". Oklahomma merkitsee chocraw-kielellä punaisia ihmisiä / punaisen miehen maata.

Tietosanakirja-osakeyhtiön vuonna 1906 julkaiseman Tietosanakirjan mukaan Minnesota merkitsee "taivaansinistä vettä", netin lukuisten lähteiden mukaan "taivaan värjäämää vettä", Wikipedian mukaan myös "kokolailla pilvistä vettä" (somewhat clouded water). Viimeksi mainitun mukaan alkuasukkaat demonstroivat uudisasukkaille nimen merkitystä pudottamalla veteen maitopisaroita ja kutsumalla sitä nimellä mnisota.

Taivasvetisen Minnesotan rajana on lännessä Red River ja vuoden 1906 tietosanakirjan mukaan sen järvistä merkittävimpiin kuuluvat Red Lake ja Vermillion Lake. Red Lake on englanninnos ojibwa-intiaanien omasta ilmaisusta sille, miltä järvi näyttää, kun aurinko laskee sen taakse - alkuperäistä ilmaisua en löytänyt mistään. Järvi on suurin Minnesotan oma järvi, jota se ei jaa minkään muun rajanaapurinsa kanssa.
Minnesotan tienoilta löytyy myös Yellow Medicine River; se on käännös dakota-intiaanien nimestä Pajutazee ja viittaa joen varrelta löytyviin keltajuurisiin kilpikiertokasveihin, joita on käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Paikalliset kutsuvat Minnesotaa tuhansien järvien maaksi. Poimin joskus anonyymin kirjoittajan kuvauksen Suomesta eräältä jo kuolleelta matkailukeskustelupalstalta: ...It almost feels like you were back home in Minnesota. Wherever you look you can see the clouds reflecting from water all around you.

Navajo Native Dyes

Meinasi unohtua tämä kirja-aarre! Tilasin tämän samaan aikaan kuin jäkäläkirjan ja sain toissa päivänä. Ohuehko (62 sivua) mustavalkoinen kirja vaikuttaa erittäin selkeältä viivapiirroksineen. Aineiden mitat ovat paunoina ja unsseina, joten jonkin verran tässä joutuu konverttoreiden kanssa pelleilemään, jos jotain aikoo kokeilla. Muuten ohjeet vaikuttavat hyvin johdonmukaisilta.

Kirja antaa ohjeet intiaanimaiseen villan käsittelyyn ja myös puretusaineiden tekemiseen. Kirjassa on mm. ohje katajan tuhkasta valmistetun puretusaineen tekemiseen (intiaanikielellä luonnollisestikin gad bididze' doo bilatxahi bileeshch'iih bitxoo'). Aika monet kasveista ovat tuttuja tai tuttujen lähisukulaisia, mutta joukossa on pari kummallisuuttakin.

Kirjan hinta oli 5-6 euron tienoilla postikuluineen, joten hyvä hintalaatusuhde!
Ps. Ihan varmasti en keksinyt itse tuota katajapuretusaineen nimeä!