26.9.18

Kylläpäs, eipäs, kylläpäs - intiankeltaisen alkuperä


Intiankeltainen, C.I. 75320, historiallisten väriaineiden kokoelma, Technical University of Dresden, Germany


Joskus on ihan hyötyä, että Coloria-sivun tieto saattaa laahata perässä, kun en ehdi kiireiltäni sinne kaikkia maailman korjauksia ja päivityksiä ihan samantien tehdä. Intiankeltaista koskevat muutokset ja korjausehdotukset ovat vaivanneet mieltäni jo useampia kuukausia. Moni on huomauttanut siitä, että väriaineen syntytarina (lehmille on syötetty mangon lehtiä ja sen jälkeen niiden virtsa on kerätty talteen ja siitä on pyöritetty pigmenttipalloja) on alusta loppuun keksitty.

Intiankeltaisen alkuperästä liikkui hurjia huhuja siitä saakka, kun sitä alettiin Eurooppaan tuoda. Pigmentti haisi pahalle, ja sen alkuperää varjeltiin. Ei tiedetty edes, kuka sitä valmisti. Vuonna 1883 saatiin ensimmäinen kirjallinen vahvistus, kun intialainen T. N. Mukharji lähetti Englantiin kirjeen, jossa kuvasi pigmentin syntytavan. Mukharjin viesti oli ensimmäinen kirjallinen kuvaus intiankeltaisen valmistuksesta - mutta myös ainoa, mikä kyllä saa kyseenalaistamaan pigmentin historiaa, vaikka se moniin arvostettuihinkin lähteisiin on kirjoitettu tositarinana ylös. Mm. Värimatka-teoksen (Colour: Travels through the Paintbox, 2002) kirjoittanut Victoria Finlay yritti jäljittää keltaisen historiaa, muttei löytänyt siitä merkkiäkään Intiasta.

Mutta onko kyseessä sittenkin tositarina? Mukharji lähetti sanojen lisäksi Englantiin myös näytteitä väristä, ja vuonna 2016 ne otettiin uudelleen mikroskoopin alle. Samana vuonna silmiini osui ensimmäinen tieteellinen artikkeli siitä, että tutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että pigmentti saattaa hyvinkin olla valmistettu lehmän virtsasta. Tieteilijät ovat löytäneet intiankeltaisen pigmenttinäytteistä hippurihappoa, joka on yksi lehmän virtsan elementti.

En pidä mitenkään ihmeellisenä sitä, jos Finlay ei ole matkoillaan törmännyt minkäänlaiseen muistitietoon pigmentin valmistamisesta. Jos väriaineen valmistus lopetettiin jo 1900-luvun alussa, se oli aika monta mummoa sitten. Kuinka moni meistä osaa kuvata oman mummonsa aikaisen valmistusprosessin, saati sitten kuvata, mitä juuri tällä paikalla tehtiin mummon mummon aikoina? Käytännön tieto on taipuvaista katoamaan sen yhden sukupolven aikana, joka ei enää prosessia toista.

Niin tai näin, jäämme odottelemaan, mitä tietoa tulevaisuus tuo tullessaan historiasta!





Chemical clue suggests spurned account of Indian yellow’s origins might be right after all, Bethany Halford, Chemical & Engineering News, 9.9.2018

Late 19th century accounts of Indian yellow: The analysis of samples from the Royal Botanic Gardens, Kew; R.Ploegera, A.Shugara, G.D.Smithb, V.J.Chenb

2.5.18

Colorian huhtikuu Facebookissa


The Alchemy of Colour

Kenen tie Manchesteriin käy lähiaikoina, ei kannata missata The Alchemy of Colour -näyttelyä, joka on esillä The John Rylands Libraryssa 27.8.2018 saakka. Kannattaa myös seurata kirjaston YouTube-tiliä, koska sinne on ilmestynyt jo muutamia hienoja lyhyitä tietoiskuja pigmenteistä - ja ehkä lisää on todennäköisesti tulossa.
https://www.youtube.com/channel/UCw9-1s_M40MaKFh4XqbU9cw
http://www.library.manchester.ac.uk/rylands/whats-on/colour/


Uusia värejä - ja vähän sinisestä

Uusien pigmenttien löytöretket eivät ole vielä lähelläkään loppuaan! Muutama vuosi uusi huikea sininen YInMn oli otsikoissa, ja nyt on hakusassa uusi punainen!
The Quest for the Next Billion-Dollar Color, Zach Schonbrun 18.4.2018 Bloomberg

En malta kyllä olla kommentoimatta, että tässäkin ingressissä on vähän väärää tietoa, jota on toisettu tämän uuden sinisen pigmentin yhteydessä melkein jokaisessa uutisessa: YInMn ei ollut ensimmäinen sininen kahteensataan vuoteen. 1800-luvun loppupuoliskolla alkanut kivihiilitervavärien keksiminen tuotti kokonaisen orgaanisten värien sarjan, joiden joukossa oli myös useampia sinisiä värejä, joista myös substraattipigmenttejä valmistettiin.Monet niistä ovat häipyneet unholaan, mutta käytössä ovat mm. 1900-luvun alussa keksitty indantreenisininen sekä 1920-luvulla keksitty ftalosininen - jälkimmäiseen on varmaan jokainen tutustunut joko farkkujen värinä tai kuulakärkikynissä - tai sekä että.


Luonnonvärit ja terveys


Betaniini selättää alzheimerin?
Popsi, popsi... punajuurta! Punajuuret saavat violetin värinsä betaniinista, ja nyt on tutkimuksissa saatu merkkejä siitä, että nimenomaan betaniini estää amyloidiproteiineja sakkaantumasta. Tätä amyliiniproteiinien sakkaantumista ja niiden muodostamaa "plakkia" on pidetty yhtenä dementoitumisen syynä. Vielä tarkennukseksi, että missään ei mainita, auttaako syöminen mitään... Toisaalta samassa artikkelissa mainitetaan The Journals of Gerontology Series -sarjassa julkaistusta tutkimuksessa, joka osoitti, että punajuurimehun juominen ennen aerobista harjoitusta sai veren kiertämään aivoissa paremmin.
Can beets tackle Alzheimer's at its root? (Maria Cohut, 22.3.2018 Medicinal News Today)

Mustikka selättää syövän?
Mustikan väriaineista löytyi uusia terveysvaikutuksia – Tutkijat pitävät uuden syöpälääkkeen kehittämistä mahdollisena (Katri Kallionpää, 9.4.2018 Helsingin Sanomat) "Eniten väriaineita on punaisissa, sinisissä ja violeteissa marjoissa, kuten mustikassa, mustaherukassa ja puolukassa. Erityisen paljon niitä on läpeensä violeteissa suomalaisissa metsämustikoissa." Kyse on antosyaaneihin kuuluvasta syanidiini-väriaineesta, joka on väriaineena useissa punaisissa marjoissa ja ruusuissa. Syanidiinia voisi luonnehtia purppuranpunaiseksi, mutta antosyaanit ovat kovin pH-herkkiä, joten väri vaihteleekin.


Artikkelit ja linkit



The Link Between Japanese Samurai and Real Indigo

Pisalaisen professorin esseessä palataan aiheeseen, näkivätkö kreikkalaiset sinisen värin vai eivät -
 The sea was never blue (Maria Michela Sassi, Aeon)

Lisää sinistä sinisen ystäville taiteessa The Secret History of the Color Blue - lyhyesti, mutta komean kuvituksen kera. (Maude Bass-Krueger, Google Arts & Culture)

Syvemmälle mikroskoopin alle mentiin artikkelissa Revealing Old Masters pigment grades by synchrotron X-ray diffraction (5.4.2018 ESRF)



Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru -maalausta tutkitaan oikein kunnolla ja tutkimusryhmä pitää blogia nimeltään Girl with a Blog, josta löytyy tietoa myös Vermeerin käyttämistä pigmenteistä. Kaiken muun mielenkiintoisen ohella.

Teestä, teen väristä ja siitä, miksi sitruuna muuttaa teen väriä: I’ve always wondered: why does lemon juice lighten the colour of tea? Ruoka- ja juomateemaa myös tämä: Japanin Starbucks lanseerasi alkukeväästä kirsikankukista inspiroituneen vaaleanpunaisen Sakura-juomasarjansa: Starbucks Japan Debuts Massive ‘Sakura’-Themed Series Including Pink Beverages (Yoon Sann Wong, 9.2.2018 Taxi)

Jälleen kerran visiitti Harvardin taidemuseon mielettömän hienoon pigmenttikokoelmaan... ja kuuden erityisen pigmentin tarinat! (Ei ehkä kuitenkaan kaikkein harvinaisempien, mitä otsikko lupailee...): The Crazy Stories Behind 6 Of The World’s Rarest Colors (Katharine Schwab, 22.3.2018 CO Design)

Designboom-sivulla esiteltiin brooklyniläinen rakennus, jossa jokainen huone oli maalattu eri värillä. Tämä ei (onneksi?) ole kuitenkaan oikea talo, vaan taideteos: taiteilija CJ Hendryn Monochrome oli nähtävillä 5.-8.4.2018. monochrome madness: the brooklyn 'house' where each room is painted a different color (Nina Azzarello, 3.4.2018 DesignBoom)

monochrome madness: the 'house' where each room is painted a different color from designboom on Vimeo.


Coloriasto

Kotiteollisuus -luvussa Samuli Paulaharjun Kuvauksia Hailuodosta -kirjasta (Kansanvalistusseuran toimituksia 167, Raittiuskansan Kirjapaino, Helsinki 1914) kerrotaan lyhyesti myös värjäyksestä. Luonnosta kerättiin värejä, mutta myös ostettiin. Ja: Oikea turkinpunainen oli ennen hyvin kallista. Yksin värjäys maksoi 4 markkaa naulalta. "Sitte tuli se vähä halavemmaksi, kun Venäjä otti Turkilta Vähän-Aasian, josa on se turkinpunainen järvi, josta saa'aan sitä turkinpunaista. Se on sitä ehtafäriä se."

Maaseudun talot harmaista wärikkäiksi ja siistityiksi. (Kainuun Sanomat 49, 6.5.1926) - jutussa paitsi harmiteltiin maaseudun rakennusten yleistä rumuutta ja harmautta ja kartanoalueiden epäsiisteyttä annettiin ohjeet punamultamaalin tekemiseen.

Coloria-ryhmä

Coloria-ryhmässä jaettiin jälleen tietoa kursseista ja näyttelyistä.
14.4. LUENTO Perinnemaalit ulos ja sisälle, Tampereen rakennuskulttuurin keskus
20.4. TYÖPAJA Paper + Colour Lab Workshop, Barcelona
9.6. KURSSI Värejä luonnosta, kasvivärjäyskurssi, Tampereen rakennuskulttuurin keskus

7.4.18

Colorian maaliskuu Facebookissa



Miltä seinämaalaukset alunperin näyttivätkään!


Met palautti muutama vuosi sitten muinaisen Egyptiläisen temppelimaalauksen värit projisoimalla väritetyt kuvat vanhojen egyptiläisartefaktien päälle. Tämä sai Coloriassa aikaisekseen myös melko ärhäkkää palautetta siitä, että tällaisesta tulee aivan väärä kuva. Tokihan projisointi - kun väri muodostuu valona - on voimakkaampi kuin mitä se olisi pigmenteillä maalattuna, mutta egyptiläisillä oli kyllä käytössään todella voimakkaita väriaineita - ja myös hyvin kirkkaita, vaikka osa niistä saattoi sitten hyvinkin nopeasti tummuakin.
The Met Digitally Restores the Colors of an Ancient Egyptian Temple, Using Projection Mapping Technology (Open Culture 30.3.2016)



Mauve


12.3.2018 tuli kuluneeksi 180 vuotta William Perkinin syntymästä - hän oli se veikkonen, joka kehitti ensimmäisen, purppuranvärisen ja Mauve(iini)-nimellä myydyn aniliinivärin 1856. Siitä alkoi värjäysaineiden teollinen vallankumous ja hiljalleen nämä kivihiilitervajätteestä valmistetut värjäysaineet syrjäyttivät täysin luonnonvärit.

Coloriasta voi lukea Mauven historiasta lyhyesti ja Coloria-blogissa Perkiniä sivutaan jutussa Vahingosta viisastuu.

Upeasti kuvitetussa Katie McDonaldin blogijutussa Dye-versity for International Archives Day(8.6.2017) lisää luettavaa siitä, kuinka suuri värikeksinnön vaikutus oli.

Vihreä trikkitausta

The Conversationin artikkeli kysyy
I’ve always wondered: why is a green screen green?
Tätä samaa asiaa on Coloriasta kysytty muutaman kerran: mikä on elokuvan teossa vihreä taustakangas? Chromakey-tekniikassa (suomeksi "väriavainnus" - mutta käyttääkö sitä sanaa kukaan?) näyttelijä näyttelee vihreän taustakankaan edessä, joka videolla korvataan muulla sisällöllä - esimerkiksi Tähtien sota -elokuvien huikeilla maisemilla. Syy on yksinkertainen: editointiohjelmissa yhden värialan voi määrätä korvautumaan muulla sisällöllä, ja kirkas vihreä on kauimpana ihmisen ihonväristä. Tietenkin, jos kuvattaisiin vihreitä ulkoavaruuden olentoja, taustavärin pitäisi olla jotain muuta.

Alunperin chromakey-taustakankaat olivat pääsääntöisesti sinisiä, ja sinisiä kankaita on edelleen jonkin verran käytössä. Mutta vihreä on paitsi helpompi valaista tasaisesti, myös kamerat lukevat sen helpommin.




Verijää

Historiassa on kuvailtu verijäätä ja verilunta, jotka ovat sekä kiinnostaneet että kauhistuttaneet vuosituhansien ajan. Yleisimmin punaisten ilmiöiden takana ovat leväpigmentit. Maaliskuussa 2018 Suomen rannikolla ihmetyttänyt "verijää" johtui levästä. (Rakkolevässä on useita erilaisia pigmenttejä klorofyllistä betakaroteeniin, ja sitä on käytetty myös värjäyksessä).
Verenpunaisen jään syyksi paljastui vaaraton leväpigmentti – tutkija iloitsee havainnoista (Jussi Salokorpi, 27.3.2018 Yle Uutiset)

Orpimentti

BBC:n hieno juttu The toxic colour that comes from volcanoes kertoo oranssista orpimentista, joka on yksi maailman myrkyllisimmistä pigmenteistä. Kemiallisesti väri on arsenikkitrisulfidia. Myrkkykombo antaa pigmentille sellaisen kimalluksen, että monissa kielissä värin nimi on kultapigmentti, auripigment, auripigmentum, tai kuninkaankeltainen. BBC:n artikkelin lisäksi lisää orpimentista voi lukea Coloriasta


Artikkelilinkit


Maaliskuussa Colorian FBssä oli linkkejä sekä vanhaan, että uuteen luettavaan.

Englanninkielinen artikkeli värien nimeämisen hienoudesta, ja etenkin 1749-1817 eläneen saksalaisen geologin, Abraham Gottlob Wernerin, systemaattisesta väriluokittelutavasta.
Eleven Kinds of Blue: Werner’s Pioneering 19th-Century Nomenclature of the Colors, Beloved by Darwin (Maria Popova, BrainPickings)

Ranskankielinen 30. couleur & territoire, le terroir de la couleur sai itseni harmittelemaan ranskankielen taitoani, varsinkin, kun huomasin sivun oikeassa palstassa vielä runsain mitoin muita pieniä ranskankielisiä e-julkaisuja.

Satakunnan sanomien Uula-väreistä kertovan jutt: Kokemäkeläinen maali päätyy kuninkaallisille seinille – "Ehkä nyt vasta ymmärrän, kuinka arvostettuja me siellä olemme" (1.3.2018)

Indigo - pelloilta vaatteisiin. Viihdyttävää ja mietityttävää lukemista, ja hienoja kuvia! From remote Laos to haute couture: A journey of indigo dye (Pichayada Promchertchoo, 20.3.2018 Channel NewsAsia)

Ajankohtaisista puhutti (ja nauratti) eniten Tampereen uusi ratikka, jossa Värit eivät ole pelkkiä värejä, kun Tampere lämmittelee kaupunkilaisia uuteen ratikkaan. Tampereen ratikan värit ovat sitten tiili, luovuus ja energia. Jottas tiedätte. Vai vieläkö pinkki voi voittaa? - Pinkin ratikan puolesta nousi kansanliike Tampereella. Jäämme jännityksellä odottamaan.

How a blind artist in Turkey is challenging the understanding of colour -artikkelin (Simon Hayhoe, 28.3.2018 The Conversation) kuva on sikäli hämmentävä, että sen tekijä on sokea. Värit voi siis nähdä, vaikka niitä ei voi nähdä. Maailma on ihmeellinen, ja ihmiset varsinkin!

Lieneeköhän tässä maailman vanhin väriliitu? Archaeologists Discover What May Be the World’s Oldest Crayon (Kate Sierzputowski, 13.3.2018 Colossal)

Erittäin harvinaisia värikokeiluja 90-luvun Muumimukeista! (24.04.2015 Moomin) - sivulla esitellään 17 erilaista testiversiota Muumimukeista jotka olivat Arabian valikoimassa 90-luvulla.

Sisustusvinkkinä toimistoon esittelemät japanilaiset kommunikaatioputket Frankie-lehden artikkelissa Colorful Language (14.3.2018 Frankie).


Tarjolla myös kuunneltavaa:
Englanninkielinen podcast värin psykologisesta vaikutuksesta: The Psychology of Colour! You'll never choose your palette without thinking again! (Arrest All Mimics)


Coloriasto


Coloriastossa julkaistiin maaliskuussa mm.
Japanilainen lakkateollisuus, Kotitaide 5, 1916
Harmaita taloja maalaamaan! - Miten halpoja värejä valmistetaan, Kouvolan Sanomat 71, 6.7.1926 (Maaliohje)
Värjäysohje mustille villalangoille., Käsiteollisuus 5-8, 1920
Lääkekasveja. Sianpuolukka, Emäntälehti 8, 1916


Maaliskuun alussa lisäsin Coloriastoon kolme lukua (Wärit, Pohjoisen-palo eli Rewontulet ja Wesikaari) vuonna 1856 "C. W. Holmströmin tykönä" Wiipurissa painetusta Luonnonkirjasta (...kotona ja kouluissa luettawa. l:nen Osa: Physikki, Fredrik Schöderiltä. Suomeksi kääntänyt J. Innain.) Asiahan itsessään on aikalailla nykykäsityksen mukaan kerrottu, mutta kyllä suupielet vetäytyvät hymyyn, kun valolaineet vapajavat ja ilma on läjässä:
Wielä on sellaisiaki kappaleita, joiden atomit owat niin järjestetyt, että toisien walolaineiden wapajamiset tukkuuaan häwiäwät niiden pintaan, toisien taas wiskataan muuttumattomina takaisin.
Koko atmospherin paksuisena läjänä on ilmallaki kaunis sininen wäri.

Painettu C. W. Holmströmin tykönä.:
Luonnonkirja, luku: Pohjoisen-palo eli Rewontulet.
Luonnonkirja, luku: Wesikaari
Luonnonkirja, luku: Wärit.


Coloria-ryhmä


Coloria-ryhmässä jaettiin jälleen tietoa kursseista ja näyttelyistä.
7.-22.4.2018 NÄYTTELY Colours in (Dis)Order, Museum of Colours, FB-tapahtuma
19.4.2018 KURSSI Ölfarbe, Kremer Pigmente in Aichstetten
20.4.2018 KURSSI Aquarellfarbe, Kremer Pigmente in Aichstetten
24.4.2018 LUENTO Colour and Cruelty: Honoring artist and colour theorist Carry van Biema, University of Sussex
26. + 27.4.2018 KURSSI Pigmentherstellung und -verwendung, Kremer Pigmente in Aichstetten

Muita linkkejä:
Perinteisiä mustepigmenttejä kalligrafian harrastajille.

28.2.18

Facebookissa helmikuussa




Te, kaikki sinisilmäiset - tiedättekö miksi silmänne ovat siniset? Silmissä ei ole ollenkaan pigmenttiä, vaan väri johtuu ns. Tyndallin ilmiöstä tai Tyndallin efektistä, joka perustuu värin sirontaan - tavallaan sama juttu, minkä vuoksi taivas näyttää siniseltä. Ruskeissa silmissä on iiriksen päällimmäisessä kerroksessa (stroma) suuret määrät mustaa ja ruskeaa melaniinia, mikä aiheuttaa sen, että silmät näyttävät ruskeilta. Sinisissä silmissä tämä silmän kerrostuma on täysin pigmentitön, ja kun valo osuu siihen, se siroutuu muiksi väreiksi. Sinisellä värillä on lyhyin aallonpituus, se heijastuu takaisin nopeammin kuin muut värit, ja saa siten silmät vaikuttamaan sinisiltä. Siksi sinisilmäisten silmien väri myös vaihtelee valosta riippuen. Muut silmien värit (harmaat, vihertävät yms.) riippuvat silmän stroma-kerroksen vaihtelevista pigmenttimääristä tai kollageenista, joka taittaa valon eri tavalla.
Ja kyllä: ruskeasilmäiset ovat ruskeasilmäisiä pimeässäkin, mutta sinisilmäiset...
Blue Eyes Contain No Blue Pigment. So Why Are They Blue? (IFLScience)

Laboratoriossa tapahtuu! Nyt on keksitty tapa tuottaa keinotekoisesti väriä, joka ei synny pigmentistä vaan struktuurista. Tällaista väriä näkee mm. perhosten siivissä. Niiden väri on pääosin rakenteellista, eli se syntyy, kun valo osuu siipien pieniin mikrorakenteisiin ja heijastuu niistä. Usein tällaisella värillä on myös pieni metallinhohtoinen kiilto. Aiemmin tällaisen värin keinotekoisesti tekeminen on ollut hyvin vaikeaa ja hidasta, mutta nyt Cambridgen yliopisto ja hollantilainen yritys Hoekmine BV ovat kehittäneet tavan, jossa tämän luonnonvärin geneettinen koodi on replikoitu, ja sitä pystytään kasvattamaan jopa vuorokaudessa!
This Vibrant Bacteria Could Be Used to “Grow” Paint (Meilan Solly, Smithsonian.com 21.2.2018)



Intercolor, kansainvälinen värineuvosto sai palstatilaa helmikuussa niin Ylen nettisivuilta kuin puoli yhdeksän uutisistakin. Intercolor laatii ennusteita väritrendeistä, ja kokoontuu kahdesti vuodessa päättämään niistä. Väritrendeihin vaikuttavat monenlaiset asiat politiikasta viihteeseen. "Värineuvoston keskustelussa syksyllä 2019 nähtävien trendien määrittäjiksi nousevat politiikan lisäksi luonto, ilmastonmuutos ja käsillä tekeminen", jutussa kerrotaan.

Värien salainen seura – He tietävät, mistä me tulemme pitämään (Kirsti Karttunen, Yle Uutiset 25.2.2018)

Yle tarjosi helmikuussa myös muuta väriaiheista:  Design 3000 ja Kasper Strömman -sarjan ensimmäisessä jaksossa käsiteltiin väriä ja muotoa. Jaksoselostus: Kasper Strömman tapaa värisuunnittelija Margrethe Odgaardin, normikriitikko Karin Ehrnbergerin ja setelisuunnittelija Arild Yttrin. Design 3000 - televisiota tulevaisuudesta. Parad Media, 2018.
Jakso on katsottavissa Yle Areenassa toistaiseksi.

Preussinsinistä käsittelevä blogiteksti on englanninkielinen, mutta helppoa kieltä ja niin runsaasti kuvitettu, että sen lukee ilolla, vaikka englantia ei päivittäin käyttäisikään!
Prussian Blue – The Art and Science of Color (Stacey Bewkes, Quintessence 30.1.2018)

Kotikemisteille jaossa oli vielä sinisen kristallin teko-ohje. Oman kristallinsa tekeminen on helppoa, mutta siinä leikitään kupari(II)sulfaatin pentahydraatin kanssa - ei se nyt mikään suunnaton myrkky ole, mutta ei ohjetta silti mihinkään lasten askartelukerhoon kannata viedä.


---

Helmikuussa jatkoin työtäni myös Coloriaston kanssa. Eteen tuli välillä sellaisia juttuja, että oli ihan pakko kysyä Coloriaston lukijoilta: "Mitäs luulette, onko tämä vanha Suomen poliisilehden juttu tosissaan kirjoitettu?" Juttu itsessään löytyy tästä: Tuntemattoman henkilöllisyyden toteamisesta.
Suomen poliisilehti 21, 16.11.1925. (Lähetin kyselyn Twitterin kautta myös Suomen poliisille, mutta he eivät koskaan vastanneet!)

Kaikki parinkymmenen vuoden takaisen Titanic-elokuvan nähneet muistanevat ison timantin, jonka etsintä luo koko elokuvalle kehyksen, ja joka sitten lopussa molskahtaa takaisin mereen. Pahamaineinen epäonnen timantti oli oikeastikin Titanicin kyydissä sen upotessa - ja näin sen historiasta kirjoitti Työväenliito-julkaisu yli sata vuotta sitten, nelisen kuukautta Titanicin uppoamisen jälkeen:  Tietoja eri aloilta. Vaarallinen timantti upposi Titanic laiwan mukana
(Työväenliitto 186, 14.8.1912)

Onni Okkosen teksti Väreistä vanhassa suomalaisessa kansanrunoudessa julkaistiin Virittäjä-lehdessä 1913.

29.1.18

Coloria-juttuja viikolla 3 ja 4



Myrkkyvärit tulivat esille Reijon jakamassa vähän videossa, joka kävi läpi niin arsenikkia sisältävät vihreät kuin säteilevät, 1900-luvun alkupuolella käytetyt radiumvärit ja vielä 1900-luvun loppupuolellakin keramiikkalasitteena käytetyn uraanin. Näistä monista myrkkyväreistä olen kirjoittanut Coloria-blogissa: mm. Myrkynvihreät mielipiteet (arsenikkivihreät), Synkkä valomaali (radium) ja Keramiikkalasitteet (jossa mainittu myös uraanin käyttö).

Synestesia oli esillä Colorian FB-sivulla viime viikolla, kun linkitin BBC:n radiojutun Why do some people see colours when they hear music? Kävin siihen liittyen sähköpostikeskustelua muutaman henkilön kanssa, ja ajauduin kirjoittamaan teemasta blogiin ihan oman lyhyen juttunsa Synestesia - kun maanantai on keltainen ja seitsemän vihreä.

Mitään uutta asiaa ei ollut linkittämässäni  The complicated gender history of pink -jutussakaan, mutta hyvä aina välillä muistuttaa: vaaleanpunaisesta tuli tyttöjen väri ja vaaleansinisestä poikien, kun vaatekauppiaat keksivät, että eri värien tuputtaminen pojille ja tytöille lisäisi vaatemyyntiä (aikakaudella, jolloin vaatteita kierrätettiin lapselta toiselle). Pääasiassa värit olivat vielä 1900-luvun alussa sukupuolettomia, mutta jos niillä jotain merkitystä oli, niin vaaleansinistä pidettiin rauhallisena tyttöjen värinä, ja vaaleanpunaista poikien - olihan se punaisen aggressiivisen värin laimeampi muoto. Kun värejä alettiin n. 1920-luvulla kaupoissa erotella erikseen tytöille ja pojille, käytännöt olivat vielä melko sekavia: joissakin kaupoissa vaaleanpunainen oli tytöille ja vaaleansininen pojille tarkoitettu väri, mutta osassa liikkeitä aivan päin vastoin!

Värjäyksen osalta löytyi paljon uutta tutkittavaa. David ja Sue Richardsonin valtava tietopaketti etenkin itäindonesialaisesta värjäysperinteestä,
Asian Textile Studies, sisältää paljon sellaisiakin kasveja, joista ei Coloriassakaan ole vielä mitään mainintaa. The Dyeing Art of India puolestaan käsittelee värjäystä Intiassa, näyttävien kuvien kera!

---

Sinistä blogissa oli moneen otteeseen:

Vuoden masentavimmaksi päiväksi tituleerattu Blue Monday iskee kerran vuodessa tammikuussa ja tänä vuonna se osui kohdalleen 15.1.2018. Päivän laskemiseen on olemassa ihan aito nonsense-kaavakin, joka löytyy mm. Wikipedia-sivulta. Alkujaan tammikuisen Blue Mondayn lanseerasi lomamatkoja myyvä firma, ja aika hyvin erilaiset matkailutoimistot ottavatkin jo tämän sinisen maanantain huomioon - mm. listailemalla erilaisia hienoja matkailukohteita, joissa sininen on läsnä tavalla tai toisella. Ja lehdissä se näkyy erilaisina sinisen listauksina.

Google Mapsin havainnot nousevat esiin silloin tällöin. Tällä kertaa sähkönsininen täplä Utahin autiomaassa herätti huomion: Why There's an Electric Blue Lake in the Middle of the Utah Desert. Siniset "järvet" ovat haihdutusaltaita, jotka ovat osa potaskan valmistusprosessia. Ne on värjätty tummansinisiksi prosessin tehostamiseksi.

Kalifornian yliopiston tutkijat kertovat kehittäneensä indigoa E. coli -bakteerien tuottamista entsyymeistä. Tässä synteettisen indigon valmistusmetodissa ei tarvita mahdollisesti haitallisia aineita. Lisäaineita ei myöskään tarvitse tämän indigon pelkistämiseen: bakteeri hoitaa homman, ja indigolla voi sitten suoraan värjätä puuvillaa.

Mitä kaikkea maalinvalmistuksessa pitää ottaa nykyään huomioon? Tai mitä VOI ottaa huomioon? Axalta Coating Systems’-firman uusin väri on StarLite-niminen helmiäisvalkoinen, jonka itsestään ohjautuvien autojen (autoautot?) optiset tutkasysteemit (lidar) huomaavat paremmin kuin normaalimaalin. (Paint-maker’s newest color made for self-driving future, Nora Naughton, The Detroit News 11.1.2018) 

Tottahan toki joku värikyniä / värikynärasioitakin kerää! Jos sinulta sattuu löytymään nurkista joku sivulla luetteloiduista värikynäpaketeista, niistä saattaisi saada ihan rahaakin...


25.1.18

Synestesia - kun maanantai on keltainen ja seitsemän vihreä




Synestesiasta  on aika ajoin juttuja Coloria-blogissa (muutama päivä sitten linkitin tämän BBC:n Why do some people see colours when they hear music? joka on vielä kuunneltavissa BBC:n sivuilla).

Synesteetikolla aistit sekoittuvat keskenään, ja yksilöstä riippuu, millä tavalla ja miten voimakkaasti. Yksi tyypillisimmistä tavoista on numeroiden tai kirjainten (tai sävelten, viikonpäivien tms.) liittäminen väreihin. Erilaisia pieniä synesteettisiä kokemuksia on hyvin suurella osalla väestöstä ja hyvin voimakkaasti synestesiatuntemukset kokevia on erilaisten arvioiden mukaan alle prosentista seitsemään prosenttiin - kuitenkin autismin kirjon oireyhtymän ihmisistä jopa viidennes on synesteetikko.

Kaikilla vastasyntyneillä esiintyy synestesiaa, mutta syystä tai toisesta suurimmalla osalla ihmisiä aivojen hermoverkko kehittyy niin, että se karsii synesteettiset aistihavainnot pois. Synesteettisen tilan voi saada aikaan myös joillakin huumaavilla aineilla, kuten LSD:llä.

Synestesia oli pitkään suurelle yleisölle tuntematon. Harva synesteetikko häpeää tapaansa kokea maailma, mutta ei ehkä puhu siitä mielellään, koska suurin osa ympärillä olevista ihmisistä ei ymmärrä mitään, jos selittää A-kirjaimen sinisyydestä tai että Esko maistuu pakasteherneille. Maailmassa on varmaan edelleen kymmeniä tuhansia synesteetikkoja, jotka eivät tiedä synestesiasta mitään. Moni synesteetikko ole välttämättä edes tajunnut, että kokee maailman tavalla kuin muut, ennenkuin sattumalta törmää synestesiasta kertoviin juttuihin ja palaset loksahtavat yhteen.

Näin internetin aikana sekä tiedon saaminen että samanlaisten ihmisten kohtaaminen käy nopeammin ja useammin kuin aiemmin. Viimeisen parin kymmenen vuoden aikana erilaisia synestesia-yhdistyksiä ja -ryhmiä (esimerkiksi IASAS - International Association of Synaesthetes, Artists and Scientists) on syntynyt pilvin pimein, ja myös ne aiemmin toimineet ovat saaneet toiminnalleen näkyvyyttä.

Yksi näkyvimmistä, ja kieltämättä ehkä eniten synestesiatietoutta levittänyt postituslista on Sean A. Dayn jo vuonna 1992 aloittama The Synesthesia List. Se on edelleen toiminnassa ja (varsin antiikkiselta näyttävältä, mutta silti edelleen hyvin toimivalta) sivulta löytyy myös lisää taustatietoa synestesiasta. Listalle voivat liittyä kaikki, joita synestesia kiinnostaa enemmän - joko yleisilmiönä, tai jos kiinnostaa kuulla ja nähdä, että on muitakin, jotka kuulevat G-duurit haaleanpunaisina.

14.1.18

Coloria-juttuja viikolla 2



Jälleen mustinta mustaa, tällä kertaa eläinkunnasta. Paratiisilintujen mustaakin mustemmista sulista kirjoittivat sekä Gizmodo (These Birds Evolved Feathers So Dark, They’re Like A ‘Black Hole’, Ryan F. Mandelbaum 9.1.2018) että Science Alert (These Birds Have Evolved Feathers as Black as The Blackest Material on Earth, Dakota McCoy, 10.1.2018). Mustuus johtuu sulkien mikrorakenteesta, jotka estävät valoa heijastumasta - ne imevät yli 99% kaikesta väristä.

Värjäyksestä kiinnostuneille tarjolla oli upea kuvareportaasi Master Weavers of Bhujodi indigolla värjäämisestä sekä Pieni japanilainen värinäytekirja Cooper-Hewitt -museon kokoelmista.

Ihan sattumalta muita asioita etsiessäni törmäsin Ruokaverstaan blogaukseen Sinisen valkosipulin mysteeri, tuuria, kiinalaista osaamista vai tekniikkaa? - todennäköisesti palaan tähän aiheeseen vielä myöhemmin Colorian sivuilla!

Vähän toisenlaista elokuva-analyysia: The average colour of every frame of different films shows their distinctive colour palettes (Christopher Hooton, Independent 3.11.2015). Van Gogh -museon hieno toteutus Looking for contrast, joka esittelee Vincent van Goghin värien kehitystä tummista ja hillityistä kirkkaaseen. Uutena terminä itsellekin tuli Eigengrau.

---

Coloriastoon lisäilin ja täsmensin viikon aikana useita juttuja. Niistä huvittavin lienee Björneborgs Tidningin (nr 34) 7.5.1912 julkaisema juttu taivaansinisestä muodista Englannista. Jutun mukaan kaikki mahdollinen on vaaleansinistä, myös kirjepaperit ja kirjekuoret, ja ihmiset ostavat mieluummin kahden ja puolen pennyn postimerkin kuin pennyn, vain saadakseen sinisen postimerkin! Lue koko juttu: Den himmelsblå färgen the most fashionable.

7.1.18

Colorian Facebookissa viikolla 1

Kooste kuluneen viikon aikana Colorian Facebook-sivulla https://www.facebook.com/coloria.net/  tiivistelmät linkitetyistä jutuista:


Sinisistä silmistä... 
Ruskeasilmäisillä on silmissään paljon melaniinia ja kollageenia, jotka yhdessä absorboivat ("imevät itseensä") suurimman osan silmään pääsevästä valosta, mikä saa silmät näyttämään tummilta. Sinisilmäisillä ei ole silmissään melaniinia (vihreäsilmäisillä ei myöskään kollageenia), mutta väri itsessään on rakenteellinen. Se syntyy, kun valo siroaa tietyllä tavalla silmän rakenteisiin osuessaan. Sinisilmien väri syntyy vähän samalla tavalla kuin taivaan värikin.
This Is The Fascinating Way Blue Eyes Get Their Colour (Fiona Macdonald, 2.1.2018 ScienceAlert)

Mustin musta
Singularity Black -maaliaine imee melkein kaiken valon ja saa objektit näyttämään edestäpäin katsottuna täysin litteiltä. Aiemmin markkinoilla on ollut samantyyppistä nanomustaa, maailman mustimman mustan titteliä kantavaa Vantablack-pigmenttiä, mutta ne maalit on kehitetty eri paikoissa. Vantablackin kehittäjä on Britanniassa sijaitseva Surrey NanoSystems, Singularity-mustan on kehittänyt Massachusettsissa sijaitseva NanoLab. Taiteilijoille tieto uudesta mustasta on varmaankin tervetullut: taiteilija Anish Kapoor ehti hankkkia Vantablackin taiteelliseen käyttöön yksinoikeuden, mikä tieto vastaanotettiin varsin negatiivisella fiballa taidemaailmassa. NanoLabin Singularity-mustaan Kapoorin yksinoikeus ei ulotu. Singularity-musta ei ole niin musta kuin Vantablack, mutta ero on kovin pieni, ja se on mustin musta maali, jota voi ostaa. Maali ei teknisesti ole vielä kovin laadukas, mutta siitä on kehitteillä uusia versioita.
Meet Singularity Black, the Blackest Paint on the Market (Claire Voon, 11.8.2017 Hyperallergic)

Optiikan ihmeitä - metalinssit tulevat
Uudenlaiset metalinssit perustuvat litteään pintaan, jossa valoa ohjataan / keskitetään nanorakenteiden avulla. Tähän saakka ongelmana on ollut se, että valo on keskittynyt tiettyihin spektrin osiin. Nyt ensimmäisen kerran tutkijat ovat onnistuneet luomaan metalinssin, joka pystyy fokusoimaan koko näkyvän spektrin ja tuottamaan siten valkoista valoa.
A Revolutionary New Type of Lens Focuses All The Colours of The Rainbow Into a Single Point  (David Nield, 4.1.2018 ScienceAlert)

Passiasiaa!
Onpa kuulkaa maailmalla hienoja passeja! Kaikki varmaan tietävät jo Suomen passien hirvianimaatiosta (sivulla siitäkin lyhyt näyte), mutta enpä ole tiennyt ihan kaikkea passien väreistä - ja siitä, että joidenkin passien kuvasivut näkyvät pimeässä!
The surprising reasons behind the colour of your passport (Soo Kim, 22.12.2017 The Telegraph)

Vuoden värit

10 ways Pantone's Ultra Violet is being used in homes around the world (Olivia Heath, 29.12.2017 House Beautiful)
CMG’s International Key Colors for 2018 ignite the new year!

Osallistu värikuvahaasteeseen
Valokuvaajat hoi! Onko staminaa osallistua neljä kuukautta kestävään päivittäiseen värikuva blogaukseen? Värit on poimittu kalenteriin Crayola-värikynien sävyistä. Hieman helpotusta osallistumiseen ehkä tuo, että eka viikko meni jo - vielä ehtii kuitenkin osallistua!
Color your World – 120 Days of Crayola 2018 (year 3)

Helsingissä Lux Helsinki 6.-10.1.2018
 "Lux Helsinki on vuosittain järjestettävä viisipäiväinen valofestivaali, joka levittäytyy Helsingin keskustaan aina tammikuun alussa loppiaisen tienoilla. Tapahtuma esittelee monipuolisesti valotaiteen eri muotoja joka vuosi vaihtuvalla, muutaman kilometrin pituisella reitillä. Helsingin tunnetuimpien rakennusten lisäksi reitille valikoituu aina myös vähemmän tuttuja sisäpihoja tai julkisivuja."


Coloria-ryhmässä tietoa myös kesäkuussa järjestettävästä maavärikurssista Karstulan Ev. Opistossa (opettajana tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahti) ja muita tapahtumainfoja.

 

3.1.18

Uusi vuosi värin parissa

Rouget de Lisle: Table Chromatique 1838 (remake) Colorian Society6-kauppa

Vihdoin tämä vuosi ja aikaa väreille! Alkuvuonna työskentelen värin ja Colorian kanssa apurahan turvin. Työskentelyrahaa on noin kuukauden apurahan verran, mutta jaan sen kolmelle kuukaudelle. Apurahatyöskentelyni kohdistuu kokolailla täysin Coloria-sivuston täsmentämiseen (mm. täydentämiseen, lähdemerkintöjen tarkistamiseen yms.), mutta siinä sivussa tämä Coloria-blogi herännee uudelleen elämään, ja jatkan myös vanhojen väriympyröiden ja -systeemien uudelleen kuvittamisia Colorian Society6 -kauppaan (ja samalla kaivelen myös niiden historiaa).

Colorian Facebook-sivulla väriuutisia jaetaan päivittäin, ja jos haluaa itse viritellä keskustelua väreistä tai jakaa tapahtumatietoja (näyttelyt, kurssit, koulutukset), sen voi tehdä Colorian Facebook-ryhmässä!

Näillä sanoin,
Värikästä vuotta 2018,

ja palataan väriasioiden äärelle pian!

3.7.17

Colorian kuulumisia.

Viime vuodet värien ja Colorian pariin pääseminen on käynyt aina vain työläämmäksi. Coloria vaatisi samoja istuma- ja hartialihaksia kuin mitä päätyössäni käytän, ja kun työpäiväni ovat suurinpiirtein (vähintään) kymmenentuntisia, sen jälkeen ei enää ole fyysistä kanttia (eikä usein minkäänlaista aivotoimintaakaan) edes katsoa Colorian suuntaan. Kun tilille ei myöskään kopsahda palkkaa säännöllisesti kerran kuussa (tai edes kerran vuodessa), varsinkin tänä taloudellisen matalalennon kautena on pitänyt kaivaa kaikki mahdolliset työt ja mahdollisuudet kiven alta, mikä on vielä lisännyt ajan pirstoutumista. Ajansirkamia on ollut yhä vaikeampi löytää täyteen pakattujen päivien välistä, ja monena päivänä on tullut surtua, kuinka hunningolle Coloria ja kaikki sen sisarsivustot ovat jääneet viimeisten vuosien aikana.

Siksi oli melkoinen valonpilkahdus, kun kuulin saaneeni Otto A. Malmin lahjoitusrahastolta apurahan Colorian kehitystyötä varten!

Tämä tarkoittaa, että voin rauhoittaa viikkoja työaikaa itselleni ja keskittyä vain ja ainoastaan Coloriaan. Viikonloppuna, tästä uutisesta intoutuneena, lisäsin sivustolle jo useita pieniä korjauksia ja täydennyksiä, joita olen Colorian lukijoilta saanut viimeisen vuoden aikana.

Jatkoa seuraa, myös täällä blogissa!

9.10.16

Vahingosta viisastuu


[Kuva: Oregon State University ("OSU") / Department of Chemistry]

Luin KVALista lyhyttä artikkelia Beyond orange and black: Accidental discovery unlocks whole spectrum of new pigments (27.9.2016). Siinä palataan aiemmin tänä vuonna huomiota herättäneeseen uutiseen Oregonin yliopiston tohtori Mas Subramanianin johtaman tutkimusryhmän vahingossa löytämään uuteen siniseen pigmenttiin, joka tunnetaan nimellä YInMn - ja tutkimusryhmän johtajan mukaan saadulla epävirallisemmalla lempinimellä MasBlue.

"Vahingossa" viittaa siihen, että Subramanianin ryhmän tarkoitus ei alunperin ollut etsiä lainkaan pigmenttiä, vaan uutta materiaalia tietokonesovellusten käyttöön. Tutkimusryhmä käsitteli mangaanioksidia sekoittamalla sitä muihin kemiallisiin aineisiin ja lämmittämällä sitä noin 1100°C asteessa. Yksi näytteistä muuttui kirkkaaksi siniseksi. Ryhmän jäsen Andrew Smith huomasi, että aikaansaadulla aineella ei ollut tarvittavia elektronisia ominaisuuksia, mutta hän kiinnitti huomiota hyvin intensiiviseen siniseen väriin. Tarkemmin tutkittaessa huomattiin, että näytteen omalaatuinen kristallirakenne heijasti vain sinistä valoa. Muutamien vuosien lisätutkimuksien jälkeen tätä uutta, hyvin kestävää ja monikäyttöistiä pigmenttiä ollaan lanseeraamassa The Shepherd Color Companyn kautta YInMn-nimisenä markkinoille. Ja siinä samalla - alkuperäisen tutkimusaiheen ohella - tutkimusryhmä on etsinyt myös lisää väriaineita, ja näyttää siltä, että paljon uutta on luvassa.



Mutta ei ole ensimmäinen kerta historiassa, kun värikeksintö tehtiin vahingossa. Itse asiassa koko orgaanisten keinotekoisten väriaineiden teollisuus käynnistyi aikanaan vahingosta: kun nuori kemistioppilas Perkin yritti valmistaa keinotekoisesti kiniiniä malarialääkkseeksi, mutta saikin prosessissa aikaan komean violettia väriainetta, mauveiinia. Perkin ihastui väriin, kokeili sen ominaisuuksia ja huomasi, että sillä pystyi värjäämään villaa ja silkkiä violetiksi. Perkin perusti melko nopein kääntein värjäämön, ja edullisesta ja kirkkaasta väristä tuli aikansa hitti - samalla, kun se innosti sekä Perkiniä että muita ajan kemistejä etsimään lisää keinotekoisia värejä väriteollisuuden käyttöön.

Innovaatio synnytti aallon, tai voisi sanoa paremminkin - aallokon: uusia värejä keksittiin seuraavien vuosikymmenten aikana kymmeniä ja taas kymmeniä, alati kiihtyvällä vauhdilla. Perkinin keksintöön asti tekstiilivärjäys oli perustunut täysin luonnonvärien käyttöön, ja vaikka luonnonväriaineita tunnettiin kymmeniä (ellei satojakin), käytännössä tekstiiliteollisuus oli muutamien oleellisimpien väriaineiden varassa. Niistä saatiin tosin hyvinkin laaja skaala värejä, mutta värjäys oli hidasta ja kallista - ainakin verrattuna uusiin synteettisiin väreihin. Mauven jälkeen uusia synteettisiä väriaineita alkoi popsahdella markkinoille aivan huimaa vauhtia, useita vuodessa. Niitä käytettiin värjäyksen lisäksi myös maaliaineina ja esimerkiksi elintarvikeväreinä (huolimatta siitä, että monet niistä olivat myrkyllisiä).


[JWBE 2012: Blick in die Historische Farbstoffsammlung der TU Dresden]

Kummassakin tapauksessa Iso Innovaatio olisi voitu ohittaa jämäkästi yhdessä päämäärässä pysymällä. Kyseessähän oli kummallakin kerralla epäonnistuminen alkuperäisessä tavoitteessa: Perkin sai aikaan vain violettia ainetta, eikä kiniiniä, ja Smith sinistä ainetta vailla etsimiään ominaisuuksia. Onneksi kummassakin tapauksessa tutkijat olivat tarpeeksi uteliaita kurkistaakseen laatikon ulkopuolelle.

Silti jää vain hieman mietityttämään, että minkähänlaisia värejä on huitaistu matkan varrella roskikseen epäonnistumisina.

19.9.16

Lichtenberg-Mayer värikolmio

Olen jatkanut Illustrator-harjoituksiani pitkin loppukesää ja alkusyksyä. Yksi mielenkiintoisimmista projekteista on ollut ns. Lichtenberg-Mayer -värikolmion uudelleentekeminen, koska se on tullut tunnetuksi aivan toisenlaisena kuin oli sen kehittäneen Tobias Mayerin tarkoitus. Uudelleentoisintojeni värivalinnat tein kuten aiemminkin: tein kolmion uusiksi sekä vintage-väreillä (poimin netistä löytyneistä haalistuneista kuvista) että "puhtailla" väreillä, joka on tulkintani siitä, millaisen värikolmion on ollut tarkoitus olla väreiltään. Mutta värien lisäksi mieli sai vähän enemmänkin askarreltavaa ja pääsin luomaan myös uutta. Ja hutikin tuli - hommaa jäi jäljellekin.

***



Saksalainen matemaatikko, astronomi Tobias Mayer (1723-1762) yritti määritellä ihmissilmin erotettavien värisävyjen määrän. Vuonna 1758 Göttingenissä professorina toiminut Mayer esitteli värijärjestelmänsä luennolla, joka raportoitiin julkaisussa Göttingische Anzeigen für gelehrte Sachen. Se aiheutti paljon keskustelua. (Luentoraportin luki mm. Johann Heinrich Lambert, jonka oma väriteoria julkaistiin kirjassa Beschreibung einer mit dem Calaunischen Wachse ausgemalten Farbenpyramide (1772, Berliini). Se sai suuresti vaikutteita Mayerin teoriasta ja sekä Mayerin että Lambertin hahmotelmia on pidetty maailman ensimmäisinä kolmiulotteisiksi värijärjestelminä.)

Mayerin värijärjestelmän perusväreinä olivat sininen, punainen ja keltainen, ja valkoista ja mustaa käytettiin joko kirkastamaan tai tummentamaan värejä. Mayer käytännössä esitti luennollaan ensimmäisen kerran tiedeympäristössä, että kaikki värit saatiin sekoittamalla kolmea mainittua pääväriä (seikka, jonka käytännössä maalarit ja kirjanpainajat tunsivat hyvin omalta alaltaan jo aiemmin). Todennäköisesti Mayer tunsi paitsi aikansa väriteoriat, myös muutamia kymmeniä vuosia aiemmin julkaistun Jakob Le Blonin teorian kolmiväripainatuksesta (Coloritto, or the harmony of colouring in painting: reduced to mechanical practice, Lontoo 1725), mutta hänen omista kommenteistaan käy ilmi, ettei hän tunnistanut värivalon ja väripigmenttien (additiivisen ja subtraktiivisen sekoituksen) erilaisuutta - mitä ei yleisestikään tuohon aikaan tunnettu - vaan piti samoja sinistä, punaista ja keltaista universaaleina perusväreinä.

Samana vuonna 1758, kun Mayer piti huomiota herättäneen luentonsa, hän kirjoitti myös esseen De affnitate colorum commentatio ("Huomioita värien keskinäisestä suhteesta"), mutta se julkaistiin vasta vuosia hänen kuolemansa jälkeen, kun juuri Göttingenin fysiikan professorina työnsä aloittanut Georg Christoph Lichtenberg kokosi Mayerin julkaisemattomista teksteistä kommentoidun julkaisun Opera inedita (Tobiae Mayeri): Vol. I. Commentationes Societati Regiae scientiarum oblatas, quae integrae supersunt, cum tabula selenographica complecten (Göttingen, 1775). Mayerin siihen asti vain sanallisesti ja mustavalkoisissa piirroksissa kuvattu kuusikulmaisista kennoista muodostuva värikolmio julkaistiin väripiirroksena Lichtenbergin itsensä toteuttamana samaisessa kirjassa (laatta III).

Mayerin mainitsemista pigmenteistä on runsaasti tietoa. Mayer ei määritellyt tiettyjä pigmenttejä pääväreikseen, mutta sen sijaan mainitsi useimpia väripigmenttejä, joita voisi käyttää. Useimmin mainitut pigmentit olivat punainen cinnabari (sinooperi, tai lyijypunainen eli mönjä), sininen coeruleum montanum (eli "vuorisininen", todennäköisimmin atsuriitti) ja keltainen flauo regio (eli "kuninkaankeltainen", joka viittaa todennäköisesti orpimenttiin; pigmentiksi on arveltu esim. kumiguttaa tai massikoa; itse sävynimestä voi kuitenkin päätellä, että sävy on ollut puhdas, voimakas ja kirkas, lämmin keltainen). Lichtenberg oletettavasti käytti oman kolmionsa maalaamiseen kumiguttaa, sinooperia ja preussinsinistä.

Alunperin Mayerin kuvaamassa kolmiossa oli kaksitoista värikammiota kullakin sivulla, koska hän oli kokeissaan tullut siihen tulokseen, että jos värisekoituksessa on alle kahdestoista osa pigmenttiä, ihmissilmä ei enää kykene erottamaan niin pieniä sävyeroja. Värikolmion idea on yksinkertainen. Kolmion kärjissä on puhtaat värit (sininen, punainen ja keltainen) ja niiden välille värisekoitukset rakentuvat asteittain. Punaisessa on kaksitoista osaa punaista, mutta kun siitä lähdetään kenno kennolta kohti keltaista, punaisen osuus laskee ja keltaisen kasvaa. Siispä seuraavassa kennossa on punaista ja keltaista sekoitetaan suhteessa 11+1, sitten 10+2, 9+3 jne.

Värien valinta - ja aikakauden maalaustekniset rajoitteet - kuitenkin johtivat siihen, ettei työ sujunut niinkuin oli tarkoitus. Mayer ja kolmion lopulta toteuttanut Lichtenberg ajattelivat suorasukaisesti, että väriskaala rakentuu oikeaksi, kun vain pigmenttejä sekoitetaan samassa suhteessa keskenään, mikä ehkä joillakin samat ominaisuudet omaavilla nykypigmenteillä onnistuisikin. 1700-luvulla pigmentit olivat kuitenkin vielä hyvin erilaisia paitsi peittovoimaltaan, myös kemiallisilta ominaisuuksiltaan, eivätkä ne käyttäytyneet sekoittaessa niinkuin kilttien pigmenttien olisi kuulunut käyttäytyä. Tekstissä Lichtenberg kuvailee, kuinka hankalaa pigmenttien kanssa on työskennellä ja kuinka vaikeaa värit on sekoittaa. (Lichtenbergin latinankielisen kommentoinnin sekä Eric Forbesin englanninkielisen käännöksen (New York, 1971) voi lukea kokonaisuudessaan mm. Sarah Lowengardin The Creation of Color in Eighteenth-Century Europe -sivulta.)

Lopulta Lichtenberg totesi kaksitoistaosaisten sekoitusten tekemisen mahdottomaksi keskenään eri tavoin käyttäytyvillä pigmenteillä. Hän vähensi värisekoitusten määrää huomattavasti, ja lopputuloksena syntyi värikolmio, jossa oli seitsemän värikammiota per kolmion sivu alkuperäisen kahdentoista sijaan - värisekoitusten määrä väheni näin ollen huomattavasti. Tämä Lichtenbergin luoma värikolmio on kuitenkin noussut Mayerin teorian tunnetuimmaksi lippulaivaksi.

***

Illustrator-harjoittelunani toteutin jo julkaistun Lichtenbergin värikolmion väriversiotoisintojen lisäksi myös version Mayerin alkuperäisestä ajatusta: kaksitoista kammiota per kolmion sivu ja kaksitoista väriaskelta puhtaiden värien välillä. Mutta kuinka ollakaan: tein sen väärin!



Toteutin värikolmioni Lichtenbergin mallia käyttäen ja pohjasin tietoni kennojen määrään 12. Mutta vasta ihan työn loppuvaiheilla huomasin muistiinpanoistani, että kennojahan on sivulla oikeasti kolmetoista: puhdas väri + 11 askeleen väriliukuma + sen päässä jälleen puhdas väri!

En kuitenkaan (vielä) tehnyt projektia uusiksi. Vasta työn ja tämän havainnon tehtyäni löysin muistiinpanoistani Mayerin alkuperäisen piirroksen, jossa heksagonit ovat toisin päin ja niiden välissä on pieni musta kolmio...


Pitäisikö tässä vielä yksi versio tehdä, jossa toteuttaisin Lichtenbergin version kolmetoista-askelmaisena ja lisäksi tuon Mayerin alkuperäisen suunnitellun kuvion väreissä? Nythän se ei olisi vaikeaakaan, kun värit on valmiiksi "sekoitettu". (RGB tässä kuvassa viittaa saksankielen sanoihin Rot, Gelb, Blau - punainen, keltainen, sininen.)


***

(Seuraavaksi joka tapauksessa syöksyn Charles Lacouturen "värikukkasten" pariin - jälleen sitä löytämisen ja oivaltamisen riemua, kuin palapelejä ratkoisi!)

Lisää väriteorioista lyhyesti mutta selkeästi voi lukea mm. teoksesta Rolf G. Kuehni, Andreas Schwarz: Color Ordered: A Survey of Color Systems from Antiquity to the Present (Oxford University Press, 2008) sekä vierailemalla www.colorsystem.com -sivustolla.

Lichtenbergin seitsenaskelmaisen värikolmion sekä tulevaisuudessa ehkä sitten Mayerin idean mukaan oikein toteutetut toisinnot löytyvät printteinä, tyynyinä, paitoina sun sellaisina Society6-kaupasta. Myyntituotto menee Colorian ylläpitoon.




9.8.16

Planeettamatkailua



Ovatko planeettojen värit oikeita? Joskus, kertoo artikkeli From Neptune's blue hue to Jupiter's red spot: are the colours of the planets real?. (David Rothery, The Open University, The Conversation, Phys.org 21.7.2016)

Vaikka moni planeetta on pinnaltaan harmaan kiven peitossa, yleisesti ottaen planeettoja voidaan sanoa värikkäiksi. Usein värin määrittää jokin meille hyvin tuttu kemiallinen aine. Punainen planeetta Mars on punertava, koska sen kivien rauta on muuttunut rautaoksidiksi (samaa kamaa, mistä punamulta saa värinsä), Jupiterin kuun Ion on puolestaan värjännyt kirkuvan keltaiseksi rikki.

Mutta missä valossa värejä katsotaan ja minkä valon mukaan näkemämme väri pitäisi tulkita? Planeetalla vallitsevan valon alla vai meidän näkemämme valon mukaan? Ylläoleva kuvassa on kolme versiota Marsin Curiosity -mönkijän Mastcamin ottama kuvasta (NASA/JPL-Caltech/MSSS). Vasemmalla näkyy kameran ottama kalibroimaton kuva. Keskimmäistä on säädetty sellaiseksi, millaisena ihmisen silmä maiseman näkisi paikan päällä. Oikean puoleinen kuva on säädetty sellaiseksi, miltä maisema näyttäisi, jos Marsin valo olisi samanlaista kuin Maan pinnalla.

Lisää kuvia sekä "aidoista" planeettakuvista valovariaatioineen sekä vähän kuvitteellisemmin väritettyjä planeettakuvia löytyy aiemmin mainitsemastani artikkelista From Neptune's blue hue to Jupiter's red spot.

Lue myös lisää planeettojen väreistä: What color is each planet? (Intermediate) (Ask an Astronomer, Astronomy Department at Cornell University, Sean Marshall 7.2.2016)

8.8.16

Valkoista.

Bleekveld

Usein, kun vauhkotaan ihmisen aikaansaamista uusista väreistä, unohdetaan, kuinka uusi väri on hohtavan valkoinen. Tiedetään, tiedetään - eihän se ole väri ollenkaan, vaan joko kaikkien värien summa tai värin täydellistä poissaoloa, riippuen siitä, miltä kantilta katsoo. Mutta jos jätetään saivartelut sikseen: oikeasti puhdas, hohtavan valkoisia vaatteita on ollut saatavillamme verrattain vähän aikaa, eikä ole helppoa valmistaa vieläkään, kuten kerrotaan esimerkiksi Xrite Pantonen jutussa It's Officially Summer. Are Your Pants White Enough.

Periaatteessa valkaisukeinoja ja -aineita on tunnettu tuhannen vuotta, ellei kauemminkin, mutta oikeasti tehokkaita kemiallisia valkaisuaineita tuli käyttöön vasta 1700-luvulla. Siihen saakka tekstiilejä yritettiin valkaista mm. altistamalla ne auringonvalolle: ne levitettiin laajoille "valkaisupelloille" aurinkoa ottamaan. (Yllä olevassa kuvassa Joos de Momperin maalaus Bleekveld noin vuodelta 1650 ja alla valokuva Irlannista 1800-luvun lopulta ja Max Liebermannin maalaus Die Rasenbleiche vuodelta 1882.) Tilaa ja aikaa vievä prosessi kyllä tuotti valkoisia kankaita, mutta lopputuloksena ei ollut lähellekään sellainen valkoinen, jota me nykyihmiset pitäisimme kirkkaanvalkoisena. 1700-luvulla ruotsalainen kemisti Scheele keksi kloorin, jonka pohjalta kehitettiin useita erilaisia valkaisuaineita pitkin 1700-lukua. (Ranskalainen kehisti Thénard valmisti vetyperoksidia jo 1818 ja monta kymmentä vuotta myöhemmin, 1880-luvulla, sitä keksittiin käyttää valkaisuun, mutta sitä ei juurikaan käytetty vielä viiteenkymmeneen vuoteen). Näillä aineilla saatiin jo ihan oikeaa valkoista - ei mitään "luonnonvalkoista". Kemialliset valkaisuaineet otettiin hiljattain käyttöön teollisuudessa, mutta kotiteollisuudessa kankaita valkaistiin vielä pitkään pelloilla.

Linen Bleach Green (8251136135)

Max Liebermann - Die Rasenbleiche - Wallraf-Richartz-Museum

Valkoisuuden efektiä lisättiin optisilla konsteilla. 1800-luvulla tavalliset kuluttajatkin tutustuivat saivat ostaa pyykkiinsä optista kirkastusta: pyykinpesuun tarkoitettua sineä sai ostaa ihan yleistarvikkeena ja yleensä se oli joko preussinsinistä tai ultramariinipigmenttiä - kyllä, ihan sitä samaa, jota käytetään maalaamiseen. Valkaisun ohella puhuttiin sineämisestä. Prosessin tarkoitus oli saada kellertävä pyykki vaikuttamaan valkoiselta ja se oli perheenemännälle tuttu juttu vielä pitkälle 1900-luvulla.

Helmi Hannulan Kodinhoito - oppikirja kotitalousopetusta varten (K. J. Gummerus O. Y., 1920) opastaa:
On ostettava hyvää sinettä; huonot vain likaavat vaatteet. Vaatteet ovat oikein hyvin pestävät, sillä muuten saadaan harmaata pyykkiä.

Kotikemistin reseptikirja (WSOY 1956) antaa sinen valmistusohjeen (ultramariinia käyttäen) ja kertoo:
Pesu- tai huuhteluvedessä käytetään toisinaan sinistä väriainetta varsinkin seuduilla, joiden vesi on rautapitoista. Sininen väri saa vaatteet näyttämään valkoisemmilta; se ikäänkuin neutraloi rautaoksidin aiheuttaman kellertävän vivahduksen.

Sinisen lisääminen pesuaineeseen saattaa kuulostaa hassulle, mutta on itseasiassa lähempänä meitä kuin luulisikaan - sekä ajallisesti että ihan käytännössäkin. Ehkä varhaisissa sine-aineissa kysymys oli enemmän siitä, että sinertävä valkoinen miellettiin valkoisemmaksi kuin kellertävä valkoinen, kun taas nykyään optinen valkaisu tai kirkastus perustuu prosessointiaineen valon taittotapaan tai erilaisiin fluoresenssikäsittelyihin, mutta sama päämäärä yhtälailla. Monet kaupoista löytyvät hohtavan valkoiset vaatteet saadaan aikaan yhdistämällä kemiallista ja optista valkaisua, ja aika moni kotonakin käyttää optisia kirkasteita huomaamattaakin: niitä löytyy niin pesuaineista kuin hammastahnoistakin. (Optisesti valkaisevat hammastahnat sisältävät usein sinistä kovariinia, jolla pyritään saamaan hampaan pinnalle sininen kalvo, joka taittaa valoa niin, että hampaat näyttävät valkoisemmilta.)

---

Kun on itse elänyt maailmassa, jossa on käsitteet valkoinen ja luonnonvalkoinen erottamaan vitivalkoista ja hieman kellertävää, pehmeää valkoista, on hyvin vaikea kuvitella, kuinka tavoittamaton väri sinertävänä hohtava lumenvalkoinen on voinut joskus olla.

Ps. Olen kirjoittanut optisesta valkaisusta muutaman lauseen myös 2007 blogikirjoitukseeni Fosforesenssi ja fluoresenssi.


Theodor Hosemann Die Bleiche

24.7.16

Väriympyröiden anatomian parissa

Colorian Society6-kaupassa: 'Parsons' Spectrum Color Chart' 1912 (toisinto)


Olen viime päivinä askarrellut erilaisten värikuvioiden kanssa. Ajatukseni on ollut iskeä vähintään kolme kärpästä yhdellä iskulla: saada tuotekuvituksia Colorian Society6-kauppaan (jonka myyntituotto menee Coloria-projektien ylläpitoon ja kehittämiseen), saada kuvitusta Colorian uudistuville nettisivuille sekä harjoittaa jo puoliksi unohtuneita Illustrator-ohjelman käyttötaitojani. Kuvia olen valinnut yksinkertaisella periaatteella: mikä voisi olla yhtäaikaa sekä mukavaa että haastavaa toisintaa, sekä mikä näyttäisi visuaalisesti hauskalta esimerkiksi kellona, kassissa tai t-paidassa. Olen lähtenyt liikkeelle siis täysin visuaalisuuteen pohjautuen, ja sillä, kuinka suuri merkitys valitsemillani värisysteemeillä on ollut värin historiassa tai kuinka paljon kuva on esimerkiksi väriteorioihin vaikuttanut, ei ole ollut näissä valinnoissani mitään tekemistä.

Colorian Society6-kauppaan olen tehnyt vanhojen väriympyröiden pohjalta kaksi versiota (tai useampia): vanhan vintagekuvan kuluneita ja haalistuneita värejä (ja myös vintage-fiilistä) kopioiden, sekä uudelleentulkinnan väreistä. Uudelleen tulkinnan siksi, että kun alkuperäiset painokuvat ovat niin kuluneet, ei voi olla koskaan oikein varma, mikä on ollut alkuperäinen väri - ja toisaalta myös: onko alkuperäinen kuvakaan painettu rajallisten painovärien aikakaudella niillä väreillä kuin kuvion tekijällä on ollut tarkoitus se esittää?

Colorian Society6-kaupassa: Chevreul Cercle Chromatique, 1861 (toisinto)


Jotkut kuviot ovat suhteellisen selkeitä: esim. Chevreulin väriympyrän kanssa ei juurikaan ollut pohtimista: määrittelin vanhoja kuvia katsomalla ja päätäni käyttämällä ympyrän päävärit (keltainen, oranssi, punainen, violetti, sininen, vihreä), jonka jälkeen hain niiden väliin tulevat värit Illustratorin Blend Toolilla. Mutta välillä tulee eteen sellaisia palapelejä, ettei voi olla ihan varma. Esimerkiksi tämä Kuva II Babbitin kirjasta "Principles of Light and Color": "Chromatic Harmony of Gradation and Contrast."

Netistä löytämäni kuvat olivat kaikki hyvin pienikokoisia ja osa myös huonolaatuisia skannauksia, joissa jo itsessään värit olivat hieman metsässä. Lisäksi kirjoista skannatut kuvat ovat itsessään harmaantuneet ja haalenneet ja niiden värit haalistuneet selvästi. Valitsin mallikseni löytämäni selkeimmän kuvan (muistaakseni archive.orgista löytyvästä kirjasta), joka oli myös vaaleimmasta päästä. Tein ensin kuvasta version, jossa poimin värit suoraan vanhasta kuvasta. Sitten aloin tehdä toista versiota, jossa etsin kuvaan värejä aluksi kuvaan kirjoitettujen nimien perusteella, sitten miettimällä mahdollista logiikkaa, miten "kulmapalat" kuvassa voisivat värittyä.

Ensin poimin kuvan keskiosan taustan "normal-gray" -keskiharmaan, jonka jätin kuitenkin vähän vaaleammaksi. Sitten hain kuvaan uloimmalla osalla olevat päävärit (sininen, punainen, keltainen) ja niiden alla olevat välivärit (oranssi, vihreä ja purppura), joiden otaksun olleen alunperin kirkkaita. Väistin värien etsinnässä lähes täysin violetin ja vihreän alkuperäisessä kuvassa olleet värit: ne olivat molemmat melko sinivoittoisia harmaita, joiden oletan haalistuneen. Myös punainen oli aika vaisu - tuskin alkuperäisen värisenä säilynyt.

Illustratorin työpöydältä: keskellä originaalit referenssikuvat, oikealla toisinto vanhoissa väreissä ja vasemmalla oma tulkintani kuviosta.

Tämän jälkeen hain pää- ja välivärien kanssa ulkokehillä vuorottelevat harmaat värit sekoittamalla pää- ja välivärit keskiosan harmaaseen 50/50%-suhteessa. Nämä uloimpien reunojen "kulmapalat" aiheuttivat itselleni eniten pohdintaa. Oletan, että näiden kuusikulmiota kiertävien väliliuskojen on tarkoitus olla koko sivun mittaisia ja värien on tarkoitus sekoittua noissa toisiensa päälle menevissä neliöissä. Alkuperäisen referenssikuvan värit kyllä vippaavat tässä osiossa jo niin paljon, että mietin, johtuuko kaikki vaillinaisesta painomenetelmästä ja värien haalistumisesta, ja että onko järkeilyni sittenkään oikein - mutta toteutin värityksen oletukseni perusteella.

Otaksuin, että koska keskiosan nimet (green, blue, red...) näyttivät niin paljon vaaleammilta kuin ulkokehän samannimiset värit, ne ovat varmaan valkoista tähteä ympäröiviä vaaleampia värejä. Siispä sekoitin ne 50% väriä + 50% valkoista -suhteella.

Olettaisin muiden kirjan hieman suurempien kuvien perusteella, että alkuperäisessä kuvassa tähteä kiertää pienten ohuiden valkoisten ympyröiden joukko ulospäin harvenevasti (tapa, jolla liukuväriefektiä vanhoissa painotekniikoissa toteutettiin), joten aion myös sellaisen vielä kuvaan askarrella. Tekemistä on vielä mm. tekstien toteuttamisen ja muiden väriin liittymättömien pienten juttujen kanssa, mutta voiton puolella taidan olla.

---

Käytännössä etsin nämä uuden version "päävärit" liki kokonaan Illustratorin peruspaletista. Oletan kyllä (vertailemalla muihin vanhoihin painokuviin), että esimerkiksi violetti on ainakin painokuvassa ollut paljon punertavampi, joten ei tämä uusioversio missään nimessä varmaan mikään täysin korrekti toisinto alkuperäisestä painokuvasta, tai siitä, miten Babbit on kuvionsa alunperin suunnitellut. Ennemminkin täysin oma tulkintani väriympyrästä.

Olisi kuitenkin kiva tietää, kuinka metsään olen mennyt tämän Babbittin värisysteemin kanssa. (Vähän esimerkiksi mietityttää, olenko oivaltanut värien sekoittumisen oikein: mm. miksi punaisen ja vihreän harmaat sävyt ovat kuviossa niitä vastapäisellä sivulla, kun sinisen ja oranssin sekä keltaisen ja violetin ovat niiden vieressä... Onko tähän joku syy? Vai onko värit huitaistu paikalleen vain jotenkin?) En ole perehtynyt Edwin Dwight Babbittin väriteksteihin sen enempää, mutta tiedän, että hän kirjoitti teoksensa ja piirteli värikuvionsa väriterapian (kromopatian?) näkökulmasta: hänen väriteorioissaan ja niitä käsittelevissä teksteissään oli vahvasti läsnä spirituaalisuus ja uskomus erilaisiin meitä ympäröiviin voimakenttiin. Jos jollakulla on parempaa tietoa tai järkeilyni tuntuu vajavaiselta, otan mielelläni vastaan täydentävää tietoa asiasta!

Ps. ja Huom.! Coloria.netin Society6 -kaupassa myytävät tuotteet ovat kaikki joko täysin omaa tuotantoani tai näitä uudelleentoisintoja vanhoista värijutuista. En myy siellä mitään muiden alkuperäiskuvituksia sellaisenaan, vaikka näitä vanhoja väriympyröitä ja -systeemejä olisi myös tekijänoikeusvapaasti saatavillakin. Tämä Babbitin kuviotoisinto ja sen versioita tulee kauppaan myyntiin, kunhan saan sen jossain vaiheessa valmiiksi...