21.3.22

Kylmä vai lämmin väri - vai onko kumpikaan?

 


Kysymys, joka Colorian saamissa viesteissä toistuu usein vuodesta toiseen, koskee kylmiä ja lämpimiä värejä. Ja näihin kysymyksiin onkin sitten melkein vaikeampi vastata kuin perustavanlaatuiseen kysymykseen siitä, mitä väri on

Ensin ajattelin kirjoittaa, että oikeita vastauksia tähän kylmä ja lämmin väri -kysymykseen on useita riippuen katsontakannasta, mutta sitten jäin miettimään, että onkohan niitä oikeita vastauksia edes olemassa... Vai pelkästään lisää kysymyksiä? Kylmiin ja lämpimiin väreihin voi jakaa niin monella tapaa ja niistä on olemassa niin monta päällekkäistä teoriaa ja käsitystä, että melkein tekisi mieli nostaa vain kädet pystyyn ja antaa asian olla. Mutta jos kuitenkin vähän pintaa raapaisisin...

Isoin jakolinja kylmien ja lämpimien värien välillä menee väriryhmittäin. Tämän teorian mukaan keltaiset, oranssit ja punaiset ovat lämpimiä, ja siniset, violetit ja vihreät ovat kylmiä. Tämä luonnehdinta lienee syntynyt täysin mielenyhtymien kautta. Keltaiset, oranssit ja punaiset liitämme kuumaan tuleen. Olen joskus miettinyt, että vaikka sinisen liitämme kylmään ja jäähän, ovatko vihreä ja violetti joutuneet kylmien värien joukkoon jaottelussa vain siksi, että teoria pysyy tasapainossa (3+3)? Kyllähän esimerkiksi jäässä on usein vihertäviä elementtejä, vaalea mintunvihreä kylppäri on raikas ja lämpimän auringon valo muuttaa lumen varjot violetiksi, mutta henkilökohtaisesti on ollut aina hankalampaa ajatella vihreitä (ihana vehmas kesä!) ja violetteja kylminä väreinä.

Selvimmin tämä isojen linjojen jako tuli esiin maalausta opetellessa. Viileät sävyt ovat etäisiä, lämpimät läheisiä, hoki opettaja, ja esitteli kuvia punaiselta unikkoniityltä, jonka takana siinsi sinisävyinen vuoristo. Mutta kun itse katselin valokuvia syksyisestä maisemasta ja punaisista erämaista, huomasin, että eivät ne kaukana olleet sävyt muuttuneet "kylmiksi", vähemmän kylläisiksi vain ja vähemmän yksityiskohtaisiksi. Tovin vastaanpyristeltyäni myönsin kyllä lopulta, että jos haluaa korostaa etäisyyttä ja kolmiulotteisuutta, niin kyllähän ne etäännyttävät siniharmaat sävyt siinä hyvänä tehokeinona toimivat - mutta en suinkaan ole maailmassa ainoa, jonka mielestä tämä "teoria" on vähän liian suoraviivaisesti yksinkertaistettu.

Useimpien on kuitenkin hyvin helppo omaksua tämä universaali kylmä-lämmin jako, vaikka eivät väriteoriaa miettisi lainkaan. Mehän kasvamme tähän ajattelutapaan melkein alitajuisesti, koska se elää niin näkyvästi arkipäivän symboliikassamme - esimerkiksi vesihanassa punainen merkitsee kuumaa ja sininen kylmää vettä.

---

Kylmien ja lämpimien väriryhmien jako opetettiin minulle aikanaan koulussa, mutta siellä opetettiin myös toinen tapa jakaa kylmiin ja lämpimiin: värikohtainen jako. Jokaisessa värissä on sekä kylmiä että lämpimiä sävyjä. Tavallaan tämä tapa jakaa kylmiin ja lämpimiin väreihin on jatkumoa tuolle isolle väriryhmien jaolle: väri mielletään lämpimäksi, jos se sisältää vivahduksen väriryhmästä, joka mielletään lämpimäksi (keltainen, oranssi, punainen), ja kylmäksi, jos se sisältää vivahduksen väriryhmästä, joka mielletään kylmäksi (sininen, violetti, vihreä).

Tässä postauksessa on kuvituksena perinteisen kouluissa käytetyn vesiväripaketin kuvia. Kuusinappisen vesiväripaketin idea on se, että kustakin pääväristä (punainen, sininen, keltainen) on yksi kylmä ja yksi lämmin sävy, joita sekoittamalla saadaan sitten muut värit. (Kolmen päävärin väriteoria on kyseistetty vähintään yhtä paljon kuin mitä sitä on kannatettukin, mutta ei nyt lähdetä siihen suohon tarpomaan... Jos ihan hirveän syvälle väriteorioiden uumeniin ei ole tarvetta sukellella, niin tällä teorialla pärjää elämässä ihan hyvin.)

Näissä vesivärinapeissa lämpimään punaisen suuntaan taipuva kromikeltainen edustaa lämmintä keltaista ja kylmään vihreään kallistuva kadmiumkeltainen kylmää keltaista. Samalla periaatteella lämpimään keltaiseen taittuva sinoberinpunainen on paletin lämmin punainen ja kylmään siniseen  vivahtava karmiininpunainen kylmä punainen. (Kromi- ja kadmiumkeltainen sekä sinooperinpunainenhan ovat oikeasti haitallisia väriaineita, joten nämä kouluvärien napit ovat nykyään vain turvallisin materiaalein valmistettuja jäljitelmiä alkuperäisistä - ei tarvitse olla huolissaan!)

Nämä lämpimät ja kylmät keltaiset ja punaiset melkein jokainen erottaa ihan perusmielenyhtymien kautta - se tulenvärisempi on se lämminvärisempi. Mutta sitten tullaan siniseen: kumpi sinistä on se lämmin? Ultramariini vai preussinsininen?

Tässähän vaiheessa kylmä-lämmin-väriteoria tavallaan puhuu itsensä pussiin. Jos väriryhmien kylmä/lämmin-jaottelua seurataan, niin kumpaan suuntaan perinteistä väriympyrää sinisestä lähteekään, päätyy kylmään väriin. Toisella puolella odottaa violetti (kylmä) ja toisella vihreä (kylmä). Jos taas mennään askeleen edemmäs vastassa on punainen (lämmin) ja toisella suunnalla keltainen (lämmin). 

Koska teoria ei kanna perille saakka, tässä kohden turvaudutaan ulkoaopetteluun: päähän taotaan, että väripaletin sinisistä ultramariini on se kylmä sininen ja preussinsininen lämmin. Mutta hetkinen - monin paikoin päähän on taottu myös aivan vastakkainen oppi! (Perusteena jälkimmäiseen myös perinteisen kuusinappisen vesiväripaletin asettelu - lämpimät vasemmalla ja kylmät oikealla!) Erilaisilla väriteoriaopetussivustoilla on runsaasti perusteluja: ultramariini nimetään lämpimäksi väriksi siksi, että siinä on violetihtava vivahde - mutta samasta syystä se mainitaan toisessa oppaassa kylmäksi sävyksi. Sama juttu preussinsinisen kanssa: se mainitaan kylmäksi että lämpimäksi sävyksi, koska se vivahtaa vihreään. Kumpikin väite on kylmien ja lämpimien väriryhmien teorian kanssa yhtä oikein tai väärin, koska sekä violetti että vihreä ovat sen mukaan kylmiä värejä. Näillä väitteillä ei voida perustella mitään, siispä oikean vastauksen pitäisi löytyä jostain muualta.

Kirjallisuudesta tai netistä ei ole tähän dilemmaan apua, koska mielipiteitä on useampia kuin luulisi vaihtoehtoja olevan. Näiden kahden vaihtoehdon lisäksi joidenkin opetusmateriaalien mielestä kaikki siniset ovat kylmiä, eikä lämpimiä sinisiä ole. Tai: sekä ultramariinista että preussinsinisestä löytyy sekä kylmiä että lämpimiä sävyjä. Tai: kylmiä tai lämpimiä värejä ei ole olemassakaan.

Opetuksen näkökulmasta olen melkein taipuvainen kannustamaan tähän viimeiseen lauseeseen, ainakin käytännön tasolla. Tällainen kuusinappinen paletti on edelleen oiva väline monien värien sekoitukseen, mutta sen sijaan, että värejä sekoittaessa painotettaisiin niiden lämpimyyttä ja viileyttä, lähestymistapa voisi olla toinen. Jos esimerkiksi haluaa kirkasta violettia (punaisen ja sinisen sekoitus), pitää sekoittaa sitä punaista, joka on lähempänä sinistä, ja sitä sinistä, joka on lähempänä punaista. Jos sekoittaa oranssin vivahtavaa punaista ja vihreään vivahtavaa sinistä keskenään, tuo mukaan sekoitukseen keltaisen, ja lopputulos on käytännössä ennemminkin ruskea kuin violetti.

---

Mainitsin tuolla ylempänä yhden löytämistäni väitteistä: sekä ultramariinista että preussinsinisestä löytyy sekä kylmiä että lämpimiä sävyjä. Tämä ei ehkä pidä paikkaansa, jos puhutaan yhden valmistajan tietystä väripaletista (kuten nyt esimerkiksi tämän postauksen kuvituksena olevasta Wennströmin vesiväripaletista), mutta väite on erityisen tosi yleisellä tasolla. Nimittäin: jos kylmistä ja lämpimistä sävyistä keskustellaan, niin pitäisi oikeasti keskustella vain sävyistä - ei mistään fyysisestä väristä = ei pigmenteistä eikä yksittäisistä väriaineista. Tosiasia on, että juuri mistään pigmentistä ei voi yleisellä tasolla sanoa suoraan, onko se sävyltään kylmä vai lämmin, koska pigmentin sävyyn vaikuttaa muun muassa sen pigmenttikoko ja pigmenttikiteiden muoto (= miten se heijastaa valoa), ja etenkin luonnonväreissä myös niiden sisältämät epäpuhtaudet. 

Esimerkkinä nämä meidän siniset värimme:

Ultramariini myydään ja valmistetaan väriaineeksi tietynkokoisena jauheena, jolloin se on aikalailla keskisinistä (ei siis kylmää eikä lämmintä), mutta kaupan on myös vaaleampaa ja tummempaa, sekä vihertävää ja violetihtavaa ultramariinia. Jos ultramariinia jauhautuu liian pieneksi, se muuttuu harmaaksi. Tämä halvempi ultramariinilaatu tunnettiin aikanaan nimellä ultramarine ashes - ultramariinituhka.

Preussinsinisenkin sävy vaihtelee värinvalmistajan mukaan hieman vihertävästä sinisestä tummaan harmahtavan siniseen muun muassa sen sisältämien epäpuhtauksien mukaan. Mielenkiintoinen seikka on myös se, että nykyään preussinsininen on tummempaa ja "tasaisempaa" kuin mitä se oli 1700-luvun alussa, kun kyseinen pigmentti keksittiin ja sen partikkelit olivat vielä teräväkulmaisia (nykyään niistä tulee valmistusprosessissa pyöreitä).

Myös väriaine itsessään - sen sisältämät side- ja täyteaineet - vaikuttavat lopputulokseen. Jos teet värisekoituksen ultramariinilla ja kadmiumkeltaisella ja sen jälkeen teet saman sekoituksen toisen tuotemerkin ultramariinilla ja kadmiumkeltaisella - tai vaihdat välissä akvarellista akryyliväreihin, todennäköisesti lopputulos ei ole ihan samanlainen sävyltään tai edes lämmin/kylmä-asteikolla.

---

Aina silloin tällöin joku kysyy: onko kylmiä ja lämpimiä värejä edes olemassa? 

Ovathan ne "olemassa", sitä ei käy kieltäminen. Vaikka kuinka teoriat osoittaisivat, ettei kylmiä ja lämpimiä värejä oikeasti ole, emme voi päässämme jyllääville mielenyhtymille mitään - emmekä ympäristömme symboliikalle, missä kylmän ja kuuman symbolit ovat vakiinnuttaneet värikoodistonsa jo aika muuttumattomina. Mutta siitä en ole varma, kuinka opetettava tai tarpeellinen kylmien ja lämpimien värien erottelu on. Lopulta tämä on enemmän mielipidekysymys kuin mikään oikein-väärin-juttu.

Itselleni värisävyjen kylmä-lämmin-skaala ei ole määräytynyt ulkoaopetellun väriluettelon perusteella. Omissa ajatuksissani jako kylmiin ja lämpimiin väreihin kulkee usealla eri kaistalla samanaikaisesti: toisaalta mielenyhtymien ohjaamana (tulenoranssi on kyllä lämmin ja jäänsininen kylmä), mutta myös muun muassa niiden "makeus-", kylläisyys- ja valööriasteella. Miellän lämpimiksi vaikkapa hyvin voimakkaat oranssinpunaisen tai karkkisen turkoosin. Miellän kylmiksi usein haaleat värit - esimerkiksi samat lämpiminä pitämäni oranssinpunaisen tai turkoosin, jos niissä ei ole kunnolla värivoimaa, ja varsinkin, jos ne on hitusen taitettu harmaalla. Usein väri muuttuu silmissäni kylmäksi, kun sitä on taitettu valkoisella ja lämpimäksi, kun sitä on taitettu mustalla. (Ei aina.)

Kuuden vesivärin koulupaletissa pidän kromikeltaisen ja sinooperin sävyjä lämpiminä ja kadmiumkeltaisen ja karmiinin sävyjä kylminä (kuten varmaankin suurin osa värejä käyttävistä). Sinisistä en ole ihan varma ja niiden asettaminen kylmä-lämmin-asteikolle tuntuu melkein turhauttavalta, neliön muotoisen palikan änkeämistä pyöreään reikään. (Mietittyäni hetken: tämä nimenomaisen paletin preussinsinisen sävy on kuuluu mielessäni makeisiin, lämpimiin sävyihin, mutta ultramariininsininen on yksittäin siveltynä aikalailla keskisininen.)

Värien kylmyys tai lämpimyys ole kiveen hakattu yksinkertainen totuus. Simultaanikontrasti tarkoittaa värivaikutelmaa, joka syntyy muiden värien läsnäollessa: esimerkiksi keskiharmaa vaikuttaa vihreältä, jos sitä ympäröi punainen väri. Samalla tavalla kylmänä pitämäni väri voi muuttua silmissäni lämpimäksi, jos sen viereen tulee vielä kylmempi väri. Tai melkein neutraali väri voi muuttua hyvinkin kylmäksi, jos se saa seurakseen lämpimän värin (näin itse ajattelen ultramariinille käyneen tuossa kuuden sävyn vesiväripaletissa).

Mielipidekysymys, sanon minä.

---

Kuvat Wennströmin vesiväripaletista: Hanna Laakko / Artlo taidetarvike (fb.com/artlotaidetarvike)
Wennströmin vesiväripaletti löytyy Artlon verkkokaupasta

27.1.22


Plate 5 (uudelleentoistinto vanhoista ja haalenneista väreistä): Highly Illuminated Tints of the Primaries and their complementaries.

Olen pitkän tauon jälkeen täydentänyt Colorian Society6 storeen muutaman väriympyräversion, ja lisää on tulossa. Ensimmäisenä sain valmiiksi James Wardin Colour Harmony and Contrast -kirjan (1912) havainnointikuvia. Kuten aiemminkin, olen tehnyt kuvista sekä toisintoja siitä, miltä vanhan näköiset kuvat nykyään näyttävät haalistumisen ja värien muuttumisen jälkeen, ja sitten toisen kuvan, jossa olen pyrkinyt esittämään värit sellaisina kuin ne todennäköisesti on ollut tarkoitus olla.

Nykyaikana unohtuu helposti se, että näiden väriympyröiden tekeminen ei ollut aina itsestäänselvyys. Väriteoreetikot eivät kamppaileet vain teorioiden kanssa (Wardinkin pää- ja vastaväreistä joku varmasti heti luettuaan älähtää!) Väriympyrän luoneella saattoi olla hyvin vahva visio väristä mielessään, mutta käytännön ongelma edessään: mistä väri? Mistä väri ylipäätään? Mikä voisi olla se väriaine, josta saisi suoraan tai jollakin sekoituksella värin, joka haluttiin nostaa esimerkiksi? Tai mikä on se väriaine, jota voitaisiin käyttää painetun kirjan esimerkkinä - koska kaikki maalauskäyttöön sopineet värit eivät suinkaan soveltuneet painotekniikoihin.

Eivätkä toisiinsa. Sekin helposti nykyaikana unohtuu, että mitä kauemmas historiassa mennään, sen suurempi merkitys kemian tuntemuksella on. Eikä tarvitse mennä kovinkaan kauas, kun ammattitaiteilijan piti vielä tietää, että elohopeapitoisen sinooperin viereen ei kannattanut laittaa lyijyvalkoista, koska lyijy tummensi sinooperin ja sinooperi kellastutti lyijyvalkoisen. Nykyäänhän tätä ongelmaa ei ole, koska näitä raskasmetallivärejä ei jokapojan maalituubeissa myydä (jos maalaustarvikkeistasi löytyy sinooperi, se on todennäköisimmin hue, eli sinooperin sävyinen maaliaine) ja uudet väriaineet eivät samalla tavoin ole enää reaktiivisia suuntaan eikä toiseen. Tai ainakaan toisiinsa.

Monissa vanhoissa väriteoriakirjoiksi mieltämissämme opuksissa ei käsitelläkään vain värejä teorian kannalta, vaan niissä on ihan konkreettisia värien sekoitusneuvoja.

Plate 5 (tulkinta): The Primaries, Red, Green and Ultramarine-Blue, with their Complementaries, or Secondaries, Blue-Green, Purple and Yellow

Ward luettelee omien pääväriensä maaliaineet:
Punainen - Sinooperi, jonka päällä ohut kerros krappi-karmiiniseosta
Vihreä - Smaragdinvhreä ja hieman sitruunankeltaista (kromikeltainen)
Sininen - Ultramariinia (lapis-lazulista)...
ja väliväriensä:
Keltainen - Kromikeltainen ja aureoliini
Vihreän-sininen - Viridiini ja kobolttivihreä ja smaragdinvihreä
Haalea purppura - Ultramariini, alitsariini (krappi) ja valkoinen.

Nämä tiedot ovat arvokkaita, kun näitä sadan vuoden takaisia väriympyröitä katsoo nyt. Ei varmaankaan ole painotuotetta, joka olisi säilynyt muuttamatta vuosikymmenten ajan, vaikka kuinka olisi valolta suojassa. Läpikuultavat värit muuttavat ilmettään paperin kellastuessa ja peittävätkin haalistuvat ajan saatossa. Näiden väriaineluetteloiden myötä voi päätellä, mistä väreistä on kysymys. (Epätarkkaahan tämä silti on. Alkuperäinen Emerald green on saatannut viitata useampaan väriaineeseen: malakiittivihreää, keinotekoiseen trifenyylimetaanivärjäysaineeseen tai huikean myrkylliseen, arsenikkipitoiseen Schweinfurtinvihreään.) Näitä väriainetietoja olen käyttänyt tehdessäni ylläolevaa tulkintaa alkuperäisistä väreistä.

Plate 4 (tulkinta): Darkened Shades of the Primaries and their Complementaries: Dark red, or maroon; Olive-yellow, or citrine; Dark Green or mytrle; Dark blue-green; Dark Blue; Dark violet-purple, or plum

Tummennetussa väriympyrässä värejä tummennetaan mustalla, mutta lisäksi sekoituksia täydennetään myös muilla väreillä. Tummanpunaisesta jää pois krappi, tummasta vihreän sinisestä smaragdinvihreä, tummanvihreästä viridiini ja koboltti, ja purppurasta jää pois krappi ja valkoinen, jotka korvaa tulee karmiini ja musta.

Valkoisella (illuminated tints) ja harmaalla (broken tones) sävytettyjen väriympyröiden pigmenteistä ei ole kovin tarkkaa kuvausta.

Plate 6 (uudelleentoistinto vanhoista ja haalenneista väreistä): Broken tones of the Primaries and their complementaries

Colour Harmony and Contrast for the Use of Art Students, Designers, and Decorators
With Sixteen Plates in Colour, and Eleven Explanatory Diagrams
James Ward
London: Chapman and Hall, Ltd.
1912

.

24.1.22

Vihreää väriä (päivitetty)

 

Kokenillivärjätyt lankanäytteet

Designmuseo, Helsinki 21.1.-27.3.2022

Suomen käsityön museo 11.9.-5.12.2021 

 

Vihreää väriä -näyttely pohtii luonnonväriaineilla värjäystä, värjäämisen trendejä, tulevaisuutta ja kestävää kehitystä sekä erilaisia värjäystekniikoita ja niiden ekologiaa.

Vihreää väriä -näyttelyssä Suomen käsityön museo, Helsingin yliopiston johtama BioColour-hanke, Coloria.net ja juhlavuottaan viettävä Värjärikilta sukeltavat värisammioon ja tutkailevat tekstiilien värjäämistä eri näkökulmista.  Näyttelyssä voit kulkea väriaineiden matkassa värjäämisen perinteistä ja värjäriammatin syntymisestä teollistuneen värjäämisen kautta nykypäivän kasvivärjäyshypeen ja kurkotella kanssamme värjäyksen tulevaisuuteen.

Näyttelyssä on esillä noin 60 luonnonvärinäytettä. Näytteet ja tietoa väriaineista, joilla ne on värjätty, on esitelty Luonnonväriympyröissä-tapahtumassa Colorian Facebook-sivulla: tapahtuma on päättynyt, mutta tekstit ovat pysyvästi luettavissa (valitse tapahtumasta keskustelu-välisivu).
Samat väriympyrät ja tekstit esitellään vuoden 2022 aikana myös Taitojärjestön Onni elää käsityössä -Facebook-sivulla.

Näyttelyaineisto on koottu myös Suomen käsityön museon verkkonäyttelyksi.

 

***

Vihreää väriä -näyttelyn näyttelytekstit pohjautuvat suurelta osin Coloriassa esillä olevaan aineistoon.

 

 

 

 

 

 

 

30.12.19

2020 = Coloria.net 20 vuotta!

[Matthew Luckiesh: The additive method of mixing colors, versiointi; originaali 1921
https://society6.com/coloria]



Vuonna 2019 sain näköjään aikaiseksi yhden väribloggauksen (tämän bloggauksen lisäksi). Vuosi oli kyllä myös värillisesti aktiivinen, mutta keskityin Coloria.net-sivujen täydentämiseen ja korjaamiseen sekä vanhojen artikkelien julkaisemiseen Coloriastossa (jossa on nyt hieman yli 3800 väriaiheista juttua; osa yksinkertaisia mainoskuvia tai lyhyitä uutisjuttuja, osa pidempiä artikkeleita ja jopa kokonaisia kirjoja). Tosiasia on myös, että kun tekee kuvataidetta päätyönään ja elää ainoastaan sen varassa, työajaksi ei riitä normaali 40-tuntinen viikko, vaan melkeinpä se tupla-ajan vaatii (ja riittääköhän sekään). Vaikka värit ovat tavallaan osa kuvataiteilijan työtäni, niistä kirjoittaminen ei ole tarpeeksi hyvin aikajanalleni mahtunut.

Mutta toisaalta: rutistin muita töitä tämän vuoden aikana myös poikkeuksellisen tiiviisti siksi, että voisin ensi vuonna keskittyä entistä paremmin väreihin. On nimittäin juhlavuosi tulossa! Coloria.net-sivustoa kokosin offlinena hyvän aikaa ennenkuin laitoin sen verkkoon, ja se ehti miniversiona olla esillä väliaikaisessa sijoituspaikassakin muutaman vuoden, ennenkuin hankin sille oman domainin, coloria.net. Tuo oma domain tuli käyttöön vuonna 2000, ja se tarkoittaa, että vuonna 2020 vietetään Coloria.netin 20-vuotissynttäreitä!

Se, missä muodossa juhlinta tapahtuu, ei ihan vielä ole varmaa, mutta ehkä uskaltaisin jo ääneen luvata pienimuotoista juhlajulkaisua! Alkuvuonna olen varannut aikaa kirjoittamani Väriä ja kemiaa kolmessa erässä -kirjasen kuvitus- ja taittotyöhön. Kirjoitin kirjasen jo pari vuotta sitten Gust. Kompan rahastolta (Alfred Kordelinin säätiö) saamallani kemian apurahalla, mutta kuvituksen ja taiton osalta kirja jäi odottamaan sopivaa aikaa - joka siis vaikuttaisi olevan nyt. Keväällä on sitten aika miettiä rahoitus kuntoon, sillä alunperin suunnittelemani e-kirjasen sijaan aion julkaista kirjasta  paperille painetun version. Projekti on ollut varsin pitkä, mutta mistään tiiliskivestä ei todellakaan ole kyse, joten eiköhän kirja juhlavuoden aikana näe päivänvalon! (Mainittakoon kaikille kemia-sanasta säikähtäneille, että itse vältyin aikanani koulussa juuri ja juuri kemian ehdoista. Joten ensisijainen tavoitteeni oli tehdä aiheesta kirja, jonka itse jaksaisin lukea. Uskon välttäneeni tylsyyden kuopat, koska kirjan tekstiä oli suorastaan hauskaa kirjoittaa!)

Varmasti muutakin pienimuotoista juhlavuoteen mahtuu - pysykää kuulolla!

----

EDIT - 4½ kk myöhemmin:

Niinhän siinä kävi, että kaikki tälle juhlavuodelle suunnittelemani juhlat, luennot, workshopit ja muut jutut jäävät nyt toteuttamatta - mutta ehkä sitten myöhemmin. Henkilökohtaisesti suurin harmitukseni on se, että keväälle varaamani työskentelyaika Väriä ja kemiaa kolmessa erässä -kirjasen kuvitus- ja taittotyöhön hävisi kuin tuhka tuuleen, kun tilalle astui taistelu oman toiminimeni jatkomahdollisuuksista - ja kyllä myös kaikki haaveet painetusta kirjasta ovat nyt hetkeksi laitettu sivuun. Mutta ei suinkaan haudattu: työ jatkuu, kun tästä selvitään, ja kyllä tästä yli selvitään!

Muutama pikkuruinen ikkunanäyttely on tulossa Jyväskylään Colorian juhlavuotta juhlistamaan, ja niistä tulee tietoa kesäkuussa.

Ja jotta Coloriakin selviäisi tästä, alan pian tehdä myyntiin monotypiaväriympyröitä, mutta vähän vinksahtaneita sellaisia - nimellä Colour Wheels Gone Mad. Myös niistä lisätietoa kesäkuussa.

Coloria on ollut monessa asiassa epäkonventionaalinen aiemminkin, ja vaikka harmitus on välillä ollut kova suurten ja paljon suunniteltujen juttujen peruuntumisessa, ehkä Colorian luonteeseen kuuluukin juhlia jotain muuta. Vaikka sitten 21 tai 22 -vuotisjuhlia, tai vaikka sitten joka vuosi... Värihän on ollut läsnä aina, ja se tulee olemaan myös jatkossa, myös tämän ihmeajan jälkeen - ja sitähän on syytä juhlia milloin vain!






10.1.19

Sinisiä ihmisiä.

Methemoglobinemia on fyysinen tila, jossa kudoksiin ei kulkeudu tarpeeksi happea, ja joka ilmineeraa itseään mm. ihon sinistymisenä. Yleensä se aiheutuu jostakin ulkoisesta tekijästä, kuten erilaisille kemikaaleille altistumisesta, mutta se saattaa olla myös perinnöllistä. Kentuckyssa, USAssa on elänyt suku, jolla sinisyys on kulkeutunut geenivirheenä ihan nykyaikoihin saakka. Eikä vain lievä sinertävältä vaikuttava kalpeus, vaan ihan oikea sinisyys. Väliaikaislääkkeeksi siihen keksittiin antaa tilasta kärsiville metyleenisinistä väriainetta, mikä muutti ihon normaalin väriseksi jälleen. Hiljalleen 1900-luvun loppupuolelle tullessa geenivirhe on vähitellen hiipunut pois.
Lue koko tarina: iflscience.com/health-and-medicine/the-science-behind-the-mysterious-blue-people-of-kentucky/all

Vaikka geenivirhe on todella harvinainen, itse siniseksi muuttuminen muista syistä ei ole ihan niin harvinaista - siitä on raportoitu myös suomalaisissa lehdissä. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim raportoi vuonna 1992 sinisestä miehestä... Itse artikkeli alkaa kovin fantasiamaisesti näin:
Hyväkuntoinen sininen mies lähetettiin sairaalaan tutkimuksiin. Sininen ihonväri sai hoitohenkilökunnassa aikaan hämmennystä, mutta miehelle hämmennyksen lisäksi vain mitätöntä vaivaa. Laajoissa osastotutkimuksissa sinisyyden aiheuttaja ei paljastunut. Kun tietoon tuli toinen, vihreäksi muuttunut mies, alkoi ongelma selvitä. Värimuutosten aiheuttajaksi paljastui intohimo.
Lue koko juttu: duodecimlehti.fi/lehti/1992/22/duo20392

Ja mikä tämän Duodecim-lehdessä mainitun sinisen miehen värittymisen taustalla olikaan?

Intohimo salmiakkiin.

Joskin jutusta ilmenee myös, että kyseessä oli jokin epäpuhtaus tuotteessa, ja ilmeisesti koko väri-ilmiön aiheuttanutta apteekin salmiakkia ei edes enää saa apteekeista. Joten eiköhän sen viikon perussatsin uskalla syödä kuitenkin...

26.9.18

Kylläpäs, eipäs, kylläpäs - intiankeltaisen alkuperä


Intiankeltainen, C.I. 75320, historiallisten väriaineiden kokoelma, Technical University of Dresden, Germany


Joskus on ihan hyötyä, että Coloria-sivun tieto saattaa laahata perässä, kun en ehdi kiireiltäni sinne kaikkia maailman korjauksia ja päivityksiä ihan samantien tehdä. Intiankeltaista koskevat muutokset ja korjausehdotukset ovat vaivanneet mieltäni jo useampia kuukausia. Moni on huomauttanut siitä, että väriaineen syntytarina (lehmille on syötetty mangon lehtiä ja sen jälkeen niiden virtsa on kerätty talteen ja siitä on pyöritetty pigmenttipalloja) on alusta loppuun keksitty.

Intiankeltaisen alkuperästä liikkui hurjia huhuja siitä saakka, kun sitä alettiin Eurooppaan tuoda. Pigmentti haisi pahalle, ja sen alkuperää varjeltiin. Ei tiedetty edes, kuka sitä valmisti. Vuonna 1883 saatiin ensimmäinen kirjallinen vahvistus, kun intialainen T. N. Mukharji lähetti Englantiin kirjeen, jossa kuvasi pigmentin syntytavan. Mukharjin viesti oli ensimmäinen kirjallinen kuvaus intiankeltaisen valmistuksesta - mutta myös ainoa, mikä kyllä saa kyseenalaistamaan pigmentin historiaa, vaikka se moniin arvostettuihinkin lähteisiin on kirjoitettu tositarinana ylös. Mm. Värimatka-teoksen (Colour: Travels through the Paintbox, 2002) kirjoittanut Victoria Finlay yritti jäljittää keltaisen historiaa, muttei löytänyt siitä merkkiäkään Intiasta.

Mutta onko kyseessä sittenkin tositarina? Mukharji lähetti sanojen lisäksi Englantiin myös näytteitä väristä, ja vuonna 2016 ne otettiin uudelleen mikroskoopin alle. Samana vuonna silmiini osui ensimmäinen tieteellinen artikkeli siitä, että tutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että pigmentti saattaa hyvinkin olla valmistettu lehmän virtsasta. Tieteilijät ovat löytäneet intiankeltaisen pigmenttinäytteistä hippurihappoa, joka on yksi lehmän virtsan elementti.

En pidä mitenkään ihmeellisenä sitä, jos Finlay ei ole matkoillaan törmännyt minkäänlaiseen muistitietoon pigmentin valmistamisesta. Jos väriaineen valmistus lopetettiin jo 1900-luvun alussa, se oli aika monta mummoa sitten. Kuinka moni meistä osaa kuvata oman mummonsa aikaisen valmistusprosessin, saati sitten kuvata, mitä juuri tällä paikalla tehtiin mummon mummon aikoina? Käytännön tieto on taipuvaista katoamaan sen yhden sukupolven aikana, joka ei enää prosessia toista.

Niin tai näin, jäämme odottelemaan, mitä tietoa tulevaisuus tuo tullessaan historiasta!





Chemical clue suggests spurned account of Indian yellow’s origins might be right after all, Bethany Halford, Chemical & Engineering News, 9.9.2018

Late 19th century accounts of Indian yellow: The analysis of samples from the Royal Botanic Gardens, Kew; R.Ploegera, A.Shugara, G.D.Smithb, V.J.Chenb

2.5.18

Colorian huhtikuu Facebookissa


The Alchemy of Colour

Kenen tie Manchesteriin käy lähiaikoina, ei kannata missata The Alchemy of Colour -näyttelyä, joka on esillä The John Rylands Libraryssa 27.8.2018 saakka. Kannattaa myös seurata kirjaston YouTube-tiliä, koska sinne on ilmestynyt jo muutamia hienoja lyhyitä tietoiskuja pigmenteistä - ja ehkä lisää on todennäköisesti tulossa.
https://www.youtube.com/channel/UCw9-1s_M40MaKFh4XqbU9cw
http://www.library.manchester.ac.uk/rylands/whats-on/colour/


Uusia värejä - ja vähän sinisestä

Uusien pigmenttien löytöretket eivät ole vielä lähelläkään loppuaan! Muutama vuosi uusi huikea sininen YInMn oli otsikoissa, ja nyt on hakusassa uusi punainen!
The Quest for the Next Billion-Dollar Color, Zach Schonbrun 18.4.2018 Bloomberg

En malta kyllä olla kommentoimatta, että tässäkin ingressissä on vähän väärää tietoa, jota on toisettu tämän uuden sinisen pigmentin yhteydessä melkein jokaisessa uutisessa: YInMn ei ollut ensimmäinen sininen kahteensataan vuoteen. 1800-luvun loppupuoliskolla alkanut kivihiilitervavärien keksiminen tuotti kokonaisen orgaanisten värien sarjan, joiden joukossa oli myös useampia sinisiä värejä, joista myös substraattipigmenttejä valmistettiin.Monet niistä ovat häipyneet unholaan, mutta käytössä ovat mm. 1900-luvun alussa keksitty indantreenisininen sekä 1920-luvulla keksitty ftalosininen - jälkimmäiseen on varmaan jokainen tutustunut joko farkkujen värinä tai kuulakärkikynissä - tai sekä että.


Luonnonvärit ja terveys


Betaniini selättää alzheimerin?
Popsi, popsi... punajuurta! Punajuuret saavat violetin värinsä betaniinista, ja nyt on tutkimuksissa saatu merkkejä siitä, että nimenomaan betaniini estää amyloidiproteiineja sakkaantumasta. Tätä amyliiniproteiinien sakkaantumista ja niiden muodostamaa "plakkia" on pidetty yhtenä dementoitumisen syynä. Vielä tarkennukseksi, että missään ei mainita, auttaako syöminen mitään... Toisaalta samassa artikkelissa mainitetaan The Journals of Gerontology Series -sarjassa julkaistusta tutkimuksessa, joka osoitti, että punajuurimehun juominen ennen aerobista harjoitusta sai veren kiertämään aivoissa paremmin.
Can beets tackle Alzheimer's at its root? (Maria Cohut, 22.3.2018 Medicinal News Today)

Mustikka selättää syövän?
Mustikan väriaineista löytyi uusia terveysvaikutuksia – Tutkijat pitävät uuden syöpälääkkeen kehittämistä mahdollisena (Katri Kallionpää, 9.4.2018 Helsingin Sanomat) "Eniten väriaineita on punaisissa, sinisissä ja violeteissa marjoissa, kuten mustikassa, mustaherukassa ja puolukassa. Erityisen paljon niitä on läpeensä violeteissa suomalaisissa metsämustikoissa." Kyse on antosyaaneihin kuuluvasta syanidiini-väriaineesta, joka on väriaineena useissa punaisissa marjoissa ja ruusuissa. Syanidiinia voisi luonnehtia purppuranpunaiseksi, mutta antosyaanit ovat kovin pH-herkkiä, joten väri vaihteleekin.


Artikkelit ja linkit



The Link Between Japanese Samurai and Real Indigo

Pisalaisen professorin esseessä palataan aiheeseen, näkivätkö kreikkalaiset sinisen värin vai eivät -
 The sea was never blue (Maria Michela Sassi, Aeon)

Lisää sinistä sinisen ystäville taiteessa The Secret History of the Color Blue - lyhyesti, mutta komean kuvituksen kera. (Maude Bass-Krueger, Google Arts & Culture)

Syvemmälle mikroskoopin alle mentiin artikkelissa Revealing Old Masters pigment grades by synchrotron X-ray diffraction (5.4.2018 ESRF)



Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru -maalausta tutkitaan oikein kunnolla ja tutkimusryhmä pitää blogia nimeltään Girl with a Blog, josta löytyy tietoa myös Vermeerin käyttämistä pigmenteistä. Kaiken muun mielenkiintoisen ohella.

Teestä, teen väristä ja siitä, miksi sitruuna muuttaa teen väriä: I’ve always wondered: why does lemon juice lighten the colour of tea? Ruoka- ja juomateemaa myös tämä: Japanin Starbucks lanseerasi alkukeväästä kirsikankukista inspiroituneen vaaleanpunaisen Sakura-juomasarjansa: Starbucks Japan Debuts Massive ‘Sakura’-Themed Series Including Pink Beverages (Yoon Sann Wong, 9.2.2018 Taxi)

Jälleen kerran visiitti Harvardin taidemuseon mielettömän hienoon pigmenttikokoelmaan... ja kuuden erityisen pigmentin tarinat! (Ei ehkä kuitenkaan kaikkein harvinaisempien, mitä otsikko lupailee...): The Crazy Stories Behind 6 Of The World’s Rarest Colors (Katharine Schwab, 22.3.2018 CO Design)

Designboom-sivulla esiteltiin brooklyniläinen rakennus, jossa jokainen huone oli maalattu eri värillä. Tämä ei (onneksi?) ole kuitenkaan oikea talo, vaan taideteos: taiteilija CJ Hendryn Monochrome oli nähtävillä 5.-8.4.2018. monochrome madness: the brooklyn 'house' where each room is painted a different color (Nina Azzarello, 3.4.2018 DesignBoom)

monochrome madness: the 'house' where each room is painted a different color from designboom on Vimeo.


Coloriasto

Kotiteollisuus -luvussa Samuli Paulaharjun Kuvauksia Hailuodosta -kirjasta (Kansanvalistusseuran toimituksia 167, Raittiuskansan Kirjapaino, Helsinki 1914) kerrotaan lyhyesti myös värjäyksestä. Luonnosta kerättiin värejä, mutta myös ostettiin. Ja: Oikea turkinpunainen oli ennen hyvin kallista. Yksin värjäys maksoi 4 markkaa naulalta. "Sitte tuli se vähä halavemmaksi, kun Venäjä otti Turkilta Vähän-Aasian, josa on se turkinpunainen järvi, josta saa'aan sitä turkinpunaista. Se on sitä ehtafäriä se."

Maaseudun talot harmaista wärikkäiksi ja siistityiksi. (Kainuun Sanomat 49, 6.5.1926) - jutussa paitsi harmiteltiin maaseudun rakennusten yleistä rumuutta ja harmautta ja kartanoalueiden epäsiisteyttä annettiin ohjeet punamultamaalin tekemiseen.

Coloria-ryhmä

Coloria-ryhmässä jaettiin jälleen tietoa kursseista ja näyttelyistä.
14.4. LUENTO Perinnemaalit ulos ja sisälle, Tampereen rakennuskulttuurin keskus
20.4. TYÖPAJA Paper + Colour Lab Workshop, Barcelona
9.6. KURSSI Värejä luonnosta, kasvivärjäyskurssi, Tampereen rakennuskulttuurin keskus

7.4.18

Colorian maaliskuu Facebookissa



Miltä seinämaalaukset alunperin näyttivätkään!


Met palautti muutama vuosi sitten muinaisen Egyptiläisen temppelimaalauksen värit projisoimalla väritetyt kuvat vanhojen egyptiläisartefaktien päälle. Tämä sai Coloriassa aikaisekseen myös melko ärhäkkää palautetta siitä, että tällaisesta tulee aivan väärä kuva. Tokihan projisointi - kun väri muodostuu valona - on voimakkaampi kuin mitä se olisi pigmenteillä maalattuna, mutta egyptiläisillä oli kyllä käytössään todella voimakkaita väriaineita - ja myös hyvin kirkkaita, vaikka osa niistä saattoi sitten hyvinkin nopeasti tummuakin.
The Met Digitally Restores the Colors of an Ancient Egyptian Temple, Using Projection Mapping Technology (Open Culture 30.3.2016)



Mauve


12.3.2018 tuli kuluneeksi 180 vuotta William Perkinin syntymästä - hän oli se veikkonen, joka kehitti ensimmäisen, purppuranvärisen ja Mauve(iini)-nimellä myydyn aniliinivärin 1856. Siitä alkoi värjäysaineiden teollinen vallankumous ja hiljalleen nämä kivihiilitervajätteestä valmistetut värjäysaineet syrjäyttivät täysin luonnonvärit.

Coloriasta voi lukea Mauven historiasta lyhyesti ja Coloria-blogissa Perkiniä sivutaan jutussa Vahingosta viisastuu.

Upeasti kuvitetussa Katie McDonaldin blogijutussa Dye-versity for International Archives Day(8.6.2017) lisää luettavaa siitä, kuinka suuri värikeksinnön vaikutus oli.

Vihreä trikkitausta

The Conversationin artikkeli kysyy
I’ve always wondered: why is a green screen green?
Tätä samaa asiaa on Coloriasta kysytty muutaman kerran: mikä on elokuvan teossa vihreä taustakangas? Chromakey-tekniikassa (suomeksi "väriavainnus" - mutta käyttääkö sitä sanaa kukaan?) näyttelijä näyttelee vihreän taustakankaan edessä, joka videolla korvataan muulla sisällöllä - esimerkiksi Tähtien sota -elokuvien huikeilla maisemilla. Syy on yksinkertainen: editointiohjelmissa yhden värialan voi määrätä korvautumaan muulla sisällöllä, ja kirkas vihreä on kauimpana ihmisen ihonväristä. Tietenkin, jos kuvattaisiin vihreitä ulkoavaruuden olentoja, taustavärin pitäisi olla jotain muuta.

Alunperin chromakey-taustakankaat olivat pääsääntöisesti sinisiä, ja sinisiä kankaita on edelleen jonkin verran käytössä. Mutta vihreä on paitsi helpompi valaista tasaisesti, myös kamerat lukevat sen helpommin.




Verijää

Historiassa on kuvailtu verijäätä ja verilunta, jotka ovat sekä kiinnostaneet että kauhistuttaneet vuosituhansien ajan. Yleisimmin punaisten ilmiöiden takana ovat leväpigmentit. Maaliskuussa 2018 Suomen rannikolla ihmetyttänyt "verijää" johtui levästä. (Rakkolevässä on useita erilaisia pigmenttejä klorofyllistä betakaroteeniin, ja sitä on käytetty myös värjäyksessä).
Verenpunaisen jään syyksi paljastui vaaraton leväpigmentti – tutkija iloitsee havainnoista (Jussi Salokorpi, 27.3.2018 Yle Uutiset)

Orpimentti

BBC:n hieno juttu The toxic colour that comes from volcanoes kertoo oranssista orpimentista, joka on yksi maailman myrkyllisimmistä pigmenteistä. Kemiallisesti väri on arsenikkitrisulfidia. Myrkkykombo antaa pigmentille sellaisen kimalluksen, että monissa kielissä värin nimi on kultapigmentti, auripigment, auripigmentum, tai kuninkaankeltainen. BBC:n artikkelin lisäksi lisää orpimentista voi lukea Coloriasta


Artikkelilinkit


Maaliskuussa Colorian FBssä oli linkkejä sekä vanhaan, että uuteen luettavaan.

Englanninkielinen artikkeli värien nimeämisen hienoudesta, ja etenkin 1749-1817 eläneen saksalaisen geologin, Abraham Gottlob Wernerin, systemaattisesta väriluokittelutavasta.
Eleven Kinds of Blue: Werner’s Pioneering 19th-Century Nomenclature of the Colors, Beloved by Darwin (Maria Popova, BrainPickings)

Ranskankielinen 30. couleur & territoire, le terroir de la couleur sai itseni harmittelemaan ranskankielen taitoani, varsinkin, kun huomasin sivun oikeassa palstassa vielä runsain mitoin muita pieniä ranskankielisiä e-julkaisuja.

Satakunnan sanomien Uula-väreistä kertovan jutt: Kokemäkeläinen maali päätyy kuninkaallisille seinille – "Ehkä nyt vasta ymmärrän, kuinka arvostettuja me siellä olemme" (1.3.2018)

Indigo - pelloilta vaatteisiin. Viihdyttävää ja mietityttävää lukemista, ja hienoja kuvia! From remote Laos to haute couture: A journey of indigo dye (Pichayada Promchertchoo, 20.3.2018 Channel NewsAsia)

Ajankohtaisista puhutti (ja nauratti) eniten Tampereen uusi ratikka, jossa Värit eivät ole pelkkiä värejä, kun Tampere lämmittelee kaupunkilaisia uuteen ratikkaan. Tampereen ratikan värit ovat sitten tiili, luovuus ja energia. Jottas tiedätte. Vai vieläkö pinkki voi voittaa? - Pinkin ratikan puolesta nousi kansanliike Tampereella. Jäämme jännityksellä odottamaan.

How a blind artist in Turkey is challenging the understanding of colour -artikkelin (Simon Hayhoe, 28.3.2018 The Conversation) kuva on sikäli hämmentävä, että sen tekijä on sokea. Värit voi siis nähdä, vaikka niitä ei voi nähdä. Maailma on ihmeellinen, ja ihmiset varsinkin!

Lieneeköhän tässä maailman vanhin väriliitu? Archaeologists Discover What May Be the World’s Oldest Crayon (Kate Sierzputowski, 13.3.2018 Colossal)

Erittäin harvinaisia värikokeiluja 90-luvun Muumimukeista! (24.04.2015 Moomin) - sivulla esitellään 17 erilaista testiversiota Muumimukeista jotka olivat Arabian valikoimassa 90-luvulla.

Sisustusvinkkinä toimistoon esittelemät japanilaiset kommunikaatioputket Frankie-lehden artikkelissa Colorful Language (14.3.2018 Frankie).


Tarjolla myös kuunneltavaa:
Englanninkielinen podcast värin psykologisesta vaikutuksesta: The Psychology of Colour! You'll never choose your palette without thinking again! (Arrest All Mimics)


Coloriasto


Coloriastossa julkaistiin maaliskuussa mm.
Japanilainen lakkateollisuus, Kotitaide 5, 1916
Harmaita taloja maalaamaan! - Miten halpoja värejä valmistetaan, Kouvolan Sanomat 71, 6.7.1926 (Maaliohje)
Värjäysohje mustille villalangoille., Käsiteollisuus 5-8, 1920
Lääkekasveja. Sianpuolukka, Emäntälehti 8, 1916


Maaliskuun alussa lisäsin Coloriastoon kolme lukua (Wärit, Pohjoisen-palo eli Rewontulet ja Wesikaari) vuonna 1856 "C. W. Holmströmin tykönä" Wiipurissa painetusta Luonnonkirjasta (...kotona ja kouluissa luettawa. l:nen Osa: Physikki, Fredrik Schöderiltä. Suomeksi kääntänyt J. Innain.) Asiahan itsessään on aikalailla nykykäsityksen mukaan kerrottu, mutta kyllä suupielet vetäytyvät hymyyn, kun valolaineet vapajavat ja ilma on läjässä:
Wielä on sellaisiaki kappaleita, joiden atomit owat niin järjestetyt, että toisien walolaineiden wapajamiset tukkuuaan häwiäwät niiden pintaan, toisien taas wiskataan muuttumattomina takaisin.
Koko atmospherin paksuisena läjänä on ilmallaki kaunis sininen wäri.

Painettu C. W. Holmströmin tykönä.:
Luonnonkirja, luku: Pohjoisen-palo eli Rewontulet.
Luonnonkirja, luku: Wesikaari
Luonnonkirja, luku: Wärit.


Coloria-ryhmä


Coloria-ryhmässä jaettiin jälleen tietoa kursseista ja näyttelyistä.
7.-22.4.2018 NÄYTTELY Colours in (Dis)Order, Museum of Colours, FB-tapahtuma
19.4.2018 KURSSI Ölfarbe, Kremer Pigmente in Aichstetten
20.4.2018 KURSSI Aquarellfarbe, Kremer Pigmente in Aichstetten
24.4.2018 LUENTO Colour and Cruelty: Honoring artist and colour theorist Carry van Biema, University of Sussex
26. + 27.4.2018 KURSSI Pigmentherstellung und -verwendung, Kremer Pigmente in Aichstetten

Muita linkkejä:
Perinteisiä mustepigmenttejä kalligrafian harrastajille.

28.2.18

Facebookissa helmikuussa




Te, kaikki sinisilmäiset - tiedättekö miksi silmänne ovat siniset? Silmissä ei ole ollenkaan pigmenttiä, vaan väri johtuu ns. Tyndallin ilmiöstä tai Tyndallin efektistä, joka perustuu värin sirontaan - tavallaan sama juttu, minkä vuoksi taivas näyttää siniseltä. Ruskeissa silmissä on iiriksen päällimmäisessä kerroksessa (stroma) suuret määrät mustaa ja ruskeaa melaniinia, mikä aiheuttaa sen, että silmät näyttävät ruskeilta. Sinisissä silmissä tämä silmän kerrostuma on täysin pigmentitön, ja kun valo osuu siihen, se siroutuu muiksi väreiksi. Sinisellä värillä on lyhyin aallonpituus, se heijastuu takaisin nopeammin kuin muut värit, ja saa siten silmät vaikuttamaan sinisiltä. Siksi sinisilmäisten silmien väri myös vaihtelee valosta riippuen. Muut silmien värit (harmaat, vihertävät yms.) riippuvat silmän stroma-kerroksen vaihtelevista pigmenttimääristä tai kollageenista, joka taittaa valon eri tavalla.
Ja kyllä: ruskeasilmäiset ovat ruskeasilmäisiä pimeässäkin, mutta sinisilmäiset...
Blue Eyes Contain No Blue Pigment. So Why Are They Blue? (IFLScience)

Laboratoriossa tapahtuu! Nyt on keksitty tapa tuottaa keinotekoisesti väriä, joka ei synny pigmentistä vaan struktuurista. Tällaista väriä näkee mm. perhosten siivissä. Niiden väri on pääosin rakenteellista, eli se syntyy, kun valo osuu siipien pieniin mikrorakenteisiin ja heijastuu niistä. Usein tällaisella värillä on myös pieni metallinhohtoinen kiilto. Aiemmin tällaisen värin keinotekoisesti tekeminen on ollut hyvin vaikeaa ja hidasta, mutta nyt Cambridgen yliopisto ja hollantilainen yritys Hoekmine BV ovat kehittäneet tavan, jossa tämän luonnonvärin geneettinen koodi on replikoitu, ja sitä pystytään kasvattamaan jopa vuorokaudessa!
This Vibrant Bacteria Could Be Used to “Grow” Paint (Meilan Solly, Smithsonian.com 21.2.2018)



Intercolor, kansainvälinen värineuvosto sai palstatilaa helmikuussa niin Ylen nettisivuilta kuin puoli yhdeksän uutisistakin. Intercolor laatii ennusteita väritrendeistä, ja kokoontuu kahdesti vuodessa päättämään niistä. Väritrendeihin vaikuttavat monenlaiset asiat politiikasta viihteeseen. "Värineuvoston keskustelussa syksyllä 2019 nähtävien trendien määrittäjiksi nousevat politiikan lisäksi luonto, ilmastonmuutos ja käsillä tekeminen", jutussa kerrotaan.

Värien salainen seura – He tietävät, mistä me tulemme pitämään (Kirsti Karttunen, Yle Uutiset 25.2.2018)

Yle tarjosi helmikuussa myös muuta väriaiheista:  Design 3000 ja Kasper Strömman -sarjan ensimmäisessä jaksossa käsiteltiin väriä ja muotoa. Jaksoselostus: Kasper Strömman tapaa värisuunnittelija Margrethe Odgaardin, normikriitikko Karin Ehrnbergerin ja setelisuunnittelija Arild Yttrin. Design 3000 - televisiota tulevaisuudesta. Parad Media, 2018.
Jakso on katsottavissa Yle Areenassa toistaiseksi.

Preussinsinistä käsittelevä blogiteksti on englanninkielinen, mutta helppoa kieltä ja niin runsaasti kuvitettu, että sen lukee ilolla, vaikka englantia ei päivittäin käyttäisikään!
Prussian Blue – The Art and Science of Color (Stacey Bewkes, Quintessence 30.1.2018)

Kotikemisteille jaossa oli vielä sinisen kristallin teko-ohje. Oman kristallinsa tekeminen on helppoa, mutta siinä leikitään kupari(II)sulfaatin pentahydraatin kanssa - ei se nyt mikään suunnaton myrkky ole, mutta ei ohjetta silti mihinkään lasten askartelukerhoon kannata viedä.


---

Helmikuussa jatkoin työtäni myös Coloriaston kanssa. Eteen tuli välillä sellaisia juttuja, että oli ihan pakko kysyä Coloriaston lukijoilta: "Mitäs luulette, onko tämä vanha Suomen poliisilehden juttu tosissaan kirjoitettu?" Juttu itsessään löytyy tästä: Tuntemattoman henkilöllisyyden toteamisesta.
Suomen poliisilehti 21, 16.11.1925. (Lähetin kyselyn Twitterin kautta myös Suomen poliisille, mutta he eivät koskaan vastanneet!)

Kaikki parinkymmenen vuoden takaisen Titanic-elokuvan nähneet muistanevat ison timantin, jonka etsintä luo koko elokuvalle kehyksen, ja joka sitten lopussa molskahtaa takaisin mereen. Pahamaineinen epäonnen timantti oli oikeastikin Titanicin kyydissä sen upotessa - ja näin sen historiasta kirjoitti Työväenliito-julkaisu yli sata vuotta sitten, nelisen kuukautta Titanicin uppoamisen jälkeen:  Tietoja eri aloilta. Vaarallinen timantti upposi Titanic laiwan mukana
(Työväenliitto 186, 14.8.1912)

Onni Okkosen teksti Väreistä vanhassa suomalaisessa kansanrunoudessa julkaistiin Virittäjä-lehdessä 1913.

29.1.18

Coloria-juttuja viikolla 3 ja 4



Myrkkyvärit tulivat esille Reijon jakamassa vähän videossa, joka kävi läpi niin arsenikkia sisältävät vihreät kuin säteilevät, 1900-luvun alkupuolella käytetyt radiumvärit ja vielä 1900-luvun loppupuolellakin keramiikkalasitteena käytetyn uraanin. Näistä monista myrkkyväreistä olen kirjoittanut Coloria-blogissa: mm. Myrkynvihreät mielipiteet (arsenikkivihreät), Synkkä valomaali (radium) ja Keramiikkalasitteet (jossa mainittu myös uraanin käyttö).

Synestesia oli esillä Colorian FB-sivulla viime viikolla, kun linkitin BBC:n radiojutun Why do some people see colours when they hear music? Kävin siihen liittyen sähköpostikeskustelua muutaman henkilön kanssa, ja ajauduin kirjoittamaan teemasta blogiin ihan oman lyhyen juttunsa Synestesia - kun maanantai on keltainen ja seitsemän vihreä.

Mitään uutta asiaa ei ollut linkittämässäni  The complicated gender history of pink -jutussakaan, mutta hyvä aina välillä muistuttaa: vaaleanpunaisesta tuli tyttöjen väri ja vaaleansinisestä poikien, kun vaatekauppiaat keksivät, että eri värien tuputtaminen pojille ja tytöille lisäisi vaatemyyntiä (aikakaudella, jolloin vaatteita kierrätettiin lapselta toiselle). Pääasiassa värit olivat vielä 1900-luvun alussa sukupuolettomia, mutta jos niillä jotain merkitystä oli, niin vaaleansinistä pidettiin rauhallisena tyttöjen värinä, ja vaaleanpunaista poikien - olihan se punaisen aggressiivisen värin laimeampi muoto. Kun värejä alettiin n. 1920-luvulla kaupoissa erotella erikseen tytöille ja pojille, käytännöt olivat vielä melko sekavia: joissakin kaupoissa vaaleanpunainen oli tytöille ja vaaleansininen pojille tarkoitettu väri, mutta osassa liikkeitä aivan päin vastoin!

Värjäyksen osalta löytyi paljon uutta tutkittavaa. David ja Sue Richardsonin valtava tietopaketti etenkin itäindonesialaisesta värjäysperinteestä,
Asian Textile Studies, sisältää paljon sellaisiakin kasveja, joista ei Coloriassakaan ole vielä mitään mainintaa. The Dyeing Art of India puolestaan käsittelee värjäystä Intiassa, näyttävien kuvien kera!

---

Sinistä blogissa oli moneen otteeseen:

Vuoden masentavimmaksi päiväksi tituleerattu Blue Monday iskee kerran vuodessa tammikuussa ja tänä vuonna se osui kohdalleen 15.1.2018. Päivän laskemiseen on olemassa ihan aito nonsense-kaavakin, joka löytyy mm. Wikipedia-sivulta. Alkujaan tammikuisen Blue Mondayn lanseerasi lomamatkoja myyvä firma, ja aika hyvin erilaiset matkailutoimistot ottavatkin jo tämän sinisen maanantain huomioon - mm. listailemalla erilaisia hienoja matkailukohteita, joissa sininen on läsnä tavalla tai toisella. Ja lehdissä se näkyy erilaisina sinisen listauksina.

Google Mapsin havainnot nousevat esiin silloin tällöin. Tällä kertaa sähkönsininen täplä Utahin autiomaassa herätti huomion: Why There's an Electric Blue Lake in the Middle of the Utah Desert. Siniset "järvet" ovat haihdutusaltaita, jotka ovat osa potaskan valmistusprosessia. Ne on värjätty tummansinisiksi prosessin tehostamiseksi.

Kalifornian yliopiston tutkijat kertovat kehittäneensä indigoa E. coli -bakteerien tuottamista entsyymeistä. Tässä synteettisen indigon valmistusmetodissa ei tarvita mahdollisesti haitallisia aineita. Lisäaineita ei myöskään tarvitse tämän indigon pelkistämiseen: bakteeri hoitaa homman, ja indigolla voi sitten suoraan värjätä puuvillaa.

Mitä kaikkea maalinvalmistuksessa pitää ottaa nykyään huomioon? Tai mitä VOI ottaa huomioon? Axalta Coating Systems’-firman uusin väri on StarLite-niminen helmiäisvalkoinen, jonka itsestään ohjautuvien autojen (autoautot?) optiset tutkasysteemit (lidar) huomaavat paremmin kuin normaalimaalin. (Paint-maker’s newest color made for self-driving future, Nora Naughton, The Detroit News 11.1.2018) 

Tottahan toki joku värikyniä / värikynärasioitakin kerää! Jos sinulta sattuu löytymään nurkista joku sivulla luetteloiduista värikynäpaketeista, niistä saattaisi saada ihan rahaakin...


25.1.18

Synestesia - kun maanantai on keltainen ja seitsemän vihreä




Synestesiasta  on aika ajoin juttuja Coloria-blogissa (muutama päivä sitten linkitin tämän BBC:n Why do some people see colours when they hear music? joka on vielä kuunneltavissa BBC:n sivuilla).

Synesteetikolla aistit sekoittuvat keskenään, ja yksilöstä riippuu, millä tavalla ja miten voimakkaasti. Yksi tyypillisimmistä tavoista on numeroiden tai kirjainten (tai sävelten, viikonpäivien tms.) liittäminen väreihin. Erilaisia pieniä synesteettisiä kokemuksia on hyvin suurella osalla väestöstä ja hyvin voimakkaasti synestesiatuntemukset kokevia on erilaisten arvioiden mukaan alle prosentista seitsemään prosenttiin - kuitenkin autismin kirjon oireyhtymän ihmisistä jopa viidennes on synesteetikko.

Kaikilla vastasyntyneillä esiintyy synestesiaa, mutta syystä tai toisesta suurimmalla osalla ihmisiä aivojen hermoverkko kehittyy niin, että se karsii synesteettiset aistihavainnot pois. Synesteettisen tilan voi saada aikaan myös joillakin huumaavilla aineilla, kuten LSD:llä.

Synestesia oli pitkään suurelle yleisölle tuntematon. Harva synesteetikko häpeää tapaansa kokea maailma, mutta ei ehkä puhu siitä mielellään, koska suurin osa ympärillä olevista ihmisistä ei ymmärrä mitään, jos selittää A-kirjaimen sinisyydestä tai että Esko maistuu pakasteherneille. Maailmassa on varmaan edelleen kymmeniä tuhansia synesteetikkoja, jotka eivät tiedä synestesiasta mitään. Moni synesteetikko ole välttämättä edes tajunnut, että kokee maailman tavalla kuin muut, ennenkuin sattumalta törmää synestesiasta kertoviin juttuihin ja palaset loksahtavat yhteen.

Näin internetin aikana sekä tiedon saaminen että samanlaisten ihmisten kohtaaminen käy nopeammin ja useammin kuin aiemmin. Viimeisen parin kymmenen vuoden aikana erilaisia synestesia-yhdistyksiä ja -ryhmiä (esimerkiksi IASAS - International Association of Synaesthetes, Artists and Scientists) on syntynyt pilvin pimein, ja myös ne aiemmin toimineet ovat saaneet toiminnalleen näkyvyyttä.

Yksi näkyvimmistä, ja kieltämättä ehkä eniten synestesiatietoutta levittänyt postituslista on Sean A. Dayn jo vuonna 1992 aloittama The Synesthesia List. Se on edelleen toiminnassa ja (varsin antiikkiselta näyttävältä, mutta silti edelleen hyvin toimivalta) sivulta löytyy myös lisää taustatietoa synestesiasta. Listalle voivat liittyä kaikki, joita synestesia kiinnostaa enemmän - joko yleisilmiönä, tai jos kiinnostaa kuulla ja nähdä, että on muitakin, jotka kuulevat G-duurit haaleanpunaisina.

14.1.18

Coloria-juttuja viikolla 2



Jälleen mustinta mustaa, tällä kertaa eläinkunnasta. Paratiisilintujen mustaakin mustemmista sulista kirjoittivat sekä Gizmodo (These Birds Evolved Feathers So Dark, They’re Like A ‘Black Hole’, Ryan F. Mandelbaum 9.1.2018) että Science Alert (These Birds Have Evolved Feathers as Black as The Blackest Material on Earth, Dakota McCoy, 10.1.2018). Mustuus johtuu sulkien mikrorakenteesta, jotka estävät valoa heijastumasta - ne imevät yli 99% kaikesta väristä.

Värjäyksestä kiinnostuneille tarjolla oli upea kuvareportaasi Master Weavers of Bhujodi indigolla värjäämisestä sekä Pieni japanilainen värinäytekirja Cooper-Hewitt -museon kokoelmista.

Ihan sattumalta muita asioita etsiessäni törmäsin Ruokaverstaan blogaukseen Sinisen valkosipulin mysteeri, tuuria, kiinalaista osaamista vai tekniikkaa? - todennäköisesti palaan tähän aiheeseen vielä myöhemmin Colorian sivuilla!

Vähän toisenlaista elokuva-analyysia: The average colour of every frame of different films shows their distinctive colour palettes (Christopher Hooton, Independent 3.11.2015). Van Gogh -museon hieno toteutus Looking for contrast, joka esittelee Vincent van Goghin värien kehitystä tummista ja hillityistä kirkkaaseen. Uutena terminä itsellekin tuli Eigengrau.

---

Coloriastoon lisäilin ja täsmensin viikon aikana useita juttuja. Niistä huvittavin lienee Björneborgs Tidningin (nr 34) 7.5.1912 julkaisema juttu taivaansinisestä muodista Englannista. Jutun mukaan kaikki mahdollinen on vaaleansinistä, myös kirjepaperit ja kirjekuoret, ja ihmiset ostavat mieluummin kahden ja puolen pennyn postimerkin kuin pennyn, vain saadakseen sinisen postimerkin! Lue koko juttu: Den himmelsblå färgen the most fashionable.

7.1.18

Colorian Facebookissa viikolla 1

Kooste kuluneen viikon aikana Colorian Facebook-sivulla https://www.facebook.com/coloria.net/  tiivistelmät linkitetyistä jutuista:


Sinisistä silmistä... 
Ruskeasilmäisillä on silmissään paljon melaniinia ja kollageenia, jotka yhdessä absorboivat ("imevät itseensä") suurimman osan silmään pääsevästä valosta, mikä saa silmät näyttämään tummilta. Sinisilmäisillä ei ole silmissään melaniinia (vihreäsilmäisillä ei myöskään kollageenia), mutta väri itsessään on rakenteellinen. Se syntyy, kun valo siroaa tietyllä tavalla silmän rakenteisiin osuessaan. Sinisilmien väri syntyy vähän samalla tavalla kuin taivaan värikin.
This Is The Fascinating Way Blue Eyes Get Their Colour (Fiona Macdonald, 2.1.2018 ScienceAlert)

Mustin musta
Singularity Black -maaliaine imee melkein kaiken valon ja saa objektit näyttämään edestäpäin katsottuna täysin litteiltä. Aiemmin markkinoilla on ollut samantyyppistä nanomustaa, maailman mustimman mustan titteliä kantavaa Vantablack-pigmenttiä, mutta ne maalit on kehitetty eri paikoissa. Vantablackin kehittäjä on Britanniassa sijaitseva Surrey NanoSystems, Singularity-mustan on kehittänyt Massachusettsissa sijaitseva NanoLab. Taiteilijoille tieto uudesta mustasta on varmaankin tervetullut: taiteilija Anish Kapoor ehti hankkkia Vantablackin taiteelliseen käyttöön yksinoikeuden, mikä tieto vastaanotettiin varsin negatiivisella fiballa taidemaailmassa. NanoLabin Singularity-mustaan Kapoorin yksinoikeus ei ulotu. Singularity-musta ei ole niin musta kuin Vantablack, mutta ero on kovin pieni, ja se on mustin musta maali, jota voi ostaa. Maali ei teknisesti ole vielä kovin laadukas, mutta siitä on kehitteillä uusia versioita.
Meet Singularity Black, the Blackest Paint on the Market (Claire Voon, 11.8.2017 Hyperallergic)

Optiikan ihmeitä - metalinssit tulevat
Uudenlaiset metalinssit perustuvat litteään pintaan, jossa valoa ohjataan / keskitetään nanorakenteiden avulla. Tähän saakka ongelmana on ollut se, että valo on keskittynyt tiettyihin spektrin osiin. Nyt ensimmäisen kerran tutkijat ovat onnistuneet luomaan metalinssin, joka pystyy fokusoimaan koko näkyvän spektrin ja tuottamaan siten valkoista valoa.
A Revolutionary New Type of Lens Focuses All The Colours of The Rainbow Into a Single Point  (David Nield, 4.1.2018 ScienceAlert)

Passiasiaa!
Onpa kuulkaa maailmalla hienoja passeja! Kaikki varmaan tietävät jo Suomen passien hirvianimaatiosta (sivulla siitäkin lyhyt näyte), mutta enpä ole tiennyt ihan kaikkea passien väreistä - ja siitä, että joidenkin passien kuvasivut näkyvät pimeässä!
The surprising reasons behind the colour of your passport (Soo Kim, 22.12.2017 The Telegraph)

Vuoden värit

10 ways Pantone's Ultra Violet is being used in homes around the world (Olivia Heath, 29.12.2017 House Beautiful)
CMG’s International Key Colors for 2018 ignite the new year!

Osallistu värikuvahaasteeseen
Valokuvaajat hoi! Onko staminaa osallistua neljä kuukautta kestävään päivittäiseen värikuva blogaukseen? Värit on poimittu kalenteriin Crayola-värikynien sävyistä. Hieman helpotusta osallistumiseen ehkä tuo, että eka viikko meni jo - vielä ehtii kuitenkin osallistua!
Color your World – 120 Days of Crayola 2018 (year 3)

Helsingissä Lux Helsinki 6.-10.1.2018
 "Lux Helsinki on vuosittain järjestettävä viisipäiväinen valofestivaali, joka levittäytyy Helsingin keskustaan aina tammikuun alussa loppiaisen tienoilla. Tapahtuma esittelee monipuolisesti valotaiteen eri muotoja joka vuosi vaihtuvalla, muutaman kilometrin pituisella reitillä. Helsingin tunnetuimpien rakennusten lisäksi reitille valikoituu aina myös vähemmän tuttuja sisäpihoja tai julkisivuja."


Coloria-ryhmässä tietoa myös kesäkuussa järjestettävästä maavärikurssista Karstulan Ev. Opistossa (opettajana tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahti) ja muita tapahtumainfoja.

 

3.1.18

Uusi vuosi värin parissa

Rouget de Lisle: Table Chromatique 1838 (remake) Colorian Society6-kauppa

Vihdoin tämä vuosi ja aikaa väreille! Alkuvuonna työskentelen värin ja Colorian kanssa apurahan turvin. Työskentelyrahaa on noin kuukauden apurahan verran, mutta jaan sen kolmelle kuukaudelle. Apurahatyöskentelyni kohdistuu kokolailla täysin Coloria-sivuston täsmentämiseen (mm. täydentämiseen, lähdemerkintöjen tarkistamiseen yms.), mutta siinä sivussa tämä Coloria-blogi herännee uudelleen elämään, ja jatkan myös vanhojen väriympyröiden ja -systeemien uudelleen kuvittamisia Colorian Society6 -kauppaan (ja samalla kaivelen myös niiden historiaa).

Colorian Facebook-sivulla väriuutisia jaetaan päivittäin, ja jos haluaa itse viritellä keskustelua väreistä tai jakaa tapahtumatietoja (näyttelyt, kurssit, koulutukset), sen voi tehdä Colorian Facebook-ryhmässä!

Näillä sanoin,
Värikästä vuotta 2018,

ja palataan väriasioiden äärelle pian!

3.7.17

Colorian kuulumisia.

Viime vuodet värien ja Colorian pariin pääseminen on käynyt aina vain työläämmäksi. Coloria vaatisi samoja istuma- ja hartialihaksia kuin mitä päätyössäni käytän, ja kun työpäiväni ovat suurinpiirtein (vähintään) kymmenentuntisia, sen jälkeen ei enää ole fyysistä kanttia (eikä usein minkäänlaista aivotoimintaakaan) edes katsoa Colorian suuntaan. Kun tilille ei myöskään kopsahda palkkaa säännöllisesti kerran kuussa (tai edes kerran vuodessa), varsinkin tänä taloudellisen matalalennon kautena on pitänyt kaivaa kaikki mahdolliset työt ja mahdollisuudet kiven alta, mikä on vielä lisännyt ajan pirstoutumista. Ajansirkamia on ollut yhä vaikeampi löytää täyteen pakattujen päivien välistä, ja monena päivänä on tullut surtua, kuinka hunningolle Coloria ja kaikki sen sisarsivustot ovat jääneet viimeisten vuosien aikana.

Siksi oli melkoinen valonpilkahdus, kun kuulin saaneeni Otto A. Malmin lahjoitusrahastolta apurahan Colorian kehitystyötä varten!

Tämä tarkoittaa, että voin rauhoittaa viikkoja työaikaa itselleni ja keskittyä vain ja ainoastaan Coloriaan. Viikonloppuna, tästä uutisesta intoutuneena, lisäsin sivustolle jo useita pieniä korjauksia ja täydennyksiä, joita olen Colorian lukijoilta saanut viimeisen vuoden aikana.

Jatkoa seuraa, myös täällä blogissa!