26.9.18

Kylläpäs, eipäs, kylläpäs - intiankeltaisen alkuperä


Intiankeltainen, C.I. 75320, historiallisten väriaineiden kokoelma, Technical University of Dresden, Germany


Joskus on ihan hyötyä, että Coloria-sivun tieto saattaa laahata perässä, kun en ehdi kiireiltäni sinne kaikkia maailman korjauksia ja päivityksiä ihan samantien tehdä. Intiankeltaista koskevat muutokset ja korjausehdotukset ovat vaivanneet mieltäni jo useampia kuukausia. Moni on huomauttanut siitä, että väriaineen syntytarina (lehmille on syötetty mangon lehtiä ja sen jälkeen niiden virtsa on kerätty talteen ja siitä on pyöritetty pigmenttipalloja) on alusta loppuun keksitty.

Intiankeltaisen alkuperästä liikkui hurjia huhuja siitä saakka, kun sitä alettiin Eurooppaan tuoda. Pigmentti haisi pahalle, ja sen alkuperää varjeltiin. Ei tiedetty edes, kuka sitä valmisti. Vuonna 1883 saatiin ensimmäinen kirjallinen vahvistus, kun intialainen T. N. Mukharji lähetti Englantiin kirjeen, jossa kuvasi pigmentin syntytavan. Mukharjin viesti oli ensimmäinen kirjallinen kuvaus intiankeltaisen valmistuksesta - mutta myös ainoa, mikä kyllä saa kyseenalaistamaan pigmentin historiaa, vaikka se moniin arvostettuihinkin lähteisiin on kirjoitettu tositarinana ylös. Mm. Värimatka-teoksen (Colour: Travels through the Paintbox, 2002) kirjoittanut Victoria Finlay yritti jäljittää keltaisen historiaa, muttei löytänyt siitä merkkiäkään Intiasta.

Mutta onko kyseessä sittenkin tositarina? Mukharji lähetti sanojen lisäksi Englantiin myös näytteitä väristä, ja vuonna 2016 ne otettiin uudelleen mikroskoopin alle. Samana vuonna silmiini osui ensimmäinen tieteellinen artikkeli siitä, että tutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että pigmentti saattaa hyvinkin olla valmistettu lehmän virtsasta. Tieteilijät ovat löytäneet intiankeltaisen pigmenttinäytteistä hippurihappoa, joka on yksi lehmän virtsan elementti.

En pidä mitenkään ihmeellisenä sitä, jos Finlay ei ole matkoillaan törmännyt minkäänlaiseen muistitietoon pigmentin valmistamisesta. Jos väriaineen valmistus lopetettiin jo 1900-luvun alussa, se oli aika monta mummoa sitten. Kuinka moni meistä osaa kuvata oman mummonsa aikaisen valmistusprosessin, saati sitten kuvata, mitä juuri tällä paikalla tehtiin mummon mummon aikoina? Käytännön tieto on taipuvaista katoamaan sen yhden sukupolven aikana, joka ei enää prosessia toista.

Niin tai näin, jäämme odottelemaan, mitä tietoa tulevaisuus tuo tullessaan historiasta!





Chemical clue suggests spurned account of Indian yellow’s origins might be right after all, Bethany Halford, Chemical & Engineering News, 9.9.2018

Late 19th century accounts of Indian yellow: The analysis of samples from the Royal Botanic Gardens, Kew; R.Ploegera, A.Shugara, G.D.Smithb, V.J.Chenb