Päivän kurssi: värit liettuaksi

Juhannusperinteitä ja lankojen värejä

Mettumaariksi koristetaan piha, paraiten portaan kumpiki puoli, koivuilla. Tytöt sitovat (binda) mettumaari-aattona, tutkiakseen onnensa kohtauksia seuraavan vuoden alla. Tämä sitominen käy yleisellä tavalla. Kasvavia olkia katkaistaan solmujen yläpuolelta. Sitte sidotaan oljen ympäri erivärisiä lankoja. Joka värillä on muka merkityksensä. Mettumaari-aamuna menee tyttö sykkivällä sydämellä tulevaisuuttansa näkemään. Usein eivät löydä langan merkkiäkään, sillä poikain työ on aattoiltana niitten vakoileminen ja hävittäminen. Jos kaikki on paikoillaan, niin sanoo langan värin merkitys siinä sitomisessa, jossa oljen sydän on hiukan kasvanut, tyttöparan vuoden onnen. Vehnäinen lanka merkitsee rakkautta, vaaleanpunainen kruunua, sininen uskollisuutta, punainen rehellisyyttä, sinervä rikkautta, keltainen rukkaisia, valkoinen ruumista ja musta surua.

Johan Reinhold Aspelin: Kertomus Maalahden pitäjästä. Asukkaat toiminensa. Suomi, n:o 6.1866.

- Kesän parhaat värit löytynevät luonnosta... Hyvää juhannusta!

Avoin väri - Open Color

The Open Colour Standard -projektin tavoitteena on luoda kaikille saavutettavissa oleva, ilmainen ja globaali väristandardi. Painoteollisuudessa on käytössä melko laajasti Pantonen rekisteröimät spottivärit, joiden käyttöä ei ole saanut esim. verkon ilmaisjakeluohjelmiin upotettua - tällä hetkellä spottivärien käyttö F/LOSS-grafiikkaohjelmissa (eli free- ja open source -ohjelmissa) on käytännössä. Tällä hetkellä hankkeen kohderyhmänä on kaksi porukkaa: spottivärejä työssään käyttävät design- ja painoalojen ammattilaiset sekä tutkijat, jotka tällä hetkellä käyttävät tutkimustyötään yksityisiä (eli rekisteröityjä, lisensoituja ja maksullisia) värimäärittelystandardeja.

opencolour.org

Lisää väriä! - Luonnonvärit livenä!

Uusintapostaus päivityksellä:


Väritapahtuma Jyväskylässä la 12.6.

Jyväskylässä järjestettävä tapahtuma sisältää luentopäivän kaikille väristä kiinnostuneille torstaina 10.6. sekä koko perheelle suunnatun tapahtumapäivän lauantaina 12.6.2010. Tapahtumalla juhlitaan värikkään alkukesän lisäksi Jyväskylän keskustassa sijaitsevan Halosen talon 100-vuotista sekä värisivusto Colorian 10-vuotista taivalta.

Luonnonvärit livenä -tapahtumapäivä lauantaina 12.6.2010 klo 11-18
Halosen talon piha / Jyväskylän Grafiikkakeskus (Hannikaisenkatu 39).
Halosen talon pihalla on tasatunnein työnäytöksiä. Ikonimaalari Alexander Wikström näyttää miten maa-aineksista valmistetaan väripigmenttiä. Keski-Suomen museon konservaattori Esko Ahola keittää perinnemaalia. Tiina Leinon padassa porisevat kasvit villapaidan värjäystä varten. Taidegraafikko Katri Kuuskin vedokset syntyvät perunoilla painaen. Värisivusto Colorian perustaja Päivi Hintsanen ja tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahti valmistavat maa- ja kasviväreistä mm. mustetta. Yleisö pääsee kokeilemaan pottupainantaa työpajassa kello 12-17.

Työnäytökset:
klo 11 Katri Kuusk: Pottupainantaa temperatekniikalla (työnäytöksen jälkeen vapaa työpaja klo 12-17)
klo 12 Esko Ahola: Keittomaalin valmistus
klo 13 & 16 Alexander Wikström: Miten valmistan itse maavärejä?
klo 15 Tiina Leino: Väripata porisee - kasvivärjäystä.
klo 14 & 17 Päivi Hintsanen & Ulla Lapiolahti: Värisekoituksia

Klo 11-18 tapahtumassa vierailija voi nauttia kahvit taiteilija Kaisa Lipposen Virityspuoli-kahvilassa. Istahda, nautiskele täyteläistä kahvia, hienostunutta teetä ja oikaise kylkesi huolella prässättyillä kasviskurméilla ja ranskalaisella suklaakakulla. Kaupunkikeskustassa voi sittenkin hengähtää, nauttia luonnon kauneudesta ja kuunnella laatumusiikkia!
Lisätietoa Virityspuoli-kahvilasta

Ilmaista väriä ja kaikille avoin tapahtuma!

Lisätietoa ja tarkentuva ohjelma: www.coloria.net/lisaavaria

Lisää väriä -tapahtuman järjestävät Jyväskylän Grafiikkakeskus, Jyväskylän kansalaisopisto, Ulla Lapiolahti ja Coloria.net. Julisteen, flyerin ja logon on suunnitellut Coloria.netissä harjoittelunsa tehnyt Meri Tuomi.

Tervetuloa juhlimaan värikkäissä merkeissä!

www.coloria.net/lisaavaria

Päivän kussi: värit portugaliksi

Suomalaisesta värjäysperinteestä

Laitoin juuri Coloriastoon Suomi (1850) -julkaisussa 1851 ilmestyneen jutun Reinholm: Suomalaisia kasvu-nimejä.

Paitsi että vanhoista kasvinnimistä löytyy joitakin tosi mielenkiintoisia juttuja, luettelon yhteydessä on myös tietoja kasvien hyötykäytöstä. Värjäämismainintoja on vain muutamia (ne on merkitty Coloriastossa julkaistuun artikkeliin lihavoidulla punaisella värillä):

Kelta, Keltoja, Jor., Teisk. (myös Keltakaunis), Äht, Artj.,Loht., Heinj.j C. Maan kelta, pm, L., Lycopodium complanatum, Färg-Lummer Riis r., Eurj., Törnr. Vareksen varpaat, Mänts., Lauk., Saarj., Piel. Virveli? Haartm. (annotinum). Tämä on ympäri maan siitä tuttu, että sillä kellataan (painetaan keltaista). Kun sinistä ja öljyä pannaan sekaan, saadaan viheriäistä.

Kelta k., Sääm., Parikk.> Hn., Anthemis tinctoria, Gulkullor, Färgkullor Keltanen, Keltasia, pm., Piel. Päivän kakkara, (en.) Raut. Päivän kakare, Piel. Punainen Päivän kakkara, Fleinj., Sakk. Harjan silmä, Tili. Vuohen silmä, Raut. (k. Nappi k., Papin k.), Kuop. Ploomun- t. Loomun k., pm., Kiv. Sauramen, -man k. (oikeen: Saaronin kukka), Kiv. Soaramen A.,Raut. (k. Pääskyn k.). Heinjoella kellataan näin: langat kuivataan, sitte huhmaressa survotaan Kellat hienoksi kun jauhoja, keitetään ja pannaan happanemaan, ruisjauhoja sekaan. Sitte, kun on hapanta, sinne pannaan langat pari kolme yöksi ja keitetään uudestaan koivun lehdillä taikka Päivän kakkaroilla - "niin ei lähe se keltainen". Tämä lankojen keltaminen ei ole tavallinen Viipurin läänin Savakoilla, vaan ainuvastaan Äyrämöisillä.

Matara, Jääsk., Antr., Heinj., Räis. (myös: verum), Höll. (?), Rvll., Galium boreale, Färggräs. Hepo-matara, Ves'ahmalo h., pm., Heinj. Rieska-heinä, Rvll. Terva h. Keur. Maran, Madarad, Maitsed, Vir. Maaderaasek, Lapp., Sjögr. Mataran juurilla painetaan joka paikassa "Mataranpunaista", "eikä lähde sen väri"! Vanhoissa runoissa mainitaan tätä painanta usiasti, esim. tässä tyttöjen laulussa, joka Itä-suomessa ja Ritvalan Pyhävietossa on tuttu: "Lähtekääm, sisot, sinelle, Keltaheinään, me kälykset, Mataraan, me morsiamet" jne.

Ilmeisestikään värimorsinko ei ole ollut enää suuri hitti, sillä kirjassa mainitaan vain Tillanzin maininta, eikä mitään sen käyttämisestä värjäämiseen:

Morsiamen cruunu (kruunu), Till., Isatis tinctoria, Weide

---

Kirjasta löytyi myös suhteellisen mielenkiintoinen anekdootti suomalaisesta kahvista;

Kohvi papu, t. Kahvipapu, mp., Lupinus angustifolius ja linifolius. Karvas-papu, M. jm. Tätä papua istutetaan talonpojilta jo paljo ja luullaan olevan oikiata Arapian kohvetta; yhtä hyvältä monen mielestä taitaa maistuaki. Merkillistä on että Karjalaiset ja Viipurin puoliset tätä ainetta nimittävät niin ikään kun Arapialaiset itse kotonansa nimittävät sitä mailman mainiota papua, se on: Kohviksi, vaikka koko Europa sitä on kääntänyt kaffeksi. — Herrasväet Suomessa huviksensa huoneessansa kasvattavat toista kasvua: Ricinus communis, jota moni heistä luulee oikiaksi Kohviksi.

- Ensinmainittu Lupinus angustifolius on sitä miltä kuulostaakin: sinilupiini (Lupinus linifolius -lupiinin hyväksytty nimi puolestaan on nykyään Lupinus angustifolius subsp. reticulatus (Desv.)Arcang. - samaa sorttia kumminkin); Ricinus communis puolestaan on risiini, jonka pavut ovat tuhansia kertoja myrkyllisempiä kuin syanidi. Eivätkä ne lupiinitkaan taida kaikkein terveellisimpiä olla... Pistää vähän miettimään...

Toisaalta, myös tämän kirjan sisältöön pitänee suhtautua lievällä varauksella muutenkin. Kirjoittaja on kommentoinut väliin mm. Salava, Add., Joku paju. Me ei ole ikänän kuullut jotakuta puuta näin nimitettävän, arvasimmeki jo sentähden valheeksi koko sen nimen.