Kirja: The Colourful Past

Samainen kirjakauppa Via de Fossilla, Firenzessä, josta löysin Firenzen käsikirjoitusta ja asteekkien värikulttuuria käsittelevän kirjan, tarjosi myös toisen yllätyksen. The Colourful Past -kirjan on kirjoittanut Judith H. Hofenk de Graaff ja se löytyi restaurointikirjojen osastolta. Kirjassa käsitellään nimenomaan historiallisia värjäysaineita (lähinnä luonnonvärejä) ja niiden tunnistamista. Huolimatta satunnaista kotikemistiä pelottavista otsikoista, kuten Microchemical analysis ja Thin-layer Chromatography,  kirjassa on myäs paljon uutta tietoa ja vanhoja ohjeidenriekaleita; nettikommenteista käsitin, että, monet ilmeisesti ensi kerran käännetty englanniksi. Tässä maistiaisina esim. Alkanna-ohje Haarlemin käsikirjoituksesta:

Aure Rubei coloris: pp ex Alkanna
The leaves of Alkanna are in use through the whole of India to dye red the teeth, the lips and particularly the nails: this is appreciated by the Moors as an extremely beautiful piece of jewellery. The dye is prepared in the following way: The leaves, which are being rubbed with a pestle on a marble stone, are soaked in clear water with a little lime, from which a red dye arises, with which the Persians andthe Turks dye the tail of their horses.
- John. Niehof reijs naa oost Indien.
F:259. Col:v & de f; 27 [Haarlem manuscript 146/l/6]

Bonuksena mainittakoon, että kuvat vaikuttavat erityisen hyvälaatuisilta.

Kirja: Colors between two worlds

Firenze on taidetta pullollaan, ja myös (taide)kirjakauppoja, joissa voi törmätä kirjoihin, joita ei suomalaisissa kirjakaupoissa koskaan näy. Tällä kertaa löytämälläni kirjalla on tekemistä paitsi värin, myös Firenzen kanssa. Gerhard Wolfin ja Joseph Connorsin yhteistyössä Louis A. Waldmanin kanssa toimittama kirja Colors betweeb two worlds, käsittelee firenzeläistä (tai ehkä ennemminkin Firenzeen Biblioteca Medicea Laurenzianaan päätynyttä) käsikirjoitusta, joka käsittelee asteekkien värien käyttöä.

Alkuperäinen käsikirjoitus on fransiskaanimunkki Bernardino de Sahagúnin (1499-1590) kirjoittama; kirjan lievetekstin mukaan häntä on usein kuvattu ensimmäiseksi Uuden Maailman antropologiksi. Hän työskenteli Collegio Imperialissa Tlatelocossa (nykyään Mexico City) ja kokosi mittavaa ensyklopediaa asteekkien uskomuksista, rituaaleista, kielestä, taiteesta ja kulttuurista yleensäkin.

Raakasuomennoksena: Käsikirjoitus paljastaa, kuinka asteekit käyttivät väriä taiteesaan ja jokapäiväisessä elämässään, sekä nimet, jotka he antoivat väreille, ja kuinka tämä kuvastaa heidän maailmankäsitystään säästä sairauksien parantamiseen. Väri- ja värjäysaineet, joita taiteilijat käyttivät kuvittaessaan käsikirjoitusta kuvastavat natiivien ja eurooppalaisten välistä suurempaa vuoropuhelua, minkä tämä Firenzen käsikirjoitus (Florentine Codex)  tallentaa paremmin kuin mikään muu siirtomaa-ajalta säilynyt dokumentti.

En ole vielä ehtinyt kuin selailla kirjaa, mutta viidenkympin hinnalla lukemista on paljon: niin historian tutkijoille ja edistyneemmille värikemisteille kuin tavalliselle tallaajallekin.