Medium Adam25

Yves Kleinin teos Frankfurtin taidemuseosta (Das Städel Museum) vuoden 2011 näyttelystä, kuva Päivi Hintsanen

Yves Kleinin siniset teokset pitää nähdä oikeasti, ennenkuin voi oikeasti tajuta, kuinka voimakkaasta väristä on kysymys. Hyvin valaistussa tilassa kokemus voi olla suorastaan hyökkäävä. Itse olin nähnyt Kleinin pienempiä sinisiä teoksia aiemminkin, mutta vuonna 2011 Frankfurtin taidemuseossa sain melkein shokin nähdessäni Kleinin teoksen. Tuolloin museossa oli remontti ja sen väliaikaisessa näyttelyssä taideteokset olivat riveissä melkein toisissaan kiinni muodostaen historian ja taidehistorian aikajanan. Kävelin aikajanaa seuraten puoliajatuksissani huoneesta toiseen ja kun - suhteellisen pitkän matkan loppupäässä - astuin hyvin valaistuun huoneeseen, jossa Kleinin sininen työ tuli päälle kuin hyökäten nurkan takaa. Havaitsin, etten ollut ainoa, joka säpsähti huoneeseen tullessaan. Muutama näyttelyvieras varjosti kädellään silmiään, kuten tehdään liian kirkkaalla auringonpaisteella. Yritin turhaan saada intensiivistä sinistä tarttumaan kameraani - ainakin pienen digipokkarin taltioimistaidot loppuivat kesken.

Klein on epäilemättä tunnetuin juurikin intensiivisestä sinisestä väristään, joka esiintyy tunnetuimmissa monokromaattisissa Kleinin töissä - maalauksissa ja veistoksissa. Väriaine on rekisteröity vuonna 1960 nimellä IKB - International Klein Blue. Hyvin intensiivinen sininen ei varsinaisesti ole pigmentti itsessään, vaan se on ultramariinipigmentin ja sideaineen, M60A-hartsiaineen sekoitus.

Mutta vaikka väriaineen nimessä on Kleinin nimi ja vaikka Klein yleensä mainitaankin tuon huikean sinisen keksijänä, totuus on hieman erilainen. Klein halusi löytää tavan, jolla väri säilyttäisi sideaineeseen sekoitettuna saman voimakkuuden ja intensiivisyyden kuin sillä on jauheena, joten hän kääntyi pariisilaisen taidetarvikekauppiaan ja harrastajakemistin Édouard Adamin puoleen. Voidaan melko varmasti sanoa, että Kleinilta tuli idea ja toive ja Adam teki varsinaisen kehitystyön - vaikka hänen nimeään ei myöskään virallisissa papereissa näy. Adamin taidetarvikekauppa Pariisissa on toiminnassa edelleenkin. Édouard Adam on itse kuollut, mutta liikettä pitää hänen veljenpoikansa Fabien.

Yhtenä totuutena on kerrottu, että väri kuoli Kleinin mukana. Tavallaanhan se on tottakin: Kleinin IKB-rekisteröinti estää IKB-nimen käyttämisen muilta ja väriaineen valmistamisen ja myymisen IKB-nimellä. Mutta se ei estä muutoin väriaineen valmistamista, eikä salaisuuskaan ole ollut alunperinkään Kleinin, vaan värin varsinaisen kehittäjän, Édouard Adamin. Jos joku haluaa tehdä Kleinit ja alkaa maalata monokromaattisia sinisiä aivan samanlaisella värisekoituksella, se on mahdollista. Maalia on saatavissa nimellä "Médium Adam 25" litran ja viiden litran pöntöissä Adam Montmartrelta.

---

Lisää IKB-sinisestä Coloriassa.

Lapis lazuli - sinisen taikaa

Firenzessä on parhaillaan esillä näyttely Lapislazzuli - Magia del Blu, jossa esitellään mineraalin (tai pikemminkin usean mineraalin yhdistelmän, kuten näyttelyssä painotetaan) historiaa. Näyttelyn isä on Pariisin Mùseum National d'Histoire Naturellen minerologi Gian Carlo Parodi, jonka ajatuksena oli, että näyttelyssä voisi olla esillä muutakin kuin kivestä tehtyä koriste-esineistöä - myös sen mineralogisia ominaisuuksia ja muita käyttötapoja. Näyttely jakautuu neljään osaan: ensimmäinen esittelee eri paikoista löydettyjen lapis lazuli -kivien eroja ja yksinkertaisia kivestä kaiverrettuja esineitä; toisessa esillä on 1600-luvulla kehittynyt kivikaiverrus ja kivelle maalaaminen; kolmannessa osiossa esillä on huikean kallista ja ylellistä lapis lazuli -esineistöä, joka on valmistettu uskonnollisiin tarkoituksiin sekä rikkaan ylimystön tilaamana, ja jossa kivi on yhdistetty runsaaseen kulta- ja hopeakoristeluun; neljännessä osassa pääosa on kivestä saatavalla ultramariini-pigmentillä ja sen käyttökohteilla vuosisatojen ajan, Cennino Cenninin kuvauksista ja renessanssimaalauksista Yves Kleinin teoksiin.


- Manifattura granducale (Cristofano Gaffurri su disegno di Jacopo Ligozzi), Tavolo con veduta del porto di Livorno, 1601-1694, mosaico di pietre dure, cm 107x94, Firenze, Galleria degli Uffici -



Kiven sininen väri tulee lasuriitista, sen valkoiset värit kalsiitista ja muista silikaateista ja kullanväriset läikät ja juonteet pyriitistä. Sinisen ja valkoisen yhdistelmä on tuonut katsojien silmiin meren ja sinisen ja kultaisen yhdistelmä puolestaan tähtitaivaat. Kivi on ollut aiemmin itsessään kallis jo siksi, että pitkään sitä saatiin vain Badahšanin Sar–e–Sang-vuorilta, nykyisen Afganistanin alueelta, josta kiveä kaivettiin jo 6 000 vuotta sitten ja josta kiveä edelleenkin kaivetaan. (Noilta ajoilta juontuu myös kivestä saatavan pigmentin, ultramariinin, nimi: sitä tuotiin oltra mare, meren takaa.) Muutaman viime vuosisadan aikana kiveä on löytynyt muualtakin, ympäri maailmaa, mutta ei aivan samassa mittakaavassa ja kiven koostumus ja väri vaihtelee löytöpaikan mukaan. Ehkä huomattavin lapis lazuli -kaivaus Afganistanin ulkopuolella löytyi 1700-luvun lopulla Baikal-järven läheltä Venäjältä, mikä näkyi seuraavina vuosikymmeninä selkeästi sikäläisessä koriste-esineistössä ja myös arkkitehtuurissa.



Lapis lazuli -kivi on ollut ylellisyystuote koko sen monituhatvuotisen kaivaushistoriansa ajan. Se on mainittu arvokkaana kauppatuotteena sumerilaisessa kirjallisuudessa ja näyttelyssäkin oli esillä kivestä kaiverrettuja pieniä esineitä Egyptin ajoilta. Aika on laskenut itse kiven hintaa. Vaikka esimerkiksi Afganistanissa kaivaukset toimivat edelleen melkein samalla tavalla kuin ovat toimineet vuosituhansien ajan - työ tehdään alkeellisin työvälinein, hakuilla ja taltoilla, ja kaivosmiehet kantavat uskomattoman kokoisia kiven murikoita selässään vuoren rinteillä - monilla muilla kaivauksilla apuna on työtä nopeuttava ja siten hintaa laskeva nykytekniikka. Sininen kivi ei enää myöskään kulkeudu Eurooppaan kuukausien matkalla, pienissä erissä kamelin selässä, vaan isommat erät kulkevat nopeammin, päivissä tai tunneissa, laivalla ja lentokoneilla, mikä on laskenut myös afganistanilaisen kiven hintaa. Kiveä voi ostaa nykyään ihan kohtuulliseen hintaan melkein mistä tahansa korukivi- tai kristallikaupasta, mutta lapis lazuli -kivestä valmistetun aidon ultramariinipigmentin hinta ei ole vuosituhansien aikana laskenut mihinkään. Pigmentin valmistus ei ole helppoa: jos kiven yksinkertaisesti murskaa ja jauhaa, lopputuloksena on harmaa massa, jossa ei ole häivähdystäkään kirkkaan sinisestä väristä. Valmistus on monimutkainen prosessi, josta kivestä erotellaan epäpuhtaudet pois ja siten saadaan jäljelle jäävä sininen pigmentti.



Samaa, häkellyttävän sinistä sinistä saa myös huomattavasti edullisemmin: keinotekoinen, teollisesti valmistettu ultramariini on käytännössä puhtaampaa kuin luonnosta saatava, ja monin kerroin halvempaa - se on yksi edullisimpia pigmenttejä. Yves Klein kehitti tästä teollisesta ultramariinista oman, suorastaan päällekäyvän sinisen värinsä, jota kutsui nimellä International Klein Blue - IKB. Näyttelyssä oli esillä Kleinin Victoire de Samothrace (1973), josta näyttelyn himmeä valaistus ei saanut ehkä ihan kaikkea mahdollista irti, mutta siltikin sininen melkein sattui silmiin.

Erikseen pitää vielä mainita Philip Poupinin upeat kuvat Sar-e-Sangin kaivauksilta. Jo niistä pelkästään olisi saanut aikaiseksi käymisen arvoisen näyttelyn! Poupinin sivuilta löytyy myös muutamia näyttelyssä nähtyjä kuvia lapis lazuli -kaivauksilta.

Lue lisää ultramariinin historiasta Colorian sivuilta.

---

Näyttelystä on ilmestynyt myös 35 euroa maksava italiankielinen näyttelyjulkaisu (ei ainakaan vielä ollut saatavilla englanniksi).

Lapis Lazuli - Blue Magic
9.6.-11.10.2015
Museo degli Argenti, Palazzo Pitti
Firenze
www.polomuseale.firenze.it

Kuvat: Firenze 2015 - Un anno ad arte




.