24.7.16

Väriympyröiden anatomian parissa

Colorian Society6-kaupassa: 'Parsons' Spectrum Color Chart' 1912 (toisinto)


Olen viime päivinä askarrellut erilaisten värikuvioiden kanssa. Ajatukseni on ollut iskeä vähintään kolme kärpästä yhdellä iskulla: saada tuotekuvituksia Colorian Society6-kauppaan (jonka myyntituotto menee Coloria-projektien ylläpitoon ja kehittämiseen), saada kuvitusta Colorian uudistuville nettisivuille sekä harjoittaa jo puoliksi unohtuneita Illustrator-ohjelman käyttötaitojani. Kuvia olen valinnut yksinkertaisella periaatteella: mikä voisi olla yhtäaikaa sekä mukavaa että haastavaa toisintaa, sekä mikä näyttäisi visuaalisesti hauskalta esimerkiksi kellona, kassissa tai t-paidassa. Olen lähtenyt liikkeelle siis täysin visuaalisuuteen pohjautuen, ja sillä, kuinka suuri merkitys valitsemillani värisysteemeillä on ollut värin historiassa tai kuinka paljon kuva on esimerkiksi väriteorioihin vaikuttanut, ei ole ollut näissä valinnoissani mitään tekemistä.

Colorian Society6-kauppaan olen tehnyt vanhojen väriympyröiden pohjalta kaksi versiota (tai useampia): vanhan vintagekuvan kuluneita ja haalistuneita värejä (ja myös vintage-fiilistä) kopioiden, sekä uudelleentulkinnan väreistä. Uudelleen tulkinnan siksi, että kun alkuperäiset painokuvat ovat niin kuluneet, ei voi olla koskaan oikein varma, mikä on ollut alkuperäinen väri - ja toisaalta myös: onko alkuperäinen kuvakaan painettu rajallisten painovärien aikakaudella niillä väreillä kuin kuvion tekijällä on ollut tarkoitus se esittää?

Colorian Society6-kaupassa: Chevreul Cercle Chromatique, 1861 (toisinto)


Jotkut kuviot ovat suhteellisen selkeitä: esim. Chevreulin väriympyrän kanssa ei juurikaan ollut pohtimista: määrittelin vanhoja kuvia katsomalla ja päätäni käyttämällä ympyrän päävärit (keltainen, oranssi, punainen, violetti, sininen, vihreä), jonka jälkeen hain niiden väliin tulevat värit Illustratorin Blend Toolilla. Mutta välillä tulee eteen sellaisia palapelejä, ettei voi olla ihan varma. Esimerkiksi tämä Kuva II Babbitin kirjasta "Principles of Light and Color": "Chromatic Harmony of Gradation and Contrast."

Netistä löytämäni kuvat olivat kaikki hyvin pienikokoisia ja osa myös huonolaatuisia skannauksia, joissa jo itsessään värit olivat hieman metsässä. Lisäksi kirjoista skannatut kuvat ovat itsessään harmaantuneet ja haalenneet ja niiden värit haalistuneet selvästi. Valitsin mallikseni löytämäni selkeimmän kuvan (muistaakseni archive.orgista löytyvästä kirjasta), joka oli myös vaaleimmasta päästä. Tein ensin kuvasta version, jossa poimin värit suoraan vanhasta kuvasta. Sitten aloin tehdä toista versiota, jossa etsin kuvaan värejä aluksi kuvaan kirjoitettujen nimien perusteella, sitten miettimällä mahdollista logiikkaa, miten "kulmapalat" kuvassa voisivat värittyä.

Ensin poimin kuvan keskiosan taustan "normal-gray" -keskiharmaan, jonka jätin kuitenkin vähän vaaleammaksi. Sitten hain kuvaan uloimmalla osalla olevat päävärit (sininen, punainen, keltainen) ja niiden alla olevat välivärit (oranssi, vihreä ja purppura), joiden otaksun olleen alunperin kirkkaita. Väistin värien etsinnässä lähes täysin violetin ja vihreän alkuperäisessä kuvassa olleet värit: ne olivat molemmat melko sinivoittoisia harmaita, joiden oletan haalistuneen. Myös punainen oli aika vaisu - tuskin alkuperäisen värisenä säilynyt.

Illustratorin työpöydältä: keskellä originaalit referenssikuvat, oikealla toisinto vanhoissa väreissä ja vasemmalla oma tulkintani kuviosta.

Tämän jälkeen hain pää- ja välivärien kanssa ulkokehillä vuorottelevat harmaat värit sekoittamalla pää- ja välivärit keskiosan harmaaseen 50/50%-suhteessa. Nämä uloimpien reunojen "kulmapalat" aiheuttivat itselleni eniten pohdintaa. Oletan, että näiden kuusikulmiota kiertävien väliliuskojen on tarkoitus olla koko sivun mittaisia ja värien on tarkoitus sekoittua noissa toisiensa päälle menevissä neliöissä. Alkuperäisen referenssikuvan värit kyllä vippaavat tässä osiossa jo niin paljon, että mietin, johtuuko kaikki vaillinaisesta painomenetelmästä ja värien haalistumisesta, ja että onko järkeilyni sittenkään oikein - mutta toteutin värityksen oletukseni perusteella.

Otaksuin, että koska keskiosan nimet (green, blue, red...) näyttivät niin paljon vaaleammilta kuin ulkokehän samannimiset värit, ne ovat varmaan valkoista tähteä ympäröiviä vaaleampia värejä. Siispä sekoitin ne 50% väriä + 50% valkoista -suhteella.

Olettaisin muiden kirjan hieman suurempien kuvien perusteella, että alkuperäisessä kuvassa tähteä kiertää pienten ohuiden valkoisten ympyröiden joukko ulospäin harvenevasti (tapa, jolla liukuväriefektiä vanhoissa painotekniikoissa toteutettiin), joten aion myös sellaisen vielä kuvaan askarrella. Tekemistä on vielä mm. tekstien toteuttamisen ja muiden väriin liittymättömien pienten juttujen kanssa, mutta voiton puolella taidan olla.

---

Käytännössä etsin nämä uuden version "päävärit" liki kokonaan Illustratorin peruspaletista. Oletan kyllä (vertailemalla muihin vanhoihin painokuviin), että esimerkiksi violetti on ainakin painokuvassa ollut paljon punertavampi, joten ei tämä uusioversio missään nimessä varmaan mikään täysin korrekti toisinto alkuperäisestä painokuvasta, tai siitä, miten Babbit on kuvionsa alunperin suunnitellut. Ennemminkin täysin oma tulkintani väriympyrästä.

Olisi kuitenkin kiva tietää, kuinka metsään olen mennyt tämän Babbittin värisysteemin kanssa. (Vähän esimerkiksi mietityttää, olenko oivaltanut värien sekoittumisen oikein: mm. miksi punaisen ja vihreän harmaat sävyt ovat kuviossa niitä vastapäisellä sivulla, kun sinisen ja oranssin sekä keltaisen ja violetin ovat niiden vieressä... Onko tähän joku syy? Vai onko värit huitaistu paikalleen vain jotenkin?) En ole perehtynyt Edwin Dwight Babbittin väriteksteihin sen enempää, mutta tiedän, että hän kirjoitti teoksensa ja piirteli värikuvionsa väriterapian (kromopatian?) näkökulmasta: hänen väriteorioissaan ja niitä käsittelevissä teksteissään oli vahvasti läsnä spirituaalisuus ja uskomus erilaisiin meitä ympäröiviin voimakenttiin. Jos jollakulla on parempaa tietoa tai järkeilyni tuntuu vajavaiselta, otan mielelläni vastaan täydentävää tietoa asiasta!

Ps. ja Huom.! Coloria.netin Society6 -kaupassa myytävät tuotteet ovat kaikki joko täysin omaa tuotantoani tai näitä uudelleentoisintoja vanhoista värijutuista. En myy siellä mitään muiden alkuperäiskuvituksia sellaisenaan, vaikka näitä vanhoja väriympyröitä ja -systeemejä olisi myös tekijänoikeusvapaasti saatavillakin. Tämä Babbitin kuviotoisinto ja sen versioita tulee kauppaan myyntiin, kunhan saan sen jossain vaiheessa valmiiksi...


23.7.16

Kyllä väri meihin vaan vaikuttaa, ja aika moni muukin



Vaikuttaako ympäristömme käytökseemme - tahtomattammekin? Kaikki eivät ole sitä mieltä, mutta ehkä kaikki miten tunnemme ei olekaan sydämen johdattamaa - eikä se, miten toimimme, johdukaan silkasta tietoisesta järjenkäytöstä.

Tässä parin vuoden takaisessa haastattelussa Adam Alter kertoo mm. ympäristömme värivalintojen vaikutuksesta meihin. Alter on kirjoittanut kirjan Drunk Tank Pink, jossa hän käsittelee yleensäkin siitä, mikä vaikuttaa meihin ja valintoihimme.

Kirjassa on luku myös väreistä. Kirjalle nimensä antanut värisävy Drunk Tank Pink on värien universumissa yksi merkittävimmistä (etten sanoisi räikeimmistä! :D) ja tutkituimmista esimerkeistä siinä, miten värillä voi vaikuttaa ihmisiin ihan fysiologisella tasolla. Drunk Tank Pink on vaaleanpunainen sävy, jonka rauhoittava vaikutus huomattiin 1960-luvun käyttäytymistutkimuksissa, ja jota 1970-luvulla alettiin kokeilla vankiloissa aggressiivisten vankien rauhoittamiseen. Tutkimuksilla on kritisoijansa ja värin vaikutuksella epäilijänsä, mutta siitä huolimatta sävyä käytetään edelleen sadoissa - ehkä tuhansissa - amerikkalaisvankiloissa ja -sairaaloissa.

Sävy on tunnettu myös nimillä Baker-Miller Pink, Pepto-Bismol Pink ja bubblegum pink - siis purkkapinkki.

Lue lisää Drunk Tank Pink -väristä Coloriasta.

21.7.16

Wasabin vihreä



Luuletko, että se kirkkaan vihreä wasabiksi kutsuttu mönjä sushilautasesi reunalla on oikeasti wasabia? Ei ole. Se on vihreäksi värjättyä - aitoa wasabia paljon edullisempaa - piparjuurta tai piparjuuren ja sinapin sekoitusta.

Aito wasabi - eli maustekrassi tai japaninpiparjuuri (Wasabia japonica) on lempeämmän väristä kuin kirkkaaksi värjätty jäljittelijänsä. (Varmistamattoman) tarinan mukaan wasabia näyttelevä piparjuuri on värjätty niin kirkkaaksi juuri siksi, että ruokailija tietäisi, ettei tahna ole ainakaan täysin aidosta wasabista, eikä sushin valmistaja joutuisi häpeään "väärennöksen" käyttämisestä. Tässä tarinassa kuitenkaan tuskin on toden häivää.

Välttämättä satunnainen sushin syöjä ei eroa aidon wasabin ja piparjuuritahnan välillä edes huomaisi, niin läheistä sukua kasvit ovat toisilleen. Länsimaissa wasabin yksi nimi on "japaninpiparjuuri", ja japanilaiset kutsuvat piparjuurta "lännen wasabiksi" (seiyōwasabi).

Millä "wasabi" sitten värjätään? Täkäläisten wasabien väriainetta en ole vielä pystynyt selvittämään, mutta ainakin Amerikassa joistakin wasabeista on löydetty vihreää, joka on valmistettu tartratsiinin (E102, keltainen atsoväri, joka saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä) ja briljanttisinisen (E133, synteettinen sininen väriaine). Samaa tavaraa on mm. joidenkin Suomesta saatavien valmis-sushipakettien pikkuisissa wasabipusseissa.

Jos joku löytää Suomessa käytettävien "wasabien" väriaineista enemmän tietoa, otan ne kiitoksella vastaan!