"Hopea on uusi musta"

Kuva ikkunasta: Jyväskylä tiedostaa automuodin.

Hopea on uusi musta kirjoitti Ian Porter autojen väriä koskevassa artikkelissaan Silver is the new black muutama kuukausi sitten (drive.com.au, 29.8.2007).

Everywhere you look these days, there are vehicles painted silver, grey, white and black. But mainly silver. Mostly silver. Predominantly silver.

Porterin mukaan 1900-luvun myyvin väri oli valkoinen, mutta nyt hopealla on huomattava sija värivalikoimissa. Lähes kaikista uusista autoista on hopeanvärinen malli saatavilla. Ja Porter - vaikkakin toiselta puolelta maapalloa ja Australian markkinoita tulkiten - sanoo sen, jonka olen ikkunanäkymistäni jo ajat sitten päätellyt myös kotomaassa päteväksi: lähes yksi kolmannes myydyistä ajoneuvoista on hopeanharmaita ja toiseksi suurimpana seuraa valkoinen lähes viidenneksen myyntiluvuillaan. Musta ja harmaa dominoivat kumpikin noin 10% myynnistä, kuten sininenkin.

Pikaisella laskusuorituksena tämä tarkoittaa sitä, että 70% kaikista autoista on hopeanvärisiä, valkoisia, mustia tai harmaita - siis melko monokromaattisella asteikolla liikkuvaa. Lopusta 30% kolmannes on sinisiä ja ainakin uskoisin, että aika moni näistä sinisistä tummia, mustahkoja värejä.

Omaan havaintooni pohjaten uskaltaisin mainita, että Suomessa myös punaiset autovärit ovat melko suosittuja. Ainakin talvella tuntuu, että joka toinen auto on punainen. Vai häviääkö tuo monokromaattinen 70% autokannasta suojavärityksellään Suomen talviväreihin?

Toivottavasti muutosta on joskus luvassa. 2007 Frankfurt Motor Show'ssa ennustettiin syksyn väriksi vihreää: The Color this Fall Was Green

(Autojen historiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea tuo em. Porterin artikkeli. Se kertoo mm. mielenkiintoisen anekdootin siitä, kuinka 1930-luvulla Mercedes-Benzin kilpa-autoja yritettiin keventää raaputtamalla niiden pinnasta Saksan kansallinen ralliväri, valkoinen maali kokonaan pois: autoista tuli alumiinipintaisia. Kiillotettu alumiinipinta viehättikin siinä määrin, että Mersu maalasi kilpa-autonsa hopeanväriseksi siitä lähtien...)

Laivanhylky-indigo

Jälleen vinkki Natural Dyes -listalta Isabella Whitworth kirjoitti muutamia päivitä sitten Brightonissa parhaillaan olevaan Indigo- näyttelyyn (Indigo - a Blue to Dye For) liittyneestä, muutamia viikkoja sitten pidetystä symposiumista. Indigoasiantuntija Jenny Balfour Paul ei päässyt paikalle, mutta Whitworth kertoi, mitä luennon aihe olisi koskenut. Jenny Balfour Paul oli saanut indigoa espanjalaisen kauppa-aluksen, Nuestra Señora de la Concepción -kaljuunan hylystä (postauksessa puhutaan "shipwreck" indigosta). Alus upposi Karibialla 1641, kun se oli palaamassa Meksikosta Espanjaan. Kyydissä oli mm. kymmeniä tonneja hopeaa ja kultaa sekä valtavat määrät väriaineita. Laivassa itseasiassa huomattiin vuoto matkan alkuvaiheissa ja laiva joutui palaamaan lähtösatamaansa korjauttamaan vuodon. Alus selvisi hurrikaanista, joka vei yhdentoista aluksen laivastosta yhdeksän, mutta kuukautta myöhemmin alus rysäytti karille.

Jo reilu neljäkymmentä vuotta myöhemmin kapteeni William Phips paikansi hylyn ja nosti miehistöineen sieltä tonneittan kultaa ja hopeaa. Aluksen sijainti jäi kuitenkin unholaan ja se löydettiin uudelleen vasta 1978 (Burt Webber).

Laivassa kuljetettua indigoa oli tarkoitus käyttää espanjalaisten asepukujen värjäykseen.

Jenny Balfour Paul värjäsi näytteillä puuvilla- ja villakankaita Brightonin näyttelyä varten ja kehui sinistä parhaaksi siniseksi, jota on nähnyt.

Natural Dyes-listan jäsen Kimberly huomautti, että keskiamerikkalainen indigo on väriltään hyvin erilaista kuin intialainen tai japanilainen indigo. Kalifornialainen indigo on sinisempää, siinä ei ole niin paljon vihreitä alasävyjä. Readingin yliopiston professori Philip John ("plant biochemist") puhui omassa esitelmässään keskiaikaisen värimorsingon ja indigon useista epäpuhtauksista. Hän esitti myös epäilyn siitä, että vuoden meriveden vaikutuksen alaisina ovat jollain tavalla puhdistaneet indigo-aineita epäpuhtauksista.

Isabella Whitworthin sivuilla on kuvia värjätyistä tekstiileistä: http://www.isabellawhitworth.co.uk/whatsnew/whatsnewpage.html

Murex, Cochineal and Indigo. Natural Dyes of Oaxaca

Natural Dyes -listalla oli muutama päivä sitten linkkivinkki Meksikon luonnonvärien - murexin, kokenillin ja indigon - hienoon kuvaesittelyyn. Traditions Mexico's Travels Through Images -valokuva-albumissa on 33 luonnonvärjäykseen tavalla tai toisella liittyvää laadukasta kuvaa. Sivulla on myös muita Meksikolaisesta kulttuurista kertovia valokuva-albumeja.

Siniset miehet, osa 2.

[Kuva: Theater Foyer, Theater am Potsdamer Platz, Berlin, Germany / Stefan-Xp]
Teen parhaillani Cirque de nuit -kuvasarjaani ja etsiskelin hieman taustatietoa harlekiinihahmosta, kun löysin sinisten miesten sivun.

Blue Man Group on Phil Stantonin, Matt Goldmanin ja Chris Winkin 1980-luvulla perustama trio, joka maalaa itsensä siniseksi, pukeutuu mustaan ja esiintyy mykästi, mutta interaktiivisesti rokkiannoksen ja valojen säestämänä. Ryhmän nettisivuilta löytyy kaikenlaista kummaa tutkittavaa: www.blueman.com.
Juuri nyt ryhmän voi nähdä How to be a Megastar Tour 2.1 -tourneella Amerikassa. Tourneella on oma kotisivunsa, jossa lisää mm. videoita ja kiertue päiväkirjaa: www.howtobeamegastar.com

MyCuppa - kuppi väriskaalalla

Kupin sisäpintaan on painettu värikartta kerman ja maidon kaatajille: väriskaala kertoo urpommallekin maidonkaatajalle tai kahvia tilatessa, milloin väri on sopiva.
Kuppi oli kovasti otsikoissa jo elokuussa, mutta jäin odottelemaan, josko löytäisin suomalaisen myyjän. Ainakaan vielä ei ole silmiin osunut. Englantilainen suck.uk.com (josta myös kuva) myy mukia 8 euron hintaan (päälle postikulut).

Vastaavan tyyppinen idea on keksitty jo aiemminkin: Onkar Singh Kular on esitellyt 126 Pantone Mugs -projektin väriskaaloineen. Värillisiä teemukeja voi käydä ihailemassa projektisivulla (löytyy Kularin nettisivuilta otsikon Machines For Living alta).