Eilinen lauantaipäivä sujui sukkelasti indigovärjäilyn merkeissä Korpilahdella leirikeskuksessa, jonne saavuimme (Ulla, Niina ja minä) puolen päivän maissa ja jossa aika kului sukkelasti umpipimeään saakka. En ole itse aiemmin värjäillyt indigolla, koska en ole viitsinyt epäkäytännöllisenä ja epätarkkana ihmisenä ottaa indigon pelkistyksessä käytettävää ja varoivaisesti käsiteltävää ditioniittia käsittelyyn. Aineen käsittely vaatii hengityssuojan ja mielellään suojalasitkin ja lisäksi aineen haju on niin järisyttävän viemärimäinen, että en suosittele sisätiloissa ainetta käsittelemään, ellei ole hyvää tuuletusmahdollisuutta. Tavalliselle pallon tallaajalle ulkotilat ja kunnon suojavarusteet takaavat lempeän värjäyssession. Kun ditioniitti on lisätty indigoon, se pelkistää indigon ja samalla haihtuu pois, vaikka langoissa voikin ilman hyvää huuhtelua haiskaa lantalan mojovan tuoksahduksen.
Kun indigo (ja sitä ennen pesusooda) on sekoitettu veteen, sitten vain odotellaan liemen lämpenemistä...
...ja odotellaan liemen lämpeämistä...
...kunnes se on noin 60°C, jolloin ditioniitti lisätään liemeen. Vähän ajan kuluttua testattiin langalla, onko liemi onnistunut ja värjäytyykö lankanen. Teimme kaksi eri lientä, joihin käytettiin eri paikoista ostettua indigoa: toinen on hankittu Tetri Designilta ja toinen saksalaiselta Kremeriltä. Sävyerot olivat liemissä yllättävän suuret ja testilangoissakin ero näkyi selvästi, mutta kun nyt vuorokautta myöhemmin katselin värjättyjä lankojani, en kyllä erota, kumpi on värjätty kummalla.
Ylläolevista kuvista näkyy hyvin, kuinka indigon väri hiljalleen kehittyy. Ylempi kuva on otettu melko pian lankojen liemestä nostamisen jälkeen ja alempi kuva noin muutaman tunnin kuluttua, kun langat ovat saaneet hapettua rauhassa.
Pataan lensi ties minkämoista lankasorttia. Itseäni harmitti, kun unohdin kiireessä kotiin näytelankasatsini (joita myös Päivin parroiksi nykyään kutsutaan) sekä laimeankeltaiset kesävärjäykset, joista olisi saanut hienoja vihreitä. Jännä oli nähdä, miten eri tavoin indigo tarrasi erilaisiin tekstiileihin kiinni. Villaan ja villapolyamidiin (Nalle ja 7 veljestä) väri tuli melko samalla tavalla, puuvillassa väristä tuli ehkä asteen verran tylsempi, mutta silkissä se suorastaan hyppi värivoimallaan silmille. Silkkihuivi värjääntyi kolmannella (?) liotuskerralla turkoosihtavaksi kirkkaaksi vaaleansiniseksi.
Omat lankani värjäsin myttyrällä, värjäilen valkoisiin kohtiin lisää värejä tässä syksyn kuluessa... Tarkoitukseni on aloittaa kokenillilla ensi viikolla...
Mukana reissussa oli mm. Anna-Karoliina Tetrin loppukesästä julkaisema värjäyskirja Luonnonvärjäys, josta lunttasimme ohjeita. Karo myös myy indigoa ja muita indigovärjäykseen tarvittavia aineita Tetri Design -kaupassaan.
4 kommenttia:
Oh, sun ottamia kuvia kun katsoo niin itsekin hämmästyy kuinka kaunista saatiin aikaiseksi. Ja se mun silkki tosiaan hulmuaa kuin palanen taivasta....
"Järisyttävän viemärimäinen" on muuten hianoin ja kuvaavin määritelmä minkä olen mainitusta tuoksahduksesta kuullut. =D
Kiva on katella noita Viherin kuvia - langat ja kankaat hulmuaa niissä kaikissa oikeen terhakkaasti ja oivallisen sinisinä! Vielä ehtis ulkovärjäämäänkin....
Ja miten taas kestääkään ensi kesään asti? Sillä kyllä ulkotulilla on vaan mukavin värjätä - erityisesti näitä sinisiä hajupommeja.
Opetäti vähän tässä vielä myös täsmentää: ihanteellinen natriumditioniitin lisäyslämpötila + värjäyslämpötila myös on 55C. Värjäyslämpötila ei sais ylittää 60C koko värjäyksen aikana.
Väri-ihmeesi on voittanut Arte y pico -pokaalin, http://www.naulasaari.blogspot.com/
:)
Awwww! Palkinto! Pistän eteenpäin jahka Live Herringiltä ehdin! Vaisu syysvärjäily ja väriblogin ylläpito saa toivottavasti lisää vääntöä talven koittaessa... Kiitos, Maija, hienosta kunnianosoituksesta!
Lähetä kommentti