Valkoiset koivut

Kuva: www.inmygarden.org , Sue Sweeney, 2005

Joskus sattumat onnistuvat osumaan oikeisiin ajankohtiin. Mietiskelin aamulla pakkashuurteisen ikkunan edessä, lumivalkeaa talvimaisemaa katsellessani, talvista valko-sini-ruskeaa väripalettia, johon aurinko luo välillä oranssihtavan läikehdinnän. Huolimatta tästä kuusten ajankohdasta jostain syystä mieleeni tulivat koivut valkeine tuohineen ja päädyin työpöytäni ääreen ajatuksenani kirjoittaa jotain valkorunkoisista koivuista. Kuinka ollakaan: aloitin päiväni lukemalla verkosta Tieteen kuvalehteä, jossa heti etusivulla ponkaisi eteeni kysymys: Miksi koivut ovat valkoisia?. Siihen lehti on osannut vastata lyhyesti "Koivun vaalea tuohi hillitsee rungon lämpötilanvaihteluja etenkin kevättalvella ja ehkäisee näin pakkasvaurioita." Linkin takaa löytyy lukemisen arvoinen vähän pidempi selitys asiaan.

Wikipedia puolestaan osaa kertoa näin:

Koivun tuohen valkoinen väri johtuu betuliinista eli koivuhartsista. Betuliinillä (C30H50O2, CAS-numero 473-98-3) on voimakas aseptinen, bakteereja tappava vaikutus, jonka vuoksi se on ollut mielenkiinnon kohteena lääke-, kosmetiikka- ja kemianteollisuudessa.

Koivun latinankielinen suku on Betula. Tai oikeammin Betula ei olekaan alunperin latinaa vaan hepreaa ja tarkoittaa neitsyttä. Lieneekö puun suku saanut nimensä nimenomaan vaaleutensa vuoksi? Valkoinen kun on oleensä liitetty viattomuuteen ja sitä kautta neitsyyteenkin. Koivuun liitetään paljon positiivisia arvoja. Koivu on ollut hyötypuu, jonka tuohesta on saatu kopat selkään matkoille, vasut marjametsälle ja virsut jalkoihin suojaksi ja jonka oksista on saatu vihdat ja vastat saunoihin ympäri maata. Koivun lehdillä voi värjätä voimakasta keltaista väriä ja koivupuusta itsestään on rakennettu hyötykaluja: ennen itse pirtteihin ja nyt isolla rahalla design shoppeihin.

Suomalaisille koivu on aina ollut jossain määrin suomalaisuuden symboli. Sakari Topeliuksen yksi tunnetuimpia satuja, "Koivu ja tähti" sijoittuu isonvihan aikaan ja kertoo Suomesta Venäjälle kaapatun sisaruksen kotimatkasta. Rauduskoivu on Suomen kansallispuu. Vaalea koivupuu on edustanut suomalaisille aina hyvyyttä ja tottahan myös koivun valkoiselle kuorelle on kansalla ollut omia selityksiä. Tässä yksi Tieteen kuvalehden versiosta poikkeava versio :) (SKRA Koivisto, U. Mannonen 1589, 1936):

Vapahtaja kun kulki ennen aikaan täällä maan päällä, niin koivu teki hänelle palveluksen: Se antoi hänelle suojaa kuumaa aurinkoa vastaan. Silloin Vapahtaja siunasi koivun ja antoi sille valkoisen tuohiverhon, että sitä ei aurinko polttaisi eikä pakkanen paleltaisi.