28.2.11

Luentoa tarjolla Englannissa - Philip Ball

Väreistäkin kirjoittanut tiedekirjailija Philip Ball vierailee luennoimassa Bristolin yliopistossa 1.3. klo 18 (Englannin aikaa) - luento on kaikille avoin ja ilmainen. Luennolla käsitellään teemoja, kuten mistä taiteilijat ovat saaneet värinsä ja kuinka värien saatavuus ja sävyjen lisääntyminen on vaikuttanut siihen, miten taiteilijat maalaavat.

Ainakin joskus luentoja on lähetetty suorana nettilähetyksenä, mutta ainakaan vielä en ole onnistunut saamaan mahdollisen livelähetyksen osoitetta (ja sen laitan heti tänne, jos sellaisen saan). Muussa tapauksessa me täällä etäällä voimme hengata fiilareissa mukana lukemalla Philip Ballin kirjoittamaa teosta Kirkas maa : Miten värit syntyivät - mikä jokaisen värifanaatikon hyllystä pitäisi löytyä.

Philip Ballin mielenkiintoiseen maailmaan voi tutustua myös hänen verkkosivuillaan osoitteessa www.philipball.co.uk tai hänen blogissaan philipball.blogspot.com.

Nettisivujen väriä käsittelevässä osuudessa www.philipball.co.uk/colour.php on ladattavana pdf-muodossa myös väriin liittyvää materiaalia, osa julkaisematonta ja osa aiemmin julkaistua.

------
George Hare Memorial Lecture 2011
Wills Memorial Building, Queen's Rd, Bristol, 6 pm
'Bright Earth: The Invention of Colour'

26.2.11

Sinisiä sieniä



Täytyy sanoa, että luulin aluksi ylläolevaa kuvaa huonoksi kuvankäsittelyksi - mutta ei se olekaan. Kysessä on Lactarius indigo -sieni (synonyymit Lactarius canadensis, Lactifluus indigo), joka englanniksi tunnetaan myös nimillä indigo milk cap, indigo (or blue) Lactarius tai blue milk mushroom ja ruotsiksi nimellä Indigoriska. Olisiko tämä suomeksi siis indigorousku? Sieni kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikassa, itäisessä Aasiassa ja Väli-Amerikassa, mutta sitä on raportoitu löydetyn myös eteläisestä Ranskasta.

Huolimatta siitä, että omassa tutkassani sienestä ei ole ollut tietoa, kyseessä ei ole maailmanlaajuisesti mikään mullistava löytö: se ei ilmeisesti ole luonnollisessa kasvuympäristössään kovinkaan harvinainen ja ruokasienenä sientä näkee ainakin Meksikon, Guatemalan ja Kiinan ruokatoreilla; Meksikossa sitä pidetään toisen luokan ruokasienenä ja ilmeisesti sen syötävyydestä on käyty enemmänkin keskustelua ja kommentit ovat jossain "herkullista" ja "syömäkelvotonta" välillä. Sieni on itseasiassa kuvattu ensimmäisen kerran jo 1822 nimellä Agaricus indigo (Lewis David de Schweinitz). Suomessakin sienestä on puhuttu ainakin joillakin keskustelupalstoilla, mutta ei se mikään yleinen keskustelunaihe ole ollut.

Lactarius indigon väriaine on englanninkielellä guaiazulene (myös azulon); suomenkielistä vastinetta en löytynyt, mutta olisiko se sitten guaiatsuleeni. USAssa aine on FDAn hyväksymä kosmetiikkaväri. Sen värinestettä on käytetty myös marinadien värjäämiseen.

Olisi mielenkiintoista kuulla, onko kenelläkään värjäyskokemusta ko. sienestä? Tai edes tietoa siitä, onko joku joskus kokeillut? Yleensä rouskut eivät ole värisieniä, mutta olisiko tässä poikkeus? Sienestä tulee kirkkaansinistä eritettä, mutta kuten Wikipediakin (en.wikipedia.org/wiki/Lactarius_indigo) kertoo, sininen väri häviää keitettäessä ja sienet muuttuvat harmaaksi.



Ylempi kuva: Wikimedia Commons; Dan Molter, kuvattu Strouds Runin kansallispuistossa, Ohiossa, Yhdysvalloissa.
Alempi kuva: Wikimedia Commons; Alan Rockefeller, Guadalajara, Jalisco, Mexico.

21.2.11

Linkkivinkki: Kremer Pigmente



On todennäköistä, että olen mainostanut tätä (fyysisten) värien ystävän paratiisia jo aiemminkin, mutta joistakin asioista kannattaa toitottaa useamminkin. Saksalainen Kremer Pigmente -yritys on aivan uskomaton värituotteiden kauppa. Jos jotakin pigmenttiä on vain olemassa, se löytyy Kremeriltä. Liike myy myös sellaisia pigmenttejä, joiden myyminen EUssa ja useissa muissakin maissa on käytännössä kiellettyä: mm. lyijyvalkoista, realgaaria, orpimenttia ja muita huippumyrkyllisiä värejä välitetään vain luvan kanssa ammattirestauroijille, ei sentään tavan pulliaisille. Joskin itselläni on Kremeriltä tilattu väriainekartta, jossa on maalatut näytteet myös orpimentista ja realgaarista.

Väriä saa ostaa sekä valmisväreinä (mm. Old Holland -öljyvärit ja Golden-akryylivärit) tai pigmenttijauheina. Yli tuhannen pigmentin valikoiman lisäksi Kremeriltä löytyy myös muita maalaamiseen tai konservointiin tarvittavia aineita ja välineitä erilaisista sidosaineista ja liuottimista pensseleihin saakka. Valikoimista löytyy painettuja ja maalattuja värikarttoja, pigmenttinäytteitä pienissä pulloissa, erilaisia väriainekokoelmia (mm. Church Painter's Assortment)

Maksuprosessi on vain vähän hassu: varmistukseen ei tule mukaan postituskuluja, joten lopullinen summa selviää sitten... jossain vaiheessa. Alle 250 euron ostokset voi tilata myös laskulla, mikä on huomattavasti tietoturvaystävällisempi tapa - tai ainakin tuntuu siltä.

19.2.11

Järna heittäytyy väriin: SEE! COLOUR!



Ruotsin Järnassa valmistaudutaan pystyttämään jättimäistä väriin liittyvää näyttelyä See! Colour! Yhteensä neljä eri väriteemaista näyttelyä 2000 neliömetrin näyttelytilassa, joten kysymys ei ole mistään pikkunäyttelystä. Värinäyttelyn yhteydessä järjestetään useita luentoja, työpajoja, konferensseja ja muita tapahtumia. Lienee syytä tsekata kartalta, mihin päin Ruotsia tuo Järna oikein sijoittuu...

Yksi näyttelykimaran päänimistä on James Turrell, joka itselläni oli kunnia tavata 2003, kun hän vieraili Suomessa Alvar Aalto -symposiumissa. Turrell tekee jättimäisiä valoa, tilaa ja väriä hyödyntäviä installaatioita. Toisessa, Goethen väriteoriaan pohjautuvassa näyttelyssä on myös interaktiivisia osioita ja siihen liittyen ulkotiloissa väri-installaatioita. Esillä on myös ruotsalaisen taidemaalari Hilma af Klintin maalauksia sekä Rudolf Steinerin piirroksia.

Näyttely on esillä Järnassa 15.5.-2.10.2011, mutta Järnan kulttuuritalolla on jo alkanut ennakoiva luentosarja:
7.2.2011 Focus Colour Experiments Goethe
7.3.2011 Focus Hilma af Klint
21.3.2011 Focus Rudolf Steiner
11.4.2011 Focus James Turrell

Lisätietoja:
www.seecolour.se
facebook.com/seecolour
twitter.com/seecolour

10.2.11

Värisokeiden saari

Akromatopsia-termiä käytetään usein virheellisesti kuvaamaan yleisesti värisokeutta, myös osittaisesta värisokeudesta - protanopsiasta (punainen/sinivihreä), deuteranopsiasta (vihreä/purppuranpunainen) ja tritanopsiasta (violetinsininen/keltavihreä) - puhuttaessa. Tosiassa termi kuitenkin tarkoittaa täydellistä värien puutetta, käytännössä valon ja varjojen erottamista toisistaan. Tällainen näkövajaus on äärimmäisen harvinainen tila.

Tyynen valtameren Mikronesiassa on kuitenkin saari, jonka asukkaista 5%-10% on täysin värisokeita: geenimuunnoksen vuoksi he näkevät maailman täysin harmaasävyskaalalla.

Neurologi/kirjailija Oliver Sacksin kirja The Island of the Colorblind (1997, Vintage Books, ISBN 0-375-70073-0) kertoo tästä saaresta ja värisokeudesta.

Videodokumentissa The Mind Traveller - Oliver Sacks vierailee "värisokeiden saarella" Pingelap-atolleilla. Dokumentissa esiintyy myös täydellisesti värisokea norjalaissyntyinen Knut Nordby (1942-2005), jonka omin sanoin kerrottu kuvaus VISION IN A COMPLETE ACHROMAT: A PERSONAL ACCOUNT löytyy osoitteesta consc.net/misc/achromat.html

Saarelaisilla on muuten mielenkiintoisia teorioita siitä, mistä värisokeus on saarelle päätynyt. Eräs saarelainen on kohtuullisen vakuuttunut siitä, että värisokeus tuli valkoisen miehen mukana - erään teorian mukaan Suomessa sijaitsevasta paikasta...











9.2.11

Värikäs Kankaanpää!


Suomen käsityön museon tuottama kiertonäyttely Väristyksiä! on jatkanut Lahdesta matkaansa Kankaanpäähän, jossa se on esillä 8.5. saakka! Kaikkien lähellä asuvien kannattaa ottaa viikonlopun ohjelmaansa museopäivä: 12.2. museolla vietetään värikästä talvipäivää:

Museon pihan pulkkamäki on laitettu kuntoon ja laavulla lämpiää tuli.
Sisällä on tarjolla kuumaa juotavaa ja värejä:
Väristyksiä-näyttely avaa ovia värien kiehtovaan maailmaan. Näyttelyssä tutustutaan luonnonvärien räiskyvään historiaan ja mitä erikoisempiin käyttömahdollisuuksiin.
Tuunatut cityfillarit PINKY TWINKY, GOLD RUSH, RAINBOW WARRIOR II, HINKI PINKI, JALAXI TAXI, GIALLO SAMBA, BABY BLUE, MOLOTOW tuodaan yleisön nähtäville.
Lisäksi väreihin liittyviä tehtäviä.
Näyttelyihin on vapaa pääsy! Omat pulkat ja makkarat mukaan.

7.2.11

Neuvonnallinen väri-iltapäivä vuodelta 1970



Paitsi että Heikki Kahilan äänen kuuleminen herättää aina voimakkaan nostalgia-aallon (jota tämä valistuselokuvien mestariteos huokuu muutenkin), tässä pienessä ohjelmaisessa on paljon mielenkiintoista dataa väritelevision historiasta kiinnostuneille. Videossa vilautetaan myös Tesvision lähettämää ensimmäistä värikuvaa vuodelta 1960... Joka on pakko laittaa tähän alle:


Itselleni oli ihan uutta, että väritelevision omistajat ovat vielä erikseen joutuneet maksamaan korkeamman väritelevisiomaksun.

Ja tätä tulevaisuuden ennustusta:
Teija Sopanen: Luuletko sinä, Heikki, että kaikki tv-ohjelmisto muuttuu pian väriohjelmiksi?
Heikki Kahila: Tuskinpa aivan kaikki, ainakin on paljon sellaisia ohjelma-aiheita, jotka on syytä mustavalkoisena. Näinhän on käynyt elokuvankin parissa.

YLEn Elävä Arkisto http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=526&a=4463

Ps. Sitä mitä ohjelma ei mainitse - ja joka muutamia vuosia sitten sai oman aikajanani eri järjestykseen - on tieto siitä, että ensimmäinen väritelevision patentti haettiin Saksassa jo vuonna 1904.

5.2.11

Jalat juhlakuntoon



Näin samana päivänä allaolevan jalkavärimainoksen ja kuuntelin BBC:lta ohjelmaa, jossa kerrottiin vanhoja sotamuisteloja arkipäivästä. Siinä vanha englantilaisnainen kertoi, kuinka sukistakin oli sota-aikana pulaa - ja koska tansseihin tai muuten riiaamaan ei sopinut lähteä sukattomana, värjättiin jalat usein teen avulla ja sisarista vakaakätisin sai kunnian piirtää mustalla kulmakynällä "saumat" jalan taakse. Sukkia alettiin valmistaa saumattomina pötkylöinä jo 1900-luvun alkupuolella, mutta silti saumauksia jäljitellään edelleenkin joissakin sukissa. Nykysukissa takasaumoilla ei ole enää mitään konkreettista käytännön merkitystä: jos ne sukissa ovat, ne ovat vain visuaalinen mauste.

Puolen vuosisadan takaisessa Elisabeth Ardenin mainoksessa jalkaa väritetään ruskeaan rantakuntoon. Sinänsähän tämä jalkojen värjäily ei ole sen kummempaa kuin nykyäänkään: melkein joka lähikaupastakin saa jonkinlaista ihonvärjäysainetta - jopa metallinkiillolla halutessaan. Teepussiproseduurin sijaan nykyihminen varaa ajan suihkuruskettamoista, joissa maali hurautetaan ihon pintaan hyvinkin tehokkaasti.

Silti alla olevassa Ardenin mainoksessa on jotain kiehtovan kummallista... Ehkäpä sen vertautuminen nykymainoksiin, joissa yritetään varta vasten korostaa värin luonnollisuutta mahdollisimman hienovaraisin värieroin. :)

3.2.11

Antiikin veistosten värit

Kuukausi sitten blogasin Tukholmassa esillä olleesta, antiikin patsaiden väritystä esittelevästä näyttelystä Vita lögnar. Se on nyt päättynyt, mutta koska aihe on kiinnostanut, tässäpä tarjolla METin luento Rediscovering the Painting and Gilding of Classical Sculpture vuodelta 2008.

Rediscovering the Painting and Gilding of Classical Sculpture






1.2.11

Yhdysvaltojen keltaoranssi pelkotila päättyy



Iltalehdestä tarttui viime viikolla silmiin STT-AFP:n välittämä uutinen Yhdysvallat luopuu terroriuhasta kertovasta värikoodista. Yhdysvallat otti 911-terrori-iskun jälkeen seuraavana vuonna 2002 käyttöön vaarasta kertovan värikoodiston Homeland Security Advisory System, jossa värien avulla kerrotaan maata ahdistelevan uhan taso. Värit ovat järjestyksessä vihreä, sininen, keltainen, oranssi ja punainen - ensimmäinen "ei vaaraa" ja viimeisin "vakava terroriuhan mahdollisuus". Lehtijutun mukaan:

Uhkataso on yleensä pysytellyt keltaisena tai oranssina eikä se ole koskaan laskenut vihreäksi tai siniseksi. Vuoden 2006 jälkeen väri on pysynyt oranssina.

Värikoodijärjestelmää on syytetty levottomuutta herättäväksi. Ja voihan sen kuvitella. Värikoodit eivät ole olleet esillä vain hallinnon sisällä, vaan ne ovat julkisesti esitetty esimerkiksi teiden varsilla olevissa tiedotetauluissa, etenkin lentokenttien ja muiden vastaavien keskusten ympärillä. Jos koodi osoittaa jo useamman vuoden toiseksi vakavinta vaaraa lentokentän kupeessa, ei sitä kovin kevein mielin matkaan lähtisi. Varsinkaan, kun syytä hälytystiloille ei ole koskaan julkistettu.


Homeland Security Advisory System
Yhdysvallat luopuu terroriuhasta kertovasta värikoodista (Iltalehti 27.1.2011 klo 11.59)