Vihreä olut

Green Beer Brewery from Sean Patrick Flanery

17.3. on Irlannin kansallispäivä ja samana päivänä juhlitaan myös Irlannin kansallispyhimystä Pyhää Patrikia, tai kuten varsin maallistuneiden juhlien tuoksinnassa kuuluu: The day of St. Paddy. Pyhän Patrickin päivän vietto on hiljalleen rantautunut Suomeenkin - tai ainakin sen karnevalistiset sivuilmiöt. Päivään on aina kuulunut irlantilaisuuteen ja irlantilaiseen mytologiaan liitetyt menninkäiset, neliapilat ja vihreä väri. Coloria-blogissa olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta: Pyhä Patrik vihreissään (17.3.2010) ja Vihreänä virtaa Chicago (17.3.2007)

Toisin kuin monet muut pyhimysten juhlapäivät, joiden juhliminen on muuttunut enemmän tai vähemmän hartaaksi veisuuksi, St. Paddyn juhlimiseen tuntuu liittyvän vuosi vuodelta kosteampi meininki. Viime vuosien uutuus on vihreä olut, joka virtaa solkenaan irkkupubeissa ympäri maailman juhlapäivänä, ja ainakin Irlannissa ja USAssa on muutama baari, jotka tarjoavat moista herkkua ympäri vuoden. Yllä näkyvässä videossa selitetään vihreän oluen valmistus asiaan kuuluvalla vakavuudella.

Reaalimaailmassa vihreä olut valmistetaan hieman yksinkertaisemmin. Huolimatta lukuisista huhuista erilaisista olueeseen livautettavista neliapilatiivisteistä, parantavista yrteistä ja muista ihmekasveista, suurin osa vihreästä oluesta valmistetaan reippaasti ja simppelisti lisäämällä vaaleahkoon olueeseen muutama tippa vihreää elintarvikeväriä, joko synteettistä sinistä tai vihreää keinotekoista väriainetta, synteettistä luonnollisen kaltaista lehtivihreää - tai muutamissa harvoissa tapauksissa väri saadaan ihan luonnollisista kasviuutteista. Sininen väri toimii keltaisissa oluissa värjääjänä itseasiassa paremmin kuin vihreä:sininen ei muuta luonnostaan keltaista olutta siniseksi, vaan muodostaa keltaisen kanssa yhdessä hienon, syvänvihreän värin, kun puolestaan vihreällä värilisäyksellä oluesta tulee helposti kellertävän vihreää. Sen sijaan syvemmän värisissä ja tummemmissa oluissa reilu ropaus vihreää elintarvikeväriä voi tuoda paremman smaragdinvihreän värin.

Elintarvikeväreihin lukeutuvaa lehtivihreää on käytetty väriaineena ainakin belgialaisessa Grass Bock -oluessa. Lehtivihreän (ja ylipäätään kasvivärien) aikaansaama vihreä ei ole läheskään niin läpitunkeva kuin täysin keinotekoinen väri, joten oluen vihreydestä voi päätellä paljon siitä, onko väri synteettinen vai kasvipohjainen. Lisäksi jotkut kasvioluina (mm. nokkosolut) mainostetut oluet eivät välttämättä saa väriään mukana olevasta kasvista, vaan väri lisätään erikseen juomaan, kuten missä tahansa muussakin värjättävässä juomassa.

Jos nyt joku intoutuu oluen värjäämiseen, niin muutama vinkki:
- Apteekista saa ostettua elintarvikevärejä - kannattaa lukea myös rajoitukset ja enimmäismäärät purkkien kyljistä varsinkin, jos on allerginen
- Nestemäiset elintarvikeväriaineet sekoittuvat helpommin kuin jauhemaiset
- Jos laitat väriaineen tuopin pohjalle, se sekoittuu, kun kaadat olutta päälle; voit lisätä värin myös olueeseen, mutta siinä tapauksessa varaudu sekoittamaan hieman
- Käytä vaaleaa olutta, tumma ei värjäydy niin helposti
- Älä vedä överiksi: jos väriaineiden käyttörajoitukset eivät huoleta, niin liiallinen väriaine värjää myös muun, kuten suun, nielun ja hampaat; luissa väri saattaa pysyä ihan hyvänkin aikaa, eikä välttämättä lähde pois kuin kulumalla

Luonnonväri - ekoväri?

Ilmainen yleisöluento Suomen käsityön museossa 24.3. klo 11-12.30

Luennoitsijat tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahti ja väri-intoilija Päivi Hintsanen (Coloria.net) pohtivat luonnonvärejä ja värjäämistä eri näkökulmista kahdessa puheenvuorossa.

Luonnonvärien historiaa - mistä värit tulevat?

Luennon ensimmäisessä osassa Päivi Hintsanen valottaa luonnonvärien ja värjäämisen historiaa. Luonnonväreillä puuhailu on parhaimmillaan toimiva symbioosi luonnon kanssa: värikasveja kerätessään oppii samalla tuntemaan luontoa ja arvostamaan sitä - yksittäinen värjääjä ei vahingoita harrastuksellaan luontoa ja itsevärjätyillä langoilla on aivan erilainen arvo kuin kaupasta ostetulla. Värejä on poimittu luonnosta koko ihmiskunnan olemassa olon ajan ja varmasti uusien värien löytäminen on aina ollut yhtä suuri ja ihastusta herättävä ihme. Värjääminen ei ole kuitenkaan aina ollut pelkkää ruusuntuoksuista värileikkiä, vaan aikansa totista teollisuutta. Egyptiläinen papyrus vuodelta 236 eaa kertoo näin: Värjäreillä on väsyneet silmät, he haisevat kalalle ja heidän kätensä työskentelevät hellittämättä. Värien valmistuksessa käytettyjen käyneiden kasvinosien ja mädäntyneen virtsan lemu ovat kaukana siitä ruusuisesta mielikuvasta, joka luonnollisuuteen ja ekologisuuteen usein liitetään. Onko luonnonvärien käyttö suuremmassa mittakaavassa oikeasti ollutkaan ekologista ja kannattaako siihen pyrkiäkään takaisin?

Luonnonvärit tänään - mihin värit menevät?

Luennon toisessa osassa Ulla Lapiolahti valottaa 2000 -luvun värinäkymiä. Lapiolahti tarkastelee luonnonvärien ekologisuuteen liittyviä kysymyksiä sekä kertoo värien käsityömäisistä ja teollisista käyttömahdollisuuksista. Tänä päivänä luonnonväreihin liittyy sekä tanakkaa tutkimusta että tuotekehitystyötä kuin myös tasaisesti kasvava harrastajien joukko. Sympaattiset luonnonvärit vastaavat moniin nykyihmisen tarpeisiin; luonnonläheisyyden kaipuuseen ja käsillä tekemisen tarpeeseen. Internetin ansiosta tietoa on saatavilla helposti ja sosiaalisen median viidakkorummut jakavat innostavia kokemuksia blogien kautta. Ekotrendikkyyden lisäksi luonnonväriteemat sivuavat luontevasti myös slow life-, slow textiles- ja DIY-ilmiöitä.
Onko luonnonväreillä siis tulevaisuutta? Ja jos on, niin millainen?

Luennoitsijat

Päivi Hintsanen ja Ulla Lapiolahti ovat toteuttaneet yhdessä ja erikseen useita muotoiluun, taiteeseen ja koulutukseen liittyviä projekteja, joissa ympäristömyötäisyys sekä väriteemat ovat olleet vahvasti mukana.

Päivi Hintsanen on web designer sekä kuva- ja mediataiteilija, jolle värit ovat elämäntyö. Hintsanen on luonut yli 5000 sivua sisältävän suomenkielisen värisivusto Colorian (www.coloria.net) sekä väridokumentteja arkistoivan Coloriasto-sivuston (www.coloriasto.net), jotka yhdessä muodostavat maailman suurimman väriaiheisen verkkopalvelun.

Ulla Lapiolahti on tekstiilialan sekatyöläinen; tekemiset liittyvät taiteeseen, muotoiluun ja koulutukseen. Hän puuhaa värien parissa päivittäin joko kuosisuunnittelijana Studio Kelkka -ryhmässä, värjärinä kotikeittiössä tai ohjatessaan opiskelijaryhmiä. Lapiolahti on tehnyt pitkään pioneerityötä luonnonvärien sekä kestävän kehityksen asioiden parissa mm. valtakunnallisessa luonnonväreihin liittyvässä tuotekehitysprojektissa sekä toiminut luennoitsijana väriteemaisissa kansainvälisissä seminaareissa ja tapahtumissa.

Luennon järjestävät Suomen käsityön museo ja Jyväskylän kansalaisopisto. Luento liittyy Hintsasen ja Lapiolahden SULOisia värejä -projektiin, joka on valittu ympäristömyöteisenä tekona mukaan parhaillaan Suomen käsityön museossa esillä olevaan NowHere Finland -näyttelyyn. SULOisia värejä -projektin päätavoitteena on herättää kuluttamiseen liittyviä ajatuksia ja myötävaikuttaa muotoilun, käsityön sekä taiteen keinoin ympäristömyötäisemmän asennemuutoksen aikaansaamiseen. Projektiin liittyy roskisvärjäämisen yhteisöllinen koekeittiöblogi, joka löytyy osoitteesta http://suloisiavareja.wordpress.com

Jaa tapahtumasta tietoa FB:ssä: https://www.facebook.com/events/122030554588361/

LUENNOLLE ON VAPAA PÄÄSY!