Aniliini

 Jossain nettikeskustelussa joku mainitsi ohimennen Karl Aloys Schenzingerin kirjan Aniliini, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Aniliini on kivihiiliterva-aine, joka 1800-luvulla mahdollisti ensimmäisten keinotekoisten värien tekemisen ja siten mullisti koko väriaineteollisuuden. Kun kirja nyt sitten näytti olevan nettiantikvariaatissa muutaman euron, päätin samantien tilata ilman suurempia taustatietoja.

Kirja sitten kopsahti eteisen lattialle eilen. Pikaisesti vilkaisin ja naurahdin kielelle - kyseessä ei todellakaan ole mikään faktapläjäys, vaan todellinen aikansa romaani tyyliin (satunnaisesta kohdasta):

Herra Hoggenaht katsoi Charlotteen, joka vääjäämättömästi tuijotteli kadulle. "Jos armollinen neiti on samaa mieltä -" "Charlotte paistaa meille lauantaiksi ankan ja te nautitte meitä sen nauttimisessa", arveli hovineuvoksetar. Sihteeri ei ollut tyytyväinen. "Mitäs te siihen sanotte?" hän tiukkasi Charlottelta.

Jätin kirjan sikseen ja otin sen uudelleen käteeni kahvitauolla tarkempaa tutkimista varten. Silloin huomasin kirjan etuliepeeseen liimapaperilla kiinnitetyn, käsinkirjoitetun omistuskirjoituksen: Zur Erinnerung an die Armee-Vermittlung [und?] Unteroffizier Hans. Oulu, 23.7.42. Joku on siis saanut kirjan saksalaisilta sotilailta muistoksi vuonna 1942 Oulussa. Lievää kylmäystä aiheutti sivun alkuteksti:

Rodultaan terveen ja tuoreen kansan elinvoiman merkkinä on, että sen tuntemattomista pojista kunnollisimmat nousevat esiin suorittaen tekoja, joiden suuruus tunnustetaan omassa maassa ja myös koko maailmassa. - Valtakunnanministeri tri Frick 26:ntena toukok. 1935, Robert Kochin 26. kuolinpäivänä.

Pakko oli googlata. Kirjailijasta Saksan Wikipedia kertoo näin:  (*28. Mai 1886 in Neu-Ulm; † 4. Juli 1962 in Prien am Chiemsee) war Arzt, Autor von Romanen, Sachbüchern und NS-Propaganda. Lääkäriksi opiskellut Schenzinger oli jo varhain hyvin natsihenkinen ja kirjoitti oman osansa natsipropagannasta. Hänen kirjoittamansa Hitlerjunge Quex oli kolmannen valtakunnan eniten myyty kirja (yli kolme miljoonaa kappaletta).  WSOYn julkaiseman Aniliini-kirjan lisäksi suomennettu on ainakin Atomia kohti, jonka julkaisija on ollut Pellervo.

Kirjalla on niin hyytävä tausta - ja samalla se on osa värien historiaa. Kuten Aniliini-kirjan takakansikin sanoo: ...tähän sanaan oli kätkeytyvä eräs Saksan suurimpia saavutuksia: saksalainen kemia, joka on tunnetusti kaikkien muiden maiden kemian yläpuolella. Konktekstiin liittyen teksti tuntuu propagandalta, mutta aikanaan se oli myös silkka totuus, neutraalista kulmastakin tutkiskeltuna. Vaikka ensimmäisen aniliinivärin keksikin englantilainen nuori William Perkin, aniliiniväriteollisuus keskittyi nopeasti Saksaan ja ensimmäiseen maailmansotaan mennessä suurin osa aniliiniväreistä koko maailmankaupassa tuli Saksasta - sillä painettiin USAn dollarit (missä tulikin kriisi, kun sota alkoi, värikauppa loppui, eikä seteleitä voitukaan yhtä-äkkiä painaa!) ja niillä värjättiin Suomen lippu (Suomen värit 1925, Coloria 6.12.08). Saksalaisesta väriaineteollisuudesta pongahtaneita yrityksiä ovat mm. BASF (Badische Aniline und Soda Fabrik) ja Bayer - väritehtaassa kehitettiin myös aspiriini. Saksalaisten väritehtaiden synkkään menneisyyteen kuuluu myös niiden valjastaminen natsi-Saksan tuotantokoneistoksi, mm. yksi merkittävimmistä väritehtaista, I.G. Farben, kehitti ja valmisti keskitysleirikaasut.

Natsien julmuudet olivat niin merkittäviä ja heijastuvat niin voimakkaasti nykypäiväänkin, että helposti unohtuu, ettei tilanne ollut sama aina. Saksalainenkaan aniliiniväriteollisuus ei ole tuottanut silkkaa pahaa, eikä aniliinivärien alkukehitykseen liittyvillä saksalaisilla kemisteillä ollut mitään tekemistä natsien kanssa. Saksassa väriteollisuus kehittyi alusta lähtien kiinteässä yhteydessä muun kemianteollisuuden kanssa, etenkin lääketeollisuuden kanssa ja siellä aniliinivärit valjastettiin tekstiilivärjäyksen lisäksi myös muuhun käyttöön. Saksalainen Robert Koch keksi käyttää tervaväriaineita värjätäkseen muuten näkymättömät mikrobit - ja tunnisti pernaruttoa, tuberkuloosia ja koleraa aiheuttavat bakteerit. Toinen saksalainen keksijä, Paul Ehrlich alkoi kokeilla tervaväriaineiden käyttämistä tiettyjen bakteerien tappamiseen. Ehrlichin seuraaja Gerhard Domagk huomasi punaisen väriaineen, prontosiilin streptokokkimikrobeja tappavan vaikutuksen. Saksalaisella väri- ja lääketeollisuudella oli huomattava merkitys kudosvärjäyksen (sekä aineiden että metodien) kehittymisessä, syöpähoidoissa ja monien epidemiatautien voittamisessa.

Pikaisesti vilkaisten Aniliini-kirjassa kerrotaan ainakin Rungesta (joka löysi kivihiilitervasta aniliinin, kinoliinin, fenolin ja steariinin ja lisäksi kehitti tavan tehdä steariinikynttilöitä); Hofmannista (jolla oli oma osansa keinotekoisen indigon kehityksessä ja jonka oppilas William Henry Perkin oli hänen opettaessaan Lontoossa), von Liebigistä (jonka tervavärin koostumuksen analysoinnit johtivat uusiin värikeksintöihin), Kekulésta - ja suuri osa kirjasta keskittyy lääkeaineiden ja mikroskopian kehitykseen ja mainitsee ainakin Kochin.

Kuitenkin, tämä tieto niskassa, on vaikea aloittaa kirjan lukemista. Miten tämän kirjan nyt saisi luettua aikansa lapsena?