Moderni sininen?

Facebookissa on kiertänyt linkki Business Insider UKssa julkaistu artikkeli No one could see the color blue until modern times, jossa kirjoitetaan "And without a word for the color, there's evidence that they may not have seen it at all", karkeasti suomenneettuna "jos meillä ei ole nimeä värille, meillä on todiste siitä, etteivät he välttämättä nähneet väriä lainkaan." Jutussa ei suoraan väitetä, etteivät kreikkalaiset nähneet väriä ("but we do know that ancient Greeks and others in the ancient world had the same biology and therefore, same capability to see color that we do"), mutta kuitenkin johdatellaan siihen, että väriä ei tunnistettu.

Jo 1800-luvulla "Homeros-teoria" herätti kiistelyä: mitä voi päätellä yhden runoilijan tulkinnan pohjalta, joka on kaiken lisäksi vähän hävinnyt englanninnoksessa, kun sanojen merkitykset ei ole aivan samoja. Legenda on kuitenkin elänyt ja elää edelleen, sillä monet sinistä käsittelevät värikirjat mainitsevat heti alussa Homeroksen viininvärisen meren ja epäilyn siitä, etteivät muinaiset kreikkalaiset nähneet sinistä (Homeros ja kreikkalaiset mainitaan myös Colorian sininen-sivun alussa). Mutta tähän kannattaa suhtautua varauksella: vähän kuin van Goghin näyttelyssä tekisi sen yleispäätelmän, että 1800-luvulla ihmiset ei tunnistaneet tasaisia pintoja.

Jutussa on myös muutamia väittämiä, jotka eivät pidä paikkansa: vanhassa kreikassakin on sana siniselle κυανό - josta mm. cyan eli syaani on tullut. Muinaissanskriitissakin on sana siniselle; hepreassa tekhelet-sininen oli jopa pyhä väri...

Ongelma tulkinnassa on ollut varmaan myös se, että värit on voitu yksinkertaisesti luokitella eri tavalla: se missä me luokittelemme punainen, keltainen, sininen, vihreä; jossakin on ollut pitkään luokittelu punaiset-keltaiset; siniset-vihreät... Joissakin kielissä on edelleen yksi sana siniselle ja vihreälle, mutta kielen puhujat kuitenkin selkeästi erottavat sinisen ja vihreän toisistaan, eikä heille ole tuottanut ongelmia käyttää vihreää ja sinistä puhuessaan toista kieltä - tämä huomio vesittää artikkelin väittämän siitä, ettei väriä tunneta, ellei sille ole sanaa. Myös termien käyttö vaihtelee. Edelleenkin esim. japanissa on sana vihreälle (midori), mutta vaikka siellä on samat liikennevalot käytössä kuin Euroopassakin, niin liikennevalon vihreä on kuitenkin pääasiassa sininen (ao).

Väritermien tutkimuksen uran uurtajina pidetään Brent Berliniä ja Paul Kayta, jotka 1969 julkaisivat kirjan "Basic Color Terms: Their Universality and Evolution" ja joiden teoriaan väritermien tutkimus nojaa paljolti nykyäänkin. Heidän teoriansa mukaan värisanat kehittyvät vaihteittain: ensin musta ja valkoinen (tumma ja kirkas), sitten punainen, sitten joko keltainen tai vihreä ja seuraavassa vaiheessa molemmat erottuvat, seuraavassa vaiheessa sininen, sitten ruskea, ja sen jälkeen harmaa, oranssi, vaaleanpunainen tai violetti. Berlin ja Kay tunnistivat tämän kehityskaaren useammista kielistä. Tämäkään teoria tuskin on täysin aukoton, mutta lienee vähintään oikeilla jäljillä.
en.wikipedia.org/wiki/Basic_Color_Terms:_Their_Universality_and_Evolution

Edelleen on joitakin kieliä, joissa on värisanoina vain musta, valkoinen ja punainen (joka samalla on mikä tahansa väri), koska muille ei ole merkitystä. Unkarissa on kaksi eri "päävärisanaa" punaiselle (verenpunainen ja lämpimän punainen) ja venäjässä siniselle (vaaleansininen ja tummansininen). Monissa kielissä värinimeen liittyy myös jonkinlainen muu arvo, ei pelkkä sävy aallontaajuuden mukaan.

Kyse on siis kielestä itsestään tai yksinkertaisesti ajattelueroista - eikä siitä, etteikö väriä näkisi.