Luin Pupulandia-blogista mielenkiintoisen bloggauksen: Onko taide ikuista - tai kuuluuko sen olla? Ehkä kaiken taiteen ei tarvitsekaan olla ikuista, mutta jotenkin mieli sanoisi niin, että jos teos myydään kovaan hintaan, ainakin sen ostajalla pitäisi ostovaiheessa olla tiedossa, jos teos on haalistumassa pian.
Tässä lyhyt oppimäärä hyvin yleistäen - lähdetään tästä liikkeelle.
Jos teokset tehdään taiteen tekemiseen tarkoitetuilla väriaineilla (olkoon sitten kyseessä öljy-, akryyli-, akvarelli- tai mitkä muut tahansa värit tai musteet, kunhan ovat taiteilijalaatuiset), niille on taattu myös pitkä säilyvyys, eli teoksen värit eivät kovin helpolla haalistu. Tottakai suoraan auringonvaloon / ultraviolettivalolle altistaminen haalistaa melkein minkä vaan, mutta mitään hätää ei ole, jos teos seinällä on normaalissa valoisassa tilassa ja puhdistetaan asianmukaisesti, eikä millään liuottimilla (kyllä, tätäkin on tapahtunut).
Eri lukunsa on "kokeellisille" materiaaleille ja "kokeellisin" väriainein toteutetut teokset, joiden kohdalla on hyvä tiedustella taiteilijalta niiden kestävyyttä. Kokeellisella tarkoitan tässä yhteydessä sellaista, mikä ei ole alunperin taiteen tekemiseen tarkoitettu: esim. materiaaleissa erilaiset pakkaukset ja oikeastaan mikä tahansa muu kuin maalausta varten pohjustetut alustat, ja väreissä esim. ruoka-aineet, meikit, lasten liidut yms.
Väri säilyy parhaiten happo- ja ligniinivapaalla pohjalla. Erilaiset pahvit ja pakkaukset eivät välttämättä täytä näitä vaatimuksia. Jonkin verran kestävyyttä voidaan parantaa pohjustuksella, mutta riippuu mitä pohjustetaan: esimerkiksi em. pahvien ja pakkausten kemikaalinen tasapaino ja esineiden muovi- yms. pinnoissa esineen kemikaalit saattavat vaikuuttaa pohjustukseen ja hiljalleen myös värien sävyyn tai kestoon.
Hyvin paljon on viime aikoina todistanut luonnonvärien käytön lisääntymistä. Hienoa sinänsä, mutta on hyvä tietää, että suurin osa kasvi-, kukka- ja siitepölyväreistä ovat hyvin valonherkkiä: osa haalistuu tai muuttaa väriään ihan parissa kuukaudessa, osa kestää ehkä pari vuotta. Toki kasvivärien joukossa on kestäviäkin värejä tai tapoja käyttää niitä, mutta jos puhutaan kasveista, joita esim. Suomessa voi poimia kotimatkallaan, valonkesto on todella onneton (taidetarkoituksiin). Meikeissä käytetään hyvin paljon kasvivärejä tai niiden synteettisiä versioita, jolloin vaikutus on sama, kuten melkein kaikella silläkin, mitä keittiöstä löytyy.
Myös kahvi ja tee kuuluvat kyseenalaisten väriaineiden joukkoon. Vaikka etenkin jälkimmäisestä on valmistettu aiemmin mustetta ja kumpaakin käytetään värjäämiseen, sekä tekijän että teoksen ostajan on hyvä tietää, että teokset myös haurastuvat haalistumisen lisäksi. Kahvi ja tee sisältävät tanniinia (kahvi hieman, tee enemmän). Tanniini itsessään toimii myös "puretusaineena" eli auttaa myös muita vähemmän kestäviä värejä kiinnittymään kankaaseen värjätessä, mutta siinä on useita happoja, joten värin tuottava ruskea on itsessään syövyttävä. Lievästi, mutta kuitenkin. Teellä värjätty paperi "syöpyy" 30-40 vuodessa, kahvilla värjätty 75-100 vuodessa, tai nopeamminkin. Värin haalistuminen tapahtuu vähän nopeammin, mutta puhutaan kuitenkin vuosista, eikä kuukausista, vaikka tekniikasta riippuen silmin havaittavia sävymuutoksia saattaa näkyä jo vuoden sisälläkin. Kahvilla ja teellä värjätyissä tekstiileissä ja maalatuissa teoksissa sekä haurastumisen ja haalistumisen prosessi on hitaampaa kuin vaikkapa kasvimehulla maalatussa, mutta se on kuitenkin olemassa ja hyvä huomioida.
Hienoa, jos kierrätysmateriaaleja käytetään! Pakkauspahvit käyttöön, kasveja paperille ja vanhentuneet meikit, kahvit ja teet kuvien tekemiseen - siitä enemmän projektissa Suloisia värejä https://suloisiavareja.wordpress.com/ - mutta askarteluun (vaikka kortteihin), ei myytäviksi tarkoitettuihin taideteoksiin!
---
EDIT: 14.5.2020 Editoitu kohtaa, jossa puhutaan kahvilla ja teellä värjäämisestä. Esimerkkinä tässä oli villa, mutta koska en löydä kirjoittamisen aikaista lähdemateriaalia, ja koska tämä juttu käsittelee nimenomaan pääasiassa kuvateoksia, voi olla, että on tullut kirjoittaessa ihan perinteinen ajatusvirhe... :D Muutin Teellä värjätty... -alkavaan kappaleeseen nyt sanan paperi sanan villa tilalle. Viime aikoina lukemieni artikkelien perusteella haurastumisajat ovat paperin suhteen todennäköisesti hieman lyhyemmät, mutta etsin tähänkin tarkempaa tietoa (kun ehdin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti