Coloria-juttuja viikolla 2

Jälleen mustinta mustaa, tällä kertaa eläinkunnasta. Paratiisilintujen mustaakin mustemmista sulista kirjoittivat sekä Gizmodo (These Birds Evolved Feathers So Dark, They’re Like A ‘Black Hole’, Ryan F. Mandelbaum 9.1.2018) että Science Alert (These Birds Have Evolved Feathers as Black as The Blackest Material on Earth, Dakota McCoy, 10.1.2018). Mustuus johtuu sulkien mikrorakenteesta, jotka estävät valoa heijastumasta - ne imevät yli 99% kaikesta väristä.

Värjäyksestä kiinnostuneille tarjolla oli upea kuvareportaasi Master Weavers of Bhujodi indigolla värjäämisestä sekä Pieni japanilainen värinäytekirja Cooper-Hewitt -museon kokoelmista.

Ihan sattumalta muita asioita etsiessäni törmäsin Ruokaverstaan blogaukseen Sinisen valkosipulin mysteeri, tuuria, kiinalaista osaamista vai tekniikkaa? - todennäköisesti palaan tähän aiheeseen vielä myöhemmin Colorian sivuilla!

Vähän toisenlaista elokuva-analyysia: The average colour of every frame of different films shows their distinctive colour palettes (Christopher Hooton, Independent 3.11.2015). Van Gogh -museon hieno toteutus Looking for contrast, joka esittelee Vincent van Goghin värien kehitystä tummista ja hillityistä kirkkaaseen. Uutena terminä itsellekin tuli Eigengrau.

---

Coloriastoon lisäilin ja täsmensin viikon aikana useita juttuja. Niistä huvittavin lienee Björneborgs Tidningin (nr 34) 7.5.1912 julkaisema juttu taivaansinisestä muodista Englannista. Jutun mukaan kaikki mahdollinen on vaaleansinistä, myös kirjepaperit ja kirjekuoret, ja ihmiset ostavat mieluummin kahden ja puolen pennyn postimerkin kuin pennyn, vain saadakseen sinisen postimerkin! Lue koko juttu: Den himmelsblå färgen the most fashionable.