Näytetään tekstit, joissa on tunniste Värjärikilta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Värjärikilta. Näytä kaikki tekstit

24.1.22

Vihreää väriä (päivitetty)

 

Kokenillivärjätyt lankanäytteet

Designmuseo, Helsinki 21.1.-27.3.2022

Suomen käsityön museo 11.9.-5.12.2021 

 

Vihreää väriä -näyttely pohtii luonnonväriaineilla värjäystä, värjäämisen trendejä, tulevaisuutta ja kestävää kehitystä sekä erilaisia värjäystekniikoita ja niiden ekologiaa.

Vihreää väriä -näyttelyssä Suomen käsityön museo, Helsingin yliopiston johtama BioColour-hanke, Coloria.net ja juhlavuottaan viettävä Värjärikilta sukeltavat värisammioon ja tutkailevat tekstiilien värjäämistä eri näkökulmista.  Näyttelyssä voit kulkea väriaineiden matkassa värjäämisen perinteistä ja värjäriammatin syntymisestä teollistuneen värjäämisen kautta nykypäivän kasvivärjäyshypeen ja kurkotella kanssamme värjäyksen tulevaisuuteen.

Näyttelyssä on esillä noin 60 luonnonvärinäytettä. Näytteet ja tietoa väriaineista, joilla ne on värjätty, on esitelty Luonnonväriympyröissä-tapahtumassa Colorian Facebook-sivulla: tapahtuma on päättynyt, mutta tekstit ovat pysyvästi luettavissa (valitse tapahtumasta keskustelu-välisivu).
Samat väriympyrät ja tekstit esitellään vuoden 2022 aikana myös Taitojärjestön Onni elää käsityössä -Facebook-sivulla.

Näyttelyaineisto on koottu myös Suomen käsityön museon verkkonäyttelyksi.

 

***

Vihreää väriä -näyttelyn näyttelytekstit pohjautuvat suurelta osin Coloriassa esillä olevaan aineistoon.

 

 

 

 

 

 

 

31.7.11

Värjärikilta 10 vuotta



Värjärikilta ry on luonnonvärjäreiden oma yhdistys, joka pyrkii toiminnallaan kokoamaan luonnonväreistä kiinnostuneita yhteisen värikkäästi porisevan padan äärelle. Yhdistyksen jäseniä yhdistää kiinnostus luonnonväreihin: värjäystekniikoihin, värien historiaan ja ekologisuuteen.
Värjärikilta täyttää tänä vuonna 10 vuotta! Onnea Värjärikillalle, joka juhlii syntymäpäiviään mm. tänään päättyvillä, vuosittain järjestettävillä Värjäripäivillä. Itselleni Värjärikiltaan kuuluminen on ollut antoisaa, vaikka oma kasvivärjäilyni ei tapahdukaan aina kaikkien taiteen sääntöjen mukaan - kuulun niiden hyvin harvojen joukkoon, jotka ovat keittäneet langat kiinni kattilan pohjaan (lienenköhän peräti ainoa?) Olen välillä melkein oikeasti kuullut, kuinka jonkun käsityön ammattilaisen tai opettajan sydän rutisee tuskasta hänen seuratessaan kovakouraista langan käsittelyäni, mutta silti kaikkien kukkien on annettu kukkia: tilaa on kokeilulle ja yrittämiselle.

Värjärikiltalaisia on joka lähtöön: suuri osa kiltalaisista lienee kädentaitoalalla joko opettajina tai kädentaitajina ja käsityöläisinä, mutta mukaan mahtuu hyvä poikkileikkaus monista muista ammateista, ja taitotasokin vaihtuu työkseen värjäävistä ammattilaisista kerran vuodessa värjääviin harrastelijoihin - ja siitä kirjosta syntyy hyvä soppa. Värjärikillan jäsenmaksu on 25€/vuosi ja sillä saa kotiin mm. Värillä-lehden.

www.varjarikilta.fi
Killan blogia voi lukea osoitteessa varjarikilta.blogspot.com

15.5.09

Ilmoittautuminen Värjäripäiville alkanut!

Luonnonväreistä kiinnostuneiden perinteinen kesätapaaminen, Värjäripäivät järjestetään tänä vuonna 30.7.-2.8.2009 Siipyyn Kiilissä. Neljä päivää pitää sisällään yhden luentopäivän ja kolme kurssipäivää ja mukaan voi tietenkin tulla vain yhdeksi päiväksikin. Värjäripäiville ilmoittautuminen on alkanut tänään!

Itse pidän torstaina luennon vanhoista värjäysresepteistä otsikolla Kylläpä sopan keitit ja perjantaina ja lauantaina on tarkoitus kokeilla vanhojen reseptien toimivuutta yhden päivän työpajoissa, joissa vetäjinä ovat itseni lisäksi Ulla Lapiolahti ja Tiina Leino. Muusta kurssitarjonnasta löytyy mm. värjäystä pietaryrtillä ja morsingolla, mikroaaltouunivärjäyskokeiluja ja puretepainanta pietaryrtillä ja krapilla/seitikeillä. Eikä unohtaa voi tietenkään kasvivärjäyksen peruskurssia.

Lisää tietoa Värjärikillasta, Värjäripäivistä ja ilmoittautumislomakkeet Värjärikillan nettisivuilta

---

Minulle tulee jatkuvasti kyselyitä erilaisista värjäykseen ja maalaukseen (etenkin punamultamaalin tekoon) liittyvistä kursseista ja yritän välittää tietoa mahdollisuuksieni mukaan. Olen koonnut blogin oikeaan laitaan kurssilistaa ja jos järjestää itse tai tietää jonkun kurssin tai tapahtuman, jonka siinä pitäisi näkyä, otan mielihyvin tietoa vastaan!

23.8.08

Poronjäkälä



Jatkanpa Värjäripäivien värjäysten sekä omien kesäkokeilujeni kuvailua ja esittelyä tässä loppukesän / alkusyksyn mittaan. Kuten jo mainitsin aiemmassa blogauksessa, jäkälävärjäykseen en ole ollenkaan tutustunut kotioloissa ja varsinkin tuo punaiset värit irroittavan ammoniakin kanssa läträäminen vaatisi paremmat tilat ja vähintäänkin kunnon tuuletuksen ja hengityssuojat. Jäkälät kuitenkin värjäysaineenakin kiinnostavat myös niiden pitkähkön historian takia: esim. roccella-jäkälistä on aikoinaan saatu irti hienoimpia purppuravärejä, renessanssiajan kalliita ylellisyysaineita, mutta myös suomalaisista lajikkeista jotakin muuta kuin ruskeaa irtoaa.

Poronjäkälästä saadaan irti punaisia sävyjä emäksellä. Ammoniakki on perinteisemmin käytetty aine, mutta se pitää hankkia apteekista selittelyjen kera ja se on melko kallista. Tavallista pesusoodaa myydään kaikissa marketeissa, joissa on jonkin sortin siivousosasto tai rautaosasto ja se on halpaa. Soodalla irrotetut punertavat sävyt eivät ehkä olleet niin voimakkaita kuin ammoniakilla, mutta väriä irtosi kumminkin!



Villaan ja villasekoitteisiin jäi soodasta (yllä) kiinni vähän kellertävä, Teijan kuvailun mukaan mummonalushousunvaaleanpunainen, mutta sellukuituihin kuten maissiin ja bambuun sekä keinokuituihin väri tarrasi vaaleanpunaisena. Jopa akryylilanka Fleur sai pintaansa lievän vaaleanpunaisen vivahduksen.



Ammoniakissa liotetut jäkälät irrottivat hieman voimakkaamman värin. (Yllä)



[YLEMPÄNÄ SOODA ja ALEMPANA AMMONIAKKI; koesatsissa (voi olla eri järjestyksessä): silkki | tuntematon karkea lanka | Nalle Novita 75% villa, 25% polyamidi | Florica Novita 100% Villa | Poppari Teetee 100% Maissi | Alpakka Teetee 100% alpakka | Tennessee Novita 100% merseroitu puuvilla | Bambu Novita 68% bambu, 32% puuvilla | Malibu Novita 50% puuvilla, 50% polyamidi | Fleur Anttila 100% Akryyli | Teddy Novita 45% villa, 30% polyamidi, 25% akryyli | Palma Novita 100% Polyamidi | 100% suomenlampaan villa | rami | hamppu; joka lankasatsissa on purettamaton, alunapuretettu ja aluna- ja viinikivipuretettu lanka]

3.7.07

Rymättylän värjäripäivät


Rymättylän värjäripäivien teemana oli koivu. Itse en kuitenkaan ollut koivukurssilla, vaan huitelin sinne tänne ja ympäri muilla kursseilla. Värjäripäivillä oli tänäkin vuonna kurssitarjonta, josta oli vaikea valita omaansa. Onneksi meininki ei ole turhantärkeän p-jäykkää, vaan vakoojatoiminta muillakin kursseilla on sallittua, ellei suorastaan suositeltua. Tarjolla oli puulla värjäystä, sellukuitujen värjäystä, koivulla värjäystä, käävillä värjäystä, musteen tekoa ja väriaineiden kiteyttämistä.

Satun ja Papun kurssilla kokeilimme puilla värjäystä ja samantien myös koivuntuhkalipeän kanssa läträämistä: normaalisti värjätty haavan kuori muuttui värjäämisen jälkeen lipeässä lilluessaan kauniin ruskeaksi. Alun perin oli tarkoitus kokeilla leppää, josta jälkilipeöimisen (< tuo ei taida olla sana) pitäisi tuoda esiin tiilenpunainen väri, mutta onnistuin leppälankani hukkaamaan johonkin. Eli lepän kuoria ja koivuntuhkaa vastaanotetaan!


Langat olivat värjäyksen ja lipeäkylvyn aikaan solmussa, joten kaikkein vaalein väri on langan alkuperäinen väri. Reunan vaalea väri on haapaa sellaisenaan; ruskea väri haapaa lipeäkylvyn jälkeen (kummassakaan ei puretusta). Punaruskeat sävyt ovat tulleet lipeäkylvyssä tuomeen (ei myöskään puretusta). Laitimmaisena oikealla on vaahtera (alunapuretus). Keltainen lanka on tullut alunapuretuksella nuoren omenapuun pikkuoksista. Huomattavaa on, että vaikka kirsikka oli haavan kanssa samaan aikaan lipeäkylvyssä, sen väriin ei tullut mitään muutosta. Kirsikka ei ole mahtunut tähän kuvaan, mutta sen väri oli kokolailla samanlaista vaaleaa beigeä kuin kaikkien muidenkin puiden perusväri. Sunnuntai-iltana tuo tuomen punainen väri ei ollut itseasiassa ihan noin voimakas. Maanantai-aamuna hoksasin, että väri oli voimistunut entisestään - olin varmaan huuhtonut langat huolimattomasti, joten huuhdoin uudelleen, eikä väri sen jälkeen ole enää muuttunut.


Huomattavaa oli myös, kuinka lipeä vaikutti puuvillalankoihin. Puuvillaisiin lilluttelulankoihin (eh...) ei perusvärjäyksessä tarttunut juuri mitään väriä, mutta lipeäkylvyssä tuomikylvyssä olleet langat muuttuivat voimakkaan oransseiksi.


Extremelomailun puitteissa kääpäkurssi jäi itseltäni miltei väliin, mutta onneksi solidaariset kurssilaiset pitivät huolta langoistani. Poissaoloni aiheutti sen, ettei minulla ole käsitystä siitä, MILLÄ käävillä nuo ko. värit on värjätty (vaaleanpunainen on ei-kääpäisestä veriseitikistä). Eli omakohtaiset kokeilut odottavat vielä.

Olen tämän kesän aikana huomannut, että vaikka kamera toistaa luonnon vihreitä ja keltaisia värejä hyvin, jostain syystä lankojen vihreät ja keltaiset sävyt eivät tallennu oikeina. Tämä tapahtui aiemmin ottaessani kuvia lupiinilangoista, jotka paikanpäällä näyttivät olevan täydellisessä maastopuvussa eivätkä silmin erottuneet takana olevista puskista lainkaan. Kuvassa ne erottuivat selkeästi. Ylläolevassakin kuvassa vasemman laidan harmaat värit ovat tuossa edessäni riippuessaan huomattavan paljon voimakkaampia.

Suuri kunnia oli tulla valituksi vuoden värikkääksi persoonaksi. Sain kukkapuskankin. Neljän tunnin automatkalla, nihkeään muovipussiin puristettuna, kukkapuska oli suhtkoht nahinnesmoodissa kotiinpäästyä, joten mitä muutakaan sille saattoi tehdä kuin viskata kattilaan. Annoin lillua vedessä yön yli ja aamulla laitoin sekaan kurssilla purettamani ja käyttämättä jääneen langan ja annoin kiehua oikein kunnolla. Tässäpä se:


Kiitos teille kaikille Värjäripäivillä olleille hyvästä seurasta ja sympatiasta! Oli ihan hirmuisen hyvä fiilis ja sillä mennään pitkälle!