Rymättylän värjäripäivien teemana oli koivu. Itse en kuitenkaan ollut koivukurssilla, vaan huitelin sinne tänne ja ympäri muilla kursseilla. Värjäripäivillä oli tänäkin vuonna kurssitarjonta, josta oli vaikea valita omaansa. Onneksi meininki ei ole turhantärkeän p-jäykkää, vaan vakoojatoiminta muillakin kursseilla on sallittua, ellei suorastaan suositeltua. Tarjolla oli puulla värjäystä, sellukuitujen värjäystä, koivulla värjäystä, käävillä värjäystä, musteen tekoa ja väriaineiden kiteyttämistä.
Satun ja Papun kurssilla kokeilimme puilla värjäystä ja samantien myös koivuntuhkalipeän kanssa läträämistä: normaalisti värjätty haavan kuori muuttui värjäämisen jälkeen lipeässä lilluessaan kauniin ruskeaksi. Alun perin oli tarkoitus kokeilla leppää, josta jälkilipeöimisen (< tuo ei taida olla sana) pitäisi tuoda esiin tiilenpunainen väri, mutta onnistuin leppälankani hukkaamaan johonkin. Eli lepän kuoria ja koivuntuhkaa vastaanotetaan!
Langat olivat värjäyksen ja lipeäkylvyn aikaan solmussa, joten kaikkein vaalein väri on langan alkuperäinen väri. Reunan vaalea väri on haapaa sellaisenaan; ruskea väri haapaa lipeäkylvyn jälkeen (kummassakaan ei puretusta). Punaruskeat sävyt ovat tulleet lipeäkylvyssä tuomeen (ei myöskään puretusta). Laitimmaisena oikealla on vaahtera (alunapuretus). Keltainen lanka on tullut alunapuretuksella nuoren omenapuun pikkuoksista. Huomattavaa on, että vaikka kirsikka oli haavan kanssa samaan aikaan lipeäkylvyssä, sen väriin ei tullut mitään muutosta. Kirsikka ei ole mahtunut tähän kuvaan, mutta sen väri oli kokolailla samanlaista vaaleaa beigeä kuin kaikkien muidenkin puiden perusväri. Sunnuntai-iltana tuo tuomen punainen väri ei ollut itseasiassa ihan noin voimakas. Maanantai-aamuna hoksasin, että väri oli voimistunut entisestään - olin varmaan huuhtonut langat huolimattomasti, joten huuhdoin uudelleen, eikä väri sen jälkeen ole enää muuttunut.
Huomattavaa oli myös, kuinka lipeä vaikutti puuvillalankoihin. Puuvillaisiin lilluttelulankoihin (eh...) ei perusvärjäyksessä tarttunut juuri mitään väriä, mutta lipeäkylvyssä tuomikylvyssä olleet langat muuttuivat voimakkaan oransseiksi.
Extremelomailun puitteissa kääpäkurssi jäi itseltäni miltei väliin, mutta onneksi solidaariset kurssilaiset pitivät huolta langoistani. Poissaoloni aiheutti sen, ettei minulla ole käsitystä siitä, MILLÄ käävillä nuo ko. värit on värjätty (vaaleanpunainen on ei-kääpäisestä veriseitikistä). Eli omakohtaiset kokeilut odottavat vielä.
Olen tämän kesän aikana huomannut, että vaikka kamera toistaa luonnon vihreitä ja keltaisia värejä hyvin, jostain syystä lankojen vihreät ja keltaiset sävyt eivät tallennu oikeina. Tämä tapahtui aiemmin ottaessani kuvia lupiinilangoista, jotka paikanpäällä näyttivät olevan täydellisessä maastopuvussa eivätkä silmin erottuneet takana olevista puskista lainkaan. Kuvassa ne erottuivat selkeästi. Ylläolevassakin kuvassa vasemman laidan harmaat värit ovat tuossa edessäni riippuessaan huomattavan paljon voimakkaampia.
Suuri kunnia oli tulla valituksi vuoden värikkääksi persoonaksi. Sain kukkapuskankin. Neljän tunnin automatkalla, nihkeään muovipussiin puristettuna, kukkapuska oli suhtkoht nahinnesmoodissa kotiinpäästyä, joten mitä muutakaan sille saattoi tehdä kuin viskata kattilaan. Annoin lillua vedessä yön yli ja aamulla laitoin sekaan kurssilla purettamani ja käyttämättä jääneen langan ja annoin kiehua oikein kunnolla. Tässäpä se:
Kiitos teille kaikille Värjäripäivillä olleille hyvästä seurasta ja sympatiasta! Oli ihan hirmuisen hyvä fiilis ja sillä mennään pitkälle!
