Plate 5 (uudelleentoistinto vanhoista ja haalenneista väreistä): Highly Illuminated Tints of the Primaries and their complementaries.

Olen pitkän tauon jälkeen täydentänyt Colorian Society6 storeen muutaman väriympyräversion, ja lisää on tulossa. Ensimmäisenä sain valmiiksi James Wardin Colour Harmony and Contrast -kirjan (1912) havainnointikuvia. Kuten aiemminkin, olen tehnyt kuvista sekä toisintoja siitä, miltä vanhan näköiset kuvat nykyään näyttävät haalistumisen ja värien muuttumisen jälkeen, ja sitten toisen kuvan, jossa olen pyrkinyt esittämään värit sellaisina kuin ne todennäköisesti on ollut tarkoitus olla.

Nykyaikana unohtuu helposti se, että näiden väriympyröiden tekeminen ei ollut aina itsestäänselvyys. Väriteoreetikot eivät kamppaileet vain teorioiden kanssa (Wardinkin pää- ja vastaväreistä joku varmasti heti luettuaan älähtää!) Väriympyrän luoneella saattoi olla hyvin vahva visio väristä mielessään, mutta käytännön ongelma edessään: mistä väri? Mistä väri ylipäätään? Mikä voisi olla se väriaine, josta saisi suoraan tai jollakin sekoituksella värin, joka haluttiin nostaa esimerkiksi? Tai mikä on se väriaine, jota voitaisiin käyttää painetun kirjan esimerkkinä - koska kaikki maalauskäyttöön sopineet värit eivät suinkaan soveltuneet painotekniikoihin.

Eivätkä toisiinsa. Sekin helposti nykyaikana unohtuu, että mitä kauemmas historiassa mennään, sen suurempi merkitys kemian tuntemuksella on. Eikä tarvitse mennä kovinkaan kauas, kun ammattitaiteilijan piti vielä tietää, että elohopeapitoisen sinooperin viereen ei kannattanut laittaa lyijyvalkoista, koska lyijy tummensi sinooperin ja sinooperi kellastutti lyijyvalkoisen. Nykyäänhän tätä ongelmaa ei ole, koska näitä raskasmetallivärejä ei jokapojan maalituubeissa myydä (jos maalaustarvikkeistasi löytyy sinooperi, se on todennäköisimmin hue, eli sinooperin sävyinen maaliaine) ja uudet väriaineet eivät samalla tavoin ole enää reaktiivisia suuntaan eikä toiseen. Tai ainakaan toisiinsa.

Monissa vanhoissa väriteoriakirjoiksi mieltämissämme opuksissa ei käsitelläkään vain värejä teorian kannalta, vaan niissä on ihan konkreettisia värien sekoitusneuvoja.

Plate 5 (tulkinta): The Primaries, Red, Green and Ultramarine-Blue, with their Complementaries, or Secondaries, Blue-Green, Purple and Yellow

Ward luettelee omien pääväriensä maaliaineet:
Punainen - Sinooperi, jonka päällä ohut kerros krappi-karmiiniseosta
Vihreä - Smaragdinvhreä ja hieman sitruunankeltaista (kromikeltainen)
Sininen - Ultramariinia (lapis-lazulista)...
ja väliväriensä:
Keltainen - Kromikeltainen ja aureoliini
Vihreän-sininen - Viridiini ja kobolttivihreä ja smaragdinvihreä
Haalea purppura - Ultramariini, alitsariini (krappi) ja valkoinen.

Nämä tiedot ovat arvokkaita, kun näitä sadan vuoden takaisia väriympyröitä katsoo nyt. Ei varmaankaan ole painotuotetta, joka olisi säilynyt muuttamatta vuosikymmenten ajan, vaikka kuinka olisi valolta suojassa. Läpikuultavat värit muuttavat ilmettään paperin kellastuessa ja peittävätkin haalistuvat ajan saatossa. Näiden väriaineluetteloiden myötä voi päätellä, mistä väreistä on kysymys. (Epätarkkaahan tämä silti on. Alkuperäinen Emerald green on saatannut viitata useampaan väriaineeseen: malakiittivihreää, keinotekoiseen trifenyylimetaanivärjäysaineeseen tai huikean myrkylliseen, arsenikkipitoiseen Schweinfurtinvihreään.) Näitä väriainetietoja olen käyttänyt tehdessäni ylläolevaa tulkintaa alkuperäisistä väreistä.

Plate 4 (tulkinta): Darkened Shades of the Primaries and their Complementaries: Dark red, or maroon; Olive-yellow, or citrine; Dark Green or mytrle; Dark blue-green; Dark Blue; Dark violet-purple, or plum

Tummennetussa väriympyrässä värejä tummennetaan mustalla, mutta lisäksi sekoituksia täydennetään myös muilla väreillä. Tummanpunaisesta jää pois krappi, tummasta vihreän sinisestä smaragdinvihreä, tummanvihreästä viridiini ja koboltti, ja purppurasta jää pois krappi ja valkoinen, jotka korvaa tulee karmiini ja musta.

Valkoisella (illuminated tints) ja harmaalla (broken tones) sävytettyjen väriympyröiden pigmenteistä ei ole kovin tarkkaa kuvausta.

Plate 6 (uudelleentoistinto vanhoista ja haalenneista väreistä): Broken tones of the Primaries and their complementaries

Colour Harmony and Contrast for the Use of Art Students, Designers, and Decorators
With Sixteen Plates in Colour, and Eleven Explanatory Diagrams
James Ward
London: Chapman and Hall, Ltd.
1912

.

Kaikki värit eivät ole taidetta varten

Luin Pupulandia-blogista mielenkiintoisen bloggauksen: Onko taide ikuista - tai kuuluuko sen olla? Ehkä kaiken taiteen ei tarvitsekaan olla ikuista, mutta jotenkin mieli sanoisi niin, että jos teos myydään kovaan hintaan, ainakin sen ostajalla pitäisi ostovaiheessa olla tiedossa, jos teos on haalistumassa pian.

Tässä lyhyt oppimäärä hyvin yleistäen - lähdetään tästä liikkeelle.

Jos teokset tehdään taiteen tekemiseen tarkoitetuilla väriaineilla (olkoon sitten kyseessä öljy-, akryyli-, akvarelli- tai mitkä muut tahansa värit tai musteet, kunhan ovat taiteilijalaatuiset), niille on taattu myös pitkä säilyvyys, eli teoksen värit eivät kovin helpolla haalistu. Tottakai suoraan auringonvaloon / ultraviolettivalolle altistaminen haalistaa melkein minkä vaan, mutta mitään hätää ei ole, jos teos seinällä on normaalissa valoisassa tilassa ja puhdistetaan asianmukaisesti, eikä millään liuottimilla (kyllä, tätäkin on tapahtunut).

Eri lukunsa on "kokeellisille" materiaaleille ja "kokeellisin" väriainein toteutetut teokset, joiden kohdalla on hyvä tiedustella taiteilijalta niiden kestävyyttä. Kokeellisella tarkoitan tässä yhteydessä sellaista, mikä ei ole alunperin taiteen tekemiseen tarkoitettu: esim. materiaaleissa erilaiset pakkaukset ja oikeastaan mikä tahansa muu kuin maalausta varten pohjustetut alustat, ja väreissä esim. ruoka-aineet, meikit, lasten liidut yms.

Väri säilyy parhaiten happo- ja ligniinivapaalla pohjalla. Erilaiset pahvit ja pakkaukset eivät välttämättä täytä näitä vaatimuksia. Jonkin verran kestävyyttä voidaan parantaa pohjustuksella, mutta riippuu mitä pohjustetaan: esimerkiksi em. pahvien ja pakkausten kemikaalinen tasapaino ja esineiden muovi- yms. pinnoissa esineen kemikaalit saattavat vaikuuttaa pohjustukseen ja hiljalleen myös värien sävyyn tai kestoon.

Hyvin paljon on viime aikoina todistanut luonnonvärien käytön lisääntymistä. Hienoa sinänsä, mutta on hyvä tietää, että suurin osa kasvi-, kukka- ja siitepölyväreistä ovat hyvin valonherkkiä: osa haalistuu tai muuttaa väriään ihan parissa kuukaudessa, osa kestää ehkä pari vuotta. Toki kasvivärien joukossa on kestäviäkin värejä tai tapoja käyttää niitä, mutta jos puhutaan kasveista, joita esim. Suomessa voi poimia kotimatkallaan, valonkesto on todella onneton (taidetarkoituksiin). Meikeissä käytetään hyvin paljon kasvivärejä tai niiden synteettisiä versioita, jolloin vaikutus on sama, kuten melkein kaikella silläkin, mitä keittiöstä löytyy.

Myös kahvi ja tee kuuluvat kyseenalaisten väriaineiden joukkoon. Vaikka etenkin jälkimmäisestä on valmistettu aiemmin mustetta ja kumpaakin käytetään värjäämiseen, sekä tekijän että teoksen ostajan on hyvä tietää, että teokset myös haurastuvat haalistumisen lisäksi. Kahvi ja tee sisältävät tanniinia (kahvi hieman, tee enemmän). Tanniini itsessään toimii myös "puretusaineena" eli auttaa myös muita vähemmän kestäviä värejä kiinnittymään kankaaseen värjätessä, mutta siinä on useita happoja, joten värin tuottava ruskea on itsessään syövyttävä. Lievästi, mutta kuitenkin. Teellä värjätty paperi "syöpyy" 30-40 vuodessa, kahvilla värjätty 75-100 vuodessa, tai nopeamminkin. Värin haalistuminen tapahtuu vähän nopeammin, mutta puhutaan kuitenkin vuosista, eikä kuukausista, vaikka tekniikasta riippuen silmin havaittavia sävymuutoksia saattaa näkyä jo vuoden sisälläkin. Kahvilla ja teellä värjätyissä tekstiileissä ja maalatuissa teoksissa sekä haurastumisen ja haalistumisen prosessi on hitaampaa kuin vaikkapa kasvimehulla maalatussa, mutta se on kuitenkin olemassa ja hyvä huomioida.

Hienoa, jos kierrätysmateriaaleja käytetään! Pakkauspahvit käyttöön, kasveja paperille ja vanhentuneet meikit, kahvit ja teet kuvien tekemiseen - siitä enemmän projektissa Suloisia värejä https://suloisiavareja.wordpress.com/ - mutta askarteluun (vaikka kortteihin), ei myytäviksi tarkoitettuihin taideteoksiin!

---

EDIT: 14.5.2020 Editoitu kohtaa, jossa puhutaan kahvilla ja teellä värjäämisestä. Esimerkkinä tässä oli villa, mutta koska en löydä kirjoittamisen aikaista lähdemateriaalia, ja koska tämä juttu käsittelee nimenomaan pääasiassa kuvateoksia, voi olla, että on tullut kirjoittaessa ihan perinteinen ajatusvirhe... :D Muutin Teellä värjätty... -alkavaan kappaleeseen nyt sanan paperi sanan villa tilalle. Viime aikoina lukemieni artikkelien perusteella haurastumisajat ovat paperin suhteen todennäköisesti hieman lyhyemmät, mutta etsin tähänkin tarkempaa tietoa (kun ehdin). 

Keltaisia ja punaisia uutisia?

Kootessani vanhoja värijuttuja Coloriasto-sivulle, huomasin Oulun Lehti -julkaisussa vuonna 1885 julkaistun pienen jutun (nro 7, 24.1.1885):

Maailman vanhin sanomalehti on "Pekingin sanomat" Kiinassa. Se perustettiin jo w. 911, mutta alkoi ilmestyä säännöllisesti vasta w. 1361. Se annetaan nyt ylos kolmessa eri painoksessa, joista ensimmäinen "King Pau" ("asukasten lehti") painetaan keltaiselle paperille ja on hallituksen äänenkannattaja. Toinen "Tshina Pau", myöskin painettu keltaiselle paperille, sisältää kauppatietoja, ja kolmanneksi "Pitau Pau" painetaan punaiselle paperille, sisältää otteita kummastakin edellisestä ja on aiottu maaseutuja warten.

Ajatus vanhoista värillisistä sanomalehdistä viehätti, joten päätin googlata, josko lehdestä löytyisi jotain lisäinformaatiota. Mielenkiintoni todelliseen salapoliisitehtävään heräsi, kun luin Wikipedian List of the oldest newspapers -sivua, jossa lehteä ei mainittu ollenkaan. Sivu listaa Itä-Aasian vanhimmaksi sanomalehdeksi englanninkielisen The Prince of Wales Island Gazette -lehden, joka aloitti ilmestymisensä Salmisiirtokunnissa (British Malaya; nyk. Malesia) 1806. Wikipedian mukaan ensimmäinen Kiinassa ilmestynyt sanomalehti oli englanninkielinen Shanghaissa vuodesta 1850 lähtien ilmestynyt North China Herald ja ensimmäinen kiinankielinen lehti Korean Soulissa vuodesta 1883 ilmestynyt Hanseong sunbo. Samassa jutussa maailman vanhemmaksi sanomalehdeksi mainitaan saksalainen Relation aller Fürnemmen und gedenckwürdigen Historien, joka on alkanut ilmestyä 1605 Straßburgissa (lähteenä tähän tietoon on käytetty: Weber 2006, p. 396; World Association of Newspapers: "Newspapers: 400 Years Young!" - linkki nettiartikkeliin ei valitettavasti toiminut.)

Luettuani useampia vanojen suomalaisten sanomalehtien juttuja, en kaikkia ihan varauksetta pidä faktana, mutta kyllähän tämä ihmetystä herättää. Tuntuu kummalta ajatella, että juttu erivärisistä papereista olisi ihan tyhjästä tempaistu. Kiinassa värillinen paperi ei ollut harvinaisuus aikoihin: jo varhaisissa teeseremonioissa käytettiin erilaisia värillisiä papereita. Yhtä kummalta tuntuu ajatella, että maassa, jossa kirjapaino tunnettiin kauan ennen kuin Euroopassa, sitä ei olisi hyödynnetty uutisten levittämiseen.

Kysymys onkin lopulta siitä, miten sanomalehti määritellään. Pieni lisähaku toi parille muulle Wikipedia-sivuille: Newspaper ja History of Chinese newspapers. Wikipedian mukaan vasta myöhäisen Ming-dynastian ajoilta 1582 löytyy ensimmäinen viittaus  yksityisesti julkaistuihin uutispapereihin, mutta Kiinassa valtio julkaisi tipao-nimellä (dǐ bào) tunnettuja uutissivuja jo myöhäisen Han-dynastian aikaan (100-200-luvuilla). Ehkä kysymys on tästä: kirjoistusmuoto dǐ bào kuulostaa aika paljon Oulun Lehti -julkaisun mainitsemalta "paulta", joka on kaikkien kolmen mainitun lehden loppuosa. Tipao-uutiskirjeet oli kuitenkin tarkoitettu vain virkamiehille, jotka saattoivat sitten uutiskirjeiden pohjalta jakaa valitut palat kansalle. "Pekingin sanomat" voisi olla Beijing Gazette, jonka nimi kiinaksi oli Jing Bao ("pääkaupungin raportti").

Verkosta löytyy useita mainintoja siitä, että nämä viralliset kiinalaiset uutiskirjelmät (näistä käytetään englanninkielisillä sivuilla nimiä bulletin tai newspaper) oli värjätty keltaiseksi, mikä oli paitsi keisarillinen väri, myös suojasi paperia erilaisilta tuholaisilta. Sen tarkempaa tietoa sanomalehtipaperien väreistä saati sitten paperin värjäykseen käytetyistä väreistä en ollut löytää millään - kunnes muistin Kiinassa kohtuullisen paljon käytetyn huangbo-värin. Se on amurinkorkkipuusta (Phellodendron Amurense) saatavaa keltaista väriainetta, jonka pääasiallinen väriaine on berberiini. Ja siellähän asia amurinkorkkipuun sivulla http://www.coloria.net/varjays/phellodendron.htm lukee Coloriassa! Sitä, miten olen tiedon aikoinani ko. sivulle löytänyt, ei ole aavistustakaan; sivun lopussa on kuitenkin muutama lähdeviite, joista tieto saattaa löytyä. (Olin viimeksi päivittänyt sivun kahdeksan vuotta sitten, jolloin tiedossani ei ollut vielä Phellodendron Amurense -puun suomenkielistä nimeä - nyt on sekin päivitetty sivuille.)

Kiinassa on siis julkaistu keltaiselle paperille painettuja uutisia ensimmäisiltä vuosisadoilta lähtien, vaikka sanomalehdistä ei ehkä suoranaisesti voida puhuakaan. Uutispapereiden keltainen väri on mitä todennäköisimmin ollut huangbo-väriä, jonka pääasiallinen väriaine on berberiini. Berberiini on hyvä suojaamaan papereita (ja tekstiileitä) tuholaisilta, joten keltainen väri on todennäköisesti toiminut jonkinlaisena suojavärinäkin, vähintään sieniä vastaan.

Toiseen tarinaan jää sen selvittäminen, onko tuo punaiselle painettu maaseudun lehti oikeasti ollut olemassa ja jos on, millä se on värjätty.

Paratiisikukan värit

Katselin läpi pari vuotta sitten Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa ottamiani kuvia ja aloin miettiä, mikä on kuvassa olevan kukan nimi. Pienellä hakuammunnalla löysin kukan englanninkielisen nimen Bird of paradise flower ja pian suomenkielisen nimenkin: kolibrikukka (Strelitzia). Samalla silmiini osui myös parin vuoden takainen uutinen kukan väriaineista: bilirubiinia pidettiin pitkään pigmenttinä, jota löytyy vain eläimistä - mutta muutaman vuoden takainen löytö varmisti, että pigmenttiä löytyy myös kolibrikukasta, varsinkin niiden siemenvaipoista sekä terälehtiä suojaavista aluslehdistä. Mielenkiintoista on myös se, että kukan siemenvaippojen väri saattaa säilyä muuttumattomana vuosikymmeniä sen jälkeen, kun kasvi kuolee.

Ihmisessä bilirubiini tulee näkyviin mm. vanhojen mustelmien keltaisissa sävyissä ja keltatautia sairastavilla. Ja onhan se yksi ulosteenkin merkittävimmistä väriaineista.

Previously Known as Animal-Only Pigment, Bilirubin Now Confirmed in Bird of Paradise Flower (ScienceDaily 8.9. 2010)
First Discovery Of 'Animals-Only' Pigment Bilirubin In Plants (ScienceDaily 23.3.2009)