Näytetään tekstit, joissa on tunniste Firenze. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Firenze. Näytä kaikki tekstit

24.8.15

Lapis lazuli - sinisen taikaa


Firenzessä on parhaillaan esillä näyttely Lapislazzuli - Magia del Blu, jossa esitellään mineraalin (tai pikemminkin usean mineraalin yhdistelmän, kuten näyttelyssä painotetaan) historiaa. Näyttelyn isä on Pariisin Mùseum National d'Histoire Naturellen minerologi Gian Carlo Parodi, jonka ajatuksena oli, että näyttelyssä voisi olla esillä muutakin kuin kivestä tehtyä koriste-esineistöä - myös sen mineralogisia ominaisuuksia ja muita käyttötapoja. Näyttely jakautuu neljään osaan: ensimmäinen esittelee eri paikoista löydettyjen lapis lazuli -kivien eroja ja yksinkertaisia kivestä kaiverrettuja esineitä; toisessa esillä on 1600-luvulla kehittynyt kivikaiverrus ja kivelle maalaaminen; kolmannessa osiossa esillä on huikean kallista ja ylellistä lapis lazuli -esineistöä, joka on valmistettu uskonnollisiin tarkoituksiin sekä rikkaan ylimystön tilaamana, ja jossa kivi on yhdistetty runsaaseen kulta- ja hopeakoristeluun; neljännessä osassa pääosa on kivestä saatavalla ultramariini-pigmentillä ja sen käyttökohteilla vuosisatojen ajan, Cennino Cenninin kuvauksista ja renessanssimaalauksista Yves Kleinin teoksiin.


- Manifattura granducale (Cristofano Gaffurri su disegno di Jacopo Ligozzi), Tavolo con veduta del porto di Livorno, 1601-1694, mosaico di pietre dure, cm 107x94, Firenze, Galleria degli Uffici -



Kiven sininen väri tulee lasuriitista, sen valkoiset värit kalsiitista ja muista silikaateista ja kullanväriset läikät ja juonteet pyriitistä. Sinisen ja valkoisen yhdistelmä on tuonut katsojien silmiin meren ja sinisen ja kultaisen yhdistelmä puolestaan tähtitaivaat. Kivi on ollut aiemmin itsessään kallis jo siksi, että pitkään sitä saatiin vain Badahšanin Sar–e–Sang-vuorilta, nykyisen Afganistanin alueelta, josta kiveä kaivettiin jo 6 000 vuotta sitten ja josta kiveä edelleenkin kaivetaan. (Noilta ajoilta juontuu myös kivestä saatavan pigmentin, ultramariinin, nimi: sitä tuotiin oltra mare, meren takaa.) Muutaman viime vuosisadan aikana kiveä on löytynyt muualtakin, ympäri maailmaa, mutta ei aivan samassa mittakaavassa ja kiven koostumus ja väri vaihtelee löytöpaikan mukaan. Ehkä huomattavin lapis lazuli -kaivaus Afganistanin ulkopuolella löytyi 1700-luvun lopulla Baikal-järven läheltä Venäjältä, mikä näkyi seuraavina vuosikymmeninä selkeästi sikäläisessä koriste-esineistössä ja myös arkkitehtuurissa.



Lapis lazuli -kivi on ollut ylellisyystuote koko sen monituhatvuotisen kaivaushistoriansa ajan. Se on mainittu arvokkaana kauppatuotteena sumerilaisessa kirjallisuudessa ja näyttelyssäkin oli esillä kivestä kaiverrettuja pieniä esineitä Egyptin ajoilta. Aika on laskenut itse kiven hintaa. Vaikka esimerkiksi Afganistanissa kaivaukset toimivat edelleen melkein samalla tavalla kuin ovat toimineet vuosituhansien ajan - työ tehdään alkeellisin työvälinein, hakuilla ja taltoilla, ja kaivosmiehet kantavat uskomattoman kokoisia kiven murikoita selässään vuoren rinteillä - monilla muilla kaivauksilla apuna on työtä nopeuttava ja siten hintaa laskeva nykytekniikka. Sininen kivi ei enää myöskään kulkeudu Eurooppaan kuukausien matkalla, pienissä erissä kamelin selässä, vaan isommat erät kulkevat nopeammin, päivissä tai tunneissa, laivalla ja lentokoneilla, mikä on laskenut myös afganistanilaisen kiven hintaa. Kiveä voi ostaa nykyään ihan kohtuulliseen hintaan melkein mistä tahansa korukivi- tai kristallikaupasta, mutta lapis lazuli -kivestä valmistetun aidon ultramariinipigmentin hinta ei ole vuosituhansien aikana laskenut mihinkään. Pigmentin valmistus ei ole helppoa: jos kiven yksinkertaisesti murskaa ja jauhaa, lopputuloksena on harmaa massa, jossa ei ole häivähdystäkään kirkkaan sinisestä väristä. Valmistus on monimutkainen prosessi, josta kivestä erotellaan epäpuhtaudet pois ja siten saadaan jäljelle jäävä sininen pigmentti.



Samaa, häkellyttävän sinistä sinistä saa myös huomattavasti edullisemmin: keinotekoinen, teollisesti valmistettu ultramariini on käytännössä puhtaampaa kuin luonnosta saatava, ja monin kerroin halvempaa - se on yksi edullisimpia pigmenttejä. Yves Klein kehitti tästä teollisesta ultramariinista oman, suorastaan päällekäyvän sinisen värinsä, jota kutsui nimellä International Klein Blue - IKB. Näyttelyssä oli esillä Kleinin Victoire de Samothrace (1973), josta näyttelyn himmeä valaistus ei saanut ehkä ihan kaikkea mahdollista irti, mutta siltikin sininen melkein sattui silmiin.

Erikseen pitää vielä mainita Philip Poupinin upeat kuvat Sar-e-Sangin kaivauksilta. Jo niistä pelkästään olisi saanut aikaiseksi käymisen arvoisen näyttelyn! Poupinin sivuilta löytyy myös muutamia näyttelyssä nähtyjä kuvia lapis lazuli -kaivauksilta.

Lue lisää ultramariinin historiasta Colorian sivuilta.

---

Näyttelystä on ilmestynyt myös 35 euroa maksava italiankielinen näyttelyjulkaisu (ei ainakaan vielä ollut saatavilla englanniksi).

Lapis Lazuli - Blue Magic
9.6.-11.10.2015
Museo degli Argenti, Palazzo Pitti
Firenze
www.polomuseale.firenze.it

Kuvat: Firenze 2015 - Un anno ad arte




.

1.6.08

Purppurainen Firenze


Muutaman viikon mittainen blogaus (ja kaikenlainen tietokoneisiin liittyvä) tauko teki hyvää. Tauolla tuli oleiltua Firenzessä ja tallailtua komean kaupungin kapeita kujia ja kauniita kukkuloita. Firenze oli keskiajan lopulla taiteita (mukaanlukien kädentaidot) kunnioittava rikas kaupunki, jossa renessanssin kerrotaan saaneen alkunsa. Nykyään rikas värjäys- ja tekstiilikulttuuri näkyy, jos sitä osaa etsiä, mutta renessanssitaiteen mestaritaideteokset (Michelangelot, Botticellit, da Vincit ja muut) vievät suurimman huomion. Vanhoista käsityötaidoista näkyvimpiä ovat nahan käsittely ja paperin marmorointi, joilla molemmilla on kaupungissa pitkät perinteet.


Värjärityöpajoja ei enää kaupungissa ollut (ainakaan satunnaisille kävijöille avoimia), mutta kartasta löytyy edelleen Corso dei Tintori ja sen lähellä Volta dei Tintori. Ensin mainitusta löytyy myös vierailijalle suht edullinen ja näpsäkän näköinen B&B (emme itse yöpyneet täällä) Casa dei Tintori eli "Värjärin talo" (?). Talo on rakennettu 1200-luvulla ja paikan nettisivuilla on juttua myös talon värjäyshistoriasta kuvien kera.

---

Firenzeen lähdin lähinnä rentoutumismielellä, mutta väri-intoisena ei voi millään sulkea mielestään pois sitä, että jo vuonna 1212 Firenzessä oli yli 200 värjäriä ja räätäliä ja tekstiiliteollisuus oli keskiajalla yksi suurimmista kaupungin rikkauden lähteistä. Etenkin purppurainen orseljiväri häilyi mieleni taka-alalla muistuttamassa kaupungin värjäysperinteestä. Orselji (oricello) on nimittäin väri, joka on vaikuttanut kaupungissa enemmän kuin voisi heti kuvitella. Roccella tinctoria -jäkälästä osattiin valmistaa punaisia ja violetteja värejä Lähi-Idässä jo satoja vuosia ennen ajanlaskun alkua. Väri mainittiin useissa antiikin kirjallisissa lähteissä, mutta jostain syystä jäkälävärin tekemisen taito jäi eteläisessä Euroopassa unholaan. Noin vuoden 1300 tienoilla (luultavasti 1200-luvun puolella) firenzeläinen kauppias Federigo Alamanno (nimi vaihtelee eri lähteistä riippuen; myös nimet Alamanno Rucellai ja Federico Oricelli on mainittu) tutustui Levantissa (joidenkin lähteiden mukaan Baleaareilla) sikäläiseen jäkälävärjäykseen. Kun Alamanno palasi Firenzeen, hän alkoi valmistaa punapurppuraista villaa - joidenkin tietojen mukaan matkaltaan tuomallaan ohjeellaan ja joidenkin tietojen mukaan omalla, huippuunsa kehittämästään, itäisestä perinteestä parannellulla menetelmällään, jossa käytettiin hyväksi ammoniakkia (tuohon aikaan se tarkoitti lähinnä virtsaa). Joka tapauksessa väri keräsi nopeasti mainetta niin paljon, että suku sai jäkälään viittaavan lempinimen "Oricellario". Tekstiilistä elantonsa saanut perhe iski värimonopolillaan syvälle kultasuoneen. Jäkäläväristä tuli aikakauden hittituote ja suku rikastui valtavasti - ilmeisesti juuri purppurainen jäkäläväri oli ydinsyy omaisuuden kertymiseen. Lempinimestä tuli perheen uusi sukunimi Oricellari, joka sittemmin rikkauksien myötä muutettiin jäkälää kunnioittaen Rucellaiksi. Vuosikymmenten kuluessa Rucellain suku nousi vaikutusvaltaisimpien perheiden joukkoon ja vaikutusvalta vain kasvoi, kun puolisot löytyivät toisista vaikutusvaltaisimmista, Medicien tai Strozzin suvuista. Humanisti/runoilija/poliitikko Giovanni Rucellai (1475-1525) oli aikanaan Firenzen kolmanneksi rikkain mies.

Rucellain rikkaalla suvulla oli vaikutusta myös Firenzen katukuvaan. Perheen oma palatsi Palazzo Rucellai (1446-1451) oli Leon Battista Albertin suunnittelema ja yksi ensimmäisiä rakennuksia, joissa renessanssiarkkitehtuurin tunnusmerkit näkyvät. Nykyään palatsi on melko vaatimattoman oloinen aarre tiuhaan rakennetulla pikkukadulla, eikä sen sisään päässyt vierailulle. Jäkäläväristä saaduista tuotoista kasvaneilla rikkauksilla rahoitettiin myös historian kirjoja useita kertoja raapaisseen Santa Maria Novella -kirkon upea ulkofasadi. Kirkon rakentaminen alkoi jo 1200-luvulla ja se valmistui 1300-luvun puolen välin jälkeen, mutta vielä kesti sata vuotta, ennenkuin Giovanni di Paolo Rucellai (1403-1481) tilasi Leon Battista Albertilta kirkon päätyosan suunnittelun (1456-1470). Paolo Rucellain hauta sijaitsee samaisessa kirkossa Rucellain kappelissa. Santa Maria Novella -kirkon saarnastuolista (myös Rucellain perheen rahoittama, Filippo Brunelleschin suunnittelema) Galileo Galilei määrättiin 1600-luvulla loppuelämäkseen arestiin katolisen uskon mukaista maailmanjärjestystä uhmaavien kirjoitustensa vuoksi. Giovanni Boccaccion keskiajan merkkiteos Decamerone alkaa samaisessa kirkossa, Rucellain kappelin lähellä sijaitsevasta Strozzin kappelista, jossa seitsemän neitoa päättää jättää ruton syömän kaupungin ja vetäytyä maaseudulle.

[Santa Maria Novella]

Lisää värjäyksen historiasta olisi kenties saanut tietää Palazzo Pittin pukumuseosta Galleria del Costume di Palazzo Pitti tai lähellä Firenzeä sijaitsevan Praton tekstiilimuseon näyttelyistä, mutta jälkimmäinen on suljettu kesäkuun puoleen väliin saakka ja ensin mainittuun ei vain yksinkertaisesti jaksanut enää muun turismin ohella vaeltaa. Seuraavalla kerralla sitten...

---


Purppuran ja violetin värin liitin Firenzeen siis jo ennen matkaakin, mutta en osannut aavistaakaan, kuinka paljon se katukuvassa näkyi - vaikkakin toisesta syystä. Firenzessä ollessamme paikallinen jalkapallojoukkue ACF Fiorentina sattui voittamaan jonkun suuren pelin ja sekös paikalliset riehaannutti täysin. Autot ajoivat kaupungin laitamilla ympyrää violetit liput liehuen ja tööttäsivät torvia - useita tunteja! Alunperin jalkapallojoukkueen värit olivat punainen ja valkoinen, mutta väri muutettiin violetiksi ja valkoiseksi 1928, jonka jälkeen joukkue onkin tunnettu nimellä "la Viola" ("violetit"). Seuraavina päivinä (ja itseasiassa koko loppumatkan ajan, vaikka joukkue ei seuraavaa peliä mestaruussarjassaa enää tainnutkaan voittaa) violetteja lippuja ja viirejä roikkui parvekkeilta, ikkunoista, katujen yli ja katujen kulmissa lipputangoissa. Via dei Nerillä sijaitseva (loistava!) jäätelöbaari oli valmistanut juhlan kunniaksi violettia jäätelöä ja sitä olikin saatavilla suuremmissa astioissa kuin muita jäätelöitä.