Näytetään tekstit, joissa on tunniste veriseitikit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste veriseitikit. Näytä kaikki tekstit

8.9.11

Seitikkimaalailua



Pari vuotta sitten sain vahingossa tosi hienoja seitikkiprinttejä, kun värjäystilanteessa seitikkejä tippui valkoiselle paperille ja kun pari tuntia myöhemmin siivosin, sain ihastella hienoja seitikkikuvioita. Ny, kun äiti toi metsätuliaisina kuivattuja veriseitikkejä ja verihelttaseitikkejä, päätin kokeilla maalailua niiden kanssa. Metodi oli simppeli: asettelin kuivat (pääasiassa veriheltta-)seitikit märälle akvarellipaperille. Kostutin toisen samankokoisen akvarellipaperin ja laitoin sen sienten päälle. Niiden päälle paksu pahvilevy ja paljon painoa - ja parin tunnin päästä oli hienoja jälkiä paperilla.



Mikä mielenkiintoisinta: ensimmäisiin kokeiluihin asettelin seitikit kaikki niin päin, että lakin alaosa oli alimmaista paperia vasten ja yläosa ylimmäistä paperia vasten. Hattujen alaosasta jäi selkeästi punaista jälkeä, kun taas yläosasta paperiin tuli keltaisia ja vihreitä (!) painaumia. Luulin ensin vihreää homeeksi, mutta ilmiön toistuessa tajusin, että väriä se on. Kun sitten myöhemmin muussasin kerran käytetyt seitikit yhdeksi mössöksi jatkokäyttöä varten, väri muuttui kokonaisvaltaisen ruskeaksi.













7.5.09

Värjäyskauden alkuun viime vuoden satoa


Veriseitikki on yksi lempparisienistäni - värjäysmielessä siis. Siitä voi saada irti aivan uskomattoman väriskaalan ja hyvin pienellä määrällä. Itse asiassa, ensimmäisillä värjäyskerroilla olin melko pettynyt aikaansaamaani hyvin ruskeaan väriin, ennenkuin tajusin, että laitoin seitikkiä pataan aivan liian paljon ja pidin liian kuumalla lämmöllä. Ruskea oli itseasiassa aika hieno, mutta kun mielessä oli voimakkaan punainen...

Normaalisti käytän puretusaineena vain alunaa (tai en mitään). Viime kesän Värjäriviikolla pääsin kokeilemaan myös rauta- ja kuparisulfaatteja.


Alunapuretetut langat.


Kuparisulfaattikylpy.


Rautasulfaattikylpy.


Ilman puretusta

24.1.08

Verihelttaseitikkijalkailua


Odotetusti verihelttaseitikin jaloista (42 g) tuli oranssihtavia sävyjä, mutta olin positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon lankaa 42 grammalla jalkoja värjäytyi. Keitin jalat ja annoin niiden liota keitinvedessään yön yli. Tämän jälkeen siivilöin väriliemeen, laitoin jalat pesupussiin ja heitin lankojen mukana kattilaan.

Ensimmäiseksi kattilaan meni yhteensä 130 grammaa lankaa (villa, silkkivilla, rami) ja liotin lankoja värivedessä muutaman tunnin ennenkuin keitin ne. Silkkivilla jäi melko vaaleaksi; muut värjäytyivät kohtalaisen voimakkaasti. Harmillista, etten hoksannut pistää mukaan väriä imaisevaa Nalle-lankaa edes testiksi, olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko väri ollut tummempi ja/tai punaisempi/keltaisempi. Ensimmäinen kylpy tuntui imaisevan kaiken värin vedestä, mutta laitoin silti vielä lankoja kyytiin uudelleen. Kakkoskylvyssä oli 50 g nimenomaista nallelankaa: tunnin keittämisen jälkeen liotin lankoja väriliemessä vielä yön yli. Langoista tuli värisävyltään paitsi vaaleampia, myös keltaisempia kuin ensimmäisestä kylpyerästä.


21.1.08

Verihelttaseitikkihattuilua


Olipa vinkeää lukea Riihivilla-blogi tänään - seitikit tuntuvat olevan kovasti tapetilla kattilassa. Varastosta löytyi muutama viikko sitten pieni määrä verihelttaseitikkejä, lakit ja jalat erikseen. Pataan päätyi ensimmäisenä 80 grammaa lakkeja, joita en ollenkaan esikeittänyt.


Ensimmäisen vyyhdin (silkkivilla, rami, täysvilla; 90 g) laitoin kylmään kylpyyn lämpiämään samaan tahtiin pesupussiin ahdettujen verihelttahattusten kanssa. Otin langan pois juuri ennen kuin keitos alkoi kiehumaan, eli noin varttitunnin liotuksen jälkeen. Sen jälkeen lanka on lionnut huuhteluvedessä ja pesty kunnolla pesuaineella, eikä väriainetta irronnut juurikaan huolimatta lyhyestä värjäysajasta. Lopputuloksena viehkeän vaaleanpunaisia sävyjä.


Kakkoskylvyssä oli Nalle-lankaa ja lankakerä, jossa oli silkkivillaa, ramia ja villaa; yhteensä 160 g. Heitin langat värikylpyyn juuri niinkuin ei pitäisi: kylmästä ämpäristä kiehumispisteessä olevaan väriliemeen, mutta suurempaa vahinkoa ei näköjään tapahtunut. Langat saivat kyllä jäähtyä liemensä mukana.Nalle värjääntyi odotetusti voimakkaamman punaiseksi, mutta ero ei ole suuri toisen vyyhdin täysvillaan tai ramiin. Silkkivilla värjääntyi hieman vaaleammaksi.


Kolmas värjäyskerta; alla alunalla puretettu lanka, päällä purettamaton. Langat ovat molemmat 100% villaa (yhteensä 85 g) ja pistetty väriliemeen yhtäaikaa. Lopputuloksena oli selkeästi oranssimpi väri.

9.8.06

Veriseitikki-ihmettely jatkuu

Tänään vein ihmevärjäyslankojani ihmeteltäväksi Ullalle, Hannelelle ja kahdelle Tiinalle. Kyllähän tuo aika ihmettelyä herättävä aikaansaannos on. Väri on niin selkeän ja näissä oloissa luonnottoman turkoosi, että melkein vaikea uskoa todeksi. Toisaalta, olen joskus värjännyt tatinperkeillä pienen lankakerän violetihtavaksi, minkä ei myöskään pitäisi olla mahdollista. Tästä ei valitettavasti ole todistusaineistoa.

Ulla kommentoi aiemmin sähköpostiini: Antrakinoniväriaineista on mulla krapista vihreitä saavutuksia kun olen käyttänyt matalaa pH:ta mutten ole koklaillut sitä tekokuiduille. pH:n laskeminen saattaa muuttaa värin dispersiomuotoon ja sitä rataa voipi värjätä sopivissa olosuhteissa myös tekokuituja.

Meilasin muutama päivä sitten Riikka Räisäselle, joka on tehnyt väitöskirjan veriseitikkien värjäysominaisuuksista. Riikka vastasi, ettei ole itse tutkimuksessaan ja kokeissaan (joita on varmasti ollut useita) aikaansaanut sinivihreää väriä. Hänkin oli sitä mieltä, että todennäköisesti langan kuitumateriaali vaikuttaa värisävyyn. Tässä lainaus Riikalta: Värejä kemiallisesti ohutlevygromatografialla erottaessani sienestä kyllä löytyi fluoresoivia yhdisteitä, jotka UV-valossa näyttivät sinivihreiltä. Niiden pitäisi kuitenkin olla näkyvässä valossa värittömiä. Sitten en tiedä, jos tekstiilikuitu on sopiva, niin kenties sopivaan kuituun liittyneenä nämä väriaineet voisivat tulla näkyviksi sinivihreiksi sävyiksi.

Riikan väikkäri Anthraquinones from the Fungus Dermocybe sanguinea as Textile Dyes (2002) on muuten ostettavissa mm. tuolta Suomen käsityön museon kaupasta ja värinäytteitä livenä näkyvillä siellä paljon puhutussa Väristyksiä-näyttelyssä.

5.8.06

Taikatemppu

Olen päässyt värjäyskokeiluissani samaan pisteeseen, jota olen tehnyt tietokoneiden kanssa aina. Tilanne, jossa joku tulee sanomaan: "Eihän tuo ole mahdollista. Ei noin voi tapahtua." Tietokoneista olen oppinut, että on se ja kyllä voi.

Viime viikolla innostuin kokeilemaan, josko keinotekoinen paperimuovilaukku värjäytyisi hieman siedettävämmän väriseksi verihelttaseitikin hatuilla, jotka aiemmin kykenivät värjäämään mm. muovisen pesupussin punaiseksi. Oman pysyvän pikkuvärinsä on saanut myös pesukone ja vessan kaakelointi. Mukaan satsiin heitin myös ainakin kolme kertaa käytetyn krappiliemen jämät. Heitin värjäyskattilan pinnalle yhden vyyhden lankaa, jossa oli yhdessä sekä villalankaa että jotain muuta (tietämys ei riitä kertomaan onko keinokuitua vai esim. puuvillaa - tällä hetkellä olen taipuvainen kallistumaan puuvillan kannalle). Tapani mukaan keitin satsia oikein kunnolla: reilun puolen tunnin ihmeellisen porinan jälkeen tajusin, että äänihän tulee keittiössä ja menin pistämään hellaa pienemmälle. Samalla katsoin liemeen: pinnalla oli verenpunaista vaahtoa ja pinnan alla vilahti jotain oudon väristä.

Kun nostin laukun liemestä, se ei ollut värjäytynyt lainkaan. Lankavyyhti sen sijaan oli varsin merkillisen näköinen: villalanka oli värjäytynyt oranssinruskeaksi, mutta sen kanssa vyyhditetty mikä-lie-lanka sinivihreäksi. Annoin lankojen kuivua muutaman päivän, huuhtelin ja pesin fairyn kera, mutta väri ei ole häipynyt.



Päätin kokeilla toisenkin kerran samalla liemellä. Heitin mukaan epämääräisiä kirpparilta ostamiani lankanyttyjä, jotka vielä solmin omituisesti. Langat olivat kattilassa suurin piirtein saman ajan kuin ensimmäinen satsikin, mutta tällä kertaa onnistuin jopa pysyttelemään poreilulämpötilan alapuolella. Yksi, oletettavasti villaa oleva myttyrä värjääntyi ruskeahkoksi, mutta kahteen vyyhteen sain jälleen aikaiseksi vihertäviä sävyjä. Ei tosin niin voimakkaita kuin ensimmäisessä mysteerilangassa.

Skannasin langat pikaisesti skannerin perusasetuksilla kansi puoliauki, joten kuvat ovat vähän tummia ja sävyttömiä - luonnonvalossa sinertävyys/vihertävyys tulee voimakkaammin esiin. Outo väri on aika lailla sinertävän vihreää, vähän homeen väristä (- mutta ei kuitenkaan itseään). Laitan kuitenkin kuvat, jotta näkyy, millaisista langoista on kyse.





Ensin ajattelin, että kyse voisi olla optisesta harhasta: jospa langat ovat harmaita ja vain vaikuttavat vihreiltä punaisen langan läsnäolossa. Mutta sinertävän vihreä sävy säilyy, vaikka lankoja katselisi ilman että punaisia lankoja näkyy.



Faktoja:

  • ensimmäistä kokeilulankaa ei oltu puretettu lainkaan; seuraavan satsin langat oli puretettu alunalla, toinen juuri ja toinen lojunut alunaliemessä pari viikkoa

  • mukana liemessä oli viime kesänä kerättyjä, kuivattuja verihelttaseitikin hattuja ja vanha krappiliemi, joka oli jo aivan vaaleankeltaista usean käytön jäljiltä

  • ensimmäistä värjäyslientä keitin; toinen pysyi suurinpiirtein kiehumispisteen alapuolella

  • vihertäviksi värjäytyneistä langoista yksi saattaa olla villaa, yksi on varmuudella jotain synteettistä kuitua ja se ensimmäinen joko puuvillaa tai synteettistä jotain (viva la tietämykseni)

  • värjääminen (ja puretus) tapahtui teräskattilassa

  • mukana ei ollut muita sieniä (varmuudella), eikä krappiliemessäkään ollut mitään ylimääräistä



*Mitä muuta pitäisi tsekata?*

Tässä vaiheessa värjäystä vähänkin harrastaneet ovat varmaan huomanneet, että värjäysmetodini ovat varsin brutaaleja ja sisältävät usein lankojen (niin villa- kuin muutkin) keittämistä oikein kunnon poreilla ja pitkään. Pitäisi varmaan lisätä lankojen ystäville ja tekstiilien vaalijoille varoitus tuohon sivupalstaan: osaan valmistaa myös kaupan hyvin preparoiduista kaikenkestävistä langoista vanuttunutta mössöä, mikä ei kuulemma ole kovin helppoa.