Colorian huhtikuu Facebookissa

The Alchemy of Colour

Kenen tie Manchesteriin käy lähiaikoina, ei kannata missata The Alchemy of Colour -näyttelyä, joka on esillä The John Rylands Libraryssa 27.8.2018 saakka. Kannattaa myös seurata kirjaston YouTube-tiliä, koska sinne on ilmestynyt jo muutamia hienoja lyhyitä tietoiskuja pigmenteistä - ja ehkä lisää on todennäköisesti tulossa.
https://www.youtube.com/channel/UCw9-1s_M40MaKFh4XqbU9cw
http://www.library.manchester.ac.uk/rylands/whats-on/colour/

Uusia värejä - ja vähän sinisestä

Uusien pigmenttien löytöretket eivät ole vielä lähelläkään loppuaan! Muutama vuosi uusi huikea sininen YInMn oli otsikoissa, ja nyt on hakusassa uusi punainen!
The Quest for the Next Billion-Dollar Color, Zach Schonbrun 18.4.2018 Bloomberg

En malta kyllä olla kommentoimatta, että tässäkin ingressissä on vähän väärää tietoa, jota on toisettu tämän uuden sinisen pigmentin yhteydessä melkein jokaisessa uutisessa: YInMn ei ollut ensimmäinen sininen kahteensataan vuoteen. 1800-luvun loppupuoliskolla alkanut kivihiilitervavärien keksiminen tuotti kokonaisen orgaanisten värien sarjan, joiden joukossa oli myös useampia sinisiä värejä, joista myös substraattipigmenttejä valmistettiin.Monet niistä ovat häipyneet unholaan, mutta käytössä ovat mm. 1900-luvun alussa keksitty indantreenisininen sekä 1920-luvulla keksitty ftalosininen - jälkimmäiseen on varmaan jokainen tutustunut joko farkkujen värinä tai kuulakärkikynissä - tai sekä että.

Luonnonvärit ja terveys

Betaniini selättää alzheimerin?
Popsi, popsi... punajuurta! Punajuuret saavat violetin värinsä betaniinista, ja nyt on tutkimuksissa saatu merkkejä siitä, että nimenomaan betaniini estää amyloidiproteiineja sakkaantumasta. Tätä amyliiniproteiinien sakkaantumista ja niiden muodostamaa "plakkia" on pidetty yhtenä dementoitumisen syynä. Vielä tarkennukseksi, että missään ei mainita, auttaako syöminen mitään... Toisaalta samassa artikkelissa mainitetaan The Journals of Gerontology Series -sarjassa julkaistusta tutkimuksessa, joka osoitti, että punajuurimehun juominen ennen aerobista harjoitusta sai veren kiertämään aivoissa paremmin.
Can beets tackle Alzheimer's at its root? (Maria Cohut, 22.3.2018 Medicinal News Today)

Mustikka selättää syövän?
Mustikan väriaineista löytyi uusia terveysvaikutuksia – Tutkijat pitävät uuden syöpälääkkeen kehittämistä mahdollisena (Katri Kallionpää, 9.4.2018 Helsingin Sanomat) "Eniten väriaineita on punaisissa, sinisissä ja violeteissa marjoissa, kuten mustikassa, mustaherukassa ja puolukassa. Erityisen paljon niitä on läpeensä violeteissa suomalaisissa metsämustikoissa." Kyse on antosyaaneihin kuuluvasta syanidiini-väriaineesta, joka on väriaineena useissa punaisissa marjoissa ja ruusuissa. Syanidiinia voisi luonnehtia purppuranpunaiseksi, mutta antosyaanit ovat kovin pH-herkkiä, joten väri vaihteleekin.

Artikkelit ja linkit

The Link Between Japanese Samurai and Real Indigo

Pisalaisen professorin esseessä palataan aiheeseen, näkivätkö kreikkalaiset sinisen värin vai eivät -
 The sea was never blue (Maria Michela Sassi, Aeon)

Lisää sinistä sinisen ystäville taiteessa The Secret History of the Color Blue - lyhyesti, mutta komean kuvituksen kera. (Maude Bass-Krueger, Google Arts & Culture)

Syvemmälle mikroskoopin alle mentiin artikkelissa Revealing Old Masters pigment grades by synchrotron X-ray diffraction (5.4.2018 ESRF)



Vermeerin Tyttö ja helmikorvakoru -maalausta tutkitaan oikein kunnolla ja tutkimusryhmä pitää blogia nimeltään Girl with a Blog, josta löytyy tietoa myös Vermeerin käyttämistä pigmenteistä. Kaiken muun mielenkiintoisen ohella.

Teestä, teen väristä ja siitä, miksi sitruuna muuttaa teen väriä: I’ve always wondered: why does lemon juice lighten the colour of tea? Ruoka- ja juomateemaa myös tämä: Japanin Starbucks lanseerasi alkukeväästä kirsikankukista inspiroituneen vaaleanpunaisen Sakura-juomasarjansa: Starbucks Japan Debuts Massive ‘Sakura’-Themed Series Including Pink Beverages (Yoon Sann Wong, 9.2.2018 Taxi)

Jälleen kerran visiitti Harvardin taidemuseon mielettömän hienoon pigmenttikokoelmaan... ja kuuden erityisen pigmentin tarinat! (Ei ehkä kuitenkaan kaikkein harvinaisempien, mitä otsikko lupailee...): The Crazy Stories Behind 6 Of The World’s Rarest Colors (Katharine Schwab, 22.3.2018 CO Design)

Designboom-sivulla esiteltiin brooklyniläinen rakennus, jossa jokainen huone oli maalattu eri värillä. Tämä ei (onneksi?) ole kuitenkaan oikea talo, vaan taideteos: taiteilija CJ Hendryn Monochrome oli nähtävillä 5.-8.4.2018. monochrome madness: the brooklyn 'house' where each room is painted a different color (Nina Azzarello, 3.4.2018 DesignBoom)

monochrome madness: the 'house' where each room is painted a different color from designboom on Vimeo.

Coloriasto

Kotiteollisuus -luvussa Samuli Paulaharjun Kuvauksia Hailuodosta -kirjasta (Kansanvalistusseuran toimituksia 167, Raittiuskansan Kirjapaino, Helsinki 1914) kerrotaan lyhyesti myös värjäyksestä. Luonnosta kerättiin värejä, mutta myös ostettiin. Ja: Oikea turkinpunainen oli ennen hyvin kallista. Yksin värjäys maksoi 4 markkaa naulalta. "Sitte tuli se vähä halavemmaksi, kun Venäjä otti Turkilta Vähän-Aasian, josa on se turkinpunainen järvi, josta saa'aan sitä turkinpunaista. Se on sitä ehtafäriä se."

Maaseudun talot harmaista wärikkäiksi ja siistityiksi. (Kainuun Sanomat 49, 6.5.1926) - jutussa paitsi harmiteltiin maaseudun rakennusten yleistä rumuutta ja harmautta ja kartanoalueiden epäsiisteyttä annettiin ohjeet punamultamaalin tekemiseen.

Coloria-ryhmä

Coloria-ryhmässä jaettiin jälleen tietoa kursseista ja näyttelyistä.
14.4. LUENTO Perinnemaalit ulos ja sisälle, Tampereen rakennuskulttuurin keskus
20.4. TYÖPAJA Paper + Colour Lab Workshop, Barcelona
9.6. KURSSI Värejä luonnosta, kasvivärjäyskurssi, Tampereen rakennuskulttuurin keskus

Aniliini

 Jossain nettikeskustelussa joku mainitsi ohimennen Karl Aloys Schenzingerin kirjan Aniliini, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Aniliini on kivihiiliterva-aine, joka 1800-luvulla mahdollisti ensimmäisten keinotekoisten värien tekemisen ja siten mullisti koko väriaineteollisuuden. Kun kirja nyt sitten näytti olevan nettiantikvariaatissa muutaman euron, päätin samantien tilata ilman suurempia taustatietoja.

Kirja sitten kopsahti eteisen lattialle eilen. Pikaisesti vilkaisin ja naurahdin kielelle - kyseessä ei todellakaan ole mikään faktapläjäys, vaan todellinen aikansa romaani tyyliin (satunnaisesta kohdasta):

Herra Hoggenaht katsoi Charlotteen, joka vääjäämättömästi tuijotteli kadulle. "Jos armollinen neiti on samaa mieltä -" "Charlotte paistaa meille lauantaiksi ankan ja te nautitte meitä sen nauttimisessa", arveli hovineuvoksetar. Sihteeri ei ollut tyytyväinen. "Mitäs te siihen sanotte?" hän tiukkasi Charlottelta.

Jätin kirjan sikseen ja otin sen uudelleen käteeni kahvitauolla tarkempaa tutkimista varten. Silloin huomasin kirjan etuliepeeseen liimapaperilla kiinnitetyn, käsinkirjoitetun omistuskirjoituksen: Zur Erinnerung an die Armee-Vermittlung [und?] Unteroffizier Hans. Oulu, 23.7.42. Joku on siis saanut kirjan saksalaisilta sotilailta muistoksi vuonna 1942 Oulussa. Lievää kylmäystä aiheutti sivun alkuteksti:

Rodultaan terveen ja tuoreen kansan elinvoiman merkkinä on, että sen tuntemattomista pojista kunnollisimmat nousevat esiin suorittaen tekoja, joiden suuruus tunnustetaan omassa maassa ja myös koko maailmassa. - Valtakunnanministeri tri Frick 26:ntena toukok. 1935, Robert Kochin 26. kuolinpäivänä.

Pakko oli googlata. Kirjailijasta Saksan Wikipedia kertoo näin:  (*28. Mai 1886 in Neu-Ulm; † 4. Juli 1962 in Prien am Chiemsee) war Arzt, Autor von Romanen, Sachbüchern und NS-Propaganda. Lääkäriksi opiskellut Schenzinger oli jo varhain hyvin natsihenkinen ja kirjoitti oman osansa natsipropagannasta. Hänen kirjoittamansa Hitlerjunge Quex oli kolmannen valtakunnan eniten myyty kirja (yli kolme miljoonaa kappaletta).  WSOYn julkaiseman Aniliini-kirjan lisäksi suomennettu on ainakin Atomia kohti, jonka julkaisija on ollut Pellervo.

Kirjalla on niin hyytävä tausta - ja samalla se on osa värien historiaa. Kuten Aniliini-kirjan takakansikin sanoo: ...tähän sanaan oli kätkeytyvä eräs Saksan suurimpia saavutuksia: saksalainen kemia, joka on tunnetusti kaikkien muiden maiden kemian yläpuolella. Konktekstiin liittyen teksti tuntuu propagandalta, mutta aikanaan se oli myös silkka totuus, neutraalista kulmastakin tutkiskeltuna. Vaikka ensimmäisen aniliinivärin keksikin englantilainen nuori William Perkin, aniliiniväriteollisuus keskittyi nopeasti Saksaan ja ensimmäiseen maailmansotaan mennessä suurin osa aniliiniväreistä koko maailmankaupassa tuli Saksasta - sillä painettiin USAn dollarit (missä tulikin kriisi, kun sota alkoi, värikauppa loppui, eikä seteleitä voitukaan yhtä-äkkiä painaa!) ja niillä värjättiin Suomen lippu (Suomen värit 1925, Coloria 6.12.08). Saksalaisesta väriaineteollisuudesta pongahtaneita yrityksiä ovat mm. BASF (Badische Aniline und Soda Fabrik) ja Bayer - väritehtaassa kehitettiin myös aspiriini. Saksalaisten väritehtaiden synkkään menneisyyteen kuuluu myös niiden valjastaminen natsi-Saksan tuotantokoneistoksi, mm. yksi merkittävimmistä väritehtaista, I.G. Farben, kehitti ja valmisti keskitysleirikaasut.

Natsien julmuudet olivat niin merkittäviä ja heijastuvat niin voimakkaasti nykypäiväänkin, että helposti unohtuu, ettei tilanne ollut sama aina. Saksalainenkaan aniliiniväriteollisuus ei ole tuottanut silkkaa pahaa, eikä aniliinivärien alkukehitykseen liittyvillä saksalaisilla kemisteillä ollut mitään tekemistä natsien kanssa. Saksassa väriteollisuus kehittyi alusta lähtien kiinteässä yhteydessä muun kemianteollisuuden kanssa, etenkin lääketeollisuuden kanssa ja siellä aniliinivärit valjastettiin tekstiilivärjäyksen lisäksi myös muuhun käyttöön. Saksalainen Robert Koch keksi käyttää tervaväriaineita värjätäkseen muuten näkymättömät mikrobit - ja tunnisti pernaruttoa, tuberkuloosia ja koleraa aiheuttavat bakteerit. Toinen saksalainen keksijä, Paul Ehrlich alkoi kokeilla tervaväriaineiden käyttämistä tiettyjen bakteerien tappamiseen. Ehrlichin seuraaja Gerhard Domagk huomasi punaisen väriaineen, prontosiilin streptokokkimikrobeja tappavan vaikutuksen. Saksalaisella väri- ja lääketeollisuudella oli huomattava merkitys kudosvärjäyksen (sekä aineiden että metodien) kehittymisessä, syöpähoidoissa ja monien epidemiatautien voittamisessa.

Pikaisesti vilkaisten Aniliini-kirjassa kerrotaan ainakin Rungesta (joka löysi kivihiilitervasta aniliinin, kinoliinin, fenolin ja steariinin ja lisäksi kehitti tavan tehdä steariinikynttilöitä); Hofmannista (jolla oli oma osansa keinotekoisen indigon kehityksessä ja jonka oppilas William Henry Perkin oli hänen opettaessaan Lontoossa), von Liebigistä (jonka tervavärin koostumuksen analysoinnit johtivat uusiin värikeksintöihin), Kekulésta - ja suuri osa kirjasta keskittyy lääkeaineiden ja mikroskopian kehitykseen ja mainitsee ainakin Kochin.

Kuitenkin, tämä tieto niskassa, on vaikea aloittaa kirjan lukemista. Miten tämän kirjan nyt saisi luettua aikansa lapsena?

Preussinsininen poistaa radioaktiivisuutta elimistöstä

Preussinsininen taitaa olla todellinen ihmeaine... Metsästäessäni alkuperäistä CNRS:n julkaisemaa lehdistötiedotetta (muutama päivä sitten) löysin toisenkin mielenkiintoisen preussinsiniseen liittyvän jutun, jonka olin aiemmin kuullut, mutta jo unohtanut. Preussinsininen (rauta(III)heksasyanoferraatti(II)) voi poistaa tiettyjä radioaktiivisia aineita ihmisen elimistöstä. Preussinsininen estää aineiden imeytymisen elimistöön kapseloitumalla aineiden ympärille. Koska preussinsininen myös nopeuttaa aineiden poistumista elimistöstä, myös elimistön altistuminen säteilylle vähenee.

Kyseessä ei suinkaan ole mikään tämän vuoden keksintö. Preussinsinistä on käytetty radioaktiivisen cesiumin (etenkin Cs-137) ja aikoinaan rotanmyrkyissä käytetyn ei-radioaktiivisen talliumin (etenkin Tl-201) poistamiseen niille altistuneista ihmisistä jo 1960-luvulta lähtien. USAssa ensimmäinen FDAn (ruoka- ja lääkeaineita valvova organisaatio) hyväksymä preussinsinituote, HEYL Chemisch-pharmazeutische Fabrik GmbH & Co. KG.:n valmistama Radiogardase hyväksyttiin 2.10.2003.
Preussinsininen pitää aina nauttia lääkärin valvonnassa. Ihmisiä myös varoitetaan nauttimasta taiteilijavärejä, koska niitä ei ole tarkoitettu säteilyn poistoon. Lääke-preussinsininen annetaan kapseleissa, jotka nielaistaan kokonaisina - jos kapselin puraisee rikki, seurauksena on suun ja hampaiden värjäytyminen siniseksi. Tabletteja syödään kolmen kappaleen päivävauhtia vähintään kuukauden ajan ja tulipa ilmi sekin, että kuurin aikana on luonnollista, jos potilaan uloste on sinistä.

Suomenkielistä tietoa en verkosta tästä asiasta löytänyt, mutta amerikkalainen CDC Radiation Emergencies on aika selkeä kuvaus.