Colour: Design & Creativity

Verkkolehti Colour: Design & Creativity on julkaissut verkossa äskettäin (päivämäärästä huolimatta) uuden artikkelin: Influence of Background on the Colour Appearance of Images by Alain Trèmeau, Rafaël Nicolas and Eric Dinet.

Verkkolehti jatkaa juttujen julkaisua vähitellen, joten stay tuned.

Lehti löytyy osoitteesta www.colour-journal.org

Teemalle! Väritelkkari!

Televisiokanava Teema hellii väriystävien mieliä kolmiosaisella tiededokumentilla Värien maailma - ja ensimmäinen osa tulee tänään!. Kopioinpa tähän ronskisti tiedot Teeman sivuilta:

Torstaina 30.7.2009 klo 21.00, uusinta su klo 16.15
Tiededokumentti: Värien maailma
Miten kyky erottaa värejä on kehittynyt ihmiselle ja muille lajeille? Aivot ottavat koko ajan vastaan tietoa ympäröivästä maailmasta ja myös värit voivat sisältää tärkeää informaatiota.

Torstaina 6.8.2009 klo 21.00, uusinta su klo 16.15
Tiededokumentti: Värien maailma
Osa 2/3: Kuinka värejä tehdään? Vuosituhansien ajan ihmiset ovat etsineet luonnosta aineksia värjätäkseen tai maalatakseen haluamiaan kohteita tietyn värisiksi. Tekniikan oppiminen on ollut kovan työn takana.

Torstaina 13.8.2009 klo 21.00, uusinta su klo 16.15
Tiededokumentti: Värien maailma
Osa 3/3: Värien kieli. Värien symbolikieli vaihtelee kulttuurista toiseen ja myös aikakausittain, mutta millaisia viestejä ja merkityksiä väreihin kätkeytyy?

Tätä sarjaa on onneksi miltei mahdoton missata: jos unohtaa katsoa sekä ensimmäisen esityksen että uusinnan, tiededokumentit ovat saatavilla jonkin aikaa myös YLEn Areenasta.

Lisätietoa Teeman sivuilta: www.yle.fi/teema/tiede/tiededok

Väripilvissä

Pilvi: Dolores Lab

Erilaisia datan kokoamiseen, analysointiin ja esittämiseen soveltuvia ohjelmia tekevä Dolores Lab toteutti viime vuonna projektin, josta olen vähintäänkin kateellinen. Projektissa kyseltiin värisävyjä ja koottiin sadoista vastauksista väripilvi, jossa värit ja värejä kuvaavat sanat sijoittuvat pilven lailla sivulle. On upeaa, että Dolores Lab on laittanut tietonsa jakoon ja innostanut ihmisiä rakentamaan omia värisysteemeitään tiedon pohjalta!

Värisanoihin liittyviä projekteja on tehty muitakin. Mm. Hewlet Packardin tutkimuslaboratoriossa työskentelevä Nathan Moroney on tehnyt useita väriin liittyviä projekteja, kuten Color Zeitgeist (perustuu verkon värisanahakuihin) sekä An Online Color Thesaurus (värisanakirja). Molemmat edellä mainituista pienistä suurista projekteista löytyvät Moroneyn omalta esittelysivulta.

Where does “Blue” end and “Red” begin? (Brendan O'Connor, Dolores Labin blogi 17.3.2008)
Awesome cloud view of our color names data (Brendan O'Connor, Dolores Labin blogi 20.3.2008)
Color flowers, networks, photos, and even 3D (Brendan O'Connor, Dolores Labin blogi 25.4.2008)


Pilvi: Martin Wattenberg / IBM Research

Värit vauvojen silmin

Olen useammankin kerran kuullut väitteen, että vauvat ovat syntyessään värisokeita ja värin taju kehittyisi vanhetessa. Olen kuullut ja lukenut myös väittämiä, jonka mukaan vauvat erottaisivat pelkästään hyvin kirkkaat värit toisistaan. Ainakin ensin mainittu olettamus on todistettu vääräksi useampaankin otteeseen: vauvat erottavat värejä jo hyvin varhain.

Surreyn yliopiston psykologian laitoksen kymmenisen vuotta sitten perustettu Baby Lab on tutkinut sitä, miten vauvat näkevät värin, mitä värejä vauvat suosivat ja miksi. Nelisen vuotta sitten ilmestyneestä raportista kävi ilmi, että jo neljän kuukauden ikäiset pikkuvauvat pystyvät erottamaan värejä. Tutkimuksessa vauvat asetettiin monitorin eteen ja niille näytettiin väripareja samalla, kun pieni kamera monitorin takana tallensi vauvojen käyttäytymisen. Tutkimuksessa tutkittiin esimerkiksi sitä, kuinka kauan vauvat katsoivat kutakin kahdeksasta valitusta perusväristä (punainen, sininen, keltainen, vihreä, oranssi, vaaleanpunainen, violetti ja ruskea). Tutkimusta johtaneen tohtori Anna Franklinin mukaan jotkut vauvat osoittivat huomattavaa kiinnostusta tiettyä väriä kohtaan. Hänen mukaansa vauvat saattavat kyllästyä, kun niille näytetään yhtä väriä peräkkäin, mutta terästäytyvät heti, kun sävy vaihtuukin uudeksi. Kun värejä näytettiin vauvoille kaksi kerrallaan, huomio kiinnittyi eniten siniseen, punaiseen, violettiin ja oranssiin, kun taas ruskeaa katseltiin kaikkein vähimmän aikaa.

Myös tohtorit Nicola Pitchford Nottinghamista ja professori Kathy Mullen McGillin yliopistosta Kanadasta ovat tutkineet vauvojen värinäköä. Nottingham Toddler Labissa tehdyn tutkimuksen mukaan lapset oppivat ensimmäisinä niiden värien nimet, joista itse pitävät. Värejä opitaan nimeämään noin kolmen ikävuoden paikkeilla ja tyypillisesti harmaa ja ruskea ovat värisanoina ne, jotka opitaan viimeiseksi. Tähän saattaa vaikuttaa myös se, että harmaa ja ruskea ovat värisanoina muita harvinaisempia normaalisanastossa ja ennenkaikkea lasten leluissa ja muussa lapsille suunnatuissa esineissä ja kirjoissa.

Mikä väri sitten lastenhuoneeseen? Surreyn yliopiston tutkimusta johtanut Anna Franklin on ilmaissut vahvasti, että parasta lapsen kehitykselle on ympäristö, jossa on kaikkia värejä. Ei siis pelkkää vaaleanpunaista tytöille ja vaaleansinistä pojille.

Babies and their favourite colours (Innovations Report 9.3.2005)
Babies 'have favourite colours' (Michelle Roberts, BBC News 8.5.2005)
Babies See Pure Color, but Adults Peer Through Prism of Language (Brandon Keim, Wired 3.3.2008)

Upeat verkkonäyttelyt: Pigments in paintings ja Color Vision & Art

Jo kahdeksan vuotta sitten avattu verkkonäyttely Pigments in paintings - How artists have colored our lives ei ole ainakaan huonontunut ajan kuluessa, päin vastoin: kuvamateriaalia on tullut lisää ja asiaa riittää. Näyttely esittelee lyhyesti perusvärejä ja yleisimpiä pigmenttejä - myös kuvaesimerkein.

Color Vision & Art - Vision science & the emergence of modern art taiteen näkemistä ja ylipäätään näkemisen ja värin tiedettä. Näyttely on valmistunut vuonna 2006.

Näyttelyt on tuottanut Institute for Dynamic Educational Advancement. Webexhibits.org -sivulta löytyy myös muita mielenkiintoisia verkkonäyttelyitä, mm. kalentereista.

Näköharhoja

Juuri kuvaa tehdessäni huomasin, että jotta saan vaikutelman syntymään sellaisen kuin haluan, pitää minun valita kuvaani värit, jotka ovat lievästi sanottuna järjen vastaiset. Samoin juuri voimakkaita värejä asetellessani "keskelle" kuvaa, huomasin, että joissakin tapauksissa visuaalinen kuvan keskipiste on jossain aivan muualla kuin keskellä: vaikka viivotin osoittaisi keskipisteen paikan, kuva tuntuu kaatuvan - luotetaan siis visuaaliseen viivottimeen, joka oikeasti vetää keskipisteen johonkin toisaalle.

Visuaaliset harhat ovat aina kiehtoneet mieltä - sekä erilaisiin viivoihin ja kuvatasapainoon liittyvät että väriharhat. Joskus viime syksynä hämmästelin jotakin Jimiltä tullutta dokumenttia liikennesuunnittelusta: en ollut tajunnut kuinka paljon liikenteessä käytetään visuaalisia harhoja. Esimerkiksi, kun halutaan, että autoilijat hidastavat vauhtiaan, liikennemerkkejä ja tien vierustan elementtejä, kuten katuvaloja alentaan tihentää, jotta autoilija havaitsee ne tiheämmässä tahdissa ja monessa tapauksessa tuolloin automaattisesti hidastaa vauhtiaan. Oli aika jännittävää nähdä erilaisissa testeissä, kuinka autoilijat todellakin tottuvat "liikenteen rytmiin" ja seuraavat enemmän tai vähemmän tietoisesti tuota rytmiä.

Tieteen kuvalehden sivuilla julkaistiin jonkin aikaa sitten mielenkiintoinen erilaisia vääristyneitä näköaistimuksia koskeva juttu otsikolla Näkö pettää päivittäin. Sen mukaan Aivot pitävät järjestyksestä, ja siksi ne vääristelevät näköaistimuksia. Tätä ilmiötä hyödyntävät niin arkkitehdit kuin taiteilijatkin, sillä
huijaus tuottaa uskottavan tuloksen. Sivuilla esitellään silmän huijauksia niin liikenteessä kuin arkkitehtuurissakin, ja esillä on myös lempi-väriharhani, joka löytyy Kontrasteja-linkin alta otsikolla Näkö korjaa värejä. Tuo listassa ensimmäinen varjohuijaus A- ja B-ruutuineen on aivan käsittämätön - enkä meinaa vieläkään uskoa sitä. Pakko oli ensimmäisen kerran kopioida kuva photoshoppiin ja leikellä sitä. Mutta kyllä se on nyt jo pakko uskoa.

Lue koko kokonaisuus Tieteen kuvalehden sivuilta

Näkö pettää

Tieteen kuvalehden sivuilla on luettavissa hieno kokonaisuus Näkö pettää päivittäin. Siellä on myös esillä muutamia värihavainnointiin liittyviä vinkeitä huomioita.

Siniset aurinkolasit

Laitoin tänään Coloriastoon irrallisena varsin hassulta vaikuttavan uutisen vuodelta 1882 (Aura 65, 15.8.1882): Saksalaiset lehdet kertowat, että Englannin hallitus on Egyptiin määrättyjä sotajoukkojansa warten tilannut 25,000 paria sinisiä silmälasia. Mielenkiintoni tietenkin heräsi. Luonnollisimpana selityksenä mieleen tuli, että kyseessä ovat jonkin sortin aurinkolasit. Lumisokeutta (ja aavikkosokeutta?) vastaan yritettiin sotia mm. käyttämällä silmien edessä silmälasien tavoin hyvin ohueksi leikattuja puulastuja, jotka toimivat aurinkolasien tavoin. Vuonna 1859 julkaistussa Randolph B. Marcyn kirjassa A Prairie Traveler: A Hand-book for Overland Expeditions kerrotaan, kuinka vihreiden tai sinisten lasien pitäminen on oiva keino lumisokeutta vastaan, mutta lasien puutteessa silmiä ympäröivän ihon ja nenän mustaaminen hiilellä auttavat myös asiaa. Silmien tummentaminen on tuttua jo muinaisilta ajoilta: egyptiläiset rajasivat silmänsä mustalla kajalilla ja vihreällä malakiitillä suojatakseen silmiään häikäisyltä.

Aurinkolasit tai värilliset silmälasit eivät ole mikään uusi juttu. Jonkinlaiset aurinkolasit tunnettiin jo Roomassa ja Kiinassakin varhain, mutta ainakaan länsimaisessa kulttuurissa lasien käyttö ei ole ollut mitenkään yleistä vielä 1900-luvun alussakaan. Varhaiset aurinkolasit valmistettiin mm. ohueksi hiotusta savukvartsista ja tällaisia laseja käyttivät mm. kiinalaiset tuomarit peittääkseen kasvonilmeensä tuomioita jaettaessa. Keisari Neron kerrotaan katsoneen gladiaattoritaisteluja hiottujen jalokivien läpi, mutta Neron lasit tuskin toimivat mitenkään aurinkolasien kaltaisesti.

Yleisesti aurinkolaseja pidetään sotien aikaisena keksintönä, mutta oikeasti kyse on siitä, että aurinkolasit yleistyivät Euroopassa ja Amerikassa vasta 1940-luvulla. Amerikan aurinkorannoilla aurinkolasiyrittäjä Sam Foster aloitti toimintansa 1929 ja laseja myytiin verrattain edulliseen hintaan rannoilla ja kauppojen ulkopöydissä. Seuraavalla vuosikymmenellä, vuonna 1936, Edwin H. Land alkoi käyttää patentoimaansa polaroidifilmiä lasien valmistuksessa. Näihin aikoihin aurinkolaseista alkoi tulla filmitähtien tavaramerkki ja niille alkoi syntyä statusmerkitystä.

Yksi syy lasien yleistymiseen hinnan laskun lisäksi oli siis yksinkertaisesti muoti: tuli tummien lasien aika. Mutta ainakin paikoin Amerikassa ja Englannissa yläluokan jäsenet pitivät sinisiä silmälaseja myös aurinkolasikäytössä jo edellisellä vuosisadalla. Monet kuitenkin kantoivat tuolloin värillisiä laseja lääkärin määrääminä, niitä annettiin ihmisille, joilla on "heikot silmät" (luultavimmin valonherkkyyttä ennemmin kuin muita silmävikoja). 1700-luvulla värillisillä linsseillä kokeita tehnyt englantilainen James Ayscough ei niinkään ajatellut silmien suojaamista auringolta, mutta hän oli vakuuttunut siitä, että siniset tai vihreät lasit voisivat korjata tiettyjä näköongelmia.

'We should judge that, as you suggest, blue spectacles would convert the yellow rays of artificial light into a green tint, more agreeable and less irritating to weak or sore eyes.
Scientific American, 1857

Eye protectors made of curved blue glass are the best. Goggles with wire, silk, or glass sides keep the eye, as a general rule, too close and warm. For photophobia, simple blue spectacles of plain glass are generally sufficient, and may be darker or lighter in shade, according to the amount of protection required. Brown or smoke-colored glasses may be used, if preferred. The latter cut off all the rays of light, and consequently render vision somewhat less distinct, while blue glasses, excluding the orange rays only, interfere les with the clear definition of objects. Green glasses protect the eye from the red rays alone; but it is the orange rays which are most intolerable to a sensitive retina.
Henry Clay Angell: A Treatise on Diseases of the Eye. James Campbell, Boston 1873

Vaikuttaa siltä, että sinisten lasien käyttö oli paikoittain 1800-luvulla jonkin sortin radikaali muoti-ilmiökin: vähän siniseen tukkaan verrattava - jota saatettiin paheksuakin. Googlatessani sinisiä aurinkolaseja, löysin myös lainauksen Dostojevskin Idiootista (1868-9):

Joidenkin meikäläisten neitosten ei tarvinnut muuta kuin leikata hiukset lyhyiksi, ottaa siniset silmälasit ja ruveta sanomaan itseään nihilisteiksi, kun he jo alkoivat uskoa, että hankittuaan silmälasit he saman tien saivat myös todellisia omia "vakaumuksia".
- Fedor Dostojevski, Idiootti

Englanninkielessä sinisten lasien (Look through Blue Glasses) tai värillisten lasien (Look through Coloured Spectacles) läpi katsominen tarkoittavat molemmat samaa asiaa: katsoa asioita ennakkoasenteella tai suhtautua asioihin ennakkokäsitystensä perusteella. Kyseessä on varsin vanha sanonta, mm. The Bristol Job Nott, Or, Labouring Man's Friend vuodelta 1832 kirjoittaa:

It is surprising what an influence prejudice has upon people's views of any given subject whatsoever. An object viewed through a deceitful medium is altogether changed as to its colour and aspect. Look at any object through blue spectacles, and you'll declare 'tis blue; look at the same object through green spectacles, and you'll protest 'tis green; that is, if you suffer yourself to be misled by first impressions and outward appearances, and fon't exercise your judgment so as t ounderstand that the thing may be neither blue nor green in reality, but only looks so as seen through false medium.

Huomasin, että ainakin verkkokeskusteluissa esiintyi suomenkielisilläkin foorumeilla jokseenkin paljon ota ne siniset lasit päästäsi -tyyppisiä kommentteja. Lieneekö tämä käännösväännöstä englannista?