Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka ja ravinto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka ja ravinto. Näytä kaikki tekstit
14.1.18
Coloria-juttuja viikolla 2
Jälleen mustinta mustaa, tällä kertaa eläinkunnasta. Paratiisilintujen mustaakin mustemmista sulista kirjoittivat sekä Gizmodo (These Birds Evolved Feathers So Dark, They’re Like A ‘Black Hole’, Ryan F. Mandelbaum 9.1.2018) että Science Alert (These Birds Have Evolved Feathers as Black as The Blackest Material on Earth, Dakota McCoy, 10.1.2018). Mustuus johtuu sulkien mikrorakenteesta, jotka estävät valoa heijastumasta - ne imevät yli 99% kaikesta väristä.
Värjäyksestä kiinnostuneille tarjolla oli upea kuvareportaasi Master Weavers of Bhujodi indigolla värjäämisestä sekä Pieni japanilainen värinäytekirja Cooper-Hewitt -museon kokoelmista.
Ihan sattumalta muita asioita etsiessäni törmäsin Ruokaverstaan blogaukseen Sinisen valkosipulin mysteeri, tuuria, kiinalaista osaamista vai tekniikkaa? - todennäköisesti palaan tähän aiheeseen vielä myöhemmin Colorian sivuilla!
Vähän toisenlaista elokuva-analyysia: The average colour of every frame of different films shows their distinctive colour palettes (Christopher Hooton, Independent 3.11.2015). Van Gogh -museon hieno toteutus Looking for contrast, joka esittelee Vincent van Goghin värien kehitystä tummista ja hillityistä kirkkaaseen. Uutena terminä itsellekin tuli Eigengrau.
---
Coloriastoon lisäilin ja täsmensin viikon aikana useita juttuja. Niistä huvittavin lienee Björneborgs Tidningin (nr 34) 7.5.1912 julkaisema juttu taivaansinisestä muodista Englannista. Jutun mukaan kaikki mahdollinen on vaaleansinistä, myös kirjepaperit ja kirjekuoret, ja ihmiset ostavat mieluummin kahden ja puolen pennyn postimerkin kuin pennyn, vain saadakseen sinisen postimerkin! Lue koko juttu: Den himmelsblå färgen the most fashionable.
Avainsanat
Coloriasto,
eläimet,
indigo,
ruoka ja ravinto,
vaaleansininen,
värjäys,
värjäysaineet
17.3.12
Vihreä olut
17.3. on Irlannin kansallispäivä ja samana päivänä juhlitaan myös Irlannin kansallispyhimystä Pyhää Patrikia, tai kuten varsin maallistuneiden juhlien tuoksinnassa kuuluu: The day of St. Paddy. Pyhän Patrickin päivän vietto on hiljalleen rantautunut Suomeenkin - tai ainakin sen karnevalistiset sivuilmiöt. Päivään on aina kuulunut irlantilaisuuteen ja irlantilaiseen mytologiaan liitetyt menninkäiset, neliapilat ja vihreä väri. Coloria-blogissa olen aiemminkin kirjoittanut aiheesta: Pyhä Patrik vihreissään (17.3.2010) ja Vihreänä virtaa Chicago (17.3.2007)
Toisin kuin monet muut pyhimysten juhlapäivät, joiden juhliminen on muuttunut enemmän tai vähemmän hartaaksi veisuuksi, St. Paddyn juhlimiseen tuntuu liittyvän vuosi vuodelta kosteampi meininki. Viime vuosien uutuus on vihreä olut, joka virtaa solkenaan irkkupubeissa ympäri maailman juhlapäivänä, ja ainakin Irlannissa ja USAssa on muutama baari, jotka tarjoavat moista herkkua ympäri vuoden. Yllä näkyvässä videossa selitetään vihreän oluen valmistus asiaan kuuluvalla vakavuudella.
Reaalimaailmassa vihreä olut valmistetaan hieman yksinkertaisemmin. Huolimatta lukuisista huhuista erilaisista olueeseen livautettavista neliapilatiivisteistä, parantavista yrteistä ja muista ihmekasveista, suurin osa vihreästä oluesta valmistetaan reippaasti ja simppelisti lisäämällä vaaleahkoon olueeseen muutama tippa vihreää elintarvikeväriä, joko synteettistä sinistä tai vihreää keinotekoista väriainetta, synteettistä luonnollisen kaltaista lehtivihreää - tai muutamissa harvoissa tapauksissa väri saadaan ihan luonnollisista kasviuutteista. Sininen väri toimii keltaisissa oluissa värjääjänä itseasiassa paremmin kuin vihreä:sininen ei muuta luonnostaan keltaista olutta siniseksi, vaan muodostaa keltaisen kanssa yhdessä hienon, syvänvihreän värin, kun puolestaan vihreällä värilisäyksellä oluesta tulee helposti kellertävän vihreää. Sen sijaan syvemmän värisissä ja tummemmissa oluissa reilu ropaus vihreää elintarvikeväriä voi tuoda paremman smaragdinvihreän värin.
Elintarvikeväreihin lukeutuvaa lehtivihreää on käytetty väriaineena ainakin belgialaisessa Grass Bock -oluessa. Lehtivihreän (ja ylipäätään kasvivärien) aikaansaama vihreä ei ole läheskään niin läpitunkeva kuin täysin keinotekoinen väri, joten oluen vihreydestä voi päätellä paljon siitä, onko väri synteettinen vai kasvipohjainen. Lisäksi jotkut kasvioluina (mm. nokkosolut) mainostetut oluet eivät välttämättä saa väriään mukana olevasta kasvista, vaan väri lisätään erikseen juomaan, kuten missä tahansa muussakin värjättävässä juomassa.
Jos nyt joku intoutuu oluen värjäämiseen, niin muutama vinkki:
- Apteekista saa ostettua elintarvikevärejä - kannattaa lukea myös rajoitukset ja enimmäismäärät purkkien kyljistä varsinkin, jos on allerginen
- Nestemäiset elintarvikeväriaineet sekoittuvat helpommin kuin jauhemaiset
- Jos laitat väriaineen tuopin pohjalle, se sekoittuu, kun kaadat olutta päälle; voit lisätä värin myös olueeseen, mutta siinä tapauksessa varaudu sekoittamaan hieman
- Käytä vaaleaa olutta, tumma ei värjäydy niin helposti
- Älä vedä överiksi: jos väriaineiden käyttörajoitukset eivät huoleta, niin liiallinen väriaine värjää myös muun, kuten suun, nielun ja hampaat; luissa väri saattaa pysyä ihan hyvänkin aikaa, eikä välttämättä lähde pois kuin kulumalla
Toisin kuin monet muut pyhimysten juhlapäivät, joiden juhliminen on muuttunut enemmän tai vähemmän hartaaksi veisuuksi, St. Paddyn juhlimiseen tuntuu liittyvän vuosi vuodelta kosteampi meininki. Viime vuosien uutuus on vihreä olut, joka virtaa solkenaan irkkupubeissa ympäri maailman juhlapäivänä, ja ainakin Irlannissa ja USAssa on muutama baari, jotka tarjoavat moista herkkua ympäri vuoden. Yllä näkyvässä videossa selitetään vihreän oluen valmistus asiaan kuuluvalla vakavuudella.
Reaalimaailmassa vihreä olut valmistetaan hieman yksinkertaisemmin. Huolimatta lukuisista huhuista erilaisista olueeseen livautettavista neliapilatiivisteistä, parantavista yrteistä ja muista ihmekasveista, suurin osa vihreästä oluesta valmistetaan reippaasti ja simppelisti lisäämällä vaaleahkoon olueeseen muutama tippa vihreää elintarvikeväriä, joko synteettistä sinistä tai vihreää keinotekoista väriainetta, synteettistä luonnollisen kaltaista lehtivihreää - tai muutamissa harvoissa tapauksissa väri saadaan ihan luonnollisista kasviuutteista. Sininen väri toimii keltaisissa oluissa värjääjänä itseasiassa paremmin kuin vihreä:sininen ei muuta luonnostaan keltaista olutta siniseksi, vaan muodostaa keltaisen kanssa yhdessä hienon, syvänvihreän värin, kun puolestaan vihreällä värilisäyksellä oluesta tulee helposti kellertävän vihreää. Sen sijaan syvemmän värisissä ja tummemmissa oluissa reilu ropaus vihreää elintarvikeväriä voi tuoda paremman smaragdinvihreän värin.
Elintarvikeväreihin lukeutuvaa lehtivihreää on käytetty väriaineena ainakin belgialaisessa Grass Bock -oluessa. Lehtivihreän (ja ylipäätään kasvivärien) aikaansaama vihreä ei ole läheskään niin läpitunkeva kuin täysin keinotekoinen väri, joten oluen vihreydestä voi päätellä paljon siitä, onko väri synteettinen vai kasvipohjainen. Lisäksi jotkut kasvioluina (mm. nokkosolut) mainostetut oluet eivät välttämättä saa väriään mukana olevasta kasvista, vaan väri lisätään erikseen juomaan, kuten missä tahansa muussakin värjättävässä juomassa.
Jos nyt joku intoutuu oluen värjäämiseen, niin muutama vinkki:
- Apteekista saa ostettua elintarvikevärejä - kannattaa lukea myös rajoitukset ja enimmäismäärät purkkien kyljistä varsinkin, jos on allerginen
- Nestemäiset elintarvikeväriaineet sekoittuvat helpommin kuin jauhemaiset
- Jos laitat väriaineen tuopin pohjalle, se sekoittuu, kun kaadat olutta päälle; voit lisätä värin myös olueeseen, mutta siinä tapauksessa varaudu sekoittamaan hieman
- Käytä vaaleaa olutta, tumma ei värjäydy niin helposti
- Älä vedä överiksi: jos väriaineiden käyttörajoitukset eivät huoleta, niin liiallinen väriaine värjää myös muun, kuten suun, nielun ja hampaat; luissa väri saattaa pysyä ihan hyvänkin aikaa, eikä välttämättä lähde pois kuin kulumalla
1.2.12
Musta galaksi - raidallisia tomaatteja ja muuta ruoalla leikkimistä
Israelilainen Technological Seeds DM on luonut tummasävyisen tomaattilajikkeen risteyttämällä tomaattia villien lajikkeiden kanssa, ja sen firma on sitten ristinyt hienolla scifinimellä Black Galaxy. Tomaatti on "musta" (eli hyvin tumma) ulkopuolelta ja tomaatinpunainen sisäpuolelta. Tomaatin on sanottu olevan jopa normaalitomaattia terveellisempi, koska sen tumma väri on aikaansaatu samantyyppisellä pigmentillä kuin mitä löytyy mustikoista. Näin ollen uusi tumma lajike voi olla varsinainen terveyspommi: tumman antioksidanttivärin lisäksi tomaatista löytyy vitamiini C:tä ja lisäksi punaisesta tomaatista löytyvää väriainetta, lykopeenia, joka itsessään vähentää riskiä sairastua sydäninfarktiin, aivohalvaukseen, eturauhassyöpään... (Ja huom.! Lykopeeni on siitä mielenkiintoinen väriaine, että se imeytyy parhaiten kuumennetusta ruoasta - siis lykopeenin saantia ajatellen laadukas tomaattimurska on parempi vaihtoehto kuin tuoreet tomaatit!)
Värifanin mielestä mielenkiintoisin juttu tässä ei ole kuitenkaan tomaatin tummuus tai sen ravintoarvot ja terveellisyys, vaan sen valosensitiivisyys: tumma pigmentti muodostuu valossa. Varjossa olevat kohdat jäävät vaaleammiksi. Niinpä tuloksena voi olla myös raidallisia tai muuten kuvioillisia tomaatteja - vahingossakin, jos osa hedelmästä jää varjoon.
Mustan tomaatin on tarkoitus debytoida julkisesti maailmanlaajuisilla Arava Agricultural R&D -expossa, jonne on odotettavissa myös muita vihannes- ja hedelmämaailman ihmeitä, värisensaatioiden joukkoon lukeutuvat punaiset sitruunat ja kelta-purppura-vaaleanpunaraidalliset porkkanat.
Israeli farmers develop black tomatoes, Sarit Sardas-Trotiino (Ynet News 27.1.2012)
A dark day for the salad counter – Israeli scientists breed black tomato, Katie Silver (Daily Mail 31.1.2012)
ps. Asiasta ensimmäisenä uutisoineen Ynet News -sivuston keskustelupalstalla purppuraisesta porkkanasta näyttää nousseen pieni hälinä, mutta itseasiassa purppuraporkkanoissahan ei itsessään ole mitään uutta - sehän oli yksi porkkanan alkuperäisistä väreistä... Tästä on ollut juttua Coloria-blogissa: Porkkanan väri (23.7.2009)
15.11.09
Mustaa valkosipulia
Kuva: Foodista, Wikimedia Commons
Välillä ruoka-asioitakin... Viime vuonna läntisen maailmanvalloituksensa aloittanut (paradoksaalisesta nimestään kärsivä) musta valkosipuli on noussut syksyn trendielintarvikkeeksi myös Suomessa! Kyseessä on tavallinen valkosipuli, jota kypsytetään noin kuukauden ajan. Käymisprosessi muuttaa rakennetta pehmeäksi - ja värin mustaksi. Maku miedontuu sen verran, että mustaa valkosipulia voi kuuleman mukaan popsia sellaisenaan. Minkä musta valkosipuli makunsa voimakkuudessa menettää, sen se ottaa takaisin terveysvaikutuksillaan: mustassa valkosipulissa on kaksi kertaa enemmän antioksidantteja kuin kypsyttämättömässä.
Huolimatta tämän hetken trendikkyydestään ja siitä, että länsimaissa musta valkosipuli on otettu vastaan uutena elintarviketulokkaana, kyseessä on kuitenkin ruokalaji, jolla on idässä pitkät perinteet. Mm. Koreassa, Thaimaassa ja Japanissa musta valkosipuli on ollut keittiöissä tuttu vuosisatojen ajan. Wikipedian mukaan mustaa valkosipulia on käytetty ruoanlaiton lisäksi myös "elinaikaa pidentävien" juomien ainesosana sekä suklaan valmistukseen!
Teemaan liittyviä ruokaohjeita (linkkien kautta) ja uusimpia uutisia voi tsekata mm. englanninkieliseltä aiheelle mustavalkosipulituotteita myyvän Black Garlicin sivuilta osoitteesta: blackgarlic.com
30.8.09
Colorian kokkauspalsta: Vihreät kasvikset
Joskus vanhoista kirjoista löytyy pieniä faktoideja, jotka ovat varmaan tuttuja nykyajankin ihmisille, mutta ehkäpä niitä ei vain tule ajatelleeksi sen enempää. Ystäväni huomasi työkoneellani pienen tekstinpätkän ja ruoanlaitosta kiinnostuneena kotikokkina innostui suuresti pienestä tiedosta, jota ei ollut tiennyt. Teksti oli valkaisua koskevasta artikkelista kirjasta A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines; containing A Clear Exposition of Their Principles and Practice (New York: D Appleton & company 1847) (artikkeleita kirjasta julkaistaan Coloriastossa syksyn 2009 aikana):
It is on this principle that a cook acts in the culinary art, when the green color of vegetables is intended to be preserved: in place of putting them into water when cold, they are kept back until the water is boiling; because it is well known that, in the former case, the green color would be entirely extracted, whereas, when the vegetables are not infused until the water is boiling, the color is completely preserved or fixed.Eli kun vihreät kasvikset laitetaan kiehuvaan veteen (eikä kylmään veteen, jota lämmitetään), ne säilyttävät vihreän värinsä. Toimii kuulemma mm. parsakaaleihin ja muihin kaaleihin, jotka muuten helposti muuttuvat keitettäessä kellertäviksi.
23.7.09
Porkkanan väri
Listatessani juuri Mitä väristä mieleen?-kyselyn vastauksia, oranssin kohdalla porkkana on hyvänä kolmosena auringon ja lämmön jälkeen. Porkkana on melko vanha viljelykasvi ja sillä oli jo varhain merkitystä ravintokasvina ja lääkekasvina. Porkkanaa uskotaan viljellyn Afganistanin tienoilla jo 900-luvulla ja mm. Espanjassa porkkanaa alettiin viljellä viimeistään 1100-luvulla - todennäköisemmin myös muualla Välimeren lähettyvillä. Mutta alun alkaen porkkana ei ollut oranssi: aivan ensimmäiset porkkanat olivat keltaisia ja purppuraisia ("mustia"), sen jälkeen ilmeistyivät punaiset ja myöhemmin valkoiset porkkanat. Keskiajan Euroopassa suosituin oli keltainen porkkana.
On kerrottu, että meidän tuntemamme oranssi porkkana kehitettiin Hollannissa 1500- 1600-luvuilla. Hollantilaiset Hoornin kaupungin ja sen lähialueiden porkkanat (Horenshce Wortelen) olivat kuuluja Amsterdamin markkinoilla jo 1610, mutta ensimmäinen kirjallinen kuvaus Hoornin oransseista porkkanoista on vuodelta 1721. Voi olla, että oransseja porkkanoita on ollut olemassa jo aiemmin: muun muassa vanhat bysanttilaiset piirrokset 500-luvulta kuvaavat oranssiksi tulkittavaa porkkanaa. Kaikki nykyiset, karoteenia sisältävät porkkanat juontavat oranssit juurensa kuitenkin tuonne Hoornin kaupungin oranssiin porkkanasatoon kolmen sadan vuoden päähän.
Suomeen porkkanat saapuivat 1700-luvulla, mutta keltaisina ja punaisina: vasta seuraavalla vuosisadalla yleistyivät oranssit porkkanat. Philip Miller kertoo 1700-luvulla ilmestyneessä puutarhasanakirjassaan, kuinka oranssi porkkana on ottanut vallan Lontoossa, "jossa keltaisia ja valkoisia porkkanoita viljellään vain harvoin."
There are several varieties of the Garden Carrots, which differ in the colour of their roots, and these variations may be continued, where there is proper care taken no to mix the different sorts together in the same garden; but the Orange Carrot is generally esteemed in London, where the yellow and the white Carrots are seldom cultivated.
The dark red, or purple Carrot, I take to be a fistinct sort from either of these; but as it is much tenderer, I have not had an opportunity of seeing it in the flower, for the roots were all destroyed by the first frosts in autumn. The seeds of this sort were sent me from Aleppo, which succeeded very well, the roots were not so large as those of the other sorts of Carrots, and were of a purple colour, very like that of a deep-coloured Radish; they were very tender and sweet; the leaves were finer cut than tose of the common Carrot, and were less hairy.
The second sort is commonly cultivated in gardens for the kitchen, and the different varieties of it are, in some places, esteemed, though in London, the Orange Carrot is preferred to all the other.(Philip Miller: Gardeners Dictionary. Lontoo 1768)
Porkkanan oranssi väri tulee karotenoideista, erityisesti beetakaroteenista, joka elimistössä muuttuu A-vitamiiniksi. Keltainen porkkana saa värinsä pääasiassa ksantofylleistä, punainen alfa- ja beetakaroteenin lisäksi lykopeenistä (josta tomaattikin saa värinsä) ja violetti antosyaaneista.
["ARSin (Agricultural Research Service) turkijat ovat valikoiden jalostaneet porkkanoita melkein kaikkiin sateenkaaren väreihin." Kuva: Stephen Ausmus. / Wikimedia Commons.]
Lisätietoa porkkanoista, niin väreistä kuin muutenkin: World Carrot Museum
31.5.09
Ja maailma pelastuu... punariisillä!
Syötävä sienikasvusto Monascus purpureus on Aasiassa - erityisesti köyhemmillä maaseutualueilla yleisten - käyttämällä tehtyjen riisi- ja nuudeliannosten punaisen värin aiheuttaja. Sienen väri vaihetee oranssinkeltaisesta hyvin kirkkaaseen punaiseen tai purppuran punaiseen riippuen mm. viljelyalueen happamuudesta ja muista maan ravinteista. Punaista riisiä - tai sen aiheuttamaa Monascus purpureus -sientä - on myyty länsimaissakin terveystuotteena: sen on uskottu vaikuttavan esimerkiksi kolesteroliarvoihin.
Nyt on keksitty tapa, kuinka kyseinen sieni pystyy auttamaan vitamiini A:n puutostilassa, mikä on erityisen akuutti ongelma Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Vitamiini A:n puute aiheuttaa mm. sokeutta ja lisää erilaisten infektiotautien vaaraa ja kuolleisuutta. Geenitutkija Daniel Skinner (Agricultural Research Service) sai ajatuksen korvata sienen pigmenttiä muodostavat geenit kahdella muista lajeista saatavalla betakaroteenia muodostavalla geenillä. Elimistö muuttaa betakaroteenin A-vitamiiniksi - joten näin köyhän väestön A-vitamiinin tarve olisi turvattu. Tutkijat uskovat, että oikeissa olosuhteissa Monascus-sieni kykenee tuottamaan yhtä paljon betakarotiinia kuin porkkana.
Red Fungus Turned Orange May Help Tackle Vitamin Deficiency (ScienceDaily 10.5.2009)
Avainsanat
geeniteknologia,
punainen,
ruoka ja ravinto,
sienet,
terveys,
tiede
21.8.06
M&M-taidetta

M&M. SCEhardt.
Ainakin joissakin laivalta ostetuissa M&M-karkkipusseissa on ollut ohje: kostuta kielellä, piirrä paperille. Amerikkalainen kolminkertaiseen elinkautiseen murhista ja tapoista tuomittu rikollinen Donny Johnsson on ottanut pussin ohjeesta onkeensa ja maalannut tauluja M&M-karkeilla. Hän on myynyt teoksiaan postin välityksellä ja ylitti uutiskynnykseen elokuun alussa, kun vankilan johto määräsi hänet lopettamaan toimintansa "luvattomana bisnestoimintana". Johnssonin M&M-teoksia on ollut esillä Meksikossa San Miguel de Allende -galleriassa ja hän on myynyt myös galleriasta muutamia töitään.
Rikollisen makeaa taidetta nähtävillä mm. CNN:n jutussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)