Vihreää väriä (päivitetty)

 

Designmuseo, Helsinki 21.1.-27.3.2022

Suomen käsityön museo 11.9.-5.12.2021 

 

Vihreää väriä -näyttely pohtii luonnonväriaineilla värjäystä, värjäämisen trendejä, tulevaisuutta ja kestävää kehitystä sekä erilaisia värjäystekniikoita ja niiden ekologiaa.

Vihreää väriä -näyttelyssä Suomen käsityön museo, Helsingin yliopiston johtama BioColour-hanke, Coloria.net ja juhlavuottaan viettävä Värjärikilta sukeltavat värisammioon ja tutkailevat tekstiilien värjäämistä eri näkökulmista.  Näyttelyssä voit kulkea väriaineiden matkassa värjäämisen perinteistä ja värjäriammatin syntymisestä teollistuneen värjäämisen kautta nykypäivän kasvivärjäyshypeen ja kurkotella kanssamme värjäyksen tulevaisuuteen.

Näyttelyssä on esillä noin 60 luonnonvärinäytettä. Näytteet ja tietoa väriaineista, joilla ne on värjätty, on esitelty Luonnonväriympyröissä-tapahtumassa Colorian Facebook-sivulla: tapahtuma on päättynyt, mutta tekstit ovat pysyvästi luettavissa (valitse tapahtumasta keskustelu-välisivu).
Samat väriympyrät ja tekstit esitellään vuoden 2022 aikana myös Taitojärjestön Onni elää käsityössä -Facebook-sivulla.

Näyttelyaineisto on koottu myös Suomen käsityön museon verkkonäyttelyksi.

 

***

Vihreää väriä -näyttelyn näyttelytekstit pohjautuvat suurelta osin Coloriassa esillä olevaan aineistoon.

 

 

 

 

 

 

 

Luonnonväri - ekoväri?

Ilmainen yleisöluento Suomen käsityön museossa 24.3. klo 11-12.30

Luennoitsijat tekstiilitaiteilija Ulla Lapiolahti ja väri-intoilija Päivi Hintsanen (Coloria.net) pohtivat luonnonvärejä ja värjäämistä eri näkökulmista kahdessa puheenvuorossa.

Luonnonvärien historiaa - mistä värit tulevat?

Luennon ensimmäisessä osassa Päivi Hintsanen valottaa luonnonvärien ja värjäämisen historiaa. Luonnonväreillä puuhailu on parhaimmillaan toimiva symbioosi luonnon kanssa: värikasveja kerätessään oppii samalla tuntemaan luontoa ja arvostamaan sitä - yksittäinen värjääjä ei vahingoita harrastuksellaan luontoa ja itsevärjätyillä langoilla on aivan erilainen arvo kuin kaupasta ostetulla. Värejä on poimittu luonnosta koko ihmiskunnan olemassa olon ajan ja varmasti uusien värien löytäminen on aina ollut yhtä suuri ja ihastusta herättävä ihme. Värjääminen ei ole kuitenkaan aina ollut pelkkää ruusuntuoksuista värileikkiä, vaan aikansa totista teollisuutta. Egyptiläinen papyrus vuodelta 236 eaa kertoo näin: Värjäreillä on väsyneet silmät, he haisevat kalalle ja heidän kätensä työskentelevät hellittämättä. Värien valmistuksessa käytettyjen käyneiden kasvinosien ja mädäntyneen virtsan lemu ovat kaukana siitä ruusuisesta mielikuvasta, joka luonnollisuuteen ja ekologisuuteen usein liitetään. Onko luonnonvärien käyttö suuremmassa mittakaavassa oikeasti ollutkaan ekologista ja kannattaako siihen pyrkiäkään takaisin?

Luonnonvärit tänään - mihin värit menevät?

Luennon toisessa osassa Ulla Lapiolahti valottaa 2000 -luvun värinäkymiä. Lapiolahti tarkastelee luonnonvärien ekologisuuteen liittyviä kysymyksiä sekä kertoo värien käsityömäisistä ja teollisista käyttömahdollisuuksista. Tänä päivänä luonnonväreihin liittyy sekä tanakkaa tutkimusta että tuotekehitystyötä kuin myös tasaisesti kasvava harrastajien joukko. Sympaattiset luonnonvärit vastaavat moniin nykyihmisen tarpeisiin; luonnonläheisyyden kaipuuseen ja käsillä tekemisen tarpeeseen. Internetin ansiosta tietoa on saatavilla helposti ja sosiaalisen median viidakkorummut jakavat innostavia kokemuksia blogien kautta. Ekotrendikkyyden lisäksi luonnonväriteemat sivuavat luontevasti myös slow life-, slow textiles- ja DIY-ilmiöitä.
Onko luonnonväreillä siis tulevaisuutta? Ja jos on, niin millainen?

Luennoitsijat

Päivi Hintsanen ja Ulla Lapiolahti ovat toteuttaneet yhdessä ja erikseen useita muotoiluun, taiteeseen ja koulutukseen liittyviä projekteja, joissa ympäristömyötäisyys sekä väriteemat ovat olleet vahvasti mukana.

Päivi Hintsanen on web designer sekä kuva- ja mediataiteilija, jolle värit ovat elämäntyö. Hintsanen on luonut yli 5000 sivua sisältävän suomenkielisen värisivusto Colorian (www.coloria.net) sekä väridokumentteja arkistoivan Coloriasto-sivuston (www.coloriasto.net), jotka yhdessä muodostavat maailman suurimman väriaiheisen verkkopalvelun.

Ulla Lapiolahti on tekstiilialan sekatyöläinen; tekemiset liittyvät taiteeseen, muotoiluun ja koulutukseen. Hän puuhaa värien parissa päivittäin joko kuosisuunnittelijana Studio Kelkka -ryhmässä, värjärinä kotikeittiössä tai ohjatessaan opiskelijaryhmiä. Lapiolahti on tehnyt pitkään pioneerityötä luonnonvärien sekä kestävän kehityksen asioiden parissa mm. valtakunnallisessa luonnonväreihin liittyvässä tuotekehitysprojektissa sekä toiminut luennoitsijana väriteemaisissa kansainvälisissä seminaareissa ja tapahtumissa.

Luennon järjestävät Suomen käsityön museo ja Jyväskylän kansalaisopisto. Luento liittyy Hintsasen ja Lapiolahden SULOisia värejä -projektiin, joka on valittu ympäristömyöteisenä tekona mukaan parhaillaan Suomen käsityön museossa esillä olevaan NowHere Finland -näyttelyyn. SULOisia värejä -projektin päätavoitteena on herättää kuluttamiseen liittyviä ajatuksia ja myötävaikuttaa muotoilun, käsityön sekä taiteen keinoin ympäristömyötäisemmän asennemuutoksen aikaansaamiseen. Projektiin liittyy roskisvärjäämisen yhteisöllinen koekeittiöblogi, joka löytyy osoitteesta http://suloisiavareja.wordpress.com

Jaa tapahtumasta tietoa FB:ssä: https://www.facebook.com/events/122030554588361/

LUENNOLLE ON VAPAA PÄÄSY!

Tervetuloa osallistumaan SULOisia värejä -projektiin!

Coloria-blogi on elänyt hiljaiselämää, mutta piilossa on värien kanssa puuhattu - ja tullaan aktiivisesti puuhaamaan koko kevät. Kulissien takana olen valmistellut Ulla Lapiolahden kanssa SULOisia värejä -projektia, jossa pistetään jo roskiin heitetyt väriaineet uuteen kiertoon.

SULOisia värejä -projekti on valittu mukaan valtakunnalliseen NowHere Finland -näyttelyyn ympäristömyötäisenä tekona. Eilen vietetttiin näyttelyn ja samalla myös projektimme avajaisia. Näyttely on esillä Suomen käsityön museossa 27.1.-13.5.2012, kesällä sitten Savonlinnassa ja syksyllä Lahdessa. Näyttelyssä SULOisia värejä -projekti on esillä lähinnä kuvakavalkadina, mutta viime vaiheessa kehitimme myös pienen interaktiivisen näyttelyosion: kuvaruudun eteen on asetettu iso lasipurkki, johon saa käydä lisäämässä oman värinäytteensä (museon infotiskiltä saa ohjeet). Pääasiassa tekomme kuitenkin konkretisoituu työpajoina ja kaikille avoimena roskisvärjäämisen koekeittiö-webbisivustona, joka on auki osoitteessa suloisiavareja.wordpress.com - siellä enemmän tietoja koko projektista. (Ja toisin kuin näyttelylehteen on painettu, tekstit löytyvät myös englanniksi!)

Linkkiä saa levittää mielin määrin ja toivottavasti intoa löytyy myös osallistumaan! Toivottavasti sivusto saa oikeasti lukijoita ja käyttäjiä, osallistumisohjeet löytyvät Osallistu / Contribute -sivulta, ja meille kelpaa myös kommentointi ja keskustelu asiasta! Toiveenamme on saada aikaiseksi yhteisöllinen sivusto, jossa oikeasti mietitään väriin ja ympäristöön liittyviä ekologisia asioita ja pidetään hauskaa kokeilun merkeissä!

Ekofarkut

Ulla lähetti muutama päivä sitten meilissä mielenkiintoisen uutisen, joka käsitteli uusia ekoleviksiä. Tässä vapaasti käännetty lainaus farkkujen kuvailusta:
Levi's Eco (farkut) valmistetaan orgaanisesta puuvillasta, vyötärön nappi on valmistettu kookospähkinän kuoresta, farkuissa ei ole metalliniittejä, väri on valmistettu prosessilla, joka sisältää luonnonindigoa, perunatärkkelystä ja mimosakukkaa [muissa uutisissa mainitaan myös marseillesaippua] ja merkki on tehty kierrätetystä pahvista. Pakkaus on valmistettu orgaanisesta puuvillasta ja kierrätetystä paperista ja soijapainomusteesta, ja lisäksi materiaalit tuodaan unkarilaiseen farkkutehtaaseen lähimmistä mahdollista lähteistä, jotta vähennetään kuljetuksessa syntyvää hiilidioksidia.

Farkkuja pitäisi olla jo saatavilla kaikissa Levi's -kaupoissa.

---

Etsiessäni lisätietoa ekofarkuista törmäsin sattumalta myös otsikkoon Cancer-causing Dye in Childrens Clothing. Tammikuun alussa on muutamassakin blogissa mainittu, että joka kymmenennessä lasten vaatteesta etelä-Kiinassa on syöpää aiheuttavia haitallisia värjäysaineita. Kiinalaisviranomaisten kolme kuukautta kestäneissä tutkimuksissa kävi ilmi, että lähes puolet vaatteista alittivat turvallisuusstandardit. Karsinogeenisiä aineita löytyi 10% 91 vaatekappaleesta, joita tutkimukseen haettiin 22 kaupasta kuudessa kaupungissa. Tiedon alkulähteestä en ole ihan varma.

Suomalaisten *pitäisi* olla halpatuontivaatteidenkin osalta turvassa myrkkyväriaineilta ja muilta tekstiilinkäsittelyaineilta, mutta aina silloin tällöin sitä jää miettimään, että kuinka tarkkaan nuo vaatekollit oikein tutkitaan maahan tuodessa? Ja miten? Pistokokein?

Vihreät taksit

Pariisin pormestari Bertrand Delanoe esitti helmikuun alkupuolella toiveensa siitä, että kaikki Pariisin taksit voitaisiin muuttaa vihreiksi. Siis konkreettisesti: tulevaisuudessa taksit voisi pormestarin idean mukaan tunnistaa niiden vihreästä väristä. Uutista on sekä puolustettu (löytyväthän taksit sitten paremmin; Lontoolla on mustat taksinsa ja New Yorkilla keltaisensa, miksei siis Pariisilla omiaan?) että vastustettu (huono profiilinkorotusyritys). Ehkä eniten keskustelua on herättänyt vihreyden taso.

Kuinka ollakaan, Lontoon "vihreät taksit" aloittivat liikennöintinsä melkein tasan vuosi sitten, maaliskuun ensimmäisenä 2006. Lontoon vihreät taksit ovat kuitenkin vihreitä vain ajatukseltaan, oikeasti ne ovat hopeanvärisiä, vihreillä läikillä maalattuja Toyota Prius -autoja. Priukset tuottavat puolet vähemmän hiilidioksidia Lontoon perinteisiin mustiin takseihin verrattuna. Muutamaa kuukautta Lontoon vihreiden taksien lanseeraamisen jälkeen Edinburgh Taxi Association (ETA) piti mielenosoituksen "vihreämpien" taksien puolesta.

New Yorkin keltaisten taksien vaihtamista "vihreisiin" on suunniteltu jo muutaman vuoden. Hollannissa sähköautotaksiyhtiö Greencab aloitti toimintansa jo viisi vuotta sitten ja Bangaloressakin vihreiden taksien projekti aloitettiin vuonna 2004.
Hieman ennen Pariisin pormestaria myös Vancouverin pormestari Sam Sullivan nosti vihreät taksit esityslistalleen: hän teki tammikuun alussa ehdotuksen, jonka mukaan uudet taksiluvat annettaisiin vain autoille, jotka käyttävät vaihtoehtoisia energianlähteitä. Esimerkkejä on lukuisia.

Ei siis ihme, että puhe vihreistä takseista on alkuilahduksen jälkeen saanut pariisilaiset ympäristöystävät vähän pettymään. Monet ehtivät jo luulla, että vihreys Pariisinkin tapauksessa olisi aatteellista vihreyttä. Delanoen ehdotusta on kutsuttu huonoksi vitsiksi. Saa nähdä, miten ehdotus lähtee liikkeelle.

Harmillista Pariisin kannalta on sekin, että kuuluisimmilla vihreillä takseilla - siis oikeasti vihreillä - on aika huono maine. Mexico Cityn pahamaineisia vihreitä takseja kehotetaan välttämään useammallakin matkailufoorumilla. Vinkeitä kuvia vihreistä volkkareista voi käydä katsomassa VirtualTourist -sivulla.

Kuvan poimin eräästä keskustelusta, jossa ruoditaan Pariisin taksiehdotusta. En tiedä alkuperäislähdettä, mutta Pariisi ei ole kyseessä, vaan Lanzhoun liikenneruuhkasta vuonna 2005. Vihreät ovat takseja - Kiinassa kuulemma hyvinkin yleinen taksiväri.