Linkkivinkki: Värjääjän Päiväkirja

Eila on Kulttuuri-osuuskunta Kide -nimisen käsityöläis-osuuskunnan jäsen ja hänen tuotteitaan ovat luonnonväreillä värjätyt langat ja kudotut/neulotut tekstiilit, käsinsidotut kirjat ja käsintehdyt kortit, laukut, tyynyt ym.

Eila on avannut lokakuussa oman Värjääjän Päiväkirja -bloginsa, joka löytyy osoitteesta journalofadyer.blogspot.com

Alku lupaa hyvää lukemista tulevillekin päiville!

Geeneillä aikaansaatu värinäkö

Coloria ja Coloriasto-sivustot ovat olleet pari kuukautta muiden töiden vuoksi hiljaiselossa, mutta mielenkiinnolla olen seuraillut maailmalta kantautuvia väriuutisia. Lyhyessä ajassa kansainvälisissä lehdissä on julkaistu paljon väriin liittyviä tiedepläjäyksiä, joista mielestäni mielenkiintoisin oli syyskuun puolenvälin tienoilla julkaistu uutinen värillisestä geenileikistä, jossa kahden aikuisen värisokean apinan, Daltonin ja Samin, värinäkö kyettiin korjaamaan geenejä fiksaamalla. Kaikki saimiriapinaurokset syntyvät värisokeina: ne kykenevät erottamaan vain keltaisen ja sinisen. Saimirinaaraat sen sijaan erottavat näiden lisäksi myös punaisen ja vihreän.



Colour blindness corrected by gene therapy (Nature News 16.9.2009)

Perinnemestari

Televisiosta 8.10. TV1:ltä tulleen Perinnemestari-ohjelman aiheena oli ulkomaalaus. Ohjelma on katsottavissa YLEn Areenalta 7.11.2009 klo 17.30 saakka.

http://areena.yle.fi/video/469208

Perehdytään ulkomaalaukseen. Seinä ei kestääkseen tarvitse maalia, mutta asukkaille se on suuri intohimo. Näemme mm. kuinka keltamultaa keitetään. Ohjaus Hannu Oksanen, Tuotanto Mediatehdas Dakar Oy.

Areenasta löytyy myös muita Perinnemestari-ohjelman jaksoja: http://areena.yle.fi/haku//uusimmat/hakusana/perinnemestari

Uutta yrittäjyyttä luonnon väreillä

Joensuun yliopiston biotieteellinen tiedekunta ja Kuopion yliopiston Biotieteen laitos järjestävät Uutta yrittäjyyttä luonnon väreillä -koulutuspäivän Kaavilla 20.10.2009. Tilaisuudessa kerrotaan vanhaa ja uutta luonnonväreistä sekä visioidaan minkälaisia yrittämisen mahdollisuuksia luonnon väriaineet tarjoavat. Koulutustilaisuus on maksuton. Ilmoittautumiset 14.10.2009 mennessä.

Lue lisää http://www.luontoyrittaja.net/8_915.html

Värjäyshistorian interaktiivinen aikajana

Päivän linkkivinkki johdattaa värjäyshistorian pariin. Colour Experience -sivuston värjäysaikajana olisi ollut vielä monin kerroin kiinnostavampi erilaisin kuvituksin ja täydemmällä sisällöllä, mutta kyllä tästä jo jonkin aikaa verkossa olleesta sivustosta tutkimisen ja löytämisen makua ainakin kertavierailuksi.
http://www.colour-experience.org/flash/timeline.swf

Colorian kokkauspalsta: Vihreät kasvikset

Joskus vanhoista kirjoista löytyy pieniä faktoideja, jotka ovat varmaan tuttuja nykyajankin ihmisille, mutta ehkäpä niitä ei vain tule ajatelleeksi sen enempää. Ystäväni huomasi työkoneellani pienen tekstinpätkän ja ruoanlaitosta kiinnostuneena kotikokkina innostui suuresti pienestä tiedosta, jota ei ollut tiennyt. Teksti oli valkaisua koskevasta artikkelista kirjasta A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines; containing A Clear Exposition of Their Principles and Practice (New York: D Appleton & company 1847) (artikkeleita kirjasta julkaistaan Coloriastossa syksyn 2009 aikana):

It is on this principle that a cook acts in the culinary art, when the green color of vegetables is intended to be preserved: in place of putting them into water when cold, they are kept back until the water is boiling; because it is well known that, in the former case, the green color would be entirely extracted, whereas, when the vegetables are not infused until the water is boiling, the color is completely preserved or fixed.

Eli kun vihreät kasvikset laitetaan kiehuvaan veteen (eikä kylmään veteen, jota lämmitetään), ne säilyttävät vihreän värinsä. Toimii kuulemma mm. parsakaaleihin ja muihin kaaleihin, jotka muuten helposti muuttuvat keitettäessä kellertäviksi.

Harmaaksi yhdessä yössä?

Monet ihmiset ovat väittäneet harmaantuneensa yhdessä yössä tai todistaneensa ilmiötä ja yleisesti uskotaankin, että shokki tai trauma voi aiheuttaa niin kovan reaktion elimistössä, että hiukset harmaantuvat "yhdessä yössä". Tiede ei tähän usko, mutta harmaantuneita tarinoita on monia.

Intiassa kohoaa satumainen Taj Mahalin palatsi, jonka keisari Shah Jahan rakennutti suuresti rakastamansa vaimonsa muistoksi. Monille Taj Mahal on elämää suuremman rakkauden symboli ja sitä se oli kertoman mukaan myös rakennuttajalleen. Kerrotaan, että keisari koki vaimonsa kuoleman niin raskaasti, että vaimonsa kuolemaa seuraavana yönä hänen hiuksensa muuttuivat harmaiksi. Tämän kerrotaan tapahtuneen vuonna 1631. (Taj Mahaliin liittyy myös toinen väriä hipova tarina: Hohtavan valkoista palatsia rakennettiin tauotta kaksikymmentä vuotta vuodesta 1632 vuoteen 1652. Keisari suunnitteli rakentavansa itselleen identtisen - mutta mustan - palatsin toiselle puolelle Yamuna-jokea, mutta hanke ei koskaan toteutunut.)

Toinen kuuluisa tarina harmaista hiuksista sijoittuu seuraavalle vuosisadalle. Legendan mukaan Marie Antoinetten hiukset muuttuivat valkoisiksi hänen teloitustaan edeltävänä yönä.

Joskus harmaahiuksiset tarinat saavat hyvin karmivia piirteitä, kuten 1959 tapahtunut Dyatlovin tapaus. Tuolloin yhdeksän hiihtäjää kuoli oudoissa olosuhteissa Uralilla. Hiihtäjät olivat paenneet keskellä yötä teltoistaan 30 asteen pakkaseen puolipukeissaan ja ottamatta mukaan mitään tavaroitaan - joten lähtö oli ollut nopea. Hiihtäjistä kolmella oli selittämättömiä kuolemaan johtavia vammoja ja loput kuusi kuolivat hypotermiaan. Alueelta ei myöhemmissä etsinnöissä löydetty muiden ihmisten jälkiä. Kerrotaan, että myöhemmin miesten omaiset väittivät, että miehillä oli oudon oranssi iho ja harmaat hiukset.

Hiusten yllättävään harmaantumiseen tiede ei usko, mutta on olemassa tila nimeltä Alopecia areata, Alopecia tunnetaan suomeksi nimellä pälvikalju. Alueellinen kaljuuntuminen johtaa yleensä täydelliseen hiusten puutteeseen ja jossain tapauksissa karvoitus lähtee myös muilta alueilta - joillakin saattavat lähteä mm. silmäripset. Joissakin sen muodoissa tauti vaikuttaa ensin pigmentoituneisiin karvoihin, kuten paksumpiin, tummempiin hiuksiin, jotka lakkaavat kasvavasta. Jäljelle jäävät valkoiset tai harmaat hiukset, joissa ei ole pigmenttiä, jolloin syntyy vaikutus nopeasta harmaantumisesta.

Vaikka yhden yön aikana harmaantumisen mahdollisuutta pidetään hyvin pienenä, ei ole täysin poissuljettua, etteivätkö stressihormonit saattaisi vaikuttaa harmaantumiseen. Keskustelu velloo valtoimenaan, mutta suoraa linkkiä ei ole vielä löydetty. Baltimoressa sijaitsevan Sinain sairaalan johtaja Tyler Cymet totesi potilaittensa joukossa tehdyn pienen tutkimuksen perusteella, että ihmiset, jotka ovat olleet stressaantuneina kahdesta kolmeen vuoteen kertoivat myös harmaantuneensa aiemmin.

Fact or Fiction?: Stress Causes Gray Hair (Coco Ballantyne, Scientific American 24.10.2007)

Auringonlaskun värit

[Ron Almog, Zebulun, Herzliya, Israel]

Auringonlaskun värit johtuvat valon sironnasta: ilmakehän pienet molekyylit ja muut hiukkaset hajottavat valon, eli muuttavat valon kulkusuuntaa. Koska molekyylit ovat valon aallonpituutta pienempiä, sironta tapahtuu tasaisesti ja valo kulkeutuu kaikkialle. Siksi ilma vaikuttaa läpinäkyvältä eikä värilliseltä. Sama valon sironta vaikuttaa myös siihen, millaiselta taivas näyttää poutasäällä. Lyhyen aallonpituuden värit sininen ja violetti siroavat ilmassa enemmän kuin muut - siksi seesteisenä päivänä, kun valo tulee ylhäältä, taivas vaikuttaa siniseltä. Auringonlaskun aikaan puolestaan auringon ja sen katsojan välinen matka on kaikkein pisin: valo kulkee pidemmän matkan horisontista, jolloin lyhyemmät valonsäteet häviävät näkyvistä. Pisimmän aallonpituuden väri, punainen, jää viimeisenä näkyviin.

Kansat ympäri maailmaa ovat pitäneet voimakasvärisiä auringonnousuja tai -laskuja enteinä tai niihin on liittynyt muuten vain erilaisia uskomuksia. Useassa paikassa voimakkaan punainen taivas on koettu pelottavana merkkinä. Suomessa voimakkaan punaisen auringonlaskun on uskottu mm. ennustavan rajuilmaa seuraavaksi päiväksi. Ympäri maailmaa on melko yleisesti uskottu, että punainen auringonlasku tai -nousu tai punainen taivas merkitsevät myrskyä. Vanha runo sanoo:

Red sky at morning
sailors take warning
Red sky at night
sailors delight.

Tällaisiset vanhat uskomukset osuvat yllättävän usein oikeaan. On mm. arveltu, että jos ilmassa on normaalia enemmän kosteutta (kuten nousevan myrskyn alla) auringon valo tulee punaisempana.

What Determines Sky's Colors At Sunrise And Sunset? (ScienceDaily 15.89.2007)
Ursa: Ilmakehän valot ja värit

Jenny Deanin villi väri

Sattumalta törmäsin netissä Jenny Deanin sivustolle , jossa tämä suhteellisen kuulu värikirjailija (omien sanojensa mukaan värjäri, kehrääjä, neuloja ja yleensäkin tekstiilientusiasti) pitää myös omaa blogiaan: Jenny Dean's Wild Colour

Ylläri, ylläri: kukas muu siellä onkaan yhtenä Jennyn linkkilistalla, ellei oma värjäysgurumme Leena Riihelä!

Mustaa melankoliaa ja sapekkaita juttuja

Vastaanpa yhdellä iskulla useampaan Coloriaan tulleeseen kysymykseen. Koska ei ole aivan ydinosaamistani, joku täydentäköön halutessaan.

Sappiväriaineet ovat elimistön kuona-aineita ja niistä aiheutuu sekä sapen että ulosteiden väri. Ne muodostuvat hemoglobiinin (verenpuna) ja myoglobiinin (lihaspuna) hajoamistuotteena sapessa. Esimerkiksi punaruskea bilirubiini muodostuu punasolujen hajoamisen myötä; käytännössä värin aiheuttaa veressä oleva rauta. Virtsan värjäävä kellanruskea urokromi on alkujaan hemoglobiinin hajoamistuote.

Alakuloisuutta tai epämääräistä masennusta merkitsevä sana melankolia tarkoittaa sananmukaisesti mustaa sappea (kreikaksi melas= musta, kholee=sappi). Alkujaan melankoliaa on pidetty synkkämielisenä mielisairautena, joka aiheitui mustan sapen ylituotannosta. Tämä ajattelutapa perustui humoraali- eli nelinesteoppiin, joka yritti selittää sairaudet elimistön neljän "perusnesteen" (veri, keltainen ja musta sappi ja lima) suhteellisten määrien epätasapainona. Perusnesteet vastasivat Galenoksen neljää temperamenttia: sangviininen (vallitsevana aineena veri), koleerinen (sappi), melankolinen (musta sappi) ja flegmaattinen (lima). Mielenkiintoista on, että tämä ajattelutapa oli voimassa kauan ja sen kaikuja näkyy edelleenkin vaihtoehtolääketieteessä - vaikka mustaa sappea ei ole oikeasti olemassakaan. Kreikkalaiset olivat havainneet pernan keskellä tummaa nestettä, jonka vasta paljon myöhemmin todettiin muodostuvan veren punasolujen hajoamisen seurauksena.

Arno Forsius on kirjoittanut humoraaliopista varsin kattavan artikkelin, jossa on kerrottu myös, miten noihin neljään perusaineeseen onnistuttiin yhdistämään myös neljä elementtiä (maa, tuli, vesi, ilma), planeetat, vuodenajat, värit...

HandEye

Natural Dyesin listalta löysin tiedon uudesta HandEye-lehdestä. Kesällä 2009 ilmestyneen lehden teemana on Afrikka. Useammatkin jutut ovat värikkäitä, mutta tässä kermana kolme indigonsinistä juttua:
Birgitta de Vos: Benin Blues - Ancient techniques color the modern world
Michele Wipplinger: Inside Indigo - The beginning of Blue ja
Keith Recker: Get blue at home: do it yourself indigo - Natural dye master Michele Wipplinger shares her indigo recipe with HAND/EYE readers

Lehden kotisivu osoitteessa: www.handeyemagazine.com

Ravunpunainen

[Kuva: Oren Shai]

Lisää veden- ja merenelävistä ja väreistä. Näin ravustuskaudella tulee Coloriaan vuosittain vähintään yksi kysymys keitetyn ravun punaisesta väristä. Ravun punainen väri on astaksantiini-nimistä punaista karotenoidiväriainetta. Kun rapu vielä elää, väriaine on sitoutuneena ravun kuoren proteiineihin, mutta kun rapu heitetään kiehuvaan veteen, se muuttuu hetkessä punaiseksi, koska astaksantiini eroaa nopeasti proteiinista. Samaa astaksantiiniväriä löytyy myös muista merenelävistä, mm. edellisessä jutussa mainitusta kultakalasta ja esimerkiksi lohesta ja lohenmädistä. Punaisia väriaineita on eläimissä myös muita, mutta yleensä punaisen astaksantiinin erottaa aika hyvin siitä, että se säilyttää punertavan värinsä vielä kuumennettaessakin. Esimerkiksi tonnikalan myoglobiini-pigmentin värjäämä punainen liha muuttuu kypsennettäessä vaaleaksi.

Kuinka ollakaan, valmistellessani vanhoista resepteistä kertovaa luentoani Värjäripäiville, löysin Innsbruckin käsikirjoituksesta (n. 1330) seuraavan ohjeen:

Punaista. Ota rapuja, keitä hyvin ja heitä pois kaikki kuoria lukuunottamatta. Jauha hyvin, ja siilaa kankaan läpi ja sekoita hyvin alunan kanssa, silloin tulee väri punaiseksi; jos halutaan tehdä tummempaa lisätään siihen espanjanvihreää.

En ole kokeillut. Jos jollakin on rapukekkerit ja haluaa kokeilla, näkisin mielelläni, millaista jälkeä tulee!

Kultakalojen kimallus

[Kuvassa: Ryukin goldfish, Plate XIX in: Goldfish and Their Culture in Japan, by Shinnosuke Matsubara. Bulletin of the Bureau of Fisheries, Vol. XXVIII 1908, Part I. P. 397.]

Luonto-ohjelmien katsominen kannattaa - aina oppii jotain uutta. Tällä kertaa tämän:
1. Kultakaloja on muunkin värisiä kuin "kullanvärisiä" ja punaisia - niitä on myös mm. sinisiä.
2. Kultakalat saavat värinsä auringosta.

Kultakalojen värisolut, kromatoforit, muodostavat valoa heijastavia pigmenttejä. Itseasiassa kultakalat voivat muuttaa väriään saamansa valospektrin mukaan. Kalan perusväri määräytyy sen mukaan, mitä pigmenttejä sen soluissa on. Kultakala on kuitenkin valosta riippuvainen: pimeässä yönsä viettävät kalat ovat vaaleampia aamulla ja jos niitä pidetään pimeässä kauan, ne menettävät värinsä täysin. Kultakalat eivät ole mikään ihmepoikkeus kalamaailmassa, vaan löytyy myös useita muita kaloja, joiden väri vaihtelee olosuhteista riippuen. Jotkut kalat ovat jopa öisin eri värisiä kuin päivisin. Myös ravinnolla on merkitystä kalojen väriin. Perussääntönä voisi sanoa: mitä terveempi kala, sen voimakkaamman värinen.

Wikipediasta luin, että alkujaan kultakalat on jalostettu karpeista. Kiinassa Tang-dynastian aikaan (618–907) oli suosittua kasvattaa karppeja koristelammissa ja jotkut näistä karpeista näyttivät keltaoransseilta perinteisen hopeaisen värityksen sijaan. Alunperin kyseessä oli luonnollinen mutaatio, mutta ihmiset alkoivat kasvattaa näitä kultaan vivahtavia karppeja hopeakiiltoisten sijaan. Vuonna 1162 Song-dynastian krisarinna määräsi rakennettavaksi lammen, johon oli kerätty punaisia ja kullanvärisiä karppeja. Kiinassa ja vähän myöhemmin Japanissa kalojen jalostus jatkui ja lopulta vuonna 1611 kultakalat tuotiin ensi kerran Portugaliin, josta ne levisivät muualle Eurooppaan. 1600-luvun etelä-Euroopassa kultakaloja arvostettiin suuresti niiden jalon ja onnea symbolisoivan värityksen vuoksi.

Bristolin akvaarioharrastajien kultakalasivulta löytyy kattavan perustiedon lisäksi myös kultakalan historian aikajana ja tarkempaa tietoa kalan pigmenteistä!

Kielileikkejä

On jo pitkään mietitty sitä, kuinka paljon värien nimeäminen - ja kieli yleensäkin - vaikuttaa siihen, millaisena näemme värit.

Esimerkiksi venäläiset, joiden kielessä on kaksi eri sanaa siniselle (vaaleansininen goluboi ja (tumman)sininen sinii käsitetään aivan erillisiksi väreiksi; goluboi merkitsee myös homoseksuaalia), kun taas useimmissa kielissä on vain yksi "sininen", jota sitten määritellään tummaksi, vaaleaksi, vihertäväksi tai punertavaksi, jne. Unkarissa puolestaan on kaksi eri sanaa punaiselle - ja niitä käytetään eri merkityksissä. Espanjankielessä sana colorado merkitsee tietynsävyistä kirkkaan- tai tiilenpunaista, joskin joissakin espanjankielisissä kulttuureissa se tarkoittaa yleensäkin punaista ja sitä käytetään rojon sijaan.

Vastaavasti monista kielistä puuttuu värejä omaan kieleemme verrattuna. Monissa kielissä ei ole nimetty lainkaan sinistä ja vihreää, tai ne on niputettu yhteen, kuten oli muinoin kreikan kielessä, jossa sana chloros viittasi molempiin. Lisäksi muinaisissa kreikankielessä ja japaninkielessä ei ollut nimiä ruskealle (nykykreikassa kahvinvärinen kafe ja -japanissa teenvärinen chairono) eikä harmaalle (nykykreikassa grizos ja -japanissa rotanvärinen nezumi-iro; korjatkaa, jos olen väärässä). Liberiassa puhutussa bassakielessä on vain kaksi väritermiä: hui, joka kattaa vihreän, sinisen ja violetin, sekä ziza, joka puolestaan tarkoittaa kaikkea punaista, keltaista ja oranssia. Ghanan twi-kielessä vedetään vielä suuremmalla kielihaitarilla: valkoisen (fufu) ja mustan ( tum-tum) lisäksi muut värit katetaan yleisesti sanalla kaw-kaw.

Se, ettei värejä ole nimetty tai niille ei ole "omaa nimeä", ei kuitenkaan tarkoita itsestään selvästi sitä, etteivätkö kielen puhujat itse erottaisi värejä. Englanninkielen maroon (kastanjanruskea, tai oikeammin sävynä rusehtavan punainen) tai teal (tummahko turkoosi) eivät ole varsinaisia perusvärisanoja englanninkielessä, mutta kuitenkin osa jokapäiväistä sanastoa. Huolimatta siitä, että suomalaisilla ei ole ikiomia väritermejään moisille väreille, ei tarkoita sitä, etteivätkö suomalaiset erottaisi ko. värejä lainkaan. Yleensä tällaisessa tapauksessa värinimi saadaan kuten kreikan ja japanin ruskea, kahvin- tai teenvärinen - nimeällä siis väri jonkin objektin mukaan.

Kieli voi kuitenkin ohjata näkemistä. Vielä 1970-luvun tutkimuksissa todettiin, ettei kieli vaikuta värien näkemiseen, mutta parin viime vuosikymmenen aikana tehdyt tutkimukset osoittavat toisin: kielellisesti opittu kategorisointi voi vakuttaa ihmisten tapaan vastaanottaa värejä ja muotoja. Muutaman vuoden takaisessa testissä venäjän- ja englanninkieliset valitsivat kolmesta väristä kaksi samanväristä ja tässä testissä venäläiset havaitsivat vaalean- ja tummansinisistä yhdistelmistä värit nopeammin. Englanninkieliset havaitsivat värit yhtä nopeasti riippumatta väriyhdistelmästä.

Lisää aiheesta:
How Does Our Language Shape The Way We Think? (Lera Boroditsky 12.6.2009, Edge.org)
The Colour of Words (28.6.1996 WorldWideWords.org)
Nathan Witthoft & Jonathan Winawer & Lisa Wu & Michael Frank & Alex Wade & Lera Boroditsky: Russian blues reveal effects of language on color discrimination | PNAS pnas.org

PNASin sivuilla on loistava kokoelma aihetta sivuavia artikkeleita / tutkimustuloksia!

Teemalle! Väritelkkari!

Televisiokanava Teema hellii väriystävien mieliä kolmiosaisella tiededokumentilla Värien maailma - ja ensimmäinen osa tulee tänään!. Kopioinpa tähän ronskisti tiedot Teeman sivuilta:

Torstaina 30.7.2009 klo 21.00, uusinta su klo 16.15
Tiededokumentti: Värien maailma
Miten kyky erottaa värejä on kehittynyt ihmiselle ja muille lajeille? Aivot ottavat koko ajan vastaan tietoa ympäröivästä maailmasta ja myös värit voivat sisältää tärkeää informaatiota.

Torstaina 6.8.2009 klo 21.00, uusinta su klo 16.15
Tiededokumentti: Värien maailma
Osa 2/3: Kuinka värejä tehdään? Vuosituhansien ajan ihmiset ovat etsineet luonnosta aineksia värjätäkseen tai maalatakseen haluamiaan kohteita tietyn värisiksi. Tekniikan oppiminen on ollut kovan työn takana.

Torstaina 13.8.2009 klo 21.00, uusinta su klo 16.15
Tiededokumentti: Värien maailma
Osa 3/3: Värien kieli. Värien symbolikieli vaihtelee kulttuurista toiseen ja myös aikakausittain, mutta millaisia viestejä ja merkityksiä väreihin kätkeytyy?

Tätä sarjaa on onneksi miltei mahdoton missata: jos unohtaa katsoa sekä ensimmäisen esityksen että uusinnan, tiededokumentit ovat saatavilla jonkin aikaa myös YLEn Areenasta.

Lisätietoa Teeman sivuilta: www.yle.fi/teema/tiede/tiededok