Valkoisia valheita - antiikin värit uusin silmin

[Kuva: Medelhavsmuseet]

Otsikko on lainattu Tukholmassa Medelhavsmuseetissa juuri parhaillaan esillä olevasta näyttelystä VITA LÖGNER - Antikens färger med nya ögon. Pitkän aikaahan luultiin, että antiikin patsaat olivat nimenomaan valkoisia ja kun antiikin aikaa alettiin myöhemmin ihannoida, kenellekään ei tullut mieleenkään maalata antiikin tyyliin tehtyjä veistoksia. Nimenomaan patsaiden vähäeleistä valkoisuutta pidettiin yhtenä tärkeänä osana antiikin kauneuskäsitystä. Mikä shokki sitten olikin, kun huomattiin, että antiikin aikaiset veistokset ovat valkoisia vain, koska aika on syönyt niistä värin pois. Shokki mahtoi olla melkoinen, sillä vaikka patsasten värillisyys on tiedetty jo kauan - yli kaksi sataa vuotta! - asiasta on kohtuullisen hyvin vaiettu viime vuosikymmeniin saakka. Tai ehkä informaatiota ei ole vain pidetty oleellisena - mene ja tiedä.

Kiertonäyttelyssä on joka tapauksessa rekonstruoitu uudelleen joitakin antiikin patsaita alkuperäisiin väreihinsä - hyvinkin kirkkaisiin sellaisiin. Ainakin oma mielikuva antiikin kaupunkikuvasta on värikkyyden ansiosta muuttunut (samaa värikkyyttä näkyi myös rakennuksissa). Miltäköhän näyttäisi, jos Asterixin kaupunkimaisemat rekonstruoitaisiin muistuttamaan nykytiedon mukaisiksi...? :)

Näyttely on esillä 30.1.2011 saakka. Tarkemmat tiedot: Medelhavsmuseet (Fredsgatan 2, Tukholma), http://www.medelhavsmuseet.se. Näyttelytiedote: http://www.medelhavsmuseet.se/smvk/jsp/polopoly.jsp?d=2227&a=16514.

Näyttely on toteutettu yhteistyössä saksalaisen Stiftung Archäeologien kanssa; heidän sivuiltaan löytyy lisää mm. saksankielistä materiaalia aiheesta.

Teoría del Color

Eilisen dokumentin kylkiäisinä YouTubesta löytyi myös muuta värillistä asiaa. Espanjaksi ja portugaliksi väriasiaa näyttää olevan aivan suunnattomat määrät. Tässä puertoricolaisen taidemaalarin ja opettajan Alejandro DJ:n väridokumentit.

El Color

Chileläisessä dokumentissa ei valitettavasti ole tekstitystä, joten täysin tästä ilosta pääsevät riemuitsemaan vain kielitaitoisimmat. Mutta viiden ja puolen minuutin dokumentti on värikästä katsottavaa niillekin, jotka käyttävät vain silmiään. :)

Short documentary about the importance of color in our lives. Featuring Gonzalo Ilabaca, Francisco Cintolesi, Ingrid Calvo and Claudio Cortés. Final exam exercise produced by Audiovisual Communication (Film, TV, Screenwriting) students at UNIACC university. Santiago, Chile 2010.

Hyvää tulevaa vuotta kaikille Colorian kannattajille!

Autoissa tarjolla: mustaa, hopeaa, valkoista

Kauppalehti julkaisi tänään autonväreistä kertovan uutisensa otsikolla Autojen värit listattiin: Suomessa yllätys.

Automaalien valmistaja Dupont listaa värejä 58. kertaa, eikä autojen hittivärikartta kovin räikeältä vaikuta edelleenkään.

Coloria-blogissa reilu vuosi sitten julkaistu Autovärikatsaus kertoi vuoden takaisen tilanteen: hopean harmaa johti, musta toisena ja valkoinen kolmantena. Järjestys on edelleen sama, mutta Kauppalehti uutisoi mustan nostavan suosiotaan ja "kamppailun muuttuneen jo tiukaksi", kun hopeanharmaiden autojen myynti on 26% ja mustien 24%. Viime vuonna vastaavat luvut olivat 25% ja 23%, joten itseasiassa mustan ja hopeanharmaan rako ei ole prosenteissa kaventunut, mutta lieneekö maailma muuttunut jälleen 2% mustavalkoisemmaksi. Tai pitäisikö sanoa mustanharmaammaksi?

Kauppalehden uutisen kuvatekstissä hehkutetaan: Suomessa nousevat aivan omat värit. Suomessa kolme suosituinta väriä ovat harmaa, musta ja sininen (minkä voi päätellä pihan parkkipaikalle katsoessakin), mutta 121 Media Oy:n Strada+-tilastojen mukaan valkoisten autojen myynti on marraskuun aikana noussut Suomessa 78%, ruskeiden ja beigejen 69% ja keltaisten, punaisten ja violettienkin ihan reippaasti. Hiljaisena jälkilausahduksena tosin todetaan, että violetin värin yli 30% myyntinousuun riitti 65 violetin auton myyminen - 8 196 myydystä autosta.

Tässä vielä maailman tämän vuoden top 10 DuPontin mukaan:
The top 10 global vehicle colors are as follows:
Silver / hopeanharmaa — 26%
Black/Black Effect / musta — 24%
White/White Pearl & Gray / valkoinen, helmiäisvalkoinen, harmaa — 16% kukin (tasapeli)
Red / punainen — 6%
Blue / sininen — 5%
Brown/Beige / Ruskea, beige — 3%
Green / vihreä — 2%
Yellow/Gold / keltainen, kullanvärinen — 1%
Others / muut —

Autojen värit listattiin: Suomessa yllätys (Kari Hänninen, Kauppalehti, 28.12.2010 klo 15:19; päivitetty ti 16:25)

DuPont Says Silver, Black in Race for World's Most Popular Car Color (DuPont, Wilmington, DE, 7.12.2010)

Valkoinen joulu

Edellinen postaukseni vihreästä joulusta vaatii tietenkin myös perinteisemmän, "valkoisen joulun" tutkailua. Suomessa termi ei ole ollut kovin tuttu, koska joulun valkoisuus on ollut melkein vakioasetuksena eikä joulun lumisuutta ole erikseen tarvinnut noteerata. Toki poikkeuksia on ollut varsinkin viime vuosina, mutta sekään ei ole mikään poikkeuksellinen tilanne pidemmällä aikavälillä katsottuna: 1800-luvun lehdissäkin on ihmetelty sekä ihmeen kylmiä talvia että outoja lokakuisia mansikkasatoja. Tänä talvenahan lumi on tehnyt ihan hyvän comebackin - pääkaupunkiseudulla ei ainakaan tarvitse huolehtia, että lumi ehtisi sulaa jouluksi pois, vaikka tulisi kunnolla plussaakin.

Mutta aika monissa paikoin muualla maailmassa valkoinen joulu on ollut aika usein utopistinen toivetilanne, jonka toteutuminen on ollut epätodennäköistä ja josta on usein saanut haaveilla vain elokuvissa. Rikkaimmat lämpimpien alueiden kasvatit voivat tietenkin hankkia oman lumitykityksen jouluksi ja vähävaraisemmillekin on tarjolla metritavarana myytävää tekolumen näköistä kangasta, jolla voi lavastaa itsensä lumijouluun, mutta suuri osa maapallon joulua juhlivista näkee valkoisen joulun vain jouluajan elokuvissa.

Wikipedia osaa tarjota tilanteesta hieman tilastoakin Kanadan, USAn ja Romanian valkoisen joulun tilanteesta omalla sivullaan en.wikipedia.org/wiki/White_Christmas. Muutamia poimintoja siitä, kuinka suuri mahdollisuus näissä kaupungeissa on kokea valkoinen joulu: Lontoo 6%, Belfast 22%, New York 10%, Washington DC 13%, Chicago 40%, Boston 23%, Bukarest 75%, Toronto 47%, Montreal 80% ja Anchorage (Alaska) 90%. Sataprosenttisella varmuudella valkoista joulua vietetään ainakin Alaskan Fairbanksissa ja Kanadan Sudburyssa, Whitehorsessa ja Yellowknifessa. Mm. Los Angelesissa ja San Fransiscossa valkoisen joulun mahdollisuus on vain 1% ja listauksesta täyteen nollaan ylsi Hawaijin Honolulu. Itselleni melko suuri yllätys oli, että tilastojen mukaan Nashvillessa (13%) on todennäköisempää kokea valkoinen joulu kuin New Yorkissa (10%), ja että Dallasissa on vain 2% pienempi mahdollisuus saada valkoinen joulu kuin New Yorkissa.

Monen toivetilanne on toteutunut tänä vuonna, mutta valkoisen joulun ylläri on Keski-Euroopassa onnistunut pysäyttämään lentoliikenteen päiviksi...

Näillä sanoin, kaikille Colorian ja Coloriaston lukijoille ja tukijoille maailman hienointa valkoista joulua!

Ikivihreää joulua

Ikivihreillä lehvillä ja kasveilla koristelu on kuulunut joulun ajan perinteiseen jo satoja vuosia - kauan aikaa ennenkuin nykyisin jouluna tuntemaamme juhlaa juhlittiin. Ikivihreät puut ja lehvät ovat olleet ikuisen elämän symboleita monissa vanhoissa kulttuureissa ja niitä on käytettiin koristeina myös muissa muinaisissa juhlissa.

Ennen kristillistä joulua samaan ajankohtaan liittyi useampiakin juhlia: sijoittuihan joulukuuhun talvipäivän seisaus ja vuoden pimein päivä. Ennen ajanlaskun alkua egyptiläiset juhlivat talvipäivän seisauksen tienoilla auringon uudelleensyntymää, mesopotamialaiset juhlivat vuoden uusiutumista zagmuk-juhlassa, babylonialaiset ja heidän jälkeensä persialaiset nimittvät juhlaa nimellä sacaea. Kreikassa samaa juhlaa juhlittiin vanhan ylijumala Kronoksen kunniaksi, joka roomalaisten käsissä muuttui Saturnuksen kunniaksi järjestetyksi saturnaliaksi. Kaikille näille juhlille oli yhteistä, että koristeluun käytettiin ikivihreitä lehviä; saturnalia-juhlassa lisäksi orjat olivat samanvertaisia isäntiensä kanssa ja kaupankäynti lopetettiin juhlan ajaksi; juhlaruokaa valmistettiin sekä lahjoja jaettiin; kynttilöiden ja lamppujen valolla pidettiin pimeyden henget kaukana.

Myös pohjolassa talo (ja lato) koristeltiin uutena vuotena (jota vietettiin Ruotsissa ja Suomessa 25.12. aina vuoteen 1559 saakka, jolloin sitä alettiin viettää 1.1.) ikivihreillä, jotta paholainen pysyisi poissa - myöhemmin taloihin tuotiin ikivihreä, suojeleva joulupuu.

Lisää joulun taustasta - väreistä ja muustakin Coloriassa

ps. Siinä missä Suomessa puhutaan lumettomasta joulusta mustana jouluna, englanninkielessä lumeton joulu on vihreä, Green Christmas - joka nykyään merkitsee myös ekologista joulua. Mainosteksteissä on saanut nähdä niinkin hienon termin kuin Green White Christmas - olisiko sitten lumeton ekojoulu Green Green Christmas? :D

Värivaloa pukinkonttiin

Eriväristen välkkyvalojen keskelle sopii hyvin ThinkGeekin Huey the Color Copying Chameleon Lamp - eli väriä kopioiva kameleonttilamppu. Siis kameleontin muotoinen pieni siirrettävä lamppu, jossa olevat sensorit pystyvät tunnistamaan alla olevan värin ja saavat lampun hohtamaan erivärisenä alustansa mukaan. Filminpätkä kertonee enemmän kuin sanat:



Tarpeellinen? Joululahja jollekin, jolla on jo kaikkea?

Sininen maito ja punainen maito

Coloriaan tuli muutama kuukausi sitten kysymys "punaisesta ja sinisestä" maidosta: "Milloin täysmaitoa alettiin myydä punaisessa ja kevytmaitoa sinisissä purkeissa? Täällä koto-Suomessa se on aina ollut itsestäänselvyys, mutta ulkomaan reissulla huomasin, että eihän se aina niin ole..." Laitoin kysymyksen Valiolle, josta kuluttajaneuvoja lähettikin vastauksen:

Maitotölkkien värit ovat hyvin kauas kantoisia eli jo 1960-luvulta asti on Valion maitoja pakattu tietyn värisiin tölkkeihin eli Valio täysmaito (aiemmin kulutusmaito nimellä) oli punaisessa tölkissä, kevytmaito tummansinisessä ja rasvaton maito vaalean sinisessä tölkissä.

Valitettavasti perusteluja kyseisten värien valinnalle ei saatu selville. (Harmi.) Värit jokatapauksessa ovat niin vakiintuneet, että arkikielessä puhutaan luontevasti punaisesta ja sinisestä maidosta. Vaikkakin rasvaton on kyllä useimmiten puheeessakin "rasvatonta" eikä vaaleansinistä.

Mielenkiintoista on myös se, että Brittein saarilla on saatavilla samalla tavoin värikoodattua maitoa ja sinisen, punaisen ja vihreän maidon erot ovat puhuttaneet myös brittiläisillä keskustelupalstoilla. Erään vastauksen mukaan sininen on 3% rasvaprosentin "standardimaitoa", vihreä 2% ja lieneekö punainen sitten rasvatonta - erään keskustelijan mielestä: "like white water with little left except the colour".

Reilu sata vuotta sitten, kun maitopakkauksista ei tiedetty mitään, sinisellä ja punaisella maidolla on ollut vähän eri tarkoitus - Tampereen Sanomat lokakuulta 1888 (nro 122, 15.10.1888) selvittää asiaa vähän pidemmälle jutussa Outoja ominaisuuksia maidossa:

Väliin tapahtuu, että maito tuntemattomista syistä muuttuu ja saa outoja ominaisuuksia sekä oudon karwan. [...] Tawallisimpana wikana maidossa mainittakoon ensin n. s, sininen maito, johon on syynä eräs basilli (paljaalla silmällä näkymätöin eläin), joka on päässyt maitoon. Sinistä maitoa ei ole sekoittaminen hywään, terweesen maitoon, ja tätä pahaa wastaan auttaa ainoastansa että maitoa pidellessä noudatetaan mitä huolellisinta puhtautta.
Punainen maito on suorastaan werensekaista maitoa. Sattuu, nimittäin,että hiukan wertakin lähtee lehmästä maidon ohella, joka tästä tulee punaisen ja wastenmielisen näköiseksi. Tämä tauti lakkaa tawallisesti itsestään muutaman päiwän kuluttua. Punaista maitoa ei myöskään saa sekoittaa terweiden lehmäin maitoon; waikka tuo punainen maito ei olekaan terweydelle wahingollinen, ei se kuitenkaan kernaasti kiihoita kenenkään ihmisen ruokahalua. Sitä wastoin woi punaista maitoa juottaa wasikoille ja sioille.

Sinisen maidon ihme mainitaan myös ruotsinkielisessä, vuonna 1869 ilmestyneessä "Öfversigt af Finska Vetenskaps-Societens Förhandlingar X" -kirjassa on F. von Beckerin kirjoittama artikkeli Om blå mjölk och dess giftiga egenskaper, jonka voi kokonaisuudessaan käydä lukemassa Coloriasto-sivulta osoitteesta http://coloriasto.blogspot.com/2010/10/f-von-becker-om-bla-mjolk-och-dess.html.

Vaaleanpunainen timantti kaupan

[Kuva Sothebyn videosta.]

Tänään Genevessä tulee myyntiin jalokivimaailman harvinaisuus: platinatimanttisormus, jonka kruunaa vaaleanpunainen 24,78 karaatin timantti. Timantti on ollut suurelta yleisöltä piilossa yli puoli vuosisataa, siitä saakka, kun newyorkilainen jalokivikauppias Harry Winston myi sen yksityiselle keräilijälle. Värin, koon ja puhtauden lisäksi siitä tekee harvinaisen vaaleanpunaisille timanteille epätyypillinen leikkaus. Timantti on voimakkaan vaaleanpunainen. Gemological Institute of America (GIA) on luokitellut sen termillä Fancy Intense Pink.

Katso video timantista www.sothebys.com/video/privateview/GE1005

Sothebyn huutokauppakamari odottaa tänään uutta timantin huutokauppahinnan maailmanennätystä - timantin myyntihinnaksi on arvioitu jopa 38 miljoonaa dollaria. Edellinen ennätys timanttihuutokaupassa syntyi noin kaksi vuotta sitten, joulukuussa 2008, kun Christie's -huutokauppakamari myi sinisen Wittelsbach-Graff -timantin yli 24 miljoonalla dollarilla.

www.diamondworld.net/contentview.aspx?item=5374 (Diamond World News Service 4.10.2010 23:02)
Harvinainen vaaleanpunainen timantti myyntiin (Iltalehti 10.11.2010 klo 17.43)
Pink diamond could set record: $27 million anyone? (Frank Jordans, The Associated Press / November 10, 2010 12:04)

Siniwärikiihkoa ja kadotuksen tulta

Coloriastosta löytyy muutamakin juttu toissavuosisadan hihhuleista ja herätysliikkeistä. Jutuissa on keskitytty suurilta osin kertomaan yleisesti kummastustakin herättäneistä liikkeistä, mutta myös väri on saanut jutuissa huomiota. Tapio-lehti vuonna 1869 tarkkaili siniwärikiihkon hirmuisia vaikutuksia etenkin Savon naisissa:

Noin kolmekymmentä wuotta takaperin nähtiin wielä Sawon naisten kantaman halpawärisiä waatteita, jotka kyllä kirjavuudellansa wetiwät tarkastajain silmät puoleensa, sillä niissä loisti yhtaikaa walkoinen, keltanen, waalian-sininen ja monta muuta eri-wäriä, mutta ne oliwat kuitenkin huokeata laatua. Wärjärit Sawossa ja Karjalassa eiwät siihen aikaan tarwinneet paljon tuota kallista siniwäriä, eikä siis rahat sen kautta huwenneet ulkomaille. Waimon puolet oliwat silloin terweitä, iloisia ja punakoita, juuri kuin kedonkukkaiset, eiwätkä milloinkaan näyttäneet synkkämielisiltä. Mutta sitte kuin se mainio heränneiden herra Paawo Ruotsalainen Nilsiän pitäjäässä, alkoi saarnaamaan semmoista parannusta, jonka tuntomerkit oliwat enimmästi waatteissa, niin siitä ajasta sai siniwäri armonsa Sawossa ja Karjalassa. (Siniwäri ja hengelliset-liikkeet Sawossa. Tapio 4, 23.1.1869)

Kirjoittajan huolena oli etenkin sinisen värin suosio herätysliikkeiden keskuudessa ja tuontivärin runsaan ostelun vaikutus talouteen: sininen värihän oli kaikki tuontiväriä ja kaikki ulospäin menevä köyhdytti Suomen köyhää kansaa. Mielenkiintoista tässä huolessa on se, että alunperinhän herätysliikkeiden pointtina oli suosia ei-näyttäviä värejä - mustaa, harmaata, tummansinistä - ja pyrkiä pois kaikista muotivillityksistä ja turhuuksista - silloisesta kulutusjuhlasta ja ehkä myös vaatetukseen liittyvistä luokkaeroistakin. Vaatteiden materiaalit valmistettiin mahdollisimman pitkälle omavaraisesti: omista hampuista, pellavista, villoista ja nahoista. Sininen väri piti muutoin kotokutoiseen vaateparteen ostaa ja se tunnettiin myös nimellä mariansininen. Mutta edullisesta ja vaatimattomasta asusta alkoikin vähitellen muodostua asu, joka valmistettiin tiukkojen säädösten mukaan ja lopputuloksena alkoi muotoutua tummansininen univormu, jonka värjäämiseen sinistä väriä kului runsaasti.

Jo edellisessä olemme näyttäneet sen turhuuden ja wahingon mitä siniwäri-kiihko waikuttaa kansassa; waan siinä ei ole kyllä, että rahat sen kautta hupenewat ulkomaille, eikä siinä, että työtä ja waiwaa uhrataan sen saamiseksi arwaamatoin määrä, mutta sama kiihko waikuttaa paljon tapain turmiota Sawon naisissa. Äitit tyttönensä harjoittamat sen tähden paljon kotowarkautta, josta seuraa taloudessa, sekä yhteistä wahinkoa että perheellistä riitaisuutta. Ja kaikki nämät onnettomuudet näyttäwät waan wuosi-wuodelta enentymän ja lisääwän turmiota maakunnissa, joiden poistamiseksi olisi siis jo tarpeellinen ruweta käyttämään soweliaita keinoja. (Siniwäri ja hengelliset-liikkeet Sawossa., osa 2, Tapio 5, 30.1.1869)

Neljä vuotta myöhemmin Uusi Suometar käsitteli herätysliikkeen ja värin yhteyksiä täysin eri näkökulmasta: Viipurin alueella, Nokkalan peili-tehtaan väestön keskuudessa levinnyt hengellinen liike tuomitsi punaisen pahana värinä - eikä kirjoittaja kaida näyttämästä sympatiaansa "wäriparkaa" kohtaan:

Tämän liikkeen "kokonaisena" ollessa oli sen suosijoilla pian yleinen tapa wihata muutamia waatteita wärinsä suhteen. Niillä ajoilla, näet, oli pian yleiseen talonpoikaisen waimowäen waatteukseen kuuluwa tulipunainen liiwi, sekä myöskin melkeen samankarwaiset huiwitkin muodissa. Tämä wäriparka tuli kohta niin wihatuksi, etta kiiruun kaupassa lennätti kukin "kääntynyt" sen-wärisen liiwinsä "painajien" käsiin muuksi wäriksi muutettawaksi, tahi myödä sukasi sen n. s. suruttomille syntisille. Lapsiinkin koettiwat he saada istutetuksi kauheaa kammoa tuota wäriparkaa kohtaan; niille nimittiwät he punaista hirmunimellä: "kadotuksen tuli". (Hengellisistä liikkeistä Wiipurin seuduilla., Uusi Suometar 125, 24.10.1873)

Varsin mielenkiintoista lukemista on myös Päivi Räsäsen Käsityötieteen pro gradu -tutkielma vuodelta 2001, Koreuden ryysyt ja valkeat vaatteet - pukeutumisnormit Lars Levi Laestadiuksen saarnoissa vuosilta 1845-1860 (aukeaa pdf-tiedostona). Sen mukaan Laestadiuksen saarnoista tulee voimakkaasti esiin se, että koreus ja komeus ovat syntiä, tai vähintään paheksuttavia asioita - ja erityisesti naisväen heikkous. Koreutta hyvässä löytyy vain viattomuuden valkoisista vaatteista, jotka kuoleman jälkeen saa taivaassa itselleen. Yksittäisiä värejä ei sinänsä mainita ja Räsänen huomauttaakin: Toisin kuin voisi punaisen värin ylellisyysluonteesta päätellen olettaa, Laestadius ei saarnoissaan suoraan paheksu punaista väriä. Paheksuttavina asioina mainitaan saarnoissa mm. "mustat kengät" ja "mustat saappaat" - kaikki liika komeilu ja koreilu - mutta yllättäen tanssia paheksuva pappi lupaa saarnassaan taivaan tien kulkijoille määränpäässä jopa punaiset tanssikengät.

Aiheeseen liittyvän körttipuvun historiasta löytyy lisää Herättäjä-Yhdistyksen sivuilta: Eeva Eerola: Körttipuku kansanpukuna.

Lempivärirengas

Hyvistä aikomuksistani huolimatta en ole saanut koottua lempivärikyselyn tuloksia kunnolla sellaiseksi raportiksi kuin miksi olen aikonut ne koota - mikä ei tarkoita sitä, että olisin hylännyt projektit. Aika vain ei kiusallisesti tunnu antavan periksi. Tulokset ovat kuitenkin kaikki tallella ja toivoakseni lähiaikoina saan venytettyä jo lähetettyjä (ja tietenkin uusia) vastauksia erilaisiksi tilastoiksi. Muistaakseni ensi vuoden aikana alkaa lähestyä kyselyiden kymppivuotinen - joten eikös kymmenen vuotta ole melkoisen hyvä otanta-aika...?

Jospa jostain löytyisi myös rahoitusta (tai vapaaehtoisvoimia) moisten kyselyiden nykyaikaistamiseen. Mokomat ovat tällä hetkellä toteutettu vain perinteisellä lomakeformaatilla, mutta tietokannatkin voisi jossain vaiheessa ottaa käyttöön :)

Siihen saakka: osallistu Colorian kyselyihin:
Lempiväri
Inhokkiväri
Mihin liität värit?
Plus miinus nolla (väribarometri :))
Minkä värisiä ovat viikonpäivät?
Minkä värisiä ovat numerot?
Minkä värisiä ovat kirjaimet?


ps. Kuvassa viimekeväinen tilanne lempivärien jakautumisesta prosentteina... :)

Todenperäinen Wäri-Kirja

Olen harmissani katsellut, kuinka kiireet ovat syöneet aikaa Colorialta ja Coloriastolta. Onneksi kumminkaan ei tarvitse olla yksin: kiitos palautteesta ja kannustuksesta. Ja ennenkaikkea: kiitos materiaalista, jota itselläni ei olisi ollut mahdollisuutta saada Coloriastoon.

Reilun kuukauden aikana Coloriastossa on julkaistu mm. Martti Kujansuun lähettämä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1888 julkaisema Todenperäinen Wäri-Kirja. Ohjeita ja neuwoja kotiwärjyyn -opus, josta nykyvärjärit voivat tulkata itselleen ohjeita yli 120 vuoden takaa.

Paavo Anttilan luvalla Coloriastossa julkaistiin hänen äitinsä, tekstiilitaiteilija Eva Anttilan kirjoittama ja Käsiteollisuus-lehdessä vuonna 1925 julkaistun teksti Hiukan värien merkityksestä.

Syyskuun lopussa Ellinor Ivalon perikunta myönsi luvan hänen Kotiliedessä samana vuonna julkaistun tekstin Jaavalaisista aidoista batik-töistä julkaisuun.

Näiden lisäksi syyskuun ja lokakuun aikana Coloriastoon on tullut useampia englannin- ja ruotsinkielisiä tekstejä, mm. indigovärjäysresepti.

Tervemenoa lukemaan!

Lisää on tulossa. :D

Areena tarjoaa värjäystä

Laitoin linkit Colorian Facebook-sivulle, mutta ei liene pahitteeksi laittaa tännekin: YLEn Areena on syys- ja lokakuun aikana herkutellut väreillä ihan kiitettävästi. Harmillista, ettei palvelussa ole upotustoimintoa, mutta linkitetään perinteisesti.

Olotila: Luonnonvärien uudet ominaisuudet?
Luonnon omista väriaineista voidaan saada aikaan lähes kaikki sateenkaaren värit. Luonnollisia väriaineita tutkitaan erityisellä mielenkiinnolla, koska osa synteettisistä väriaineista on terveydelle haitallisia, karsinogeenisia. Haastateltavana dosentti Riikka Räisänen Helsingin yliopistosta, toimittaja Marjo Harju, Prisma Studio.
Julkaistu: 5.10.2010 klo 15.43
http://areena.yle.fi/video/1333764

Olotila: Lankojen värjäys kasveilla
Puutarhaunelmia, toimittaja Paula Ritanen-Närhi.
Osa 1. : http://areena.yle.fi/video/1303010
Osa 2. : http://areena.yle.fi/video/1303132
Osa 3. : http://areena.yle.fi/video/1303135
Julkaistu: 23.9.2010

Myrkkysieni antaa punaisen värin
Hyvä sienivuosi helpottaa villalankojen värjäystä. Värjäykseen käytetään yleensä myrkyllisiä sieniä, joista saa lankoihin punaisen eri sävyjä kun taas kasvit antavat lähinnä vihreän ja ohran värejä.
Julkaistu: 13.10.2010
http://areena.yle.fi/video/1355659

Esitysaika on kaikissa yllämainituissa jutuissa rajaamaton.

Pinkkiä tositeeveetä

Pakkohan tästä on kirjoittaa. Suomen Big Brother -talossa on menossa Tervetuloa Jeboulandiaan -viikkotehtävä. Sen sijaan, että asukkaat pistettäisiin raatamaan päättömien keskittymistä tai fyysistä rääkkiä vaativien tehtävien keskellä, ilmeisesti tavoitteena on ahdistella talon asukkaat nurkkaan makeudella. Tehtävänä on pitää hauskaa!

...Ympäristö on vaaleanpunainen ja täynnä pehmoleluja, tarjolla on mielettömät määrät sokerista ja makeaa ja talossa soivat ylihilpeät lastenlaulut.

Neljän tunnin kuluttua Elisabet totesi voivansa pahoin ja ihmetteli: Voiko väri oikeasti vaikuttaan näin?

Jotain käsitystä siitä, mitä on meneillään: Vaaleanpunaiset ilmapallot aiheuttivat Elisabetille iltahepulin ("uutinen" ja video; BB 19.10.2010 00:46)

:)

Colour: Design & Creativity / Issue 5

Colour: Design & Creativity -lehden viitosnumeron loputkin artikkelit on nyt julkaistu verkossa!

Lue lisää: http://www.colour-journal.org/2010/5/105contents.htm

Using Cellarium Software as a Creative Tool //Linda Huber and Stefan Gottschalk (Germany)

Production and Anodic Colouring of Newly-Designed Titanium Jewels
//Maria Vittoria Diamanti, Barbara Del Curto, Valeria Masconale and
Maria Pia Pedeferri (Italy)

Between Glare and Abysmal Dark: Toward a Conversation on Colour Appearances
//Juliet Albany (Australia)