31.5.11

Sinisiä, violetteja ja ruskeita ihmisiä



Poliisin myöntämien henkilökorttien ulkoasu uudistuu tästä päivästä lähtien ja viimepäivinä lehdet ovat uutisoineet kovaan ääneen korttien värierottelusta. Mm. Iltalehti otsikoi Ulkomaalaisille erivärinen henkilökortti ja Aamulehtikin Ulkomaalaisille erivärinen henkilökortti kuin suomalaisille - Ulkomaan kansalaisille myönnetään kesäkuun alusta lähtien henkilökortteja, jotka eroavat väriltään selvästi Suomen kansalaisten korteista.

Asia on kerrottu melkoisen suoraan näillä sanoin Poliisinkin sivulla:
Uudet henkilökortit muuttuvat siten, että kansalaisen henkilökortti on värisävyltään sinertävä, alaikäisen henkilökortti violetti ja ulko-maalaisen henkilökortti ruskea.
Poliisin sivuilla kerrotaan myös, että korttiin on lisätty myös uusia turvallisuutta parantavia turvatekijöitä.

Värikorttikeskustelu on jo joillakin keskustelupalstoilla ehättänyt yltyä melkoisille kierroksille: kortteja on verrattu jopa toisen maailmansodan aikaisiin saksalaisten määräämiin keltaisiin tähtiin ja vaaleanpunaisiin kolmioihin. Pitäisikö olla huolissaan?

Pääpointti värien valinnalle tuntuu kuitenkin olevan enemmän käytäntö kuin eri kansallisuuksien erottelu toisistaan: suomalaiset voivat käyttää henkilökorttiaan matkustusasiakirjana, kun taas muiden maiden kansalaiset tarvitsevat matkustusasiakirjakseen oman maansa henkilökortin tai passin. Korttien sisältö ei käytännössä ole muuttunut, mutta nyt ne on helpompi erottaa raja-asemilla. Mutta toisaalta, väri paljastaa nopeammin ulkomaalaisuuden myös muualla asioidessa, mitä korttiin kirjaimin kirjoitettu kansalaisuus ei ehkä niin näkyvästi aiemmin tehnyt.

Mietityttää vain, olisiko samanlaisia otsikoita olisi syntynyt, jos Poliisi olisi tiedottanut uudistuksesta toisin sanoin? Esimerkiksi kertomalla, että uusista värillisistä korteista sininen kelpaa myös matkustusasiakirjana. Ainakin poliisilla olisi ollut myöhemmin paljon enemmän seliteltävää asiakkailleen siitä, minkä värinen kortti kuuluu kenellekin.

26.5.11

Batiikkikursseja tarjolla!

ma - ti 27 - 28.6. klo 10 - 17 Batikin aakkoset
  • tutustuminen vahabatikin maailmaan, oman batikkikankaan suunnittelu, vahaus ja värjäys, illalla mahdollisuus omatoimiseen työskentelyyn
  • ohjaana batik-taiteilija Sirpa Hasa
  • hinta 125 euroa, sisältää opetuksen, lounaat ja päiväkahvit

ke - pe 29.6.- 1.7. klo 10 - 17 Batikin jatkokurssi
  • kokeilullinen kurssi batikin perusteet hallitseville, uusien mahdollisuuksien etsimistä, leikkiä väreillä ja kuvioilla, iltaisin mahdollisuus omatoimiseen työskentelyyn
  • ohjaajana batik-taiteilija Sirpa Hasa
  • hinta 180 euroa, sisältää opetuksen, lounaat ja päiväkahvit

Ennakkoilmoittautumiset ja lisätietoja: sähköpostilla, tekstiviestillä tai soittamalla
sirpa.hasa@hasadesign.fi, Sirpa Hasa, puh. 050 340 0666

12.5.11

Botanic transformation - colour of plants and matter in motion



Muutama viikko sitten tutustuin ISENDissä Ranskassa ruotsalaiseen taiteilijaan, Jeanette Schäringiin, joka kertoi työstään ja tällä hetkellä meneillään olevasta näyttelystään Göteborgin kasvitieteellisen puutarhan Galleria Floras Rikessä. Jeanette on tekstiilitaiteilija, jonka työskentelee luonnon orgaanisten elementtien ja myös kasvivärjäyksen parissa. Installaatiomaisessa näyttelyssä on tekstiilien lisäksi esillä kasvivärejä lasipurkeissa - ne saavat kehittyä omaa aikaansa ja muuttua näyttelyn aikana.

Jeanette pitää työssään hitaista prosesseista ja kasvivärien käyttö liittyy samaan ideologiaan: kasviväreillä ei voi värjätä nopeasti. Prosessi ottaa aikansa, eikä luontoa voi hoputtaa. Jeanettea kiinnostaa myös se, kuinka kasvivärit elävät, ne haalistuvat ja muuttuvat ajan saatossa ja juuri muutos tekee niistä mielenkiintoisen elementin. Hän on käyttänyt projekteissaan hidasta kontaktivärjäystä värjäämällä tekstiileitä kuukausia kylmässä väriliemessä tai asettamalla niiden päälle lehtiä ja muita kasvinosia ja odottanut viikkoja, kun tekstiili on imenyt kasveista väriaineita ja tanniineja itseensä. Lopputulos on aina ennalta-arvaamaton ja elävä.

Jeanette Schäring on valmistunut Göteborgin yliopiston Tekstiilitaiteen osastolta ja sen jälkeen elänyt ja työskennellyt myös ulkomailla. Hän on taiteen teon ohella elättänyt itsensä mm. opettamalla kasvivärjäystä, mm. Masseyn yliopistossa Wellingtonissa, Uudessa-Seelannissa. Hänellä on ollut useita näyttelyitä sekä Ruotsissa että ulkomailla. ISENDissä Jeannette kertoi myös tulevasta näyttelystään (myöhemmin tänä vuonna) Uppsalassa sekä yhteistyöstään Uppsalan yliopiston kanssa kasvien värien ja taideprojektin tiimoilta.

Botanic transformation - colour of plants and matter in motion
Galleri Floras Rike
9.4.-29.5.2011
Auki joka päivä 10-19

Taiteilija itse paikalla esittelemässä näyttelyä 15.5. ja 24.5. klo 14.

Göteborgin kasvitieteellinen puutarha www.gotbot.se
Jeannetten kotisivu www.jeanettescharing.net

10.5.11

Elämän käännekohtien tilat ja värit

Uusi Bryggman-instituutti on aloittamassa toimintaansa ja järjestää ensimmäisenä kansainvälisenä tapahtumanaan tutkijakonferenssin, jonka teemana ovat elämän käännekohtien tilat ja värit.
Rakennetun ympäristön väritys niin ulko- kuin sisätiloissa on intiimiä ja oman aikansa arvomaa-ilmaan ja kauneuskäsitteisiin sidottua. Teema antaa miltei rajattoman määrän monitieteellisiä lähtökohtia tutkimukseen. Etsimme myös kadonnutta väriä.

Pohjoismaiset tutkijat esittelevät tutkimussessioissa konferenssin teemaan liittyviä tutkimus-hankkeitaan. Konferenssiin on tällä hetkellä abstraktien haku:
Abstraktit lähetetään viimeistään maanantaina 23.5.2011 .pdf-muotoisina sähköpostitse osoit-teeseen info@bryggman.fi Tekstien pituuden tulee olla 250–300 sanaa, kielenä ruotsi tai englanti. Eri alojen tutkimus on tervetullutta, esim. arkkitehtuuri, sisustusarkkitehtuuri, taidehistoria, kulttuu-rintutkimus, kaupunkimaantiede, kulttuurimaantiede, historia, uskontotiede, psykologia, psykiatria, hoitotiede, terveystutkimus, väritutkimus, materiaalitutkimus, restaurointi. Hyväksymisestä ilmoitetaan viimeistään 30.6.2011.

Perjantain luennoitsijoita ovat fil.tri Emilie Karlsmo Uppsalan yliopistosta, dosentti Karin Fridell Anter Tukholman Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastosta sekä lehtori Harald Arnkil Aalto-yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta. Lauantain luennoitsijoita ovat fil.lis. Helena Soiri-Snellman Turusta, professori Aino Niskanen Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitokselta, arkkitehti Johan Celsing Tukholmasta sekä professori emerita Riitta Nikula Helsingin yliopistosta. Sunnuntaina on tarjolla opintoretki.

Konferenssikielet ovat ruotsi ja englanti, tulkkauspalvelua ei ole.
Konferenssiin voi ilmoittautua ja sen ohjelmaan voi tutustua Bryggman-instituutin sivuilla.

Elämän käännekohtien tilat ja värit
Tutkimuskonferenssi
25–27.11.2011, Arken (Åbo Akademi)
Tehtaankatu 2, Turku

8.5.11

Värimatka Kiinaan


[Kuvassa yksityiskohta kuvasta: Beijing, yksityiskohta lapsiperheen kodista. Tiibetiläinen tekstiili ja punainen paperivalaisin muodostavat kauniin yhdistelmän. Kuva: Janne Kommonen 2009.]

Kulttuurien museossa Helsingin Tennispalatsissa aukeaa tulevalla viikolla Janne Kommosen, Kirsi Kommosen ja Chen Shuxunin 90 valokuvasta koostuva näyttely Värimatka Kiinaan, joka esittelee kiinalaista värikulttuuria – värien käyttöä, värisymboliikkaa ja väreille annettavia merkityksiä.
Kiinassa väreillä on voimakas symboliarvo, ja yhden värin merkitys voi olla eri yhteyksissä erilainen, jopa vastakkainen. Kiinan kielessä sana väri liittyy onnellisuuteen, sillä sana yán (颜) tarkoittaa sekä väriä että kasvoja muodostaen merkityksen onnesta loistavat kasvot. Koska väreillä on suuri merkitys, Kiinassa toimivien ulkomaisten yritysten on oltava tarkkoja tuotteiden ja viestinnän värivalinnoissa, jotta värit viestisivät toivottuja asioita.

Näyttely Värimatka Kiinaan on esillä 11.5.–27.11.2011 ja sinne on vapaa pääsy.

KULTTUURIEN MUSEO (Tennispalatsi 2. krs, Eteläinen Rautatiekatu 8, Helsinki)
Avoinna ti 11–20, ke-su 11–18.

Näyttelytiedote Museoviraston sivulla: www.nba.fi/fi/varimatka_kiinaan

3.5.11

ISEND 2011

Viime viikon vietin Ranskassa ISEND 2011 -symposiumissa (International Symposium & Exhibition on Natural Dyes) ja se olikin sellainen reissu, että tarinoita ja raportoitavaa riittäisi useammaksi kuukaudeksi. Informaatio-overload oli vain sitä luokkaa, että vastaanottaminen alkoi vaikeutua jo ensimmäisen päivän jälkeen. Seminaaripäivät eivät olleet mitenkään keveitä rakenteeltaan: luento-ohjelma alkoi yhdeksältä ja päättyi neljältä, jonka jälkeen oli vielä kolme tuntia työpajoja, keskusteluja, elokuvia jne. Koska majoituksemme oli noin tunnin kävelymatkan päässä, käytännössä koko viikko kerättiin tasaisesti univelkaa. Mutta kyllä kannatti.

Itselleni viikon kohokohta oli ehdottomasti keskiviikon ekskursiopäivä. Onnistuimme mahtumaan purppurakotiloreissulle, johon kuului myös pieni värikasviretki paikallisella luontopolulla sekä osterifarmilla vieraileminen. Huippukohtana tietenkin omien purppuranäytteiden valmistaminen merenrannalla kotiloista.

Symposiumluennoissa oli paljon mielenkiintoista ja paljon uutta, myös itselleni ihan uusia (perinne)värikasveja, jotka toisella puolella maailmaa ovat yleisiä, mutta joista en täällä puolen maailmaa ole ikinä kuullutkaan. Koko tapahtuman rikkaus olikin osallistujien monipuolisuus: paitsi että osallistujia oli noin kuudestakymmenestä maasta, joukkoon mahtui kaikensorttisia ihmisiä kaltaisistani harrastelijoista ammattitutkijoihin (historioitsijat, arkeologit, biologit, kemistit jne.) sekä käsityöläisiin ja erilaisten ekohankkeiden toteuttajiin.

Postaan myöhemmin kuvia tapahtumasta ja kirjoitan erikseen muutamista esiin nousseista aiheista, mutta sitä odotellessa: ISEND 2011 -sivulla on nyt esillä muutamia videoita, joista voi nähdä etenkin työpajojen antia:
http://www.isend2011.com/videos,269,en.html

1.5.11

YLEn uutisten ensimmäinen värilähetys



En malttanut odottaa yhtä vuotta tasan kolmenkymmenen viiden vuoden tasalukuun, mutta päivä on sentään sama: vappupäivänä tasan kolmekymmentä neljä vuotta sitten YLE lähetti uutisensa ensimmäisen kerran värillisenä - uutiset voi käydä katsomassa Ylen Elävän Arkiston sivulta. Elävän arkiston esittelysivun sanoin:
Makeaa ei myöskään heti annettu mahan täydeltä: alkuaikoina uutiset lähetettiin värillisinä vain viikonloppuisin.

Värilähetysklassikko alkaa pehmeällä laskulla - harvoja väritelevision omistavia ei ole varmaankaan haluttu säikyttää hengiltä. Vappulähetys ei suinkaan ala punaisilla ilmapalloilla ja serpentiinien väriloistolla, vaan harmaahkolla loskamaisemalla Helsingin keskustasta ja kuvaavalla selostuksella: Kaupunki heräsi vappupäivän aamuna kylmänkankeana. Ja aamun ankeutta lisäsi se, että vappuneito Manta oli aamuyön tunteina menettänyt ylioppilaslakkinsa kutreiltaan. Mutta kyllä se sitten puolenminuutin kohdalta alkaa väriksi muuttua :)

Ylen Elävä Arkisto: http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=390&a=9584

8.3.11

Vain naisille


Naisten vaunu Shinjukun asemalla, Tokiossa. Kuva: っ / Wikimedia Commons.

Iltalehti uutisoi elokuussa 2010, että Indonesian Jakartassa on otettu käyttöön oranssit junavaunut, jossa vain naiset saavat körötellä paikasta toiseen vaaleanpunaisilla penkeillä istuen. Tällaisilla vaunuilla on tarkoitus tehdä naisten matkustus turvallisemmaksi ja tarjota heille mahdollisuus matkustaa ilman lähentelyuhkaa. Ajatus ei ole uusi: samankaltaista tarkoitusta palvelevia vain naisille tarkoitettuja vaunuja on käytössä myös muualla maailmassa ja ainakin Japanissa vain naisille tarkoitettuja junavaunuja oli käytössä jo 1900-luvun alussa - joskin 1970-luvulla niiden käyttö lopetettiin. Vain naisille tarkoitetut vaunut - Hana-Densha eli "kukkasade" - kokivat uuden tulemisen Tokiossa 2000-luvun alussa, kun junayhtiöt reagoivat naisten valituksiin lähentelyistä junissa. Kokeilut muuttuivat pian hyvän palautteen vuoksi käytännöksi ja nykyään vaunut ovat vakiokalustoa useammissa Japanin suurissa kaupungeissa.

Japania on pidetty "naisten vaunujen" esimerkkimaana, mutta naisille tarkoitettuja juna- tai metrovaunuja löytyy ainakin Egyptistä (Kairo 1980-luvun lopulta lähtien), Meksikosta, Taiwanista, Malesiasta, Etelä-Koreasta ja Filippiineiltä.

Vain naisille tarkoitettuja junavaunuja koskevien juttujen yhteydessä ei väreistä paljon puhuta, vaikka luulisi, että väri on vahvin signaali, jolla kulkijoita voi ohjata oikeaan paikkaan. Ainakin Malesiassa, Intiassa, Japanin Osakassa, Egyptin Kairossa sekä Brasilian Rio de Janeirossa naisten vaunut on merkitty vaaleanpunaisilla raidoilla tai kylteillä. Delhin metrossa vaaleanpunaiset hindiksi kirjoitetut "vain naisille" kyltit muistuttavat melkein identtisine kukkasineen hyvin paljon japanilaisia kukkasadekylttejä.

Junavaunujen lisäksi ympäri maailmaa on tarjolla myös vain naisille tarkoitettuja takseja, joiden tunnuksena on yleensä vaaleanpunainen. Turvallisuutta lisäävää eittämättä - mutta entäs Kiinan Shijiazhuangissa toissa vuonna avattu, vain naisille tarkoitettu - ja "naisten maun mukaisesti vaaleanpunaiseksi ja purppuraksi maalattu" parkkitalo, jossa "on vähän enemmän tilaa kääntyä"...? Ja metriä leveämmät parkkiruudut.

Näpit irti! Indonesian naiset saivat omat junavaunut häiriköinnin takia, Iltalehti 20.8.2010

7.3.11

Mikä mahtaa olla in?



...kysytään Intercolorin suomenkielisellä sivulla. Kansainvälinen, verkostomainen ja voittoa tuottamaton Intercolor on ennustanut maailman väritrendejä jo 1960-luvulta saakka ja nykyään se toimii kolmessatoista maassa, Suomen lisäksi Kiinassa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, Saksassa, Unkarissa, Italiassa, Japanissa, Koreassa, Portugalissa, Sveitsissä, Thaimaassa ja Turkissa.

Intercolorilta on saatavissa kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä ICfin-väriennuste, joka - sivuston omin sanoin: piirtää suuntaviivoja värien, materiaalien ja kuluttajien mieltymysten liikkeistä lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä saatavilla ovat ennusteet ajanjaksoilta syksy/talvi 2010-2011 kaudelle kevät/kesä 2012. Ilmaiseksi ennusteita ei tietenkään saa: yksi 30 väriä ja niiden selitystä sisältävä värikausi maksaa 164,70 € ja meneillään oleva kausi irtoaa kaupasta muutaman kympin halvemmalla.

www.icfin.com
www.intercolor.nu

5.3.11

Värillistä aikaa mittaamassa: The Colour Clock



Muutamia päiviä sitten postasin Colorian FB-ryhmään, mutten voinut jättää sikseen, sen verran hieno projekti tämä on: Jack Hughesin The Colour Clock esittää kunkin ajan värinä. Onnelliset Macin omistajat saavat täältä myös ladattua itselleen näytönsäästäjän.

Miten tämä toimii? Väriarvo määrittyy heksadesimaaleina kellonajasta. Heksadesimaalivärisysteemi on sama kuin millä nettisivuilla määritellään väriarvot: kuusinumeroisesta luvusta kaksi ensimmäistä määrittelee punaisen, kaksi keskimmäistä vihreän ja kaksi viimeistä sinisen värin voimakkuuden ja näistä kolmesta sitten muotoutuvat kaikki muut värit. Värin määrittävässä koodissa on siis kolme numeroparia: RRGGBB.

Numeroarvolla ikäänkuin säädellään värin voimakkuutta. Kun arvot on minimissään, väri on mustana ja kun arvot ovat maksimissaan, väri on äärimmäisen kirkas. Jos halutaan esimerkiksi kirkas violetti, säädetään punaisen ja sinisen värin lukemia suureksi ja jätetään vihreä nollille. Esim. numerosarja 990099 antaa allaolevan violetin värin.


Kullakin värillä on käytössään kaksi lukua, joista pienin on 00, sitten 01, 02, 03... Numeron 9 jälkeen merkit jatkuvat vielä kirjainten avulla: A vastaa numeroa 10, B numeroa 11 jne. ja viimeisenä on F. Eli aiemmin aloittamani rivi jatkuisi näin: ...09, 0A, 0B, 0C, 0D, 0E, 0F, 10, 11, 12... Suurin luku kunkin värin kohdalla voi olla FF. Mikäli kaikkien värien arvo on minimissään, eli numerosarja on 000000, lopputuloksena on musta. Mikäli kaikki väriarvot ovat täysillä, eli FFFFFF, lopputuloksena on valkoinen.

Luulinkin ensin, että kello poimii suoraan värin kellonajan mukaan, mutta sehän tarkoittaisi, että värisävy olisi koko ajan melko tumma. Jos tunneissa suurin luku on 24, minuuteissa 59 ja sekunneissa 99, kirkkaimmillaankin väri olisi melko tumma sininen (alla).


Mutta kello onkin laitettu kasvavana ja kirkastuvana yhtenäisenä kuuden numeron lukuna kasvamaan väriä. Pitäisi varmaan tarkistaa keskiyöllä, alkaako aika mustasta ja päätyykö valkoiseen. Heksaluvun vaihtumista voi tarkkailla painamalla kellon ajan alla näkyvää aikaa ja takaisin kellonaikaan voi päästä takaisin painamalla toista palkkia.

http://thecolourclock.co.uk/

3.3.11

Luonnonvärejä Appalakeilta

Appalachian Ethnobotany: Natural Dyes from Empathos Productions on Vimeo.

Melko selkosanaisessa videossa selitetään luonnonvärjäyksen perusteiden lisäksi myös Amerikkaan asettuvien eurooppalaistaustaisten uudisasukkaiden värjäysvaiheita - ja lähikuvia värjäyskasveista latinalaisine nimineen!

1.3.11

Värillistä taidetta: Sensorium

THE COLOUR EXPERIMENT: SENSORIUM from Jesse Robertson on Vimeo.


Jesse Robertsonin audiovisuaalinen runo väristä. Runoa varten sata 4-85 -vuotiasta ihmistä kertoivat viisi asiaa, jotka ensimmäisinä heille tuli mieleen spektrin eri väreistä. Kyselyn tulokset yhdistettiin jokaisen värin tutkimustietoon sekä erilaiseen populaarikulttuurista poimittuun äänimateriaaliin.

28.2.11

Luentoa tarjolla Englannissa - Philip Ball

Väreistäkin kirjoittanut tiedekirjailija Philip Ball vierailee luennoimassa Bristolin yliopistossa 1.3. klo 18 (Englannin aikaa) - luento on kaikille avoin ja ilmainen. Luennolla käsitellään teemoja, kuten mistä taiteilijat ovat saaneet värinsä ja kuinka värien saatavuus ja sävyjen lisääntyminen on vaikuttanut siihen, miten taiteilijat maalaavat.

Ainakin joskus luentoja on lähetetty suorana nettilähetyksenä, mutta ainakaan vielä en ole onnistunut saamaan mahdollisen livelähetyksen osoitetta (ja sen laitan heti tänne, jos sellaisen saan). Muussa tapauksessa me täällä etäällä voimme hengata fiilareissa mukana lukemalla Philip Ballin kirjoittamaa teosta Kirkas maa : Miten värit syntyivät - mikä jokaisen värifanaatikon hyllystä pitäisi löytyä.

Philip Ballin mielenkiintoiseen maailmaan voi tutustua myös hänen verkkosivuillaan osoitteessa www.philipball.co.uk tai hänen blogissaan philipball.blogspot.com.

Nettisivujen väriä käsittelevässä osuudessa www.philipball.co.uk/colour.php on ladattavana pdf-muodossa myös väriin liittyvää materiaalia, osa julkaisematonta ja osa aiemmin julkaistua.

------
George Hare Memorial Lecture 2011
Wills Memorial Building, Queen's Rd, Bristol, 6 pm
'Bright Earth: The Invention of Colour'

26.2.11

Sinisiä sieniä



Täytyy sanoa, että luulin aluksi ylläolevaa kuvaa huonoksi kuvankäsittelyksi - mutta ei se olekaan. Kysessä on Lactarius indigo -sieni (synonyymit Lactarius canadensis, Lactifluus indigo), joka englanniksi tunnetaan myös nimillä indigo milk cap, indigo (or blue) Lactarius tai blue milk mushroom ja ruotsiksi nimellä Indigoriska. Olisiko tämä suomeksi siis indigorousku? Sieni kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikassa, itäisessä Aasiassa ja Väli-Amerikassa, mutta sitä on raportoitu löydetyn myös eteläisestä Ranskasta.

Huolimatta siitä, että omassa tutkassani sienestä ei ole ollut tietoa, kyseessä ei ole maailmanlaajuisesti mikään mullistava löytö: se ei ilmeisesti ole luonnollisessa kasvuympäristössään kovinkaan harvinainen ja ruokasienenä sientä näkee ainakin Meksikon, Guatemalan ja Kiinan ruokatoreilla; Meksikossa sitä pidetään toisen luokan ruokasienenä ja ilmeisesti sen syötävyydestä on käyty enemmänkin keskustelua ja kommentit ovat jossain "herkullista" ja "syömäkelvotonta" välillä. Sieni on itseasiassa kuvattu ensimmäisen kerran jo 1822 nimellä Agaricus indigo (Lewis David de Schweinitz). Suomessakin sienestä on puhuttu ainakin joillakin keskustelupalstoilla, mutta ei se mikään yleinen keskustelunaihe ole ollut.

Lactarius indigon väriaine on englanninkielellä guaiazulene (myös azulon); suomenkielistä vastinetta en löytynyt, mutta olisiko se sitten guaiatsuleeni. USAssa aine on FDAn hyväksymä kosmetiikkaväri. Sen värinestettä on käytetty myös marinadien värjäämiseen.

Olisi mielenkiintoista kuulla, onko kenelläkään värjäyskokemusta ko. sienestä? Tai edes tietoa siitä, onko joku joskus kokeillut? Yleensä rouskut eivät ole värisieniä, mutta olisiko tässä poikkeus? Sienestä tulee kirkkaansinistä eritettä, mutta kuten Wikipediakin (en.wikipedia.org/wiki/Lactarius_indigo) kertoo, sininen väri häviää keitettäessä ja sienet muuttuvat harmaaksi.



Ylempi kuva: Wikimedia Commons; Dan Molter, kuvattu Strouds Runin kansallispuistossa, Ohiossa, Yhdysvalloissa.
Alempi kuva: Wikimedia Commons; Alan Rockefeller, Guadalajara, Jalisco, Mexico.

21.2.11

Linkkivinkki: Kremer Pigmente



On todennäköistä, että olen mainostanut tätä (fyysisten) värien ystävän paratiisia jo aiemminkin, mutta joistakin asioista kannattaa toitottaa useamminkin. Saksalainen Kremer Pigmente -yritys on aivan uskomaton värituotteiden kauppa. Jos jotakin pigmenttiä on vain olemassa, se löytyy Kremeriltä. Liike myy myös sellaisia pigmenttejä, joiden myyminen EUssa ja useissa muissakin maissa on käytännössä kiellettyä: mm. lyijyvalkoista, realgaaria, orpimenttia ja muita huippumyrkyllisiä värejä välitetään vain luvan kanssa ammattirestauroijille, ei sentään tavan pulliaisille. Joskin itselläni on Kremeriltä tilattu väriainekartta, jossa on maalatut näytteet myös orpimentista ja realgaarista.

Väriä saa ostaa sekä valmisväreinä (mm. Old Holland -öljyvärit ja Golden-akryylivärit) tai pigmenttijauheina. Yli tuhannen pigmentin valikoiman lisäksi Kremeriltä löytyy myös muita maalaamiseen tai konservointiin tarvittavia aineita ja välineitä erilaisista sidosaineista ja liuottimista pensseleihin saakka. Valikoimista löytyy painettuja ja maalattuja värikarttoja, pigmenttinäytteitä pienissä pulloissa, erilaisia väriainekokoelmia (mm. Church Painter's Assortment)

Maksuprosessi on vain vähän hassu: varmistukseen ei tule mukaan postituskuluja, joten lopullinen summa selviää sitten... jossain vaiheessa. Alle 250 euron ostokset voi tilata myös laskulla, mikä on huomattavasti tietoturvaystävällisempi tapa - tai ainakin tuntuu siltä.