HP:n värihakemisto

Uudehkon printterini ohjeita verkossa etsiessäni törmäsin HP:n sivulla värihakemistoon, joka on äärimmäisen pelkistetty, mutta yllättävän laaja. Varsinaisella sivulla on vain pieni ruutu, johon kirjoitetaan englanniksi värin nimi (esim. raspberry tai red). Hakemisto palauttaa värisanan rgb- ja heksa-arvoineen sekä sen synonyymit ja antonyymit. Värien perässä lukee myös luonnehdinta siitä, kuinka yleinen sana on, esim. widely used, less commonly used tai rarely used.

Tämä lienee kohtuullisen hyvä työväline mm. kääntäjille ja graafikoillekin.

An On-Line Color Thesaurus

Kirjojen kirjo

Syksy tuli ja meni - kai tätä voisi pitää jo alkutalvena, vaikka lumi meni poiskin jo kerran tultuaan. Ulkona on ainakin yhtä monokromaattista kuin autot pihalla. Kiireiden vuoksi on jäänyt kaikki ylimääräinen vähemmälle, myös värien kanssa puuhailu ja bloggailu (niin Colorian kuin Coloriaston kannalta). Eiköhän sivustot ala taas täydentyä, kun arki rauhoittuu hieman.

Vaikka verkkoelämä onkin hieman tauolla, elämä on jatkunut muualla ja joitakin värikirjoja on tullut hankittua viimeisen kuukauden sisällä. Toukokuussa tilasin Suomalaisen kirjakaupan kautta Ian Patersonin A Dictionary of Colour -kirjan, josta tulikin saapumisilmoitus lokakuussa(!). (Ilmeisesti painos oli loppu?) Joka tapauksessa: en lainkaan muistanut tilanneeni koko kirjaa eikä päässäni vilahtanut minkäänlaista mielikuvaa siitä, mitä kirja pitäisi sisällään. Olin lievästi pettynyt, kun sain kirjan käsiini. Teos on juuri sitä, mitä otsikko antaa ymmärtää: värisanakirja. Ei ollut kauhean kallis ostos (17-18€), mutta itse sisällössä ei ole juurikaan sellaista, mitä ei löytyisi Coloriasta. Yli viisisataasivuisesta eepoksesta on varmasti apua esim. kääntäjille ja kielen opiskelijoille. Eniten kirjassa ehkä häiritseekin sen kömpelyys. Kirjan iso koko ja painavuus kiusaa, kun tajuaa, että hieman kevyemmälle paperille ja pienemmällä painettuna ja tiiviimmin taitettuna opus olisi saatu tiivistettyä ainakin puoleen nykykoostaan. Olisi kätevämpi lukeakin.


Marraskuun alkupäivinä tein heräteostoksen Play.comista: Linda Rudkinin Natural Dyes. Kirja kolahti postiluukusta alle viikossa. En ole ehtinyt vielä tarkemmin tutustua kirjaan, mutta oli edullinen ja ainakin pintapuolisesti vaikuttaa asiantuntevalta ja asialliselta. Iso osa kirjasta on ns. värinäytekuvia, eli millaista jälkeä milläkin kasvilla syntyy eri materiaaleille.

Toinen marraskuussa hankkimani uusi kirja (n.16€) oli Akateemisesta ostamani Rosalind Ormistonin ja Michael Robinsonin Colour Source Book. Kirjan kannessa kuvaillaan lausein: Hundreds of real-world examples; technical specifications for 92 colours; perfect as a quick reference for the web; covers print, product, fashion and architecture. En ole oikein päässyt vielä selville, onko kirja lintu vai kala. Ostin opuksen vähän niinkuin junalukemistoa-perusteella ja katselukirjaksi, mutta onhan siinä jopa muutamia värin historiaan liittyviä lyhyitä tarinoita.

Myös muutaman vanhan värikirjahankinnan onnistuin tekemään - molemmat ruotsiksi! Sigurd Frosteruksen Färgproblemet i Måleriet 1 vuodelta 1920 sekä Färgernas system och harmoni vuodelta 1936 löytyivät molemmat Hagelstamin antikvariaatista. Ensinmainittuun on lätkäisty etusivulle hieno ex libris, mutta sivuja ei ole avattu lainkaan! Pitää käydä teräaseella kirjan kimppuun, kunhan saa ruotsinkielen päivitettyä sisäiseen ohjelmistoonsa.

Frosterus on kiinnostanut itseäni henkilönä jo jonkin aikaa. Hän oli suomalainen arkkitehti (1876 - 1956), jonka kädenjälki näkyy mm. Stockmannin tavaratalossa, jota pidetään hänen päätyönään. Frosterus väitteli tohtoriksi värin käytöstä maalaustaiteessa samana vuonna kuin kirjakin on julkaistu. Lieneekö tämä kirjaseni siis Frosteruksen tohtorinväitös vai sen sivutyönä syntynyt sanaelma? Ja onko osaa 1 seurannut myös jälkimmäisiä osia? Lisätietoa otetaan vastaan.

"Hopea on uusi musta"

Kuva ikkunasta: Jyväskylä tiedostaa automuodin.

Hopea on uusi musta kirjoitti Ian Porter autojen väriä koskevassa artikkelissaan Silver is the new black muutama kuukausi sitten (drive.com.au, 29.8.2007).

Everywhere you look these days, there are vehicles painted silver, grey, white and black. But mainly silver. Mostly silver. Predominantly silver.

Porterin mukaan 1900-luvun myyvin väri oli valkoinen, mutta nyt hopealla on huomattava sija värivalikoimissa. Lähes kaikista uusista autoista on hopeanvärinen malli saatavilla. Ja Porter - vaikkakin toiselta puolelta maapalloa ja Australian markkinoita tulkiten - sanoo sen, jonka olen ikkunanäkymistäni jo ajat sitten päätellyt myös kotomaassa päteväksi: lähes yksi kolmannes myydyistä ajoneuvoista on hopeanharmaita ja toiseksi suurimpana seuraa valkoinen lähes viidenneksen myyntiluvuillaan. Musta ja harmaa dominoivat kumpikin noin 10% myynnistä, kuten sininenkin.

Pikaisella laskusuorituksena tämä tarkoittaa sitä, että 70% kaikista autoista on hopeanvärisiä, valkoisia, mustia tai harmaita - siis melko monokromaattisella asteikolla liikkuvaa. Lopusta 30% kolmannes on sinisiä ja ainakin uskoisin, että aika moni näistä sinisistä tummia, mustahkoja värejä.

Omaan havaintooni pohjaten uskaltaisin mainita, että Suomessa myös punaiset autovärit ovat melko suosittuja. Ainakin talvella tuntuu, että joka toinen auto on punainen. Vai häviääkö tuo monokromaattinen 70% autokannasta suojavärityksellään Suomen talviväreihin?

Toivottavasti muutosta on joskus luvassa. 2007 Frankfurt Motor Show'ssa ennustettiin syksyn väriksi vihreää: The Color this Fall Was Green

(Autojen historiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea tuo em. Porterin artikkeli. Se kertoo mm. mielenkiintoisen anekdootin siitä, kuinka 1930-luvulla Mercedes-Benzin kilpa-autoja yritettiin keventää raaputtamalla niiden pinnasta Saksan kansallinen ralliväri, valkoinen maali kokonaan pois: autoista tuli alumiinipintaisia. Kiillotettu alumiinipinta viehättikin siinä määrin, että Mersu maalasi kilpa-autonsa hopeanväriseksi siitä lähtien...)

Laivanhylky-indigo

Jälleen vinkki Natural Dyes -listalta Isabella Whitworth kirjoitti muutamia päivitä sitten Brightonissa parhaillaan olevaan Indigo- näyttelyyn (Indigo - a Blue to Dye For) liittyneestä, muutamia viikkoja sitten pidetystä symposiumista. Indigoasiantuntija Jenny Balfour Paul ei päässyt paikalle, mutta Whitworth kertoi, mitä luennon aihe olisi koskenut. Jenny Balfour Paul oli saanut indigoa espanjalaisen kauppa-aluksen, Nuestra Señora de la Concepción -kaljuunan hylystä (postauksessa puhutaan "shipwreck" indigosta). Alus upposi Karibialla 1641, kun se oli palaamassa Meksikosta Espanjaan. Kyydissä oli mm. kymmeniä tonneja hopeaa ja kultaa sekä valtavat määrät väriaineita. Laivassa itseasiassa huomattiin vuoto matkan alkuvaiheissa ja laiva joutui palaamaan lähtösatamaansa korjauttamaan vuodon. Alus selvisi hurrikaanista, joka vei yhdentoista aluksen laivastosta yhdeksän, mutta kuukautta myöhemmin alus rysäytti karille.

Jo reilu neljäkymmentä vuotta myöhemmin kapteeni William Phips paikansi hylyn ja nosti miehistöineen sieltä tonneittan kultaa ja hopeaa. Aluksen sijainti jäi kuitenkin unholaan ja se löydettiin uudelleen vasta 1978 (Burt Webber).

Laivassa kuljetettua indigoa oli tarkoitus käyttää espanjalaisten asepukujen värjäykseen.

Jenny Balfour Paul värjäsi näytteillä puuvilla- ja villakankaita Brightonin näyttelyä varten ja kehui sinistä parhaaksi siniseksi, jota on nähnyt.

Natural Dyes-listan jäsen Kimberly huomautti, että keskiamerikkalainen indigo on väriltään hyvin erilaista kuin intialainen tai japanilainen indigo. Kalifornialainen indigo on sinisempää, siinä ei ole niin paljon vihreitä alasävyjä. Readingin yliopiston professori Philip John ("plant biochemist") puhui omassa esitelmässään keskiaikaisen värimorsingon ja indigon useista epäpuhtauksista. Hän esitti myös epäilyn siitä, että vuoden meriveden vaikutuksen alaisina ovat jollain tavalla puhdistaneet indigo-aineita epäpuhtauksista.

Isabella Whitworthin sivuilla on kuvia värjätyistä tekstiileistä: http://www.isabellawhitworth.co.uk/whatsnew/whatsnewpage.html

Murex, Cochineal and Indigo. Natural Dyes of Oaxaca

Natural Dyes -listalla oli muutama päivä sitten linkkivinkki Meksikon luonnonvärien - murexin, kokenillin ja indigon - hienoon kuvaesittelyyn. Traditions Mexico's Travels Through Images -valokuva-albumissa on 33 luonnonvärjäykseen tavalla tai toisella liittyvää laadukasta kuvaa. Sivulla on myös muita Meksikolaisesta kulttuurista kertovia valokuva-albumeja.

Siniset miehet, osa 2.

[Kuva: Theater Foyer, Theater am Potsdamer Platz, Berlin, Germany / Stefan-Xp]
Teen parhaillani Cirque de nuit -kuvasarjaani ja etsiskelin hieman taustatietoa harlekiinihahmosta, kun löysin sinisten miesten sivun.

Blue Man Group on Phil Stantonin, Matt Goldmanin ja Chris Winkin 1980-luvulla perustama trio, joka maalaa itsensä siniseksi, pukeutuu mustaan ja esiintyy mykästi, mutta interaktiivisesti rokkiannoksen ja valojen säestämänä. Ryhmän nettisivuilta löytyy kaikenlaista kummaa tutkittavaa: www.blueman.com.
Juuri nyt ryhmän voi nähdä How to be a Megastar Tour 2.1 -tourneella Amerikassa. Tourneella on oma kotisivunsa, jossa lisää mm. videoita ja kiertue päiväkirjaa: www.howtobeamegastar.com

MyCuppa - kuppi väriskaalalla

Kupin sisäpintaan on painettu värikartta kerman ja maidon kaatajille: väriskaala kertoo urpommallekin maidonkaatajalle tai kahvia tilatessa, milloin väri on sopiva.
Kuppi oli kovasti otsikoissa jo elokuussa, mutta jäin odottelemaan, josko löytäisin suomalaisen myyjän. Ainakaan vielä ei ole silmiin osunut. Englantilainen suck.uk.com (josta myös kuva) myy mukia 8 euron hintaan (päälle postikulut).

Vastaavan tyyppinen idea on keksitty jo aiemminkin: Onkar Singh Kular on esitellyt 126 Pantone Mugs -projektin väriskaaloineen. Värillisiä teemukeja voi käydä ihailemassa projektisivulla (löytyy Kularin nettisivuilta otsikon Machines For Living alta).

Punaisen paidan päivä

Ympäri maailmaa tekstiviesteissä, keskustelupalstoissa ja blogeissa levinnyt viesti pyytää ihmisiä pukeutumaan tänään punaiseen paitaan:

In support of our incredibly brave friends in Burma: May all the people around the world wear a red shirt on Friday, September 28. Please forward.

Punainen väri on näkynyt Burman mielenosoituksissa, kun protesteissa näkyvästi esillä olleet buddhalaismunkit ovat marssineet punaisessa kaavussaan.

Sinikielet

Uutisissa on ollut juttua blue tongue-karjataudista, jota on viime aikoina löydetty mm. Ruotsista sitä levittävistä polttiasista. Colorian kautta sain välittömästi pari tiedustelua siitä, osaisinko kertoa, mistä taudin nimi tulee. Mutulla arvelin luonnollisesti, että ehkä sininen kieli viittaa jotenkin siihen, että sairastuneiden eläinten kieli muuttuu siniseksi... Siis tiedongooglauskierros: blue tongue eli sinikielitauti on maailmanlaajuinen märehtijöiden kulkutauti, joka ei tartu ihmisiin. Se leviää orbiviruksiin kuuluvan blue tongue -viruksen (BTV) välityksellä. Virusta levittää Culicoides imicola -polttianen. Sinikielitaudissa eläimen lämpö nousee, syljeneritys lisääntyy, naama ja kieli turpoavat ja kieli alkaa sinertää. Karanteenia pidetään tehokkaimpana taudin leviämisen estokeinona, mutta esim. Italiassa on karjaa myös rokotettu sitä vastaan.
Luonnontieteellinen keskusmuseo: Evira ja Helsingin yliopisto selvittävät sinikielitautia levittävien polttiaislajien esiintymistä Suomessa (tiedote 19.07.2007)

Googlatessani taudista tietoa, matkaan tarttui muutakin sinikielistä kuin yllä mainittu virustauti.

Netwellness.org -sivulla, joku on tiedustellut, onko nautitut Pepto (-Bismol) tabletit voineet vaikuttaa kielen värjäytymiseen tummansiniseksi/mustahtavaksi. Vastaus kuuluu vapaasti käännettynä näin: Pepto-Bismol sisältää vismuttia, joka usein reagoi kielen pinnalla olevien normaalien bakteerien kanssa niin, että muodostuu musta yhdiste. Tämä on harmitonta, mutta voi yllättää.

Yleisimmin ihmisten kielen sinisyys syntyy elintarvikkeiden värjääminä - varsinkin karkkeja syödessä. Kieli voi alkaa sinertää myös korkeissa olosuhteissa. Sininen kieli voi olla myös sairauden oire.

Sinikielinen chow chow on yksi vanhimmista koiraroduista. Niitä on pidetty vahtikoirina ja metsästyskoirina, mutta myös syöty - sininen kieli on ollut erityistä herkkua. Koiran sinikielen synnylle on useita tarinoita. Yhden mukaan chow chow pelasti erakkona asuneen munkin, joka eräänä talvena loukkasi itsensä ja olisi paleltunut kuoliaaksi, ellei koira olisi auttanut. Chow chow toi miehelle ruokaa ja puuta salaman hiillyttämästä puusta - samalla koiran kieli muuttui mustaksi. Toinen tarina kertoo, kuinka jumala päätti tehdä taivaankanteen pieniä aukkoja päästääkseen valon pilkkopimeään maailmaan. Näin syntyneitä aukkoja nimitämme tähdiksi; niiden kohdalta taivaankanneen mustat kappaleet putosivat maahan ja chow chow -koirat söivät ne saaden kielensä siniseksi.

Myös ryppyisellä sharpei-koiralla on sininen kieli.

Koirat eivät ole eläinmaailman ainoita sinikielisiä. Tiliqua scincoides-lisko eli common blue-tongue skink on yleisin sinikieliskinkki terraario-oloissa. Lisää juttua ja pieniä kuvia löytyy osoitteesta Baby blue-tongues are out (ABC Science Online helmikuu 2000). Sivulla voi kuunnella myös audiona selityksen sille, miksi liskon kieli on sininen. Australiassa lisko on ilmeisen suosittu: se ollut nimen inspiraatiolähteenä Australia Brisbanessa sijaitsevalle Blue Tongue Backpackers-retkeilymajalle, Blue Tongue Helicopter Services -helikopteripalvelulle, Blue Tongue Harmonica School -soittokoululle ja samaten australialaiselle Blue Tongue Brewery -panimolle. Blue Tongue -ravintoloista Australiasta löytyy enemmänkin. Australialainen Blue Tongue Studio korjaa vanhoja posliineja, Blue Tongue Carpets myy alemattoja, Blue Tongue Vineyards on viinitila, Blue Tongue Records tuottaa länsiaustralialaista blues ja roots-musaa, Blue Tongue Building Approvals jakaa rakennuslupia, Blue Tongue Filmsin oma sivu MySpacessa ja Blue Tongue Sheepskin -kengissä on hyvä kävellä... Internet Movie DataBasesta löytyvä leffa Blue Tongue (2005) on totta kai... australialainen.

Ja vieläkin: vuonna 1995 perustettu Blue Tongue Entertainment on Australiassa sijaitseva pelitalo, jonka tuotantoa on mm. Nicktoons Battle for Volcano Island ja Nicktoons: Unite! -pelit. Blue Tongue -peliyhtiöstä enemmän voi lukea www.bluetongue.com-nettisivulla. Blue Tongue nettipeli on ihan eri juttunsa, sitä voi käydä pelaamassa osoitteessa www.onlineflashgames.org/ 10-puzzle-games/ 1163-flash-game-blue-tongue/ play.html

Perunapainoa

[Yksityiskohta Mirja Majevskin kuvasta]

Ulla vihjaisi Virossa järjestettävistä perunapainofestareista (viroksi Kartulitrüki Festival ja englanniksi Potatoprint Festival). Harmillisesti tämän vuoden festarit ovat juuri päättyneet, mutta ensi vuonna tulee uudet! Nettisivuilla on sentään galleriassa vinkeitä perunapainokuvia katsottavana!
printpotato.pri.ee

Muistan viimeksi joskus pienenä kaivertaneeni perunaa painamistarkoituksiin (silloin vesivärillä ja paperille), mutta taito ei ole unohtunut, koska verkossa on useampiakin perunapainamista neuvovia sivuja. Kaupallisestikaan perunapainoa ei ole täysin unohdettu: mm. Kax Ciraffia myy sisustustuotteita Afrikasta ja Intiasta ja heillä näyttää olevan myös perunalla painettuja tekstiilejä tarjolla: kaxciraffia.fi/tuote_tekstiilit.html. Varsin vinkeä typografisen taiteen edustaja on myös 26 visuaalisen runon potato print postcards -postikorttikokoelma.

Voisikin olla ihan hyvä idea taas alkaa leikellä perunoista painokuvia itse tekemiin kortteihin. Sellaisia en ole aikoihin tehnyt saati sitten vastaanottanut.

Syyskuun linkkivinkkejä

Alla on muutama minulle syyskuun aikana tullut linkkivinkki.

Functional and Art Textiles of Rowland and Chinami Rickettsin sivuilta löytyy paitsi tietoa heidän tekstiilituotteistaan myös hienoja kuvasarjoja sekä japanilaisen indigon viljelystä että sillä värjäämisestä.
www.rickettsindigo.com

Name that Color - Chirag Mehtan värien nimeämisprojekti on kiva nettilelu leikitellä värien kanssa.
chir.ag/phernalia/name-that-color

Oma lempparini, Colour Lovers, on jossain välissä uudistunut hurjasti. Väripalettien ja -kombinaatioiden lisäksi nyt on tarjolla myös juttuja väristä!
www.colourlovers.com

Islannin värejä

Islannin reissuni veikin loppujen lopuksi paljon enemmän aikaa kuin olin odottanut - kaikkine valmistautumisineen ja palautumisineen. Coloriaan tulee lähipäivinä Islannin innoittamana islantilaisia värisanoja ja muutamia sanontojakin ujutan sivuille, mutta tässä jo vähän tarjolla Islannin värejä.

Maan värikkyyttä on aivan mahdotonta kuvata kameralla tai sanoin, se on pakko nähdä itse. Meren läheisyys ja kosteus tekee "tavallisistakin" ruohon ja hiekan väreistä voimakkaampia, mutta myös maaperässä on väriä vaikka muille jakaa.


Siellä täällä oli aavemaisen sinisinä hohtavia lampia.


Punaista hiekan seassa.


Kraateri Keriðiin seinämää.


Seljalandsfossin putouksella sateenkaaria kulki kaikkiin suuntiin ja kaikkialla.










Siellä täällä rinteessä ja jalkojen alla oli voimakkaan punaisia läikkiä, mutta varsinaisen epätodellista oli Myvatnin lähellä Námaskarðissa, jossa kuumat lähteet suitsuttivat maahan mitä omituisempia värejä. En voinut olla miettimättä, oliko voimakas punainen sinooperia: koko paikassa oli äärimmäisen voimakas rikin tuoksu, kaipa sieltä elohopeaakin löytyy?







Matkakertomuksemme on kokonaisuudessaan luettavissa: http://www.coloriasto.net/kuvat/07islanti/.

Sienivärjäyspäivä Iitissä

Sienivärjäyspäivä
15.9.2007
klo 10-17

Värikeskus, Kymentaantie 1, Iitti KK.

Sienillä värjäystä eri menetelmillä, ohjaajina Päivi Hutri ja Kris-Tiina Valolahti.

Kurssin hinta 30,- + materiaalimaksu käytön mukaan.

Alennettu kurssihinta 25,- Värikäsi ry:n, Kymenlaakson sieniseuran ja Tuusulan Sienipolkulaiset ry: n jäsenille.

Ilmoittautuessasi kerro myös, haluatko mukaan lounastilaukseen. (5,- /hlö)

Jos kiinnostuneita riittää, järjestetään lisäksi kurssi orakkailla värjäyksestä perjantaina, lokakuun 12. päivänä. Ilmoittaudu.

Värikeskus: Värikäsi ry, Kymentaantie 1, 47520 IITTI
K-T Valolahti 050 409 7552, R. Liski 040 773 1889, P. Hutri 040 727 5501
www.varipaletti.com
sähköposti: varikeskus ät gmail.com

Väriherkkuja luonnosta

Ruskealle ei haluta haista.

Pink Sugar. Aquolina.

Sain muutamia vuosia sitten viestin Liisalta, joka keräili hajuvesipulloja ja lähetti listaa niistä hajuvesistä / tuoksuista, joiden nimissä väri esiintyy jollakin tavalla. Tänään päätin siirtää listan Coloriaan ja päivitin sitä muutamilla uusilla. (Tsekkaa lista)

Jakauma värinimien kanssa on melko selkeä: musta, punainen ja sininen näkyvät sekä naisten että miesten tuotenimissä kohtuullisen usein. Violettia, turkoosia, oranssia ja keltaista on tarjolla vain vähän. Suurempaa vertailua naisten ja miesten välillä ei voi oikein tehdä, koska miehille tuotteita on vähemmän kuin naisille (vaikkakaan ero ei enää ole valtava...) Tässä listassa harmaata tarjotaan kuitenkin vain miehille ja vaaleanpunaista vain naisille (tosin TIEDÄN, että miehille on olemassa hajusteita vaaleanpunaisissa pulloissa, vaikka nimi ei siihen viittaakaan) ja valkoistakin huomattavassa määrin enemmän naisille. Vaikka hajuvesissä lienee Cinnamonia ja Amberia, varsinaista ruskeaa ei löydä tämän listan nimistä kuin yhdestä, sikarinnäköisestä hajusteesta.

Ei ole vaikea päätellä, mikä mättää ruskeassa. Suurimmalla osalla sitä voimakkainta mielenyhteyttä ruskean hajuun ei voi heti kumota, vaikka ruskean voisi yhdistää niinkin kauniisiin tuoksuihin kuin kahviin, kaneliin ja suklaaseen. Joten ei ihme, ettei ruskea valloita parfyymien nimissä. Pakkauksissa se kuitenkin on varsin yleinen. Pakkauksista ja pulloista löytyisikin varmasti kirjoitettavaa monen kirjan verran (ja on kai kirjoitettukin), mutta näillä näkymin Coloriassa löytyy juttua vain hajusteiden nimistä.

Verkossa on kuitenkin muutama varsin hieno parfyymisaitti, joilla kiinnostuneiden kannattaa vierailla:
Museum del Perfum Barcelona
Grasse International Perfume Museum