Sanoja sävyistä - sävyjä sanoista

Aamutuimaan tuli muutamakin meili samasta asiasta - värien sävyistä ja sävynimistä.

Väreihin perehtymättömälle voi välillä olla hankala selittää, että jonkun tuotemerkin kobolttisininen öljyväri voi olla ihan eri sävyinen kuin toisen tuotemerkin kobolttisininen öljyväri, vaikka periaatteessa koostumus onkin aivan sama. Pigmenteissä itsessään värisävyyn vaikuttaa aina sen kemiallinen koostumus: esim. koboltinsiniset ovat värejä, joissa sininen väri tulee koboltista, mutta sävy voi vaihdella hyvinkin paljon sen mukaan, mitä muita mineraaleja pigmenttiin on sekoittunut. Luonnonpigmenteissä värisävyt vaihtelevat rajustikin, koska mineraaleihin sekoittuneita epäpuhtauksia on melkein mahdoton irrottaa - ainakaan kustannustehokkaasti. Mutta synteettisissä väreissä epäpuhtaudet saadaan pois ja lopputuloksena on puhdas pigmentti, joka yleensä on vuodesta toiseen tasaisesti saman värinen.

Puhdas synteettinen pigmenttikään ei välttämättä silti päädy kaupan hyllylle samanvärisinä maalituotteina. Jos pigmenttitehtaalta lähtee kaksi samanväristä pönttöä pigmenttiä eri maalitehtaisiin, lopputulos todennäköisesti poikkeaa toisistaan, vaikka itse pigmentti olisi prikulleen sama. Maalitehtaat käyttävät erilaisia sideaineita ja myös täyteaineiden laatu ja määrä vaikuttaa siihen, minkä värisenä pigmentti lopulta tulee tuubista ulos.

Myös yksinkertaisesti se, kuinka hienoksi pigmentti on jauhettu, vaikuttaa värisävyyn, etenkin aidossa ultramariinissa ero on huomattava.

Tämän lisäksi kauppojen hyllyltä löytyy myös sävyvärejä. Koska monet aidot pigmenttivärit ovat kalliita tai hankalasti käsiteltäviä, tai värin ominaisuutta muuten vain parannetaan, niitä korvaamaan on tehty erilaisia sekoitusvärejä. Suomenkielellä harvoin tätä eroa painotetaan, mutta jos katsoo tuubien alkuperäisiä merkintöjä, niistä voi lukea vaikka umbra ja umbra hue. Englanninkielisissä värituubeissa yleensä hue tarkoittaa maaliainetta, jonka väri tulee kahden tai useamman värin sekoituksesta. Tämä ei tarkoita, että sekoitusväri olisi välttämättä huonompi - se voi olla ominaisuuksiltaan jopa parempikin - mutta nimityksissä se on hieman harhaanjohtava.

Ja jotta pakka menisi oikeasti sekaisin, valmistajat myös käyttävät nimiä aika holtittomasti - niihin ei oikeastaan ole mitään varsinaista säännöstöä. Sekavan nimiviidakon avuksi on luotu erilaisia luokitteluita, joista kansainvälinen Colour Index on pigmenttien kohdalla se luotettavin (hieman sama asia kuin Pantone painovärimaailmalle): kaikilla sekoittamattomilla väripigmenteillä on oma CI-numeronsa. Ammattilaistaiteilijaväreihin on yleensä merkitty pakkaukseen CI-numerolla, mistä väristä on kysymys; jos kyseessä on sekoitusväri, CI-numeroita on kaksi tai enemmän.

Epätäydellinen, mutta tärkeimmät pigmentit sisältävä CI-numerolistaus löytyy Colorian sivuilta osoitteesta: http://www.coloria.net/org/indeksi.htm

PotatoPrint Festival 2011

Kuudes kansainvälinen pottupainofestari pidetään 12.-14.8.2011 Järvassa, Virossa. Tämän vuodena on Kiri; muinaissana tarkoittaa kuvioita, kuviointia, kirjaimia, fontteja ja kirjoitusta. Festareiden työpajat liittyvät edellämainittuihin ja lisäksi paikan päällä painetaan pottukuvioilla luonnonvärejä niin kankaisiin kuin seinäpapereihin. Tarkempi ohjelma löytyy festarin omalta sivulta: http://www.printpotato.pri.ee/home.html

DipDay 2.9.2011

DipDay:n blogi on nyt auki ja löytyy osoitteesta dipday.blogspot.com
Blogissa julkaistaan tietoja ensimmäiseen kansainväliseen väripäivään eli DipDay:hin liittyvistä tapahtumista. Blogin kautta voit kertoa omasta tapahtumastasi ja kutsua muita osallistujia paikalle (=tiedottaa) sekä tutustua muiden järjestämiin tapahtumiin.

DipDaytahän vietetään ensimmäisen kerran 2.9.2011 Värjärikillan 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi!

Miksi smaltti harmaantuu?

[Kuva: Hans Holbain nuorempi: Sir Brian Tuken muotokuva (National Gallery of Art, Washington D. C.). Kuvan tausta oli alunperin smalttisininen, mutta on ajan myötä muuttunut ruskeaksi.]

Smaltti on sininen lasipigmentti - käytännössä hienoksi murskattua lasia - jota käytettiin kohtuullisen paljon maalaustaiteessa 1500-1700 -luvuilla. Smaltissa on kuitenkin omalaatuinen ongelma: sininen häviää hiljalleen ja pigmentti harmaantuu. Tämän lisäksi pigmentti ei sekoittunut kovin hyvin öljyyn ja kun 1700-luvun lopulla markkinoille alkoi tulla muita edullisempia sinisiä värejä, smaltin käyttö hiljalleen loppui.

Smaltin harmaantuminen valmiissa maalauksissa tunnettiin jo 1600-luvulla ja selittämättömästä ilmiöstä on kirjoitettu useita eri teorioita, kunnes tänä vuonna asiaan vihdoin saatuun selvyyttä. Vuosisatoja piinanneella mysteerillä on kuitenkin kovin arkinen selitys: pigmentin sininen väri tulee koboltista ja harmaantuminen johtuu potaskaioneiden häviämisestä pigmenttipartikkeleista ja täten koboltti-ioneiden muuttumisesta uudessa fyysisessä ympäristössä - mikä johtaa sinisen värin katoamiseen.

Lue lisää smaltista Coloriasta: www.coloria.net/varit/smaltti.htm

Why Have Murillo’s Skies Turned Grey? Researchers Find Key to Pigment Fading (ScienceDaily, 19.5.2011)

Conservation Science: Smalt (Conservation TATE)

Värjärikilta 10 vuotta

Värjärikilta ry on luonnonvärjäreiden oma yhdistys, joka pyrkii toiminnallaan kokoamaan luonnonväreistä kiinnostuneita yhteisen värikkäästi porisevan padan äärelle. Yhdistyksen jäseniä yhdistää kiinnostus luonnonväreihin: värjäystekniikoihin, värien historiaan ja ekologisuuteen.

Värjärikilta täyttää tänä vuonna 10 vuotta! Onnea Värjärikillalle, joka juhlii syntymäpäiviään mm. tänään päättyvillä, vuosittain järjestettävillä Värjäripäivillä. Itselleni Värjärikiltaan kuuluminen on ollut antoisaa, vaikka oma kasvivärjäilyni ei tapahdukaan aina kaikkien taiteen sääntöjen mukaan - kuulun niiden hyvin harvojen joukkoon, jotka ovat keittäneet langat kiinni kattilan pohjaan (lienenköhän peräti ainoa?) Olen välillä melkein oikeasti kuullut, kuinka jonkun käsityön ammattilaisen tai opettajan sydän rutisee tuskasta hänen seuratessaan kovakouraista langan käsittelyäni, mutta silti kaikkien kukkien on annettu kukkia: tilaa on kokeilulle ja yrittämiselle.

Värjärikiltalaisia on joka lähtöön: suuri osa kiltalaisista lienee kädentaitoalalla joko opettajina tai kädentaitajina ja käsityöläisinä, mutta mukaan mahtuu hyvä poikkileikkaus monista muista ammateista, ja taitotasokin vaihtuu työkseen värjäävistä ammattilaisista kerran vuodessa värjääviin harrastelijoihin - ja siitä kirjosta syntyy hyvä soppa. Värjärikillan jäsenmaksu on 25€/vuosi ja sillä saa kotiin mm. Värillä-lehden.

www.varjarikilta.fi
Killan blogia voi lukea osoitteessa varjarikilta.blogspot.com

Uusia pigmenttejä

Kuva: Oregon State University

Kaksi vuotta sitten Oregon State Universityn (OSU) kemistit loivat maailman parhaana pidetyn sinisen pigmentin. Se keksittiin oikeastaan vahingossa: laboratoriossa tutkittiin mangaanioksidien sähköominaisuuksia ja kun eräs näyte kuumennettiin yli tuhanteen Celsius-asteeseen, näyte muuttui voimakkaan siniseksi. Kun uuden värin erinomaiset ominaisuudet huomattiin, sähkötutkimus sai jäädä ja kemistiryhmä keskittyi uuden pigmentin tutkimiseen. Pigmentti saa värinsä mangaanista, mutta sen rakenne on erityinen, kristallimainen.

Pian huomattiin, että vaihtamalla rakenteeseen muita alkuaineita, voidaan tuottaa myös muita värejä. Nyt kemistiryhmä on käyttänyt sinisen värin kristallirakennetta uusien väriaineiden luomiseen. Ensimmäisenä listalla on kirkkaanoranssi pigmentti, jonka ytimenä on rauta. Tutkijaryhmä saattaa kokeilla myös kuparin ja titaanin käyttämistä vihreän pigmentin luomiseen. Myös keltaisten, ruskeiden ja punaisten uusien pigmenttien luominen on listalla.

Uusien pigmenttien kristallinen rakenne on ollut tiedossa jo aiemmin, mutta niitä ei oltu koskaan ajateltu valmistaa kaupalliseen käyttöön. Erittäin vakaiden, kestävien ja hyvin happoja ja kuumuutta vastustavien värien kaupallinen valmistus entistä turvallisemmin ja ympäristötekijät huomioon ottaen olisi suuri mullistus väriainemarkkinoilla, jossa suuri osa keskinkertaisista pigmenteistä valmistetaan edelleen hyvin luontoa rasittavalla tavalla.

OSU on jo hakenut patenttia löytämälleen teknologialleen ja viimeisimmistä löydöksistä julkaistiin hiljattain juttu American Chemical Societyn lehdessä Inorganic Chemistry.

Pigment Discovery Expanding Into New Colors (ScienceDaily, 27.7.2011)
Accidental Discovery Produces Durable New Blue Pigment for Multiple Applications (ScienceDaily, 19.11.2009)

Coloria-sivu Facebookissa

Hyvää kesää kaikille Colorian ystäville!

Aktiivisimmat lukijat ovatkin varmaan huomanneet, että Coloria blogeineen on vaipunut kesäkoomaan - tarkoitus on täältä kuitenkin jossain vaiheessa kömpiä taas hereillekin ja alkaa päivitellä lisäjuttuja. Myös Colorian pääsivu on pienen uudistuksen alla. Näkyviä muutoksia alkaa jälleen tulla hiljalleen syksyn aikana.

Kesän ensimmäisenä aktiviteettina piti käydä pelastamassa Colorian Facebook-ura: pari vuotta toiminut ryhmä uhattiin arkistoida, ellei sitä päivitetä uudempaan ja päivitys ei puolestaan onnistunut, koska sitä luvattua päivitysnappia ei tullut. Facebookin mukaan ryhmät on tarkoitettu pienille porukoille, kuten perheille, yhteydenpitoa varten... Vaikka Colorian ystävät nyt yhtä suurta perhettä olisivatkin, niin tein silti Facebookin kehotuksesta Colorialle oman Facebook-sivun, josta voi käydä tykkäämässä! Ja käykää tykkäämässä, jos Coloriaa kannatatte!

Colorian Facebook-sivulle.

Hyvää loppukesää kaikille - nauttikaa kesän väriloistosta!

Sinisiä, violetteja ja ruskeita ihmisiä

Poliisin myöntämien henkilökorttien ulkoasu uudistuu tästä päivästä lähtien ja viimepäivinä lehdet ovat uutisoineet kovaan ääneen korttien värierottelusta. Mm. Iltalehti otsikoi Ulkomaalaisille erivärinen henkilökortti ja Aamulehtikin Ulkomaalaisille erivärinen henkilökortti kuin suomalaisille - Ulkomaan kansalaisille myönnetään kesäkuun alusta lähtien henkilökortteja, jotka eroavat väriltään selvästi Suomen kansalaisten korteista.

Asia on kerrottu melkoisen suoraan näillä sanoin Poliisinkin sivulla:

Uudet henkilökortit muuttuvat siten, että kansalaisen henkilökortti on värisävyltään sinertävä, alaikäisen henkilökortti violetti ja ulko-maalaisen henkilökortti ruskea.

Poliisin sivuilla kerrotaan myös, että korttiin on lisätty myös uusia turvallisuutta parantavia turvatekijöitä.

Värikorttikeskustelu on jo joillakin keskustelupalstoilla ehättänyt yltyä melkoisille kierroksille: kortteja on verrattu jopa toisen maailmansodan aikaisiin saksalaisten määräämiin keltaisiin tähtiin ja vaaleanpunaisiin kolmioihin. Pitäisikö olla huolissaan?

Pääpointti värien valinnalle tuntuu kuitenkin olevan enemmän käytäntö kuin eri kansallisuuksien erottelu toisistaan: suomalaiset voivat käyttää henkilökorttiaan matkustusasiakirjana, kun taas muiden maiden kansalaiset tarvitsevat matkustusasiakirjakseen oman maansa henkilökortin tai passin. Korttien sisältö ei käytännössä ole muuttunut, mutta nyt ne on helpompi erottaa raja-asemilla. Mutta toisaalta, väri paljastaa nopeammin ulkomaalaisuuden myös muualla asioidessa, mitä korttiin kirjaimin kirjoitettu kansalaisuus ei ehkä niin näkyvästi aiemmin tehnyt.

Mietityttää vain, olisiko samanlaisia otsikoita olisi syntynyt, jos Poliisi olisi tiedottanut uudistuksesta toisin sanoin? Esimerkiksi kertomalla, että uusista värillisistä korteista sininen kelpaa myös matkustusasiakirjana. Ainakin poliisilla olisi ollut myöhemmin paljon enemmän seliteltävää asiakkailleen siitä, minkä värinen kortti kuuluu kenellekin.

Batiikkikursseja tarjolla!

ma - ti 27 - 28.6. klo 10 - 17 Batikin aakkoset

• tutustuminen vahabatikin maailmaan, oman batikkikankaan suunnittelu, vahaus ja värjäys, illalla mahdollisuus omatoimiseen työskentelyyn
• ohjaana batik-taiteilija Sirpa Hasa
• hinta 125 euroa, sisältää opetuksen, lounaat ja päiväkahvit

ke - pe 29.6.- 1.7. klo 10 - 17 Batikin jatkokurssi

• kokeilullinen kurssi batikin perusteet hallitseville, uusien mahdollisuuksien etsimistä, leikkiä väreillä ja kuvioilla, iltaisin mahdollisuus omatoimiseen työskentelyyn
• ohjaajana batik-taiteilija Sirpa Hasa
• hinta 180 euroa, sisältää opetuksen, lounaat ja päiväkahvit

Ennakkoilmoittautumiset ja lisätietoja: sähköpostilla, tekstiviestillä tai soittamalla
sirpa.hasa@hasadesign.fi, Sirpa Hasa, puh. 050 340 0666

Botanic transformation - colour of plants and matter in motion

Muutama viikko sitten tutustuin ISENDissä Ranskassa ruotsalaiseen taiteilijaan, Jeanette Schäringiin, joka kertoi työstään ja tällä hetkellä meneillään olevasta näyttelystään Göteborgin kasvitieteellisen puutarhan Galleria Floras Rikessä. Jeanette on tekstiilitaiteilija, jonka työskentelee luonnon orgaanisten elementtien ja myös kasvivärjäyksen parissa. Installaatiomaisessa näyttelyssä on tekstiilien lisäksi esillä kasvivärejä lasipurkeissa - ne saavat kehittyä omaa aikaansa ja muuttua näyttelyn aikana.

Jeanette pitää työssään hitaista prosesseista ja kasvivärien käyttö liittyy samaan ideologiaan: kasviväreillä ei voi värjätä nopeasti. Prosessi ottaa aikansa, eikä luontoa voi hoputtaa. Jeanettea kiinnostaa myös se, kuinka kasvivärit elävät, ne haalistuvat ja muuttuvat ajan saatossa ja juuri muutos tekee niistä mielenkiintoisen elementin. Hän on käyttänyt projekteissaan hidasta kontaktivärjäystä värjäämällä tekstiileitä kuukausia kylmässä väriliemessä tai asettamalla niiden päälle lehtiä ja muita kasvinosia ja odottanut viikkoja, kun tekstiili on imenyt kasveista väriaineita ja tanniineja itseensä. Lopputulos on aina ennalta-arvaamaton ja elävä.

Jeanette Schäring on valmistunut Göteborgin yliopiston Tekstiilitaiteen osastolta ja sen jälkeen elänyt ja työskennellyt myös ulkomailla. Hän on taiteen teon ohella elättänyt itsensä mm. opettamalla kasvivärjäystä, mm. Masseyn yliopistossa Wellingtonissa, Uudessa-Seelannissa. Hänellä on ollut useita näyttelyitä sekä Ruotsissa että ulkomailla. ISENDissä Jeannette kertoi myös tulevasta näyttelystään (myöhemmin tänä vuonna) Uppsalassa sekä yhteistyöstään Uppsalan yliopiston kanssa kasvien värien ja taideprojektin tiimoilta.

Botanic transformation - colour of plants and matter in motion
Galleri Floras Rike
9.4.-29.5.2011
Auki joka päivä 10-19

Taiteilija itse paikalla esittelemässä näyttelyä 15.5. ja 24.5. klo 14.

Göteborgin kasvitieteellinen puutarha www.gotbot.se
Jeannetten kotisivu www.jeanettescharing.net

Elämän käännekohtien tilat ja värit

Uusi Bryggman-instituutti on aloittamassa toimintaansa ja järjestää ensimmäisenä kansainvälisenä tapahtumanaan tutkijakonferenssin, jonka teemana ovat elämän käännekohtien tilat ja värit.

Rakennetun ympäristön väritys niin ulko- kuin sisätiloissa on intiimiä ja oman aikansa arvomaa-ilmaan ja kauneuskäsitteisiin sidottua. Teema antaa miltei rajattoman määrän monitieteellisiä lähtökohtia tutkimukseen. Etsimme myös kadonnutta väriä.

Pohjoismaiset tutkijat esittelevät tutkimussessioissa konferenssin teemaan liittyviä tutkimus-hankkeitaan. Konferenssiin on tällä hetkellä abstraktien haku:

Abstraktit lähetetään viimeistään maanantaina 23.5.2011 .pdf-muotoisina sähköpostitse osoit-teeseen info@bryggman.fi Tekstien pituuden tulee olla 250–300 sanaa, kielenä ruotsi tai englanti. Eri alojen tutkimus on tervetullutta, esim. arkkitehtuuri, sisustusarkkitehtuuri, taidehistoria, kulttuu-rintutkimus, kaupunkimaantiede, kulttuurimaantiede, historia, uskontotiede, psykologia, psykiatria, hoitotiede, terveystutkimus, väritutkimus, materiaalitutkimus, restaurointi. Hyväksymisestä ilmoitetaan viimeistään 30.6.2011.

Perjantain luennoitsijoita ovat fil.tri Emilie Karlsmo Uppsalan yliopistosta, dosentti Karin Fridell Anter Tukholman Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastosta sekä lehtori Harald Arnkil Aalto-yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta. Lauantain luennoitsijoita ovat fil.lis. Helena Soiri-Snellman Turusta, professori Aino Niskanen Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitokselta, arkkitehti Johan Celsing Tukholmasta sekä professori emerita Riitta Nikula Helsingin yliopistosta. Sunnuntaina on tarjolla opintoretki.

Konferenssikielet ovat ruotsi ja englanti, tulkkauspalvelua ei ole.
Konferenssiin voi ilmoittautua ja sen ohjelmaan voi tutustua Bryggman-instituutin sivuilla.

Elämän käännekohtien tilat ja värit
Tutkimuskonferenssi
25–27.11.2011, Arken (Åbo Akademi)
Tehtaankatu 2, Turku

Värimatka Kiinaan

[Kuvassa yksityiskohta kuvasta: Beijing, yksityiskohta lapsiperheen kodista. Tiibetiläinen tekstiili ja punainen paperivalaisin muodostavat kauniin yhdistelmän. Kuva: Janne Kommonen 2009.]

Kulttuurien museossa Helsingin Tennispalatsissa aukeaa tulevalla viikolla Janne Kommosen, Kirsi Kommosen ja Chen Shuxunin 90 valokuvasta koostuva näyttely Värimatka Kiinaan, joka esittelee kiinalaista värikulttuuria – värien käyttöä, värisymboliikkaa ja väreille annettavia merkityksiä.

Kiinassa väreillä on voimakas symboliarvo, ja yhden värin merkitys voi olla eri yhteyksissä erilainen, jopa vastakkainen. Kiinan kielessä sana väri liittyy onnellisuuteen, sillä sana yán (颜) tarkoittaa sekä väriä että kasvoja muodostaen merkityksen onnesta loistavat kasvot. Koska väreillä on suuri merkitys, Kiinassa toimivien ulkomaisten yritysten on oltava tarkkoja tuotteiden ja viestinnän värivalinnoissa, jotta värit viestisivät toivottuja asioita.

Näyttely Värimatka Kiinaan on esillä 11.5.–27.11.2011 ja sinne on vapaa pääsy.

KULTTUURIEN MUSEO (Tennispalatsi 2. krs, Eteläinen Rautatiekatu 8, Helsinki)
Avoinna ti 11–20, ke-su 11–18.

Näyttelytiedote Museoviraston sivulla: www.nba.fi/fi/varimatka_kiinaan

ISEND 2011

Viime viikon vietin Ranskassa ISEND 2011 -symposiumissa (International Symposium & Exhibition on Natural Dyes) ja se olikin sellainen reissu, että tarinoita ja raportoitavaa riittäisi useammaksi kuukaudeksi. Informaatio-overload oli vain sitä luokkaa, että vastaanottaminen alkoi vaikeutua jo ensimmäisen päivän jälkeen. Seminaaripäivät eivät olleet mitenkään keveitä rakenteeltaan: luento-ohjelma alkoi yhdeksältä ja päättyi neljältä, jonka jälkeen oli vielä kolme tuntia työpajoja, keskusteluja, elokuvia jne. Koska majoituksemme oli noin tunnin kävelymatkan päässä, käytännössä koko viikko kerättiin tasaisesti univelkaa. Mutta kyllä kannatti.

Itselleni viikon kohokohta oli ehdottomasti keskiviikon ekskursiopäivä. Onnistuimme mahtumaan purppurakotiloreissulle, johon kuului myös pieni värikasviretki paikallisella luontopolulla sekä osterifarmilla vieraileminen. Huippukohtana tietenkin omien purppuranäytteiden valmistaminen merenrannalla kotiloista.

Symposiumluennoissa oli paljon mielenkiintoista ja paljon uutta, myös itselleni ihan uusia (perinne)värikasveja, jotka toisella puolella maailmaa ovat yleisiä, mutta joista en täällä puolen maailmaa ole ikinä kuullutkaan. Koko tapahtuman rikkaus olikin osallistujien monipuolisuus: paitsi että osallistujia oli noin kuudestakymmenestä maasta, joukkoon mahtui kaikensorttisia ihmisiä kaltaisistani harrastelijoista ammattitutkijoihin (historioitsijat, arkeologit, biologit, kemistit jne.) sekä käsityöläisiin ja erilaisten ekohankkeiden toteuttajiin.

Postaan myöhemmin kuvia tapahtumasta ja kirjoitan erikseen muutamista esiin nousseista aiheista, mutta sitä odotellessa: ISEND 2011 -sivulla on nyt esillä muutamia videoita, joista voi nähdä etenkin työpajojen antia:
http://www.isend2011.com/videos,269,en.html

YLEn uutisten ensimmäinen värilähetys

En malttanut odottaa yhtä vuotta tasan kolmenkymmenen viiden vuoden tasalukuun, mutta päivä on sentään sama: vappupäivänä tasan kolmekymmentä neljä vuotta sitten YLE lähetti uutisensa ensimmäisen kerran värillisenä - uutiset voi käydä katsomassa Ylen Elävän Arkiston sivulta. Elävän arkiston esittelysivun sanoin:

Makeaa ei myöskään heti annettu mahan täydeltä: alkuaikoina uutiset lähetettiin värillisinä vain viikonloppuisin.

Värilähetysklassikko alkaa pehmeällä laskulla - harvoja väritelevision omistavia ei ole varmaankaan haluttu säikyttää hengiltä. Vappulähetys ei suinkaan ala punaisilla ilmapalloilla ja serpentiinien väriloistolla, vaan harmaahkolla loskamaisemalla Helsingin keskustasta ja kuvaavalla selostuksella: Kaupunki heräsi vappupäivän aamuna kylmänkankeana. Ja aamun ankeutta lisäsi se, että vappuneito Manta oli aamuyön tunteina menettänyt ylioppilaslakkinsa kutreiltaan. Mutta kyllä se sitten puolenminuutin kohdalta alkaa väriksi muuttua :)

Ylen Elävä Arkisto: http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=390&a=9584

Vain naisille

Naisten vaunu Shinjukun asemalla, Tokiossa. Kuva: っ / Wikimedia Commons.

Iltalehti uutisoi elokuussa 2010, että Indonesian Jakartassa on otettu käyttöön oranssit junavaunut, jossa vain naiset saavat körötellä paikasta toiseen vaaleanpunaisilla penkeillä istuen. Tällaisilla vaunuilla on tarkoitus tehdä naisten matkustus turvallisemmaksi ja tarjota heille mahdollisuus matkustaa ilman lähentelyuhkaa. Ajatus ei ole uusi: samankaltaista tarkoitusta palvelevia vain naisille tarkoitettuja vaunuja on käytössä myös muualla maailmassa ja ainakin Japanissa vain naisille tarkoitettuja junavaunuja oli käytössä jo 1900-luvun alussa - joskin 1970-luvulla niiden käyttö lopetettiin. Vain naisille tarkoitetut vaunut - Hana-Densha eli "kukkasade" - kokivat uuden tulemisen Tokiossa 2000-luvun alussa, kun junayhtiöt reagoivat naisten valituksiin lähentelyistä junissa. Kokeilut muuttuivat pian hyvän palautteen vuoksi käytännöksi ja nykyään vaunut ovat vakiokalustoa useammissa Japanin suurissa kaupungeissa.

Japania on pidetty "naisten vaunujen" esimerkkimaana, mutta naisille tarkoitettuja juna- tai metrovaunuja löytyy ainakin Egyptistä (Kairo 1980-luvun lopulta lähtien), Meksikosta, Taiwanista, Malesiasta, Etelä-Koreasta ja Filippiineiltä.

Vain naisille tarkoitettuja junavaunuja koskevien juttujen yhteydessä ei väreistä paljon puhuta, vaikka luulisi, että väri on vahvin signaali, jolla kulkijoita voi ohjata oikeaan paikkaan. Ainakin Malesiassa, Intiassa, Japanin Osakassa, Egyptin Kairossa sekä Brasilian Rio de Janeirossa naisten vaunut on merkitty vaaleanpunaisilla raidoilla tai kylteillä. Delhin metrossa vaaleanpunaiset hindiksi kirjoitetut "vain naisille" kyltit muistuttavat melkein identtisine kukkasineen hyvin paljon japanilaisia kukkasadekylttejä.

Junavaunujen lisäksi ympäri maailmaa on tarjolla myös vain naisille tarkoitettuja takseja, joiden tunnuksena on yleensä vaaleanpunainen. Turvallisuutta lisäävää eittämättä - mutta entäs Kiinan Shijiazhuangissa toissa vuonna avattu, vain naisille tarkoitettu - ja "naisten maun mukaisesti vaaleanpunaiseksi ja purppuraksi maalattu" parkkitalo, jossa "on vähän enemmän tilaa kääntyä"...? Ja metriä leveämmät parkkiruudut.

Näpit irti! Indonesian naiset saivat omat junavaunut häiriköinnin takia, Iltalehti 20.8.2010