Sienivärjäyspäivä Iitissä

Sienivärjäyspäivä
15.9.2007
klo 10-17

Värikeskus, Kymentaantie 1, Iitti KK.

Sienillä värjäystä eri menetelmillä, ohjaajina Päivi Hutri ja Kris-Tiina Valolahti.

Kurssin hinta 30,- + materiaalimaksu käytön mukaan.

Alennettu kurssihinta 25,- Värikäsi ry:n, Kymenlaakson sieniseuran ja Tuusulan Sienipolkulaiset ry: n jäsenille.

Ilmoittautuessasi kerro myös, haluatko mukaan lounastilaukseen. (5,- /hlö)

Jos kiinnostuneita riittää, järjestetään lisäksi kurssi orakkailla värjäyksestä perjantaina, lokakuun 12. päivänä. Ilmoittaudu.

Värikeskus: Värikäsi ry, Kymentaantie 1, 47520 IITTI
K-T Valolahti 050 409 7552, R. Liski 040 773 1889, P. Hutri 040 727 5501
www.varipaletti.com
sähköposti: varikeskus ät gmail.com

Väriherkkuja luonnosta

Ruskealle ei haluta haista.

Pink Sugar. Aquolina.

Sain muutamia vuosia sitten viestin Liisalta, joka keräili hajuvesipulloja ja lähetti listaa niistä hajuvesistä / tuoksuista, joiden nimissä väri esiintyy jollakin tavalla. Tänään päätin siirtää listan Coloriaan ja päivitin sitä muutamilla uusilla. (Tsekkaa lista)

Jakauma värinimien kanssa on melko selkeä: musta, punainen ja sininen näkyvät sekä naisten että miesten tuotenimissä kohtuullisen usein. Violettia, turkoosia, oranssia ja keltaista on tarjolla vain vähän. Suurempaa vertailua naisten ja miesten välillä ei voi oikein tehdä, koska miehille tuotteita on vähemmän kuin naisille (vaikkakaan ero ei enää ole valtava...) Tässä listassa harmaata tarjotaan kuitenkin vain miehille ja vaaleanpunaista vain naisille (tosin TIEDÄN, että miehille on olemassa hajusteita vaaleanpunaisissa pulloissa, vaikka nimi ei siihen viittaakaan) ja valkoistakin huomattavassa määrin enemmän naisille. Vaikka hajuvesissä lienee Cinnamonia ja Amberia, varsinaista ruskeaa ei löydä tämän listan nimistä kuin yhdestä, sikarinnäköisestä hajusteesta.

Ei ole vaikea päätellä, mikä mättää ruskeassa. Suurimmalla osalla sitä voimakkainta mielenyhteyttä ruskean hajuun ei voi heti kumota, vaikka ruskean voisi yhdistää niinkin kauniisiin tuoksuihin kuin kahviin, kaneliin ja suklaaseen. Joten ei ihme, ettei ruskea valloita parfyymien nimissä. Pakkauksissa se kuitenkin on varsin yleinen. Pakkauksista ja pulloista löytyisikin varmasti kirjoitettavaa monen kirjan verran (ja on kai kirjoitettukin), mutta näillä näkymin Coloriassa löytyy juttua vain hajusteiden nimistä.

Verkossa on kuitenkin muutama varsin hieno parfyymisaitti, joilla kiinnostuneiden kannattaa vierailla:
Museum del Perfum Barcelona
Grasse International Perfume Museum

Siniset miehet

Varsinkin nykyisessä rahatilanteessa ehti jo hieman kaduttaa kalliin julkaisusarjan (Dyes in History and Archaeology) tilaaminen, mutta kyllä niistä saa irti kaikenlaista. Numerosta 18 löytyvä, Gilly Carrin kirjoittama artikkeli Woad, Tattooing, and The Archeology of Rebellion in Britain Brittein saarten muinaisten asukkaiden värimorsingolla värjäämisestä oli erityisen mielenkiintoinen. Ei siis kankaiden, vaan itsensä. Monissa historiallisissa lähteissä mainitaan siniseksi itsensä maalanneet piktit; Caesarin sotatarina lienee näistä tunnetuin. Viime vuosien aikana on herännyt paljonkin debattia siitä, miten sininen väri iholle laitettiin. Monet lähteet kun mainitsevat, ettei värimorsingolla pysty tatuoimaan, koska se "parantaa tatuointihaavan". Lieneekö parannuspuoli totta vai ei, mutta värimorsinkotatuoinnit vähintään haalenevat nopeasti.

Artikkelissa mainitaankin, että maalaaminen ja tatuointi tulivat tavaksi roomalaisvallan aikoihin. Sitä ennen siniset sotilaat syntyivät yksinkertaisesti dippaamalla väriliemeen - artikkelin mukaan väri tarttuu iholle hyvin. Carr kuvaa, kuinka väri ei tule heti näkyviin vaan vasta jonkin ajan kuluttua - muinaisbriteille taianomainen efekti.

However, on first emerging from the vat, the person would be a dirty brown colour because of the contents of the mixture, only turning blue after re-oxidation of the leucoindigotin, which takes a few minutes. The spontaneous change of colour after a few minutes would have seemed a magical process to the ancient Britons and would have added to the perception of woad as macigal plant[...]
- Gilly Carr: Woad, Tattooing, and The Archeology of Rebellion in Britain (Dyes in History and Archaeology 18; Papers presented at the 18th Meeting, Brussels, 1999)

Morsingolla tatuoinnin vaikeuksista on kertonut mm. tatuoija Pat Fish, joka on kuvannut, kuina sininen morsinkoväri suorastaan poltti itsensä ihon pintaan ja muodosti suuren arpikudoksen, mutta kumminkin parantui hyvin nopeasti jättämättä ihoon pisaraakaan sinistä.

Lisää värimorsingosta ja tatuoinneista:
Woad and Modern Tribal Bodyart in Albion
Pat Fishin kotisivu: Luckyfish

Pigmenttipöllön lennot

Olen jo jonkin aikaa yrittänyt metsästää Kemiran kustantamia Pigmenttipöllön oppivuodet ja Pigmenttipöllö osaa lentää -kirjasia, joissa kerrotaan titaanivalkoista valmistavan Vuorikemia Oyn (sittemmin Kemira Pigmentis) vaiheista ja joiden nimiin olen törmännyt suomalaisesta pigmentti- ja maaliteollisuudesta kertovassa kirjallisuudessa lähdelistalla. Niitä ei ole vain löytynyt mistään. Syykin selvisi muutama viikko sitten: sain tietää kirjojen kirjoittajalta, Hannu Honkasalolta, että kirjasia on julkaistu vain 1500 kappaleen painos ja niitä ei ole koskaan laitettu myyntiin, vaan ne on jaettu Kemiran henkilökunnalle. Nyt myös minä olen kiitollinen kirjojen omistaja: toissa viikolla posti toi pienen paketin, josta kirjat kuoriutuivat. (Kiitos, Hannu!)

Kirjaset eivät ole varsinaisesti väriin liittyviä, mutta kirjat kertovat suomalaisen (porilaisen) pigmenttiteollisuuden ensiaskeleista - ja hauskasti. Honkasalon teksti on niin elävää ja vinkeää, että vaikka tehdaselämä ja koko pigmenttiteollisuus laitteistoineen on vierasta, puhumattakaan henkilöistä, olen välillä ääneen hörähdellyt lyhyille pätkille.

Eipä ollut tehtaan maine hääppöinen silloin aluksi. Huhuja pyöri kaupungilla jos jonkinlaisia. Kolme vuotta mies kestää, sitten ei ole jäljellä kuin luuranko. Satamajätkät jotka tulivat Valtion Rautateiden linja-autolla satamaan, osoittelivat sormella tehdasta ja sanoivat: "Krematorio".

Piiskunkeltaiset

Kesäpäivä kutsui toissa viikon maanantaina jäätelölle Lounaispuistoon ja siinä matkan varrella silmiini osui piiskuesiintymä. Matka vei metsäpolun kautta kotiin piiskuja keräten (keskellä kaupunkia - tämä onnistuu Jyväskylässä!) Pistin piiskuiset illalla kattilaan likoamaan ja aamulla kiehumaan - alunalla puretetun langan kera. Valkoinen lanka oli tunnin kiehuttelun jälkeen aika kauniin keltainen, mutta päätin testata, miten käy, kun sen unohtaa hellalle... Muutamaa tuntia myöhemmin, kun muistin langan olemassa olon, se oli muuttunut jo oudon tummaksi vihertävän harmahtavan keltaiseksi. Heitin mukaan jäähdytysvaiheessa toisenkin alunalla puretetun valkoisen langan sekä harmaan purettamattoman langan. Monien lähteiden mukaan piiskuilla värjätessä ei tarvitsisi lainkaan puretteita, mutta valkoinen alkoi ottaa heti väriä, sen sijaan harmaa oli vielä muutaman tunnin jälkeenkin yhtä harmaa kuin ennen kylpyyn joutumistaan. Lämmitin kattilan kiehumispisteeseen uudelleen ja jätin jäähtymään.

Vähän on epämääräinen lopputulos. Lieneekö loppukesän syytä vai tuon kasvin?

Uusi Coloria

Siellä se on verkossa: uusi Coloria, vanha osoite coloria.net.

Varmasti vielä tuhansittain virheitä ja epämääräisiä kökköjä koodinpätkiä, puhumattakaan muotoilemattomista sivuista, mutta alku on lupaava. Uudesta Coloriasta tulee visuaalisesti näyttävämpi ja toivottavasti myös sisältö alkaa päivittyä useammin. Päivittäessä huomasin, että Coloriassa on melko paljon vanhentunutta tietoa, mutten ehtinyt kaikkea tähän hätään korjata.

Kiitos kaikille tässä projekteissa kannustaneille!