Artikkelissa mainitaankin, että maalaaminen ja tatuointi tulivat tavaksi roomalaisvallan aikoihin. Sitä ennen siniset sotilaat syntyivät yksinkertaisesti dippaamalla väriliemeen - artikkelin mukaan väri tarttuu iholle hyvin. Carr kuvaa, kuinka väri ei tule heti näkyviin vaan vasta jonkin ajan kuluttua - muinaisbriteille taianomainen efekti.
However, on first emerging from the vat, the person would be a dirty brown colour because of the contents of the mixture, only turning blue after re-oxidation of the leucoindigotin, which takes a few minutes. The spontaneous change of colour after a few minutes would have seemed a magical process to the ancient Britons and would have added to the perception of woad as macigal plant[...]
- Gilly Carr: Woad, Tattooing, and The Archeology of Rebellion in Britain (Dyes in History and Archaeology 18; Papers presented at the 18th Meeting, Brussels, 1999)
Morsingolla tatuoinnin vaikeuksista on kertonut mm. tatuoija Pat Fish, joka on kuvannut, kuina sininen morsinkoväri suorastaan poltti itsensä ihon pintaan ja muodosti suuren arpikudoksen, mutta kumminkin parantui hyvin nopeasti jättämättä ihoon pisaraakaan sinistä.
Lisää värimorsingosta ja tatuoinneista:
Woad and Modern Tribal Bodyart in Albion
Pat Fishin kotisivu: Luckyfish
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti