Olen jo jonkin aikaa yrittänyt metsästää Kemiran kustantamia Pigmenttipöllön oppivuodet ja Pigmenttipöllö osaa lentää -kirjasia, joissa kerrotaan titaanivalkoista valmistavan Vuorikemia Oyn (sittemmin Kemira Pigmentis) vaiheista ja joiden nimiin olen törmännyt suomalaisesta pigmentti- ja maaliteollisuudesta kertovassa kirjallisuudessa lähdelistalla. Niitä ei ole vain löytynyt mistään. Syykin selvisi muutama viikko sitten: sain tietää kirjojen kirjoittajalta, Hannu Honkasalolta, että kirjasia on julkaistu vain 1500 kappaleen painos ja niitä ei ole koskaan laitettu myyntiin, vaan ne on jaettu Kemiran henkilökunnalle. Nyt myös minä olen kiitollinen kirjojen omistaja: toissa viikolla posti toi pienen paketin, josta kirjat kuoriutuivat. (Kiitos, Hannu!)
Kirjaset eivät ole varsinaisesti väriin liittyviä, mutta kirjat kertovat suomalaisen (porilaisen) pigmenttiteollisuuden ensiaskeleista - ja hauskasti. Honkasalon teksti on niin elävää ja vinkeää, että vaikka tehdaselämä ja koko pigmenttiteollisuus laitteistoineen on vierasta, puhumattakaan henkilöistä, olen välillä ääneen hörähdellyt lyhyille pätkille.
Eipä ollut tehtaan maine hääppöinen silloin aluksi. Huhuja pyöri kaupungilla jos jonkinlaisia. Kolme vuotta mies kestää, sitten ei ole jäljellä kuin luuranko. Satamajätkät jotka tulivat Valtion Rautateiden linja-autolla satamaan, osoittelivat sormella tehdasta ja sanoivat: "Krematorio".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti