Maan värikkyyttä on aivan mahdotonta kuvata kameralla tai sanoin, se on pakko nähdä itse. Meren läheisyys ja kosteus tekee "tavallisistakin" ruohon ja hiekan väreistä voimakkaampia, mutta myös maaperässä on väriä vaikka muille jakaa.
Siellä täällä oli aavemaisen sinisinä hohtavia lampia.
Punaista hiekan seassa.
Kraateri Keriðiin seinämää.
Seljalandsfossin putouksella sateenkaaria kulki kaikkiin suuntiin ja kaikkialla.
Siellä täällä rinteessä ja jalkojen alla oli voimakkaan punaisia läikkiä, mutta varsinaisen epätodellista oli Myvatnin lähellä Námaskarðissa, jossa kuumat lähteet suitsuttivat maahan mitä omituisempia värejä. En voinut olla miettimättä, oliko voimakas punainen sinooperia: koko paikassa oli äärimmäisen voimakas rikin tuoksu, kaipa sieltä elohopeaakin löytyy?
Matkakertomuksemme on kokonaisuudessaan luettavissa: http://www.coloriasto.net/kuvat/07islanti/.
3 kommenttia:
Voi hitsinhitsi! Eikö kukaan suostunut lainaamaan sinulle ämpäriä? Olisit saanut kilotolkulla pigmenttiä mukaasi?
Ihanat kuvat ja värit! Matka antoi lahjansa.
Joo, ämpärin poissaoloa harmittelin useampaankin otteeseen.
Ja kyllä oli sellainen värimaailma, että oikeasti tuntui kuin olisi ollut toisessa ulottuvuudessa...
Lähetä kommentti