Plate 5 (uudelleentoistinto vanhoista ja haalenneista väreistä): Highly Illuminated Tints of the Primaries and their complementaries.

Olen pitkän tauon jälkeen täydentänyt Colorian Society6 storeen muutaman väriympyräversion, ja lisää on tulossa. Ensimmäisenä sain valmiiksi James Wardin Colour Harmony and Contrast -kirjan (1912) havainnointikuvia. Kuten aiemminkin, olen tehnyt kuvista sekä toisintoja siitä, miltä vanhan näköiset kuvat nykyään näyttävät haalistumisen ja värien muuttumisen jälkeen, ja sitten toisen kuvan, jossa olen pyrkinyt esittämään värit sellaisina kuin ne todennäköisesti on ollut tarkoitus olla.

Nykyaikana unohtuu helposti se, että näiden väriympyröiden tekeminen ei ollut aina itsestäänselvyys. Väriteoreetikot eivät kamppaileet vain teorioiden kanssa (Wardinkin pää- ja vastaväreistä joku varmasti heti luettuaan älähtää!) Väriympyrän luoneella saattoi olla hyvin vahva visio väristä mielessään, mutta käytännön ongelma edessään: mistä väri? Mistä väri ylipäätään? Mikä voisi olla se väriaine, josta saisi suoraan tai jollakin sekoituksella värin, joka haluttiin nostaa esimerkiksi? Tai mikä on se väriaine, jota voitaisiin käyttää painetun kirjan esimerkkinä - koska kaikki maalauskäyttöön sopineet värit eivät suinkaan soveltuneet painotekniikoihin.

Eivätkä toisiinsa. Sekin helposti nykyaikana unohtuu, että mitä kauemmas historiassa mennään, sen suurempi merkitys kemian tuntemuksella on. Eikä tarvitse mennä kovinkaan kauas, kun ammattitaiteilijan piti vielä tietää, että elohopeapitoisen sinooperin viereen ei kannattanut laittaa lyijyvalkoista, koska lyijy tummensi sinooperin ja sinooperi kellastutti lyijyvalkoisen. Nykyäänhän tätä ongelmaa ei ole, koska näitä raskasmetallivärejä ei jokapojan maalituubeissa myydä (jos maalaustarvikkeistasi löytyy sinooperi, se on todennäköisimmin hue, eli sinooperin sävyinen maaliaine) ja uudet väriaineet eivät samalla tavoin ole enää reaktiivisia suuntaan eikä toiseen. Tai ainakaan toisiinsa.

Monissa vanhoissa väriteoriakirjoiksi mieltämissämme opuksissa ei käsitelläkään vain värejä teorian kannalta, vaan niissä on ihan konkreettisia värien sekoitusneuvoja.

Plate 5 (tulkinta): The Primaries, Red, Green and Ultramarine-Blue, with their Complementaries, or Secondaries, Blue-Green, Purple and Yellow

Ward luettelee omien pääväriensä maaliaineet:
Punainen - Sinooperi, jonka päällä ohut kerros krappi-karmiiniseosta
Vihreä - Smaragdinvhreä ja hieman sitruunankeltaista (kromikeltainen)
Sininen - Ultramariinia (lapis-lazulista)...
ja väliväriensä:
Keltainen - Kromikeltainen ja aureoliini
Vihreän-sininen - Viridiini ja kobolttivihreä ja smaragdinvihreä
Haalea purppura - Ultramariini, alitsariini (krappi) ja valkoinen.

Nämä tiedot ovat arvokkaita, kun näitä sadan vuoden takaisia väriympyröitä katsoo nyt. Ei varmaankaan ole painotuotetta, joka olisi säilynyt muuttamatta vuosikymmenten ajan, vaikka kuinka olisi valolta suojassa. Läpikuultavat värit muuttavat ilmettään paperin kellastuessa ja peittävätkin haalistuvat ajan saatossa. Näiden väriaineluetteloiden myötä voi päätellä, mistä väreistä on kysymys. (Epätarkkaahan tämä silti on. Alkuperäinen Emerald green on saatannut viitata useampaan väriaineeseen: malakiittivihreää, keinotekoiseen trifenyylimetaanivärjäysaineeseen tai huikean myrkylliseen, arsenikkipitoiseen Schweinfurtinvihreään.) Näitä väriainetietoja olen käyttänyt tehdessäni ylläolevaa tulkintaa alkuperäisistä väreistä.

Plate 4 (tulkinta): Darkened Shades of the Primaries and their Complementaries: Dark red, or maroon; Olive-yellow, or citrine; Dark Green or mytrle; Dark blue-green; Dark Blue; Dark violet-purple, or plum

Tummennetussa väriympyrässä värejä tummennetaan mustalla, mutta lisäksi sekoituksia täydennetään myös muilla väreillä. Tummanpunaisesta jää pois krappi, tummasta vihreän sinisestä smaragdinvihreä, tummanvihreästä viridiini ja koboltti, ja purppurasta jää pois krappi ja valkoinen, jotka korvaa tulee karmiini ja musta.

Valkoisella (illuminated tints) ja harmaalla (broken tones) sävytettyjen väriympyröiden pigmenteistä ei ole kovin tarkkaa kuvausta.

Plate 6 (uudelleentoistinto vanhoista ja haalenneista väreistä): Broken tones of the Primaries and their complementaries

Colour Harmony and Contrast for the Use of Art Students, Designers, and Decorators
With Sixteen Plates in Colour, and Eleven Explanatory Diagrams
James Ward
London: Chapman and Hall, Ltd.
1912

.