Natural Dye Workshop with Michel Garcia - Colors of Provence Using Sustainable Methods

Shibori -Traditional Craft

New Japan Style

Video: Traditional Li textile techniques: spinning, dyeing, weaving and embroidering

Siniset värjäysaineet

Luonnon siniset väriaineet kuitataan yleensä mainitsemalla, että indigo on luonnon ainoa sininen värjäykseen soveltuva väriaine - mikä ei aivan täysin pidä paikkaansa. Sinistä on mahdollista saada myös muista kasveista, vaikkakaan sinistä ei saa aikaan vain heittämällä kasveja pataan ja odottamalla, kuten monen muun väriaineen kanssa on. Mutta niinhän ei voi toimia indigonkaan kanssa.

Värjäripäivillä 2009 värjättiin historiallisten reseptien työpajassa vanhoja reseptikokeiluja ja niiden joukossa Kuinka willaisia lankoja kauniiksi mustansinisiksi painetaan -resepti Turun Wiikko-Sanomat -lehdestä vuodelta 1824. Siinä sinipuusta tehtiin mm. raudan avulla kaunista tummansinistä - ei violettia kuten sinipuusta peruskäsittelyllä tulee (kuvassa).

Vuonna 1847 julkaistusta Dictionary of Arts -kirjan osiossa Blue Dyes (löytyy siis Coloriastosta) mainitaan myös useita lähteitä sinisen värin aikaansaamiseksi: indigo, preussinsininen, sinipuu, mustikat (marjat), mustaseljan marjat, mulperin marjat, aitalikusteerin marjat ja "muutamat muut marjat, joiden mehu muuttuu siniseksi, kun siihen lisätään hieman alkalia, tai kuparisuoloja".

Ohjeen mukaan marjoilla värjäämiseen tarvitsee alunaa, rautavihtrilliä tai kuparisulfaattia tai espanjanvihreää ja viinikiveä. Pelkällä rautapuretuksella saadaan teräksensininen sävy, tinapuretuksella sininen violetilla vivahduksella.

Lisäksi artikkelissa mainitaan solanum guineense -kasvin marjojen käytöstä silkin värjäämisessä: niistä on saatu useita sinisen, violetin, punaisen ja ruskean sävyjä - mutta pääasiassa violettia.

Pysyvyydeltään indigoa vastaavaa sinistä saadaan jagua-puusta eli tatuointipuusta (kirjassa mainittu Gardenia genipa, nyk. Genipa americana) ja eteläamerikkalaisesta aculeata-kasvista, joiden väritön mehu muuttuu ilman vaikutuksesta tummansiniseksi.

Olen itse kokeillut lähinnä mustikkamehulla värjäystä alunapuretuksella. Väristä tuli kaunis: pinnalta punaruskea, solmukohdista sininen (ei violetti). Ilo oli kuitenkin lyhytaikaista. Mustikkavärin pesunkesto oli hyvä, mutta väri pystyi auringossa vain pari viikkoa (jos sitäkään) ja haalistui nopeasti kirjavan kautta vaaleanruskeaksi - ja nykyään parin vuoden jälkeen näköjään melkein värittömäksi (alla kuva aurinkoboksistani - mustikka oikealla - ja lähis mustikkamehuväristä; en tiedä, mihin olen haalistuneet kuvat viskannut... mutta kuvitelkaa puolet vaaleammaksi). Pitäisiköhän kuitenkin ottaa marjaprojekti ja testata erilaisilla puretuksilla? Kuulisin mielelläni ihmisten marjavärjäyskokemuksista!

Omista väri!

Muutama tunti (!) sitten aukesi verkossa Unisefin hyväntekeväisyyskampanja Own A Colour And Help Save A Child's Life, joka löytyy osoitteesta http://www.ownacolour.com. Nettisivulla myydään 16.7 miljoonaa värisävyä, jotka saa nimetä omakseen - minimihinta on punta, joten jos kaikki värit myydään minimihinnalla, jo se tuottaa kampanjalle rahaa 16.7 miljoonaa puntaa. Kun eksyin sivulle, keräyssumma oli £26000 puntaa. Palasin tsekkaamaan lukua shoppailtuani kolme väriä - eli noin varttitunnin kuluttua - ja summa oli yli £50K.

Mikään virallinen nimeämissessiohan tämä ei ole, eli tällä tavalla nimi ei päädy kuin tähän nimenomaiseen projektiin, mutta hauska tapa lahjoittaa rahaa. Ja mikä tekee siitä mielenkiintoisimman: ostaessaan saa paitsi nimetä värin, voi myös selittää, miksi valitsi juuri kyseisen värin. Jotkut ovat vastanneet lyhyesti, mutta osa on kirjoittanut hienoja tarinoita lempivärinsä historiasta - mielenkiintoista luettavaa värifanaatikoille.

Pitäkää kiirettä - värejä ei ole myynnissä kuin 16.7 miljoonaa! (Ihan oikeasti: se tuntui ensin suurelta luvulta, mutta kun tässä on katsellut myyntimääriä ja myytyjen väriplänttien täyttymistä...)

Seitikkimaalailua

Pari vuotta sitten sain vahingossa tosi hienoja seitikkiprinttejä, kun värjäystilanteessa seitikkejä tippui valkoiselle paperille ja kun pari tuntia myöhemmin siivosin, sain ihastella hienoja seitikkikuvioita. Ny, kun äiti toi metsätuliaisina kuivattuja veriseitikkejä ja verihelttaseitikkejä, päätin kokeilla maalailua niiden kanssa. Metodi oli simppeli: asettelin kuivat (pääasiassa veriheltta-)seitikit märälle akvarellipaperille. Kostutin toisen samankokoisen akvarellipaperin ja laitoin sen sienten päälle. Niiden päälle paksu pahvilevy ja paljon painoa - ja parin tunnin päästä oli hienoja jälkiä paperilla.



Mikä mielenkiintoisinta: ensimmäisiin kokeiluihin asettelin seitikit kaikki niin päin, että lakin alaosa oli alimmaista paperia vasten ja yläosa ylimmäistä paperia vasten. Hattujen alaosasta jäi selkeästi punaista jälkeä, kun taas yläosasta paperiin tuli keltaisia ja vihreitä (!) painaumia. Luulin ensin vihreää homeeksi, mutta ilmiön toistuessa tajusin, että väriä se on. Kun sitten myöhemmin muussasin kerran käytetyt seitikit yhdeksi mössöksi jatkokäyttöä varten, väri muuttui kokonaisvaltaisen ruskeaksi.

Värejä luennolla Turussa keskiviikkona 5.10. klo 17.30–18.30

Turku Biennaali 2011: Yleisöluento keskiviikkona 5.10. klo 17.30–18.30
Coloria.net-sivuston suunnittelija ja ylläpitäjä Päivi Hintsanen: Kohtauksia värien historiasta. Turku Biennaaliin liittyvät yleisöluennot pidetään Aboa Vetus & Ars Novan pääsisäänkäynnin läheisyydessä sijaitsevassa Factory-tilassa ja ne ovat avoimia ja maksuttomia kaikille.

Luennolla siirrytään aikaan, jolloin väriä ei noin vain saanut lähikaupasta vesivärinappina, vaan sitä noudettiin joskus päivämatkojenkin päästä. Aikoinaan väriaineet olivat kalliita ja yksi jopa kalliimpaa kuin kulta. Luennolla seikkaillaan niin kuninkaallisten hovien loisteessa kuin merirosvojen mukana rämemaillakin. Värien historia on täynnä merkillisiä anekdootteja, etuoikeuksia, sääntöjä ja kieltoja sekä värin voimaan liittyviä uskomuksia, mutta myös ilmaisuvoimaa ja kauneutta, joka ei ole kadonnut ajan kuluttamanakaan.

Sanoja sävyistä - sävyjä sanoista

Aamutuimaan tuli muutamakin meili samasta asiasta - värien sävyistä ja sävynimistä.

Väreihin perehtymättömälle voi välillä olla hankala selittää, että jonkun tuotemerkin kobolttisininen öljyväri voi olla ihan eri sävyinen kuin toisen tuotemerkin kobolttisininen öljyväri, vaikka periaatteessa koostumus onkin aivan sama. Pigmenteissä itsessään värisävyyn vaikuttaa aina sen kemiallinen koostumus: esim. koboltinsiniset ovat värejä, joissa sininen väri tulee koboltista, mutta sävy voi vaihdella hyvinkin paljon sen mukaan, mitä muita mineraaleja pigmenttiin on sekoittunut. Luonnonpigmenteissä värisävyt vaihtelevat rajustikin, koska mineraaleihin sekoittuneita epäpuhtauksia on melkein mahdoton irrottaa - ainakaan kustannustehokkaasti. Mutta synteettisissä väreissä epäpuhtaudet saadaan pois ja lopputuloksena on puhdas pigmentti, joka yleensä on vuodesta toiseen tasaisesti saman värinen.

Puhdas synteettinen pigmenttikään ei välttämättä silti päädy kaupan hyllylle samanvärisinä maalituotteina. Jos pigmenttitehtaalta lähtee kaksi samanväristä pönttöä pigmenttiä eri maalitehtaisiin, lopputulos todennäköisesti poikkeaa toisistaan, vaikka itse pigmentti olisi prikulleen sama. Maalitehtaat käyttävät erilaisia sideaineita ja myös täyteaineiden laatu ja määrä vaikuttaa siihen, minkä värisenä pigmentti lopulta tulee tuubista ulos.

Myös yksinkertaisesti se, kuinka hienoksi pigmentti on jauhettu, vaikuttaa värisävyyn, etenkin aidossa ultramariinissa ero on huomattava.

Tämän lisäksi kauppojen hyllyltä löytyy myös sävyvärejä. Koska monet aidot pigmenttivärit ovat kalliita tai hankalasti käsiteltäviä, tai värin ominaisuutta muuten vain parannetaan, niitä korvaamaan on tehty erilaisia sekoitusvärejä. Suomenkielellä harvoin tätä eroa painotetaan, mutta jos katsoo tuubien alkuperäisiä merkintöjä, niistä voi lukea vaikka umbra ja umbra hue. Englanninkielisissä värituubeissa yleensä hue tarkoittaa maaliainetta, jonka väri tulee kahden tai useamman värin sekoituksesta. Tämä ei tarkoita, että sekoitusväri olisi välttämättä huonompi - se voi olla ominaisuuksiltaan jopa parempikin - mutta nimityksissä se on hieman harhaanjohtava.

Ja jotta pakka menisi oikeasti sekaisin, valmistajat myös käyttävät nimiä aika holtittomasti - niihin ei oikeastaan ole mitään varsinaista säännöstöä. Sekavan nimiviidakon avuksi on luotu erilaisia luokitteluita, joista kansainvälinen Colour Index on pigmenttien kohdalla se luotettavin (hieman sama asia kuin Pantone painovärimaailmalle): kaikilla sekoittamattomilla väripigmenteillä on oma CI-numeronsa. Ammattilaistaiteilijaväreihin on yleensä merkitty pakkaukseen CI-numerolla, mistä väristä on kysymys; jos kyseessä on sekoitusväri, CI-numeroita on kaksi tai enemmän.

Epätäydellinen, mutta tärkeimmät pigmentit sisältävä CI-numerolistaus löytyy Colorian sivuilta osoitteesta: http://www.coloria.net/org/indeksi.htm

PotatoPrint Festival 2011

Kuudes kansainvälinen pottupainofestari pidetään 12.-14.8.2011 Järvassa, Virossa. Tämän vuodena on Kiri; muinaissana tarkoittaa kuvioita, kuviointia, kirjaimia, fontteja ja kirjoitusta. Festareiden työpajat liittyvät edellämainittuihin ja lisäksi paikan päällä painetaan pottukuvioilla luonnonvärejä niin kankaisiin kuin seinäpapereihin. Tarkempi ohjelma löytyy festarin omalta sivulta: http://www.printpotato.pri.ee/home.html

DipDay 2.9.2011

DipDay:n blogi on nyt auki ja löytyy osoitteesta dipday.blogspot.com
Blogissa julkaistaan tietoja ensimmäiseen kansainväliseen väripäivään eli DipDay:hin liittyvistä tapahtumista. Blogin kautta voit kertoa omasta tapahtumastasi ja kutsua muita osallistujia paikalle (=tiedottaa) sekä tutustua muiden järjestämiin tapahtumiin.

DipDaytahän vietetään ensimmäisen kerran 2.9.2011 Värjärikillan 10-vuotisjuhlavuoden kunniaksi!

Miksi smaltti harmaantuu?

[Kuva: Hans Holbain nuorempi: Sir Brian Tuken muotokuva (National Gallery of Art, Washington D. C.). Kuvan tausta oli alunperin smalttisininen, mutta on ajan myötä muuttunut ruskeaksi.]

Smaltti on sininen lasipigmentti - käytännössä hienoksi murskattua lasia - jota käytettiin kohtuullisen paljon maalaustaiteessa 1500-1700 -luvuilla. Smaltissa on kuitenkin omalaatuinen ongelma: sininen häviää hiljalleen ja pigmentti harmaantuu. Tämän lisäksi pigmentti ei sekoittunut kovin hyvin öljyyn ja kun 1700-luvun lopulla markkinoille alkoi tulla muita edullisempia sinisiä värejä, smaltin käyttö hiljalleen loppui.

Smaltin harmaantuminen valmiissa maalauksissa tunnettiin jo 1600-luvulla ja selittämättömästä ilmiöstä on kirjoitettu useita eri teorioita, kunnes tänä vuonna asiaan vihdoin saatuun selvyyttä. Vuosisatoja piinanneella mysteerillä on kuitenkin kovin arkinen selitys: pigmentin sininen väri tulee koboltista ja harmaantuminen johtuu potaskaioneiden häviämisestä pigmenttipartikkeleista ja täten koboltti-ioneiden muuttumisesta uudessa fyysisessä ympäristössä - mikä johtaa sinisen värin katoamiseen.

Lue lisää smaltista Coloriasta: www.coloria.net/varit/smaltti.htm

Why Have Murillo’s Skies Turned Grey? Researchers Find Key to Pigment Fading (ScienceDaily, 19.5.2011)

Conservation Science: Smalt (Conservation TATE)

Värjärikilta 10 vuotta

Värjärikilta ry on luonnonvärjäreiden oma yhdistys, joka pyrkii toiminnallaan kokoamaan luonnonväreistä kiinnostuneita yhteisen värikkäästi porisevan padan äärelle. Yhdistyksen jäseniä yhdistää kiinnostus luonnonväreihin: värjäystekniikoihin, värien historiaan ja ekologisuuteen.

Värjärikilta täyttää tänä vuonna 10 vuotta! Onnea Värjärikillalle, joka juhlii syntymäpäiviään mm. tänään päättyvillä, vuosittain järjestettävillä Värjäripäivillä. Itselleni Värjärikiltaan kuuluminen on ollut antoisaa, vaikka oma kasvivärjäilyni ei tapahdukaan aina kaikkien taiteen sääntöjen mukaan - kuulun niiden hyvin harvojen joukkoon, jotka ovat keittäneet langat kiinni kattilan pohjaan (lienenköhän peräti ainoa?) Olen välillä melkein oikeasti kuullut, kuinka jonkun käsityön ammattilaisen tai opettajan sydän rutisee tuskasta hänen seuratessaan kovakouraista langan käsittelyäni, mutta silti kaikkien kukkien on annettu kukkia: tilaa on kokeilulle ja yrittämiselle.

Värjärikiltalaisia on joka lähtöön: suuri osa kiltalaisista lienee kädentaitoalalla joko opettajina tai kädentaitajina ja käsityöläisinä, mutta mukaan mahtuu hyvä poikkileikkaus monista muista ammateista, ja taitotasokin vaihtuu työkseen värjäävistä ammattilaisista kerran vuodessa värjääviin harrastelijoihin - ja siitä kirjosta syntyy hyvä soppa. Värjärikillan jäsenmaksu on 25€/vuosi ja sillä saa kotiin mm. Värillä-lehden.

www.varjarikilta.fi
Killan blogia voi lukea osoitteessa varjarikilta.blogspot.com

Uusia pigmenttejä

Kuva: Oregon State University

Kaksi vuotta sitten Oregon State Universityn (OSU) kemistit loivat maailman parhaana pidetyn sinisen pigmentin. Se keksittiin oikeastaan vahingossa: laboratoriossa tutkittiin mangaanioksidien sähköominaisuuksia ja kun eräs näyte kuumennettiin yli tuhanteen Celsius-asteeseen, näyte muuttui voimakkaan siniseksi. Kun uuden värin erinomaiset ominaisuudet huomattiin, sähkötutkimus sai jäädä ja kemistiryhmä keskittyi uuden pigmentin tutkimiseen. Pigmentti saa värinsä mangaanista, mutta sen rakenne on erityinen, kristallimainen.

Pian huomattiin, että vaihtamalla rakenteeseen muita alkuaineita, voidaan tuottaa myös muita värejä. Nyt kemistiryhmä on käyttänyt sinisen värin kristallirakennetta uusien väriaineiden luomiseen. Ensimmäisenä listalla on kirkkaanoranssi pigmentti, jonka ytimenä on rauta. Tutkijaryhmä saattaa kokeilla myös kuparin ja titaanin käyttämistä vihreän pigmentin luomiseen. Myös keltaisten, ruskeiden ja punaisten uusien pigmenttien luominen on listalla.

Uusien pigmenttien kristallinen rakenne on ollut tiedossa jo aiemmin, mutta niitä ei oltu koskaan ajateltu valmistaa kaupalliseen käyttöön. Erittäin vakaiden, kestävien ja hyvin happoja ja kuumuutta vastustavien värien kaupallinen valmistus entistä turvallisemmin ja ympäristötekijät huomioon ottaen olisi suuri mullistus väriainemarkkinoilla, jossa suuri osa keskinkertaisista pigmenteistä valmistetaan edelleen hyvin luontoa rasittavalla tavalla.

OSU on jo hakenut patenttia löytämälleen teknologialleen ja viimeisimmistä löydöksistä julkaistiin hiljattain juttu American Chemical Societyn lehdessä Inorganic Chemistry.

Pigment Discovery Expanding Into New Colors (ScienceDaily, 27.7.2011)
Accidental Discovery Produces Durable New Blue Pigment for Multiple Applications (ScienceDaily, 19.11.2009)

Coloria-sivu Facebookissa

Hyvää kesää kaikille Colorian ystäville!

Aktiivisimmat lukijat ovatkin varmaan huomanneet, että Coloria blogeineen on vaipunut kesäkoomaan - tarkoitus on täältä kuitenkin jossain vaiheessa kömpiä taas hereillekin ja alkaa päivitellä lisäjuttuja. Myös Colorian pääsivu on pienen uudistuksen alla. Näkyviä muutoksia alkaa jälleen tulla hiljalleen syksyn aikana.

Kesän ensimmäisenä aktiviteettina piti käydä pelastamassa Colorian Facebook-ura: pari vuotta toiminut ryhmä uhattiin arkistoida, ellei sitä päivitetä uudempaan ja päivitys ei puolestaan onnistunut, koska sitä luvattua päivitysnappia ei tullut. Facebookin mukaan ryhmät on tarkoitettu pienille porukoille, kuten perheille, yhteydenpitoa varten... Vaikka Colorian ystävät nyt yhtä suurta perhettä olisivatkin, niin tein silti Facebookin kehotuksesta Colorialle oman Facebook-sivun, josta voi käydä tykkäämässä! Ja käykää tykkäämässä, jos Coloriaa kannatatte!

Colorian Facebook-sivulle.

Hyvää loppukesää kaikille - nauttikaa kesän väriloistosta!