Värisokeus on kiinnostava aihe, mutta omalla kohdallani ilmiöön perehtyminen on tyssännyt aina monimutkaisiin tieteellisiin selityksiin. Sen verran olen tähän mennessä tajunnut, että ihmisillä on sekä värinäköön erikoistuneita tappisoluja ja kaiken mustavalkoisena aistivia, hämäränäköön erikoistuneita sauvasoluja. Värisokeilla on siis jonkinasteista häikkää tappisoluissaan. Ja tämän luin juuri: yli puolet tappisoluista on erikoistunut havaitsemaan pitkäaaltoista valoa (punaista), noin 30% keskipitkää (vihreä) ja 4% lyhytaaltoista valoa (sininen). Lisää uutta ja vanhaa teoriaa entryn loppupuolella.
Teoriaa ja biologisia/fysiologisia totuuksia enemmän minua kiinnostaa se, miten värisokeat sitten maailman näkevät. Vischeckin nettisivu www.vischeck.com ei ole mitään visuaalista ilotulitusta, mutta sisältö sitäkin kiintoisampi. Vischeck-ohjelman avulla voi katsoa mm. kuvia ja/tai nettisivuja "värisokeiden silmin". Tästä on erityistä hyötyä kaiken maailman graafisille suunnittelijoille - etenkin opasteiden, julisteiden, mainosten ja muiden "ohjaavien" plankaattien tekijöille - mutta onpahan tuo ihan tavalliselle ihmettelijällekin kokeilun arvoinen. Lomakuvat peliin: miltä näyttävät kesän vehreät mökkitouhut ja kukkapenkeissä häärääminen värisokean Jesse-serkun silmin? Ohjelman voi ladata koneelleen tai sitä voi kokeilla verkon kautta.
Tältä näyttää Jälkiväristyksiä kirjan kansi normaalisti:
Vihersokean (deutranopia) silmin:
Punasokean (protanopia) silmin:
Sinisokean (tritanopia) silmin (hyvin harvinainen):
Värisokeus on itseasiassa hyvin yleinen ilmiö. Miehistä n. 8 % ja naisista n. 4 % on enemmän tai vähemmän värisokea ja yleisin värisokeuden muoto on punasokeus (protanopia). Sekä tuo punasokeus että vihersokeus (deutranopia) voidaan molemmat ymmärtää punaviher-sokeuden muotona: eli punaista ja vihreää väriä on vaikea erottaa toisistaan. Käytännössä nuo molemmat, kuten sinisokeuskin (tritanopia) ovat dikromatismia: dikromaatit näkevät vain kahta väriä spektrin alueella, joiden neutraalipisteessä nähdään harmaata. Sekä puna- että vihersokeat näkevät vain keltaisia ja sinisiä värejä, mutta sokeuksien mekaniikka on erilainen. Punasokeilta puuttuu punainen väri (pitkäaaltoinen valo) ja vihersokeilta vihreä väri (keskipitkäaaltoinen valo).
Värisokeuksia on muitakin kuin yllämainitut, mm. monokromatismi ja trikromatismi. Monokromatismi on värisokeuden muoto, jossa tappisolut puuttuvat. Monokromaatit siis näkevät kaiken harmaansävyissä. He ovat hyvin valoherkkiä, eivätkä pysty hahmottamaan hyvin ympäröivää maailmaa. Monokromatismia esiintyy vain yhdellä ihmisellä sadasta tuhannesta - Suomessa heitä siis tilastotieteellisesti pitäisi olla viitisenkymmentä. Trikromaatti puolestaan kykenee periaatteessa näkemään normaalisti - pigmenttejä ei puutu - mutta sen sijaan hänen värierottelukykynsä on normaalia heikompi.
10 kommenttia:
Aaapuuva! Pitäisikö noissa kahdessa ylimmässä kirjankannessa olla jotakin eroa??? Olenko minäkin värisokea???
Ai niin, Juha Kaukoniemi on koonnut nettiin sivulleen aika hyvän tekstin heikentyneestä väriaistista, muun muassa. Linkki: http://www.volantis.fi/sivut/color-theory.html
No, pitäisi niissä olla eroa, mutta livahti väärä kuva verkkoon. Enpä ehtinyt korjaamaan, kun tuo kone mokoma alkoi temppuilla.
Nyt on asia korjattu. Paljon ei punaviher/viherpuna-sokeuksien välillä ole eroa, mutta harmaita katsoessa erot huomaa.
Hyvä linkkivinkki kerrassaan.
Tuli vastaan taas yksi tähän postaukseen liittyvä sivu...
http://groups.msn.com/Beo/inrideptofdaltonism.msnw
Hei, ihan mielenkiinnosta - onko ihmisen mahdollista olla mustavalkosokea? Tai siis, että näkee vain harmaasävyt, mutta muuten ihan normaalisti (että erottaa rajat kuitenkin normaalisti)?
Hmm. Deutranopia vai deuteranopia? Veikkaan, että deuter... on oikea.
Täysin värisokeita on olemassa, mutta paljon vähemmän kuin edes sinisokeita. Itse olen punasokea, ja kyse on tästä: minulta puuttuvat punaherkät tapit (värisokeudesta väitellyt tohtori testasi), mistä syystä punaiset aallonpituudet aistin vihersoluilla ja kaikki sinertävät (liila, purppura, violetti ynnä mitälie) sinisillä tapeilla. Toinen asia on sitten värien oppiminen - jokainen oppii niiden nimet vanhemmilta, opettajilta jne: olen jostakin syystä oppinut, että ruoho on oranssia (saman väristä kuin appelsiini), ja luonnossa en juuri koskaan näe sitä väriä, joka minulle on värikynistä opetettu vihreänä. Näen siis kesäisen luonnon oranssinvärisenä - mutta en vaihtaisi normaalinäköön, sillä tuo värikynänvihreä on tylsä harmahtava väri.
Kun kokouksessa on kymmenen miestä, huoneessa on yleensä jo kaksi värisokeaa - tämä on hyvä muistaa, kun käytetään värejä tiedottamisessa.
Karwin kirjoitti:
"olen jostakin syystä oppinut, että ruoho on oranssia (saman väristä kuin appelsiini), ja luonnossa en juuri koskaan näe sitä väriä, joka minulle on värikynistä opetettu vihreänä. Näen siis kesäisen luonnon oranssinvärisenä - mutta en vaihtaisi normaalinäköön, sillä tuo värikynänvihreä on tylsä harmahtava väri."
-Tota noin, jos olet punasokea, et oranssiakaan voi oranssina nähdä, vaan näet punertavat ja vihertävät sävyt samanlaisina, jotenkin sellaisina kuin normaalinäköinen näkee vihertävät sävyt. Ruoho ja appelsiini siksi näyttävät sinusta samanvärisiltä, mutta ei kuitenkaan oranssilta. Eikä normaalinäköinen tietenkään näe värikynänvihreää tylsänharmaana
Kyllä appelsiini ja ruoho näyttävät minusta oransseilta.
Pitäisikö Vihersokean (deutranopia) ja Punasokean (protanopia) kohdalla olla eri kuvat?
Musta ne näyttää ihan samalta :0
On ne eri kuvat. Aika paljon on sävyjä äärimmäisen lähellä toisiaan, mutta eron huomaa esim. alunperin vaaleanpunaisissa liiduissa. Katso vaikka oikeassa reunassa olevaa, kahden sinisen kynän vieressä olevaa kynää, joka on alkuperäisessä kuvassa vaaleanpunainen. Punasokealla se on selvästi harmaampi kuin vihersokealla, jolla se on vähän kellertävän/punertavan harmaa.
Lähetä kommentti