Paitsi että vanhoista kasvinnimistä löytyy joitakin tosi mielenkiintoisia juttuja, luettelon yhteydessä on myös tietoja kasvien hyötykäytöstä. Värjäämismainintoja on vain muutamia (ne on merkitty Coloriastossa julkaistuun artikkeliin lihavoidulla punaisella värillä):
Kelta, Keltoja, Jor., Teisk. (myös Keltakaunis), Äht, Artj.,Loht., Heinj.j C. Maan kelta, pm, L., Lycopodium complanatum, Färg-Lummer Riis r., Eurj., Törnr. Vareksen varpaat, Mänts., Lauk., Saarj., Piel. Virveli? Haartm. (annotinum). Tämä on ympäri maan siitä tuttu, että sillä kellataan (painetaan keltaista). Kun sinistä ja öljyä pannaan sekaan, saadaan viheriäistä.
Kelta k., Sääm., Parikk.> Hn., Anthemis tinctoria, Gulkullor, Färgkullor Keltanen, Keltasia, pm., Piel. Päivän kakkara, (en.) Raut. Päivän kakare, Piel. Punainen Päivän kakkara, Fleinj., Sakk. Harjan silmä, Tili. Vuohen silmä, Raut. (k. Nappi k., Papin k.), Kuop. Ploomun- t. Loomun k., pm., Kiv. Sauramen, -man k. (oikeen: Saaronin kukka), Kiv. Soaramen A.,Raut. (k. Pääskyn k.). Heinjoella kellataan näin: langat kuivataan, sitte huhmaressa survotaan Kellat hienoksi kun jauhoja, keitetään ja pannaan happanemaan, ruisjauhoja sekaan. Sitte, kun on hapanta, sinne pannaan langat pari kolme yöksi ja keitetään uudestaan koivun lehdillä taikka Päivän kakkaroilla - "niin ei lähe se keltainen". Tämä lankojen keltaminen ei ole tavallinen Viipurin läänin Savakoilla, vaan ainuvastaan Äyrämöisillä.
Matara, Jääsk., Antr., Heinj., Räis. (myös: verum), Höll. (?), Rvll., Galium boreale, Färggräs. Hepo-matara, Ves'ahmalo h., pm., Heinj. Rieska-heinä, Rvll. Terva h. Keur. Maran, Madarad, Maitsed, Vir. Maaderaasek, Lapp., Sjögr. Mataran juurilla painetaan joka paikassa "Mataranpunaista", "eikä lähde sen väri"! Vanhoissa runoissa mainitaan tätä painanta usiasti, esim. tässä tyttöjen laulussa, joka Itä-suomessa ja Ritvalan Pyhävietossa on tuttu: "Lähtekääm, sisot, sinelle, Keltaheinään, me kälykset, Mataraan, me morsiamet" jne.
Ilmeisestikään värimorsinko ei ole ollut enää suuri hitti, sillä kirjassa mainitaan vain Tillanzin maininta, eikä mitään sen käyttämisestä värjäämiseen:
Morsiamen cruunu (kruunu), Till., Isatis tinctoria, Weide
---
Kirjasta löytyi myös suhteellisen mielenkiintoinen anekdootti suomalaisesta kahvista;
Kohvi papu, t. Kahvipapu, mp., Lupinus angustifolius ja linifolius. Karvas-papu, M. jm. Tätä papua istutetaan talonpojilta jo paljo ja luullaan olevan oikiata Arapian kohvetta; yhtä hyvältä monen mielestä taitaa maistuaki. Merkillistä on että Karjalaiset ja Viipurin puoliset tätä ainetta nimittävät niin ikään kun Arapialaiset itse kotonansa nimittävät sitä mailman mainiota papua, se on: Kohviksi, vaikka koko Europa sitä on kääntänyt kaffeksi. — Herrasväet Suomessa huviksensa huoneessansa kasvattavat toista kasvua: Ricinus communis, jota moni heistä luulee oikiaksi Kohviksi.
- Ensinmainittu Lupinus angustifolius on sitä miltä kuulostaakin: sinilupiini (Lupinus linifolius -lupiinin hyväksytty nimi puolestaan on nykyään Lupinus angustifolius subsp. reticulatus (Desv.)Arcang. - samaa sorttia kumminkin); Ricinus communis puolestaan on risiini, jonka pavut ovat tuhansia kertoja myrkyllisempiä kuin syanidi. Eivätkä ne lupiinitkaan taida kaikkein terveellisimpiä olla... Pistää vähän miettimään...
Toisaalta, myös tämän kirjan sisältöön pitänee suhtautua lievällä varauksella muutenkin. Kirjoittaja on kommentoinut väliin mm. Salava, Add., Joku paju. Me ei ole ikänän kuullut jotakuta puuta näin nimitettävän, arvasimmeki jo sentähden valheeksi koko sen nimen.
1 kommentti:
Olipa kiva juttu. Kiitos!
Lähetä kommentti